Google Analyticsin seurantakoodi

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ei jaksa, ei ehdi!

En tiedä onko jonkin asteinen syys"masennus" muka päässyt iskemään, kun tuntuu ettei netti tietoineen ja juttuineen, eikä paljon mikään muukaan jaksaisi innostaa.

Päivät menee juoden kahvia/teetä, heittäen pyykkiä pyykkiin ja kuivuriin (hemmetti, että sitä onkin näillä rapakeleillä!!), ruoaksi oon tehnyt ainoastaan helppoja ja lämmittäviä patoja ja keittoja, siivonnut olen mahdollisimman vähän ;)

Iltaisin painun sänkyyn dekkarin kanssa ja nukun pidempiä unia kuin aikoihin! (Että jos edes jotain hyvää...?)

Iltaisin myös usein tuntuu etten todellisuudessa ole tehnyt paljon mitään. Koko päivä menee muka "touhutessa", mutta mitä? Kaikkea sitä mitä "oikeissa töissä" käyvät äidit tekevät työajan jälkeen! Miten ihmeessä te muut kykenette, pystytte?! Supernaisia kaikki! (Ja miehiäkin, varmasti...?)
Sekin masentaa.

Kotona riidellään rahasta, kun mies on kotona.
Ja miehen typeristä kavereista jotka soittaa tai ilmaantuu välillä mitä typerimpien ideoiden kanssa ja mies innostuu, koska on ADHD-luonteinen ja sosiaalinen ja järjettömän helposti höynäytettävissä... Sitten se olen minä joka pudotan sen sieltä hemmetin pilvilinnoista kertomalla muutaman faktan ajasta, rahasta ja siitä, ettei mies elä tässä universumissa kavereidensa kanssa pelkästään. No, ehkä tulee vähän liioiteltua, koska eilen illalla lasten nukkumaan menon jälkeen oli megalomaaninen riita siitä, että mies ei voi mitenkään lähteä käyttämään pekkaspäiviään auttaen (ilmaiseksi!) kaveriaan tekemään loppuun erän työhomman jonka kaveri on ottanut muttei saa sitä tehtyä loppuun, koska ei -tadaa- osaa!
Ensinnäkin kyseessä on kaveri, jolla tämä tälläinen ei ole ensimmäinen kerta, eikä se olisi ensimmäinen kerta kun mies kävisi hänet pelastamassa jostain pulasta.... Toisekseen kyseinen kaveri on miehelle rahaa velkaa jo useamman vuoden takaa oikein huomattavan summan. Tätä velkaa kehuu aina maksavansa "seuraavalla hommalla", minä olen sanonut miehelle, että antaisi olla, ne rahat on ollutta ja mennyttä.
Lisäksi minua inhottaa kyseisen kaverin kohtuu löyhä moraali. Pitkään oli täysin onnellisesti naimisissa, kolmen lapsen isä. Silloin meni muutenkin paremmin hänellä ja me tultiin perheinä toimeen mainioisti. Kunnes vaimo sai selville pettämiset yms. Oli kyllä järkytys meille kavereillekin, en ihan kuitenkaan olisi sitä uskonut, vaikka mies ei siinä yhtälössä ollutkaan se mun suosikki-ihminen alkujaankaan.
Sen jälkeen on sitten elänyt enemmän tai vähemmän poikamieselämää ja kovasti koittaa houkutella kavereitaan mukaan vastaavaan. Joten onko ihme, etten innostu, että meiltä mies lähtisi tekemään mitään "projektia" hänen luokseen? Minusta on viime aikona tullut muutenkin aika valikoiva seuran suhteen siinä mielessä, että joidenkin ihmisten kanssa oleminen vain ottaa enemmän kuin antaa.
Jos joka ainoa kerta jonkun ihmisen tapaamisen jälkeen on emotionaalisesti rätti ei siinä voi olla mitään hyvää.

Voi kun voisikin joitain ihmisiä raivata pois elämästään samallalailla kuin ihmisiä voi heivata FB:n kaverilistalta? Se ois OK ja bye bye vaan!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Bruneteilla on hauskempaa!

Taas samaa hiusjauhantaa! Anteeksi, aivot eivät vain suostu parempaan, viikko flunssassa (minä) ja siihen päälle miehen kolari työautolla (ei pahempaa onneksi! Pari viikkoa sairaslomaa, koska joka paikka vain jumahti... On käynyt kaikki mahdolliset tutkimukset, huh!) ja vielä pojatkin flunssassa, ekaksi Pienempi ja nyt Isompi.

täältä
Joten Hiusasiaa! Värjäsin aivan ihanalla hiusvärillä, jolla olen saanut loistokokemuksia joka ainoa kerta, eli Lorealin Casting creme gloss, linkin takaa avautuu värivaihtoehdot ja lisätietoja, minä voin van kehua. Kyseessähän ei kuitenkaan ole kestoväri, vaan kevytväri. Minun kokemuksella voin sanoa sanojen: hoitava kevytväri todella pitävän paikkansa. Nytkin tuntuu ettei hiukset ole koskaan olleet kiiltävämmät, pehmeämmät ja terveemmän näköiset :)

Itse käytin nyt (ja olen käyttänyt aiemminkin) sävyä 412 Iced Chocolate/huurteinen ruskea. Ja väri päässä kerrankin näyttää oikeasti siltä miltä purkinkin kyljessä. No ok, ehkä pikkuasteen tummempi, mutta sehän johtuu siitä väristä joka on nyt tämän värin "pohjalla", hiusväreissähän jokainen himppunen ns.vanhaa väriä todellakin vaikuttaa lopputulokseen (nimim. kun en uskonut ja päähäni tupsahti violetti eikä ruskea joskus....). Nyt alla oleva väri oli kohtuu tasainen, joten tästäkin väristä tuli tasainen! Tyytyväinen!

Ja taas siihen ikuisuusasiaan, eli miksi nainen ei ole tyytyväinen (kuin max.hetken), miksi ei voi uskoa ns.omaa itseään, vaan tulee se tunne "tarvitsen jotain.... uutta? Piristystä tai jotain...?
Tämä koskee ainakin minulla niin sisustusta, ruoanlaittoa, vaatteita, hiuksia jne. Onneksi ei minun kohdalla sentään miestä ;)

Nyt kun nimittäin olen ihastellut huurteista ruskeaa koko päivän (kyllä, myönnän! Olen todellakin mennyt vessaan vain tuijottaakseni itseäni peilistä, sekä edestä, että takaa!), olen jälleen tajunnut, että kyllä vain, ruskea on minun hiusvärini.

Aivan kuten lapsena kun minulta kysyttiin minkäväriset hiukset minulla on niin vastasin: Ruskeat! Olin niin järkähtämättömän varma, että omistin tummahkon ruskeat hiukset, etten tainnut oikein uskoa peiliä... nehän olivat siis ne perinteiset maantienhiekkaa-sävyä... Joten muistan vieläkin sen kauneuden tunteen, kun värjäsin ensimmäisen kerran hiukset! Ja tänään koin sen jälleen :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Koko Suomi leipoo osa 2

Tuleekohan tästä vakinaistettua leivontatiistai?

En päässyt kauppaan tänään, joten näihin muffinseihin ei ole reseptiä. Kaivoin kaapista sitä sun tätä ja tässä tulos! Ainakin taikinasta löytyy 2 kanamunaa, tangerine-juustokakkujogurttia purkillinen, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, vaniljasokeria... mitäs muuta... En muista :D Ja mitatkin heittelin "kaipa näistä jotain tulee"-tyylillä.

Tuli niistä, itseasiassa yllättävän hyviä! Väristä tuli kumman tumma, mutta sisus on hyvin vaalea. Päällä on voi-tomusokerikreemi jossa suklaaströsseleitä. Tarkoitus oli tehdä mokkainen vaahto, mutta en jaksanut jäähdytys yms aikoja niin tulipa sitten tehtyä näin.

Namia on ja huomenna nämä on vielä parempia, aamukahville :)

Ai niin, pursotinkin hajosi ekan (jo kuvan ottohetkellä syödyn) muffinsin jälkeen, joten nää on epätoivoisella pakastinpussipursotuksella tehtyjä... Epätoivoinen senkin vuoksi, että en kannusta koittamaan strösseleitä sitten sekaan jos pussilla pursottaa! Nehän teki pikkuisia reikiä pussin kyljet täyteen pursottaessa ja sitä sitten pursosi vähän mihin sattuu :D

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

11 asiaa minusta

Jennijee haastoi ja minähän vastaan :)

Säännöt:


1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä haastetuille uusille haastetuille
4. Haastajan tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä takaisin haastamista
  1. Olosuhteet alkavat olla kohdallaan, pelaisitko yön ulvojaaSiis todellakin pelaisin! En ole pelannut koskaan, mutta kuulostaa aivan mahtavalta! Rakastan pikku kauhua kunhan se ei ole todellista ;D
  2. Sienestätkö? Yyh en. Voisin kyllä, ei vain kiinnosta, koska meillä ei oikein kukaan tykkää sienistä :( Joskus ala-asteella poimiskelin innokkaasti isälleni.
  3. Kuka kehui sinua viimeksi, miten? Mies taisi mennä tänään jopa kehumaan ja ihan puhelimessa kaverilleen kehuskeli kuinka oikeassa olinkaan eräässä asiassa ja puhelun jälkeenkin vielä kehui ihan naamatusten. Siis minähän olen aina oikeassa ;) mutta tässä se nyt oli semmoinen juttu, että lämmitti sydäntä :)
  4. Ketä kehuit viimeksi, miten? Kehun aika paljon, minusta ei voi kehua liikaa jos jokin on sen arvoista, pienemmätkin jutut. En kuitenkaan överikehu esim. lapsia niin, että kehuisin 4veetä joka vessakäynnin jälkeen, vaan oikeista asioista. Kehun myös aikuisia samanmoisesti pienemmistäkin jutuista.
  5. Kuinka aiot hemmotella itseäsi seuraavaksi? Jaa-a, mulla on aika paljon arkijuttujakin jotka koen hemmotteluiksi... Päivittäinen amerikasta asti tilattu hasselpähkinä kahvi on yksi sellainen, oma hetki jolloin luen onnistuu melkein joka päivä, ainakin pikku hetki jne. Mutta jos otetaan joku isompi asia niin ole aivan yksin kotona (jos kaikki hyvin menee) to-pe ja silloin ajattelin kylpeä pitkän kaavan mukaan ja tehdä naamioita yms :)
  6. Mitä isänpäivälahjaksi? Ööööh?
  7. Hyvä kasvisruokaresepti? Kulje kaupan pakastealtaalle, nouki Apetit kasvissosekeitto, lämmitä, nauti :) On mulla pari muutakin, mutta tämä kun on niin helppo, nopea ja maukas ;)
  8. Nenäkannu - uhka vai mahdollisuus?  Hyiii! Tekisi mieleni sanoa, että hullu joka edes yrittää!!
  9. Osaatko neuloa sukat tai lapaset? En edes silmukkaa saisi aikaiseksi... Noloa!!
  10. Yllätysvieraat tulevat vartin päästä. Mitä teet? Juoksen vessaan vauvan peppupyyhepaketin kanssa joita meillä on meikinpoistoon&siivoukseen, koska ne on hyviä pikatälläisiin, pyyhin nopeasti pöntön ja altaan. Tungen mahdollisesti lattialla lojuvia vaatteita pyykkikoriin, pesen peilit. Siirryn keittiöön jossa tungen paperikasoja laatikkoon ja tiskit mahdollisesti koneeseen. Siihen se aika menikin. Jos jäi edes sekuntteja, vilkaisen peiliin :D
  11. Milloin on sopiva aika aloittaa lasten uhkailu joulupukilla ja tontuilla? Ei ikinä. Satuhahmot on asia erikseen, mutta itse en käytä tätä tapaa. Ymmärrän silti niitä jotka siihen sortuvat ja toivon hartaasti joskus, että voisin sanoa, että tontut kuulevat tmv :D
Minä olen monien muiden tavoin kierrättänyt tätä jo, joten jätän sen osuuden välistä, vaikka minusta olikin tosi hauskaa jälleen vastailla, kiitoksia :D Jokainen joka haluaa saa siunaukseni haasteen nappaamiseen ja mielelläni luen muiden vastauksia, joten kommenttiboxiin sitten tiedonantoa! :) 

Lopuksi ne 11 asiaa minusta:

1. Kuten olen aiemmin kertonutkin, olen muffinsiaddikti. Bravuurini suklaamuffinsit erilaisilla yllätyksillä koki tosin pienoisen vajoamisen reseptilaatikon pohjimmaiseksi Isomman sanoessa: "Äiti etkö sä osaa leipoa muuta, kun meillä on aina näitä suklaamuffinseja jonkinlaisina?" :D

2. Tilaan kahvini Amerikasta. Kuulostaa fiinimmältä kuin on! Tilaamme Pienemmälle joitain ruokia iHerbistä, koska siellä on juttuja joita ei suomesta saa. Kerran kk lähtee tilaus. No, tullirajan alle jää vielä aina vähän tilaa ja kesäkuussa hoksasin kokeilla sieltä pakettia Nescafe Taster´s Choice Hazelnut cafe- pikakahvia. Siis pikakahvia! Ja koukkuun jäin siihenkin. Yleensähän pikakahvi on aika pahaa. Tämän hasselpähkinäaromi... :)! Miehen ja äitini mielestä haju on sanonko mistä. Koska makuaistini on yleensäkin valtavirrasta poikkeava niin en uskalla suositella kuitenkaan kenellekään tilaamista vain tämän vuoksi!

3. Joka kerta kun mainoksia tupsahtaa postiluukusta kirmaan (ok, nykyisin vähän vähemmän kirmaamis-osuutta...) sinne kuin lapsi joulukuusen alle lahjapakettipinoon. Rakastan selata mainoksia, luen jopa Musti&Mirri-mainokset, vaikka lähin lemmikki on yläkerran Rottweiler.

4. Olen kädetön käsitöissä. Jo tipahtaneen napin neulominen paikoilleen voi epäonnistua. Käytin silti omatekemääni flanellipaitaa koko yhdeksännen luokan ajan. Voi vain kuvitella miltä näytin...

5. Josta tuli mieleeni, että kun olin 9.lk koulussa sattui seuraavaa: Kävelymatkalla koulusta kotiin oli kauppa. Koska talvella matka 4,5km oli käveltävä ja usein oli aika kovakin pakkanen, pysähdyin melko usein kauppaan ihan vain hetkisen lämmitelläkseni. Kerran oli sitten oikein erikoisen kova pakkanen, muistaakseni jopa yli -30 astetta. Minulla oli hopparifarkkujen alla vain ohuet pitkät kalsarit, en koskaan käyttänyt toppahousuja, ei puhettakaan. Silläkin kertaa pysähdyin kauppaan, joka siis oli tällainen peruspieni lähikauppa. Kyykistyin katsomaan alahyllyä lehtihyllyllä, kun yhtäkkiä tunsin jotain omituista jalallani. Lämmintä ja märkää. Katsoin alas ja tajusin pissanneeni housuihini edes huomaamatta koko asiaa!! Olin niin kohmeessa ja kun oli pissahätäkin niin näin kertakaikkiaan kävi! Katsoin äkkiä ympärilleni, eikä kaupassa ollut kassaa lukuunottamatta ketään! Lehtihyllyltä ei ollut aivan suoraa näkymää kassalle, vaan se oli tavallaan väliseinänä keskellä tilaa, kassa sen toisella puolen, eli lätäkköni ei näkynyt vaan jäi taa. Minä paniikissani tietysti näyin vaikka lattia ei. Varmaan näytin jotenkin epäilyttävältä, koska kassa lähti kohti. Silloin juoksin ulos kuin viimeistä päivää ja voitte arvata meninkö IKINÄ enää siihen kauppaan! Itseasiassa menin samaan kauppaan seuraavan kerran vasta muistaakseni 2007...?

6. Ja tästä tuli jostain syystä mieleeni se, kuinka parikymppisenä viinapääni oli "kuuluisan" hyvä, join saman kuin miehet eikä minulle tullut ikinä krapulaa (voi niitä aikoja!). Alkoholi meni kuitenkin jalkoihin, eli tasapaino meni totaalisesti, muistin ja muiden toimintojen pelatessa loistavasti. Miehellä oli aivan päinvastoin. Joten baarista tai muualta palatessamme kulku meni aina niin, että minä ohjasin sanallisesti miestä joka totteli ja yleensä kantoi minua reppuselässä. Hävettävää kyllä olemme myös yrittäneet baariin sisään tässä kokoonpanossa, mies jalkoina, minä "aivoina" kyydissä. Kun nyt ns.aikuisena ajattelen tuon aikaista itseäni niin todellakin välillä hävettää ja kovasti, koska ajattelin silloin olevani todella hyvin asiani hoitava aikuinen...

7. Hoidan kasvojen ihoa ja hiuksia suorastaan ylitunnollisesti, mutta jätän kaulasta alaspäin itseni hunningolle. En nyt puhu sheivaamisesta, vaan rasvaamisesta. Karmaisevaa kuinka ihoni on kuiva. Joskus kun sitten rasvaan, niin iho imaisee rasvan kuin hengen hädässä. Täytyisi varmaankin tehdä rasvaamisesta jonkinlainen rutiini, ettei vanhempana sitten näyttäisi kuin naama ja vartalo eivät kuuluisi samaan kroppaan!

8. Pikkurillini taipuvat hyvin paljon. Taaksepäin, keskelle kämmentämuiden sormien ollessa suorina, sivulle muista poispäin jne. Stressaantuneena pistän pikkurillin huomaamattani kiinni etusormen alimmaiseen niveleen ja käden nyrkkiin. Pikkurilli jää sinne "suppuun".

9. Rakastan kauhuelokuvia ja kirjoja ja pelejäkin. Taoin Silent Hill 2:sta Isomman ollessa mahassa melkeinpä joka yö. Nykyisin en kertakaikkiaan enää ole pelien kelkassa, elokuvat ovat nyt ohittaneet useimmiten muut kauhun "muodot". Muuhun ei vain tunnu olevan aikaa. Suurin syy on kuitenkin pelikoneiden ja pelien kehittyminen niin, että tämä äiti on puhtaasti pudonnut kelkasta. Jaksan ihmetellä sitä taitoa jolla lapseni pelaavat esimerkiksi Wiillä tai ottavat hallintaan kaverin Pleikkaria vaikka eivät ole koskaan aiemmin pelanneet juuri sillä versiolla. Jopa 4v pelaa suvereenisti uudella puhelimellani ja käyttää kosketusnäyttöä tuosta vain. Tunnen itseni samanlaiseksi kuin äitini varmasti tunsi videonauhurin ilmestyessä kotiimme joskus -90 luvun alkuvuosina. Muistan kuinka minun piti kirjoittaa äidille ohjeet joissa oli jokaisen kaukosäätimen napin kuva ja selitys mitä siitä tapahtuu. Sitä ennen meillä oli ollut vain tv jossa kaksi kanavaa ja ne todellakin painettiin televisioista!
Ja äitini muisteli aikaa jolloin hän oli lapsi ja ensimmäinen tv tuli naapuriin ;)
Nyt minä kertaan lapsilleni sitä kuinka ensimmäinen videonauhuri tuli mummolaan, kun äiti oli pieni.

10. Valvon aina liian myöhään. Yleensä jopa epäterveellisen myöhään.

11. Lempiruokani vaihtelee. Tällä hetkellä suosikkini on Mustapekka-juusto kastike broilerille ja vehnänalkiopastalle.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kinuskikissan ohjeella muffinsitehtailua

Mulla ei taida mahtua aivoihin muita leivontaohjeita tällä hetkellä kuin muffinsit, muffinsit ja muffinsit. Koukussa?

Tällä kertaa tein Kinuskikissan Sitruuna-inkiväärimuffinseja. Koska tein kotoa löytyvillä aineksilla, näissä minun versioissani ei ole sitruunankuoriraastetta eikä inkivääriä. Voi kuulostaa sitten kovinkin inkiväärittömiltä sitruuna-inkiväärimuffinseilta, mutta koska minulla ei myöskään ollut lemon curdia, korvasin sen appelsiini-inkiväärimarmeladilla jota kotoa sattuikin löytymään! Hyvin mukana sitä inkiväärin potkua, tosi namia marmeladia!

Mitä, mistä?
Koska kyseessä oli marmeladipurkin loppu ei näiden kolot täyttyneet ihan täyteen. Tosin luulen, että isompi määrä sitä marmelaadia olisi ollut liikaa. Nyt sitä oli juuri sopivasti. Tarkoitus oli myös "kaunistella" nämä tomusokerilla, mutta se meni tänään muuhun kuin tähän lautaselliseen ja näihin ei jäänytkään mitään. Nämä kun olivat täysin yhtäkkinen muffinsihullutus :)

Sitten aivan, aivan eri asiaan!! Osaisiko kukaan sanoa mistä saa tälläisia jotka oletan jonkinlaisiksi ripsentaivuttimiksi? Kuvankin olen napannut jostain mitä en muista mistä, isot pahoitteluni siitä!


maanantai 7. lokakuuta 2013

Jääkaappi-haaste

Sain Kukkavarpaalta haasteen paljastella.

Onneksi kyseessä on kuitenkin niinkin harmiton paljastelu kuin jääkaapin, eikä esimerkiksi vaatehuoneen... Mitä te oikein ajattelitte sanan paljastella kohdalla?! ;)
Vaatehuonetta en paljastaisi tällä hetkellä ennen viiden vuorokauden 24h siivousta. Se on täynnä, turvonnut kuin räjähtämäisillään oleva ilmapallo. Ja se on kamalaa mahtavan tilavan vaatehuoneen tuhlausta, koska sielläpä on edelleen  muutosta jäänyttä kamaa!
Ei muuttolaatikoita, ne on kyllä purettu, vaan sellaista sekalaista; "Nää menee kirppikselle", "Nää pitäs heittää pois" jne.
Kirppispöytä on varaamatta, eipä siitä olekaan puhuttu kuin neljä kuukautta...
Mutta se siitä ja palataanpas oikeaan aiheeseen, eli jääkaappiin.

Tässä kodissa on liian pieni jääkaappi ja pakastin.
Ihan samankokoiset ne ovat ulkomitoiltaan kuin aiemmassa kodissa olleet, mutta kauhean huonosti suunnitellut sisätilat ja pakastimen ylin lokero ei vain toimi, sitä ei saa vedettyä kuin puoliväliin auki ja sitten on avattava jääkaappi jotta sen saa kokonaan auki.
Hyi Elektrolux! Miten olettekin suunnitelleen näin surkean yhdistelmän?!
Haaveilen saavani uuden jääkaappi-pakastinyhdistelmän, mutta tosiasia on ettei tämän hetkinen ole kuin muutaman vuoden vanha, joten tätä on kestettävä, koska on meillä kuitenkin tärkeämpiäkin rahareikiä kuin vaihtaa todella hyväkuntoinen yhdistelmä uuteen!
(Kaikista mahtavin olisi silti se sellainen jossa on kaksi rinnakkain, iso jääkaappi ja iso pakastin... Mutta sellaista jääpala-automaattia en oveen kyllä huolisi!)

No niin, paljastelu alkakoon!



Ulkoinen habitus












Jääkaapissamme oikealla sijaitsee Aino-jäätelörasioita. Sen lisäksi, että Aino jäätelöt ovat erityisen namia, niistä saa aivan järjetttömän hyviä ruoan jälkisäilytysrasioita. Tällä hetkellä ylin sisältää maissimakaronia ja broilerilihapullia ja kaksi alempaa Pienemmän allergiaruokaa, eli bataatti-kukkakaalimuussia. Laiska äiti ei vain jaksa sitä joka päivä keittää. Alalokerossa jotkut taas saattaisivat säilyttää kasviksia. Väitän, että siellä taaempana on muuten yksi tuorekurkku. Etummaiseksi on kuitenkin jäänyt Breezerit. En kertakaikkiaan juo alkoholia paljoa. Joskus vähän alle ja yli parikymmpisenä join. Paljon. Se oli yhtä juhlimista koko ajan, välillä vähän töitä ja taas mentiin.
Sitten tulin raskaaksi ja juominen luonnollisesti jäi. Jonkun verran join Isomman pikkulapsi aikana olutta, siis saunakaljan verran ehkä viikossa. En ymmärrä oikein itseäni, koska nykyisin olut on ihan hyi yök. Sittemmin olen siirtynyt täysin sosiaaliseksi juojaksi, jolloin juon ainoastaan seurassa ja silloin yleensä punaviiniä. Kotona sen sijaan en juo alkoholia. Ehkä kerran puolessa vuodessa puoli pulloa jotain. Breezerit mies toi minulle jostain syystä viikonloppuna. Katsotaan nyt josko joskus intoutuisin juomaan tuon punaisen, koska se oli joku uusi maku.

Kaapin ovihyllyt ovat aika tyypilliset. Alahyllyllä nuo tavanomaiset, keskihyllyllä sit mun Gefilus-juomaa ja Pienemmän puurososeet. Ylimmällä hyllyllä sitruunaesanssia leipomista varten ja kynsilakkoja. Joku joskus sanoi, että niitä olisi hyvä säilyttää jääkaapissa ja siellä ne sitten on. En edes tiedä pitääkö se paikkansa?

Lisäksi tuossa Aino-rasioiden vieressä on broilerin filesuikaleita ja rukiisia karjalanpiirakoita ja Oatlyn kaurajuomaa pillipurkkimuodossa. Yleensä meillä on niitä 1l purkkeja, mutta ne oli lähikaupasta viimeksi loppu. Pienempi toki tykkäisi juoda aina tommoisesta pillipurkista, mutta ne on aikalailla kalliimpia. Sitten siellä on minun reumalääkkeet laitimmaisina vasemmalla. Ja sen vieressä iso purkki, Oatlyn vaniljajogurtti.

Keskihyllyllä sijaitsee Pienemmän Keiju, kalkkunanakkipakettaja, Vatajan lisäaineeton/maidoton/gluteeniton makkaraa, joku chilikastike, rahkoja, jogurtti ja proteiinijuoma.

Ylimmällä hyllyllä muun porukan Keiju, juustoa (Salaneuvos 17% on mun suosikki!), Risi- ja Mannafrutit ja viilejä. Sitä mitä ette nää on tuolla viilien ja fruttien takana. Siellä on 4 pkt niitä minipikkurahkoja, 2 pkt Danonino ja 2 pkt Lidl. Ei kun yks noista oli Pirkan! Itse en yleensä edes osta noita, samoin kuin en osta noita sokeripommeja jogurteissa&rahkoissa yms muutenkaan, suosin joko maustamatonta tai sit vähintään jotain rasvatonta. Mutta kun on mummi... :D Noin kerran kuussa se ilmestyy meille oman kauppareissunsa jälkeen parin kassin kanssa ja alkaa tyhjentämään niitä kasseja pöydälle.

Ihanaahan se on, että se ajattelee meitä, mutta kun meillä tosiaan on rajalliset nuo kylmäsäilytystilat ja lisäksi aikalailla erilainen maku... Noita pikkurahkojakin se kantoi nyt määrän jolla ruokkisi tarharyhmän ja meillä niitä syö vain Isompi jos niitä ostetaan. Pienemmälle ei voi tuoda tavallaan "väärää" kun se on niin rajoitettua, joten hänelle mummi voi ostaa rajoitetusti, joten sieltä tulee aina Oatly+ 1l (joka kelpaa aina) ja sitten yleensä Vatajan allergianakkipkt (se on syöty jo joten se ei jää kummittelemaan kaappiin, kuten nuo pikkurahkat... onneksi niissä on päiväystä).

Sitten sieltä tulee aina leipää ja hedelmiä tosiaan määrät jotka kävisivät puolta isommalle perheelle. Ai niin ja aina myös siivousaineita!! Vihje kenties? :)

Kukkavarpaan innoittamana magneetti-kuvia! Tässä Pienemmän erityiset magneetit, itse valitut siis :)


Mun magneetti. Meillä oli aiemmin kattavahko, kiva kokoelma magneetteja, mutta Pienempi sai niistä joskus taaperoisena hysteerisiä kohtauksia joten otettiin pois, pistettiin pussiin ja pussi.... niin minne? Viimeistään muutossa kadotin tiedon magneettien viimeisestä sijainnista.


:)

Miehen mielestä nämä kuvaavat minua. Minun mielestäni nämä todella kuvaavat minua. Ja miestä. Pupumagnettiit tehty pullonkorkeista, saatu hääpäivälahjaksi :)

Haastan seuraaviksi jääkaappi-paljastelijoiksi Ärjyperän  ja Sirpan  :)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Viha-rakkaussuhde

Hiukset. Ikuiset viholliset, mutta parhaimmillaan mitä ihanin ystävä mitä tulee hyvännäköisenä olemiseen. Uskon täysin vanhan väittämän "Hiukset ovat naisen kruunu". Se on ihan sama onko se "kruunu" pitkä vai lyhyt, musta vai punainen, pinkki, violetti tai harmaa. Sillä on merkitystä ovatko hiukset "käyttäjänsä näköiset" tai sillä ovatko ne erityisen hienot, kateuttakin jopa herättävät (joo-o, tunnen useinkin hiuskateutta!!).

Parhaimmillaan hiukset todellakin pelastavat päivän, pahimmillaan pilaavat. Jos nyt eivät ihan koko päivää niin ainakin melkein!

Itse olen siitä onnellisessa (?) asemassa, että hiusta riittää. Minulla on paksuhkot hiukset, joiden laatu on kuitenkin kohtuu karhea ja hiukset eivät ole paksut tyyliin "ilmavat ja paksut, tuuheat", joka siis meinaa hiuksia joita on runsaasti, mutta hius itsessään on ohuempi ja silkkisempi laadultaan.

Hiukseni valitettavasti muistuttavat pahimmillaan miehen partakarvaa, eli piikikästä ja paksua, mutta niin, että yksittäinen hius on extrapaksu.

Nyt jotkut ohut hiuksisemmat saattavat huokailla, et oispas minullakin... Niin minäkin huokailen noiden ilmavien hiusten perään :) Karheita hiuksia kun on vaikeaa saada nimenomaan ilmaviksi. Raskaina ne vain putoavat pitkin päätä näyttäen huonolta peruukilta.

Joskus oli hiusvärimainos jossa nainen käveli katua nimenomaan peruukki päässään ja sitten tempaisi peruukin päästään ja alta paljastui ilmavan tuuheat kauniisti kiiltävät hiukset.
No, minulla on se peruukki. Luonnostaan.

Siksipä oikean kampaajan löytäminen on elintärkeää. 
Onnekseni tämä ihme sattui noin 3 vuotta sitten. Kampaajan kanssa on todella kivaa jos kemiatkin vielä kohtaavat ihan muutenkin ja näinkin onnekkaasti on käynyt. Välillä olen tuskastellut, kun kampaajani on ollut vauvalomilla ja silloin kävin toisella. Iik niitä tuloksia!! Nyt kampaajani on kuitenkin jo tullut takaisin työelämään ja hiukseni kiittävät!

On kuitenkin vielä yksi ongelma. Oma mieli. Hiukseni ovat kauneimmillaan ns. peruspolkkatukassa. Etuhiukset ja hiusten pituus saa vaihdella tuosta hieman korvien yli tuonne olkapäiden tienoille. Eli lyhyestä polkasta pidempään polkkaan ja hiukset ovat melkeinpä jopa helppo hoitoiset ja ainakin tosi nätit. Jopa niin nätit, että parhaimmillaan värinkin ollessa kohdillaan (tästä myöhemmin) minun hiuksiani on kehuneet tuntemattomatkin.
Kuulostaa kamalalta omakehulta, mutta hiuksistani olen todella tarkka (kun paljon muuta hyvää ei sitten olekaan... tai ainakin siltä taas tuntuu kun paino on päässyt karkaamaan sen kevättalvella pudotetun -6kg ja siihen +4kg lisää... argh!!!! Minäkö jojo....??) ja siksipä on erityisen kivaa, jos joku sen vielä huomaakin.

Mieli on ongelma siinä mielessä, että säännöllisen epäsäännöllisesti se alkaa kuiskimaan kuinka lyhyet hiukset olisivatkin tosi kivat. Tai punaiset. Tai koko pään raidat. Tai jotain muuta vastaavaa joka on hetken kivannäköistä ja sitten seuraa puolen vuoden hiusongelmat.
(Tässä vaiheessa kelkasta on pudonneet ne joilla ei ole hiusongelmia ja ne jotka eivät vähääkään välitä ;) )

Toukokuussa mieleni teki jälleen tämän.
Ja meinin ja leikkasin viime kasvatuksen tuloksen, eli ihanaakin ihanemman "Bob-polkan" (googlen kuvahakuun vaan!) joka oli ehtinyt pituudeltaankin jo sopivaksi, eli reippaasti yli korvien, mutta ei ihan hartioille. Ja leikkautin lyhyet! Ihan lyhyet.
Miksiiiiiiiih?! Taidan tatuoida otsaani tekstin : "Ei ikinä lyhyitä hiuksia".

Kuinka paljon useammin lyhyitä hiuksia pitääkään pestä, hoitaa ja leikata.
Ovat ne nätit. Ei sillä. Mutta ylikasvaessaan hirveät!
Ja kun en minä vain saa aikaiseksi sitä joka toinen viikko leikkaamista. Joka tässä paksussa hiuspehkossa sitten kuukauden välilläkin näkyy jo hurjasti.
Jos on ehkä ohuempi hiuslaatu ja/tai hitaampi hiustenkasvu niin lyhyet voi olla todella hyvä valinta.

Mutta jos on löytänyt sen täydellisen mallin (kuten minä Bobini heh) niin siinä olisi pysyttävä.
Koska silloin ne hiukset eivät ole se ongelma vaan onni.

Se on hirmuinen ero katsooko peilistä aamulla Rölli vai Kaunotar (viitaten ainoastaan hiusten tienooseen!!). Ja meneekö aamulla hiustenlaittoon 2-4min vai 20-40min. Ja vielä se onko ainaisesti tyytymätön vai (melkein) aina tyytyväinen.

Vaihteluahan voi saada väreillä (tosin minulta pitäisi kieltää myös se punainen väri! Onko se vain minussa vai lähteekö se haalenemaan muillakin 15min kampaamon ovesta poistuttua? Ja jääkö se muillakin tatuointina tyynyliinaan... kivoja päänmuoto-tyynyliinoja meillä. Siis roskissa.).

Ja sitä paitsi, teininä/nuorena aikuisena kun oli sitä kuuluisaa aikaa sitä ehti kokeilla.
Siis mitä se on se aika, kun aamulla väkertää naamaa ja hiuksia peilin edessä valehtelematta tunnin ellei kaksi.
Suorastaan naurattaa, kun nykyisin hienompiinkin juhliin se meikin teko kestää max.15min ja hiukset toiset mx.15min. Yleensä ei sitäkään. Olen juossut autoon mekko päällä, ripsari kädessä ja paplarit päässä suihkuttaen mennessä hiuslakkaa...
Silloin kun oli sitä aikaa niin ainakin minun päässä on käynyt vierailemassa värit mustan kautta vaaleaan ja punaoranssista violettiin ja kaikkea muuta mahdollista. Pituudet on olleet aivan pikkiriikkisen pidemmät kuin siili ja ihan puoleen väliin selkää pitkät. On ollut permanenttia, lettiä, kiharaa, etuhiusta joka muodossaan ja mallissaan ja jopa ns. 90-luvun pystäri etutukkakin. Sitä oli yleensä pojilla, mutta pitihän minunkin kokeilla. Rastat ovat jääneen harkinnasta huolimatta ihme kyllä kokeilematta.

Nyt olen tässä viha-rakkaussuhteessa viha-vaiheessa. Haaveilen Bobistani ja teen kaikkeni saadakseni Bobin takaisin, mutta hitaalta edistyminen tuntuu.
Koska kasvatan, en voi antaa leikata ex-lyhyttä malliakaan takaisin. Se oli tosiaan räyhäkkä ja siisti alkukesästä, nyt se on mallia Turjake.
Kuka muu kuin minä muistaa Aku Ankan taskarissa seikkailleen karvaisen olennon?

Parhaana päivänä, kuten tänään, kun oli puhtaasti kotiaamu, minulla on aikaa laittaa edes hieman hiuksiani ja nyt tulee hurrrrrja paljastus!!! Tältä ne siis näyttävät. Tänään.

Päässä värinä tumma pohja ja päällä ruskeita ja punertavia raitoja, etuhiukset vinoon leikattu. Korvalliset vaiheessa Ilves, aina yhtä pystyssä kuin ilveksen korvatupsut ja niinpä niihin on käytettävä noin puoli pulloa hiuslakkaa suoristusraudan jälkeen.

Pesun (shampoona Sunsilkin violetihtava puteli ja hoitoaineena Sunsilkin keltainen) jälkeen suihkutan hiuksiin Sunsilkin (alkaako kuulostamaan mainokselta? Ei ole, tajusin vasta kirjoittaessani, että kaikki kolme tuotetta on samalta firmalta) lämpösuojasuihke joka on tullut LivBoxista ja lisäksi suihkutin Glissin color protect conditioner joka on ihan mun luottotuote karheille hiuksille. Lisäksi hiusten "alle" Herbinan tyvikohottajaa. Ja siis sitten föönaus ja pikkuisen suoristinta.

Tämä kaikki ärsyttää minua, koska parhaimmillaan Bobini on pesun jälkeen valmis niin, että suihkautan lämpösuojaa ja sitten kevyt föönaus. Ja Bob myös kuivuu ihan ok vaikka ei föönaisikaan. Silloin ei ehkä ole niin täydellinen, mutta mökkiviikonloppuna en kanniskele fööniä mukana ja silloinkin Bob näyttää hyvältä. Tämä malli näyttää... tekisi mieleni sanoa karhun perskarvoilta, mutta joku saattaisi säikähtää, joten jätän sanomatta ;)

Joten Pelastakaa Bob-kampanja käynnissä ja tukea saa osoittaa mielinmäärin ;)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Koko Suomi leipoo, myös minä :)

Tiramisu-kuppikakut nimellä (ne on muffinseja! Muffinseja!) Pirkassa ilmestynyt ohje löytyy linkin takaa.

Kehotan vakaasti kokeilemaan, namia!! 

Mutta muistakaa malttaa jäähdyttää ne muffinsit ensin kunnolla, ettei käy niinkuin ahneelle minulle, että ihana kuorrute valahtaa... :)