Google Analyticsin seurantakoodi

perjantai 30. tammikuuta 2015

Long time no see

Onpas ollut pitkä tauko blogista ja blogeista.
Sen lisäksi ettei ole ollut oikein omaa sanottavaa niin ei ole myöskään todellakaan ole ollut aikaa lukea edes kaikkia niitä innostavia ja kiinnostavia tekstejä joita muut ovat kirjoitelleet tällä välin, harmillista kyllä!

Mihin aika oikein sitten kuluu? Rehellisesti sanottuna en edes tiedä.
Herään aamulla, riennän päivän läpi kuin aropupu ja yöllä lysähdän sänkyyn aloittaakseni muutamien tuntien kuluttua saman alusta.
Turhauttavaa? Kyllä!

Lisänsä tuo kaikenmoiset sairastelut. Se Isomman diagnoosi varmistui migreeniksi. Poika sai riesakseen diagnoosin jossa lukee: sekamuoto, abdominaalinen migreeni ja migreenin perusmuoto.
Huomenna aloitamme estolääkityksen pienimmällä annostuksella.
Toivottavasti sen suhteen kaikki menee hyvin! Hieman arveluttaa, kun lääke kuulema pudottaa sydämen lyöntitiheyttä tjn ja pojalla on jo valmiiksi matala verenpaine... Jota lääkärit tosin kehuivat. Lääkkeen paketissa kuitenkin lukee, että käytössä olla varovainen niillä kenellä matala verenpaine...?

Minun reuma on myös taas aktiivisemmassa vaiheessa ja särkylääkkeitä menee. Ja siitähän vatsahaava tykkää.
Oliko kenelläkään kokemuksia vatsahaavasta ja vatsansuojalääkkeistä?! Saa kertoa kommenttiboxiin, kiitos! Minulle lääkäri silloin sanoi vain, että vältellä huonon olon tekeviä ruoka-aineita.
Kun stressi on päällä niin tuntuu ettei mikään muu kuin riisi pysy edelleenkään sisällä. Ja vesi.
Onneksi välillä on parempiakin päiviä, joten ei ihan aliravitsemuksen puolelle mene.
(Paino ei silti putoa, ei grammaakaan, vaikka syön kuin pikkulintu jyvän sieltä, toisen täältä...)

Niin no joo.... Ehkä kaikki nyt ymmärtääkin osa syyn miksi en ole kirjoitellut. Itsekin inhoan jatkuvaa negatiivisen valituksen ja ujelluksen määrää minkä syydän ilmoille nykyisin aina, kun suuni (tai näppiksen) avaan.

Pistänkö vielä paremmaksi? Pienemmän esikouluun haku tuli ja me emme ole saaneet vuoteen uusia raaka-aineita. Miten se yhtälö voi onnistua? 6v lapsi ja 14 ruoka-ainesta ja eskariruokailu?! Kaikkiin ruoka-aineksiin emme tule saamaan varmaankaan lääkärintodistusta, koska en suostu altistamaan lasta sairaalassa ruoka-aineille jotka veisivät vatsan viikkokausiksi surkeaan kuntoon. Ehkä tyhmää, mutta en vain henkisesti enää kykene siihen, teimme sitä lapsen ensimmäiset 3 vuotta. Ne olivat todella hirvittäviä vuosia niiltä osin...

Ja mies ei sitten ole saanut myöskään töitä. Kyllä me rahallisesti pärjäillään, mutta miehessä näkee sen henkisen laman myös. Painoakin on saanut kiitettävästi lisää kotona istuen... Jonkin asteinen masennustila...?

Joten. Piste. Se siitä.

Positiiviset puolet?

Ulkona on kivaa, on kunnon talvi ja lumileikit parhaimmillaan.
Lapset ovat ihania, edelleen. Oikeastaan ehkä vielä vähän enemmän kuin ennen, koska Pienemmässä on meneillään selkeä muutos pikkumussusta isommaksi pojaksi.
Hirmuinen oppimisen nälkä hänellä myös.
Isomman teini-ikä "edistyy", hirveän älyllisiä pohdintoja on alkanut valua lapseni suusta valtoimenaan. Joskus jään suu auki kuuntelemaan ja olen niin ylpeä siitä, että siellä aivoissa selvästi tapahtuu!
Lisäsin Water Reminder Appsin puhelimeen muutama viikko sitten ja olen juonut siitä lähtien 2.2L päivässä vettä. Mikä muutos! Iho ei ole koskaan ollut näin kaunis, sileä ja ravitun näköinen!
Samalla Appsilla myös Isompi alkoi juomaan riittävästi vettä, jee!

Kaikesta huolimatta elämä on kivaa, enimmän osan aikaa. Päivittäin olen kiitollinen siitä, että minä olen minä meidän perheen keskellä. On ihanaa olla Äiti pojille, Vaimo miehelle (hääpäivä tiistaina 13 vuotta!!) ja Minä minulle.

Joten kaikki hyvin :)