Mitä sulle kuuluu?

Muistanko aina kysyä mitä muille kuuluu?
Helposti jää päälle sellainen kierre jossa minä itse on se päällimmäinen asia mielessä kivuissa kärvistellessä.

Kipu on kuin kupla ympärilläni.
Välillä tuntuu etteivät edes läheisimpien ihmisten äänet yllä kuplan sisälle.
Pompin holtittomasti kuin Zorb-pallossa näiden kiputuntemusteni kanssa, eikä sinne palloon mahdu toista ihmistä.

Onneksi on hyviäkin päiviä. Hyvinä päivinä koitan muistaa kysyä ystäviltä mitä heille kuuluu, koitan saada kotona tehtyä asioita, koitan huomioida puolisoa.
Lapsia jaksan aina, he ovat minun virtalähteeni ja he jotenkin osaavat lukea minun "kipu kieltäni", en milloinkaan ole kokenut etten jaksaisi olla äiti tai suorittaa äidin velvollisuuksia.
Pojat kyllä ovat jo sen verran isoja, että he eivät tarvitse "hoitoa" niinkään, vaan kuulumisten kyselyä, huolehtimista, rakkautta ja noh, ruokaa!
Olen niin ylpeä empaattisesta ja auttavaisesta kaksikostani!

Muille läheisille on viime aikoina varsinkin tuntunut iskeneen jokin sokeus päälle. Olenko sairastanut jo niin kauan, että tästä kaikesta on tullut niin arkea, että he eivät enää muista kipujeni olevan joka päiväisiä, joka hetkellä... ?
Ja kun tähän päälle laitetaan vuoden verran unettomuutta niin välillä tuntuu, että Zorbini on täytetty lisäksi sumulla.

Olen kyllä auttamattomasti huono pyytämään tai hakemaan apua. Tiedän, että voisin mennä useamminkin lääkäriin enkä vain purra hampaita yhteen kotona, mutta kynnys lähteä päivystykseen esim. kipupiikin perässä on korkea. Ei siksi etteivätkö kivut olisi riittävän suuria, vaan koska ne ovat liian tuttuja.
Tiedän miltä ne tuntuvat, missä ja miksi. Ja kuinka niitä saa ainakin auttavasti hillittyä kotonakin.
Mutta on myös nämä pitkäaikaiset, jatkuvat, koko ajan päällä olevat kivut.
Odotan aika paljon niiden suhteen elokuussa alkavaa moniammatillista kuntoutusta.

Tänään kivut ja krampit  ovat olleet mukana aamusta asti. Nyt kello on 22.40 ja edessä jälleen uneton yö.
Otan lämpöpeittoni, avaan Netflixin ja koitan rentoutua.
Tänään en ole kysynyt mitä sinulle kuuluu keneltäkään.
Huomenna aion muistaa.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolonoskopia. Mitä, kuinka, millainen?!

Tk-käynnistä gynekologinen käynti