Google Analyticsin seurantakoodi

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Heinäkuun alkupuoli, kuvina ja kuvateksteinä


Aloitin heinäkuun kohtuu blondina, olen koittanut kasvattaa "omaa väriäni" takaisin, tuskaisasti. Kun oma sisin väittää minun olevan brunetti niin vaikeaa sille on sanoa vastaan.
Olen päässyt jo todella pitkälle kasvatusoperaatioissani, vaaleanhiekkaisan väristä (tumman hiekan? ei siis kauhean vaaleaa kuitenkaan) on jo n.10cm juuresta.
Kuitenkin aina, kun näen esim.viime vuoden puolella otettuja kuvia niin haikailen ihanan tummanruskean hiusvärini pariin!
Ostin tämän Biozellin Color mask Chocolate sävytteen ja olin tosi tyytyväinen sävyyn joka tästä hiuksiini tuli! Kertakaikkisen upea punaruskea! Tosin tähän sävyyn tietysti vaikutti oman pohjan lisäksi lukuisat blondiakin blondimmat raidat joita minulla on nyt ollut helpottamassa oman värin esiin kasvatusta.
No tässähän luvataan et katoaa kohtuu helpolla... se ensimmäinen ihana sävy katosikin! Mutta kyllä minulla nyt on ennemminkin vaalean ja tummanruskean sekoitteinen jännä väri päässä... jäi viimeiseksi kokeiluksi tällä erää.


Kovasti olen kesäkuun alun jälkeen tsempannut syömisissäni tavoitteenani päästä sinne painolukemiin joissa oloni hyvältä tuntuu. Onnistumisen tunnettakin olen saanut jo kokea puntarin näyttäessä -6kg kesän alusta. Olen tyytyväinen.
Nyt en ota yhtään stressiä syömisistäni, mutta koitan tehdä fiksuja valintoja ja herkkujen syönti on todella vähäistä.
Tarkoitus olisi vielä 4kg pudotella niin olisin lukemissa joissa kaikki entiset vaatteet mahtuvat ja olo on ok, eikä makkarat pullistele joka puolelta

.
Tuossa vaiheessa BMI:n mukaan olen lievästi ylipainoinen kyllä vielä, mutta noh, sellaista se elämä on. Se vain on se paino jossa minun on mukavinta olla ja jota minun on helpoin ylläpitää.
Kesässä on se ihana puoli, että lempparini kirsikat maistuvat maailman parhaille ja olenkin herkutellut niillä paljon!
Mansikat kyllä kelpaavat aina myös.


Olen myös välillä välipaloina käyttänyt entisiäkin suosikkejani EasyBodyn välipalapatukoita, joissa on kyllä niin nannan makuinen suklaakuorrutus, että sitä ei paljoa herkusta erota (135kcal/100g).

Mutta nyt vastikään nappasin Prismasta näitä "Jutan" Fitbar-patukoita! Voi juma! Ainakin maistamani sitruunajuustokakku ja sitruuna-lakritsi veivät kielen mennessään!

Mutta eivät nämä ole jokapäiväisen syömiseni mukana, vaan esim. laukussa matkassa jos lääkärikäynnit yms venähtää (niitä onkin tänä kesänä minulla riittänyt, neurologit, fysiatrit, magn.kuvaukset, hermoratatutkimukset...jne. Ehkä jaksan joskus kirjoittaa niistä lisää...)





 Tässäpä olenkin juuri tulossa Lapin keskussairaalasta.
Täällä on niin järjetön määrä sääskiä ja mäkäräisiä, ettei senkään vuoksi oikein ole huvittanut ulkoilut!
Tänä vuonna niitä on extrasti märän alkukesän vuoksi ja poroparatkin kärsivät niin, että tuppaavat metsistä asutuille alueille niitä pakoon.
Tähän n.30 poron ja muutaman vasan tokkaan törmäsin tosiaan LKS:n pihamaalla josta ne jolkottelivat pitkin poikin teitä ja pihoja eteenpäin. Omalla pihallammekin on nyt pahimpana mäkäräisaikana näkynyt poroja vähän väliä.



 Ja sitten tässä pakollinen "minäkunmuutkin" harrastus. Instagram (johon vastentahtoisesti vastikään liityin kavereiden puolipakottamana) tilini täyttyi näistä aikuisten värityskirjoista ja hehkutuksista kuinka rentouttavaa tämä on.
Koska lähi-Siwaankin tämä oli rantautunut parinakin eri versiona niin nappasin mukaan. Ja tunnustan, että väritin Pienemmän kanssa.
Se siitä "omasta ajasta värityksen parissa" ja "uppoutumisesta rentoutumaan zenmäisesti"!
Mutta ehkä vielä tässä joku päivä...








 Ja flunssahan meitä on riivannut jo pari viikkoa. Ihan tässä eilen ja tänään on tuntunut, että alkaisi helpottamaan. Tosin omalla kohdallani en ole varma onko tämä nenän vuotaminen enää flunssaa vai liittyykö mukaan hirmuinen syreeniallergia joka minulla on.
Ja täällähän syreenit kukkii niin ettei ikinä!
Ilmeisesti tämä jatkuva kosteus tekee sen, että kaikki mahdollinen kukkii ja todella kauniisti. Harmi vain, kun niistä ei tosiaan ulos pääse nyt nauttimaan.
Sataa, sataa ja sataa, tuulee kylmästi ja lukuunottamatta kahta lämmintä, aurinkoista päivää on mittari pyörinyt max. +10 asteessa.
Mutta niittykukat ja ojanpielet hehkuvat kukkasia täynnä!






Naapurissa olevan omakotitalon pihalla kasvavat lupiinit ovat villiintyneet aivan täysin ja olenkin miettinyt monta kertaa ohi kulkiessa, että kehtaisiko siitä napsaista niitä lupiineja maljakkoon, ne kun ovat karanneet ihan aidan ulkopuolellekin ruiskaunokkien (suosikkejani!) kanssa...





                                                                        
Tässä on uusi "kesäkaverini".
Kyllästyin umpirumaan kyynärsauvaani ja hankin tällaisen apuväline nettikaupasta.
Mihin naisen turhamaisuus ei yltäisi!
Tämä on myös kokoontaittuva, eli menee kolmeen osaan joustavan varren avulla (2 taittuvaa osaa) ja niinpä tämä on kätevä esim.kaupassa, kun saan sen laukkuun siksi ajaksi, kun kävelen kauppakärryä työntäen. Kärrystä kun saa sen tuen niin ei keppiä sillä hetkellä tarvitse.

 Seuraavaksi inhottavan täyden jääkaappimme kuva ihan vain siitä syystä, että miehen sukulaisia on ollut meillä pitkin kesää kylässä ja olen tajunnut meidän jääkaappimme olevan onnettoman pieni!
En ymmärrä mistä ed.omistajat ovat edes löytäneet näin minin "täysikokoisen" jääkaapin.
Gigantin mainoksissa huokailen 186cm korkeiden ja 60cm leveiden jää-pakastin kaappien perään. Puhumattakaan kaverini ihanasta kaksi osaisesta jääkaappi/pakastinkaappi yhdistelmästä tai sellaisesta amerikkalaistyylisestä(kö) jossa pakastin on vedettävä iso laatikko jääkaapin alapuoliskossa!
Meidän mini on n.170cm korkea ja 55cm leveä ja kolo jossa se on on juuri sen kokoinen, ettei siihen ilman remonttia isompaa mahdukaan. Pöh.







Koska olen innokas kaikenlaisten uutuustuotteiden perään niin piti tätäkin kesäjuomaa maistaa.
Jäi välistä parin siemaisun jälkeen. Kuka hullu on saanut idean yhdistää alkoholiin greipin ja tuorekurkun, ilmeisesti tämä menee lonkero-kastiin?

En todellakaan juo alkoholia kovin paljoa, mutta olen hulluna uutuusjuttujen kokeiluun ja siksipä nappaan ainaa kaupasta uutuus-siidereitä ja lonkeroita ja oluita mukaan.
Yleensä nirson makuni kanssa käy niin, että mies juo loput kun nyrpistelen parin hörpyn jälkeen.






 Tämän uutuustuotteen kohdalla en kyllä nyrpistellyt yhtään, miten voisinkaan, kun toinen puoli on ruista ja toinen maitosuklaapäälysteellä! Voi nam. Yhtä aikaa terveellistä ja pikkuriikkisen "syntistä".

Lopuksi vielä kuva josta en todellakaan ole ylpeä. Lähinnä tuon kirjan takana näkyvän viikattujen pyykkien kasojen vuoksi ja sen vuoksi, että laiminlöin täysin kaikki "velvollisuuteni" eräänä sunnuntai-aamuna.
Nappasin tämän scifi-kirjan alehyllystä kaupasta ja seuraavana aamuna oli ajatus vilkaista millainen kirja se on. Havahduin kirjan viimeisen sivun suljettuani ja sunnuntain melkein mentyä.
Hieman nolona hiiviskelin pois makuuhuoneesta.
Oli muuten pikkuisen paikat jumissa luettuani koko kirjan putkeen melkeinpä liikahtamatta...
Mies totesi käyneensä vilkaisemassa minua välillä, että olenko hengissä (huom.pojat olivat tuon viikonlopun mummolassa).

Siiloon (lisätietoa tästä) on tullut jo toinenkin osa Siirros, jonka ahmaisin myös. Toinen osa ei ollut aivan yhtä imaiseva kuin ensimmäinen, mutta hyvä sekin. Kolmatta osaa (nimeltään Kohtalo, ilm.9/15 odotellessa!

ps. En päässyt kouluun, olen 4. varasijalla. 

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Muutama sananen

Hei, pitkästä aikaa! Näin aloitin myös 90-luvulla useat kirjeet kirjeystävilleni, kun teini-ikä vei kaiken ajan ja tuntui, ettei kirjeenvaihtoon enää jäänyt aikaa.

No nyt tuntuu samalta blogin ja bloggailun kanssa. Varsinkin tällaisen ns. mitä kuuluu-hyvää päivää-blogin kanssa, kuin omani on.
Tässähän kaikki perustuu siihen, että pitäisi ehtiä päivittelemään kuulumisia useammin, mieluusti jopa usein, vähintään muutaman kerran viikossa.
En silti ole valmis hylkäämään blogiani, sen verran mukaviin ihmisiin(/blogeihin) olen tämän kautta päässyt "tutustumaan"!
Joten varmasti tulen silloin tällöin kirjoittelemaan edelleen, ehkä joskus piristyn kirjoittamaan jopa sen muutaman kerran viikossa tai ehkä teen sen radikaalin teon jota olen miettinyt ja perustan ihan uuden blogin... Mutta mistä aika siihen sitten, kun tällaiseen perusblogiinkaan ei tunnu tunnit riittävän?

Joten Mitä kuuluu, jälleen?

Juuri nyt kuuluu kesäflunssaa. Koko porukalla, Hyvä jatkumo parille viime viikolle. Ai miksi? No sen lisäksi, että Rovaniemellä ainakin on satanut taukoamatta jo pari viikkoa niin pari viikkoa sitten Esikoinen mursi varpaansa ja olemme tuomittuja rajoitettuun liikkumiseen seuraavat noin viisi viikkoa. Höh. Minulla olis suurehkoja suunnitelmia kesää varten, mutta nepäs nuupahtivat alkuunsa.

Hitsit, nyt en muista olenko kirjoittanut siitä, että Mies sai uuden työn? 7kk työttömyyden jälkeen tosiaan nappasi. Työ on samalta alalta kuin ennenkin, pienempi ja uudempi firma. Palkka juoksee hyvin, mutta niin juoksevat työtunnitkin! Uudehkossa firmassa ei todellakaan ole hallintopuolella kaikki kunnossa ja ylitöitä teetetään järjettömästi johtuen liian vähäisestä työntekijämäärästä. Ehkäpä tilanne tästä tasaantuu, toivon ainakin. Koska tällä ylityömäärällä joudumme miettimään onko työ palkan arvoista...

Hain myös sinne opiskelemaan. Päätöksen pitäisi tulla ensi tai seuraavalla viikolla. Hakijoita oli nelinkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden joten odotukset eivät ole korkealla. Lisäksi pääsykokeessa kysymykset nähdessäni totesin, että olisi pitänyt lukea huomattavan paljon enemmän!
Siis todella huomattavasti. Pisteitä piti saada 30/70 jotta pääsisi edes hakijaksi, alle 30p saaneet diskataan samantien. Itse toivon hartaasti saaneeni itsekunnioitukseni vuoksi edes sen 30p...
Kokeen viimeiseen esseekysymykseen päästessäni aikaa oli enää 30 minuuttia ja pää löi tyhjää. Siis täysin tyhjää. Ymmärsin kyllä kysymyksen ja sen, että yksi luettavista aineistoista oli käsitellyt yksinomaan sitä, se oli lisäksi ollut aineistoista yksinkertaisin ja mielenkiintoisin. Silti, täysin tyhjä pää. Ja ensimmäisen 15 minuutin aikana en saanut aikaan otsikointia kummempaa. Seuraavat 15minuuttia kirjoitin diipadaapaa aiheesta, koska 2 sivua piti saada täyteen. Viimeisessä 5 minuutissa sain edes jonkinmoisia ajatuksia aikaan jotka sivusivat alkuperäistä kysymystä. Pisteitä oli tuosta esseestä jaossa 20 pistettä. Joten juu, luottamukseni sisäänpääsyyn kouluun ei todellakaan ole korkealla. Haluaisin kyllä, joten on täysin mahdollista, että haen kouluun uudelleen sitten vuoden päästä. Jos ei muuten niin todistaakseni itselleni, että minusta on läpäisemään alan pääsykoe. (Todellisuudessa minulle on asiaa pyöritellessäni ja vatvoesssani tullut selväksi, että ihan "aikuistenoikeasti" haluan tuolle alalle!).

Pienemmällä alkaa eskari elokuun puolivälissä ja pitäisi kokeilla ainakin viisi uutta ruoka-ainesta siihen mennessä. Mikä on ikävää ja vaikeaa, kun flunssassa ei tietenkään kokeilla mitään. Keväällä saimme aikaan kaksi sopivaa uutta ruoka-ainesta, possun ja mustikan joista possu on suosikki ja mustikka inhokki.
Pojalle on myös tullut uusi "tapa"/"vika", josta jos jollakin on kokemusta mitä tehdä niin otan vinkkiä vastaan ilosta kiljuen! Eli ns.kikatus/nauruinkontinenssi. Vielä ei olla lääkärissä käyty, mutta maanantaina olisi tarkoitus varata aika. Aluksi kokeilimme palkitsemisella, sitten sillä ettei huomioida asiaa, sitten sillä, että käytämme/muistutamme pissaamisesta tasaisin väliajoin. Osasta on hiukan hyötyä, mutta vaiva vaivaa edelleen. Aiemmin täysin kuiva poitsu pissii housuihin 0-8krt päivässä, yleensä sen  kerran, mutta pahimmillaan tuon 8. Ikävää pojalle, varsinkin eskarin aloituksen takia, joutuu olemaan allergioineen ym kaikkineen muutenkin erilainen ja nyt vielä jos pissa tulee housuun... kiusatuksi tulemisen vaarahan on ilmeinen.

Isommalla on teini-iän alku pahimmillaan. Mikään ei kiinnosta ja pikkuveljen kanssa kinataan, mikä on uutta. Aiemmin 6 vuoden ikäero ei niin näkynyt, hassua kyllä. Nyt Isommalla on alkanut niin paljon kiinnostaa "isompien" asiat, että Pienempi kokee jäävänsä paitsioon ja ilman jotain, eli juurikin niitä isompien asioita, jotka tietysti loogisesti eivät sovi vielä 6veelle.
Ihanasti isoveli edelleen silti jaksaa pienempäänsä, mutta sitten tulee näitä jaksoja joissa Pienemmän 6vee uhma ottaa yhteen Isomman 12vee (esi?)teiniyden kanssa ja tuloksena on kiljuntaa tai/ja riitelyä. Mitkä ovat siis melkeinpä tuntemattomia meillä olleet ennestään. Huomaan nyt, että olen tainnut päästä aiemmin hypersuperhelpolla, heh.

Ja minun elämäni, muuten kuin tuon pääsykokeen tiimoilta? Niin, kaipa se on sama kertoa, jos joku on tänne saakka jaksanut lukea. Olen elänyt lääkäriltä-lääkärille kierteessä loppu keväästä. Reuma voi ok, mutta selkärangassa oleva rappeuma muistuttaa kyllä itsestään ja sai aikaan jopa parin viikon totaalistopin jälleen tuossa. Sen jälkeenkin olen joutunut turvautumaan jälleen tukeen, eli kyynärsauvaan tai jopa kahteen. Olen saanut järjettömiä paniikkikohtauksia, suurimmalta osalta kipujen takia, kesken liikkumisen kivut ovat vieneet jaloilta kyvyn liikkua jolloin aivot käskevät panikoimaan, näin lyhyesti sanottuna. Olen saanut apua ihanalta fysioterapeutilta ja kivalta yleislääkäriltä. Kävin fysiatrilla joka lähettää minut nyt seuraavaksi neurologille, magneettikuvat ja hermoratatutkimus odottavat.
Näin lyhyesti. Onneksi pääsykoe-päiväksi osui ok kuntoinen päivä, joten pääsin sen suorittamaan sentään. Kokoajan odotan sitä hetkeä, päivää tai viikkoa jolloin olo kohenee (lähestulkoon) normaaliksi ja syksyllä kuvittelen olevani jo terveempi... mutta saa nähdä, miten menee.


tiistai 21. huhtikuuta 2015

Arki, allergiat, aherrus...

Kevät menee humisten eteenpäin ja minä sen mukana. Tuntuu, ettei päivissä ole tunteja tarpeeksi!

Laitoin hakupaperit menemään amk:n, jännää! Tosin kuulin myöhemmin, että tänä vuonna hakijoita oli enemmän kuin aiemmin.
Ensin katsotaan pääsenkö edes pääsykokeisiin, ne pidettäisiin kesäkuun puolessa välissä.
Pääsykokeisiin kutsutaan hakijoista 250kpl joista 25 pääsee itse koulutukseen täällä Rovaniemellä. Toinen 25 otetaan sitten Kemiin, mutta toki itse haen tänne Rovaniemelle, ei ihan rahkeet riitä lähteä Kemiin, kun Pienemmällä alkaa eskarikin syksyllä (ARGH! Jännittää!!).
Mutta siis yht.50 ihmistä pääsee kaikkiaan opiskelemaan niistä pääsykokeen 250 valitusta. Joten sanotaanko, että odotukset eivät ole korkealla vaikka parhaani yritän.
Tulot tulevat (jos kouluun pääsen) tippumaan, mutta päätin tehdä tämän ratkaisun, koska työ jota teen nyt on juuri "minun alaani", mutta koulutus tähän puuttuu ja edistymismahdollisuus sen myötä nollissa. Töissä on myös kokoajan epävarmaa jatkosta, sekin puoltaa koulutusta, vihjeistä päätellen syksyllä en kuitenkaan ole enää töissä ainakaan tuolla. Nyt on oikea väli opiskella.

Tulipa mieleeni, että katsoin Kaappaus Keittiössä-sarjan viime jakson ja naureskelin, kun Kari Aihinen sanoi ohjelmassa olevaan perhettä mega-allergikoksi. Mitäköhän me ollaan? Allergioita Pienemmällä moninkertaisesti perheeseen verrattuna ja minunkin ruokavalio hommat on aika haastavia, kun on muutamia allergiota ja niiden lisäksi pitää ottaa huomioon vatsa- ja suolisto-ongelmat.
En siis yhtään halua vähätellä sen ohjelmassa olleen perheen vaikeuksia, koska tiedän tasan kuinka vaikeaa on miettiä, että mitä ihmettä sitä taas keksisi, kun tuntuu, että usein varsinkin Pienempi syö aikalailla samankaltaisia ruokia.

Olen ottanut käyttöön joka viikkoisen ruokasuunnitelman. Sunnuntaina täytän taulukkoon ma-su seuraavan viikon päivän ruoat, eli päivällinen ja iltapala. Lounaalla kotona olijat syövät edellisen päivän ruokaa, koska teen aina hieman reilummin. Joinakin päivinä teen kaksi ruokaa, koska ihan joka päivälle ei mielikuvitus riitä tekemään kaikille sopivaa erilaista ruokaa.
Lisäksi listaan iltapalan, koska se tuntuu olevan meillä se "tylsin" ruoka jonka kohdalla kuulee eniten "taas tätä, eikö ois jotain muuta..." jne. Lisäksi haluan lisätä hedelmien, kasvisten ja marjojen syöntiä ja vähentää vehnän syöntiä. Sokerimuroja tai sokerijugurtteja meillä ei ole syötykään kuin joskus erittäin harvoin.

Juuri tässä kirjoittaessa tuli Pienemmän esiopetuspäätös ja päästin ison JIIIHUUUUN!
Aiemmin, kun lapsi ei tarvitse eskarin lisäksi päivähoitoa niin se esiopetus on järjestetty tuolla n.3km päässä, vaikka tässä meistä 50m päässä on iso päiväkoti eskareineen.
Luulin Pienemmän menevän sinne kauempaan päiväkotiin, mutta tänä vuonna "pelkkä eskari" järjestetäänkin tässä meidän viereisessä päiväkodissa. Ihanaa, helpotus meidän arkeen.

Ihan eskarilaiselta tuo meidän Pienempi jo näyttääkin ja kuulostaa! Hampaita on lähtenyt edestä alhaalta ja ylhäältä niin, että kieli vilkkuu hauskasti siitä neliön muotoisesta aukosta joka suuhun on muodostunut ja lukemaankin on jo opittu. Ja todella sujuvasti, tekstitykset menee jo heittämällä telkkariohjelmista, jonka muistan itselleni olleen vielä joskus ala-asteella välillä hankalaa.
Hirmuinen omatoimisuus tekee myös Pienemmästä  "isomman", Pienempi on aina ollut todella ahkera ja auttavainen, mutta nyt ollaan jo potenssiin sata menossa. Yksi viikonloppu heräsin imurin hurinaan! Pienempi oli kävellyt sängystään vessaan ja huomannut eteisen lattian olevan hiekkainen. Tottakai se piti imuroida!

Ihanan empaattinen lapsesta on myös kasvanut, hän kyselee muiden kuulumisia sujuvasti ja kohteliaasti ja jos joku on kipeänä, hän on hyvin myötätuntoinen.Varmasti osa syynsä on sillä, kun hän on joutunut itsekin kärsimään allergioiden ja refluksin myötä aikalailla pieneen ikäänsä nähden ja edelleen joutuu, vaikkakin onneksi hieman on sentään edistytty. Hidasta edistystä, mutta silti.

Isompi taas, huh huh, mitäs tuosta sanoisi. Kun esiteinikokoinen ex-vauvani kömpii aamuisin kerrossängyn yläsängystä niin yllätyn joka kerta. Miten se on voinut kasvaa noin suureksi, missä välissä? Pituus hätyyttelee minun pituutta, kädet, jalat ja pää on suuremmat, liikkuminen on miehistynyt, hartiat leveät ja tuoksu on hyvin.... hmm... miehinen (suom.huom. onneksi löydettiin ihana dödö joka kelpaa pojallekin!).
Isompi on ihana kaveri, huumorintajuinen vitsailija ja edelleen silti kyljessä viihtyvä äidin poika.

Mies on edelleen työttömänä. Joka viikko on naputellut työhakemuksia, muutamia haastatteluita on käynyt. Parhaisiin on ollut paria sataa hakijaa. Tämäpä se todellisuus täälläpäin näyttää olevan. Toivossa eletään silti ja vaikka niukemmin eletään ja syksyllä ehkä vielä niukemmin niin pärjätään silti.
Tottumista tämä on silti vaatinut! Huh, kun miehen hermot on välillä olleet kireällä. Äyskimistä ja tiuskimista. Pakko lähettää hänet harrastaan ja kavereiden luo välillä "tuulettumaan". Ehkä pientä masentuneisuutta ilmassa... Selvästi ottaa koville, kun melkein parinkymmenen vuoden työssäolon jälkeen joutuu työttömäksi. Ihmekös tuo....

Lisäksi kovasti stressiä tulee vanhempiemme tilanteista. Miehen isä joutui vakavaan leikkaukseen ja hoitokotiin. Minun isäni dementia näyttää ottavan harppauksia huonompaan suuntaan, tosin onneksi mielessä ovat edelleen tärkeät lapsenlapset ihan hyvin ja pojat ovatkin ne jotka pitävät papan päivissä mukana.

Tänään on vapaapäivä töistä ja kaikki siivoukset odottavat tekemistään... kovasti haluttaisi jatkaa netissä pyörimistä, eikä napata pölyrättiä käteen, mutta pakkohan se on.


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kevät kurkkii ikkunoista...

....jotka ovat vielä pesemättä, perkules. Suuret oli suunnitelmat loppuviikolle ja tälle alkavalle viikolle, mutta mr.Influenssa päätti tulle vierailulle perheeseemme. Ja jäädä.

Pää täynnä räkää ei juokse ajatus ja kohta tulee täyteen
viikko sisätiloissa neljän hengen kesken. Jokaisella oma versionsa taudista ja jokainen vielä eri vaiheessa sairastamisessa. Klaustrofobia iskee.

Noh, jokainen päivä on eteenpöin ja paistaa se aurinko joskus sitten turisemattomaan nenäänkin (ja vuotamattomiin silmiin).

Tervehtymistä odotellessa!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Buzzaan Yoogaiaa

Yoogaia on kotiäidin unelma, ohjattua liikuntaa omassa olohuoneessa!

Kokeilkaa ihmeessä!

Tässä koodi joka oikeuttaa käyttämään Yoogaia-palvelua ilmaiseksi 14 päivän ajan: YOOGAIATRIAL2015. Koodi on voimassa 1.4.2015 asti.

Ihania aurinkoisia jooga/kahvakuula/liikunta päiviä :) Minä ainakin hieman hurahdin ja aion käyttää jatkossakin!
Minähän olen surullisen kuuluisa ns.perinteisen ryhmäliikunban vastustajana. En vain viihdy. Mutta "ryhmäliikuntaa" kuitenkin yksin, omassa olohuoneessa? Jes!! Tuntuu olevan mun juttu!

ps.kivoja äiti-lapsituntejakin!

torstai 19. helmikuuta 2015

Pitkä Bob

Koska tietokoneen hajoamisen vuoksi koitan blogata kännykällä ja kuvakin on taattua "mahtavaa" itse napattua kännykkäkuva-laatua niin en tiedä miten surkeasti se nyt mahtaakaan toimia, mutta jospa tuosta jotain osviittaa saa!

Jotkut ehkä muistavatkin katastrofaalisia kampaaja käyntejäni :)
Ja sitä, kuinka fanaattinen hiusten kanssa olen :)

100% hiushullu.

Löysin vihdoin viimein edellisen kampaajani yllättävän lopettamisen jälkeen uuden kampaajan (ei lapset ole pätevä syy, ei kampaajalle, josta olen riippuvainen!)!
Tämän yllättävän lopettamisen vuoksi etsin iäisyyden (vuoden?) uutta kampaajaa ja lopulta heittäydyin villiksi ja annoin hiusten rehoittaa, kun en halunnut tuhlata aikaa ja rahaa surkeisiin kokeilun.
Sitä suurempi iloni oli nyt viimeisimmän käynnin jälkeen!

Skeptisenä selitin kampaajalle mitä halusin. Halusin tummanruskean, miltei mustan tukkani vaaleammaksi ja tämän nyt niiiiiin IN olevan long bob-mallin.
Sitä saa mitä tilaa. Kerrankin. Vai mitä mieltä olette?
H-a-p-p-y :)

perjantai 30. tammikuuta 2015

Long time no see

Onpas ollut pitkä tauko blogista ja blogeista.
Sen lisäksi ettei ole ollut oikein omaa sanottavaa niin ei ole myöskään todellakaan ole ollut aikaa lukea edes kaikkia niitä innostavia ja kiinnostavia tekstejä joita muut ovat kirjoitelleet tällä välin, harmillista kyllä!

Mihin aika oikein sitten kuluu? Rehellisesti sanottuna en edes tiedä.
Herään aamulla, riennän päivän läpi kuin aropupu ja yöllä lysähdän sänkyyn aloittaakseni muutamien tuntien kuluttua saman alusta.
Turhauttavaa? Kyllä!

Lisänsä tuo kaikenmoiset sairastelut. Se Isomman diagnoosi varmistui migreeniksi. Poika sai riesakseen diagnoosin jossa lukee: sekamuoto, abdominaalinen migreeni ja migreenin perusmuoto.
Huomenna aloitamme estolääkityksen pienimmällä annostuksella.
Toivottavasti sen suhteen kaikki menee hyvin! Hieman arveluttaa, kun lääke kuulema pudottaa sydämen lyöntitiheyttä tjn ja pojalla on jo valmiiksi matala verenpaine... Jota lääkärit tosin kehuivat. Lääkkeen paketissa kuitenkin lukee, että käytössä olla varovainen niillä kenellä matala verenpaine...?

Minun reuma on myös taas aktiivisemmassa vaiheessa ja särkylääkkeitä menee. Ja siitähän vatsahaava tykkää.
Oliko kenelläkään kokemuksia vatsahaavasta ja vatsansuojalääkkeistä?! Saa kertoa kommenttiboxiin, kiitos! Minulle lääkäri silloin sanoi vain, että vältellä huonon olon tekeviä ruoka-aineita.
Kun stressi on päällä niin tuntuu ettei mikään muu kuin riisi pysy edelleenkään sisällä. Ja vesi.
Onneksi välillä on parempiakin päiviä, joten ei ihan aliravitsemuksen puolelle mene.
(Paino ei silti putoa, ei grammaakaan, vaikka syön kuin pikkulintu jyvän sieltä, toisen täältä...)

Niin no joo.... Ehkä kaikki nyt ymmärtääkin osa syyn miksi en ole kirjoitellut. Itsekin inhoan jatkuvaa negatiivisen valituksen ja ujelluksen määrää minkä syydän ilmoille nykyisin aina, kun suuni (tai näppiksen) avaan.

Pistänkö vielä paremmaksi? Pienemmän esikouluun haku tuli ja me emme ole saaneet vuoteen uusia raaka-aineita. Miten se yhtälö voi onnistua? 6v lapsi ja 14 ruoka-ainesta ja eskariruokailu?! Kaikkiin ruoka-aineksiin emme tule saamaan varmaankaan lääkärintodistusta, koska en suostu altistamaan lasta sairaalassa ruoka-aineille jotka veisivät vatsan viikkokausiksi surkeaan kuntoon. Ehkä tyhmää, mutta en vain henkisesti enää kykene siihen, teimme sitä lapsen ensimmäiset 3 vuotta. Ne olivat todella hirvittäviä vuosia niiltä osin...

Ja mies ei sitten ole saanut myöskään töitä. Kyllä me rahallisesti pärjäillään, mutta miehessä näkee sen henkisen laman myös. Painoakin on saanut kiitettävästi lisää kotona istuen... Jonkin asteinen masennustila...?

Joten. Piste. Se siitä.

Positiiviset puolet?

Ulkona on kivaa, on kunnon talvi ja lumileikit parhaimmillaan.
Lapset ovat ihania, edelleen. Oikeastaan ehkä vielä vähän enemmän kuin ennen, koska Pienemmässä on meneillään selkeä muutos pikkumussusta isommaksi pojaksi.
Hirmuinen oppimisen nälkä hänellä myös.
Isomman teini-ikä "edistyy", hirveän älyllisiä pohdintoja on alkanut valua lapseni suusta valtoimenaan. Joskus jään suu auki kuuntelemaan ja olen niin ylpeä siitä, että siellä aivoissa selvästi tapahtuu!
Lisäsin Water Reminder Appsin puhelimeen muutama viikko sitten ja olen juonut siitä lähtien 2.2L päivässä vettä. Mikä muutos! Iho ei ole koskaan ollut näin kaunis, sileä ja ravitun näköinen!
Samalla Appsilla myös Isompi alkoi juomaan riittävästi vettä, jee!

Kaikesta huolimatta elämä on kivaa, enimmän osan aikaa. Päivittäin olen kiitollinen siitä, että minä olen minä meidän perheen keskellä. On ihanaa olla Äiti pojille, Vaimo miehelle (hääpäivä tiistaina 13 vuotta!!) ja Minä minulle.

Joten kaikki hyvin :)