Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 24. toukokuuta 2014

Today is gonna be a great day

Enpä olisi ikinä uskonut, että Suomen joukkue tällä kokoonpanolla menee finaalipeliin, mutta niin vain huomenna Suomi pelaa kullasta Venäjää vastaan.
Tämä Tsekki-ottelu oli tosi kivaa katsottavaa! Enempää en sitten tästä aiheesta jatka vaikka mun tekisi mieli ruotia Westerlundin johtamista (en vaan tykkää, vaikka ei se nyt niiiin surkea ole kuin joissain kirjoituksissa on ryöpytetty) jne. Se siitä nyt :)

Mulla ja vatsalla on välirauha. Syömingeissä olen edistynyt broilerin jauhelihapihveihin riisin kanssa ja olenpa hurjastellut pottumuussin ja kasvistenkin kanssa hieman! Aika vähän silti uskallan, ne kivut oli sentään pelottavan helvetillisiä. Selkeästi tämä rauhoittamistekniikka toimii!

Pari ihanaa kaveria on käynyt, itse en ole lähikauppaa ja terveyskeskusta kauempana uskaltanut käymään.

Kaikenkaikkiaan parempaa elämää!

Niin ja muuten, otsikon lauluhan on Finias&Ferb, mahtavaa viihdettä :D




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Muuta ajateltavaa

Olo on hiukan (onneksi) kohentunut ja jotain pysynyt jos sisässäkin, kovin hurjia kulinaristia kokeiluja en ole vielä tehnyt, mutta hiukkasen laajentanut ruokavaliota sitten viimeisimmän ja voi kuinka pieni ruisleivän palanen maistuikaan hyvältä. Ja entäs banaani sitten? :) Edelleen menen silti hyvin varovaisella linjalla, joudun nukkumaan istuma-asentoon tuettuna ja ylävatsa on vasemmalta kipeä. Arvatkaas vaan ketä harmitti yli kaiken, kun en vastannut puhelimeen eilen (siis en ehtinyt) ja kun pääsin soittamaan takaisin sain kuulla, että olisi ollut peruutusaika gastroskopiaan tarjolla, mutta meni jo?! Sanoin, että otan vastaan minkä tahansa peruutusajan ja mulle kannattaa soittaa, vastaan kyllä seuraavan kerran. Nyt sitten ilmeisesti kannan puhelinta käden ulottuvilla seuraavat 3 vkoa ;) varmuuden vuoksi.

Muuta ajateltavaa olen saanut töistä, Netflixistä, lukemisesta ja kesäilmoista!
Töitä olen (kiitos ihanan työpaikan!) saanut tehdä etänä kotoa käsin. Olisikin aika tuskaista istua toimistolla, mutta sairaslomaakaan en enempää halunnut hakea ja onneksi minua ymmärrettiin ja hyvinvointini meni muun edelle.
Muun ajan olenkin sitten viettänyt joko parvekkeella lueskellen tai sohvalla katsellen Netflixiä.
Hirmuisasti houkuttaisi ulos kävelemään/pyöräilemään, mutta ei anna vointi ihan siihen vielä lupaa.
Joten onneksi on iso, ihana parveke!

Käsittämätöntä muuten on se, että Isomman koulu loppuu ensi viikolla! Lasten hoitajille ja opettajille antamista lahjoistahan on tullut jo joka vuotinen keskustelun aihe. Facebookissa kyseltiin tästä olikohan Meidän perhe-lehden toimesta ja tajusin, että jotkut antavat opettajalle omenan.
Minä en tajunnut.
Minä lukeudun niihin joiden mielestä korttikin riittää, mutta annan mielelläni jotain pientä opettajalle kesän alkaessa ja koulun päättyessä. En todellakaan mitään erikoista, vaan ihan todella paino sanalla pientä. Lapsen itse tekemä kortti on se mihin me panostetaan ja sitten olen ostanut siihen jonkun pikkujutun mukaan. Tänä vuonna esimerkiksi Posteissa myydään sellaista kivaa "erikois" Muumi-purkkia jossa on sisällä Muumi-keksipussi ja se lähtee meiltä opelle kortin kanssa.
Mutta siis omena? En sano siis pilkaten vaan en vain ymmärrä?
Tajuan kyllä se "vitsin" jutussa, että entisaikaan opelle vietiin (vietiinkö Suomessakin todella...? Tämän mukaan ei?) se omena, mutta... No, jos joku omenan viejä lukee niin saa ilmoittautua ja kertoa miksi?

Lukemisena parvekkeella on ollut Huumaa, jonka sain kaveriltani joka tietää minun mieltyneen historialliseen hömppään (muiden hömppien ohella heh) sellaisena kevyenä lukemisena. Hirveä pettymys. Voin sanoa, etten kyllä pitänyt yhtään vaikka luinkin silti loppuun saakka. Kömpelö kieli, ei pahemmin ajankuvausta, pintapuoliset hahmokuvaukset. Ei vain kyllä iskenyt yhtään. Paljon enemmän pidin Näkijän tytär -kirjasta jota voin suositella, jos etsii ns.historiallista hömppää :)

Netflixissä katsoin kolmannen kauden hienosti scifi-sarjasta Falling Skies. Jos on sattunut scifin ystävänä tämän jostain syystä ohittamaan, niin suosittelen sataprosenttisesti! Neljäs kausi on tulossa, tosin en yhtään tiedä milloin Netflixiin...
Lisäksi koukutuin täysin ja totaalisesti ( MTV teini)sarjaan Teen wolf. 
Ja kyllä vain! Sarjan nimi kertoo oleellisimman! Sarja kertoo siis teini-ihmissudesta ja perustuu löyhästi Michael J.Foxin samannimiseen elokuvaan vuodelta -85.
Sarja kehittyy aikalailla osien edetessä ja kausien edetessä ja tässä samoin odotellaan kautta neljä!
Väittäisin, että uppoaa jos Buffy Vampyyrintappaja oli edes vähän ok silloin joskus aikoinaan ja jos et ole liian "aikuinen" teinisarjoille ;)
Koska nämä loppuivat on seuraava Netflix-sarja etsinnässä, suosituksia tulemaan?

Filmnetissä puolestani seuraan sarjoja Believe ja Game of Thrones, jotka molemmat ilahduttavat uusilla jaksoillaan maanantaisin!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Paska päivä

Nyt tuntuu kaatuvan muutenkin päälle.

Sukulainen jonka kanssa olemme todella läheisiä sai kauheat raivaripultit ja lähti meiltä ovet paukkuen. Syynä se, että vaikka hän ymmärtää, että minä olen sairas niin hänelle ei silti tarvitsisi puhua kuten minä puhun!

Jäin itku silmässä ja suu auki katsomaan perään, koska päivä oli mennyt minusta siihen saakka aivan normaalisti. Ilmeisesti syynä oli se, että hän oli tuonut sosekeittoa jota en valitetettavasti voi syödä, koitin kyllä selittää, mutta kun ei ymmärtänyt, sehän on "vain sosekeittoa, ei siinä ole paljon mitään" (sulatejuustoa, palsternakkaa, mausteita yms... kun ei vaan maha kestä...), enkä myöskään suostunut uskomaan, että korput on hyvästä mahalle, kun niitä maha kestää. Ja vauvan porkkanasosetta.

Kaupan korpuissa on rasvaa ja mun maha ei tunnu kestävän mitään, muttei varsinkaan rasvaa. Ja porkkanasose... no ei vain nyt kiitos. Ihan nätisti näitä vastailin.

Sitten hän halusi auttaa lakanoiden vaihdossa. Itse olin ajatellut, et miehen kanssa sit illemmalla vaihdetaan. Vastasin tähänkin, ettei tarvitse, mutta "Kun minä nyt olen täällä auttamaan tullut niin voin minä". No ei ehditty alkaa vaihtamaan lakanoita, kun puhelin soi. Puhelin tippui multa kädestä ja tähän sukulainen hirveellä äänellä "Voi kauheeta! Miten sinä nyt noin?" johon minä (myönnän, vähän ärsyyntyneenä), että "Vähän ylireagointia, se vaan tippui".

Ja tästä hän lähti ovia paukuttelemaan.

Ja nyt siihen pointtiin. Tämä ihminen on oikeasti aivan ihana.
Mutta hän haluaa ratkaista kaikki ongelmat. Kun tätä ei voi ratkaista. Minä vain olen tällä hetkellä selittämättömästi sairas. Minä en voi sille mitään, eikä hän voi sille mitään.
Ainoa mitä minä kaipaan on kuunteleminen.

Myönnän, että on ehkä hänelle tullut murehdittua tätä asiaa. Ehkä kuormitin häntä liikaa?
Olen torpannut kyllä hänen varmasti hyvää tarkoittavat ideat "Mene lääkäriin ja valita oikein lujaa, kyllä ne ottaa sinut sisään" (en ikinä ole tajunnut tätä ihmeen yleistä luuloa, että sairaaloihin "otetaan sisään"?! Joo kyllä ne ovista sisään päästää, mutta ei sinne osastolle oteta muuten vaan tutkittavia, kyllä ne saa ravata tk:t ja päivystykset ja jos nyt ei oo sen sekunnin hätää niin kotiin lähetetään odottamaan tuloksia!) ja "Mitäköhän sinä nyt olet tehnyt, että olet tuollaisen saanut?" niin en toki ensinnäkään kestä tätä kysymystä. Kaikki sairaudet ei todellakaan ole kiinni siitä mitä ihminen on tehnyt. Isolle osalle sairauksia ei vain voi mitään.
Ja sitten inhokkini mitä joskus ovat jopa lääkärit yrittäneet diagnoosiksi " Mitä jos ne on naisten vaivoja?" PRKL sanon minä. Jos nämä olisi kuukautiskipuja niin kai olisin sen jo tajunnut.
Kohdunulkoista mietin itsekin, mutta kaksi eri testiä sanoi kaksi kertaa negaa ja muutenkin ei nyt oireet ihan sovi siihenkään (tiedän, että aina kohdunulkoinen ei tee positiivista testiä, mutta useimmiten se tekee). JNE.

Lisäksi eräs ystäväni ei tunnu myöskään millään tajuavan, että olen oikeasti sairas. Jatkuvasti kyselee milloin tullaan heille ja milloin tavataan. Hyvä, että jaksan tavata omaa perhettäni.. Olen selittänyt kahteen kertaan, että suunnitelmat meni nyt uusiksi, koska en yhtään tiedä mikä mulla on ja ei mene perille.

Parilta muultakin kaverilta tuli "ihana" kommentti "Miten sulla TAAS on jotain?".
Itku pääsi. Niin miten? Aivan kuin se ei jatkuvasti pyörisi omassakin päässä, että mitä helvattaa minussa on vikana, kun yritän elää oikein ja olla oikein ja syödä terveellisesti ja olla normaalisti ja aina iskee jokin. Blogissahan en toki kaikkea edes kerro, mutta voin sanoa, että mun lääkärihistoria on täynnä "Mitä-häh?"-diagnooseja, jostain kumman syystä. Jotain on sen lääkäritkin myöntää, mutta mitä. Ja sitä sitten etsitään ja etsitään.
Toivottavasti tällä kertaa päästäisiin johonkin oikeaan diagnoosiin, kiitos.

Minä tiedän, että pitäisi jaksaa. Minun varsinkin jonka ihmiset ovat tottuneet näkemään ja kuulemaan varsin tasaisena ja järkevänä. Juu, todella. Ihmisillä jotka oikeasti tuntevat minut voi olla vähän eri käsitys. Paitsi järkevästä, se minä olen, aina yltiörealistinen ja järkiperäinen.
Mutta tiedättekö, kun joskus tekee aikuisen realistisen ihmisen käpertyä sikiöasentoon itkemään ja joskus olisi ihanaa saada se olkapää jota vasten nojata ja olla avuton.

Ai niin, siinä vielä yksi hemmetin asia. Avuton.
Minä en ikinä, en ikinä ole avuton. Ja siksikin on ilmeisesti vaikeaa tajuta, että minä en nyt todellakaan jaksa. Yleensä olen se joka auttaa, se joka tukee, se joka keksii ratkaisuja ja varsinkin omassa elämässäni se joka tekee.
Oman perheenkin on ollut todella vaikea tajuta, että nyt tämä äiti ei tee eikä jaksa.
Uskoisin, että viime vuosi ja ne kivut ja pelot vaikuttavat nyt siihen, ettei rahkeet riitä enää.
Nyt en vain jaksa olla reipas.

Toki hoidan lapset ja rakkautta meiltä ei puutu, mutta ruoka on mennyt valmiilla ja puolivalmiilla (varsinkin kun itsellä ei ole nälkä eikä muuta edes voi syödä kuin riisiä, riisiä ja riisiä...), pyykit kasaantuu odottamaan miehen sunnuntai-vapaata ja imuri saa aivan vapaasti tököttää kaapissa.
En ole ensimmäisenä auttamassa läksyissä, vaan pyydän odottamaan siihen, että isä tulee kotiin ja valitettavasti Pienempi on joutunut ihan itse rakentamaan legotorninsa, nyt äiti vain katselee.
Mieluummin käperryn lasten kanssa peiton alle katselemaan dvd:tä tai lukemaan kirjaa. Jotain missä ei tarvitse energiaa, voimia tai liikkumista.

No niin. Nyt en vain jaksa enää vuodattaakaan enempää ja voi olla, että päädyn poistamaan tämän vuodatukseni jossain vaiheessa, onhan tämä aikamoista itsesäälipaatosta ;)


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Sairas, sairaampi, minä

Mulle taitaa tulla joka keväiseksi tavaksi sairastua johonkin vähemmän kivaan.

Nyt seuraa sairaskertomus sisältäen kakkaa.
 
Minulla on aina ollut vatsaoireita, lähinnä löysää mahaa, stressistä, jännityksestä ja joistain ruoka-aineista. Sappirakko on poistettu 2007.
Nyt viimeisen kuukauden ajan olen kärsinyt suurista ylävatsakivuista ja ripulista, oireet ovat pahentuneet viimeisen 2 viikon aikana sietämättömiksi.
Olen laihtunut n.5kg ja pystynyt syömään todella rajoittuneesti, lähinnä vehnäpaahtoleipää, broileria ja riisiä.

Yleissairautenahan minulla on nivelreuma, johon on biologinen lääke (ollut n.1kk tauolla) ja Panacod aamuisin 1tbl.

Ylävatsakivut ovat painontunnetta, ahdistavaa painetta ja kiristystä vatsalla, keskellä ja vasemmalla. Oikeallakin on, mutta vähemmän.
Ripuli tuli aiemmin monta krt pvässä, tällä ruokavaliolla aamuisin.

Verikokeissa kaikki ok, paitsi GT (eräs maksa-arvo) 115. Ultraäänessä kaikki ok, katsottiin sekä ylävatsa, että alavatsa. Ainoa löydös oli jo aiemmin tiedossa ollut (hiukan siitä kasvanut) ohutseinäinen munasarjakysta, 4-5cm.

Painon ja ahdistavan puristuksen tunne pahenee iltaisin, öisin en voi nukkua kyljiltään ollenkaan ja selälläänkin vasenpuoli "painaa" sisuksiin päin.
Aamuisin ennen ruokailua/juomista olo on ok, tunnetta on hiukan silloinkin, mutta olo on paljon siedettävämpi.

Viimeiset ajat olen siis syönyt riisiä ja vähän broileria, vehnäpahtoleivän silloin tällöin... Riisi tuntuu olevan ainoa joka ei tee kamalaa oloa ylävatsaan samantien, eikä tule ylös.
Paino on laskenut viimeisen viikon ajalla 4.5kg.

Sairaslomaa sain perjantaihin, mahan tähystys ajan 3 vkon päähän. Mutta ei tällä ololla hemmetti mitään töitä tehdä!!

ARGH. Sairas, sairaampi, sairain, minä joka olen outo ja saan outoja tauteja.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Elämän kevät!

Yhdyn niiskuttelevien siitepölyvalittajien kuoroon. Miksi se pää on todella sama kesät, talvet ja sen lääkkeen aloittamisen vain unohtaa?
Ja me vielä asutaan täällä pohjoisemmassa, joten en todellakaan aio edes verrata tilannetta etelämmäs, vielä. Kyllä se tännekin rantautuu, vähän myöhemmin se pahin vaihe vaan, nyt ollaan menossa vasta pikkuniiskuissa (ikkunat tosin näyttää kuin ois jo isommat niiskut kyseessä, huuh, pitäskö ne pestä.... näääh, vielä jaksa, kohta ne ois vaan vielä pahemman näköiset!)

Mitäs meille viime aikoina? Töitä. Piste. Joten koitan muistella jotain joka ei liittyisi töihin.

Kokemuksia puikkopunista? Tahdon tämän!
Tilasin jegginsit New Lookista. Ihanat. Tilasin samalla myös 3 kpl denimlegginsejä, jotka ovat vielä ihanampia ja hinta oli 12e tienoilla! Wuuhuu, uusi lempikauppa! Postissa olivat n. 9 päivän kuluttua. Ihaninta on se, että pituuden ovat kerrankin oikeanlaisia persjalkaiselle 160cm. Legginseissä löytyi lyhyitä lahkeenpituuksia mukavasti, samoten housuissa. Tilasin töihin samalla yhdet perus mustat suorat housut joiden lahkeen pituus oli täydellinen. Ihme on tapahtunut.
Ja tämän ihmevoiteen!

Seuraavaksi meinaan villiintyä kesäshoppailemaan muutaman Skater dress mallisen pikkumekon, koska ne vain olivat niin söpöisiä!
Ai niin, housupaketissa tuli myös yhden balleriinamallin kengät, mustat joissa kukkakuvio ja hintaa 8e tienoilla. Otin "wide" mallistosta ja ihanat myös. Ja tosiaan jopa vähän reilut, koska vaikka tarkoituksellisesti otin tuosta leveämmän lestin mallistosta niin 37 niissä oli vähän reilu (korjaantuu pohjallisella), mutta otinkin sellaisiksi kengiksi jotka sujautan kassiin ja sit kun jalat on vähän turvonneet ja väsyneet niin nappaan nämä sieltä kassista jalkaan.

Isommalla oli vappunaamiaiset koulussa ja ostettiin Lidlistä ihanan halpa aikuisten naamiaispuku, sellainen vangin raitapaita. Poika oli hieman pettynyt kotiin tullessaan. Aika moni oli luullut leipuriksi. Hitsit kun mua nauratti, anteeksi vain Isompi :) en vain oikein tajunnut miten siitä kukaan leipuria oli saanut, mutta ehkä se ns.ankkalinnamainen vanginpuku ei ole sitten nykylapsille niin tutunnäköinen?

Minun pitäisi niin olla nytkin tekemässä töitä, mutta tänään on ihanaakin ihanampi etäpäivä kotona ja aivot jumissa. To do-listassa liikaa hommaa joten päätin kartella listaa pikku hetken.

Pienempi on innostunut tauon jälkeen jälleen Brion junaradasta. Vanhimmat osat ovat sielä n.10 vuoden takaa, Isommalle 1v saatuja. Parhaita leluvalintoja Legojen rinnalla!

Lastenhuoneesta...

....eteisen kautta olohuoneeseen.