Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 25. elokuuta 2014

Onnea on...

-löytää kaupan ainoat 41 koon Viking goretexit mahdottoman leveäjalkaiselle Isommalle kohtuu hintaan

-katsoa miehen kainalossa keskinkertainen toimintapläjäys (Non-stop) ja nauraa täsmälleen samaan aikaan, kun päähenkilä tavoittaa aseen idioottimaisesti asetellussa kohtauksessa

-jännittää, miehen kanssa jälleen, Avan Remontilla rahoiksi loppuratkaisua ja olla yhtä mieltä siitä, että on se hyvä ettei Dan&Dani voittaneet (mitä me nyt katsotaan yhdessä miehen kanssa? Olen yrittänyt kaupitella alkavaa Iholla-kautta, mutta miestä ei tunnu vähempää kiinnostavan katsoa toisten miesten sisäistä elämää..)

-katsoa omia pieniä nuhaneniä nukkumassa, kun ensin on taisteltu ilta toisen holtittomana nousseen kuumeen kanssa (seuraavana päivänä oli onneksi jo paljon parempi) ja toisen oksujen kanssa
Mikä hemmetin tauti meillä on? Vatsakipua, pääkipua, kuumetta (vain Isommalla) ja oksentelua (vain Pienemmällä) ja molemmilla kurkut kipeänä?

-tavata pitkästä aikaa lapsuuden kaverin äiti ja tajuta, että me voimme nykyisin olla ystäviä. Lapsuuden kaveri valitettavasti valitsi hurjan elämäntien ja äitinsä on kärsinyt siitä kovasti. Ihana ihminen, jonka kanssa löysimme heti yhteisen sävelen :)

-katsoa viikonloppuna yöpukusiltaan poikien kanssa
Aivan liian söpöä!-eläinsarjaa ja haaveilla pikkueläin vauvelista meille.
Ehkä joskus? Onneksi allergiajuttuihin tottuneen realistilapseni eivät jumitu toivomaan sitä eläintä nyt juuri, koska nyt juuri se ei meille käy.
Mistäköhän saisimme "koe-eläimeksi" koiran, varmaankin viikossa (??) selviäsi pystymmekö elämään koiraperhe-elämää. Lähinnä siis allergioiden takia.
Isommalla on todettu koira-allergia, mutta ei kyllä oirehdi ollenkaan ollessamme kylässä koirataloudessa...

-tajuta, ettei todellakaan tarvitse uusia verhoja, mattoja tai mitään, vaikka ne kuvastoissa kuinka houkuttelisikin

-päästä maanantai-aamuna töihin. Ihan tosi! Tällä viikolla mulla on luvassa himpskatin kivoja työjuttuja, joten innoissani heräsin jopa tuntia liian aikaisin!

-mummi joka tulee hoitamaan meidän pikku toipilaspotilaita kotiin ja soittaa töihin perään kysyäkseen mitä haluan syödä tänää. Ihana äiti, paras mummi!

  "Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on..."


Mutta oikeasti. Tällä hetkellä onnellinen. Ja se riittää.

torstai 14. elokuuta 2014

Hiljaisuus on hyvästä

Ainakin silloin jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Blogipisteeni
Päivät vierii ohitse ilman, että ehdin nettiin koskeakaan. Täällä alkoi koulut jo viime viikolla. On päällystetty kirjoja, ihmetelty uusia aineita (muinoin meillä alkoi fysiikka ja kemia vasta yläasteella??), laukattu hammaslääkärit (ei rekiä!) molempien lasten  ja äidinkin (ihanaa on todella loistava hammaslääkäri, viime vuosina hänen avustuksellaan olen selättänyt hammaslääkäri pelkoni!) ja mietitty, että missä vaiheessa sinne kampaajalle taas menisi (värjäsin itse ja leikkasin etuhiukset ja yllätyin itsekin, lykkääntyi ainakin kuukaudella käynti).

Mies sai järjettömät sakot ylinopeudesta ja menetti korttinsa. Joo.
En edes viitsi sanoa mitään, koska muuten kirjoitus olisi pelkkiä kirosanoja.
Kyydissä ei onneksi todellakaan ollut lapsia vaan töissä ajoi, mutta prkl ja muut kumppanit ovat vierailleet mun sanastossa jo muutaman viikon.
Kortin sai takaisin, sakkoa mietitään vielä, että miten ihmeessä maksetaan, sen verran mojova summa.
Toinen ylinopeussakko miehelle meidän yhdessä olo aikana,
mutta silti. Ei tarvitsisi tulla yhtään. Prkl.
Flunssassa äidin&isin sänky saa lisuketta



Miehen töissä on lisäksi yt-neuvottelut meneillään. Pelottaa. Vaikkakin työpaikkailmoituksia selatessa vaikutti, ettei mies ihan hukassa olisi, mahdollisia paikkoja on auki. Silti.
Varsinkin, kun aina löytyy nuorempia, parempia, sopivampia.

Jottei mene ihan synkistelyksi niin ollaan Pienemmän kanssa kesän jälkeen palailtu kirjastokäynteihin jotka on meistä molemmista ihania!




Kerran viikossa piipahdetaan kirjastoon ja lainaillaan mitä mieli tekee. Toki äiti joutuu miettimään mitä ja miten ehtii lukemaankin :)
Viimeisin löytö oli Bridget Jones Mad about the boy.


Tätä silloin kuin äiti haluaa lukea :)



Tuotokset
Viisikymppisen Bridgetin nieleminen oli ensin hieman tukalaa, mutta kyllähän minä aivot narikkaan tällä kirjalla sain hyvin (tarpeeseen!).

TÄSSÄ muuten paljastus Mr.Wallikerista, joka ehkä kuitenkin kannattaa jättää välistä jos ei ole vielä lukenut kirjaa, mutta aikoo lukea!


Ja tässä uusi suosikkini, smoothiet! Joo, vanha juttu muille, mutta minä hankinkin ihan vasta TÄMÄN ja hurahdin hurauttamiseen!! Ihania eväitä, vaikkin se pullon korkkiosa on kamala, eli ei todellakaan voi vain "nakata laukkuun"

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Mitä maailma minussa on menettänytkään sen se saa takaisin lapsissani

Kuuntelin tuttavani parikymmpistä tytärtä tässä aika vasta.
Hänellä oli vahvoja mielipiteitä, paljon. Todella hyvin perusteltuja, järkeviä ja kantaaottavia.

Minua nauratti. Ei hän, vaan minä.
Aivan kuin minä reilut 14 vuotta sitten. Paitsi ehkä hänessä oli vielä enemmän rohkeutta, enemmän mielipidettä, asiaa ja tahtoa.
Minä ennen kuin arki pläsähti päin naamaa ja lapsiperhe-elämä vei terän mielipiteiltä.

Olen edelleen useasti samaa mieltä kärkevienkin mielipiteiden kanssa. En vain jaksa enää innostua niistä, en jaksa itse ottaa kantaa, aloittaa tai kantaa keskustelua.
Tai jos jaksan niin takana täytyy olla pitkään nukutut yöunet, terveet lapset, mukavaa ajanviettoa ja niin edelleen ja niin edelleen.
Hyvin harvoin enää huomaan puhuvani "suu vaahdossa" muusta kuin jostain uudesta tv-sarjasta, lasten vaatteista, korkeintaan nuijasti käyttääntynyt lähimmäinen on viime aikoina saanut minua purkautumaan verbaalisesti kuin tulivuori ja silloinkin olen huomannut oloni rauhoittuvan alta aikayksikön päästessäni sohvan nurkkaan suklaalevy kourassa.
En jaksa enää kimpaantua aiheellisestikaan viikoiksi, en kirjoittele tulenpalavia palautteita tai mielipidekirjoituksia (milloin viimeksi? En todellakaan muista!) kuten nuorempana!

Katsoin tuota nuorta, kaunista ihmistä (koska olenhan todella vanha ja ruma heh) toivoen, ettö hän säilyttää sen palavan innon jolla hän puhui. Vaikka saisikin perheen, vaikka työelämä kuluttaisikin, vaikka elämä ei menisikään suunnitelmien mukaan.
Toivottavasti arki ei litistä ja latista hänen mielipiteitään kuin tukialushousut minun mahamakkarani, jotta mahdun jälleen kesämekkoon sukujuhlissa. Kesämekkoon jonka valitsin tylsästi kategoriasta "ettei-tämäkään-ärsytä-ketään",.
Koska vaikka taustallani on kiusaamista, sitä, että olen elänyt varoen, niin jossain minussa on silloin teininäkin ollut se pikkuriikkinen kapinallinen.
Kun en saanut muuten kantaani ilmaistua pahimpina aikoina, ilmaisin sen vaatetuksella ja tyylillä, jotka saattoivat olla todella radikaalejakin jossain vaiheessa. Huom.nyt puhutaan minun kasvuympäristöpohjalta, eli pk-seudun ympäriinsä lävistetyt ex-teinipunkkarit saavat nauraa vapaasti ;)

Jos nimittäin kaikki olisivat kuin minä, ilmiselvästi perheellistynyt entinen kapinallinen, joka ei jaksa ottaa kantaa edes yksinkertaisiin asioihin, niin miten yhteiskuntaan saisi muutosta aikaan?
Se on vaikeaa nytkin, aikana jolloin välillä näyttää siltä, että mikään ei muutu kuin huonompaan päin.

Miksi minusta ei mielipiteitteni kanssa kasvanut kantaaottava aikuinen, joka näkyy ja kuuluu?
Miten saan kasvatettua lapseni niin etteivät he ole hiljaa, kun käsketään vain siksi, että käsketään?
Haluan lasteni olevan minua rohkeampia (tosin tämä ei ole vaikeaa toteuttaa). Haluan heidän sanovan ääneen jos jokin asia on pielessä (tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että tässä olen onnistunut turhankin hyvin) ja tahdon, että he ovat onnellisia siitä, että heillä on perusteltuja mielipiteitä joita kuunnellaan.

En halua kasvattaa mitään rivipoliitikkoa, en todellakaan tarkoita sitä. Tahdon vain maailmaan enemmän kantaaottavia nuoria, jotta jossain vaiheessa kuka tahansa voi omata mielipiteitä ilman, että se on jotenkin kummallista.