Pelottava ysiluokka

Koulut ovat alkaneet. Meillä 3.lk ja pelottava 9.lk. Jonka lopuksi lapsen pitäisi tietää edes jotenkin "mitä haluaa isona".

Tyhmää, todella harva sen ikäisenä tietää. Toki voi vetää kortin, että lukee sitten uuden ammatin aikuisena tai käy välissä tienaamassa ja hakee sitten jatkokoulutukseen tmv. Mutta se ei ole niin helppoa. Jos ensin meneekin siihen mikä nyt yhtään pätkää kiinnostaa, mutta ei oikeen kuitenkaan, niin saattaa päätyä tilanteeseen, jossa kolmikymppisenä kahden lapsen äitinä/isänä ei noin vain asuntolainan, autolainan, puolison työn tai oman yksinhuoltajuuden keskeltä lähdekään opiskelemaan uutta ammattia, kun on vihdoin keksinyt mikä kiinnostaisi.

Olen puhunut Isommallekin jo vuosia, että millä perusteella sitä jatko-opiskelua kannattaa miettiä.
Haluaako sisätyön, ulkotyön, työn autokorjaamossa, kassalla, vai lukea pidemmälle ja ehkä olla aikuisena päättävässä asemassa tai ehkä olla yrittäjä?
Paljonko haluaa käyttää työhön aikaa ja energiaa, haluaako työn joka on niin mukava, että sitä voi tehdä vapaa-ajallakin, työn jossa pomo tai asiakkaat soittavat perään työajan ulkopuolella vai sellainen jossa työajan päätyttyä, kun sulkee oven niin on työnsä tehnyt. Paljonko haluaa kantaa vastuuta, paljonko vastuusta maksetaan palkkaa... Entä siitä jos on vastuussa muista ihmisistä, vai olisiko mieluummin vastuussa esimerkiksi remontoinnista, rakentamisesta jne. Mikä on työn ja palkkauksen suhde, onko alalle ylipäätänsä työpaikkoja ja jos on niin missä...

Tällä tavalla suunnilleen, jäi paljon, paljon poiskin.
Meillä ilmiselvästi kiinnostaa käytännönläheinen työ. Mutta se ala, sitä vielä mietitään. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika.

Toivoisin kouluilta enemmän tutustumista todelliseen työelämään. Ei vain koulutuksista puhumista ja pari hassua tet-jaksoa, joilla puolet porukasta hyllyttää nuudeleita Citymarketissa ja toinen puoli lorvii äidin/isän/sukulaisen työpaikalla.

Noh, odotellessa. Ehkä se suuri välähdys tulee jossakin vaiheessa. Minulla ei tullut. Menin opiskelemaan, noh, kohtuu kiinnostavaa alaa hyvän ystävän valitessa samoin. Tykkäsin kyllä, ei sillä,mutta ei se ollut se jota oikeasti olisin halunnut tehdä. Hieman alle 30vee se sitten tuli se välähdys. Siinä vaiheessa Pienimmän elämä oli mutkilainen, jolloin se meni edelle. Sitten olen sairastellut. Kävin pari vuotta sitten pääsykokeissa, jäin yhden pisteen päähän paikasta. Se harmittaa vieläkin.
Nyt ei ole energiaa opiskeluun. Toivon kuitenkin tulevaisuudessa sen olevan mahdollista! Tiedänhän vihdoin ja viimein mitä haluan.

Ensin pitäisi saada Levodopa-lääke kohdilleen, ainakin. On käynyt ilmi, että nykyinen annostus on n.4v lapsen annostus ja hekin ottavat sen annoksen 4x päivässä. Joten ei ihme  ettei ole näkynyt muutosta!
Ensi viikolla neurologille aika, toivon pystyväni hyvin perustelemaan kantani!

Ihanaa koulujen alkua ja syksyn alkua! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolonoskopia. Mitä, kuinka, millainen?!

Kuvitteellinen Etsivä etsimässä olenko Ok

Psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus