Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Odotus ja pettymys (Livbox)

Livbox ilmoitti tulevasta elokuun boxista seuraavaa:

"Elokuun LivBox on täynnä upeita bloggaajien lempparituotteita ja boxin todellinen arvo on yli 45 euroa"

Ketäköhän bloggaajia on ollut mukana valitsemassa/ehdottamassa tuotteita? Mitäköhän sieltä tulee..?

livbox.fi
Ja sehän se onkin se syy jonka vuoksi tilaan edelleen ja olen tilannut alusta asti. On vaan niin hirmu jännää odottaa mitä yllätysboxista nyt paljastuu!

Pari viime boxia ovat olleet pettymyksiä. Sisällöistä on kyllä jäänyt käyttöön tuotteita ja sain vihdoin kokeiluuni invisibobbleja joita olen meinannut ostaa jo muutamaan otteeseen hiusten kasvettua (melkein) sen mittaisiksi, että ne saa kunnolla kiinni.

CK red- tuoksu näyte"lappu" oli järjetön pettymys, koska se todellakin oli lueteltu tuotteena, eikä ollut mukana vain lisäyksenä.
Jos en olisi lukenut eräästä blogista Livbox-tiimin vastinetta olisin autuaan tietämätön edelleen miksi mukana oli haisteltava lappunen, mutta luin ja jaan sen muillekin, koska luulen, että jokunen muukin on ihmetellyt samaa!

"...tuosta CK-tuoksusta. Tässä kävi ikävä väärinkäsitys, sillä olimme ymmärtäneet, että kyseessä on kunnon tuoksunäyte eikä ainoastaan tuoksuttelulappunen. Tämä oli ikävä yllätys meillekin :(

Terkuin Sanna LivBoxista" (lainaus Kissaämmän blogista)


No niin! Vähän selvensi, mutta ihmetyttää etteikö tätä tietoa olisi voinut jakaa vähän isommallekin yleisölle?
Viimeisin boxi nimittäin tuolla pahviläpyskällä ryyditettynä sai jopa näinkin vannoutuneen, alusta asti tilausta jatkaneen boxifanin miettimään lopettamista!

Tässä linkki heinäkuun boxin sisältöön ja minähän sain tuossa boxissa sen pitkäaikaisen tilaajan ylimääräisen tuotteen, eli Terre d´Oc vartalovoin, tosin vartalovoiksi tuotehan on todella pieni metallirasia ja itse olen sipaissut tätä sinne tänne kuiviin kohtiin lähinnä herkullisen tuoksun takia.

Lisäksi minun heinäkuun boxini sisälsi ne invisiboblet, Favoran aurinkovoide kasvoille, parjattu CK red tuoksunäyte (pahvilappu josta siis sai juuri ja juuri haistettua) ja Dermosilin kullansävyisen kynsilakan. 

Lakkaa kokeilinkin heti boxin saatuani. Kuivui pikapikaa ja on ihan ok, aika perus. Tykkään enemmän Lumenen struktuurilakasta, josta minulla on kultasävyinen itselläni.
Lisäksi mukana oli vielä Pure luxury intense moisture shampoo 80ml, joka on ihan ok tuttavuus ja näytepussukka saman merkin argan oilia. 

Aika mitään sanomaton siis boxina ja jotain enemmän, suuremmin, parempaa on minun toivomukseni boxin tulevaisuudelta.

Nyt kuitenkin innolla odottelen elokuun boxia, koska lupaukset olisi nyt hyvä lunastaa ja Suomessakin päästä ulkomaisten boxivastineiden tasolle, eikä niin, että boxien taso tippuu tippumistaan!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Sata salamaa iskee tulta...

Nyt iskee sekä kirjaimelliset salamat kaupungin päällä (töissä neljännessä kerroksessa on komeaa katsella), kuin myös hermosalamat iskevät, en ihan näillä helteillä halunnut kontata työpöytäni alustaa siivoamassa.

Meillä oli minun kesäloman aikana remontti työpaikalla ja minä pääsin omaan työhuoneeseeni takaisin tänään (jee, oma tuoli!).
Muut kilvan ihastelevat siistiä, uutta ilmettä toimistossa, kun minä päästin suustani "Kai täällä vielä käy remonttisiivous tai joku?".
Aika hölmistyneinä katsoivat, täällä kun kuulema koko viikonlopun on rehkinyt siivousfirma.

Siis mitäh?! Vaivihkaa katselin muutkin tilat läpi ja mun mielestä nyt on maksettu siitä kuuluisasta tyhjästä!
Ok, keskilattiat ei ole likaiset, mutta lattioiden sivustat, nurkat yms on aivan remonttipölyssä. Lisäksi ihmettelin työpöydän ääressä, että mitä valkoista ilmestyy housuihin niin pöydän alusta oli kokonaan valkoisen pölyn peitossa!

Kerroin tietysti muillekin, mutta muiden mielestä täällä on vallan siistiä. Höh, mua harmittaa entisenä siivoajana ihan hirveästi! Nyt on joku saanut extrapalkatkin siitä, ettei todellakaan ole tehnyt työtänsä kunnolla.

En ole mikään siivousnatsi, meillä kotona pölykoirat leikkii yhdessä sohvan alla, mutta ei minulle siitä palkkaa maksetakaan, joudun siivoamaan kotona ihan oman itseni vuoksi.
En myöskään vaadi toimistolta jossa porukka ravaa kengät jalassa niin mitään 100% siisteyttä, mutta selvästi nyt on tehty huonoa jälkeä.

Olen siis tehnyt siivousta työkseni vuoden verran vuosia sitten ja tiedän kuinka vähän sitä hommaa arvostetaan ja kuinka mikään ei pyörisi jos ei sen työntekijöitä olisi. Siksi ehkä harmittaakin juuri ne siivoojat jotka menevät sieltä missä aita on matalin ja samalla vahvistavat joillakin pösilöillä olevaa mielikuvaa siitä, että siivous työnä on helppoa, koska "siinähän vaan vähän luututan ja imuroidaan", kuten sain muinoin itse kuulla.

Huh. Nyt sain senkin purettua johonkin. En kehtaa enempää nipotella täällä töissä, joten nappasin kahvikupillisen, pölyrätin ja pyyhin "kahvitauolla" oman nurkkani. Sillä selvä.

Huomaa muuten, että helle vie viimeisenkin järjenjuoksun, blogi on kutsunut kirjoittelemaan jo aiemmin ja iltaisin on päässä aina välillä välähtänyt joku aihekin, mutta niin se vain on, että aivotoiminta on vajaakäynnillä näissä lämpöasteissa!

Työvaatteet ovat muuten myös olleet "hieman" hakusessa helteillä. Kehtaanko ilmestyä jälleen huomenna samassa maximekossa jossa olen koko ajan ollut loman jälkeen?
Kai kaikki ymmärtävät, että meillä on se pyykinpesukone, enkä ole epäsiisti vaan ainoastaan rakastunut ohueen, vilpoisaan kankaaseen ja helppoon päälle vetaisuun?

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Vielä on kesää jäljellä...

...alkaa väkisinkin soimaan päässä ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen. Nyt täytyy sanoa, että olisin niin paljon mieluummin lojumassa parvekkeella syöden jäätelöä ja lukien kirjaa kuin istuisin tietokoneen äärellä.

Loman loppumisen "kunniaksi" kävimme Pilkkeessä johon edelleen kehotan kaikkia käymään, meidän pojat ainakin viihtyvät siellä oikein hyvin.
Aloittaa voi kiipeämällä massiiviseen puunkuormaajaan, jonka pelkkä rengas on pieniä poikia kaksi kertaa suurempi.


Kuvat ovat varmaankin vähän vääristä paikoista lasten kannalta, mutta siellä on paljon katseltavaa myös aikuiselle ja ainakin minä innostuin virtuaalisesti ampumaan hirviä "oikealla" hirvikiväärillä ja kokeilemaan sitten onnistuisiko sama haulikolla (ei).

Kaikenkaikkiaan hyvin vietetyt tunnit! Hauskaa oli!




Tähän linnunpönttöön saa mennä sisälle!!






Pojat viihtyivät kuitenkin melkeinpä pisimpään rakentamassa linnaa valtavasta kokoelmasta -tadaa-
pahvilaatikoita!!

Jopa paikassa jossa on paljon, paljon koettavaa ja tehtävää yllättäen (?) pelkät pahvilaatikot ovat vetonaula!

(Ja kummasti aikuiset miehetkin siellä hääräsivät rakentamassa...)







Pilkkeessä on siis aiheena metsä. On kaikennäköistä tietoa ja tekemistä siitä mitä kaikkea metsästä tehdään, mitä metsässä voi tehdä, mitä sieltä saa ja mitä siellä asustelee.


On simulaattoreita, karaokea, rakentelemista, tehtäviä, leikkimistä.

Pilke = 25-50 cm pitkä, halosta tai rangasta pilkottu polttopuu (käytetään myös nimitystä klapi), myös valon tuikahdus tai ”pilke” silmäkulmassa; leikkisyys ja leikkimielisyys

10.8 saakka Rovaniemellä on voimassa kesäpassi.

Kesäpassi sisältää pääsyn koko perheelle (kaksi aikuista ja rajoittamaton määrä samaan perheeseen kuuluvia alle 18-vuotiaita lapsia) seitsemään kesäiseen kohteeseen Rovaniemellä ja Ranualla: Tiedekeskus Pilke, Ranuan eläinpuisto, SantaPark, Tiedekeskus ja museo Arktikum, Ounasvaaran kesäkelkkarata, Joulupukin Kammari ja vapaa-ajankeskus Santasport.  Kesäpassin hinta on 169 euroa koko perheeltä.

Kesäpassibussi kuljettaa perheet ilmaiseksi keskustasta kohteisiin ja kohteesta toiseen. Kesäpassibussi kulkee Kesäpassin kiivaimman sesongin aikana 30.6. – 2.8.2014 maanantaista lauantaihin.

Meillä jäi käymättä loman aikana kesäkelkkarata, mutta sinnekin pitää ehtiä vielä ennen koulun alkamista.

Itse olen käynyt sen laskemassa joka vuosi jo mistälie lähtien ja lapsetkin jo aika monena vuonna, varsinkin Isompi, joten suuntaamme ilmojen salliessa varmaankin viikonloppuna Ounasvaaralle!





Onneksi työt loppuvat kello 15 ja toimistomme lähellä myydään irtojäätelöitä!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Liian vähän, liian lyhyesti, lisää lomaa!

Nyt on juurikin jäänyt niin lomamoodi päällensä ja maanantaina pitäisi aloittaa taas työt.
Keleistä en sano mitään (siis todella, todella kuuuumaaa!! Ja ilmeisesti jatkuu vain, miten kestän toimistossa, neljännessä kerroksessa...?)

Olen todellakin lomaillut! Emme ole kylästelyjä kummempia suorittaneet, emmekä uimaranta-käyntiä ihmeellisempiä, mutta päätinkin (varsinkin lääkärin puhelun jälkeen), että nyt stressi hus pois ja elämä rentoon asentoon.

Mulla on todellakin ilmesti niiden epämääräisten mahavaivojen takana kokonaan ollut siis vatsahaava! Siis se sieltä nyt sitten löytyi. Ja syy ilmeisesti sitten isosti stressissä, kun ei ne muutakaan syytä ole löytänyt. Toki kipulääkkeilläkin osansa, mutta stressiä se lääkäri isoimmaksi syylliseksi osoitteli. Eikä sillä, onhan mulla näiden sairastelujen, Pienemmän allergioiden ja miehen adhd:n kanssa aikamoista stressiä välillä ja kevät uudessä työssä oli hektinen ja minulle annettiin huomattavasti vastuuta ja hommia jotka opettelin ns.kantapään kautta, en esim. ole koskaan järjestänyt yleisötapahtumia, no, nyt on kolmen sellaisen kokemus takana. Ihania, todella mahtavia juttuja olen saanut tehdä ja oppia tekemään, mutta juu, ehkä ne on entisestään lisänneet, noh, stressiä...
Joten loma osui ja upposi ja tiedättekös, maha voi paremmin!
Olen toki myös edelleen pakon sanelemana rajoittanut ruokavaliota, mutta myös pötkötellyt, lötkötellyt, lukenut, oleillut paaaljon, ihan vain ollut.

Ihanaa, että asia selvisi, johan sekin yksinään ettei tiennyt mikä oli oli aika stressaavaa!

Mulla olisi miljoona kuvaakin koneella, mutta nyt en kertakaikkiaan jaksa lisätä tähän kuvitukseksi yhtään mitään. Meillä oli tänään ihania vieraita koko päivän ja pieniä jalkoja tepsutteli vähän joka puolella ja minä tapasin ihmisen jota on ollut itseasiassa ikävä (ystävä vuosien takaa) ja taas oli hauska tajuta, että vaikka joidenkin kanssa ei olisi pystynyt puhumaan vuosiin (tässä tapauksessa välimatkan takia, kysymyksessä yli 10v tauko!!) niin juttu vain jatkuu ihan samalla tavalla :)
Tällä kertaa mukana vain tosiaan myös molempien perheet, lapset, miehet... edellisellä kerralla minä olin vasta tavannut mieheni ja ystäväni vannoi elävänsä elämänsä yksin kissojen kanssa :D

Ja lopuksi pakko mainita blogiarvontavoitto joka osui oikeaan osoitteeseen (eli minulle siis!), voitin littlebigthings-blogista 50e lahjakortin http://www.bangerhead.fi/ kosmetiikkaostoksille!
Nyt joudun arpomaan sen välillä, että ostanko luottohiustuotteeni joka on lopussa vai kokeilisinko lahjakortin turvin jotain uutta&ihanaa, aah, mikä ihana pulma ;)

Mahtavan aurinkoista viikonloppua kaikille!! :)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Paskat treffit

Miksi jotkut tietyt asiat työntävät itsensä väkivalloin muistiin takaisin tasaisin väliajoin?
Usein nämä asiat ovat vieläpä niitä, jotka mieluiten unohtaisimme kokonaan?

Jostain, ilman mitään varoitusta tai syytä, kesken tavallisen hampaiden pesun aamulla, päähäni putkahti minä 20v ja treffit erään minusta (silloin) söpöimmän miehen kanssa mitä olen nähnyt.
Ulkoiset kriteerit täyttyy: on parta, tummat hiukset, cool moottoripyörä ja harrastuksena laskuvarjohyppy. Ne ovat sokkotreffit, jotka kaverini joka tuntee miehen kaverin, järjesti. Olin itse nähnyt miehen jossain ja kaverini oli huomannut kiinnostukseni.
Olin jutellut puhelimessa miehen kanssa, kun olimme sopineet treffipaikan.
Oulun keskustassa sijaitseva lempikahvilani oli minusta täydellinen paikka.

Näin sen jo miehen kävellessä minua kohti. Ilme sanoi "Tuoko se on?" ja kehonkieli huusi halusta lähteä toiseen suuntaan.
Minulla oli päällä farkut, musta toppi ja violetti nahkatakki ja näytin mielestäni aika kivalta, mutta tuolla hetkellä oloni muuttui maanmatoseksi.
Päätin kuitenkin yrittää muuttaa miehen mielipiteen. Ostimme kahvit tiskiltä ja siirryimme pöytään, jossa yritin virittää keskustelua. Ei siitä tullut yhtään mitään. Mies katseli kaikkialle muualle kuin minuun ja jos hän sattui vastaamaan olivat vastaukset yksi tavuisia.
Keksin hätävalheen parkkirahasta ja tiivottelin hyvät jatkot ja painelin tieheni.

Ei tuon kummempaa. Ikävät treffit. Miksi ne siis palaavat mieleen ja kokemani nöyryytys tuntuu edelleen, vuosien jälkeen?
Luultavasti iso osa syystä on minussa. Koin tilanteen todella nöyryyttäväksi siinä missä joku toinen olisi kohauttanut hartioitaan "omapa on häviönsä"-tyyliin.
Oma osansa on varmasti sillä etten halunnut mennä edes siihen kahvilaan enää.
Minulla on paha tapa miettiä asioita jälkeenpäin, ruotia läpi ja päähäni puskee lauseita jotka olisin voinut sanoa tai sanoa toisin. Jos olisinkin tehnyt näin, sanonut niin... Turhaahan se on. Kuluttavaa. Ja niin minua.

Nykyisin olen siinä jo parempi. En mieti ihan jokaista asiaa uudelleen ja uudelleen, enkä vatvo vuosia kohtaamisia, sanoja tai ilmeitä.
Joskus syyllistyn siihen silti edelleen... Vanha tuttu epävarmuus nostaa päätään ja ilkkuu minun vähäpätöisyyttäni.

Silloin otan jomman kumman pojista kainaloon ja hetki katoaa.
Mutta pojat kasvavat eivätkä ole kohta enää muurina minun ja epävarmuuden välissä. He ovat osoitus siitä, että olen tehnyt jotain ja varsinkin tehnyt sen oikein, mutta fyysisesti he eivät enää kauaa ole äidin kainalossa kun äidillä on paha hetki.

Nyt ei saa luulla, että lapseni tietäisivät mitään mietteistäni tai että olisin tehnyt lapseni kohottamaan itsetuntoani, koska silloin luulisi väärin.

Miten saada muutettua itseä päälle kolmekymppisenä, vaihdettua ajatusrulla toiseen?