Google Analyticsin seurantakoodi

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Jos tykkäät LivBoxista, vinkki vinkki!

Käy sitten katsomassa (ainakin nyt alussa) vain kerran ilmestyvä https://gloriabox.gloria.fi/ !

Minä tilasin, olen kai liian utelias mainosten perässä juokseva hölmö :D


torstai 27. marraskuuta 2014

Tähtiin kirjoitettu virhe

Jos et ole katsonut vielä elokuvaa Tähtiin kirjoitettu virhe niin katso.
Voi olla, että pidät sitä teennäisen tunteisiin vetoavana, epäuskottavana tai teinimäisenä.
Tai sitten uppoat tarinaan pariksi tunniksi, kuten minä.
(Varaa nenäliinoja).

Päähenkilöinä kaksi teiniä, jotka tapaavat syöpää sairastavien nuorten tukiryhmässä, ei kuulosta kovin innostavalta.
Elokuva on (nenäliinoista huolimatta) eniten nimenomaan positiivinen.

En kertakaikkiaan aio kertoa enempää, koska luultavasti päätyisin pilaamaan katselukokemuksen.

Itse aion lukea kirjan johon elokuva perustuu. Epäilen, että se on jopa vahvempi kuin elokuva. Voi olla, että olisi ollut fiksumpaa lukea kirja ensin... tai sitten ei

Pakko mainita vielä lopuksi mies(/poika) päähenkilön hymy.
Ihastuttavan suloinen. Shailene Woodleyn olen nähnyt aiemmin keskiverrossa Outolinnussa ja hyvässä teiniäitiys-tv-sarjassa The Secret Life of the American Teenager.

torstai 6. marraskuuta 2014

I dreamed a dream

Heräsin aamulla kerrankin niin, että muistin uneni (aiemmassa muistamassani unessa muutaman kuukauden takaa odottelin LA lentokentällä lentoa Suomeen ja keskustelin pitkään ja hartaasti vieressäni istuneen Robert De Niron kanssa).

Viime yön unessa löysin blogiani koskevan kommentin kuuluisan miesblogistin kirjoituksesta, jossa hän listasi blogit joiden uusimman kirjoitukset hän lukee aina.
Tämä kuuluisa miesblogisti oli siis täysin mielikuvitukseni tuotetta, todellisuudessa en taida vakituiseen seurata yhtään ainoata miesblogistia, eikä tietämistäni miesblogisteista taitaisi voida käyttää "kuuluisa"-nimistystä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Jokatapauksessa, iloitsin ensin, että blogini oli mainittu kyseisessä yhteydessä, kunnes (jopa unessa!) epävarmuuteni iski. Muiden mainitsemiensa blogien kohdalla miesblogisti oli leveästi ja laveasti kirjoitellut perustelut sille miksi kannattaa lukea ko.blogia ja miksi hän seuraa.
Blogini kohdalla luki vain: "En itsekään tiedä miksi, mutta luen silti", Voihan pläääääh! Enkö edes unessa saisi kultaa&kunniaa ilman, että realistinen, kyyninen ja epävarma mieleni puuttuu peliin?
Ja sitten heräsin.

"But the tigers come at night
With their voices soft as thunder
As they tear your hope apart
As they turn your dream to shame
-----
 I had a dream my life would be
So different from this hell I'm living
So different now from what it seemed
Now life has killed the dream I dreamed"

Ja en todellakaan synkistele näin syvissä vesissä, kunhan tuli mieleen nämä sanat Les Miserablesista, kun otsikkoa mietin. Ja kun minä niin rakastan tuota ensimmäisenä lainaamaani säkeistöä But the tigers come at night...

maanantai 3. marraskuuta 2014

Tom Cruise murmelina

Edge of Tomorrow-leffaa katsoessa ei voi välttyä Päiväni murmelina- ajatuksilta.
Idea on samankaltainen. Päivä alkaa aina vain alusta ja uudessa päivässä on uusi mahdollisuus muuttaa tulevaisuutta paremmaksi.
Siihen yhtäläisyydet kuitenkin jäävät. Edge on Tomorrow on täysverinen scifi-rymistely, viihdyttävä sellainen.

Rita Vrataski - täältä
Toisessa pääosassa supersotilaana elokuvassa on Emily Blunt, josta en ole isommin aiemmin välittänyt. Hirveästi en viitsi juonesta kertoa, tavanomainen, mutta silti täynnä pikkuisia jippoja, joilla tämä elokuva eroaa joistain perus-scifileffoista. Kivaa tuoreutta tuo se, että supersotilas on vahva selviytyjä nainen, sekä se, että Cruisen esittämä Bill Cage, armeijan mainospuhemies,on "epäsotilas", mies jolla ei ole mitään todellista kokemusta sodasta. Hieman raukkis, jonka puheet kuitenkin ovat "myyneet" sotaa kannattavana. Joutuessaan rintamalle Cage kuolee melkein heti. 

Ja siitä se alkaa. Cruisen esittämä Cage kuolee ja kuolee. Ja kuolee. Mutta myös oppii ja kehittyy.
Ja tutustuu Ritaan (Blunt), jolla ei kiinnosta muu kuin sodan voittaminen.

Myönnän, että minulla on fiksaatio robottipukuihin, uniformuihin yms ja siinä tämä elokuva on yhtä silmänruokaa. Muutenkin visuaaliseen puoleen on selvästi panostettu todella paljon. Ritan puku ja "stailaus" miekkoineen (jotka syystä muistuttavat mangaa) ovat kohtuu mahtavia. Onneksi ne kuitenkin tukevat hyvin elokuvaa, eivätkä ole elokuvan ainoaa antia.

Jälleen kuitenkin käy kuten niin monissa scifi-elokuvissa. Loppu tuntuu hoputetulta, alieneiden älykkyys, josta on näyttöä elokuvan varrella, lässähtääkin kokonaan.
Miten voi olla, että toistuvasti, elokuvasta toiseen, käy niin, että jostain tähtisumujen takaa, miljardien valovuosien päästä, maapallolle tulee vihamielinen, ihmisten alistamista mielivä rotu, jotka ovat selkeästi hyvin kehittyneitä ja silti ihminen voittaa nämä usein ötökän tai jonkin limaisen ölliäisen näköiset ylikehittyneen rodun edustajat muutamalla Pirkka-niksin kaltaisella teolla?
Siihenkö loppuu käsikirjoittajien ideat?

Hieman parempaa on nähtävissä scifi-sarjoissa, tietenkin, koska niissä alieneiden voittamiseen on aikaa enemmän kuin 1h54min. Tietenkin niissä on myös enemmän aikaa juonen kehittelyyn, älyllisyyteen ja hahmojen syvyyteen. Tottakai ymmärrän, että elokuva aika rajoittaa juonen kehitystä.
Tässä elokuvassa viihdyttäminen on selkeästi se ykkösasia ja sen suhteen ei tarvitse pettyä.