Hyvää kesää!
Isomman peruskoulutaival tuli päätökseensä.
Ei ehkä niin hyvillä arvosanoilla, kuin toivoimme, mutta hyvin kuitenkin. Arvosanoihin vaikutti suuresti se, että poika kärsi raivokkaista migreeneistä n.kerran kuussa viikon verran koko 9lk. Homekoulu.
Kun on koulussa vain 3vko/kk niin väkisin jää vähän paitsi jostain.
Ja tietysti oli lisäksi muutama perusflunssa poissaolo lisäksi ja tammikuussa koko perheellä influenssa... Joten poissaoloja riitti.
Nyt jännäämme sitten pääseekö Isompi ensimmäiseen hakutoiveeseensa.
Pienemmän koulumenestyksestä en viitsi edes puhua. Se kuulostaa poikkeuksetta aina kehumiselta. Vaikken sitä tarkoita niin. Sanotaanko niin, että kaikissa arvosanoissa oli kaksi numeroa. Käytöstä myöten. Ja kotiin tuli stipendi luokan kivoimmasta kaverista. Ja niin paljon kuin haluaisinkin esittää olevani mahtava kasvattaja niin kyllä se on vaan niin, että Pienemmässä on osunut jossain tekovaiheessa ihmeellisesti molempien vanhempien geenien parhaat osat kohdalleen tai jotain.
Mutta on ne kyllä osuneet Isommassakin. Hän on nyt koko kesäkuun kesätöissä tienaamassa itselleen rahoja tietokoneeseen, jonka aikoo koota itse jne.
Haaveena olisi tietotekninen ala, mutta hän haki myös urheilupuolelle toisena vaihtoehtona.
Isompi on vastuuntuntoinen, fiksu ja kärsivällinen.
Lisäksi hellä, huumorintajuinen ja iloinen.
Voih, mulla on vaan maailman parhaat pojat :D
Yhtä aikaa kun haluaisin pysäyttää ajan juuri tähän niin odotan innokkaasti ja haikeudella millaisia aikuisia miehiä heistä kasvaa.
Toivottavasti nämä kaksi mussukkaa osaavat pitää hyvät ominaisuutensa!!Meidän kesäloma alkaa varsinaisesti heinäkuusta, koska silloin Isompi ja Mies jäävät myös lomalle ja Pienemmän uimakoulukin on ohitse. Sitä ennen on vielä aamuherätykset ym.
<3 p=""> Ja Miehellä itseasiassa enemmän töitä, kuin talviviikkoina jos mahdollista.
Hän siirtyi kesäkuuksi taas pihasuunnittelu+kiveys-hommiin.
Mun kesä on alkanut itseasiassa jälleen Madopar-annoksen nostolla! Ja edelleen toimii! Oon kävellyt hurjan paljon, tehnyt niin paljon asioita, joiden en ikinä enää kuvitellut olevan minulle mahdollisia ja nauttinut.
En ole vieläkään päässyt yli siitä pelosta, että joku päivä tämä loppuu. Lääkkeen teho loppuu, saan jotain sellaisia sivuvaikutuksia, että se on lopetettava tai jotain. Koitan kuitenkin päästä tuosta yli ja elää päivän kerrallaan.
Seuraavana projektina itseni kuntoon laittamisessa olisi puuttua edelleen selkään joka siis kipuilee edelleen jatkuvasti, joskaan ei todellakaan niissä mittakaavoissa, kuin ennen leikkausta, mutta haluan puuttua siihen ennenkuin oon siinä samassa tilanteessa, joka leikkaukseen johti.
Lisäksi nyt, kun olen kävellyt paljon niin olen huomannut nilkoissa jotain vikaa joka tarvitsisi myös tarkempaa vilkaisua.
Mutta sanotaanko, että näistä huolimatta olen siis paremmassa kunnossa kuin vuosikausiin.
Mulla on edelleen joku pakko selittää kaikissa välissä, että vaikka siis mulla dopaherkkään dystoniaan on nyt lääke joka toimii niin ei se ole vienyt pois muita sairauksia ja niiden oireita ja kipuja.
Koska olen huomannut, että monet eivät tajua sitä, että vaikka nyt näytän paremmalta ja liikun paremmin ja enemmän enkä näytä koko ajan siltä, että kärsin tuskissani niin kyllä siellä silti on ne muut sairaudet. Madopar auttaa vain dystoniaani.
Ja tämän lisäyksen joudun hokemaan jopa lääkäreille, koska hekin tuppaavat unohtamaan ja kirjailemaan sitten lappuihinsa, että kaikki on hyvin.
Niin onkin. Ja sitten ei. Kun se on niin vaikea asia selittää kenellekään joka ei sitä ole kokenut.
Kyllä. Elämäni laatu on parantunut huomattavasti. Kyllä, kipuja ei ole yhtä paljon. Kyllä, pystyn liikkumaan paljon paremmin. Jne.
Mutta ei, en ole kivuton. Kipuja on melkeinpä koko ajan. Se on vain niin, että kun on elänyt kirjaimellisesti sietokyvyn ylittävän kivun kanssa useita vuosia niin kun siitä kivusta otetaan pois vaikkapa -50% niin sehän tuntuu jo todella hyvältä. Mutta siis silti kivuliaalta. Osasinkohan selittää yhtään...
Joku muu ei sitten kestäisi sitä minun 50%sta kipuakaan. Minulle se on siedettävää. Mutta ei sen pitäisi olla. Kyllä sitäkin kipua pitää hoitaa.
No, se siitä. Tänään on lämmin. Ei vaan kuuma. +25!! Eilen oli vielä kuumempi. Vaikken ole auringonottaja niin osaan kyllä arvostaa näitä harvinaisia Aurinko päiviä! Tosin jos tulee viime kesän kaltainen kesä ollenkaan niin en ehkä arvosta ihan niiiiiiiin paljon.. :D
Ihanaa, lämmintä, mutta toivottavasti ei liian kuumaa kesää!
Ei ehkä niin hyvillä arvosanoilla, kuin toivoimme, mutta hyvin kuitenkin. Arvosanoihin vaikutti suuresti se, että poika kärsi raivokkaista migreeneistä n.kerran kuussa viikon verran koko 9lk. Homekoulu.
Kun on koulussa vain 3vko/kk niin väkisin jää vähän paitsi jostain.
Ja tietysti oli lisäksi muutama perusflunssa poissaolo lisäksi ja tammikuussa koko perheellä influenssa... Joten poissaoloja riitti.
Nyt jännäämme sitten pääseekö Isompi ensimmäiseen hakutoiveeseensa.
Pienemmän koulumenestyksestä en viitsi edes puhua. Se kuulostaa poikkeuksetta aina kehumiselta. Vaikken sitä tarkoita niin. Sanotaanko niin, että kaikissa arvosanoissa oli kaksi numeroa. Käytöstä myöten. Ja kotiin tuli stipendi luokan kivoimmasta kaverista. Ja niin paljon kuin haluaisinkin esittää olevani mahtava kasvattaja niin kyllä se on vaan niin, että Pienemmässä on osunut jossain tekovaiheessa ihmeellisesti molempien vanhempien geenien parhaat osat kohdalleen tai jotain.
Mutta on ne kyllä osuneet Isommassakin. Hän on nyt koko kesäkuun kesätöissä tienaamassa itselleen rahoja tietokoneeseen, jonka aikoo koota itse jne.
Haaveena olisi tietotekninen ala, mutta hän haki myös urheilupuolelle toisena vaihtoehtona.
Isompi on vastuuntuntoinen, fiksu ja kärsivällinen.
Lisäksi hellä, huumorintajuinen ja iloinen.
Voih, mulla on vaan maailman parhaat pojat :D
Yhtä aikaa kun haluaisin pysäyttää ajan juuri tähän niin odotan innokkaasti ja haikeudella millaisia aikuisia miehiä heistä kasvaa.
Toivottavasti nämä kaksi mussukkaa osaavat pitää hyvät ominaisuutensa!!Meidän kesäloma alkaa varsinaisesti heinäkuusta, koska silloin Isompi ja Mies jäävät myös lomalle ja Pienemmän uimakoulukin on ohitse. Sitä ennen on vielä aamuherätykset ym.
<3 p=""> Ja Miehellä itseasiassa enemmän töitä, kuin talviviikkoina jos mahdollista.
Hän siirtyi kesäkuuksi taas pihasuunnittelu+kiveys-hommiin.
Mun kesä on alkanut itseasiassa jälleen Madopar-annoksen nostolla! Ja edelleen toimii! Oon kävellyt hurjan paljon, tehnyt niin paljon asioita, joiden en ikinä enää kuvitellut olevan minulle mahdollisia ja nauttinut.
En ole vieläkään päässyt yli siitä pelosta, että joku päivä tämä loppuu. Lääkkeen teho loppuu, saan jotain sellaisia sivuvaikutuksia, että se on lopetettava tai jotain. Koitan kuitenkin päästä tuosta yli ja elää päivän kerrallaan.
Seuraavana projektina itseni kuntoon laittamisessa olisi puuttua edelleen selkään joka siis kipuilee edelleen jatkuvasti, joskaan ei todellakaan niissä mittakaavoissa, kuin ennen leikkausta, mutta haluan puuttua siihen ennenkuin oon siinä samassa tilanteessa, joka leikkaukseen johti.
Lisäksi nyt, kun olen kävellyt paljon niin olen huomannut nilkoissa jotain vikaa joka tarvitsisi myös tarkempaa vilkaisua.
Mutta sanotaanko, että näistä huolimatta olen siis paremmassa kunnossa kuin vuosikausiin.
Mulla on edelleen joku pakko selittää kaikissa välissä, että vaikka siis mulla dopaherkkään dystoniaan on nyt lääke joka toimii niin ei se ole vienyt pois muita sairauksia ja niiden oireita ja kipuja.
Koska olen huomannut, että monet eivät tajua sitä, että vaikka nyt näytän paremmalta ja liikun paremmin ja enemmän enkä näytä koko ajan siltä, että kärsin tuskissani niin kyllä siellä silti on ne muut sairaudet. Madopar auttaa vain dystoniaani.
Ja tämän lisäyksen joudun hokemaan jopa lääkäreille, koska hekin tuppaavat unohtamaan ja kirjailemaan sitten lappuihinsa, että kaikki on hyvin.
Niin onkin. Ja sitten ei. Kun se on niin vaikea asia selittää kenellekään joka ei sitä ole kokenut.
Kyllä. Elämäni laatu on parantunut huomattavasti. Kyllä, kipuja ei ole yhtä paljon. Kyllä, pystyn liikkumaan paljon paremmin. Jne.
Mutta ei, en ole kivuton. Kipuja on melkeinpä koko ajan. Se on vain niin, että kun on elänyt kirjaimellisesti sietokyvyn ylittävän kivun kanssa useita vuosia niin kun siitä kivusta otetaan pois vaikkapa -50% niin sehän tuntuu jo todella hyvältä. Mutta siis silti kivuliaalta. Osasinkohan selittää yhtään...
Joku muu ei sitten kestäisi sitä minun 50%sta kipuakaan. Minulle se on siedettävää. Mutta ei sen pitäisi olla. Kyllä sitäkin kipua pitää hoitaa.
No, se siitä. Tänään on lämmin. Ei vaan kuuma. +25!! Eilen oli vielä kuumempi. Vaikken ole auringonottaja niin osaan kyllä arvostaa näitä harvinaisia Aurinko päiviä! Tosin jos tulee viime kesän kaltainen kesä ollenkaan niin en ehkä arvosta ihan niiiiiiiin paljon.. :D
Ihanaa, lämmintä, mutta toivottavasti ei liian kuumaa kesää!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro jotain, se ilahduttaa :)