Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 25. elokuuta 2016

Rullaati, rullaati, rullallallei....

"Enne"? Enpä olisi blogin nimen valinnassa valitettavasti oikeampaan voinut osua.
Pyörätuoli, tuttavallisesti pt, on nyt osa arkea.
Tai olisi enemmänkin jos saisin sen koko 18kg auton perässä nostettua. Nyt olen vielä muiden avun varassa siinä, mutta suunnitelmia on senkin suhteen!

Olen nyt kolme kk ollut sairaslomalla ja odotan jännityksellä mitä lääkäri määrää jatkosta. Ensi viikolla tulee selvitys siitä kirjeenä kotiin, puhelin ajan perusteella.

Juuriblokadi iskettiin selkään n. 2vkoa sitten. Kyllä jännitti! Mitään sivuvaikutuksia ei ole tullut, apuakin kipuun on hieman, vei se sen sellaisen viiltävä puukoniskukivun selästä ja takareidestä.
Muut kivut valitettavasti pysyy kimpussani edelleen.

Fysioterapiaa käyn kerran pari viikossa ja neurologian poliklinikka odottaa parin viikon kuluttua.

Jännittävät 1.lk ja 7.lk alkoivat pojilla.
Ensimmäinen 1.lk vanhempainiltakin oli keskiviikkona.
Opettaja on vanha tuttu ex-ope Isommalta, joten sinällään kaikki kuulostaa tutulta, uusi opetussuunnitelma tietysti poikkeaa ja uudet vanhemmat vanhempainillassa.
Kylläpä kuulosti yhteen luokkaan kertyneen monta Pätijä-vanhempaa. Mielipiteitä isolla M:llä...

Ykkönen on alkanut mukavasti. Keittiö henkilökuntineen on eskarista tuttu, ruoat lähti heti sujumaan. Jopa Pienemmän erikoisnäkkileipää löytyi heti ensimmäisenä päivänä, viime o eskariin se piti viedä itse.

Seiskaluokka on myös alkanut hyvin. Kaikki kuulostaa olevan siellä niin cool ja tunnit helppoja, opettajat mahtavia ja luokalle osui ala-aste luokalta kaikki ne yhteensä 9 poikaa jotka koko 6 vuotta ala-asteelle vietti aikaa yhdessä ja tuli riidattomasti toimeen.

Miehen työ (minun terveyden lisäksi, tietysti) on se ainoa asia, joka meidän elämässä tökkii.
Palkat ei taaskaan juokse kuten kuuluisi, työpäivät venyvät vähintään 12h,yleensä ylikin.
Yritäpäs siinä sitten kipeänä noudattaa lääkärin ohjetta "olla stressaamatta".

Mutta muuten, sopeutuminen pt:n käyttöön on siedettävää. Kuka nyt oikeasti haluaisi istua pyörätuolissa? Liioittelematta tuijotuksen ja lievän syrjinnän kohteena?
Kaikkien keskustelujen ulkopuolella.. Tai paremminkin alapuolella!

Siitä huolimatta kelasin rohkeasti vanhempainiltaankin.
Voin sanoa ettei pientä luokkaa johon on ahdettu 22 pulpettiin n. 40 aikuista ole suunniteltu niin, että sinne pt:llä mahtuisi.

Nyt odottelen innolla jo oikeasti neurologian pkl käyntiä.
Törmäsin nimittäin diagnoosiin joka selittää jokaisen oireeni millilleen.
En sitä nyt vielä valita sen enempää, mutta aioin varata asian tiimoilta erikoislääkäri ajan etelämmästä, täällä ei pätevyyttä siihen tai sen kanssa löydy.