Tekstit

Puhdistavat itkut psykiatrisen sairaanhoitajan luona

Kävimme keskustelemassa joitain viikkoja sitten siitä, kun mieheni haluaisi nyt vihdoinkin aloittaa hänen ADHD:n lääkityksen kokeeksi.
Kävimme siis ns.Mielitiimissä.
Keskustelussa haluttiin mielellään myös läheisen ihmisen mielipide ja miehen kohdalla se luonnollisesti olen minä.
Nämä kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa siinä keskustelun aikana ilmeisesti kiinnittivät huomiota siihen kuinka paljon minulla on rasitteita elämässä ja olivat siitä huolissaan.
Kävihän siinä väkisin ilmi omien 7 diagnosoidun sairauden lisäksi ja sen lisäksi mitä vaikeuksia miehen ADHD ja työnarkomania aiheuttaa, niin myös minun vanhempieni tilanne ja kuinka kannan siitä huolta niin henkisesti kuin auttamalla, ja lapsien tilanteet, kuinka vaikka he ovat maailman ihanimmat, niinIsompaa vaivaa pahat, viikottaiset migreenit ja vatsaongelmat ja Pienemmän multiallergia vaikeuttaa arkea.

Sain siis ajan arvioon psykiatriselle sairaanhoitajalle ja kävin siellä pari viikkoa sitten. Minun on vaikea avautua muille kuin …

Saamaton kierrättäjä

Tälläkin hetkellä makuuhuoneen lattia on täynnä Roskalava-palstalle menossa olevia vaate- ja tyynypusseja. Olen hyvä luopumaan tavaroista, mutta huono laittamaan niitä eteenpäin.  Roskiinkaan hyvää tavaraa ei viitsi heittää. Nehän ovat täysin käyttökelpoisia, vain minulle ylimääräisiä, jollekin muulle varmasti vielä jopa tarpeellisia. Mutta miksi se tuntuu niin vaikealta, kun pitäisi jaksaa laittaa ne nettiin tai viedä Konttiin tai keräyslaatikkoon? Saamaton kai olen! Jonka vuoksi samat pussit ja kassit pyörivät sängyn ja vaatekaapin välissä lattialla jo kolmatta viikkoa. Elämän yksinkertaistaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Vai olenko se vain minä? Onko tämä kaikille muille helppoa? Joskus saan hirveän energiaa purkauksen ja naputtelen Annetaan-palstalle yhtenä iltana kaikki tavarat tai vaihtoehtoisesti  pakkaan pusseihin eteiseen ulko-oven eteen pois vietäväksi. Silloin tunnen oloni myös hyväksi ja aikaansaavaksi. Nyt tietysti tämä kuulostaa siltä, että meillä olisi jatkuva tav…

Hei, tää toimii!

Ja kyllä, aloitan heti lääkejutuilla. Mulla oli lääkärin soittoaika taas vaihteeksi ja nostettiin jälleen Madoparin annostusta. Olen alkanut huomaamaan ihan selkeitä muutoksia itsessäni ja olemisessa nyt.
Esimerkiksi ennen en pystynyt kävelemään ihmisjoukossa pelkäämättä koko ajan, että kaadun. Tasapaino ja kehonhahmotus olivat niin huonoja.
Nyt olen jo muutamaan otteeseen kävellyt kauppakeskuksissa yms paikoissa ihan "normaalisti", pelkäämättä siis. Kepit on apuna ja ne varmaan tulevat olemaankin aina, mutta se tunne, kun ei tarvitse pelätä, olla koko ajan varuillaan, sydän hakaten ja hiki valuen.
Ennen saatoin siis kaatua ihan vain siitä, että joku käveli liian lujaa vauhtia kohti minua!!
Tai jos oli leikkiviä lapsia niin jähmetyin paikoilleni, seisoin leveä "raiteisesti" paikallani kauhuissani, jähmetyin ja kaikki tämä oli oman järkeni vastaista! Järki kyllä tiesi ettei noissa tilanteissa ole hätää, mutta kroppa meni paniikkiin.
Kuten aina sanoin, minulla on pää…

Myönteinen määräaikainen eläke päätös

Uudet päätökset määräaikaisesta eläkkeestä tulivat, ensin Ilmarisen ja sitten Kelan. Ilmeisesti siitä, että soitin, soitin ja soitin perään oli hyötyä, molemmissa.
Nythän päätöksiin ei kuitenkaan lopulta mennyt yhtään niin kauan kuin ensin "uhkailtiin".
Tyytyväinen!!

Nyt pitää hakea uudestaan vain vielä eläkkeensaajan hoitotuki, jota ehdin saada 6kk kun se nyt eläkkeen katkeamisen takia myös tietenkin katkesi. Se mitä en tajunnut oli, että joudun hankkimaan sitä varten nyt sitten uuden C-lausunnon lääkäriltäni. Koska edellinen hakemus sisältää 7kk vanhan lääkärintodistuksen. Kela tarvii max.6kk vanhan. Hoh.

Tänään on dopaherkän dystonian tienoilta neurologin soittoaika tässä kohta puoliin.
Madopar ei ole ollut minulle yhtä tehokas lääke kuin mitä Simenet oli, mutta on se tehonnut silti ja toivon nyt saavani luvan nostaa sen annosta hieman enemmänkin.
Lisäksi ajattelin kysyä mahdollisuutta Rivatril reseptiin, koska välillä esim.sairaana tai suuren rasituksen jälkeen saan edel…

Uneton, levoton, rahaton, jaksamaton

Välillä tulee synkempiä päiviä. On ollut jälleen pidempi uneton jakso ja sen huomaa muustakin kuin silmänalusista.
Painoa kertyy, kun mussutan yön pimeinä tunteina tunteisiini, energiaa ei riitä mihinkään kotijuttuja kummempaan ja innostuneisuus puuttuu kokonaisuudessaan.

Asiaa ei auta se, että määräaikainen eläke(/kuntoutustuki) päätös ei ole tullut. Minulla on haettu sitä vielä ainakin vuodeksi eteenpäin, onhan minulla lääkekokeilutkin (Madopar kokeilussa tällä hetkellä Sinemetin sijaan josta tuli himputinmoinen kutina ja ihottuma) kesken.
Ja niin, kipuja ja selkä palasina.

Niin siis tuosta eläke-hakemuksesta. Kävin viime vuoden puolella ajallaan neurologilla. Sieltä lääkärin todistus lähti ajallaan Kelaan, josta (jatkohakemus kun oli) se piti lähettää välittömästi Ilmariselle.
Soitin eri asian vuoksi Kelaan alkuvuodesta. Kysäsin samalla hakemukseni perään ja sehän olikin vielä Kelassa!! Voi kökkö. Pitäisi aina tajuta kysellä ilmeisesti koko ajan perään.... No nyt olen tilanteessa, …

Puhutaan rahasta

Näin vastikään IG:ssä kuvan jossa luki jotakuinkin niin, etteivät ihmiset muistele sinun hautajaisissa sitä kuinka kivoja tavaroita ja hienoja laitteita omistit vaan sitä kuka ja millainen olit.

En itsekään tietenkään mittaa toisten arvoa rahalla tai maallisella muulla omaisuudella.

Miksi sitten koen häpeän tunnetta siitä, että me olemme ns.köyhiä...?

Ja kyllä, olemme virallisesti perheenä köyhän puolella. Minun määräaikainen eläkkeeni ei ole rahallisesti kovinkaan mittava, työelämässä en ole ollut hirveän montaa vuotta, koska molemmat pojat olivat täysin kotona 4+v saakka ja senkin jälkeen olen tehnyt vain osa-aikatöitä. Olen kyllä ollut koko päivä töissäkin, muttei niistä kovin montaa vuotta kerry.

Mies yksityisyrittäjänä ei todellakaan tee pikkufirmallaan mitään huikeaa tulosta. Paremminkin päin vastoin.

En koe jääneeni kuitenkaan paitsi mistään. Meillä on kiva omistusasunto, ei ehkä isoimmat neliöit mutten kyllä kaipaakaan lisätilaa (paitsi toisen vessan haluaisimme!) ja pojatkin …

Voinko liian hyvin?

Määräaikainen eläke loppuu 2019 tammikuun loppuun. Jatkoa pitäisi hakea ja tapaankin neurologin ensi maanantaina. Vointini on parantunut, kyllä. Pystyn kävelemään melkein kaikkina päivinä itsenäisesti (kepein kylläkin siis), jopa ulkona. Pyörätuoliin en ole koskenut reiluun kuukauteen ollenkaan.

Olen nyt neljättä päivää kuntoutuksen kakkosjaksolla.
Minulla meni kolme ensimmäistä päivää oikein kivasti täällä. Liikkuminen oli kohtuu hyvää kepeillä ja jaksaminenkin ok.
Vatsa reistasi tiistai yöllä ja aamulla urakalla ja nukkunut en ole kuin sen max. 3h yössä.
Aloin silti miettiä, että minähän voin ihan hyvin. Täähän on jo ihan mahtavaa, ehkäpä mun mielikuva siitä, että olen työkyvytön onkin väärä? Liioittelenko sitä kuinka sairas olen? Mitä jos en saakaan jatkoa määräaikaiselle eläkkeelle, koska minähän voin ihan kohtuullisesti?
Olenko huijari jos haen jatkoa?

Sitten tuli jälleen viime yön kaltainen yö ja todellisuus iski jälleen nyrkillä päin kasvoja.
Polvi kävi subluksaatiossa eilen il…