Negatiivisuuspuuska ihmisillä
Tuntuuko muista siltä, että maailma on pullollaan pelkästään negatiivisia ihmisiä nykyisin?
En puhu pelkästään näistä nettipalstahulluista, jotka ovat välillä todella ahdistavia ajatuksineen (jopa pelottavia, koska niiden hullujen anonyymien takana on lopulta perus-Matteja/Maijoja, jonkun isiä ja äitejä, siskoja, veljiä jne) vaan tarkoitan ihan kirjaimellisesti, että minun lähipiirini on ainakin negaillut oikein urakalla viime aikoina.
Onko muilla vastaavaa....? Onko tämä kollektiivista?
Johtuuko tämä nyt sitten esim.syksystä? Tuntuu, ettei aiemmin ole ollut ihan näin negatiivista ilmapiiriä vaikka syksyjä onkin koettuna jo se 38kpl!
Tosin voisin vetää mukaan yleismaailmallisen poliittisen ilmapiirin, jätepyörteet, ilmeisen nälänhädän Jemenissä ym. Joko loppui se vähäinenkin elämänilo joka ehkä oli...?
Toki itse kukin voi tehdä vain oman osansa muuttaakseen asioita ja ymmärrän hyvin, ettei herkempien ihmisten mielet välttämättä kestä ajatella näitä... Alkaa se ahdistaa, tiedän ja myönnän, jos uppoutuu kunnolla maailmantuskaan.
Itse koitan arvostaa jokaista hetkeä, koitan etsiä elämästä ne asiat, jotka ovat hyvin juuri sillä hetkellä. Ja ne asiat jotka tuottavat iloa, just nyt, just minulle.
Todennäköisesti jokaisella on niitä asioita, vaikka pikkuriikkisiäkin. Enkä tarkoita nyt esim.vaikeasti masentuneita tmv. Vaikkakin olen vastikään lukenut, että vastaavia neuvoja hekin saavat. Varmasti näitä on kuitenkin masentuneena vaikeampi miettiä.
Meillä on nyt rahahuolia. Oikein kunnolla. Jopa siihen pisteeseen, etten muista 16 vuoden yhdessä olon aikana kuin kerran aiemmin olleen näin pahasti huolta rahasta. Se oli silloin kun Isompi oli syntynyt, itse olin minimiäippärahalla ja mies joutui työttömäksi.
Nyt on miehellä yritys, mutta kun ei se pyöri kuten pitäisi, eikä minun kohtuu pienellä eläkkeellä pötkitä pitkälle.
Lisäksi päällä flunssaa ja hieman sellaista ahdistusta on ilmassa, kun en esimerkiksi tiedä millä rahalla auton saisi jälleen toimintakuntoon jne.
Joten minun oli aiheellista miettiä tänään näitä ilon ja positiivisuuden aiheita omalla kohdallani:
-rakastan syys-säätä, pimeitä iltoja kynttilän valossa
-olen lukenut pitkästä aikaa, oikein ahminut kirjoja. Aivot kiittävät ja kroppa rentoutuu
-pojilla on syysloma. Olen saanut nukkua aamuisin!
-Pienempi on käyttänyt 99% lomastaan piirtäen, hän on todella kehittynyt hyväksi piirtäjäksi
-Isompi on hengaillut kaverillaan, joka ei asu ihan vieressä. Ihana, että heillä on kerrankin ollut aikaa olla yhdessä ilman hoppua
-Sinemetin tehot näkyvät vihdoin niin, että tasapainoon on tullut vaikutusta, kramppeja on jonkin verran vähemmän ja olen jaksanut puuhailla kotona
Hyvinhän niitä löytyi! Toivottavasti tämä negatiivisuuspuuska ihmisillä on ohimenevää tai lasku suunnassa! Olisi mukavaa kuulla hyviä uutisia?!
En puhu pelkästään näistä nettipalstahulluista, jotka ovat välillä todella ahdistavia ajatuksineen (jopa pelottavia, koska niiden hullujen anonyymien takana on lopulta perus-Matteja/Maijoja, jonkun isiä ja äitejä, siskoja, veljiä jne) vaan tarkoitan ihan kirjaimellisesti, että minun lähipiirini on ainakin negaillut oikein urakalla viime aikoina.
Onko muilla vastaavaa....? Onko tämä kollektiivista?
Johtuuko tämä nyt sitten esim.syksystä? Tuntuu, ettei aiemmin ole ollut ihan näin negatiivista ilmapiiriä vaikka syksyjä onkin koettuna jo se 38kpl!
Tosin voisin vetää mukaan yleismaailmallisen poliittisen ilmapiirin, jätepyörteet, ilmeisen nälänhädän Jemenissä ym. Joko loppui se vähäinenkin elämänilo joka ehkä oli...?
Toki itse kukin voi tehdä vain oman osansa muuttaakseen asioita ja ymmärrän hyvin, ettei herkempien ihmisten mielet välttämättä kestä ajatella näitä... Alkaa se ahdistaa, tiedän ja myönnän, jos uppoutuu kunnolla maailmantuskaan.
Itse koitan arvostaa jokaista hetkeä, koitan etsiä elämästä ne asiat, jotka ovat hyvin juuri sillä hetkellä. Ja ne asiat jotka tuottavat iloa, just nyt, just minulle.
Todennäköisesti jokaisella on niitä asioita, vaikka pikkuriikkisiäkin. Enkä tarkoita nyt esim.vaikeasti masentuneita tmv. Vaikkakin olen vastikään lukenut, että vastaavia neuvoja hekin saavat. Varmasti näitä on kuitenkin masentuneena vaikeampi miettiä.
Meillä on nyt rahahuolia. Oikein kunnolla. Jopa siihen pisteeseen, etten muista 16 vuoden yhdessä olon aikana kuin kerran aiemmin olleen näin pahasti huolta rahasta. Se oli silloin kun Isompi oli syntynyt, itse olin minimiäippärahalla ja mies joutui työttömäksi.
Nyt on miehellä yritys, mutta kun ei se pyöri kuten pitäisi, eikä minun kohtuu pienellä eläkkeellä pötkitä pitkälle.
Lisäksi päällä flunssaa ja hieman sellaista ahdistusta on ilmassa, kun en esimerkiksi tiedä millä rahalla auton saisi jälleen toimintakuntoon jne.
Joten minun oli aiheellista miettiä tänään näitä ilon ja positiivisuuden aiheita omalla kohdallani:
-rakastan syys-säätä, pimeitä iltoja kynttilän valossa
-olen lukenut pitkästä aikaa, oikein ahminut kirjoja. Aivot kiittävät ja kroppa rentoutuu
-pojilla on syysloma. Olen saanut nukkua aamuisin!
-Pienempi on käyttänyt 99% lomastaan piirtäen, hän on todella kehittynyt hyväksi piirtäjäksi
-Isompi on hengaillut kaverillaan, joka ei asu ihan vieressä. Ihana, että heillä on kerrankin ollut aikaa olla yhdessä ilman hoppua
-Sinemetin tehot näkyvät vihdoin niin, että tasapainoon on tullut vaikutusta, kramppeja on jonkin verran vähemmän ja olen jaksanut puuhailla kotona
Hyvinhän niitä löytyi! Toivottavasti tämä negatiivisuuspuuska ihmisillä on ohimenevää tai lasku suunnassa! Olisi mukavaa kuulla hyviä uutisia?!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kerro jotain, se ilahduttaa :)