Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Posttraumaattisesti

Iskiköhän mulle nyt joku posttraumaattinen stressikohtaus * kun pääsin kotiin vietyäni Pienemmän mummolaan ja istuin tähän koneelle niin oon tunnin verran vaan istunut ja huokaillut ja nappasin burana 800mg kipuun ja särkyyn.

Se trauma mikä mulla on ollut on tietysti tää muutto. Kävin eilen tekeen loppusiivouksen (melkein kokonaan, lattian pesu jäi vielä täksi illaksi) ja kun tulin kotiin pajatin miehelle muutaman tunnin verran aiheesta: "Joko meille hankitaan siivooja tai sit sä alat tekemään kaiken, kun minä teen aina kaiken ja sinä et ikinä mitään ja mulla on vielä reumakin" (kehtasin käytttää "reumakorttia", en tee sitä melkein ikinä).
Tätä tyypillistä.
Ja valehtelijakin olen, koska todellisuudessa mun mies tekee kyllä mitään. Istuuhan se ainakin sohvalla kalsarit jalassa ja juo kaljaa. Ei kun viskiä. Ja joskus kaljaa.

Oikeasti mun mies on ihana. Kuka muu kestäisi minua ja minun vitutuspajatustani eikä edes sanoisi vastaan? Kuuntelisi vain ja sanoisi, et minä olen supernainen? Siis oikeasti, näin: "Olet oikeassa, sinä olet supernainen, kun jaksat kaiken tän". Ja ei, se ei ollut vittuilua (vaikka se noin luettuna kuulostaa siltä). Se sanoi sen vilpittömästi. Arvatkaa saiko se minut hiljenemään? No ei!

*Posttraumaattinen reaktioon sairastunut henkilö ”juuttuu kiinni” traumaan. Traumaattinen tilanne tunkeutuu mieleen yhä uudelleen ja he elävät sen uudestaan ja uudestaan ajatuksissaan, tunteissaan tai mielikuvissaan. Ihminen voi turvautua alkoholiin ja lääkkeisiin. Tämä saattaa häiritä ihmisen käsitystä maailmasta pohjimmiltaan turvallisena ja ennustettavissa olevana paikkana.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Se on perjantai ennen kuin huomasinkaan

On perjantai-ilta ja maha täynnä intialaista ruokaa, joten olo on erittäin hyvä. Blu-ray soittimessa odottaa Alex Cross jolta en odotakaan muuta kuin aivojen nollausta peruselokuvalla. Irtokarkkejakin olisi, mutta ei tähän intialaisruoan täyttämään mahaan mene edes yhtä vaaleanpunaista sientä!

Huomenna olisi luvassa Lapin Rakentajamessut miehen kanssa ja illemmalla vielä viimeinen spurtti jossa haemme vanhalta asunnolta viimeiset rippeet, joka suomeksi tarkoittaa muutamaa matkalaukkua ja parvekkeen tuolia muistaakseni. Ja jospa saisin miehen purkamaan kaksi laatikkoaan?

Tajusin tuossa, että kesäkuinen Korfun matkakin lähestyy uhkaavasti, arvatkaa vain onko meillä vielä edes passeja? Lisäksi kaikki kesävaatteet pojille pitänee hankkia, molemmat ovat viime kesästä venähtäneet niin ettei mitään ole. Isommalle sentään meni kesäkengät viime vuodelta. Kokoa 38. ja 39. Jaksaa naurattaa minua (kokoa 36/37) aina :)

Isommalle pitäisi kehittää Salainen Agentti/Men In Black-tyylinen puku tiistaiksi kouluun. Sekin iski ihan juuri, koulukin loppuu aivan pian. Isomman opettajalta tuli tieto, että hän jatkaa opettajana edelleen. Ihan kiva homma, Isompi tykkää opettajastaan, joka on kyllä tiukka, mutta myös oikeudenmukainen.

Mukavaa viikonloppua :) !


torstai 25. huhtikuuta 2013

Muuttolaatikko iloja

Enpä ole koskaan tehnyt tätä, nimittäin blogannut istuen vessassa.
Ei, en istu pöntöllä, enkä vaikeroi taudin kourissa haluten kiihkeästi jakaa kauheimman olotilani online, vaan sensijaan keksin oivan tavan hyödyntää aikaa jonka poikalapseni viettävät tuolla kylpiessään (vesi kuuluu vastikkeeseen) :)

Pehmeä tyyny ja netti ja aika kuluu nopeampaa, muutama ilta nimittäin on mennyt ihan lehteä lueskellen, mutta ollakseni rehellinen, ekana iltana oli ihanaa katsoa noiden läträämistä ja nyt se on tylsää ;)

Ihanaa on tietenkin se, että lapsilla on kivaa ja nukahtaminen on superhelppoa tän jälkeen aina, mutta kun katsottava on perään.

Minulla on hukkumisfobia myönnän. Siis oikeasti. En koskaan voisia asua lapsien kanssa esimerkiksi joen rannassa ja ihmettelen suuresti miten kukaan kykenee. Ellei joen ja lasten väliin ole rakennettu vähintään viisi metristä aitaa.

Mitäs muuta? Aikaa ei tunnu olevan yhtään sekunttia vuorokaudessa mihinkään ylimääräiseen (lue=nettiin) ja pahvilaatikoita putkahtelee koko ajan lisää.
Eilen illalla luulin jo tyhjentäneeni kaikki laatikot ja luulin todellakin, että kaikella on edes suunnilleen jonkinlainen paikka ja menin retostelemaan kätteni jälkiä miehelleni.
Joka sitten pudotti minut korkealta ja kovaa muistuttamalla, että vanhalla asunnolla oli vielä ainakin 8 laatikkoa tavaraa!!

Tänään olen purkanut noita laatikoita havaiten samalla, että kolme vuotta on näköjään tolkuttoman pitkä aika!
Mikä muuten selittäisi ne massiiviset määrät krääsää ja roinaa jonka olemme ilmeisesti edellisen muuton jälkeen ehtineet kerätä?!

Olin myös ilmiselvästi viime muutossa liian hellämielinen.. vai kiireinen? En todellakaan siis ole karsinut viimeksi muuttaessamme siinä mittakaavassa mitä olisi pitänyt ja voinut.
Miten muuten vieläkin mukana siirtyivät ne miehen mummoltaan perimät ihmeen rumat juomalasit. Nyt ne saavat luvan lähteä. Samoin kuin minun ensimmäiseen asuntoon ostamani 4 tekstimukia jotka yhdessä muodostavat lauseen " I Really Love You". Ja paljon muuta vastaavaa :)

Nyt nostamaan Pienempi tuolta ammeentapaisesta kaappisysteemistä, koska se ei pääse sieltä itsekseen, reuna on liian korkea, sitten ilatapalat, pojat nukkumaan ja mulle on luvassa... niinpä niin, vielä pari laatikollista!


maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kiire ja kaksi kysymystä

Hirmuinen kiire koko ajan ja paikat aivan jumissa. Koita siinä sitten könkkästä tavaroita paikalleen kun jokapaikka huutaa hoosiannaa. Mutta en valita. Aukaisen silmäni aamulla ja tosi onnellisena katselen kaunista lattiaani, ihania värejä ja uusia pintoja :)
Totuttelemista on ja tavarat vähän siellä sun täällä... onko siihen jotain sääntöä kuinka pian kaiken pitäisi olla paikallaan ;D Ensimmäisenä kysyisinkin sopisiko jos jatkaisin purkamista&järjestämistä joskus... sanotaanko vaikka puolen vuoden päästä? ;)

No ei se tilanne edes ole niin paha, vaatteet on paikoillaan, olohuone ja lastenhuone on jo täysin kunnossa, mita nyt verhot puuttuu, keittiö on murheenkryyni nyt, olen tainnut hamstrata vähän liikaa kaikenlaista keittiökamaa :D

Vanha asunto on meidän vielä reilun viikon verran, 2.5 pitää palauttaa avaimet, siellä on edelleen olohuoneenverhot, muutamia asioita keittiössä ja loppusiivous, argh.

Harmittaa, kun en kertakaikkiaan ole voinut lukea ihania blogeja, netti saatiin toimimaan tänään iltapäivällä. Ja vaikka olisi saatu aiemminkin, niin enpä ole ehtinyt istua edes ruokapöytään!

Ihanan keväisiä päivä ollut ulkona, mitä nyt tänään kun hain koukkuja kaupasta vaatehuoneeseen, niin astuin niin jättimäiseen mutamönjälammikkoon, ettei muulla väliä! Kenkä sanoi oikein kirjaimellisesti "SLURPS" ja piti ihan nykäistä se ylös. Se entinen kenkä.
No tosin ne oli niin loppuun ajetut Uggsit ettei niitä olisi oikeastaan saanut enää ulkoiluttaakaan ;)
Siinä toinen kysymys, milloin UGGit ovat liian talviset jalkaan? Elokuussa.....? :D

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Muuttoraivari ADHD:lle

Ei ehkä äkkiseltään uskoisi, että 4v pakkaa paremmin, säntillisemmin ja siitä on enemmän apua kuin 33v miehestä!! Mutta niin vain se on.
Istahdin purkamaan v*tutusta hetkeksi, kun muuten menisin ja karjuisin... Miehen ADHD pukkaa oikein kunnolla esiin näin muutos tilanteissa ja kun olisi pakko tehdä.
Puolet päivästä menee johonkin tyhjänpäiväiseen ja toinen puoli siihen, et just nyt  piti alkaa vaihtamaan autoon osaa.

Onneksi meillä on jo muuttoja sen verran takana, että tämä on varsin tuttua ;) ja vuosiakin. Jos tämä olisi tyyliin suhteen eka vuosi ja eka muutto... ai niin, mut been there, done that! Se oli hetkeksi sellainen suhteen stoppari ettei toista. Mun on vaan ollut hyväksyttävä tämäkin puoli osaksi meidän elämää ja elettävä.

Iso määrä vielä pakkaamatta, eli yöhän tässä menee, mutta menkööt, nukunpa sitten la-su yönä sitäkin makeammin ;)

Onneksi talojen väli on kävellen max. ehkä 20m?? En ole tosin mitannut, mutta tossa se on vieressä :) ja tästä avainten luovutus on vasta 2.5. Eli ensi viikko aikaa ravata kotien väliä ja rauhaa tehdä loppusiivous.

Eilen käytiin illalla Fröbelin Palikoiden 25v konsertissa. Oi että Pienempi oli innoissaan :) Sitä on niin mahtava katsoa kun valtava määrä pieniä ihmisiä hyppii tasajalkaa ja tekee kaiken perässä mitä lavalla! Ja myönnän auliisti pitäväni Fröbelin Palikoista itsekin :) Niiden kappaleet kun ei ole niitä pahimmasta päästä päähän soimaan jäävistä... "Pii-paa, pii-paa, uu-aa, uu-aaa, piipaa auto punainen..." :D

Huuh. Hetken hengähdys ja lasillinen Pepsi Maxia (se on totaalisesti mun pahe!) ja miehen onneksi mä olen maailman lyhyt vihaisin ihminen ;)
Nyt mun on vaan jatkettava ja luotettava siihen, ettei maailma kaadu niskaan ja onneksi mulla on huomenna ystäviä auttamassa muutossa, saatiin värvättyä ainakin 5 raavasta miestä, ehkä pari enemmänkin, kantamaan, joten sen suhteen ei ole ongelmaa :)

Ai niin! Himskatti, miten sitä on ennen tullutkaan toimeen ilman FB-kirppareita?! Mun lompakko pullistelee (kirjaimellisesti) kerrankin, kun myin kaikki uuteen asuntoon sopimattomat jutut tänään tyylillä "Pikamyynti, tänään haettava" ja kyllä onkin porukkaa ravannut tässä samalla!
Sinne meni astianpesukone, matot, kahdet verhot ja lastenhuoneen verhot ja matot!
Ei mulla kaikkia uusia ole tilalle, mut rahaa on ostaa ;D

Niin ja vielä ps. PeNalle, kylpykukkanen tuoksuu ihanalle, tuli siis hyvin ja ehjänä mun arvontavoitto perille jo viikolla, mutkun en ole muka ehtinyt kiitellä! Sunnuntaina hemmottelen ihan vain minua kylvyllä, joten kokeiluun menee pika pikaa! :)

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

To do

täältä
Liika on liikaa!!








täältä






 Huomisen suunnitelma:


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Muuttoviikko!

täältä
Lauantaina on virallinen muuttopäivä, mutta koko viikkohan tässä menee pakkaillessa ja siirrellessä kamoja.

Stressitaso nousee kohisten, koitan kovasti ajatella, että "Ei tämä nyt niin iso homma ole, tässähän tämä menee" ja sitten vilkaisen ympärilleni... ARGH!!!

täältä

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Niin harvinaista herkkua

Niin harvinaista etten meinaa muistaa miksi sitä oikein sanotaankaan... Ai niin! Omaksi ajaksi!

Aamulla Netflixistä Tin Man aamukahvin ja paahtoleivän kanssa.

Pitkän suihkun, meikkauksen ja hiusten laiton jälkeen kaupungille shoppailemaan kaverin kanssa.

Kaupoissa kiertelyä, kahvilla käyntiä, vain vähän ostoksia, mutta juttelua sitäkin enemmän :)

Kotiin noutoruoan kanssa ja elokuvailta tiedossa.

Eli suomeksi pojat ovat mummolassa yötä, Isompi meni sinne koulusta suoraa ja Pienemmän vei mies kun meni töihin tänään vasta kymmeneksi.

Hyvin harvinainen ja hyvin tarpeellinen päivä :)
Flunssat on selätetty ja stressistä ja valvotuista öistä hankittu selkäkipukin häipyi kun sai rentoutua kunnolla.

Aivan mahtavaa viikonloppua kaikille!!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Mitä, missä, milloin

Tuli aiemmasta remontointipostauksessa ja remonttifirman kehumisessa hämmennettyä kommenteisssa K.Ärjyperää ja sain silloin tämän postausidean, mutta penteleen flunssa sotki kirjoitussuunnitelmat.

Synnyin tosiaankiin muutaman kilometrin säteellä tästä missä nyt asumme ja mihin pian muutamme. Sairaalassa siis toki, se on tuossa aika lähellä, mutta niin on synnyinvuotenani valmistunut kotikin, jota nykyisin mummolaksi kutsutaan :) Sinne on tosiaan matkaa noin 100m, en ole koskaan mitannut, tiedä vaikka olisi muutaman metrin vähemmän.

Teini-ikäisenä vannoin, että tulen näkemään maailmaa ja "tänne en ainakaan jää asumaan" oli usein kuultu lause minun suustani. Eikä se ollut vain uhoa, koska kun irtisanouduin ensimmäisestä työstäni oli yksi syistä se, että uusi työpaikka odotti jo, missäpäs muuallakaan kuin ihanassa, isossa Helsingissä jonne suuntasin pienine muuttokuormineni, työpaikkaan kuluvaan työsuhdeasuntoon jota en ollut koskaan edes nähnyt.

Helsingissä tapasin myös mieheni ja muutimmekin pian yhteen ja koska työsuhdeasuntoni oli mini ja mies asui kimppakämpässä, päädyimme yhteistuumin kasaamaan tavaramme yhteiseen kotiin joka sijaitsi Vantaalla. Viihdyin pääkaupunkiseudulla hyvin, mutta kun alkoi esikoisen kouluunlähtöaika lähestymään mielessä vilkkuivat vain pienempi kotikaupunkini ja sen pienet ihanat ympyrät, pienet koulut ja turvalliset tiet.

Niin päätimme muuttaa tänne ja näinä muutamana vuotena joita olemme täällä asuneet en ole kyllä katunut päivääkään.

Nyt valehtelin. Kadun minä välillä, mutta vain aikuisen näkökulmasta. Kateellisena luen menojuttuja lehdistä ja blogeista, katselen ostosmahdollisuuksia ja aikaisempaa kevättä. Välillä ikävöin hirmuisasti tietysti myös niitä kavereita jotka sinne jäivät. Onneksi on tietokoneet, puhelimet, nettikaupat ja ennenkaikkea lentokoneet ;)

Koitamme vähintään 2-4 kertaa vuodessa käydä Helsingissä, onhan siellä kuitenkin poikien toinen mummola, tai siis toiset, mummola ja pappala erikseen ja äiti saa edes hetkeksi vajota siihen massaan joka velloo pitkin Helsinkiä parhaaseen shoppailuaikaan ;)

Kuitenkin aina palatessa näen myös sen ihanuuden mitä täällä meille on. Rakastan pohjoisen luontoa, rauhallisuutta, tietynlaista pienuutta.

Siedän jopa ylikaupallistetun Joulupukin.

Kuka arvaa missä me siis asutaan? ;)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Epikriisi

Hellittäähän tämä tauti joskus? Varmasti?
halutti ainakin kysyä sunnuntaina kun jouduin päivystykseen. Oikea silmä turposi ja yskä oli pitänyt hereillä jo kolme yötä putkeen, tukkoinen nenä vaikeutti hengitystä ja muutenkin rohisi ja puhisi.
Mutta se silmä. Siitähän syystä sinne päivystykseen lähdin. Arvasin kyllä, että flunssa oli mennyt poskionteloihin ja ajattelin, että kyllähän minä aikuinen (marttyyri-)ihminen maanantaihin saakka kestän, kunnes heräsin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja silmä oli outo.
Vessaan rämmittyäni paljastui tosiaan se tosiasia, että silmä oli kirkuvan punainen, vetisti ja oli hyvin turvonnut.
täältä

Sain aivan mahtavaa hoitoa päivystyksessä ja kerrankin myös myötätuntoa :)
Osittain syynä oli varmastikin sunnuntai-aamun hiljaisuus, mutta oli se naislääkäri aivan ihana! Minun lisäkseni päivystyksessä oli vain yksi nainen, jolla sattui olemaan sama sukunimi kuin minä olen omaa sukuani. En ollut nukkunut muutamana edellisyönä melkein ollenkaan ja niinpä pomppasinkin ylös joka kerta kun lääkäri kutsui tätä toista naista.
Ja molempia meitä kutsuttiin aika usein, samoin kuin minulta häneltä otettiin myös useampia eri verikokeita ja röntgeniä ym, eli nimeä huudeltiin useamman kerran ja joka kerta minäkin kuuliaisena nimeni kuullessani pomsahdin penkistä :D

Silmää tutki sitten lopulta myös oikein ammattitaitoinen silmälääkäri. Turvotus johtui sitten lopulta ihan vain oikean posken täynnä olevasta poskiontelosta ja se punoitus oli aivan oma juttunsa.
Punoitus johtui silmän sarveiskalvon reunahaavaumasta ja iriitistä. Sain antibiootti-kortisonitipat ja reuman "lisäke" se tämäkin sitten on, ei tekemistä poskionteloiden kanssa, tuli vain valitettavasti yhtä aikaa.

Nyt vain sitten lepoa ja lääkettä, entistä enemmän, olisi kiva olla keskiviikkona edes kohtuu kunnossa olisi liput ostettu lasten näytelmään.


perjantai 5. huhtikuuta 2013

Ihana ilta-aurinko :)

"Oon Sonik te Hettehooooooood!" :) Pienempi, 4v
  

Ai niinkö?

HS:ssa tänään tästä asiasta!

Aina olen isomman hinnan maksanut ja syönyt "paistijauhelihaa", tosin eron esim. Snellmanin ja Lihatukku Tammisen paistijauhelihassa olen huomannut jo aikaa sitten, ero koskee niin makua, ulkonäköä kuin koostumustakin. Selvisihän sekin, kun joku aika uutisoitiin kuinka tutkittaessa Snellmannin paistijauhelihassa oli vähimmillään (korjatkaa jos ole väärässä?) 5% sitä paistia. Olikohan se lukema 5-30% mikä sekin on aivan älytöntä, että joskus voi olla kokonaisuudesta 30% toisella kerralla 5%?

Ei muuta tänään :)

torstai 4. huhtikuuta 2013

Kivat, hyvät remppamiehet

Kun aina haukutaan remppafirmoja niin mullapas on uutisia: Meidän oli hyviä! Supereita! Loistavia!

Pakettiin kuului tehtäväksi kattojen maalaus, jonka tiesinki vaativan ammatillaisen, katto kun on sellaista 80-luvun "rappaus"kattoa, ihan siisti tosin, halusin vain raikastaa väriä (tiistai ja Pientä pintaremonttia tosin sai harkitsemaan sellaista panelointia kattoon...ehkä myöhemmin joskus). Lisäksi neljän ison seinän paklaus ja maalaus ja vielä tehosteseinän tapetointi ja olkkarin toisen pitkän seinän tapetointi.

Pyysimme tarjouksen kolmelta eri firmalta. Käytimme kaikki katsomassa kohdetta, uutta kotiamme.

Firma 1: Tähän menee noin kolme-neljä päivää. Sovitaan urakkahinta ja siihen kuuluu se, että me käymme ostamassa muut tarvikkeet, mutta te itse tapetit. Annatte vain maalien sävyn minulle niin ostan. Päivää ennen varsinaista remonttia käymme suojaamassa suojattavat pinnat ja poistamme entiset tapetit.

Mies oli mukava, siististi pukeutunut ja asiallinen. Hinta joka kattoi "kaiken" oli 850e. Minun mieheni mielestä sikakallis.

Firma 2: Tähän menee ainakin 8 päivää. Ainakin. Muun teen kyllä ihan parissa päivässä, mutta kattoon menee viikko. Ainakin. Materiaalit ostatte itse ja poistatte nuo entiset tapetit. Suojaamisen hoidan minä.

Mies oli mukava, todella asiantuntevan oloinen ja kuulosti erityisen rehelliseltä joka tuntuu olevan joskus tällä alalla harvinaista. Hinta hänelle oli 1400e. Ei tinkivaraa.

Firma 3: Näitä kattoja en sitten maalaa. En todellakaan. Kerran yritin maalata tällaista. Sanoin kyllä omistajalle, ettei kannata, ne tipahtaa alas kun alkaa maalaamaan. Ihan hirveä, koskaan en enää ala siihen. Te paklaatte itse ja poistatte tapetit. Lopun voin tehdä. Materiaalit ostatte te. Suojaamisen teette te.

Mies haisi tupakalle, oli epäsiisti ja jalassa oli kesäcrocksit. Hinta oli 200e.

Ihme kyllä päädyttiin siihen ensimmäisenn firmaan, eikä tähän viimeiseen :) Ja yllättäen se hinta ei mun miehen mielestä ollutkaan enää sikakallis ;)

Kolme päivää meni, ensimmäinen suojaamiseen, entisen tapetin poistoon ja paklaukseen. Toinen kattojen maalaamiseen (ei ne tipahtaneet alas!) ja kolmas maalaukseen ja tapetointiin. Eilen oli valmista.

Jälki näytti hyvältä, tosin haluan vielä käydä katsomassa päivän valossa kunnolla, kävimme vain iltasella pikaisesti vilkaisemassa, mutta olin yllättynyt silti. Mikään ei ainakaan pompannut suoraa silmille ja siihen todella kului kolme päivää ja juuri ne kolme päivää jotka olikin sovittu!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Flunssan 6 parannuskeinoa + yksi

Ok, myönnän heti alkuunsa, mulla mitään parannuskeinoja ole! Mutta helpotuskeinoja? Näitä ilman en itse pärjäisi flunssassa:

1) Mulla ainakin menee nenänalusiho rikki nanosekunnissa, joten pehmeät, mielellään aloe veralla tmv höystetyt nenäliinat noin kahtena tuhantena kappaleena ovat aivan ehdoton (ja bebanthen vielä siihen nenänalusiholle)

2) Tee. Litrakaupalla teetä hunajalla, joku voi aivan vapaasti ehdotella mustaviinimarjamehua, kuten isäni on tehnyt flunssien aikana jo varmaankin noin parikymmentä vuotta, aina kun se kuulee, että joku on sairaana se kiekaisee: "Mustaviinimarjamehu!", mutta ei se mua auta. Kamalaa litkua en saa alas, eikä siitä silloin ole mitään hyötyäkään.

3) Netflix/Filmnet. Tällä hetkellä katsonnassa Game of Thrones kausi 3, Filmnetistä maanantaisin. Kun sunnuntaina tulee ameriikoissa niin jo maanantaina saan katsoa uuden jakson. Ja toki kaikkea muuta mahdollista, makaan siis lahnana sängyssä ja tuijotan. Olisikohan tämän pitänyt alkaa: Lepo?

4) Jos silmät kestää niin kirjat. Jossain vaiheessahan se tuijottaminen vain kyllästyttää. Sitten vaihdetaan kirjaan. Itse luen kipeänä vain ja ainoastaan hömppää. Nyt menossa Marian Keyesin uusin. Niin hömppää ettei enää hömpemmäksi pääse.

5) Lapset hoitoon jos vain mahdollista. On kuitenkin hyvin mahdollista ettei se ole mahdollista. Sitten pitää vain uskoa dvd:n ja tietokonepelien mahtavaan voimaan. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten todellakaan flunssaisena pärjäisi ilman ja jos Pienempi ei menisi mummolaan tänään niin se tönöttäisi koko aamupäivän siinä tv:n ääressä. Ainakin siihen asti kun Isompi tulisi koulusta ja sitten valjastaisin epäreilusti isoveljen viihdyttämään pikkuveljeä muullakin kuin tv:llä. No ei onneksi meillä epäreilusti, edelleen odotan sitä vaihetta jossa Isompi sanoo, ettei se jaksa Pienempää tai jotain muuta vastaavaa. Koska se ikäero nyt on mikä on. Eipä ole vielä näkynyt vaan täysin tyytyväisinä toisiinsa ne päät yhdessä rakentaa legoja ja junaratoja ja Isompi lukee taskareita ääneen Pienemmälle.
Silloinkin kun Isompi lähtee omien kavereidensa kanssa yksin, se lohduttaa Pienempää: "Isoveli tulee ihan pian ja sitten rakennetaan yhdessä legoilla mahtava lentokone" tai muuta. On mulla ihanat pojat :)

6) Kuusenkerkkäpastillit. Ne on hyviä, ne rauhoittaa kurkkua. Saatavilla ainakin luontaistuotekaupoista.

+ yksi: Alkoholi. Nyt en meinaa viinin lipittelyä, siideriä tmv, vaan tujausta jotain kovempaa tavaraa. Turruttaa kurkun ja hetkellisesti silloin tuntuu paremmalta. Illalla otettuna auttaa nukahtamaan.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Diskokylpy

Iski se flunssa kyntensä minuunkin, isoista Kinder-muna syömingeistä huolimatta, ei siis Kiki toiminut ne Kinderit flunssalääkkeenä ;)
Eilisen aamupäivä meni minulla sängyssä, lapset pelasivat Gamecubilla (ja kiljuivat jos toinen voitti epäreilusti kaksi kertaa peräkkäin) ja mies oli uudessa kodissa poistamassa niitä kammo-keltaisia tapetteja. Ei minulla ole keltaisia tapettajakaan vastaan mitään, Helsingissä asuessa valitsin ihan omin kätösin olohuoneeseen valoisat keltaiseen taittavat tapetit, mutta nämä muistutti pahasti lapsuuden kodin seiniä 80-luvulla pintoineen. Ja olivat kuitenkin siis tapetoitu ihan vasta... Mistä edellinen asukas oli edes mahtanut löytää ne tapetit....?

Tilalle tulee kuitenkin violetti (juu, kiljukaa kauhusta, se voi kuulostaa siltä, ettei se ole sen parempi) tehosteseinä ja muuten valkoiset seinät. Torstaihin mennessä siellä pitäisi olla valmista paklausten, maalausten ja tapetoinnin puolesta, sitä odottaen :)

Sunnuntai-ilta tehtiin kuitenkin se mistä pojat ovat haaveilleet. Kipaistiin tuo pikkumatka uuteen kotiin niin, että mukana oli vain  poikein pyjamat pussissa, pyyhkeet ja saippuat ja pojat pelkillä alkkareilla toppavaatteiden alla. Lapset ovat siis himoinneet sinne kylpyammeeseen siitä lähtien kun sen näkivät :)

Ja olihan se aika hieno, eivätkä pojat olisi halunneet tulla pois ollenkaan. Ihanaa siinä minun kannaltani on myös ne ovet jotka sulkeutuvat tiiviisti ja vettä ei roisku joka puolelle kylppäriä! Radioista kuului NRJ (ei mitään järkeä minusta, en todellakaana aio kuunnella kylpiessäni radiota!), kattosuihku oli mahtava ja katossa olevat led-valot sai vaihtamaan väriä kuin diskossa konsanaan... Onneksi valot saa myös tavalliseksi. Mielessä käy vain, että mitä ihmettä ne edelliset asukkaat ovat todellakin ajatelleet ;D No, sen arvaa, että radio, värivalot ja vaahtokylpy ovat juuri sitä mitä 4v ja melkein 10v rakastivat :) :)

Tuolta sitten kotiin iltapalalle ja nukkumaan ja lapsethan nukahti alle minuutissa pitkän kylpemisen jälkeen, joka siis kertoo hyvää tulevista uudessa kodissa vietettävistä illoista ;)