Stressi ja sen hallinta
Mulla on ollut stressi huipussaan viime aikoina.
Auton remontti on niellyt jo reilun tonnin, vikaa on korjattu, mutta edelleen nykinää löytyy.
Miehen työt ovat olleet 6 päiväisiä viikkoja viime aikoina... Ja vähintään 13h/pvä.
Vain tiistaisin ja lauantaisin on "malttanut" olla 10h töissä.
Eihän tuollaista tahtia kukaan pidempään kestä, olen koittanut kertoa miehen kuulemattomille korville.
Ja aiheuttaahan se hieman tiuskintaa kotioloissa.
Koitan olla se reilu vaimo joka ymmärtää. Mutta kun en aina ole, enkä jaksa olla.
Vaikka olen pääosin kotona (määräaikaisella eläkkeellä) niin on näiden sairauksien kanssa elämä yhtä "työtä" ihan itsekseenkin, saati, että hoidan kaiken täällä itse ja olen vastuussa kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä yksin.
Ja stressaahan myös se, etten tiedä määräaikaisen eläkkeen jatkosta. Nykyinen loppuu tammikuun loppuun.
Olin jo todella positiivisin mielin, kun vaste levodopalle näytti olevan hyvä ja kaikki menossa parempaan.
Nyt levodopasta on valitettavasti pukannut todella epämiellyttävää sivuvaikutusta esiin, joten joudun luultavasti laskemaan annostusta ja "palaamaan' isompien ja pahempien kramppien, nykäysten ja kouristusten pariin.
Odotan todella seuraavaa neurologi aikaa!
Mutta palatakseni stressiin.
Sitä on siis riittänyt.
Ilmeisesti tämän seurauksena sairauksistani ibs ja HS-tauti ovat kiivenneet uusille kierroksille.
Olen ollut niiden(kin) johdosta erittäin kipeä ja osittain toimintakyvytön nyt taas yhden extra kipeän pätkän, tällä kertaa tämä supersairastelu on kestänyt puolitoista viikkoa ja jatkuu.
Vasemmalle kylkeen/rintaan on muodostunut paiseita, oikein monikossa. En saa sen puolen kättä nostettua, kipu on melkoinen.
No, arki on pyöriteltävä kuitenkin.
Joten sen ajan kun pojat ovat koulussa olen joko nukkunut tai katsonut Netflixistä sarjoja ja todella, todella koittanut rentoutua...
Mutta nimenomaan koittanut, yrittänyt, jopa ponnistellut ollakseni rento ja rauhallinen.
No voi varmaan arvata. Sisäistä rentoutta ei saavuta ponnistelemalla ollakseen rentona!! Yllätys?
Olen ns.luontainen stressaaja. Mutta tiedän, että tarvittaessa osaan kyllä myös rentoutua.
Valitettavasti viime aikoina se taito on ollut koetuksella.
Eilen nukkumaan mennessä laitoin nappikuulokkeet, nostin jalat ylös ja kuuntelin sekalaista soittolistaani, jossa on rauhallisia lempikappaleitani.
Tänään kuuntelin illalla kynttilän valossa musiikkia ja lauloin mukana.
Musiikki rauhoittaa todella hyvin. Tutkitusti musiikki toimii niin monille, koska onhan musiikin tutkittu ja todettu lisäävän dopamiinin tuotantoa aivoissa, vähentävän jopa kipulääkityksen tarvetta ja tuottavan aivoissa samoja tuntemuksia kuin esimerkiksi seksin.
Kohtuu uskomaton voima musiikilla ja esimerkiksi tuota dopamiinia (joka on siis myös yksi mielihyvähirmooneista) erittyy lisää nimenomaan kuunnellessa lempparikappaleita ja oikein erityisen erityisesti kappaleista, jotka ovat niin hyviä että aiheuttavat kylmiä väristyksiä.
Nukkuminen ja syöminen olisivat erittäin tärkeitä.
Ja silti, tässä minä kirjoitan tätä tekstiä klo.03.20 yöllä...
Miksi?
Krooninen unettomuus. Lisäksi ilmeisesti levodopa-lääkitykseni nosto on lisännyt tätä valvomista. En heti tajunnut laskea yksi+yksi, kun unet alkoivat olla vain tunnin mittaisia per vrk.
Mutta kun luin muista syistä lääkkeeni sivuvaikutuslistaa niin iski tuo unettomuus sieltä silmään. Ei ne 3-5h/yö olleet aiemminkaan kovin huippuja, mutta nyt... Oih voih!
Ja sitten syöminen.
Olen syönyt erittäin, erittäin terveellisesti. Ja voinut erittäin, erittäin huonosti.
Nyt olen tehnyt vuosia ihmiskokeita itselläni. Nykyisin syön sitä mitä pystyn. Joka ei ole hirveästi, mutta on riittävästi.
Ja olen kuitenkin plussakoon puolella? Mites tämä nyt on mahdollista ...
Siten, että olen tunnesyöjä. Joka sekin on omiaan pahentamaan stressiä. Kyllä, se helpottaa juuri sen hetkisen, kun mussutan.
Ja sitten iskee henkinen krapula
Minun perusruokavaliolla pystyy kyllä elämään. Saan siitä kaiken tarpeellisen. Mutta onhan se aika askeettista.
Joten kohtuu usein syyllistyn syömään "väärää". Paisu kuin ilmapallo kivuliaasti ja pitkäkestoisesti Lisäksi yhdestä pullasta tai rivistä suklaata saattaa pahimmillaan seurata viikon ripuli.
Luulisi, että nuo seuraukset auttaa pysymään ns.pahiksista erossa? Ei auta. Kaikista pahimpaan en enää koske eli gluteeniin, varsinkin erityisesti kaura on kammotus.
Mutta muuten. Olen ilmeisen heikkotahtoinen ihminen mitä syömisiin tulee.
Tavoite olisi olla -10kg. Ei kuulosta ehkä mitenkään hirmu paljolta. Minussa se on paljon. Ja vähentäisi osaltaan stressiä. Ja nivelkuormitusta. Nivelreuma ei todellakaan pidä ylipainosta, eikä se ole hyväksi yliliikkuville nivelillekään. Ja onhan se mukava kun mahtuu kaapissa olevat vaatteet päälle. En kuitenkaan aio laihduttaa ts.ottaa laihtumisesta itselleni uutta stressiä, heh heh, vaan järkeistää syömisiäni.
Hengitys.
Olen käynyt nyt sekä puheterapeutin, että fysioterapeutin kanssa läpi hengitystä.
Kun tätä "automaattisesti" toimivaa juttuakaan minun elimistöni ei näköjään osaa.
Syvähengitys auttaa myös stressin poistossa.
Minä käytän 70% keuhkojeni laajuudesta ja lisäksi hengitykseni on todella pinnallista.
On ollut todella silmiä avaavaa ymmärtää kuinka monipuolisesti käytämme hengitykseen eri lihaksia.
Teen nykyisin rauhoitus- ja hengittelyharjoituksia lähestulkoon päivittäin.
Lisäksi sain kuulla, että pintahengitys altistaa infektioille, kuten myös tietysti unettomuus.
Mun stressin poisto keinoja ovat myös lukeminen ja elokuvat. Tykkään katsoa esim.Netflix-sarjojakin ja usein sarjat lyhyempinä sopivat paremmin arjen keskelle, mutta pahimmillaan sarja koukuttaa ja lisää jopa lievästi stressaantunutta oloa, kun jää siihen olotilaan, jossa tekee mieli katsoa vielä yksi jakso... Ja vielä yksi (sama pätee IG:n tmv selaamiskoukkuun. Siksi laitan sosiaaliset mediat kiinni iltaisin viimeistään yhdeksän aikaan, yleensä jo paljon aiemmin).
Siksipä pidänkin elokuvista.
Selkeä alku ja loppu ja juonen kehittely välissä. Ja se n.2h täyttä nauttimista! En tykkää edes pahemmin syödä herkkuja elokuvan aikana, koska se herpaannuttaa katsomista. Olen paremminkin sarjojen kanssa napostelija.
Elokuvamaku minulla on super moninainen. Mutta ehkä parhaiten pääsen todellisuudesta vieraantumaan scifin parissa.
Harmillisesti tätä lajia tulee harvemmin hyviä uusia scifi-leffoja.
Jokaisella on oma tapansa rentoutua, se mikä toimii parhaiten pitää vain itse löytää ja sitä pitää harjoittaa. Mielellään joka päivä, ainakin hieman.
Ja nukkua. Sitä unen tärkeyttä stressin poistossa ei voi liikaa korostaa. Nyky-yhteiskunnassa lyhyillä unilla jopa kerskutaan ja unta ei arvosteta tarpeeksi.
Uni puhdistaa aivoja.
Hereillä ollessamme aivoihin kertyy erilaisia kuona-aineita. Nukkuessa solujen välitila alkaa suurentua ja aivojen nestekierto tehostuu, eli aivot "huuhtelevat" itsensä kun nukumme ja haitalliset ainekset poistuvat näin aivoista.
Kun aivot ei joudu unen aikana myöskään käsittelemään aistitulvaa joka maailmassa hereillä pukkaa päälle niin aivosoluilla on nukkuessa aikaa tankata energiaa seuraavaa päivää varten. Aivot käyttävät ravintona glukoosia, jota aivot itseasiassa kuluttavat enemmän kuin mikään muu elimistössä!
Joten kyllähän minunkin pitää alkaa etsimään apua tähän unettomuuteen. Pikapikaa!
Aina (ja varsinkaan väsyneenä ja stressaantuneena.. Kappas, kierre valmis!) ei vain jaksaisi lähteä uusinta kerrokselle lääkärilaitokseen ihmetyksen aiheeksi.
Se on hankalaa jo ns.normaalille (käytän sanaa laajassa merkityksessä!) mutta monisairaalle ihan tuskaista.
Jokaisella lääkärillä kiinnostaa 90% käyntiajasta joku niistä muista sun sairauksista tai asioista ja siihen itse asiaan ei meinaa päästä millään!
Tai sitten se itse asia ohitetaan jopa kokonaan ja huomaatkin unettomuuden sijasta keskustelevasi nikamapullistumista. Tmv. Kun koitat ystävällisesti (joskus jopa vähemmän ystävällisesti) palata alkuperäiseen asiaan, saat käteesi herkästi masennuslääkereseptin. Valitettavasti.
Mutta nyt,aivan liian myöhään,suuntaan kuorsaavan mieheni viereen toiveissa muutaman tunnin unet, edes.
Käyn poikien huoneen kautta, nyin peitot hartioille ja katson maailman parhaita stressin lievittäjiä, nukkuvia lapsiani.
Auton remontti on niellyt jo reilun tonnin, vikaa on korjattu, mutta edelleen nykinää löytyy.
Miehen työt ovat olleet 6 päiväisiä viikkoja viime aikoina... Ja vähintään 13h/pvä.
Vain tiistaisin ja lauantaisin on "malttanut" olla 10h töissä.
Eihän tuollaista tahtia kukaan pidempään kestä, olen koittanut kertoa miehen kuulemattomille korville.
Ja aiheuttaahan se hieman tiuskintaa kotioloissa.
Koitan olla se reilu vaimo joka ymmärtää. Mutta kun en aina ole, enkä jaksa olla.
Vaikka olen pääosin kotona (määräaikaisella eläkkeellä) niin on näiden sairauksien kanssa elämä yhtä "työtä" ihan itsekseenkin, saati, että hoidan kaiken täällä itse ja olen vastuussa kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä yksin.
Ja stressaahan myös se, etten tiedä määräaikaisen eläkkeen jatkosta. Nykyinen loppuu tammikuun loppuun.
Olin jo todella positiivisin mielin, kun vaste levodopalle näytti olevan hyvä ja kaikki menossa parempaan.
Nyt levodopasta on valitettavasti pukannut todella epämiellyttävää sivuvaikutusta esiin, joten joudun luultavasti laskemaan annostusta ja "palaamaan' isompien ja pahempien kramppien, nykäysten ja kouristusten pariin.
Odotan todella seuraavaa neurologi aikaa!
Mutta palatakseni stressiin.
Sitä on siis riittänyt.
Ilmeisesti tämän seurauksena sairauksistani ibs ja HS-tauti ovat kiivenneet uusille kierroksille.
Olen ollut niiden(kin) johdosta erittäin kipeä ja osittain toimintakyvytön nyt taas yhden extra kipeän pätkän, tällä kertaa tämä supersairastelu on kestänyt puolitoista viikkoa ja jatkuu.
Vasemmalle kylkeen/rintaan on muodostunut paiseita, oikein monikossa. En saa sen puolen kättä nostettua, kipu on melkoinen.
No, arki on pyöriteltävä kuitenkin.
Joten sen ajan kun pojat ovat koulussa olen joko nukkunut tai katsonut Netflixistä sarjoja ja todella, todella koittanut rentoutua...
Mutta nimenomaan koittanut, yrittänyt, jopa ponnistellut ollakseni rento ja rauhallinen.
No voi varmaan arvata. Sisäistä rentoutta ei saavuta ponnistelemalla ollakseen rentona!! Yllätys?
Olen ns.luontainen stressaaja. Mutta tiedän, että tarvittaessa osaan kyllä myös rentoutua.
Valitettavasti viime aikoina se taito on ollut koetuksella.
Eilen nukkumaan mennessä laitoin nappikuulokkeet, nostin jalat ylös ja kuuntelin sekalaista soittolistaani, jossa on rauhallisia lempikappaleitani.
Tänään kuuntelin illalla kynttilän valossa musiikkia ja lauloin mukana.
Musiikki rauhoittaa todella hyvin. Tutkitusti musiikki toimii niin monille, koska onhan musiikin tutkittu ja todettu lisäävän dopamiinin tuotantoa aivoissa, vähentävän jopa kipulääkityksen tarvetta ja tuottavan aivoissa samoja tuntemuksia kuin esimerkiksi seksin.
Kohtuu uskomaton voima musiikilla ja esimerkiksi tuota dopamiinia (joka on siis myös yksi mielihyvähirmooneista) erittyy lisää nimenomaan kuunnellessa lempparikappaleita ja oikein erityisen erityisesti kappaleista, jotka ovat niin hyviä että aiheuttavat kylmiä väristyksiä.
Nukkuminen ja syöminen olisivat erittäin tärkeitä.
Ja silti, tässä minä kirjoitan tätä tekstiä klo.03.20 yöllä...
Miksi?
Krooninen unettomuus. Lisäksi ilmeisesti levodopa-lääkitykseni nosto on lisännyt tätä valvomista. En heti tajunnut laskea yksi+yksi, kun unet alkoivat olla vain tunnin mittaisia per vrk.
Mutta kun luin muista syistä lääkkeeni sivuvaikutuslistaa niin iski tuo unettomuus sieltä silmään. Ei ne 3-5h/yö olleet aiemminkaan kovin huippuja, mutta nyt... Oih voih!
Ja sitten syöminen.
Olen syönyt erittäin, erittäin terveellisesti. Ja voinut erittäin, erittäin huonosti.
Nyt olen tehnyt vuosia ihmiskokeita itselläni. Nykyisin syön sitä mitä pystyn. Joka ei ole hirveästi, mutta on riittävästi.
Ja olen kuitenkin plussakoon puolella? Mites tämä nyt on mahdollista ...
Siten, että olen tunnesyöjä. Joka sekin on omiaan pahentamaan stressiä. Kyllä, se helpottaa juuri sen hetkisen, kun mussutan.
Ja sitten iskee henkinen krapula
Minun perusruokavaliolla pystyy kyllä elämään. Saan siitä kaiken tarpeellisen. Mutta onhan se aika askeettista.
Joten kohtuu usein syyllistyn syömään "väärää". Paisu kuin ilmapallo kivuliaasti ja pitkäkestoisesti Lisäksi yhdestä pullasta tai rivistä suklaata saattaa pahimmillaan seurata viikon ripuli.
Luulisi, että nuo seuraukset auttaa pysymään ns.pahiksista erossa? Ei auta. Kaikista pahimpaan en enää koske eli gluteeniin, varsinkin erityisesti kaura on kammotus.
Mutta muuten. Olen ilmeisen heikkotahtoinen ihminen mitä syömisiin tulee.
Tavoite olisi olla -10kg. Ei kuulosta ehkä mitenkään hirmu paljolta. Minussa se on paljon. Ja vähentäisi osaltaan stressiä. Ja nivelkuormitusta. Nivelreuma ei todellakaan pidä ylipainosta, eikä se ole hyväksi yliliikkuville nivelillekään. Ja onhan se mukava kun mahtuu kaapissa olevat vaatteet päälle. En kuitenkaan aio laihduttaa ts.ottaa laihtumisesta itselleni uutta stressiä, heh heh, vaan järkeistää syömisiäni.
Hengitys.
Olen käynyt nyt sekä puheterapeutin, että fysioterapeutin kanssa läpi hengitystä.
Kun tätä "automaattisesti" toimivaa juttuakaan minun elimistöni ei näköjään osaa.
Syvähengitys auttaa myös stressin poistossa.
Minä käytän 70% keuhkojeni laajuudesta ja lisäksi hengitykseni on todella pinnallista.
On ollut todella silmiä avaavaa ymmärtää kuinka monipuolisesti käytämme hengitykseen eri lihaksia.
Teen nykyisin rauhoitus- ja hengittelyharjoituksia lähestulkoon päivittäin.
Lisäksi sain kuulla, että pintahengitys altistaa infektioille, kuten myös tietysti unettomuus.
Mun stressin poisto keinoja ovat myös lukeminen ja elokuvat. Tykkään katsoa esim.Netflix-sarjojakin ja usein sarjat lyhyempinä sopivat paremmin arjen keskelle, mutta pahimmillaan sarja koukuttaa ja lisää jopa lievästi stressaantunutta oloa, kun jää siihen olotilaan, jossa tekee mieli katsoa vielä yksi jakso... Ja vielä yksi (sama pätee IG:n tmv selaamiskoukkuun. Siksi laitan sosiaaliset mediat kiinni iltaisin viimeistään yhdeksän aikaan, yleensä jo paljon aiemmin).
Siksipä pidänkin elokuvista.
Selkeä alku ja loppu ja juonen kehittely välissä. Ja se n.2h täyttä nauttimista! En tykkää edes pahemmin syödä herkkuja elokuvan aikana, koska se herpaannuttaa katsomista. Olen paremminkin sarjojen kanssa napostelija.
Elokuvamaku minulla on super moninainen. Mutta ehkä parhaiten pääsen todellisuudesta vieraantumaan scifin parissa.
Harmillisesti tätä lajia tulee harvemmin hyviä uusia scifi-leffoja.
Jokaisella on oma tapansa rentoutua, se mikä toimii parhaiten pitää vain itse löytää ja sitä pitää harjoittaa. Mielellään joka päivä, ainakin hieman.
Ja nukkua. Sitä unen tärkeyttä stressin poistossa ei voi liikaa korostaa. Nyky-yhteiskunnassa lyhyillä unilla jopa kerskutaan ja unta ei arvosteta tarpeeksi.
Uni puhdistaa aivoja.
Hereillä ollessamme aivoihin kertyy erilaisia kuona-aineita. Nukkuessa solujen välitila alkaa suurentua ja aivojen nestekierto tehostuu, eli aivot "huuhtelevat" itsensä kun nukumme ja haitalliset ainekset poistuvat näin aivoista.
Kun aivot ei joudu unen aikana myöskään käsittelemään aistitulvaa joka maailmassa hereillä pukkaa päälle niin aivosoluilla on nukkuessa aikaa tankata energiaa seuraavaa päivää varten. Aivot käyttävät ravintona glukoosia, jota aivot itseasiassa kuluttavat enemmän kuin mikään muu elimistössä!
Joten kyllähän minunkin pitää alkaa etsimään apua tähän unettomuuteen. Pikapikaa!
Aina (ja varsinkaan väsyneenä ja stressaantuneena.. Kappas, kierre valmis!) ei vain jaksaisi lähteä uusinta kerrokselle lääkärilaitokseen ihmetyksen aiheeksi.
Se on hankalaa jo ns.normaalille (käytän sanaa laajassa merkityksessä!) mutta monisairaalle ihan tuskaista.
Jokaisella lääkärillä kiinnostaa 90% käyntiajasta joku niistä muista sun sairauksista tai asioista ja siihen itse asiaan ei meinaa päästä millään!
Tai sitten se itse asia ohitetaan jopa kokonaan ja huomaatkin unettomuuden sijasta keskustelevasi nikamapullistumista. Tmv. Kun koitat ystävällisesti (joskus jopa vähemmän ystävällisesti) palata alkuperäiseen asiaan, saat käteesi herkästi masennuslääkereseptin. Valitettavasti.
Mutta nyt,aivan liian myöhään,suuntaan kuorsaavan mieheni viereen toiveissa muutaman tunnin unet, edes.
Käyn poikien huoneen kautta, nyin peitot hartioille ja katson maailman parhaita stressin lievittäjiä, nukkuvia lapsiani.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro jotain, se ilahduttaa :)