Tunnesyöjä
Olen tunnesyöjä. Vihaisena ja todella surullisena syön. En ole aina edes huomannut syöväni. Mitä enemmän tunteeni ja elämäni ovat tasapainossa, sitä enemmän on myös painoni tasapainossa. Olen koko ikäni kamppaillut painoni kanssa. Muistan kun laihdutin ekaa kertaa 11-12 vuotiaana. Pojan takia! Söin ennätysmäärät tölkkiananasta, raejuustoa ja kokonaisia tuorekurkkuja. Laihduin ja olin tyytyväinen. Seuraavan kerran laihdutin kylläkin vasta n. 26v iässä, mutta koko tuon välin se laihdutus, "oikein" syöminen ja "oikea" paino olivat takaraivossa. 26 vuotiaana painoin 109kg. Kun näin tuon lukeman puntarissa, jota olin tietoisesti vältellyt pari vuotta, kauhistuin. Järkytyin. Ja päätin ettei 110 ikinä näy siinä puntarin ruudulla. Laihdutin reilussa 4kk 20kg. Jälleen ihan väärin. Söin ensimmäisen kuukauden vain ateriankorvikkeita ja sen jälkeen laskin kaloreita. Ja söin vähän, todella vähän. Mutta ihmiset kehuivat muutostani ja lyhyessä ajassa Laihdutin vielä 15k...