Ymmärrän (Et!)

Ainakin meidän lasteni kouluissa on tällä lukukaudella ollut käytössä "Hyvinvoinnin vuosikello".
Se on sosiaalisen vahvistamisen toimintamalli yhteisölliseen hyvinvointityöhön perusopetuksessa, näin lyhyesti sanottuna.
Koulussa käydään läpi erilaisia tilanteita ja tunteita, Wilman kautta samoja "tehtäviä" tulee myös koko perheelle kotiin.

Valitettavasti luulen, ettei monikaan perhe vaivaudu kotona käymään läpi tätä vapaaehtoista koko perheen kotitehtävää. Me olemme yrittäneet (ja ainakin tähän mennessä onnistuneet), koska en jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta keskustella lasteni kanssa ja tunnetaidot ovat yksi hyvin tärkeä asia sosiaalisissa suhteissa.

Tämän marraskuun aihe oli empatia.
Kodeissa ja kouluissa käsitellään esim. kysymyksiä, kuten mitä on empatia ja mitä välinpitämättömyys? Millaista on empaattinen kuuntelu? Millaisia vaikutuksia toisen tuella ja huomioimisella voi olla? Ja kuuntelemisen ja läsnäolotaitojen harjoitteleminen jne

Todella hienoa! Ihanaa, että lapsia kannustetaan olemaan enemmän sinut tunteidensa kanssa ja osoittamaan empatiaa.
Valitettavasti maailma on koko ajan yhä vähemmän empaattinen.
Oli se sitten kotona, työpaikalla, koulussa, ystävien kesken, oli se niitä kohtaan jotka tunnemme tai niitä kohtaan jotka ovat meille vieraasta kulttuurista tai kun puhutaan fyysisestä tai psyykkisestä hyvinvoinnista/sairauksista, meidän kaikkien pitäisi koittaa ymmärtää toisiamme enemmän, välittää enemmän, kuunnella enemmän.

Pahinta ihmiselle on yksinäisyys. En tarkoita valittua yksinäisyyttä, inttovertteyttä, yksin viihtymistä. Tarkoitan syvää yksinäistä "kukaan ei ymmärrä minua" - oloa. Sitä kun tuntee olevansa yksin pimeässä, vaikka olisi kotona rakkaittensa keskellä.
Kuka ymmärtää, jos edes se sinulle läheisin ihminen ei kuuntele? Ei yritä?

Aina tulee niitä ns.hyviä neuvoja, ystävällisiä neuvonantajia, jotka sekoittavat oman halunsa kertoa heidän mielipiteensä empatiaan.
"Oletko kokeillut syvävenyttelyä, juonut 3L päivässä vettä, syönyt raaka-ruokaa, vähentänyt gluteenia, sokeria, rasvaa, ottanut 10x annoksen D-vitamiinia ja mummonserkunkaima parantui kaikista kolotuksista kalanmaksaöljyllä"...
En tarkoita etteivätkö nämäkin ihmiset tavallaan tarkoittaisi hyvää.
Mutta esimerkiksi joku joka on syvästi masentunut, pitkäaikaissairas, kokee viiltävää kipua 24h jne. Hän saattaa kokea tuon olonsa/kipunsa vähättelynä, sellaisena, ettei sitä oloa/kipua/olosuhdetta missä hän joutuu elämään koko ajan, joka hetki, ymmärretä.

Kukaan ei voi täysin ymmärtää  Sekin on totta. Mutta kuunnella voi. Halata voi. Voi katsoa silmiin. Ja ymmärtää olla läsnä 100%.
Voi yrittää itsekseen ottaa selvää toisen sairaudesta tai tilanteesta eikä olettaa, että 15min juttelulla tiedät mistä on kyse.
Voi koittaa etukäteen hankkia hieman informaatiota mikä voisi auttaa tai miten. Ja olla hienotunteinen.
Siinä missä joku toinen saattaa kertoa yksityiset asiansa sekunneissa, moni kipukroonikko tai masentunut tai yksinäinen on kuin se kuuluisa sipuli.
Varautuneisuuden kerrokset ovat kerääntyneet ytimen ympärille.

Empatia parantaa syviä haavoja ja pienet sanat ja teot voivat saada aikaan suuren muutoksen.

Mutta älä sano ymmärrän.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolonoskopia. Mitä, kuinka, millainen?!

Tk-käynnistä gynekologinen käynti