Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 30. tammikuuta 2014

Lapsen silmin

"Otin kuvat meidän kauneimmista jutuista", Pienempi sanoi palauttaessaan äidin puhelinta.




Poikien huoneesta, Pienemmän alasänky. Paljon pinkkiä kuten näkyy, Pienemmän ehdoton lempiväri.
"Toisena on musta".

Lidlistä ostettu turvalaita edelleen paikoillaan, vaikkei sitä tarvisi enää. Pienempi ei vain halua, että sitä otetaan pois, joten mitä väliä :)


Nämä on äidinkin lempiasioita. Jostain nettikaupasta aikoinaan tilatut porot roikkuvat nahkanaulassa ja ovat vakiinnuttaneet paikkansa vitriinin ovessa (ja joo, kerään keski-ikäisesti mariskooleja...).

Selittäkääs mulle nää pyykit sitten tässä yhteydessä? ;) Miten minusta tuntuu, että tässä taidettiin mennä enemmänkin napsimalla mitä sattuu... :) (lukuunottamatta ehkä ekaa kuvaa, poitsu todella rakastaa omaa sänkyään ja niitä tavaroita siinä).


Ja tämä vähän vahvistaa luuloani siitä, ettei tässä vaiheessa enää ollut mielessä se minkä oli ehkä alussa keksinyt... :)

En muuten tykkää vessan seinistä, enkä lattioista yhtään. On siis kokonaan sinistä/harmaansinistä koko kylppäri.
Ajattelin alussa, että tämä kyllä rempataan pois pikapikaa, mutta sitten hiipi mieleen se, että tämä on rempattu kohtuu vasta ja olisi aikamoista tuhlausta rempata "uusi" kylppäri vain sen vuoksi, että se ei miellytä silmää täydellisesti.
Kaikkeen tottuu eikä tämäkään, kuten ei keittiökään, enää niin paha ole.

Keittiö on vaaleansinisyydessään valloittanut minut Yhdistin siihen mustaa, valkoista ja kirkkaanpunaista. Värejä nappasin Taika-mukista (punaisesta).
Ainakin vieraat aina spontaanisti kehuu, joten ei se niin paha voi olla?

Kylppäri nyt on..kylppäri.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ja ahdistaa, ahdistaa (maha ja pää)

Nytkin pitäisi tehdä ahkerasti töitä. Pitäisi niin. En tiedä mikä alakulo iski viikonlopun aikana (epäilen kyllä, että hormooneilla on osuutensa), mutta koko viikonloppu meni peiton alla masennellessa, joka on minulle aika epätyypillistä.

Se peitto sijaitsi kyllä olohuoneen sohvalla ja Netflix oli myös päällä ja vieressä iso levy suklaata. En nyt sentään maannut sängyssä tekemättä mitään. Vaan sohvalla tekemättä mitään järkevää.
Mies oli vapaalla, joten hän hoiteli kotihommia ja pojilla pyöri siinä käymässä lauantaina pari kaveria ja sunnuntaina pojat suuntasivatkin mummolaan, joten sain masistella rauhassa.

Arvatkaapa auttoiko suklaalevy (ja Runebergin torttu ja melkein puolipaketillista suklaa-maitojäätelöä)? Ei. Entistä ikävämpi olo vain tuli, koska niitä kiloja on kertynyt kesän ja liikkumattomuuden jäljiltä ja halu olisi hirmuinen saada niitä myös pois (tarmoa ei vain riitä!).

Peiliin katsominenkin ahdistaa joten koitan vältellä niitä parhaani mukaan. Ei toiminut vuonna 2004 jolloin kuljin vuoden verran katsomatta peiliin, koska kotona ei koko vartalopeiliä ollut ja muualla onnistuin nopeasti peilit ohittamaan katsomatta niihin.
Kun vihdoin katsoin oli painoa tullut +30kg ja siltä se näyttikin.
Nyt on vähän samanlainen olo. Ei se +30kg olo vielä, tällä menolla ei kyllä olla kaukana, mutta ahdistunut ja saamaton olo on vaivannut jo pitkään ja viikonlopun kaltaisia möllöttelyjä voi olla tiedossa sen vuoden 2004 tapaan jonka möllötin melkeinpä kokonaan.

Tsemppiä nainen! Ota itseäsi niskasta kiinni!

Antaisiko joku minulle vauhtia (siis henkistä)?
Pitääkö tässä nyt alkaa palkkaamaan personal trainer tai joku muu tsempittäjä jotta saisi itseänsä potkittua perseelle?

perjantai 24. tammikuuta 2014

Arktikum ja Pilke

Arktikumista näkyy hieman kulmaa oikealla ja takana Pilkettä
Rovaniemellä Arktikum on aika kiva paikka leikki-ikäisestä ylöspäin, aikuisetkin viihtyvät varmasti. Toinen kohtuu uusi kohde on vieressä sijaitseva Pilke.

Molempiin on myös muutaman kerran vuodesta avoimet ovet, joita me ainakin hyödynnetään melkeinpä joka kerta.

Jos tulee Rovaniemelle käymään voi ostaa yhteislipun (voimassa 3 päivää) jolla pääsee Arktikumin ja Pilkkeen lisäksi vielä Korundiin joka sijaitsee pienen matkan päässä.

Lapselle Pilke on varsin ihana paikka: Isoja ja pieniä työkoneita joita pääsee koskettamaan ja isoiden koneiden hyttikoppiin saa kiivetä kokeilemaan miltä tuntuu olla tekemässä metsätöitä. Pilkehän on siis tiedekeskus joka "kertoo pohjoisten metsistä kaikilla aisteilla", kuten sivuilla kerrotaan.
On kosketeltavaa, katseltavaa, ääntä, kuvaa ja paljon, paljon puuhaamista ja kaikki on osattu tehdä niin, että lapsi (ja aikuinen!) oppii ihan kuin ohimennen vaikka mitä metsästä ja luonnosta.

Arktikum on myös mukava paikka. Hiukan isommalle varsinkin, pienempi varmasti silti myös katselee miellään esimerkiksi aitoa täytettyä jääkarhua ja hirveä, juoksentelee kylmässä "jää"luolassa kokeilemassa miltä tuntuu pohjoisnavalla ja seuraa veden kulkua. Pilke voitti silti meillä mennen tullen Pienemmän mielestä.
rktikumista mieleen hänelle on jäänyt mieleen jään lisäksi maaten katsottava satu revontulista.
Se oli kyllä äidinkin mielestä ihana.
Ympyrän muotoinen pötköttelyalusta ja siltä katsotaan "taivasta" (/kattoa) jossa kulkee ihana satu  ketusta öisellä tähtitaivaalla.

Arktikumissa voi oppia Lapin ja Rovaniemen historiasta.
Paljon vanhoja, historiallisia esineitä ja pukuja esillä. Lisänä sitten pohjoisen luontoa. ja onhan Arktikum hienon näköinen rakennus. Sen perustamisesta on kulunut 20 vuotta ja minä muistan hyvin kuinka sen ulkonäkö jakoi ihmiset kahtia.   

täältä
Alkujaanhan siitä maanpinnalle (suuri osa on maan alla) näkyvä osa oli vain "lasituubi" joka vielä näkyy ison tien molemmilla puolin (osa siis menee siellä tien alla).
Lasiputki on siis 172m pitkä ja sen katkaisee 30 metriä leveä Kittiläntie.
Nykyisin siihen on rakennettu iso laajennusrakennus, eli aiemman peilkän lasiputken lisäksi Arktikumiin kuuluu ("beige") rakennus josta Arktikumiin mennään sisään ja jossa on pieni galleria ja ravintola. Arktikumin kongressitilat ovat myös ilmeisesti suositut.

Arktikum, kuva Pilkkeen FB sivuilta
Minulla ei valitettavasti ole parempia kuvia nyt, koska viime kerralla kun kävimme minulla ei vielä ollut puhelinta jossa olisi kamera (tai oli kamera, mutta kuvien laatu oli sitten mitä oli...). Ensi viikolla olemme ilmeisesti poikien kanssa menossa ainakin Pilkkeeseen. Kuvat nappasin eilen töihin mennessä. Ja koska ne on otettu nopsasti liikennevalojen ollessa punaisella on ne myös laadultaan aika surkeita :D Eikä näissä todellakaan tule esille sen minkä takia koitin kuvaa ottaa, eli nuo ihanasti valaistut kuuset! Niiden korkeus on huimaava, sitäkään ei valitettavasti näissä niin erota, mutta nuo rakennukset siis sijaitsevat matalalla "kuopassa" tiehen nähden. Ja valot ovat joka puolella, pimeällä ne ovat satumaisen kauniit.

Pilkkeen kuvia todellakin kannattaa silti katsoa esimerkiksi Flickr! Ja Pilke ainakin päivittää myös ahkerasti Facebook-sivuaan josta tämä lopun kuva on napattu, jossa näkyy siis hyvin Akrtikum.






keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Tarpeellista: Käsivoide

Käsivoide kokeiluja on tullut vuosien varrella tehtyä, koska minun käsien iho on hyvin kuivaa ja paikoittain (rasvaamatta) jopa karheaa.

Tässä viime vuoden lopussa, tämän vuoden alussa olen vihdoin löytönyt (osittain kiitos Livboxin) jopa kolme hyvää tuotetta.

Tässä töissä mukana oleva Laveran näyte ja Dove
Ensinnäkin on Livbox-näytteenä minulle saapunut Lavera Basis Sensitive Käsivoide.
Esimerkiksi Hyvinvoinnin tavaratalo netissä myy tätä 75ml tuubia varsin
siedettävään 4.95e hintaan.
Lavera Basis Käsivoide sisältää mm. manteliöljyä ja sheavoita.
Laveran tuotteissa ei käytetä synteettisiä hajusteita eikä väri- tai säilöntäaineita.
Tämä voide tekee käsistä pehmeät, mutta miinuksena kiireiselle on se, että se ei imeyde yhtä pikaisesti kuin seuraava suosikkini eli minulta juuri loppuun kulunut Favoran Hoitava Käsivoide.

Favoran käsivoide ei ehkä ole aivan niin tehokas, mutta nopea!
Ihanan pikaisesti tehoava käsivoide on minun lisäkseni koukuttanut miehenkin!
Juuri eilen illalla mies etsi kuumeisesti tätä kun ei tiennyt, että olin käyttänyt loppuun.
Harmi ettei tätä ole kuin myös 75ml tuubeissa, meillä nimittäin pitää ilmeisesti ostaa tästä lähtien näitä kaksin kappalein jos vain hinnalta viitsii. Hinta on hiukan turhan kallis siihen, eli minusta n.9e (paikasta riippuen) maksava voide on jatkuvassa käytössä olevalle 75ml käsivoiteelle liikaa.

Pitänee kokeilla mitä mies tykkäisi Laverasta tai sitten kolmannesta uutuustuttavuudesta minulle, eli Doven Essential Nourishment DeepCare complex käsivoiteesta.
Siinä missä kahteen edelliseen "tutustuin" ensin Livboxista, niin tämän nappasin ihan vain työpaikan läheltä kaupasta, kun käsivoide jäi kotiin ja mulla alkaa kauhea kiristys käsissä, jos en rasvaa käsienpesun jälkeen. Varsinkin pakkasilla!

Kuva ja lisätietoa täältä
Minulla on Dovelta Intense repair express treatment tehohoitoaine hiuksille ja se on mahtava kuiville, karheille hiuksille ja sen teho sai minut siinä kiireessä nappaamaan muiden purnukoiden ja tuubien keskeltä Doven käsivoiteen.  

Käsivoiteen pitää muuten aina olla tuubimuodossa!! Ei kiitos ikinä enää kierrettäviä korkkeja tai purkkeja! Voiko mikään olla rasittavampaa kuin yrittää rasvaisilla käsillä kiertää korkkia kiinni joko puteliin, purkkiin tai muuhun vastavaan!
Tuubilla tarkoitan nyt tässä itse nimeämääni muotoa, eli rasvatuubiksi kelpaa vain sellainen jossa on helposti auki napsahtava korkki. Ja kiinni varsinkin pitää mennä yhtä helposti, silloinhan se rasva siinä sormissa/käsissä on! 
Tuubeilu/tuubikorkkisuus saisi muuten koskea BB-voiteita!

Kuva ja lisätietoa täältä
Joka aamuinen lähmäys Garnierin muuten loistavalla "matta" bb:llä on lievästi sanottuna rasittavaa. Siinä kun on pitkulainen tuubi, todella juoksevaa voidetta ja pyöriteltävä korkki! ARGH!
Muuten se on aikalailla loistava bb-voide, ohittanut ennen suosikkina pysyneen Lumenen bb-voiteen.
Mutta siis takaisin käsivoiteisiin: Ostin Doven hintaan (noin suunnilleen muistini mukaan) 2.90e (ei ainakaan yhtään yli 3e, alle jäi) ja voi olla että myös tätä ehdotan miehelle.
 Hintaa ei ainakaan tarvitse säikähtää.
Tosin ei tämä aivan kahden ensinnäisen tasoa ole.
Jos kuitenkin haluaa sellainen aika perus käsivoiteen ja nopeaa imeytyvyyttä niin tämä on ok valinta. Tuoksu on perus-Dove hajua, eli ei ihan kaikille varmasti mieleen.  Itse tosin seuraavaksi haluaisin testata Doven Purely Pampering käsivoidetta joka sisältää sheavoita, ihan vain siis sen takia, että minusta "Purely Pampering" on niin söötisti sanottu, mulle sitä tänne kiitos, tarvetta ainakin olisi :)

Ja se mikä minusta näistä käsivoiteista on paras ja jota sen loppuessa jään eniten kaipaamaan on se Lavera kuitenkin. Hinta-laatusuhde on todella hyvä ja se antaa käsille pitkäaikaista suojaa ja kosteutusta.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Vaate ahdistuspahdistus

Enhän minä muistanut, että se oli näin vaikeaa.
Joka päiväinen vaatteiden pukeminen.

Sitä on kotona napotellut menemään neljä vuotta ja suurin osa päivistä on mennyt koti-kauppa-(max.kaveri tmv)-ulkoilu-koti-akselilla niin tutuimmat vaatteet ovat olleet legginsit eri muodoissaan, satunnaisesti collarit, farkut tai toppahousut, kelistä riippuen.
Parempaa pukeutumista on edustanut "paremmat" legginsit ja mekko.

Nyt pitäisi pukeutua silleen oikein ihmisten ilmoille joka päivä!
En tietenkään tarkoita mitään hienoa tai joka päivälle eri asua, mutta tarkoitan, etteivät legginsit ja ylisuuri neule oikein enää mene päivän asusta, ekä jalassa enää voi olla pinkit makkaravartiset villasukat koko päivää!

Minulla oli ennestään tasan yksi "turva-asu", joka oli töihin kelpaavaa sorttia.
Siihen kuuluu farkut ja musta pusero. Kuulostaa tylsältä ja voi olla, että hiukan näyttääkin, mutta voi vitsit kuinka turvallinen olo mulla onkaan ne päällä. Vähän koruja päälle ja valmis!

Sen kai vedän huomennakin päälleni, kun pitääkin yllättäen lähteä kuuntelemaan opastusta jostain uudesta nettipalvelusta. Sinne vaan nakkaavat minut ja pitäisi muka sitten tehdä muistiinpanoja ja opastaa muille. Hah. Neljässä vuodessa kyky sisäistää asioita on ainakin huvennut huomattavasti, sen olen huomannut.
Vakiolauseisiin kuuluu nykyisin: "Anteeksi, voisitko toistaa?" ja "Niin miten se nyt menikään?"
Lisäksi siellähän on tietysti läsnä pelottava määrä vieraita ihmisiä!
Neljä vuotta meni kummasti myös niin etten välttämättä tavannut viikossa kauppakäyntiä lukuunottamatta kuin max.5-10 ihmistä. Ja tämä luku sisältää jo oman perheen!!

Viime päivinä täällä on ollut pakkasta reippaasti yli -20 astetta.
Tänä aamuna mittarissa komeili ennätys: -26! Sekin on aiheuttanut haasteita, varsinkin pitkän lämpimän alku"talven" takia. Minulta puuttui myös kunnon pakkastakki!
Eilen töiden jälkeen kipaisinkin kaupassa ja tulin kotiin ihanan pitkän mallisen untuvatakin kanssa. Hintaa jäi alennuksen jälkeen 99e, mutta on se kyllä kiva! Lämmin, yltää polviin saakka ja on kevyt.

Ennen töitähän ryntäilin ostamassa vaatteita myöskin ja hyvä, että ostin. Nämä pakkaset ovat todellakin vaatineet villakangashousut ja neuletakin. Olo on kuin möhköfantilla aamuisin, mutta ovesta ulos astuessa möhkö-ajatukset häipyvät kyllä nopeasti ja sitä kiittelee vain itseään, kun oli niin fiksu, että puki kunnolla päälle! Lammaskarvavuoriset UGGsit on myös jälleen tänä vuonna olleet loistava sijoitus. Toivottavasti voin ostaa uudet UGGsit aina entisten tilalle lopun ikääni, maailman parhaat kengät ja rakkautta ensi askeleesta!!

Ai niin, arvatkaas mihin jouduin tuhlaamaan latte-rahani tänään. Juu-u, tänään ollaan ilman, mutta luulen olevani aika tyytyväinen tähänkin sijoitukseen parin tunnin päästä!
Parkkihalli-paikkaan. Töissä ei ole kuin kylmiä (ei edes pistoketta) parkkiruutuja tarjolla.
Pikku matkan päässä on kuitenkin lämmin parkkihalli. Maksullinen tietysti. Mutta kun ensimmäinen tunti on ilmainen ja seuraavat euron tunti niin minun oli kertakaikkisen pakko ajaa aamulla suoraa sinne!
Eilen jaksoin olla fiksu ja kipaisin kahvitauolla ajamassa auton lämpimään, jolloin maksua tuli vain parin euron verran, mutta tänään oli kamalan vaikea aamu: Isompi vinkui uusista kengistään (jotka oli siis itse sovittamassa ja valitsemassa), Pienempi vinkui (ensimmäistä kertaa!) "äiti älä mee":tä ja hiukset ei asettuneet mitenkään, joka puhtaasti oli oma vika, koska ajattelin illalla peseväni hiukset, mutta sitten olinkin liian väsynyt ja turvauduin (surkeaan) Batisten kuivashampooseen (LivBox näyte josta en ole tykännyt, ei sovi mulle ollenkaan). Jotenkin se käsi osui sinne vilkkuun ja suto kääntyi kuin itsekseen lämpöä kohti.... :)

Hiukset miten sattuu pilaa ainakin minulta jos nyt ei koko päivää niin melkein puolet.
Kotona tämäkin olisi ratkaistu joku huivilla tai pinneillä tai vaihtoehtoisesti kuumalla suihkulla keskellä päivää (arvatkaas mistä haaveilen juuri nyt, himputin kylmät kädet, mun pöytä on lähimpänä ikkunaa...)!

No niin, tajuan kyllä, että postaukset on hiukan tylsiä olleet viime aikoina, mutta eiköhän tämä työhöpötys jää vähemmälle, kun tämäkin arkipäiväistyy (vielä enemmän).

Loppuun elokuvavinkit: Kick-Ass 2 oli oikein mainio. Jos tykkäsi ykkösestä, tykkää varmasti kakkosestakin. The Heat oli pettymys. Sandra Bullock on yleensä hyvä ja Melissa McCarthy hauska, mutta nyt ei kyllä uponnut. Pari heh heh-kohtaa muuten perustylsässä elokuvassa, josta tuli lähinnä mieleen muutamat muut elokuvat, joissa jukisuudessakin tunnetusti kaveruksia olevat näyttelijät ovat yhdessä ja tulos näyttää juuri siltä, että varmasti näyttelijöillä oli tosi hauskaa sitä tehdessä, mutta se ei ihan riitä.

Netflixissä olen katsomassa nyt toista tuotantokautta mainioita hömpähköä, mutta mukavaa sarjaa nimeltä Warehouse 13. Jos Eureka joka tulee Subilta (nyt tauolla) nappaa niin sitten tätä vain katsomaan! Ja googlella tarkastamaan ;) eilen katsomassani jaksossa nimittäin vieraili Eurekan Fargo!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Perjantai, perjantai! (Ai tältäkö se tuntuukin?)

Perjantain kunniaksi munkkikahvit. Työpaikan vieressä on Coffee House. ARGH. Ole nyt sitten menemättä sinne joka päivä. Kalliiksihan se tulee jos menee, mutta vaniljalatte... ;)

täältä
Olen nauttinut tästä viikosta suunnattomasti. Ja täytyy myöntää, että iso osa nautintoa on nämä ruokailut ja kahvitauot (Kikille terveisiä!). Kahtena päivänä olen nyt käynyt kamalaa kyllä tässä Coffee Housessa. Ensi viikosta alkaen tyydyn kahviin ja keksiin toimistolla, lupaan sen. Ei nimittäin riitä housut eikä rahat muuten ;D

Lounasta ei työpaikalla saa, lounasseteleitä kyllä. Olen kuitenkin tyytynyt salaattiin (hyvä minä!) ja sitten myös toimistolla syömiini eväsleipiin, koska en vain ole saanut aikaiseksi nälkää :)

Vaihtoehtoja tässä kyllä olisi ihan parin askeleen etäisyydellä, koska toimistomme sijaitsee aivan kaupungin keskustassa.

No niin, mutta siis viikonloppu edessä. Odotettavissa Netflix-maratooni (Suits ja Warehouse 13 sarjat) ja ihana lötköttelylauantai :) Sunnuntaina on tulossa sukulaisia, joten sekin on ihan kivaa, vaikkakin nämä ovat mallia "onneksinähdäänvaankerranvuodessaäkkiäovikiinnikunlähteävät"... ;D


maanantai 6. tammikuuta 2014

(Sick) Working girl

täältä
Minä en ole koskaan oikein löytänyt "omaa alaani". Sen mitä opiskelin opiskelin koska en muutakaan keksinyt ja se kuulosti parhaalta sillä hetkellä (siis iässä 17v... mitä silloin muka tiesi? Piti päättää mitä "halusi tehdä isona"?!).

Tein sitten muutaman vuoden töitä juurikin sillä hoivaavalla allani, mutta vaihdoin tuona aikana omasta päätöksestäni työpaikkaa kolme kertaa. Eli viihtyvyys ei ollut kovinkaan suurta. Palkka kolmivuorotyössä oli todella kiva juttu ja kolmivuorotyö sopi tuolloin jo yövirkulle ja iltavirkulle minulle oikein loistavasti. Asuin yksin, kohtuu leveästi ja matkustelin, mikäs sen mukavampaa. Mutta sitten menin törmäämään tuohon mieheen ja saimme lapsen niin pikaisessa tahdissa, että se entinen elämä jäi kuin kerta rysäyksestä.

Lapsen jälkeen se entinen ala ei kiinnostanut enää yhtään. Ei tippakaan. Niinpä tein hanttihommia: siivoojaana, keittiötyöntekijänä... Ne olivat hirmu kivoja! Oikeasti! Siivoamisesta tietysti maksetaan surkeaa palkkaa, mutta sain tehdä työtä yksin, kuunnella nappikuulokkeilla radiota ja siivota.
Keittiöhommissa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Ja se kiire! Argh.

Kumpakaan noista ei enää myöskään olisi haluja, eikä myöskään fyysisesti kykyjä.

Todellisuudessa mielessä on aina siintänyt joku toimistohomma. Siitä kun Pienempi täytti kolme ja oli pakko miettiä tekemisiään ja työasioita olen tehnyt työtä oman mieheni firman mainonnassa. Olen siis huolehtinut nettisivuista, FB-sivuista, vastaillut söhköposteihin suunnitellut ja painattanut lehtimainoksia ja postilaatikoihin jaettavia mainoksia. Eihän tuosta hommasta miksikään varsinaiseksi työksi ole paitsi kesäisin jolloin on jonkinmoinen sesonkiaika tälle hommalle jota miehen firma tekee. Se siitä. Se ei riittänyt minulle. Halusin lisäksi jotain "omaa" työtä :) Ja tämä halu virisi oikeastaan viime kesänä, jolloin olin niin surkeassa kunnossa, etten ikipäivinä olisi päässyt mihinkään työhön.

Ensin oli se leukemia-epäily jolloin olin samalla myös aika kipeä (mihin välihuomautuksena, että se on edelleen "päällä", hyytymistekijät eivät ole täysin normalisoituneet, eivätkä ilmeisesti koskaan enää normalisoidukaan, mutta tämä minun muotoni on erittäin erittäin lievä, se on ollut minulla aina, mutta sitä ei ole lievyyden takia koskaan huomattu, ei vaikka minut on leikattukin, tosin todella pieni muotoisia tähystysleikkauksia ovat olleet. Se reumalääke jota käytin, Cimzia, aiheutti sen, että tämä hyytymistekijän puutos yhtäkkiä levähti käsiin isona, se voimisti sitä).
Sen lisäksi välilevynrappeuma(taudiksi)ksi paljastunut iskias (oli aika karseaa katseltavaa se magneettikuva... perinnöllistä tämäkin, sekä isälläni, että veljelläni on se leikattu iässä 33v) joka muuten on alkanut helpottaa kunnolla vasta nyt, kestettyään 7kk. Vieläkin välillä vihlaisee, mutta on jo niin pienimuotoista, että ei enää haittaa tavallista arkea, ihanaa!
Siihen vielä päälle reuma, kun reumalääkkeistä on nyt tässä puolen vuoden aikana menossa toinen uusi kokeilu (ja yhteenlaskussa yhteensä yhdeksäs!!) niin se ei paljoa todellakaan naurata. Kroppa on aivan totaalijumissa aamuisin ja käyntiin lähtö on tosi tosi hidasta. Uuden lääkkeen tehon alkua pitää aina odottaa se n.3kk. Saattaa alkaa toimimaan aiemminkin, mutta viimeistään 3kk kohdalla. Jos ei ala niin kokeillaan uutta lääkettä. Jos tuntuu, että vähän on edes tehoa niin odotellaan alkaisiko täysin tehoamaan vielä hetki. Jos ei niin kokeillaan uutta lääkettä. Minun kohdallani jos lääke on alkanutkin sitten kunnolla tehoamaan ja olen muutaman kuukauden saanut nauttia oikein hyvinkin jo toimivasta kropasta niin ne sivuvaikutukset ovat sitten iskeneet. Ja ne ovat siis olleet aina niitä isoja, pahoja sivuvaikutuksia ( jatkuva koko vartalo kutina, pelkotiloja, ahdistusta, hyytymistekijänpuutos...)

Näiden edellä mainittujen takia (ja anteeksi tuo minä-sairas-raukka-valitus edellä, se oli vain selitystä tälle seuraavalle) olin todella, todella (todella!) paljon kotona. Ja oli aikaa miettiä. Pohdin kovasti asiaa Mitä minä haluan tehdä isona?
Sen piti olla jotain mikä kiinnostaa. Jotain mitä fyysisesti voin tehdä. Jotain missä voisin jotenkin hyödyntää koulutustani, koska en nyt viitsisi sitäkään hukkaan heittää.

Ja sitten aloin hakea työtä. Monet paikoista joita ajattelin ovat sellaisia jotka eivät hae työntekijöitään mistään Mol:in sivuilla. Niin tämäkin. Muista paikoista joihin hain tuli ei-oo:ta ja sitten yhtäkkiä kutsu sähköpostiin tulla työpaikkahaastatteluun ja sitten vielä soitto perään. Yhdessä paikoista joihin olin sähköpostia haku ammuskeluna lähettänyt oli kuin olikin juuri työpaikka avoinna!
Ja niin menin sinne pelottavaan työpaikkahaastatteluun polvet täristen.

Huomenna se alkaa. Pelottavaa ajatellakin ja yhtäaikaa aika omituista. Osaanko minä mitään, mitä jos en oikeasti olekaan pätevä tähän työhön?
Ja sitten ne todelliset huolet: Mitä minä puen päälleni?! ;D

Tämä viimeinen johtaa siihen, että olen juuri lähdössä kaupungille. Oikeasti. Puolen vuoden kotona istuminen kipeänä toi ne kaikkia aiemmin pudottomani kilot takaisin ja vaatteet eivät vain istu. Muutama vaate on hankittava vaikka mikä olisi. Ja tottakai aivan viime tipassa!
Onneksi rajalta tulvii venäläisiä turisteja, joiden takia kaikki kaupat ovat auki myös pyhä päivinä ;)

No niin. Nyt shoppaamaan paitapuseroa ja villatakkia ja kengätkin puuttuu.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Stupid

Tänään on ärsyttänyt. Kaikki.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Villasukat ja nuudelit

Pojat menivät yllättäen eilen mummolaan yöksi ja tämä päivä menikin ihan vain minä-minä-linjalla, kun miehelläkin oli työpäivä.

Aamulla ensimmäisenä heti aamukahvin jälkeen värjäsin hiukset ja lojuin kuumassa kylvyssä musiikkia kuunnellen :)

Sen jälkeen jatkoin päivää seuraavalla kuvan osoittamalla tavalla: Bonesin 7 kausi Netflixistä, nuudeleita ja jalassa uudet pinkit lötköpötkövartiset villasukat.

Mikäs sen parempaa!