Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 28. helmikuuta 2013

Pöllönpoika povarissa tunnusti ja haastoi

Sain ihanasti nimetyltä kohtuu uudelta blogituttavuudelta tunnustushaasteen, kiitoksia Pöllönpoika povarissa :)

Tämä on blogissani ennenkin vieraillut 8 totuutta-haaste ja jätänkin kahdeksalle eteenpäin jakamisen nyt välistä ja muokkaan haasteen vastaamaan minun tätä hetkeäni, eli tässä tulee

8 sisustustotuutta minusta (Saa napa jos tahtoo, muttei ole pakko)

1) Minulla on niin monien muiden tapaan ollut sininen kausi. Se tapahtui toisessa omassa asunnossani. Muuttaessani 54m2 silloin jättimäiseltä tuntuneeseen kaksioon 20m2 yksiöstä minulla luonnollisesti puuttui huonekaluja. Yksiössä huonekaluiksi olivat riittäneet yhden hengen sänky ja piskuinen ruokapöytä ja isoveljen vanha tv-taso.
Uusi asunto tuntui loisteliaalta siihen verrattuna ja niinpä marssin palkkarahat kourassa -tadaa!- Sotkaan! Ei minulla Sotkaa vastaan mitään ole, mutta silloin siellä oli tarjolla lähestulkoon ainoastaan sinistä. Mukaan tuli sininen levitettävä sohva, sininen matto ja ruokapöytä jonka 4 tuolia olivat pehmustettu, tietysti, sinisellä kankaalla.
Ja sitten oli ostettava siniset verhot. Ja sitten sain tuparilahjaksi taulun jossa oli sininen kissa (siis todella....) jne. Olihan se... sinistä.

2) Minulla pitää aina ollut tavaroille paikat. En ole niin siisti, että muuten järjestys pysyisi. Mieheni sen sijaan rakastaa nakata avaimet, puhelimet ym mitä kaikkea taskuista löytyy (ja kyllä niistä vaan löytyykin tavaraa!) tiskipöydälle. Josta minä en pidä yhtään. Tiskipöydän kulma täynnä puhelimia, lompakkoa, yms. Hankin miehelleni uuteen keittiösenkkiin yhdelle hyllylle korin ja osoitin sitä ja sanoin: "Paikka!". No ok, mieli teki, mutta tyydyin sanomaan vain, että pistäisitkö tästä lähtien tuohon ne tavarat. Ja se pistää :) Ihanaa, pelastakaa tiskipöytä rojulta onnistui!
Tosin nyt se jättää aina sen korin reunan roikkumaan sen hyllynreunan yli ja se kori mätkähtää lattialle tavaroineen kaikkineen kun lapset tietysti loikkii/juoksee/ryntää/hyppii juuri niin läheltä, että osuvat siihen.

3) Minulla on vieläkin ikkunassa "jouluvalo". Ei se ole jouluvalo, ei ole. Se on tunnelmavalo. Sellainen valokranssi. Ei siinä ole mitään jouluista ja iltaisin se vain on niin kätevä kun on pimeää niin lapset näkee yöllä mennä vessaan ja minä jääkaap... keittiöön ;)

4) Haluaisin valkoisen tv:n ja valkoisen kotiteatterisarjan.

5) Kuka maalaisi pinnatuolit valkoisiksi kun minä on sellaisissa asioissa niin saamaton ja ainoa tarjous jonka sain kun kyselin firmoilta maalausta oli 470e!! 5 pinnatuolia maksoi 35e. Juu ei kiitos.

6) Näin viime yönä unta Elfa-järjestelmästä jonka aion vakaasti asentaa uuden kodin vaatehuoneeseen. Tosin ostan kyllä luultavimmin sitä Ikean järjestelysarjaa, mutta unessa se oli Elfaa.

7) Olen kohtuu sopeutunut jo siniseen keittiöön ajatuksena. Silti kun istuin eilen sohvalla katsomassa telkkaria niin yhtäkkiä iski ajatus siniseen...!!! Ja kauhea öllötys. Luulen, että totun silti. Jos en totu niin tulee kiire hommata remonttirahat... ;D

8) Allekirjoitamme paperit ensi viikon maanantaina uudesta kodista. Siihen saakka saa pelätä pahinta. Ne tuhannet mielikuvat mitä voi tapahtua. He ovat myymässä kotiaan koska muuttavat hoitamaan naisen vanhaa äitiä... Mitä jos se äiti kuolee, eikä ne haluakaan muuttaa? Mitä jos siellä pamahtaa putket ja koko asunto tulvii? Mitä jos ne jostain muusta syystä ei haluakaan myydä...
Turha kai sanoa, että minä todella todella haluan sen asunnon?!


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Essien hotpink

Sain siinä edellisessä Livboxissa Essien kynsilakan, jollaista olin himoinnut kokeilla jo jonkin aikaa.

Tämä sävy jää minulla odottamaan kesää, koska pinkki on oikein kunnon räväkkä pinkki ja näyttää kalpeissa talvisormissa vähän..liialliselta. Hivenen rusketusta auttaa asiaan ;)
Tuossa kuvan alla on Costumen uusin numero jonka pinkki teksti vastaa suunnilleen samaa miltä Essien tämä sävy Lovie Dovie näyttää sormissa.

Päälle laitoin Yves Rocherin pikakuivattajaa (viereinen puteli).

Sitten käyttökokemuksiin:
 Olen lukenutkin, että Essiellä on leveä sivellin.
Kynteni ovat kohtuu kapeat joten yhdellä siveltimen hujauksella sain koko kynteen väriä. Ja vähän ylikin.
Pikkuisen (pari kynttä) vaati tottumista ja sitten sujui paremmin.

Ainakin tämä kyseinen sävy oli todella peittävä, yksi kerros riitti, kahdella sai loistavan peittävyyden.
Lakkasin sunnuntai-iltana ja ainakin vielä lakka on aivan virheetön.

Essien lakat ovat n.15e hintaisina kynsilakoiksi vähän hinnakkaita, mutta tämän ensikokeilun seurauksena käyn tasan varmasti nappaamassa jonkun vähän arkeen ja talveen sopivamman sävyn kaupasta. Sävyjähän on valtavasti!!

tiistai 26. helmikuuta 2013

Tauti prkl

Mahatauti iski, minuun nyt, odottelen nyt kuka alkaa näyttään seuraavana merkkejä... Koska tämä on tällainen lievempi ollut ainakin nyt ensimmäisenä päivänä niin oletan viettäväni vähintään ensi yön vessassa.

Koskaan en ole mahataudista helpolla päässyt, joten en odota liikoja nytkään. No niin, iltatoimet lapsille kutsuu, kun mies on edelleen töissä (lähti klo.05:ksi) ja jaksettava on ;)

maanantai 25. helmikuuta 2013

Nämä on ne missä pää nyt pyörii

Kuntotarkastus ohi ja kaikki hyvin vielä ;D

Pikaisesti kuvina ne mitä nyt päähän ainoastaan mahtuu. Uskon kuitenkin vasta kun nimi on paperissa (loppuviikosta)!!




 Jos ei sinistä pääse pakoon, niin otan siitä kaiken irti :) Onnekseni pidän keittiössä Greengate/Bloomingville/jne tyylisistä maalaisromanttisista jutuista muutenkin.
Mennään sitten sinisenä ;)
(Se valkoinen olisi enemmän minun juttu silti...)


Ja jotain kivaa voisi keksiä myös lastenhuoneeseen, pojilla on nyt kohtuu lapselliset eläinkuvioverhot ja väritys huoneessa on lime/turkoosi. Koska ihan kaikkea ei viitsisi lähteä uusimaan niin esimerkiksi verhoista olisi hyvä aloittaa ja lentokoneet sopisi hyvin sekä 4v:lle, että 10v:lle.

Olohuoneeseen vaihdetaan tapetti, se on varma. Tummahkon keltainen tapetti on minulle vähän liikaa, sen on sentään oltava jotain vaaleampaa.
Mutta tapetti ostoksille uskaltaudun, samoin kuin muillekin ostoksille, vasta nimen ollessa paperissa.

Näillä näkymin muuttokin olisi vasta huhtikuun lopussa, saisimme huhtikuussa pakkailla ja remontoida rauhassa, asunto olisi siis meidän maaliskuun lopusta.

**kuvat NetAnttila, Jotex, Wilhelmiinan kammari  Ja HUOM, en ole shoppaamassa näitä, kunhan googlen haulla etsin sanoilla vaaleansininen ja maalaisromanttinen jne jne :)

lauantai 23. helmikuuta 2013

Räyhäävä Ralf

Käytiin katsomassa Isomman kanssa Isomman paljon odottama Räyhä-Ralf. Olipa... kokemus.

Ensinnä perustiedot elokuvasta on se mitä mainoksista näki/näkee: K7 elokuva, Suomenkieliset äänet: Niko Saarela, Iina Kuustonen, Riku Nieminen, Elina Knihtilä.
Elokuvan idea on, että pelien (elokuvassa oltiin kolikkopelihallissa) hahmot ja maailmat ovat eläviä Toy Story lelujen tapaan. 7
Pelihahmot ovat peleissä töissä ja hahmojen kodit ovat pelissä, mutta kun pelihalli menee kiinni, työt ovat ohi ja hahmot vapaalla ja voivat liikkua pelistä toiseen kunnes pelihalli ilmoitetaan jälleen avatuksi.

täältä
Hauskalta kuulostaa ja trailerit olivat varsin mukavia! Elokuvateatterin aulassa on jo viime syksystä roikkunut hieno juliste jossa elokuvaa mainostettiin tällaisella kuvalla ->

Kuvasta vain kummasti saa sen kuvan, että suosikkipelihahmoja kuten Sonic ja Dr.Eggman tosiaan seikkailisi elokuvassa.
Tosiasiassa Sonic näkyy tasan yhdessä kohtaa pikku hetken ja ei Dr.Eggmanillakaan sen kummemmasti mitään roolia ole.

Itse olin pettynyt. Luulin todellakin elokuvan olevan pelipainotteisempi ja suosikkihahmojen olevan edes jossain roolissa elokuvassa!

Lisäksi elokuvassa oli osioita jotka eivät sopineet elokuvaan johon kuitenkin pääsee jo 4-vuotiaat vanhempiensa kanssa.

Elokuvan aivan alussa esimerkiksi "työpäivän" päättyessä nyrkkeilypelien miehet totesivat jotenkin näin: "Duunit päättyi, lähdetäänkö kaljalle?"
"Jos sinä tarjoat!"

Lisäksi elokuvassa aikuisen mielestä parhaan ns. "roolin tehneen" Calhoun pelimaailma ja asu olivat kyseenalaiset jopa aika pienille sopivaan elokuvaan, pelimaailmasta hirmuisine asetaisteluineen oli pitkähkö pätkä ja Calhoun itse näytti siltä miltä alla oleva kuva osoittaa (googlella löytyy vielä parempaa Calhoun kuvaa, nappasin tuon koska siinä näki Calhounin lisäksi C:n pelimaailmaa).
Etumusta oli vähän liikaa minun makuuni pikkulapsille sopivaan elokuvaan! Ja maailma itsessään oli synkkä, aseet suuria ja Calhoun seksikäs.

kaksi aika erilaista maailmaa, Calhoun...
 Pääpaino elokuvassa oli kuitenkin niissä hauskemmissa maailmoissa, kuten Ralfin omassa Fiksaaja Felix pelin maailmassa jossa hahmot olivat iloisia, pehmeästi piirrettyjä ja kilttejä.
...ja Felixin



Myöskään hauskaksi tarkoitettu Karamelli Nelli ei aivan tavoittanut minun naurunappulaa, Nellin sanailut eivät vain olleet hauskoja vaikka Iina Kuustonen varmasti parhaansa yrittikin.

Nellin ja Ralfin kaverisuhde oli kuitenkin elokuvan toiseksi parasta antia, Calhoun jälkeen. Tosin edelleen, Calhoun olisi sopinut paremmin johonkin vähän isommille tarkoitettuun ohjelmaan. Esimerkiksi Calhoun henkilökohtainen tragedia oli se kuinka hääpäivänä hän ei ollut turvannut selustaa, jättiötökkä tuli ja söi sulhasen alttarilla jolloin Calhoun veti jättimäisen tykkiaseen jostain ja alkoi ampua... vaan liian myöhään. Upposi varmaankin todella hyvin Disneyprinsessoihin tottuneisiin vai mitä?

Elokuvasta jäi sekava olo ja kertaakaan en tainnut edes naurahtaa, ei kyllä Isompikaan. Isomman mielestä elokuva oli ok, mutta ei loistava ja 3D vilisi silmissä vähän liikaakin, niin, että silmiä piti hieroa jälkikäteen. Jopa minun. Tässä nimittäin todellakin oli sitä melua ja melskettä niin, että hieman jo hirvitti. Vähemmälläkin pärjäisi.

kaksi viimeistä kuvaa Finnkinon sivuilta

Iholla-unta

Unessa minut oltiin ilman suostumustani naittamassa jollekin öljymiljardöörille minnelie. Onneksi Roman (sarjasta) tuli ja pelasti. Ja sitten suudeltiin ihanasti ;) beduiinien teltassa.
Minun varusteeni olivat kuin itämaisella napatanssijalla, Roman oli suoraan sarjasta tempaistun näköinen.

Mitäkön tästä pitäisi päätellä? Ainakin yhden asian voin heti kertoa: pussailut on jääneet selkeästi liian vähälle viime aikoina.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Allekirjoitusta vaille valmis, jälleen...

Viikonloppu on varmaankin ensimmäistä kertaa inha. Kokonaiset kaksi päivää pitää odottaa ;)
Toinen tarjouksemme meni läpi ja hinta jäi kohtuu reilustikin alle alkuperäisen lähtöhinnan vai kuvittelenkohan ensikertalaisena vaan niin? :D


makuuhuone ehkä tulevassa kodissa :)
Maanantaina odottaa vielä meidän pyytämä ja myyjien maksama, mutta meidän hankkima, kuntotarkastaja.
Joo, tiedän, voi kuulostaa naurettavalta, kun on kyse kerostaloasunnosta jne.
Me ollaan kuitenkin kertaalleen asuttu pari vuotta (aluksi tietysti tietämättämme...) homeasunnossa ja sitä en aio kokea uudelleen!

Nyt on taas tilanne jossa viimeisestä viisastuneena odotan innolla&kammolla viimeisintä tietoa.
Parhaassa tapauksessa olemme viikon päästä kodin omistajia :)

Huomenna mennään katsomaan Räyhä-Ralf elokuviin Isomman kanssa :) Saapahan ajatuksiin muutakin :)

Tänään kävin kirppistelemässä poikien kanssa. Hyvä reissu, saaliiksi sain uudehkot Better Bodies collegehousut 4e, Isompi nappasi Hot Wheels Battle for Five sarjan autoja ukkeleineen (tämän hetken nro1)  kolme kappaletta hintaan 2e ja jonkun koottavan härvelin hintaan 1.5e. Pienempi löysi ihania kirjoja, Pikku Einstein kirjan, paksun Disney kirjan ja Autot 2 kirjan, kaikki 1e hintaan/kpl. Lisäksi nappasin Pienemmälle kauluspaidan 2e.

Kun tultiin kotiin Pienempi luonteensa mukaisesti otti kirjahyllystä samanmäärän kirjoja, 3kpl ja kiikutti ne mulle "myyntiin kiipputolille" (r-puuttu edelleen), koska ne on jo "vauvakiljoja" ja onhan ne, ihan niitä pienimpien luukku-kirjoja :)
Isompi taas luonteensa mukaisesti alkoi laittamaan Hot Wheels saman sarjan ukkoja ja autoja riviin ja teki inventaarioita tyyliin "mulla on jo nää ja nää ja tää" ja kun kysyin ohimennen, että olisiko Isommalla jotain myyntiin kun sai uusia, Isompi säikähtäneenä keräsi heti ne kasaan ja hädissään "Ei kun mä tarvin nää kaikki!" ;D

Nuo pojat on kyllä niin kaksi ääripäätä vähän joka asiassa :)

Ja suuret anteeksi pyynnöt siitä mihin tämä blogi luultavimmin seuraavan viikon keskittyy, ajatukset vain kummasti pyörii siinä yhdessä ja samassa ;D

torstai 21. helmikuuta 2013

Vaaleansininen keittiö

Ei se keittiö ollut paha, ei oikeasti. Ihan siedettävä :) Minulla on siis henkilökohtaisia antipatioita sinistä keittiötä kohtaan menneisyyden vuoksi :)
tässä se nyt sitten on, eihän se ole kamala?

Sininen ei vain ole mun lempparijuttu. Voi olla, että ne kaappien ovet vaihtuisivat johonkin vaaleaan, melkein valkoiseen, ellei jopa valkoiseen ja voi olla, että sinne saapuisi rosterisia kodinkoneita.
Tai sitten hengailisin niiden siinä olevien kanssa jonkin aikaa, kuka tietää.

Ensimmäinen tarjous jätetty. Iik.


A-pua, tasaluku & asunnon ostoaikeet osa 2

20 lukijaa :D Tätä hymyä ei pyyhitäkään heti pois kasvoilta :)

Ja sitten varsinaiseen aiheeseen, eli siihen unelmakotiin joka nurkan takana häämöttää.

Meille asia nro 1 tässä oman kodin etsinnässä on ollut sijainti.
Ala-aste (vai pitääkö se nykyisin sanoa alakoulu?) jolla Isompi nyt on on aivan mahtava, rauhallinen, hyvällä paikalla ja sopivan kokoinen. Lisäksi alue jolla asumme on aivan mahtava, kaupunkiin sopiva matka, lähipalvelut kuitenkin sopivan matkan päässä, mummola muutaman sadan metrin päässä ja liikenne sopivan rauhallista. paljon lapsiperheitä, suunnilleen nolla mitään häiriöitä ja ulkoilu mahdollisuudet melkein oven edestä. Maisemat rauhallisia ja kauniita, joka kerrostalonkaan ikkunasta ei näy toista ikkunaa vastapäätä.
Mitäs vielä? Tulevaan yläasteeseen matkaa kertyy kyllä noin 4km, mutta sekin on kokomatkaltaan pyörätietä. Ihanne alue meille joten olemme keskittäneet asunnon etsinnän tähän kohtuu lähialueille.

Mikä tietysti on vaikeuttanut asiaa, koska kukapa tällaiselta ihanalta alueelta olisi pois muuttamassa? Myyntiiin tulee joko 70-luvun remontoimattomia asuntoja, rivi- ja omakotitaloja joissa on kaikki rempat tekemättä, eli ne ovat mummeleiden&papparaisten koteja, jotka ovat tämän alueen rakentamisen aikaan tänne muuttaneet. Me emme halua omakotitaloa emmekä missään nimessä pintaremppaa enempää remontointia.

Jossain aiemmassa postauksessa vihjailin, että tässä ihan lähellä on yksi kerrostaloasunto jota olemme ilmoituksissa katselleet "sillä silmällä". Kävimme katsomassa sitä eilen. Olihan se kiva :)
Keittiö tosin on remontoitu ihan vasta vaaleansiniseksi ja kylpyhuone samoin. Ihan heti en kuitenkaan viitsisi upouusia (2012 loppuvuodesta valmistuneita) remontteja alkaa purkamaan, joten voi olla, että hieman sopeutumista se keittiö vaatisi. Tosin se oli hyvin kaunis ja laadukkaasti remontoitu ja vaaleansiniset kaapit olivat.... No ok, olen rehellinen, olihan se shokki ;D
Oli ilmeisesti hyvä syy siihen, että osa ilmoituksen kuvista oli mustavalkoisina ;)

Niin siis miksi sisustan sitä jo innoissani? Ei, emme ole vielä kirjoittaneet papereita alle, mutta ei se paljosta puutu. Kaikki on muuten ok, mutta asunnon välittäjä on juuri vaihtunut ja hän ei ole saanut vielä asunnon kylpyhuoneremontista papereita, niiden pitäisi tulla huomenna hänelle.
Niin, jos ne ovat ok, niin annamme ainakin tarjouksen :) Jännää!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Aikojen alussa

Lapsillehan on tunnetusti vaikeaa ymmärtää pieninä, että vanhemmatkin ovat olleet joskus lapsia. Tai tarkennetaan, meillä ainakin tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää äidin ja isän olleen joskus vauvoja.
Isompi alkaa jotain selvästi hahmottamaan, tosin se ikä ja aika kysymys on jälleen haastavaa.

"Äiti, oliko silloin kun sinä olit pieni mummola samassa kohtaa?"
"Joo, kulta, siihen se rakennettiin silloin kun äiti oli ihan vauva"
(hetken tauko)
"Mutta kun sinä sanoit, että teillä näkyi vain kaksi kanavaa telkkarista"

Pienemmällähän se on vielä vaikeampaa. Tosin Pienemmästä on erittäin hauskaa kutsua mummia ja pappaa nimillä "mun äitin äiti" ja "mun äitin isä" :) Kun mummi soittaa ja jos Pienempi ehtii vastaamaan kuuluu huuto: "Äiti, sun äiti soittaa!"
Se on sellaista hassuttelua, mummiksi ja papaksi Pienempi heitä edelleen yleensä kutsuu, se on vain vasta valjenneena asiana niin hauskaa. Äidilläkin on äiti ja isä.

Menin eilen illalla sanomaan, että "Sinä olet aina minun pikkumussukka" Pienemmälle.
Pienempi kysyi, että aikuisenakiko. Tottakai. Entä jos kasvan sinua suuremmaksi? Niin sinä kasvatkin. Entä jos minulla on oma lapsi. Siltikin.

"Oletko sinä äiti mummin pikkumussukka?"
"Enköhän minä ole"
"Kauanko sinä olet jo ollut?"
"Sellaiset 33 vuotta"
"NII-II-IIN kauan?!" Pienempi kysyi järkytystä ja ihmetystä äänessä ;D

maanantai 18. helmikuuta 2013

Voihan stressi-ihottuma

Onhan mulla herkkä iho, mutta ihan tätä en kuitenkaan ole aiemmin kokenut. Käsivarsiin ilmestyi viikonlopun aikana aika iso ihottuma, ihan selvästi stressistä.

Ensin perjantaina oli se äitini leikkaus. Jalasta leikattiin, nilkasta ja eihän se mennyt ihan niinkuin piti. Seuraavana päivänä piti päästä pois, mutta tänään vasta pääsi kotiin ja jalkahan on sitten siinä kunnossa ettei siihen saa varata ainakaan 8 viikkoon. Jalka piti leikata toisella paikkakunnalla jo alkujaankin, koska sen alan osaajaa ei täällä ole ja nyt näyttää, että viikon äitini saa olla kotona, kunnes joutuu matkaamaan takaisin tarkastukseen.
Ei sen ihan näin vaikeasti pitänyt mennä.
Juoksin tänään paikallisen sairaalan ja apuvälinelainaamon väliä hakiessani pyörätuolia ja suihkutuolia ja pari muuta pienempää apuvälinettä.
Toivottavasti toipuminen alkaa nyt kuitenkin hyvin, kun pääsi kotiin!

Sitten nämä minun omat vaivani. Jostain syystä Cimzia reumalääke aiheuttaa kuukautishäiriöitä. Ja lisäksi uskomatonta kyllä tissien kasvua. Joo-o.
Soitin asiasta lääkärille ja on mahdollista. Ei siis todellakaan puhuta mistään silikoonikoosta ja itseasiassa se vaivaa koska rinnat on aika kipeät välillä.
En varsinaisesti osaa sanoa onko edes kyseessä koon muutos vai se, että rinnat on täyteläisemmät, tuntuu vähän samalta kuin ainakin minulla raskausajan alussa. Arat ja pulleat.
Aluksi tietysti hermoheikosti tuli mieleen kasvain (jonka mahdollisuus tässäkin lääkkeessä on), mutta sitten tajusin, että tuskin se tulisi symmetrisesti molemmille puolille.
Lääkkeen lappusista löysin sitten kohdan: Rinnan häiriöt. Sepä siis.
No, stressiä on kuitenkin aiheutunut siitäkin, rinnat oli viikonlopun oikeasti todella kipeät, mutta sitten alkoikin ne kauan odotetut kuukautiset. "Vain" 38 päivää myöhässä. Ärsyttävää.
Luultavasti taas päädytään lääkkeen vaihtoon, ei huvittaisi sitten ollenkaan.

Siinä ne suurimmat syyt. Niitä pienempiä en jaksa edes erotella, sanotaan lyhyesti, että on meillä auvoisempiakin aikoja ollut.
Tosin nuo kuukautiset jotka vihdoin alkoivat selittävät aika hyvin sen, että kiukkusin kuin kakara ja hamuilin suklaata vähän väliä. Vai mitä?

Naamassakin näkyy. Iho on kuiva ja näppyjä on kuin teinillä. Osansa tosin voi olla sillä suklaamäärällä, mulle suklaa aiheuttaa näppyjä varmaan vielä kasikymppisenäkin.

Ja arvatkaas mitä tietysti kävi kun menin Pienemmän kanssa Citymarkettiin tänään. Hiukset oli vähän sinne päin, juuri tänään, ainoana meikkinä oli sipaisu ripsiväriä juuri tänään ja olo oli kuin kastuneella villalapasella juuri tänään.

Ensin vastaan tuli se ala-asteen kamalin kakara, joka teki kolmesta elämäni vuodesta aika moista helvettiä ja jota en ole nähnyt yläasteen jälkeen, enkä todellakaan olisi välittänyt nähdä, no, ikinä.
Ok, olen minä oikeasti päässyt yli. Ihan sama vaikka nähtiinkin. Mutta olisihan se ollut mukavampaa jos en itse olisi näyttänyt siltä villalapaselta kuralätäkkö käynnin jälkeen.

Ja kun tuohan ei tietenkään riitä niin vastaan tuli se toinenkin entinen luokkakaveri jota en ole nähnyt noin kahteenkymmeneen vuoteen (hui?!). Ja se taas loogisesti oli se suloisin poika jota piti vilkuilla sillälailla ja joka aina oli niin mukava, vaikkei mitään ikinä tapahtunutkaan.

Molempien kanssa moikkasin kuten aikuisen kuuluu ja olin salaa ylpeä siitä, että Pienempi sanoi kohteliaasti "Hei!" kun minäkin sanoin ja Pienempi oli niin suloisen näköinen.
Ja sitten väkisin tuli mieleen viikonlopun Trinny&Susannah-jakso jossa äitiä luultiin lapsensa hoitajaksi kun äiti oli nuutuneen ja kulahtaneen näköinen ja lapsi kivoissa&näteissä kamppeissa laitettuna. Pitänee katsoa sinne peiliin toisenkin kerran ensi kerralla lähtiessä ;D

perjantai 15. helmikuuta 2013

Lapsen olematon ylipaino

Ei tarvitse mennä kuin pari sukupolvea taaksepäin kun rikkaan merkkinä oli pulleus ja köyhät olivat laihoja. Pulleita kadehdittiin, heillä oli varmasti sokeritoppa kahvipöydässä, ehkä tuoretta pullaakin.

Pikkulapset saavat olla pulleita ja pyöreitä. Rusoposkisia ja nöpönenäisiä. Kuitenkin jo kouluikäisiä aletaan painostamaan painosta. En nyt puhu  todellisesta, huolestuttavasta ylipainosta lapsilla vaan siitä tietynlaisesta pyöreydestä, kun lapsi on "pikkuisen pyöreä".

Oma kohtaista kokemusta löytyy. Ensimmäisellä luokalla meidän perhe kutsuttiin koulun terveydenhoitajalle keskustelemaan Isomman ylipainosta. Lappu tuli kotiin jossa kellonaika jolloin sopisi mennä koululle keskustelemaan ruokavaliosta.

Olin aika ällistynyt. Toki tiesin poikamme olevan hiukan keskivertoa painavampi, mutta kyse oli aika pienestä painosta silti verrattuna esim. äkkiä tehtyyn galluppiin samanikäisen tuttava lapsien kesken.
Poika oli lyhyt muttei lyhyin esimerkiksi luokaltaan ja vartalonmallinsa ei ole hoikka.
En tarkoita tällä sitä, että olisi "painavat luut"-selitystä tmv, vaan poika on leveäharteinen ja vahva jalkainen, esimerkiksi Lindexin poikien pikkifarkut jämähtää pojalla pohkeisiin. Vyötärö on kapea ja mahassa ei ole pulleutta.
Urheilua poika harjoittaa 2x viikossa 1.30h harrastuksessa ja ulkona juoksee, pelaa, palloilee joka päivä vähintään sen 2h.

Joo, ruoka kelpaa kyllä. Joskus ihmettelen, että mihin se sen ruoan ahtaa minkä syö. Meillä syödään silti itseasiassa aika terveellistä ruokaa. Karkkipäivä on kerran viikossa, ollut aina. Silloin lapsi valitsee 15 karkkia irtokarkkilaarista ja syö jäätelön, juo pillimehun.
Naapurin lapsukaiset kerran ihmettelivät miksi Isompi syö vain tuon 15 karkkia. Luulivat epelit, että pojan äiti on kamala karkkivahti joka ei anna enempää.
Ei vaan itseasiassa se on se karkkimäärä minkä poika on itse halunnut. Ei halua enempää, joten enpä tyrkytä. Aika usein kaupan jonossa saman ikäisillä näkyy supermegapusseja yms. Joten en usko, että meillä syötäisiin makeaakaan liikaa.

Pojan ollessa pieni havahduin myös piilosokeriin, ensin omalla kohdallani ja sitten karsin aikalailla myös pojan piilosokerit. Eli kauppaan jäävät 7 sokeripalan jogurtit ja muut.

No niin, sitten menemme siihen th-käyntiin. Minä ja poika menimme, isä oli töissä.
Aluksi kerrattiin normaalipainon rajat, joissa poika keikkui siellä yläpäässä käyrää.
Sitten kyseltiin mitä meillä syödään aamupalalla, napostellaanko ja niin edelleen.

Terveydenhoitaja kuunteli kyllä kohteliaasti ja nyökytteli, mutta kysyi lopuksi, että jostainhan sen painon on tultava, koska sitä on. Naputteli samalla painolappusiaan kynällä.
Kohautin olkapäitäni, mitä siihen voisi sanoa.
Mielikuvituksessani th mittaili minua myös sillä silmällä, että eipäs äitikään ole tikkulaihaa-mallia, mutta varmaankin oikeasti kuvittelin sen, koska olin silloin täysin normaalipainossa ;D

Lähdimme sieltä mukana nippu esitteitä terveellisestä syömisestä ja lapsen lievä hysteria siitä viedäänkö häneltä nyt karkkipäivä. Just joo.

Toki googlailin tuntikausia iltaisin syytä miksi lapseni on normaalia painavampi, kunnes järki iski päähän. Silminnähden normaalikokoinen poika jonka kohdalla vaaka värähtää vähän isomman puolelle kuin standardikokoisen lapsen ei ole sairas. Se on aivan terve, aivan kuten äidinjärkeni ja silmäni kertovat.

Viime vuoden th-käynnistä en muista meille tulleen lappua tai mitään ilmoitusta, mutta tänä vuonna tuli jälleen. Myönnän, että se puoli tuntia kestänyt painontivausnöyryytys puski heti päälle kun näin taas pojan ojentavan tiistaina koulusta saamaansa terveydenhoitajan lappua.

Tällä kertaa se sisällys oli eri. Nyt kehuttiin kuinka olemme saaneet lapsen alkaneen ylipainon kuriin ja kuinka paino on noussut maltillisesti ja poika on normaalipainoinen.

Ei tarvitse kai erikseen sanoa, että emme me tehneet muutoksia mihinkään päin siinä ruokailussa kun järki taas oli palannut päähäni. Eli samoilla eväillä mennään. Parissa vuodessa poika on tosin venähtänyt pituutta aivan hurjasti ollen nyt luokkansa pisimpiä.

Tottakai on hienoa kun pidetään huolta. On mahtavaa, että lasten ja nuorten ilmeisen kasvavana ongelmana oleva ylipaino on huomiotu niin, että tukea ja ohjausta on tarjolla, mutta voidaanko tässä todella mennä liian pitkälle ja onko sitten ihme, että toinen ääripää, syömishäiriöt, lisääntyy?!

Meilläkin poika kävi puntarilla tuon jälkeen vähän väliä kunnes piilotin puntarin. Ruokaa lapsi ei sentään onneksi alkanut karttamaan tai muuta, sen esti se hurja liikkuminen ja meneminen ja niiden aiheuttama terve nälkä. Karkkipäivänkin poika sai pitää.

Se siitä silti lapsen mieleen jäi, että edelleen joskus poika mainitsee mahansa olevan pullea tai vertailee itseään muihin ikätovereihin pituudessa ja painossa. Ties vaikka muutkin ikäisensä tekisivät niin, itse lapsena tein kyllä, mutta särähtäähän tuollainen äidin korviin ja sydämeen.

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävyys

Lapsena koulussa kiersi sekä värssy-, että ystäväkirjat. Muutamat runot/lorut olivat sellaisia joita kaikki kirjoittivat toisilleen.

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avaimet ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen,
niinkuin maamies pellolla lyhteen.

Minulla on ystävä jonka tapasin kun minä olin 4-vuotta ja tämä piskuinen 2-vuotias. Tosin piskuinen kasvoi 176cm mittaan ja minä jäin metriin kuuteenkymmeneen... ;)
Lapsuudessa ja nuoruudessa asetelma oli aikalailla se, että minä tein ja hän teki perässä. Onneksi olin kiltti lapsi :)
Nykyisin hän on oikea maailmaa nähnyt avustustyöntekijä, minä jämähtänyt kotimamma ;D

Sitten minulla on ystävä jonka kanssa tavattiin teini-ikäisinä, mutta todellisuudessa esikoislapset yhdistivät meidät lopulta kunnolla. Samaan aikaan saadut pienet pojanpallerot ovat hyvä syy pitää yhteyttä ja sitten huomasimme tulevamme toimeen muutenkin hyvin. Kymmenisen vuotta jaettuja iloja ja suruja on vahvistanut ystävyytemme lujaksi.

täältä
Niin monta pientä lintua
sun pääsi yli lentää,
niin monta sulla on ystävää
vaan muista mua sentään!


Ala-asteella vaihdeltiin kiiltokuvia ystäväkirjojen lisäksi. Suurimpia hittejä olivat jättikiiltokuvat. Joskus tuli vaihdettua vahingokseen halussa miellyttää toista ja saada kaveruutta. Joskus arvioitiin oliko joku kaveri hilekiiltokuvan "arvoinen" vai säästäisikö hienon hileisen kuvan "paremmalle kaverille".
Tyttöjen maailma on ja oli julma ;)

Vaik lehdet putoo 
niin kannet jää 
ja kansissa säilyy
muisto tää

Omia poikiani yritän mahdollisuuksien mukaan kannustaa olemaan reilu kaveri, hyvä ystävä ja vaikka tosiasia tässä maailmassa on ettei kaikista tule parhaita kavereita niin kaikkien kanssa on tultava toimeen. Pääseeköhän näillä eväillä hyvin eteenpäin?



Kun ruusu kuihtuu
niin hoida liljaa
Kun äiti suuttuu
niin ole hiljaa


                                                                                     



Jos kirppu puree sinua
niin muista silloin minua
Jos se puree kovasti
sinusta tulee rovasti

Kaksi viimeistä kuvaa huutiksen googlehaulla löytyneitä myyntikohteita jotka eivät enää löytyneet linkitettäviksi...

ps. Sanomalla tyttöjen maailma on/oli julma en viittaa tyttöjen ja poikien maailman eroavaisuuteen vaan omaan subjektiiviseen kokemukseeni ;)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Paluu normaaliin

Ollut pitkästä aikaa ihana aamu, oikeasti. Sain nukuttua yöllä, pojat nukkui molemmat koko yön, kukaan ei köhinyt, rykinyt eikä nykinyt minua.
Tosin aamulla mun vieressä oli yksi Pienempi lämpöpatteri joka oli vienyt mun peiton ;)

oatly.se
Aamupalaksi intouduin tekemään itselleni pirtelöä (jota varten olen ostanut ihanan punaisen tehosekottimen) ja Pienempi sai Ruotsista saakka häntä varten rahdattua Havregurttia (kaurajogurttia). Mikä on aivan käsittämätöntä, ettei tätä saa suomesta?! Ihana tuote, eikä suomen markkinoilla ole vastaavaa. Yosan naturell on kai lähinnä tätä, mutta sisältää paljon enemmän sellaisia mahdollisia allergian aiheuttajia, se vain ei myöskään ole yhtä hyvän makuista kuin tämä ;)
Oatlyn asiakaspalveluun olen kyllä ollut yhteydessä, ei kuulema ainakaan juuri nyt ole tulossa valikoimiin.
Onneksi miehen työkaveri käy Ruotsissa ainakin kuukausittain ja ystävällisesti rahtaa meille tosiaan tätä :)

Perjantaina alkaa huoli, äitini joutuu leikkaukseen ja ainahan se huolestuttaa, vaikka kyseessä onkin "vain" jalkaleikkaus, tosin kohtuu iso sellainen.
Kepit tulevat leikkauksen jälkeen olemaan 2-3kk poikien ihanalla mummilla käytössä ja olenkin luvannut olla paljon apuna, luonnollisesti!
Olen minimoinut omat menoni ainakin nyt pariksi ensimmäiseksi viikoksi kokonaan, koska niin hirmuisesti äidistäni on aina ollut meille apua!

Yhden asunnon bongasin myös tuossa viikonlopun lehdestä... Huoh. Kalliimpi kuin mitä oltiin suunniteltu, mutta enemmän täydellinen kuin mitä voin uskoa. Mies käy pankissa neuvottelemassa maanantaina, jälleen, koska se ei kuitenkaan jää kuin aika vähästä kiinni.
Bongasin kyllä toisenkin, yhtä kivalla paikalla, mutta vaatisi remonttia... Kumpikin kyllä kerrostalossa, se kun ei ollut se alkuperäinen idea, mutta toisaalta asuinalueellamme kun on enemmän tarjolla kerrostaloasuntoja niin pakko kai niitäkin on alkaa harkitsemaan.

Nyt tekemään ruokaa, chilistä papupataa joka kelpaa Isommalle aina :) tai ensimmäisellä kerralla kun tein sitä joskus vuosi sitten ehkä suunnilleen niin Isompi sanoi "Tää on niin hyvää ja chilistä, eikä täs oo yhtään kasviksia!" ;D Jostain syystä tuolloin oli menossa joku ei-kasviksia-ikinä-kausi, kaikki kasvikset sai aikaan yökit jne lapsella jonka lempiruokiin kuului sitä ennen salaatit ja porkkanat yms. No, siinä chilisessä padassa on mm.tomaattia, valkoisia papuja ja kikherneitä ;)

edit. No ilo oli lyhyt aikainen, Isompi tuli kolmelta koulusta kauheessa kuumeessa... Isomman mukaan se iski kotimatkalla, mut eiköhän se ole ollut jo koulussa...

tiistai 12. helmikuuta 2013

Tomu


Minut valittiin ymmärtämään

Minä kuulun yhteen puun kanssa,
sielumme solmussa niin etten erota itseäni
juuristaan
Päässäni tuhat tarinaa,sata salaisuutta ja
vuosikausien viisaudet
Miksi minut valittiin
ymmärtämään,
en kestä puunhakkaajien kyyneleisiä silmiä

Sormieni päät vihertävät,
tiedän ihonalaisista puhkeamattomista
silmuistamme,
fyysinen muotoni muuttuu
Kuolemasi etenee,opettajani

Tuulessa leikkii ajatus oman
paikan valitsemisesta,
mutta kuinka tiedän
mihin haluan juurtua loppuiäkseni

Jalkani vielä kulkevat
asfalttipolkuja pakotettuina,
ihmisten katseista tiedän
tomua ja multaa varisevan jälkiäni pitkin
Jokainen askel vie lähemmäs
ikiaikaista kotiani

Hyväksyvää huminaa
asettuessani paikoilleni
Tässä minun on hyvä,
koivun ja vaahteran välissä
Ojennan käteni oksiksemme,
taivutan pääni tuntemaan tuulen

Sinun viisautesi,minun nuori varteni

__________________________________________

Osana Tarina päivässä-haastetta Neon Aakkostarinat-blogista.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Sneeze

täältä
Nuha edelleen ja olo kuin kuvan Nuhanenällä. Paraneminen oli jo hyvällä mallilla, mut kaipa se iski takaisin.
Kaupassa oli pakko käydä tänään ja jotenkuten raahauduin sinne ja takaisin, olo oli ryvettyneen puolikuollut tuon jälkeen.

Minun lisäksi pojat on myös nyt kipeänä ja tänään mieskin alkoi valittelemaan kurkkukipua. Jes....
Vielä kivana lisänä mulla on hermot aivan järjettömän tiukalla ja tiuskin vähän joka puolelle ja aikalailla kokoajan, vaikka samalla aivot hokee, että "Lopeta jo!" niin suusta pääsee vaikka mitä sammakoita.

Ilonpilkahduksena tein Facebookin nettikirppislöydön. Ollaan etsitty keittiöön jo varmaan pari vuotta keittiösenkkiä ja nyt löytyi täydellinen. Ja kerrankin mun ajoitus osui kohdilleen, pongasin ilmoituksen 6 minuuttia sen laittamisen jälkeen, olin tosin siitä huolimatta toisena jonossa, mutta onnekseni se ensimmäinen perui aika pikaiseen ja sain sen.
Ja se on aivan täydellinen.

 

lauantai 9. helmikuuta 2013

perjantai 8. helmikuuta 2013

LivBox helmikuu

Ihanainen LivBox tuli jälleen :) Tällä kertaa ystävänpäivän kunniaksi silkkipaperi vaaleanpunaisena ja niin muuten aikalailla sisältökin.

Sisällön voi katsoa tästä.

Näytekokoja oli nyt nuo naisten hajut ja Olayn Regenerist-trio.

Yllättäen mukana oli myös miesten tuoksu! :D En ole vielä kokeillut omalleni, joten en osaa sanoa onko hyvä vai ei.

Ne tuotteet jotka jäävät minulle tästä varmasti käyttöön ovat vaaleanpunainen Essien lakka. Yhtään vaaleanpunaista kynsilakkaa minulla ei ennestään ole ja en ole koskaan ennen kokeillut Essien lakkaa, mutta blogien mainostus on ollut niin vakuuttavaa, että pakkohan sen on olla hyvää?!
Ja himoinnut olen siis Essien kynsilakkaa jo jonkin aikaa!
Tosin tuskin olisin ostanut itse vaaleanpunaista... Mutta sitten taas tämä näyttää varmasti kivalta esimerkiksi kesällä :)

Ja toinen käyttöön jäävä on Sokos- ja Emotion liikkeiden merkki We Care Icon ja sen Love story body butter. Tuote sisältää 97 % luonnon omia raaka-aineita, kerrotaan nettisivuilla. Kiva :)
Tuoksu on ok, koostumus hyvä ja mun iho usein rutikuiva talvella, joten varmasti käytän!!

Ja hinnoista jälleen, pelkkä Essien kynsilakka (13,90e) kattoi koko paketin hinnan.

Jotkut ovat saaneet vaihtoehtoisesti tuoksunäytteiden sijaan John Gallianon Parlez-moi d’Amour -tuoksun ilmeisesti pikku putelina, minä sain tosiaan kolmen tuoksunnäytesetin (Chloé, Lady Gaga, Calvin Klein). Mutta siis ei mitään kerran pyyhkäistäviä, kyllä noista pari-kolme kertaa vähintään käyttää!

Ja lisäksi minä sain Essien lakan sävyssä Lovie dovie, toinen vaihtoehto olisi ollut sävy muchie muchie.

Ihana paketti jälleen :D Tämä oli ehkä millin verran vähemmän wautsiwau, mutta silti tosi kiva :)

** kuvat livbox nettisivut

torstai 7. helmikuuta 2013

Blogitunnustus

Sain mahtava nimiseltä Leopardikuningattarelta (siis oikeasti, se mielikuva mikä nimestä tulee on aika upea) ihanan tunnustuksen :)

Tein saman 8 totuutta minusta hommelin niin vasta, että laiskanapaskana viittaan siihen näin.

Lisälaiskana jätän myös jakamisen väliin tällä kertaa. Olen todella laiskalla päällä ;)

Voisinkin tosin lisätä yhden totuuden:

-Olen äärimmäisen laiska.

Useat ihmiset pitävät minua siistinä, mutta todellisuudessa siinäkin on kyse puhtaasti laiskuudesta. Kun kaikelle on (natsimaisen tarkasti) määritellyt paikat, ei niitä tarvitse järjestellä aina. Kun lapset opettaa vauvasta lähtien pistämään lelut paikoilleen, se helpottaa omaa työtä ja senkin ajan voi istua tietokoneella.
Kun hankkii mahtavan tehokkaan ja suuren pyykkikone/kuivausrumpu-yhdistelmän, ei koneellisia tule niin monta ja kun pitää tarkasti siivouspäivästä kiinni (perjantaisin) ei muina päivinä tarvitse tehdä paljon mitään (siivouksen suhteen siis).

Hampaat irvessä, musiikki pauhaten pari tuntinen sujuu... no ei todellakaan kuin leikiten, mutta siedettävästi joka perjantai.
Ja taas saa istua peppua levittämään sohvalle ;D

Tämä "ilo" on jälleen edessä huomenna, joka ei naurata koskaan kipeänä. Ja tietysti mies soitettiin vapailta täksi ja huomiseksi sairaslomatuuraajaksi ja tietenkään mies ei osaa sanoa ei (sillä on oikea ongelma sanan Ei kanssa).
No, se loma piteni sitten kolmella päivällä ensi viikkoon, joten ei paha ja hurjien yskän puuskien lisäksi kurkkukipu on enää lievästi kipeä ja kuumekin häipynyt.
Jaksoin jopa merkkariostokset... ei kun siis viikonlopun ruokaostokset käydä hoitamassa Pienemmän kanssa.

Parasta ennen

Kun olin pieni äitini oli kaupassa töissä.  Myyjät saivat viedä kotiin ja jaettavaksi tutuille pussikaupalla "Parasta ennen"- päiväys elintarvikkeita, kauppias myös jakoi osan elintarvikkeista kaupan takaovella ihmisille jotka pienessä yhteisössä tiedettiin tarvitseviksi.

Nykyään melkeinpä samalla toiminnalla pääsee Iltalehden uutisotsikoksi ja Aamulehteen. Ei sillä, todella hyvinhän nämä kauppiaat toimivat. Ennen se vain oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tiedänhän minä EU säädökset yms jotka tätä toimintaa rajoittavat. Silti se maalaisjärki on peräänkuulutettava tässäkin asiassa...

" ”Parasta ennen” -merkinnällä tarkoitetaan vähimmäissäilyvyysaikaa, johon saakka elintarvike ainakin säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Yleensä elintarvike on käyttökelpoinen vielä päiväyksen jälkeenkin.---- Parasta ennen -merkintä sen sijaan liittyy pikemminkin tuotteen laadullisiin ominaisuuksiin.----
”Parasta ennen” -merkintä tarkoittaa ajankohtaa, johon asti elintarvikkeen aistittava laatu varmasti pysyy hyvänä, kun tuote säilytetään oikein. Tuote on yhä käyttökelpoinen päiväyksen jälkeenkin. Käyttökelpoisuuden voi todeta katsomalla, haistamalla ja maistamalla tuotetta.
”Parasta ennen” -päiväyksen jälkeen myytävien tuotteiden yhteyteen suositellaan tehtäväksi merkintä, että kyse on päiväysvanhasta tuotteesta." ( Evira, Usein kysyttyä )

edit. Onnistuin hukkaamaan yhden kommentin tähän, pöh ja pahoitteluni!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Pakollinen sairaspäivitys

Meillekin iski sitten flunssa. Onnekseni mies on terve ja ylityövapaita vielä viikko jäljellä, joten minä makoilen sängyssä tietokoneen kanssa katsellen Being Humania Netflixistä juoden Caramel lattea :)
Onko kellän muuten tietoa onko sarjan jenkkiversio hyvä?

tiistai 5. helmikuuta 2013

Blogiini on päädytty + helmikuun tarinat

Tänään ei ollut hyvä päivä. Joku karma kai rankaisee liian hauskasta viikonlopusta tjn ;)
PeNan blogissa olen useampaan kertaan naureskellut noita hakusanoja joilla hänen blogiinsa on päädyttty ja nyt sitten huvikseni katsoin omiani odottaen niiden olevan kohtuu tylsää luokkaa, mutta yllätyksekseni löysin itseni naureskelemasta näille:

-vessanpöntön pelko (fobioita löytyy, tätä ei kuitenkaan)
-Henna Kalinaine pituus ja paino (ja todella, se oli muodossa Kalinaine, en kyllä tiedä hänen mitoistaan, sorry!)
-Robin ulkohousu (ei tietoa, oisko jonkun merkin housumallin nimi?)
-tyylikkäät harmaat hiukset (toivottavasti minulla on joskus nämä)

Olipa ilahduttavaa, tulkaa näitä etsineet toki toistekin lukemaan, voi olla, että intoudun kirjoittamaan näistä aiheista joskus enemmänkin ;)

Katson taivaalle


Helmikuussa Tarina päivässä- haasteessa otan rennommin. Tänään kuitenkin kerron kuinka minä katson taivaalle.

Lapsena saatoi makoilla aika pitkiäkin aikoja tuijottelemassa taivasta. Kesällä pilvien muotoja, talvella mahtavaa pakkastähtitaivasta.

Miten niissä pilvissä näkikin lapsena niin erilaisia muotoja ja asioita, joka puolella jotain, ja nyt aikuisena tuntuu olevan tuskaa keksiä pilvien muodoista edes yhtä asiaa?
Oman lapsen intoillessa: "Katso äiti, koira, katso, linna!" sitä vain vastailee "Joo, katsopas, niinpäs onkin...," näkemättä kuitenkaan todella niitä muotoja.

Tähtiä jaksaisin tuijotella edelleen, mutta se lumihangessa makaaminen.. :)
Revontuliakaan en muista milloin olisin viimeksi nähnyt, varmaan lapissa lomalla joskus vuosia sitten, siellä kunnon tunturilapissa.

Ensi kesänä lupaan makoilla katsomassa niitä pilvimuotoja ja olla ajattelematta mitään muka tähdellistä ja muka tärkeää. Olen varma, että sitten sieltä alkaa näkymään niitä pilvihevosia ja pilvikoiria :)
_________________

Sain Natalta ihanan hääpäiväkortin, paljon kiitoksia :)
Jostain syystä Nata en vieläkään pääse kommentoimaan blogiisi, toivottavasti kiitokset välittyvät tätä kautta!



lauantai 2. helmikuuta 2013

Hääpäivä

Olemme olleet naimisissa 10-vuotta. Naimisiin menimme maistraatissa maanantai aamupäivällä ja vitsailin jo silloin, että katsotaan sitten 10 vuoden päästä onko juhlaan aihetta :)

Onhan sitä :) Ja kun tässä täydessä tällingissä kavereiden keskellä odotan limousinea (hah, kai se kirjoitetaan noin oikeasti....??) hakemaan ja kaikki on kohdillaan, rakas vieressä ja onni sydämessä niin en voisi iloisempi olla, olen saanut kaiken mitä olen toivonutkin ja vielä vähän enemmän :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!!!