Peliajat, rajat, hirmuinen vääntö ja syyllisyys

Aamu alkoi aika ikävästi. Herään siihen, että pojat tappelee. Pienempi itku kurkussa kiljuu ettei aio maksaa 26e Minen toisesta profiilista, kunhan saa ostettua sen Minen pc:lle edes ensin.
Nämä ovat niitä tilanteita, joissa olen äitinä vaikeuksissa.
Ei poikien tappelut, ei todellakaan  ne on piece of cake, vaan tää hemskutin digisanasto, peli jutut ym.
Olen ollut aina ns.kehityksessä mukana  pelaillut, lukenut uusista jutuista ylipäänsä pysynyt kärryillä.
Ja nyt olen niin ulkona. Kuvainnollisesti metrejä kärryjen perässä, yrittäen hamuta jostakin jonkun oljenkorren josta kiinni pitäen saisin hilattua itseni lähemmäs kärryjä tai jopa takaisin kyytiin.

Molemmat pojat ovat todella teknisesti lahjakkaita. Molemmat lukevat tietokone- ja pelilehtiä, seuraavat Youtubessa pinnalla olevia pelaajia ym (ikätasonsa mukaisesti, koska olen todella tiukka ikärajoista).
Molempien peli kieli on lisäksi englanti, joten sekin vaikeuttaa termistön hallintaa, vaikka minun englannin ymmärrys on oikeinkin hyvää niin pelikieli on täyttä hepreaa kaikkine lyhennyksineen ja ihme koukeroineen.

Usein puhumme kyllä pelien, netin ja jopa YouTuben vaaroista ja siitä  kuinka aikuiset pelaajat saavat sponsorirahoituksia ja ylipäänsä heillä on enemmän rahaa tehdä kaikennäköistä peleissä, esim.ostella lisäosia, joilla edetä ym ym.

Mutta se onkin se helpoin osuus. Sitten tulee ne tappelut siitä, kuinka joku youtuberi teki sitä&tätä pelissä nimeltä sitä&tätä ja kuinka siinä voi tehdä niin tai ei voi tehdä jne.
Muuten mun pojat on varsin sopuisia, mutta pelit joskus saavat aikaan lievää vääntöä.
Tietenkin isoimpien kinojen alettua pelit pistetään pois ja rauhoitutaan ym. Ylipäätään koitan pitää pojille paljon muutakin tekemistä kuin pelaamista ja koneella istumista, mutta koneista, pelaamisesta ja tekniikasta ne puhuvat silti, sen itse tilanteen ulkopuolellakin.
Se vain on se, joka kiinnostaa ja varsinkin yhdistää näitä veljeksiä. Kuuden vuoden ikäerosta huolimatta.

On niillä ne omatkin touhunsa. Pienempi piirtää ja lisäksi tekee minielokuva käsikirjoituksineen kaikkineen ja on ulkona kavereiden kanssa.
Isompi lukee ja käy kavereilla.

Usein lehdissä on neuvoja kuinka vanhempien pitäisi olla kiinnostuneita lastensa peleistä ja tekniikasta. Jotta pysyisi siellä kärryillä.
Minä kyllä joka kerta ennen kuin pojat ostavat jonkin pelin niin googlaan peliarvostelut ja ehkä katson Youtube videon pelistä.
Mutta oikeasti, sen kummempaan en pysty. En kertakaikkisesti enää ymmärrä teknisistä asioista niin paljoa, en ole ollut ikinä kovin kiinnostunut tietokoneista ja tuntuu kuin se maailma puhuisi englannin lisäksi ihan eri kieltä, ja tavallaan puhuukin, tekniikkaa.

Kuinkas paljon minun pitää yrittää? Riittääkö pelin googlettaminen, ikärajojen noudatus ja kohtuulliset rajat?
Myönnän rehellisesti, että meillä pelataan varmaan enemmän kuin 2h/pvä. On päiviä jolloin ei pelata ollenkaan, mutta kyllä ne silti katsovat Youtubesta videon tai muutaman (kumpikaan ei katso telkkaria). Ulkoilevat silti ja tekevät kotityönsä. Eivät saa raivaria jos käsken laittaan puhelimenkin pois ja tekemään jotain muuta.
Itse lapsena rakastin kirjoja. Istuin nenä kirjassa yhdessä asennossa nojatuolissa tai sohvalla kokonaisia päiviä ahmien kirjoja yhdeltä istumalta.
Miten se isommin eroaa siitä, että nykyiset digikakarat pelaavat?
Minä en ymmärrä miksi minun pitäisi rajoittaa heidän lempiasiaansa, joka vielä sujuu suurimmaksi osaksi todella sopuisasti ja yhdistää heitä.
Kun kuitenkin muu elämä sujuu, eikä se puhelin/pc/konsoli ole juurtunut käteen niin, ettei sitä pois laskettaisi.

On päiviä jolloin kumpikaan ei tosiaan pelaa, eikä pahemmin katso puhelinta.
On päiviä jolloin muuta ei tehdäkään, kuten sateisena, ukostavana eilisenä.
Varmasti yhteenlaskettu määrä voi ylittää 2h/pvä. Olenko hirveä äiti, kun sanon etten välitä? Välillä lehtijutuista ja asiantuntijalausunnoista tulee kuva, että minun pitäisi rypeä syyllisyydessä tästä asenteestani.

Tätä kirjoittaessa muuten ulkona on edelleen märkää ja sateista. Molemmat ovat sisällä. Pienempi on jo reilun puolituntia pelannut ilmapallotennistä ilmapallolla ja mailalla. Isompi lukee Ankkaa sängyllä, hetki sitten tietokone oli osina ja jotain se värkkäsi, juuri sitä mistä en ymmärrä mitään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolonoskopia. Mitä, kuinka, millainen?!

Tk-käynnistä gynekologinen käynti