Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 25. helmikuuta 2014

Loiskis ja lompsis

Helmikuu? Juu, tulin ihan todella kirjoittamaan vain ja ainoastaan valitusvirttä siitä minkä kaikki jo tietää. Eli aika pas...tilliset kelit vai mitä? Meinasin tänään töihin lähtiessä vetää (ihan oikeasti siis) jalkaani pojat Vikingin gore-tennarit. Olisi todellakin pitänyt!
Työpaikan pihalla nimittäin odotti oven edessä järjetön lammikko: nilkan korkuisesti vettä ja joka suuntaansa.
"Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, täytyy mennä..." joo-o, lammen poikki! Ja siinä sitten lits-läts, kahdella ja puolella harppauksella yli ja kengät ihan märkinä! Onneksi mulla on aina (vara-alkkarit ja) vara-sukat laukussa (koko perheelle. Niih. Ei sitä tiedä mihin sitä joutuu ja millon, se on hyvä varautua! Nimim. aikamoinen lääkearsenaali myös laukussa).

Nyt tuolla ikkunan ulkopuolella muka pikkuisen pilkistelee jotain valoa. Ei minulla aikaista kevättä vastaan mitään ole, kunhan se pysyisi tasaisen keväisenä, eikä niin, että joku yö sitten yhtäkkiä onkin -10 ja aamulla pihat kuin luistinratoja. Arvatkaas miten kuljin eilen töihin mennessä välin koti-parkkipaikka (joka on meillä talon takana ja alamäkeen mennään)? Sivuttain ja pitäen talon seinästä kiinni! Viimeksi kun kuljin niin olin aikamoisessa päihtymystilassa, että harvemmin samaa on joutunut harrastamaan helmikuisena maanantai-aamuna!

Mulla ei siis todellakaan huvittaisi ostaa uusia kenkiä ja se on paljon sanottu se ihmiseltä joka todellakin rakastaa uusien kenkien ostamista! Mutta silti näyttää, että on pakko ostaa kengät jotka ovat: vedenpitävät, hyvä pohjaiset ja mielellään niiden pitäisi sopia mekkojen ja housujen kanssa, sekä olla vielä kohtuu hintaiset!
Ai niin, lisätään siihen mun mahdoton jalan malli, eri paria olevat jalat ja se, että kenkien pitää ehdottomasti olla mukavat jalassa ja korkoa ei suureemmin, kiitos.

Vinkkejä?

maanantai 17. helmikuuta 2014

Maanantain multitaskaaja

Tänään heräsin aamulla hyvin pirteänä. Hyvin pirteänä ehdin tehdä aamulla kaikenlaista ja hyvin pirteänä tein reippaasti yli puolet päivän töistä töissä ensimmäisenä kahtena tuntina.
Mikä ihme minua vaivaa?!

Nyt puuttuu kokonaan se Karvisen maanantaifiilis, ei tee mieli vetää peittoa korviin tai mahdolliseti vetaista neljää kofeiinipommi-kahvikupillista peräjälkeen. Tekee vain mieli hyräillä pirteästi ja hymyillä kaikille.
Siitäkin huolimatta, että aamulla sattui eräs kamala katastrofi!

Ja nyt, minua loukkaa hirvittävästi jos joku nauraa enemmän kuin parin hörähdyksen verran. Vaikka tämä(kään) ei onnistunut minun iloista maanantai-fiilistä pilaamaan niin silti.

Koska minun aamuna oli poikkeuksellisen puuhakas, heräsin klo.7 ja klo.8.40 mennessä, kun lähden kotiovesta töihin olin jo normaalien hampaanpesujen, ruokkimisten (sis. minut) ja pukemaan hoputtamisien ja "Muistitko d-vitskun ja xylitolin?"-kysymysten lisäksi järjestänyt uudelleen keittiön kaapin (se on se ainoa vika siinä, että oma äiti hoitaa lasta sun ollessa töissä. Koska äidithän tietää paremmin ;) niin kotoa löytyy tavaroita ja muita ihan uusista paikoista), pessyt vessan peilin ja altaan, tyhjentänyt tiskikoneen, pedannut sängyt, imuroinut eteisen maton (ok, ergorapidolla, mutta silti) jne, no kaikenlaista. Varsinainen multitasking mom.

Ja sitten kävi se, mistä lehtikirjoituksetkin ovat varoitelleet. Lue vaikkapa täältä, mutta varsinkin täältä!

Niin, kaiken tämän jälkeen äitini tullessa ovesta Pienempää varten, minä vauhdissa vetaisin ihanan, polviin yltävän takkini päälle, nappasin laukun ja avaimet ja hilpaisin ovesta ulos.

Töihin tullessa heti siinä ovesta vasemmalle on naulakko ja ovesta oikealle iso kokovartalopeili.

Aina takin pois ottamisen jälkeen sitä pakostikin kääntyy peilaamaan hetkeksi itseään. Tänään kiinnitin huomioni vasta värjättyihin (perjantaina menin ja värjäsin kuulkaas ihan kotona!) hiuksiini, kunnes muutaman sekunnin jälkeen tajusin olevani töissä pelkissä legginseissä.

Pelkissä legginseissä!

Siis on minulla paita. Mutta kun se yltää juuri ja juuri tuohon pyllyn päälle. Ja legginsit ovat sukkahousun ohuet. Eli aikalailla jotain puuttuu.

Välähtihän se mieleen sitten se hetki, kun vedin sitä takkia päälleni. Eteisessä on musta eteisjakkara ja sen päälle jäi musta lyhyt neulehame.

Tänään on onneksi hiljainen päivä, kuten yleensäkin täällä maanantaisin on. Hameettomuuteni saa toivomaan extrahiljaista päivää!

Mallasin jo tulisiko tuubihuivista mahdollisesti hametta, mutta ei se onnistunut. Mielessä kävi myös läheinen Gina Tricot mahdollisena pelastajana, mutta sitten ajattelin, että antaa olla. Koitan istua kuin tatti pöytäni takana. Toimistolla ei tänään ole muita kuin kääntymässä, joten saatan pelastua sillä, että näytän kiireiseltä ja näpyttelen ahkerasti :D

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Hiukset, hiukset (sävelellä Tähdet, tähdet)

Tekisi mieleni melkein kirjoittaa laulu siitä kuinka paljon hiukset vaikeuttavat elämää. Tosin siitä tulisi lähinnä valitusvirsi. Sanokaa nyt, että teitä on muitakin (minä tiedän, että teitä on!) jotka käyttävät hiuksiin ja niiden ajattelemiseen kohtuuttoman paljon aikaa siihen nähden, että hiukset ovat kuitenkin vain hiukset, eivät esimerksi ratkaisu maailman ongelmiin.

Paras ratkaisuhan tietysti ajaa kaljuksi koko pää. Sittenpä ei tarvitsisi aamulla katsella peilistä joko a) takkukasaa tai b) lässähtänyttä heinäsuovaa ja miettiä, että mitäs sitten tänä aamuna ja päätyä pesemään hiukset hulluna kiireessä Honey Boo Boon perheen tapaan, tosin minä teen sen kylpyammeemme päällä.
Tämä tosin on se viimeinen keino, apu silloin kun ei kertakaikkiaan aika riitä aamusuihkuun, eikä kuivashampoo auttanutkaan, vaan pahensi.

Tällä hetkellähän minulla tosiaan on menossa vaihe kasvatus. Tummanruskeat (karsealla juurikasvulla varustettuna) hiukseni ylettyvät juuri ja juuri leukalinjaan edestä, takana on kerrostettua (tai mitä lie) lyhyempääkin. Etuhiukset ovat tällä hetkellä perusmallia, eli suorat kohtuu pitkän vinottain leikatun otsatukka-vaiheen jälkeen.

Ja nyt taas se tulee! Kevättä kohti kun mennään minulla alkaa aina hiusvillitys! Talvella oleilen tyytyväisenä peruspolkassa, yksivärisillä hiuksilla. Varma kevään alkamisen merkki on minun mielessäni siintävät raidat, ombre-värjäys, kiharat, shokkivärit...

Ja se laite josta en vain pääse yli, eli aiemmassa postauksessakin mainittu suomessa myyntiin Babyliss Miracurl nimellä tuleva automaattikiharrin, josta muuten Saara Sarvaskin teki testivideon aika vasta!
Must must-hankinta! Mutta must-mussuttamista hieman tyynnyttää se tosiasia, ettei näitäkään laitteita ilmaiseksi jaeta. Ilmeisesti ameriikan hinta on ollut 99 dollaria ja Suomessahan ei missään nimessä haluta olla huonompia joten hinta lienee liitetelee sadan euron yläpuolella huuuuuh!!

Joten jospa vain suuntaan kampaamoon ombre-haaveineni ja unohdan kikkarat? Mun hiukset olisi kuitenkin liian lyhyetkin... vai mitä?

lauantai 8. helmikuuta 2014

Kipee(nä) Youtube

Ollaan sairastettu oikein kunnon perinteistä influenssaa koko porukka. Ensin aloitettiin Isommasta, siirryttiin Pienempään, sitten olin vuorossa minä ja mies aloitti eilen. Viikon verran tässä ollaan kärsitty, vuoronperään ja yhtäaikaa jne. Ei mitenkään miellyttävä tämän vuotinen muoto, alkaa nimittäin niin hirveällä päänsäryllä, ettei ikinä! Ja kuumeella. Siirtyen kauheaan hakkavaan köhään ja lopuksi nenulit vuotaa. Meillä kolme on köhä+nuha-vaiheessa ja mies tosiaan vasta aloittelee urakkaansa.

Minä olen viihdyttänyt itseäni iltaisin Youtubella. Kannettava tuolilla sängyn vierellä ja Pienempi kainalossa. Nyt on nukuttu ("nukuttu" mun kohdalla) siis näin, Pienimmän yskä on kauhein. Se ei lopu millään. Viime yönäkin Youtube sai viihdyttää melkein pari tuntia, Pienempi roikkui sylissä puoli-istuvassa asennossa ja nukkui&köhi :( Lopetti aina hetkeksi ja taas alkoi.

Toivottaan täksi yöksi vähän vähemmän toimintaa sillä saralla!

Joka tapauksessa. Viime yönä googlasin ja Youtubetin kaikenmaailman kihartimet, koska polkkatukkani alkaa olemaan sen mittainen, että sille voisi tehdä muutakin kuin roikottaa suorana. Minä vain olen täysin kädetön kaikenlaisessa hiusvärkkäämisessä, taidot rajoittuvat pannan päähän pistämiseen, jo koristeellisen pinnin tmv päähän tökkääminen menee yli minun kykyjeni.

Lisätietoa ja kuva täältä
Aika moni onkin varmasti jo kokeillutkin ns.kiharrinpuikkoa ja sellaista metsästin aluksi, kunnen törmäsin siihen tosiasiaan, että sillä ilmeisen helposti osuu esim.poskeen. Minun poskeni olisi 100% palovamma-arpia täynnä jos sellaiseen haksahtaisin!

Joten seuraava looginen askel oli harkita joko Babylissin Curl Secret:ia tai sitten vaihtoehtoisesti hurjalta näyttävää Air Curler:ia!
Tietoa ja kuva täältä

Josta päästäänkin siihen Youtubeen! Pitihän sitä etsiä videoita siitä toimiiko nämä... vehkeet? Molemmissa on hieman uskomattomalta kuulostava väite siitä, että kihara muodostuu kuin itsestään! Joka tosin sopisi tällaiselle tumpelolle varsin mainiosti.

No, löysin videoita, useampiakin, molemmista. Ja jäin koukkuun. Nimittäin häneen! Lyhyesti: Air curler ei todellakaan toimi! Ja uskomatonta kyllä, huolellisesti ohjeita noudattaen, Curl Secret toimii!

Ja sitten video joka sai minut klikkaamaan lisää tietoa sekä Curl Secrettistä, että Bunnysta :)