Minä raukka kuntoutuksessa ja elämässä

Olin viime viikon kuntoutuksessa. Pidin kyllä siitä, oli fysioterapeutti parikin krt päivässä, ravitsemusterapeutti,   toimintaterapiaa, psykologi, yms. Nämä kaikki olivat tarpeellisia ja hyviä, mutta silti, mikään ei voittanut vertaistukea. Ikäjakauma oli laaja minun ollessa nuorin, se ei haitannut yhtään. Diagnoosiakin löytyi kaikenmoista, kaikki neurologisia, mutta sekään ei haitannut, koska kaikkia yhdisti se, että oltiin harvinaisia ja kivuliaita.
Aika jakaantui yhteisaikoihin ja yksityisaikoihin. Esim.toimintaterapiaa oli sekä yksin, että yhdessä, samoin psykologilta oli molempia aikoja. Fysioterapia oli aina yksilöaika.

Marraskuussa jatkuu 10 päivää.
Sen verran rankka viikko oli, että tämä seuraava viikko on ollut kramppaileva, unettava, kipeä.
Sekin oli muuten mukavaa kuntoutuksessa  ettei omaa vointia tarvinnut selitellä. Vertaiset kestävät kuulla kivusta, unettomuudesta ja huonoista päivistä. Eikä tarvitse nähdä sitä "voi raukkaa  - ilmettä. Tai vaihtoehtoisesti ilmettä "hui kauhea!" joka saa heti peruuttelemaan sanojani:

"Niin no, ensi yönä saan varmasti hyvät yöunet!" tai "Ei se nyt niin paljoa satu, mullahan on hyvät kipulääkkeet", lause joka kummasti rauhoittaa ihmisiä heidän hui-kauhistellessaan...

Tämän kuluneen viikon olen siis pääasiassa lepäillyt, hiukan kyllä flunssaillutkin.
Katsellut Netflixiä, telkkarista Remontilla rahoiksi ja Grazy ex-girlfriendiä. Lukenut täysin höpöhöpö-kirjallisuutta, kevyttä ja viihdyttävää. Nollaillut aivoja.

Nyt alkaa vihdoin tuntua siltä, että kroppa ja mielikin on hieman edes palautunut.

Paras anti kuntoutuksesta on painunut mieleeni ikuisesti. Se oli tarpeellista kuulla. Olen aina verrannut itseäni toisiin. Ja ollut huonompi.

"Älä vertaile, et voi. Koska sinä et ole ikinä ollut normaali"

Ja tässä yhteydessä normaalilla tarkoitetaan siis tervettä.
Vaikeaahan sitä vertailua on lopettaa samoin tein, kun on sitä pikkutytöstä saakka harrastanut.
Mikä minussa on vikana, kun en pysty juoksemaan kuten muut?
Miksi minulla on tällainen ihosairaus?
Miksi minuun sattuu, sattuuko muihinkin, mutta he osaavat piilottaa kivun paremmin?
Miksen pysty hyppäämään kuten muut, seisomaan kuten muut, miksi jalat vääntyilevät ja kropassa polttelee, sisuksissa tuntuu kuin tuhannet muurahaiset juoksisivat...

Ja kaikkeen tähän sain vastaukseksi diagnoosini toukokuussa. 31v myöhässä... No ok, ihosairaus on erillinen asia, siinä minun huono tuurini astuu kehiin.

Huomaan kyllä, että tämä kirjoittaminen on terapeuttista. Siksikin luultavasti tietysti päiväkirjan kirjoittamista kehotettiin harrastamaan aktiivisesti kuntoutuksessa. Minä en ole ollut kovin hyvä siinä koskaan.

"Perjantai. Tänään satoi. Katsoin Iron fistin uuden kauden loppuun, se oli parempi kuin aiempi, silti edelleen hieman plääh. Nukuin poikkeuksellisesti päiväunet"

...olisi minun tämän päivän suoritukseni luultavasti käsinkirjoitettuun päiväkirjaan. Blogiin tekstiä tulee enemmän, koska oletan, että edes joku jossain lukee joskus kirjoitelmiani. Vaikka ei lukisikaan niin tässä on kuitenkin mahdollista olettaa, että kirjoittaa jollekin, ei vain itselleen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolonoskopia. Mitä, kuinka, millainen?!

Psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus

Kuvitteellinen Etsivä etsimässä olenko Ok