Dialogi

Kävin noin kuukausi  takaperin lääkärillä (ainahan minä käyn, mutta...).
Tämän kertainen käynti oli varattu tutulle lääkärille, mutta hän oli poissa syystä tai toisesta ja siellä oli vieras täti intopiukeana.
Ei vähätellyt kipuja, ei mitään negatiivista ennen kuin loppupuolella...

"Nyt sitten on niin, että olet koukussa näihin kipulääkkeisiin niin lopetataan nämä.. Annan tilalle isomman annostuksen kipukynnystä nostavaa"

"Niin.. en mielestäni ole koukussa. Olen pystynyt nytkin oma-aloitteisesti vähentämään ja vaikka en niin haluaisi niin tuo annostus mikä minulla nyt on on välttämätöntä minun toimimiselle. En haluaisi enempää sitä kipukynnystä nostavaa lääkettä. Siitäkin se annostus mikä minulla nyt on toimii. Olen kokeillut isompiakin, mutta ne tekee sellaista aamupöhnää, etten kykene nousemaan aamulla laittamaan lapsia kouluun"

"Asia on nyt niin, että kyllähän näihin koukuttuu"

"Varmasti voi koukuttua. Minä en ole koukussa. Olen useasti jo ajanut ne lääkkeet alaskin ihan itsekseni kun on ollut parempi jakso, pystynyt ihan hyvin olemaan ilman, mutta nyt en ole valitettavasti pystynyt, vähentänyt olen kyllä siitä kun söin sen täyden määrän..  "

" En uusi tätä reseptiä.. Enkä tuota toista. Se on pitkällä tähtäimellä sulle hyväksi"

(minä, jo hermostuen) "Olen täysin eri mieltä! Pitkällä tähtäimellä on parempi, että kipua hoidetaan kun sitä on!"

"Tässä tämä kipukynnystä nostavan lääkkeen resepti, voit huoletta nostaa tätä reilusti, siinä on noston ohjeet, kiitos käynnistä"

Mikähän mahtoi mennä pieleen? Koinko tulleeni kuulluksi?

Ärsyynnyin niin, että päätin olla ilman noita pitkäaikaisessa käytössä minulle toimiviksi osoittautuneita lääkkeitä kuukauden.
Osoittaakseni etten ole koukussa.

Pyysin uusimaan lääkkeet toissapäivänä. Eilen tuli tekstiviesti, että on uusittu. Oli helpotus. Ei siksi, että olisin kärvistellyt kuukauden lääkehimoissani vaan kärvistelin kivuissa.
Olisin luultavasti saanut uusittua lääkkeet jo aiemmin, mutta olen tyhmän itsepäinen.

Mitä opimme tästä? Joskus lääkärin kanssa ei vain kohtaa ei kemiat, ei ajatukset, ei mikään.
Sille ei sillä hetkellä voi mitään jos tuntuu, että puhutte kirjaimellisesti eri kieltä.

Ei tarvi silti olla tyhmä kuin minä. Voi koittaa varata mahdollisesti toiselle saman alan lääkärille ajan, ehkäpä yksityiselle jos on varaa.

Tai koittaa saada samalla lääkärille hetkisen päästä uuden ajan ja yrittää  selittää uudestaan miksi tarvitsee lääkettä/tutkimusta/lähetettä.

Onhan se ikävää. Ideaalimaailmassa kaikki sujuisi.
Usein kuitenkin pitkäaikaissairaalta (varsinkin harvinaissairaalta) vaaditaan diagnoosin/lääkkeen/jne saamiseen lähes lääkärin tutkinto (hyperbola)!