Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kesäkuvia kesäflunssassa

 Nyt on kyllä ikävä olo. Nenä tukossa, kurkku kipeä ja tuntuu kuin siellä sijaitsisi Saharan autiomaa ja päälle melkein 38 asteen kuume.

Onneksi ehdimme jälleen ennen sairastumista käydä pikkureissun viikonloppuna. Saimme koko poppoo tämän inhan kesätaudin sopivasti alkamaan sunnuntai-iltana, melkein minuutilleen silloin kun kotiovesta astuimme.
Tässä ei niinkään kaukana Rovaniemeltä, eli matkamme varrella (Rovaniemeltä n.70km etelään) sijaitseva Loue jonka Teboilin kyltti muistuttaa ihanasti sanaa Love ja joka hymyilyttää joka kerta ohiajaessa :)
Ja lopuksi, kyllä se aurinkokin sieltä jostain välillä pilkistelee! Kesä on selvästi tulossa takaisin!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kylmä kesäkuu, silti kesäkuu

Miehellä on koko kesäkuu ollut lomaa. Minun lomani on heinäkuun alusta pari viikkoa. Olemmekin pienimuotoisesti viikonloppuisin reissanneet ja luultavasti jotain kylpyläkeikkaakin on vielä edessä, mutta varsinaiset lomalomat jäävät tulevaan syksyyn ja talveen.
Joten tässä hieman kuvina viimeistä viikkoa :)





 Vuokrasimme asuntoauton ja reissasimme muutaman sukulaisen luona viikonloppuna. Myönnän, että minusta voisi kuoriutua pieni karavaanari!

Jokaiselle vastaantulevalle vaunulle tai asuntoautolle täytyy nostaa käsi.. miten olisi mallinuken irtokäsi kiinnitettynä kojelautaan...? Jatkuva moikka?

" Kun työt on loppuu, loma alkaa
minä painan kaasujalkaa
Vaunuun perhe, mukaan grilli
edessä on loma villi...



Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri
Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri
(teiden tukko)
Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri
Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri
(teiden tukko)" 












Ensi viikoksi lämpiää, tai ainakin pitäisi? Ja ensi viikolla tämä nainen makaa lahnana parvekkeella lasten ollessa mummolassa pari yötä ja työsähköpostiin lupaan pyhästi olla koskematta, vaikka viime aikoina olen joutunut availemaan sitä viikonloppuisinkin!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ja se soi ja soi

Viikon verran päässä soinut kappale, joten päätin jakaa tän korvamadon muillekin :)



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Mukavaa alkanutta viikkoa :)

Kävin gastroskopiassa ja tällä viikolla odottelen koepalavastauksia niistä. Melkein pakko sanoa, että harmi kyllä siellä ei ainakaan näkynyt mitään. Harmi siis sen vuoksi, että kiva olisi ollut ja helpompaa jos sieltä olisi löytynyt se "joku" syy sen sijaan, että etsintä jatkuu edelleen ja vatsa värkkää.
Paljon parempi silti on ollut, syömisetkin lähes normaalia jo, edelleen karttelen rasvaa jne, mutta perus-kotiruokaa olen voinut jo syödä.

Tänään pääsen kampaajalle, ihanaa! Olen tietoisesti viivyttänyt kuukauden verran kampaajalle menoa, jotta saan vähän pituutta josta leikata. Alan näyttää aikalailla joltain menninkäisen ja hevarin yhdistelmältä roikkuvine etuhiuksineni ja paksune pehkoineni! Joten odotukset on suuret! Ihan uusi kampaaja mulle, joten se hieman jänskättää, vaki-kampaajani on jäänyt pois työelämästä ties kuinka kauaksi aikaa perhesyistä ja nyt pitää alkaa etsimään uutta. Toivottavasti tärppäisi heti ekalla!

Minun pitäisi nytkin parhaillaan näpytellä työsähköposteja, mutta sensijaan huomaankin googlettavani hiusmalleja!

Tässä alla tulos ja noista se jonka aion koittaa sovittaa omaan päähäni olisi alarivin toinen oikealta! Ihan varma en vielä ole, muutamia tunteja aikaa harkita ja (googlettaa)!


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Hope when you take that jump you don't fear the fall

Olen miettinyt viime päivinä sitä kuinka paljon muut ihmiset vaikuttavat siihen millaisena näemme itsemme.
Nekin jotka väittävät, etteivät he välitä muiden mielipiteistä valehtelevat. Kaikilla on joku jonka mielipiteellä on väliä.
Kaikilla on ihminen tai ihmisiä joita tarkkaillaan siinä mielessä, että miten he reagoivat sinun valintoihisi tai vaihtoehtoisesti millaisia valintoja muut tekevät, mutta jotenkin joku muu vaikuttaa sinun elämääsi, aina.
Minusta tulee minä vain suhteessa muihin ihmisiin. Ihmisen elämässä suuri osa kuluu siihen, että hakee yhteyttä muihin ihmisiin. Ystävyyttä, rakkautta, kun saa lapsen, siinäkin hakee yhteyttä omaan lapseensa, katselee sitä pientä ihmistä miettien, että mitäköhän tuolla pienessä päässä kulkee.

No ok, ehkä maailmassa on olemassa jotain erakkoja jotka pystyvät elämään täysin yksin, itseellisesti, mutta sanotaanko, että 99% meistä mietimme muita ihmisiä. 
Ihmissuhteemme muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme.

Minä itse koulukiusaamistaustalla olen elämässäni käyttänyt liikaakin aikaa sen miettimiseen mitä muut ajattelevat minusta ja myös siihen mitä minä ajattelen muista.
Jopa siinä määrin, että olen nuorempana pilannut ihmissuhteita liiallisella pohtimisellani ja peloillani siitä mitä minusta ajatellaan.
Ikä tekee tehtävänsä, enää en käytä niin paljoa aikaa siihen, mutta siitä huolimatta varmaankin edelleen keskivertoa enemmän.
Minulla on ihmisiä joiden seurassa voin olla täysin minä, mutta myös ihmisiä jotka eivät varsinaisesti tunne minua, vaikka varmaankin niin luulevat.

Törmäsin tähän viime viikolla. Eräs nainen, jonka olen tuntenut teini-iästä saakka, on vaikeassa elämäntilanteessa ja pitkän historiamme vaikutuksesta varmaankin jutteli tästä asiasta minulle, vaikka emme viime vuosina olekaan olleet kovin läheisiä.
Ja samalla hän ilmaisi minulle, että olen hänen mielestään ihminen "jonka kanssa ei jutella syvällisiä".
Loukkaannuin hetkeksi, mutta tajusin samantien, että se oli täysin omaa syytäni. Olen pitänyt hänet (ja aika monta muutakin) kevyen välimatkan.
Miksi hänen pitäisikään olettaa minussa olevan sen enempää kuin kevyt päälikerros?

Voin vedota historiaani, nimenomaan koulukiusaamiseen ja  oman perheeni taholtakaan en aina ole saanut sellaista tukea jota olisin ehkä pienenä lapsena... ansainnut? Kai ansainnut on oikea sanamuoto, koska lapsi ansaitsee saada välitöntä ja ehdotonta rakkautta ja ihailuakin, lapsen täytyy nähdä ihailua vanhempiensa katseessa, koska siitä kasvaa itseluottamusta.

Minun lapsuuteeni kuuluu valitettavasti se, että vanhempani ovat itse kasvaneet molemmat puutteellisissa olosuhteissa alkoholistiperheissä ja niinpä minun kasvatukseni on ollut, no, ankaraa ja varsinkin äidin puolelta lause "Jos lasta kehuu se ylpistyy" kuului kasvatusperiaatteisiin.
Eli jos sainkin kehun, sen perään sanottiin varmasti jotain mikä esti "ylpistymisen".
Meillä on nykyisin äitini kanssa todella läheiset välit.
Olemme keskustelleet ja keskustelleet ja ymmärrän nyt aikuisena äitiäni ja hänen vaikuttimiaan paremmin.
Samoin tiedän tasan tarkkaan syyt jonka vuoksi pahin kiusaajani kiusasi minua, jotka siis hänelläkin olivat vain asioita hänen elämässään, minä satuin vain "oikealla" hetkellä jäämään hänen silmätikukseen.

Ymmärrys asioista ei siltikään poista sitä mitä ne ovat aiheuttaneet.
Olen epäluuloinen, pohdin liikaa ihmisten vaikuttimia ja sanoja ja pidän yllä suojakuorta, paljon vähemmän kuin nuorempana, mutta silti en osaa olla ilman.
Olen sosiaalisesti estynyt ja jopa tylsä.
Minun on hyvin vaikeaa jopa kirjoittaessa avata minuuttani, vaikka nimenomaan kirjoittaminen on varsinkin ennen lapsia ollut minulle pakokeino.

Onnekseni olen löytänyt muutamia hyviä ystäviä, sekä puolison, jotka ottavat minut vastaan "tule sellaisena kuin olet"-asenteella. Miehelläni on ollut iso osa siihen kuinka olen oppinut olemaan avoimempi ja rohkeampi, mutta edelleen minun avoimuuteni ja rohkeuteni on niin pienen piirin nähtävissä, että ymmärrän kyllä ihmisiä jotka näkevät minut erilailla kuin mitä haluaisin.

Haastankin itseni avautumaan. Pyrkimään olemaan enemmän minä, ilman kuoria ja sataa ajatusta ennen suuni aukaisemista.

Jokaisella on halu olla rakastettu, pelko olla vihattu sekä toive tulla ymmärretyksi.

Minä haluan tulla ymmärretyksi.