Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 31. joulukuuta 2013

Ihanaa vuoden viimeistä päivää!

Oltiin sitten vuoden viimeinen viikko ensin reissussa ja sitten pahimmassa kurkkukivussa mitä muistan ikinä kokeneeni! Ja koko perhe vielä. Sitä voisi kuvitella ettei kurkkukipu voi olla lamauttava, mutta tämä kyllä oli. Sohvalla on maattu ja istuttu viltit ympärillä, villasukat jalassa ja suurkulutettu yrttiteetä, hunajaa ja Strepsilsejä. Viikonlopun aikana kuitenkin hellittää.
Eihän se loppujen lopuksi kestänyt kuin torstaista sunnuntaihin, mutta se oli karmeaa! Tuntui ettei voi, eikä voinutkaan, niellä/hengittää/puhua.

Ennen sitä ehdimme kuitenkin: reissata ystävät&sukulaiset (pienimuotoisesti), kestitä anoppia, avata paketteja, syödä suklaata (liikaa! Miksei sitä koskaan opi....)... jne.

Tänään suunnitelmissa on ensin alkuillasta ystävillä käynti ja sitten herkkuja, Hauskoja kotivideoita...Tämä on meidän perheen traditio, aina pitää katsoa jakso Hauskoja kotivideoita, yleensä en siitä itse edes niin välitä, mutta menee se kerran vuodessa :) Pojat aina varmistelee, että olenhan muistanut nauhoittaa sen :) Ja sitten se kohokohta: Raketteja!!



Ihanaa ja turvallista rakettijuhlaa ja alkavaa vuotta kaikille!!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Ite tehhään-haaste

Jennijee Tuumat ja tuokiot-blogista laittoi tulemaan Ite tehhään-haasteen. Sanon heti aluksi, etten tee käsitöitä. Se ei johdu saamattomuudesta, yrityksen puutteesta, tahdosta... Se johtuu siitä, että minulla on kaksi "vasenta kättä" ja molemmissa käsityösormet vielä aivan keskellä kämmentä. En siis osaa, jos jollekulle jäi epäselväksi.

Jos joku oikein innokas käsityöharrastaja nyt puistelee päätänsä siellä ruudun toisella puolella, että kyllä kaikki osaavat jos vain harjoittelevat/viitsivät/saavat neuvoja/tmv niin tervetuloa meille katsomaan ;) Tai vaihtoehtoisesti voi tavata jommankumman minun käsityön opettajistani.

Ensin yläasteelle jossa (onneksi!!) käsitöitä oli vain ensimmäinen vuoksi, 7.lk. Sitten sai valita sen valinnaisena jos halusi (en todellakaan siis halunnut).
Opettaja Pirkko oli ihana, kärsivällinen nainen. Puolen vuoden opetuksen jälkeen sain siirtyä tekemään paitaa "omassa tahdissa". Joka tarkoitti käytännössä sitä, että istuin käsityö(eli kässä)luokan perimmäisessä nurkassa aivan yksin ja tein vielä keväällä sitä paitaa jonka muut viimeistelivät ennen joululomaa. Paita tuli valmiiksi, tosin opettaja auttoi todella, todella paljon. Saiin numeroksi 7- joka hämmästyttää minua edelleen. Paita oli kaksi numeroa liian suuri, ruma, huonosti huoliteltu ja vino. Koska kuitenkin olen päättäväinen ja paita valmistui niin luulen todistukseen lopulta päätyneen numeron 7 olleen lähinnä päättäväisyys numero.
Olin niin ylpeä flanellipaidastani, että pidin sitä koko 8lk syksyn (niitä kuvia on kiduttavaa katsoa).

Toisen ihanan, kärsivällisen käsityöopettajan tapasin Emäntäkoulussa. Kyllä, tämä hirveästi nimetty koulutus kesti hieman päälle puoli vuotta ja piti sisällään siivousta, ruoanlaittoa, käsitöitä (!!) ja maa-ja metsätaloutta. Menin kouluun vain, koska en keksinyt parempaakaan tekemistä heti yläasteen jälkeen. Tosin koulun jälkeen sain onnekseni heti töitä ennen opiskelujeni alkua ja mietin miksen ollut tajunnut sitä vaihtoehtoa heti. Siitähän nimittäin sai rahaa (jolla maksoin sitten autokouluni ja ensimmäinen autoni!).

Emäntäkoulussa piti heti aluksi valmistaa itse koulussa käytettävät asut. Essu, housut (!!!) ja huivi (päähän). Sanotaanko, etten koskaan olisi päässyt muille oppitunneille ilman järkyttävän kärsivällistä opettajaa joka seisoi joka neulan piston ja joka ompelukoneen polkaisun ajan vieressä. Aikaa oli kaksi viikkoa ja hiki lensi! En ole koskaan ollut niin varma siitä, että jokin menee varmasti pieleen.
Kyllä ne valmiiksi tuli. Osaksi varmasti siksi, että muut tytöt olivat todella taitavia käsityöihmisiä ja tekaisivat vaatteensa käden käänteessä, ilman apua. Arvosteluasteikko oli 1-5. Minä sain kolmosen ja se on taas niitä asioita joissa haluaisin kääntyä opettajan puoleen ja kysyä, että onko hän yleensäkin näin armollinen?
Tosin joka ikinen muu sai numeroksi 5 ;)

Nyt sitten varsinaiseen haasteeseen: Haasteen ideana on siis tehdä lahja omin kätösin jollekulle ja dokumentoida prosessi.
Me ollaan menossa joulupäivinä käymään myös ystävälleni ja hänen perheeseensä kuuluu 12v tyttö, joka tykkää käyttää kaikenlaisia koruja. Hänelle suuntaan nyt lahja(kkuute)ni ;)

Tosin tässä kiireessä ja hötäkässä kävi niin, että tein korun ja pakkasin sen!

omin kätösin väkerrelty :)
Muistin tässä tänä aamuna vasta, että munhan piti dokumentoida sen teko! Argh. 

No, onneksi pakkaus sentään oli sellainen avattava pikku laatikko, nauhat vaan pois ja kuvan ottoon. Kuvastahan toki tuli myös (pakkaamisen keskellä) todella loistava, tietysti ;)

Korussa on tuollaisia lasihelmiä, isompia kirkkaita ja pienempiä joissa hieman harmaansävyä, hopeahtavia pikkupalloja ja harmahtavia kristalleja.
Lisäksi vanhahtavan hopeisia "palkkeja".
Varmaan joku korujen tekoa vakituiseen harrasta naureskelee termeilleni, minä siis todellakin teen näitä ehkä kerran pari vuodessa. Silloin kun inspis iskee tai tarve :)

Tässä siis osallisuuteni ja valitan myöhäistä ajankohtaa joka saa siis aikaan sen, etten varsinaisesti suuntaa tätä haastetta kenellekään.
Kannustan silti kaikkia ilahduttamaan läheisiä tai vaikka kaukaisempiakin ystäviä, tuttavia, sukulaisia muulloinkin kuin jouluna!
Kerran vuodessa on helppoa muistaa, mutta miten on arjen muistamiset?

Kun miettii kuinka paljon sitä itse ilahtuisi jos joku antaisi jotain oma tekemäänsä ihan noin vain yllättäen?

Ihania joulunpyhiä kaikille toivottaen !!


perjantai 20. joulukuuta 2013

Onko tietoa?

Kysynpä täältä, kun omassa tuttavapiirissä ei löytynyt tietoa, että onko kukaan käyttänyt näitä tällaisia: silikoniset push-up-rintaliivit?

Noita vaihtoehtoja näyttää nimittäin löytyvän D:n saakka, minulla on D/DD rinnat, mutta sitten mietityttää lähinnä se, että noiden mainosten naisilla ja käyttäjäkokemuksiaan jakavilla naisilla on terhakat imettämättömät rinnat... Minun D on nähnyt n. 4 vuotta imetystä. Tarviiko enempää sanoakaan? :D

Eli ollaan siellä terhakan toisessa ääripäässä!

ps. olen saanut ihanan haastaan Jennijeeltä jo jokin aika sitten, minulla on luonnoskin siihen olemassa jo, mutten meinaa ehtiä millään tehdä sitä varsinaista juttua siitä haasteesta! Ja ei, en ota paineita ;D mutta kun se haaste on just kiva ja haluttaa osallistua. Kyllä minä tästä vielä! Eriasia on etten taida ehtiä haastamaan itse ketään, kuten olin ajatellut :/

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Hyi ja Yäk

Törmäsin näihin meidän Prismassa. En tykkää. Tämä on siis aivan minun mielipiteeni, mutta ajatuskin ananaspaloista vaniljaliemessä *puistatuksia*!

Ainoa tarkoitus näille mitä voisin keksiä on leivonta/ruoanlaitto?

Tykkääkö joku?

torstai 12. joulukuuta 2013

Superhappy!

Sain sen työpaikan. Työt alkavan tammikuun toisella viikolla ja minä kuulostan täällä tällä hetkellä tältä:




perjantai 6. joulukuuta 2013

(ei-) Linnan juhlien muka-muotipoliisi

Onko muita jotka naisten lehdissä katsovat tarkasti julkkisten vaatteet ja jotka silmä tarkkana katsovat varsinkin ne kuvat joissa ollaan gaaloissa, juhlissa, muuten vain upeissa vaatteissa?

Minä valvon Oscar-juhlatkin suorana. Toki nähdäkseni palkitut, mutta kyllä se suuri syy on myös ne vaatteet!
Yksi TLC-kanavan parhaita ohjelmia on tällä hetkellä ohjelma, jossa neljä naista kisaa siitä kuka pistää päällensä parhaan asukokonaisuuden.

Tiina Kunttu Linnan juhlat 2008, mtv.fi


Joten mikä on loogisesti itsenäisyyspäivän kohokohta? "Suomen Oscar-gaala", Linnan juhlat!
Hyvin harvoinhan siellä saa ihan samanlaisesta pukuloistosta nauttia, mutta sitä mahtavampaa onkin katsoa niitä onnistujia, puhumattakaan totaalisista katastrofeista (joita on yllättävän paljon ottaen huomioon, että suurin osa käyttää stailistia?)!
Minua ilahduttavat usein myös ne tuntemattomammat, joita selostajatkaan eivät mainitse, usein heidän joukostaan voi bongata monta helmeä.

Seuraan Linnan juhlia tietokone vieressä auki sivuilta joihin kuvat päivittyvät samaa (tai ainakin niiden pitäisi päivittyä) tahtia juhlien kanssa. Niissä ehtii tarkastella asuja tarkemmin.

Usein myös mietin mitä itse pistäisin päälleni, millaiset korut, hiukset, asusteet.
Aikuisen prinsessaleikkiä. Kompensoinkohan tähän hääpuvuttomuuttani? Olisikohan sittenkin pitänyt pitää kunnon isot häät tiaroineen ja kermakakkumekkoineen? (Ja tällä en moiti ollenkaan kermakakkumekkoja, niissäkin on todella kauniita. Enkä myöskään häitä missään nimessä.)

Bitte Westerlund, 2008, mtv.fi
Tänä vuonna kihisen innostuksesta! Useat ihmiset ovat lehdissä toitottaneet kuinka kamalaa on, ettei tänä vuonna Linnan (Tampereen) juhlissa näy kunnon juhla-asuja, mutta minusta pukukoodi "tumma puku" antaa nimenomaan mahdollisuuden paljon mielenkiintoisempaan pukeutumiseen!
Mahtavaa, että tänä vuonna voi tiirailla aivan erinlaisia asuja!

Vaikka lattiaan ulottuvissa iltapuvuissa voisi varioida vaikka mitä, on usein tosiasia se, että suurinosa niistä joilla on etu osallistua Linnan juhliin on aina mennyt sieltä turvalliselta puolelta aitaa. Toki ymmärrettävää, koska muutenhan tulos voisi olla kuten tämän postauksen kuvissa ;)

Kirsi Piha, -98, iltasanomat.fi


Sirpa Asko-Seljanvaara, 2005, iltasanomat.fi

Ja sitten, mikä on kaunista on katsojan silmissä, eli jokin joka minusta kelpaisi tämän päivän juhliin ei muiden mielestä kelpaisi viereenkään.
Tänään kuitenkin hirmuisesti haluaisin nähdä jotain muuta kuin mustaa ja hiuksissa ja asusteissa paljon erilaisuutta, koska siihen nyt mahdollisuus on.

Suomen pienillä markkinoilla ei toki ole kauheasti niitä stailisteja ja suunnittelijoita, mutta toivottavasti nekin jotka yleensä näihin juhliin töitä kauneuden ja muodin parissa tekevät olisivat nyt tajunneet mahdollisuuden olla tyylikkäällä tavalla erilainen .

Hah ja sitten mun muotijuttelut jäi tasan tähän. En oikeasti tiedä asiasta mitään tavallista tallaajaa enempää, koska luen tasan ne samat naisten lehdet kuin kaikki muutkin ja katselen samoja muotiblogeja kuin muutkin ;)
 
 ps. pakko vielä vinkata Usko, toivo ja Pakkaus blogin joululaulukirjoituksesta  koska sama on usein käynyt itselläkin ihmetellen mielessä :D

torstai 5. joulukuuta 2013

Livbox joulukuu 2013

Pitkästä aikaa Livboxista asiaa.
Kyllä boxi on minulle tullut ihan kokoajan, mutta aina en ole jaksanut siitä kirjoitella, vaikka se aina kiva postiyllätys onkin ollut, niin joka kerta se ei ole ollut aivan niin innostava, että olisi tullut inspis kirjoittaa :)
Tosin viime paketista en esimerkiksi kirjoittanut, vaikka siinä olikin mukana Favoran hoitava käsivoide joka on osoittautunut parhaaksi käsivoiteeksi jota minä olen koskaan kokeillut ja jota on kuukaudessa kulunut se tuubillinen ja toinen on jo menossa!

Battery ei kuulunut pakettiin :)
No niin, joulukuun boxi (surkealla kuvalla) tulee tässä:

Boxissa oli kolme täysikokoista tuotetta, eli Favoran kosteuttava seerumi (22e/15ml), MSCHICkin Pure Lip Liner (15e/kpl ja joka muuten puuttuu jo kuvasta, koska en käytä huultenrajauskynää niin lähetin sen Isomman mukana mummille samantien) ja Elegant touch kynsitarrat (11,90e/arkki).
Eli tässä jo tuli kyllä ihan reilusti katettua boxin nykyinen hinta joka uusille tilaajille on 15,90e/1kk. Lisäksi boxissa oli mukana pikku extralahja (tai en nyt edes sanoisi varsinaisesti pieni!) josta lopussa lisää!

Täysikokoisten tuotteiden lisäksi laatikosta paljastui kolme pientä tuoksunäytettä: Katy perry Killer Queen, Roberto Cavalli Just Cavalli for women ja yllättävästi tällä kertaa myös miehelle Roberto Cavalli for men. Ylipäänsä minun melestä boxissa ei tarvitsisi tulla miesten juttuja ollenkaan, eihän kaikilla sitä miestä ole ja boxi on tilattu lahjaksi itselle, mutta tälläinen pikkuriikkinen näyte silloin tällöin on ok.
Muistelisin boxista kerran aiemminkin tulleen samankokoisen miesten tuoksunäytteen.

Sitten boxista tuli todella kiinnostavat Goldwellin StyleSign Sleek Perfection ja StyleSign Hot Form näytteet. Vaikka näytteitä ovatkin niin koko on mukava, toinen 20ml ja toinen 30ml, eli ei heti ensimmäiseen kokeiluun lopu.
Suihkeseerumi Sleek perfection antaa esitteen mukaan jopa 24h kosteussuojan, mutta se mikä minua kiinnostaa on väite siitä, että se nopeuttaa suoristumisprosessia! Olen ihan juuri menossa suihkuun (illalla tyttöjenilta, ensin shoppailua, sitten illanviettoa!) ja kokeilen näitä heti :)

Joka suuntaan kääntyvät latvani käyvät läpi melkein joka pesukerran jälkeen kuluttavan prosessin johon kuuluu hiustenkuivaaja (ja ei todellakaan aina ole aikaa föönata sillä kylmällä, kuumalla kun kuivuu niin paljon nopeammin...) ja päälle vielä suoristusrauta (ei varmaankaan hirveästi auta vaikka se onkin huippukehitetty ionisoiva suoristusrauta?) joten olen todella innokas kokeilemaan kaikkea mikä voi auttaa hiuksiani voimaan hyvin (nyt kuulostaan tv-mainokselta, pahoittelut siitä!).

Tällä hetkellä käytössä pesun jälkeen on Wella Sp System Professional Shine Define Leave-in Conditioner. Nimihirviö on siis ihan vain hiuksiin jätettävä hoitoaine joka levitetään pyyhekuiviin hiuksiin ja joka vahvistaa hiusta ja lisää kiiltoa. Tämän jälkeen riippuen päivästä ja menoista lisään joskus Big Sexy Hairin Root Pumpia ja aina Sunsilkin (LivBoxista aiemmin saatua) lämpösuojasuihketta.

Tänään siis kokeilen kuitenkin näitä ihan uusia juttuja, eli suoristumisprosessia nopeuttavan suihkeen lisäksi tässä paketissa oli Hot Form muotoiluneste joka kehujen mukaan vahvistaa hiuksia ja antaa pitkäkestoisen lopputuloksen.
Molemmat tuotteet sisältävät värisuojan ja lämpösuojan 200 asteeseen saakka.

Sitten paketissa oli pieni Nivean Body lotion. Olen edelleen maailman laiskin vartalovoiteiden käyttäjä ja sen huomaa, iho on järkyttävän kuiva välillä, joton kokeilen todella mielelläni. Olen vakuuttunut siitä, että jos löydän oikein hyvän vartalovoiteen niin käytän sitä sitten... taidan kyllä vain luulotella, koska olen todellakin maailman laiskin ihminen mitä tulee mihin tahansa muuhun kuin hiustenhoitoon!

Siinäpä ne tällä erää, tai melkein! Paketissa kun oli "pieni suklainen lahja", kuten boxin mukana tulevassa kirjelmässä luki ja sehän olikin aivan ihana, eli Suklaalusikka! Iik, kuinka suloisen näköinen suklainen lusikka, eli puuvarsi, päässä maitosuklainen mötikkä jossa valkosuklaa sydän. Naminami. Voisin varmaankin syödä lusikan ihan tuosta vain, mutta ajattelin noudattaa ohjetta ja antaa lusikan sulaa kuumaan maitoon.

Ai niin, Livbox on tullut minulle nyt vuoden! Ja kaikki paketit ovat olleet mieluisia, jotkut aivan superhuippumahtavia, jotkut tosi kivoja muuten vain, yhtäkään kertaa ei ole kaduttanut, että tuli tilattua :)!

Nyt kuitenkin suuntaan suihkuun ja sitten innolla kokeilemaan uutuuksia! :)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kaikki peukut pystyyn!

Minulla oli tänään (pelottava) työpaikkahaastattelu.
En ole käynyt aikoihin työpaikkahaastattelussa ja työ olisi vielä sellaista josta olen suunnilleen aina unelmoinut!

Työaika olisi ihana, ns. virastotyöaika. Työ olisi "siistiä sisätyötä", mutta kuitenkin sopivasti omaa alaa viistävää (siis sitä mihin muinoin opiskelin...). Työssä olisi sopivassa suhteessa yksin tekemistä ja ihmisten tapaamista. Työaikaan kuuluu lounastauko! Innostuin melkein eniten tästä :D
Päässä vilisi jo kaupungin kartta ja parhaat lounaspaikat ;) Milloin viimeksi olisin muka syönyt ruokaa "lounasaikana"?! Se on yleensä toisella kädellä muiden  ruoan tekemistä ja toisessa kädessä kuppi kahvia joka siitä huolimatta, että se seuraa kokoajan mukana, ehtii kylmentyä ja juodaan kylmänä pullan kanssa (työhön luonnollisesti kuuluu myös maagiselta kuulostava kahvitauko! ...uskaltaako siitä edes haaveilla?!)

Työ alkaisi tammikuussa. Tammikuussa!!
Työnantajapuoli sanoi, että tein hyvän vaikutuksen. Sanovatkohan ne sen kaikille?
Montakohan hakijaa tuohon paikkaan on?!

Onneksi haastattelu tehtiin pöydän ympärillä. Olen sanonut ennenkin olevani jännittäjätyyppiä.
Nytkin vyötäröstä ylöspäin olin hyvinkin hillitty&hallittu, mutta pöydän alla jalat tärisivät kuin olisin tanssinut Riverdancea pikanopeudella.

Ai niin, työhön kuuluisi myös 1-2 matkapäivää per 2kk jakso. Ne kysyivät, että haittaisiko tällainen, joitakin on kuulema haitannut. Vastasin mahdollisimman neutraalisti: "Ei haittaa mitään, minulla on lapsilla mummi joka mielellään hoitaa lapsia tuollaisen ajan ja miehelläkin usein töistä vapaata myös viikolla" vaikka mielessä kiljuin: "Antakaa mulle heti tämä työ! Matkapäiviä! Jee! Aikaa aikuisten kesken, lounasta, kahvitaukoja, pitkiä matkoja autolla ajaen yksin toiselle paikkakunnalle!"

En ollut edes ennen tätä mahdollisuutta tajunnut, että olen totaalisen kyllästynyt tähän nykytilanteeseen.

Tavallaan olen ja tavallaan en. Nautin edelleen siitä, että olen paljon kotona ja saan olla kotona Isomman tullessa koulusta ja saan puuhailla hirmuisesti Pienemmän kanssa.
Tämän työn työajat, työpaikan sijainti ja työn luonne vain ovat kaikki täydellisiä.
Ja minulle jäisi silti hyvin aikaa lapsille, koska työ ei ole liian kuormittavaa, ei mitään kolmivuorotyötä, eikä muutenkaan raskasta.

Jos en saa tätä työtä niin saatan hyvinkin tirauttaa pikku itkut. Mutta sitten jatketaan vain entiseen tapaan.