Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 31. tammikuuta 2013

Sinä

Viimeistä viedään, tämä tarinoita joka päivälle kirjoittaminen on ollut erittäin hauskaa ja olen lisäksi löytänyt tosi mukavia uusia blogeja tätä kautta :)
Helmikuulle oli Neo jo keksinyt mahtavia otsikoita, katsokaa vaikka täältä!
Minun osaltani tämä ei jatku helmikuulle, koska mitä lähemmäs kesä tulee sitä enemmän minulla lisääntyy työt ja joka päivä ei vain ehdi postaamaan. Tosi innokkaasti tulen kyllä lukemaan muiden helmikuun kirjoituksia!! :)

Päivän aiheeseen siis sitten. Mietin osoittaako otsikko minua vai sinua?
Koska tässä ilahduttavasti saa päättää sen aivan itse niin minä päätin, että tämän viimeisen otsikon Sinä saa olla se joka lukee tämän :) 

täältä
Minusta olisi vallan erityisen hauskaa & ihanaa jos jokunen kävisi kommentoimassa tänään tätä, vaikka vain kertomassa olemassa olostaan?
Ja vallan masentavaa on jos sinne tulee vain yksi kommentti ;D
Juu, syyllistyn kommenttien kerjäämiseen kuin pahaisinkin pissisblogisti ;)
Pliiz, kertokaa mulle jos tykkäätte tästä?!? ;D

hups ;)
Minä olen löytänyt bloggaamisesta mukavan harrastuksen, tavan vaihtaa ajatuksia ja lukea joka päivä jotain joltain mielenkiintoiselta ihmiseltä johon en muuten luultavasti olisi ikinä törmännyt!
Lisäksi saan kirjoitella omia ajatuks(ettomuuks)ia ilmoille, vaikkakin viime yönä kävi jälleen mahtava inspis päässä ja kun heräsin manailin jälleen kynän ja paperin puuttumista sängyn viereltä!
Aihe oli jotain niinkin mahtavaa kuin tyytyminen, tyytymättömyys tai jotain sen kaltaista, tasan sen verran sain päähäni aamulla palautettua :)

Jostain syystä tämän sinän myötä alkoi päässä soimaan myös The Beatlesin You´ve got to hide your love away:

"Here I stand head in hand
Turn my face to the wall
If she's gone I can't go on
Feelin' two-foot small

Everywhere people stare
Each and every day
I can see them laugh at me
And I hear them say

Hey you've got to hide your love away
Hey you've got to hide your love away..."

Eihän se yhtään mihinkään liity, mutta pakko päästä nukkumaan, joten etsin sanat ja hoilasin tuon hiljaa ettei naapurit herää ja pääsen korvamadosta eroon :D


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

tiistai 29. tammikuuta 2013

Tunnustushaaste

Sain ihanan blogitunnustuksen Neolta Aakkostarinoista, kiitos :)

Tämä edellyttää kahdeksaa totuutta minusta ja eteenpäin ojennusta kahdeksalle blogille.

Ojennan tämän puolestani blogeihin Arjen takaa, Periaatteen nainen, Päin Mäntylää, Tuumat ja tuokiot, Nata blogiin, Tingelitangelia ja tilpehööriä, Sunnuntailapset ja lopuksi vielä Kiki´s home blogiin, vaikka tiedänkin Kikin saaneen täsmälleen saman aivan vasta :)

Ja sitten kahdeksan totuutta minusta. Huh? No, mietitääs... Koitan laittaa sellaisia joita ei aiemmin ole (kai) tullut:

1) En osaa tanssia, oikeastaan yhtään. Tiedän tasan mitä tarkoittaa, kun joku sanoo, että hänellä on kaksi vasenta jalkaa, koska siltä se juuri tuntuu. Tanssin silti ;)

2) Aloitin työelämäni 12½ -vuotiaana, jolloin vahdin puolitoista kuukautta tuttavaperheen eskari-ikäistä tyttöä perheen äidin työajan aamusta pitkälle iltapäivään, tein myös ruoan tai lämmitin valmiin. Itse en varmaan omiani vahtimaan tuon ikäistä jättäisi :) Sain hyvän palkan ja ostin polkupyörän.

3) Ostan naistenlehtiä kansiotsikoiden takia. Aika usein ne lehdet venyvät sitten puoleksi luettuina lehtikorissa.

4) Rakastan autolla ajamista. En todellakaan ajele huviajeluja enää, kuten nuorempana, mutta edelleen se on minusta aina mukavaa. Olen ajanut myös kartingia ja yleensäkin nopeasti liikkuvat moottorilla toimivat jutut ovat minusta aika mahtavia, monster-autoja katsoessa olin varmaan enemmän innoissani kuin pojat... :) Top Gear on yksi lempiohjelmistani ja harmitti tosissaan kun en päässyt katsomaan  Top Gear Liveä.
Ensimmäisen kerran ajoin autoa 13-vuotiaana. Jääradalla ajoin 14-vuotiaasta lähtien.

5) Join kahvia ensimmäisen kerran yli 18-vuotiaana.

6) En pidä rinnoistani, en pitänyt ennen imetystä, mutta en varsinkaan nyt kun olen imettänyt yhteensä melkein 4 vuotta. Ei ne pahimmatkaan ole mitä jotain näitä kauneuskirurgiaohjelmia on katsonut, kokokin niissä on minusta ihan ok ja liivit päällä kaikki hyvin, mutta annas kun pitäisi mennä yleiseen saunaan tjn.
Vaikka tosiasia on, että enemmin mun pitäisi kammota isoa takamustani tai liian pehmeää mahaani niin kuitenkin milloin tahansa viuhahtaisin ennemmin ilman alushousuja kuin menisin mihinkään ilman rintaliivejä!

7) Olen kriittinen itseäni kohtaan.

8) Mieheni saa minut aina nauramaan, jopa todella vihaisena. Rakastan sitä.

Kasvaa

Pojat kasvavat sykäyksittäin, ainakin meidän. Kasvavatkohan tytöt samallalailla? Kavereiden mukaan eivät, niiden harvojen joilla on tyttöjä. Jostain syystä kaverini ovat saaneet pääosin poikia, ainoastaan 3 tyttölasta kaveripiirissä joista yksi vasta ihana 7kk pallero :)

Taas kirpparikasa kasvoi kun tajusin Pienemmän kasvaneen ja mittaus paljasti 3 cm, jotka ovat valehtelematta tulleet kahdessa viikossa. Ainakin housujen lahkeiden perusteella. Yhdet housut nimittäin laahasivat maata vielä kaksi viikkoa sitten kokeiltaessa, nyt eivät enää.
Isompi kasvaa kesäisin, syksyksi on turha ostaa etukäteen vaatteita.

Ei meidän pojista mitään pitkiä miehiä kasva näillä geeneillä, ei todellakaan.
Huvittaa, kun kavereiden vuotta nuoremmat vetelee Pienempää pidempinä menemään.
Allergita on haitanneet ehkä muutaman sentin Pienemmän kasvua, mutta enemmän se silti on geeneissä. Minä olen 159cm pätkä ja mies 172cm. Ja molempien puolelta mummot ja papat ovat myös aika lyhyitä.
Joten ei kai ihme, että pituusennustus antoi Isommalle 174cm ja Pienemmälle 171cm?
Kai ne kelpaa naisille sitten aikanaan, kelpaahan? :) Molemmilla on suuret, pitkien ripsien ympäröimät silmät, kauniit hymyt ja minä lupaan kasvattaa niistä kohteliaita ja reippaita, joten eihän se pituus voi haitata :).

Tämä tuli mieleeni nimittäin, kun tuttava FB:ssa sanoi, ettei edes katso alle 175cm miehiä. Siis ymmärrän tietysti jos nainen itse on pitkä, se voi vaikuttaa asiaan, mutta ei tämäkään nainen ole. Kuinkakohan monen hyvän miehen ohi hän tällaisen takia kävelee?
Toivottavasti se ei kuitenkaan ole kiveen hakattu sääntö, tunnen todella monta 170cm-175cm pitkää miestä jotka ovat huipputyyppejä, kuten omanikin ;).

maanantai 28. tammikuuta 2013

Tämä päivä

Tänään on ollut hyvä, leppoisa päivä :)
Aamu alkoikin inhottavasti, kun heräsin yhdeksältä lehtimyyjän soittoon. Olin juuri päässyt takaisin sänkyyn lähetettyäni Isomman kouluun.
Kohteliaasti, mutta hyvin nopeasti torpedoin mahdollisuuteni tilata Seiskaa, jotta pääsin painamaan pään takaisin tyynyyn.
Ja mitä tapahtui 20 minuutin päästä, juuri kun olin vaipunut siihen ihanaan horteeseen joka tulee hetkeä ennen unen tuloa? Niinpä niin, puhelin soi. Toinen lehtimyyjä!!
Lehtimyyjät soittavat erittäin harvoin, joten oli suoranainen ihme, että kaksi niistä soitti peräkkäin. Ihan eri lehtiä kauppasivat, tämä toinen yritti saada ostamaan Me Naisia.

Päästyäni toisestakin lehtimyyjästä aika nopeasti eroon ajattelin torkahtaa vielä siihen kunnes Pienempi herättää minut. Arvatkaa vain, joo, puhelin soi taas. No se ei sentään ollut lehtimyyjä, vaan äiti ja siihen loppui minun unen saanti yritykset, joten nousin ylös.

Kun olin kammennut itseni kahvilla ja tietokoneella vastaanottavaiseen kuntoon kävin herättämässä Pienemmän, jolla on jälleen palannut tavallinen unirytmi joka tarkoittaa siis sitä, että vaikka Pienempi menee minusta ihan hyvään aikaan nukkumaan (n.klo.21), niin Pienempi myös nukkuu ihanan pitkään (klo.10-11). Tosin päiväunet tällaisilla yönukkujilla jää pois jo 2-vuotiaana, niin kävi Isommallekin aikanaan.

Päätin heti silloin, että tänään en tee mitään mitä ei ole pakko ja ulos en ovesta nenääni pistä. Joten pistin rennot vaatteet päälle ja villasukat jalkaan ja aamupalan jälkeen rakennettiin urakalla Duploilla, luettiin, jne.

Välissä ehdin katsomaan myös viime viikolla välistä jääneet Iholla-osat ja nauroin katketakseni (julma minä) Marketan "Mä en oo aikuinen, mikä mä oon, kun en oo lapsi, enkä aikuinenkaan... Aikuiset ostaa vessapaperia.. Aikuiset osaa laittaa ruokaa... Eikä aikuiset käytä legginseit" :D

Päiväruokakin meni pakastekalan ja uunikasvisten helppoudella ja ainoa kotityö tiskien laittamisen kanssa mitä tänään olen vaivautunut tekemään on ollut se kun viikkasin puhtaat pyykit. Se on muuten ainoita kotihommia joista aidosti pidän :) Viikkaaminen on kumman rauhoittavaa (mitä sekin minusta mahtaa kertoa...) ja sitä on kiva tehdä lasten kanssa :)
Pienempi on mahtava viikkausapulainen, tai enemmän siitä on apua lajittelussa. Ensin Pienempi lajittelee täysin virheettömästi äidin, iskän, isoveljen ja omat vaatteensa erillisiin kasoihin joista minä sitten viikkaan ne ja Pienempi juoksee viemässä jokaisen sukkaparin erikseen paikoilleen :)

Isompi meni koulusta suoraa kaverille, kun ei tullut läksyä ja kotiutui sieltä syömään kello viisi. Äsken tuli mies töistä ja oltuaan kotona n.15min mies myös lähti.
Niillä on Isomman kanssa yhtäaikaa jääkiekkotreenejä, sinne menivät. Tulevat kotiin varmaankin joskus 21 aikaan. Maanantaisin en näe miestä juuri koskaan. Tai näen jos menen sänkyyn tuijottamaan kun se nukkuu.
Joskus se ärsyttää suuresti, tänään ei yhtään.

Ai niin ja kruununa vielä ihana blogitunnustus Päin Mäntylää blogini Magdaleenalta, kiitos :)

Minä laitan tämän Pärähdykseen ja  Uusioperheen kuviot ja kaviot- blogiin !

Läpi

Sellofaanisydän

 

Jatkuvassa pelossa eläminen
on syönyt minuun reiän
Ja siitä reiästä näkyy suoraa
lävitseni

Minä näen sen itsekin,
olen sydämeni kohdalta
sellofaanista tehty

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Aurinko

Olen talvi-ihminen. Vähän syyskin, mutta talvi on ominta aikaa. Siksi olenkin ollut aika ihmeissäni, kun tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä olen haaveillut kesästä. Minä?

Minähän rakastan eniten lumikinoksia, huurteisia puita, tykkylumipuita, lumileikkejä, pulkkamäkeä, potkureita ja liukureita, lumienkeleiden tekoa ja jopa lumen kolausta!

kesällä 2012
Ja nyt huomaan vilkuilevani sillä silmällä uikkareita, hellemekkoja ja sandaaleita kesken ihanimman tammikuun?!

Osa syynä on heti kesän aloittava reissu Korfulle. Heti kun Isomman koulun ovet sulkeutuvat kesäksi me kirmaamme lentokentälle suuntana Korfu. Yleensähän meidän kesälomareissut ovat sijoittuneet syksylle, mutta tämähän onkin anopin kustantama ylimääräinen (ja tervetullut) reissu!

Ja tosiaan, perinteinen aurinkorantaloma jota minä yleensä myös vieroksun onkin nyt noussut odottamisen arvoiseksi asiaksi! Mikä minuun on mennyt?


Lämpö ja aurinko on jotain mitä huomaan ajattelevani melkein joka päivä. Yhtäkkiä tajuan haaveilleeni lämpimästä maasta paljaiden jalkojeni alla ja auringon lämmöstä iholla.

Meneeköhän tämä talvihullun aurinkohuuma ohitse vai onkohan tämä taas näitä iän tuomia juttuja joissa huomaan pyörtäväni mielipiteitä itsestäni vähän väliä;D

Aiemmin en ikinä myöskään tehnyt ostoksia valmiiksi kesää varten, mutta nyt hurahdin ostamaan maximekon ja uimapuvun jo valmiiksi odottamaan. Aikaisemmin ostin sitten vasta kun alkoi näyttämään siltä, että mittari huitelee vakituiseen kunnolla lämpimän puolella :)



lauantai 26. tammikuuta 2013

Blogitunnustus :) + Yhdessä

Paljon kiitoksia Natalle Ma tahaksin kodus olla-blogista :) Ilahdutti päivää kummasti :)

Sitten päivän tarinaan aiheesta Yhdessä.

Ensi viikonloppuna on minun ja mieheni 10-vuotishääpäivä.
Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, naimisissa niistä nyt 10 vuotta.
Kuten olen aiemminkin maininnut, varsinainen hääpäivämme oli jo muutama viikko sitten, mutta tämä on käytännön ja aikataulujen määräämä homma, näin saamme kaikki tahtomamme ystävät paikalle.

Lahjaksi miehelle ostin hänen haluamansa sykemittarin ;D
Yltiöromanttista, eikö?!
Ostin minä myös erään pienen muistoesineen josta tulee mieleen ensimmäinen hääpäivämme, mutta se on sitten salaisuus ;)

Olenkohan julma kun sanon suoraan, että mieheltä en odota kovin ihmeellistä lahjaa?
Hänellä on tapana pelata varman päälle ja ostaa koru.
Hänen ostamansa korut ovat aina minusta kauniita, mutta käytän nykyisin vihkisormusten ja parin vakituisen rannekorun lisäksi koruja erittäin harvoin. Silloin harvoin ne ovat kyllä olleet niitä miehen ostamia :)

Eniten odotan kuitenkin ensi viikonlopulta hyvää seuraa ja hyvää ruokaa! :)

perjantai 25. tammikuuta 2013

Ja niin se sitten meni :(

Mies oli siis silloin aamupäivällä puhelimessa välittäjän kanssa eikä ollut tajunnut, että mitä se haluavat lisäaikaa todella tarkoitti.
Ei se tarkoittanutkaan muuta kuin muutamaa tuntia ja sitten ne sieltä ilmoittivat, että me emme sitä asuntoa saa.

Vaikka kuinka olin asennoitunut pettymyksen varalta niin kyllä se vaan kirpaisi :( Olihan se sohva jo mittailtu haaveissa sinne olohuoneeseen jne.

Nyt illalla istuin sitten laskimen kanssa pöydän ääreen pyörittämään numeroita.
Jos asuisimme tässä kodissa vielä esimerkiksi vuoden ollen säästäväisiä ;) niin olemme sitten paremmissa asemissa näissä neuvotteluissa.
Tosiasia on, että voisimme olla säästäväisempiä, paljonkin.

...ja sitten klikkailin etuovi.comiin haaveilemaan lisää.... ;D

Lisä hemmetit!!

Eihän se selvinnytkään vielä se asuntoasia. En yhtään tiedä miksi, tänään piti olla se päivä, kun saamme tietää ja nyt ei olekaan.
Miten nämä yleensä menee, onko täällä asuntokauppaa aiemmin tehneitä? Mitä jos ne ilmoittaakin yhtäkkiä ettei ne myykään ollenkaan, voiko niin tehdä...? Voi kai?
Ja kuinka pitkään myyvä puoli voi pantata sitä tietoa...?

Byhyy :´(

No ei sentään, mulla on irtokarkki pussi ja Hypnotisoija bluray :) Kyllä pitäs saada mieliala kohenemaan :)

Maisema

Lapsuudenkodin maisemaan kuului oleellisena osana hyppyrimäki. Siellä se häämötti jättimäisenä taustalla pihalla leikkiessä. Aika usein kuvittelin talvella isän kolaamassa pulkkamäessä itseni mäkihyppääjäksi ja minisuksilla liidin kuin Matti Nykänen mäkeen tehdystä hyppyristä.
Minisukset olivat kivan keltaiset.
Haaveilin kuinka hienoa olisi olla ensimmäinen kuuluisa tyttöhyppääjä. Kuinka hyppäisin valtavan hypyn täydellisellä laskeutumisella ja kypärän pois ottaessani kiharat ryöppyäisivät pitkin selkää ja vasta silloin paljastuisi kuka mysteerinen hyppääjä on. Mitä siitä, että minulla oli pottapää-polkkatukka ja piikkisuorat hiukset.

Kesäisin olin huippu-esteratsastaja. Äidin aikuisten polkupyörä oli estehevonen ja sillä ajettiin kivien ja oksien yli kuin parhaidenkin esteiden.
Ei väliä vaikkei pylly yltänyt penkille.
Oma lastenpyörä oli shetlanninponi, jolla jumpsuteltiin maastossa.
Pilttuut rakennettiin metsän rajaan kaverin kanssa joka haluasi aina äidin pyörän, sen upean arabialaisen täysverisen.
Mitä siitä, että äidin pyörä oli oikeasti vaihteeton mummomallin Tunturi.

torstai 24. tammikuuta 2013

Hemmetin hermostunut!!

Asia 1) Kävin apteekissa. Arvatkaa muistinko sen Hädesalvan?! Eli uusi reissu edessä (no unohtu mulla buranakin) vielä!!

Asia 2) Mennään huomenna klo.12 kuuleen saatiinko asunto ja jos saatiin niin kirjoitetaan sopimus heti. AAAAARRRRGGGHHH, miten mä voin nukkua yön?! (Luultavasti hyvin, koska viime yönä nukuin todella huonosti...)

Asia 3) Mun puhelin värkkää. Inhoan uuden puhelimen hankkimista. Inhoan.

Raidat

 Olen aina tykännyt raidoista hiuksissa, varsinkin muiden. Kateellisena katson varsinkin sellaisia hiuksia joissa tummisssa hiuksissa (kuten omani) raidat ikäänkuin sulavat hiuksiin, eivät ole siis erillisinä osioina. Vakikampaajani on äitiyslomalla... tai taitaa olla vanhempainvapaalla nyt. Ja äidillisenä ihmisenä saattaa hyvinkin jatkaa sinne kunnes lapsi on sen 3-vuotta.
Hän ehti kerran tehdä minulle sellaiset ihanat hiukset joissa oli juuri sellaiset raidat joista olen aina haaveillut.
Toisaalta suunnilleen ainoa mitä en ole kokeillut hiustenlaitossa on ns.shokkiväriraita.
Shokkivärikokopää on tullut kokeiltua. Äitini mielestä oli hyvä, ettei ajokorttikuva ollut värillinen, johtuen nimenomaan siitä, että silloin koko pää oli "shokkivärinen" :)

Alla kuvia tästä osoitteesta ja kivoista raidoista, en valitettavasti löytänyt ihan sellaista kuvaa jollaiset raidat itse juuri haluaisin, mutta tosi kivoja nämäkin on kaikki. Ja lukuunottamatta tuota ensimmäistä, kaikki on löytyneet minunkin päästäni jossain vaiheessa :)







keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Häde siirtyy huomiseen

En mennytkään tänään hakemaan apteekista reseptilääkettäni, mutta se on edessä huomenna, joten huomenna myös Häde selluliittivoiteena- tutorial ;D

Haaveissa vain...

Pakko kertoa, että perjantaina me kuullaan muutetaanko me omaan, uuteen kotiin huhtikuun alusta.
IIK. Jännittää ja samalla koitan rauhoitella itseäni, etten haaveile koko juttua läpi miljoonanteen kertaan, koska vielä ei kukaan ole sanonut, että me se saadaan. Ne on saaneet kuulema vinon pinon tarjouksia... Se olikin kai turha toive, että meidän olisi ainoa ;) mutta saahan sitä toivoa.

täältä

Sähköinen

Olen kai hieman vanhanaikainen. Minua ärsyttää, samoin kuin 80v mummojakin, kaikki tämä sähköisyys.
On sähköinen rikosilmoitus, sähköinen Kela-ilmoitus, sähköinen resepti, sähköinen joulukortti, sähköinen onnittelukortti, sähköinen äänestäminen, sähköinen asionti siellä ja täällä, sähköinen allekirjoituskin joissain paikoissa...

Ok, joihinkin asioihin se on tuonut helpotusta. Mutta kun samalla se tarkoittaa ihmiskohtaamisien vähenemistä palvelualalla varsinkin. Eikä se kone voi korvata ihmistä. Ja ne virheet!!

"Ennen vanhaan" selitettiin, että inhimillinen erehdys ja sitten autettiin se korjaamaan.

Mummeli meni vaivalla apteekkiin invataksilla kuultuaan, että lääkäri on laittanut apteekkin valmiiksi sähköisen reseptin.
Että joo, siellä se nyt mummoa odottaa, sinne vain hakemaan lääkettä. Mummohan meni. No oliko reseptiä? Eipä tietenkään. Mummo joutui istumaan apteekissa odottamassa, että soitetaan lääkärille ja lääkäri tutki tietokonetta, että mikä meni vikaan. Eikä anteeksi pyyntöä sanonut kukaan. Sanottiin vain, että "nämä on näitä, koneet ja uudet jutut, ei niitä opi hetkessä...". Mummo istui epätietoisena apteekin penkissä ja ihmetteli, kun eihän hän oikein ymmärtänyt koko juttua, oli epäillyt koko sähköistä reseptiä kun oli siitä ensimmäisen kerran kuullut ja oli halunnut paperisen. Ei saanut, koska "kaikki nämä muuttuvat kuitenkin vähitellen sähköiseksi".
Sama pankissa. Mummon käyttämä lähikonttori lakkautettiin ja sanottiin samaa, "kun kaikki käyttävät niitä pankkipalveluja netissä". Mummo on tietoinen internetistä, mutta ei hän sitä käytä, eihän hänellä ole edes tietokonetta. Kun mummo soitti pankkinsa puhelinpalveluun, sanottiin hänelle, että hänen on käytävä lähimmässä konttorissa. Se on nykyisin keskustassa. Eihän mummo sinne jaksa lähteä.

Se lääkäriasema jolla se lääkäri koitti kirjoittaa sitä reseptiä sähköisesti sijaitsi sen apteekin vieressä. Noin sata metriä väliä, jos sitäkään. Kuitenkin lääkäri käytti yli tunnin aikaa saadakseen kirjoitettua sähköisen reseptin viereiseen apteekkiin mummon istuessa odottamassa. Joku tuli vihdoin lääkärille neuvomaan miten se sujuu ja saihan se lääkäri sen lopulta kirjoitettua, sähköisesti.

Kuinkakohan nopeasti se olisi sujunut ihan perinteisesti kynällä ja paperilla ja jos olisi ihan vain vienyt sen sitten siihen apteekkiin? Veikkaan ettei ihan noin kauaa.

En minä vastusta sähköisiä palveluita, käytän esimerkiksi nettipankkia ja muitakin mielelläni.
Joskus vain unohdetaan se järki sinne edistyksen alle.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Ja mitäköhän seuraavaksi... + Hädehaaste

Kosteuttavat farkut uutisoitiin IL:ssä viime torstaina. Mietin vain, että jos noissa jättäisi pikkarit pois niin kosteuttaako ne sitten... muutakin kuin ne sääret ;D

"Denim Spa Therapy For Legs -malliston farkkuihin on sekoitettu muun muassa aloe veraa ja jojobaa. Kolmas hoito on nimeltään "Smooth Legs" eli vapaasti suomennettuna sileät kintut. Sen tarkoitus on ehkäistä selluliittia." (linkin jutusta lainattuna)

En ole ikinä käyttänyt selluliittiin mitään. Pitäisiköhän? Kaverit suitsuttavat selluliittivoiteitaan kilpaa, mutta itse en oikein usko niihin... ja muistelen lukeneenikin, että se vaikutus on enemmän siinä pyörivässä liikkeessä jota siinä samalla tehdään kun hierotaan se rasva kroppaan.
Joten minä rasvailen ihan apteekin perusvoiteella. Mutta jos jollain on vinkkailla oikeasti toimiva tuote niin vinkkiä kehiin vaan, en ole niin tuote-uskollinen, ettenkö voisi vaihtaa Essex plussaani johonkin anti-cellulite-creamiin ;)

kuvan oikeudet STD
Vai toimisikohan Hädesalva selluliittiinkin? Suvi Trokee-Daktyylin naurattavan Häde-salva haasteen nappasin mukaani STD:n blogista.

Hädehaasteessa ei ole kyse kilpailusta eikä arvonnasta, vaan yhteen hiileen puhaltamisesta. Nyt joukolla keksimään toteuttamiskelpoisia käyttötarkoituksia kaikkien peräaukkojen kauhistukselle Hädesalvalle! Haasteen säännöt ovat hyvin yksinkertaiset:

1. Keksi yksi tai useampi uusi toteuttamiskelpoinen käyttötarkoitusehdotus Hädesalvalle. Salvan ainesosathan ovat lanoliini eli villarasva, vesi, Arachis hypogaea -öljy eli suomeksi maapähkinäöljy (allergikot huomio!) sekä mentoli. Se on siis lääkeaineetonta tahmaista mentolivoidetta eikä sisällä mitään sellaista, miksi sitä pitäisi käyttää juuri tai vain peräaukon seutuville.

Minun vinkkini on siis kokeilla Hädeä selluliittivoiteena! Tänään en apteekkiin pääse, mutta huomenna on sinne asiaa ja lupaan tulla ilmoittamaan miltä ko.tuote tässä tarkoiteuksessa tuntuu. Lorealin suosittu selluliittivoide  kun kuitenkin ilmoittaa vaikuttavaksi aineekseen minkäs muun kuin mentolin!!

2. Kopioi aiemmin haasteeseen osallistuneiden käyttötarkoituslista ja liitä oma(t) ehdotuksesi listan jatkoksi. Tämä voi edellyttää vähän muiden osallistujien vaklaamista, jos vain aikaa ja viitseliäisyyttä (ja kiinnostusta - mutta siitähän ei varmasti kenelläkään tähän osallistuvalla jää kiikastamaan, vai kuinka?) on, koska haaste luulatavasti kiertää samanaikaisesti monella taholla. Vinkkaillaanpa siis toisillemme, missä haaste kulkee, jotta pysymme ajan tasalla käyttötarkoituslistan sisällöstä!

Kiki käytti Hädeä tukkoisen nenun aukaisemiseen ja Lambada-liikkeisiin ;), Ärjyperä keksi käytön huulirasvana, ripulipyllyn pelastajana omalla vastuulla ja imetyksestä kärsineille nänneille jos luulee vauvan mieltyneen tujakkaan mentolin makuun :) Maija kokeilisi Hädeä vesirokkonäppylöihin, auringon polttamalle iholle, jälleen omalla vastuulla petipuuhien piristykseksi ja ei-ikinä-muttamieleentulisilti vinkkinä eläinten yllättämiseen, heh. Suvi Trokee-Daktyylin oma vinkki oli viilentävänä jalkavoiteena.

3. Laita Hädehaaste logon kera eteenpäin niille, joiden huumorin uskot kestävän sen, ja/tai joilla uskot olevan mahdollisesti käyttöä Hädehaasteen informaatiosisällölle.

Minäpä jaan tämän Nollavaimolle, jonka huumorin uskon tämän kestävän ;)

4. Jos kehtaat, kopioi logo blogisi reunaan merkiksi siitä, että olet jo osallistunut haasteeseen. 

Tehty :)

5. (Vapaaehtoinen) Kauhean mukava olisi, jos Hädehaasteen liikkelle laittanutta STD:tä muistettaisiin välillä informoida haasteen kulusta halki blogiteollisuuden. Älä siis kursaile, vaan käy rohkeasti jättämässä esim. alkuperäiseen Hädehaastepostaukseen kommentti ja linkki omaan blogiisi, josta pääsee kurkistamaan miten pitkäksi käyttötarkoituslistaa on saatu 
kasvatettua :)

Ilmottauduttu :D

Kulma

"That´s me in the corner, that´s me in the spotlight..."  R.E.M

Muuta ei tästä vaan irtoa, tämä tuli ensimmäisenä mieleen :)



maanantai 21. tammikuuta 2013

Mitä teet

Istun keittiön pöydän ääressä näpyttelemässä tietokonetta. Pappa haki Pienemmän Stigalla pulkkamäkeen ja Isompi pääsee koulusta kolmen tunnin päästä. Luultavimmin pulkkamäessä kuluu ainakin se tunti, joten käytän sen kohta hyödyksi.
Enkä todellakaan tee töitä koneella, vaan se mitä teen kohta on minulle se luksus johon liian harvoin on aikaa.
Menen siis lukemaan.

Kirjastosta on lainassa A.J. Kazinski Viimeinen hyvä ihminen. Vaikuttaa ihan hyvältä, olen noin suunnilleen puolivälissä. Sellaista vähän Da Vinci koodi- tyylistä.

Kirjapinossa lukemista odottamassa on tällä hetkellä kirjastosta Satunnaista seuraa, Saarnaaja,Idhunin kronikat II Herääminen ja Moby Doll.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Jotain mitä näit

Tänä aamuna näin mieheni nukkuvan sohvalla. Jossain vaiheessa yötä hän on sinne kömpinyt, ei kylläkään muista edes itse miksi. Olenkohan minä kuorsannut liikaa ;D
Luulen kylläkin, että eilinen työpäivä vei veronsa ja oli niin väsynyt, ettei edes tiennyt mitä teki...

Ennen omaa nukkumaan menoani näin Isomman menossa vessaan. Tai niin luulin, sen sijaan, että olisi kävellyt vessaan, hän pistikin valot päälle lastenhuoneeseen. Menin tietysti heti napsauttaan ne pois ja kuiskin (ettei Pienempi herää), että mitä ihmettä Isompi on tekemässä? "No ensin aattelin syödä aamupalaa ja sitten otan näitä pikkuautoja", Isompi selitti.
Kello oli 00.10 :)

Ssanoin, et jospa mentäis vessaan ja ohjasin silmät ummessa kävelevän pojan vessaan. Kävin vilkaisemassa, ettei Pienempi herännyt ja tulin takaisin, niin Isompi nuokkui pöntön päällä.
Piti kirjaimellisesti puoli kantaa se takaisin sänkyyn ja pungeta yläpetiin :) 35kg ei ole kevyimmästä päästä kannella, huh. Mutta Isompi oli umpiunessa, eikä muista myöskään nyt aamulla mitään koko hommasta. Miten niin kulkee suvussa? :)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Tilannekatsaus

Nyt on tummanruskeat hiukset ilman juuri kasvua ja kivat kulmakarvojen yläpuolelle juurikin ylettyvät etuhiukset.
Mutta ei kiitos miehen. Ihan itse saksin.

Mies aloitti kyllä leikkaamisen ja tosissani ajattelin, että hän voisi olla tarkka ja tasainen leikkaaja, koska työssään joutuu tekemään pikkutarkkaa hommaa usein.

Ei se ollut. Joka toisen saksaisun jälkeen kuului :"Oho!" tai "Älä vaan katso nyt peilistä...". Miehen huumorintajun tietäen en ollut varma vitsailiko vai oliko tosissaan. Ja kun silmät oli täynnä pientä irtokarvaa niin ei niitäkään voinut avata tarkistaakseen.

Onneksi se ei saksinut paljoa pituutta. Tai toisinpäin oikeastaan, onneksi mulla oli Sanna-Raipet.
Miehen kädenjälki oli lievästi sanottuna vinoa, vasemmalta lähti ja oikealle piteni rajusti.

Ja sitten se luovutti. Koitin kannustaa: "Kyllä sinä osaat, siitä vaan!", mutta ei se kuulema osaa.

Otin sitten sakset omiin kätösiin ja vietin tovin jos toisenkin peilin edessä. Säästinpä 15e.. Kannattiko? En ole ollenkaan varma.

Tulos on kuitenkin suora ja hyvä, joten olen nyt sitten tyytyväinen.

Samalla kun ähräsin muutenkin kylppärissä niin tein kosteuttavan kasvonaamion ja kuorin Yves Rocherilta ilmaislahjana saamallani detox-mömmöllä (kiva sitrus tuoksu!) "selluliittikohdat" ;D

täältä
Värjäsin muuten juurikin kuvassa olevalla sävyllä ja värillä. En voi kehua. Haju oli paljon pahempi kuin muissa hiusväreissä joilla olen värjännyt ja pahinta oli valuminen. Todella vaikea levittää ja valahteli sinne tänne.

Tulos on kyllä tosi kaunis ruskea, mutta vastaavaa tulosta olen saanut myös muilla hiusväreillä.

Tätä ennen värjäsin moussevärillä ja se oli kyllä mahtavan helppo levitettävä tähän verrattuna!!

Tässä tulee mukana 6 viikoksi hoitoaine jonka pitäisi taata kiilto ja kesto. Kokeillaan... :)

Lisäksi Nivean kosteuttava naamio tosiaan ja päälle samoin Yves Rocherilta saamani näytteen kasvorasva, jotain 24h kosteutusta.
täältä

Sain nuo näytteet mukana kun tilasin Slimming cocoaa, eli kaventavaa kaakaota YR:ltä :)

Olen juonut tuota nyt yhden paketin verran, eli 20 annospussia. 2dl kuumaa vettä ja pussi tätä kaakaojuomajauhetta.
Tuoksu on ihanan kaakaomainen, maku aika vetinen kaakao :D mutta kummasti kuvittelen siitä olevan apua. Ainakin makunsa puolesta se kuitenkin auttaa makeannälkään ja lisäksi tuntuu pissattavan, eli pistää nesteet kiertämään.


Toivottavasti kukaan ei tule

Toivottavasti meille ei kukaan erehdy soittelemaan ovikelloa tänään. Pistettiin poikien kanssa jumpsuitit päälle aamusella (mies on töissä.. eikä sillä ole jumpsuittia, onneksi). Kätevä huppu saa minut unohtamaan sen tosiseikan, että kylpyhuoneessa odottelee hiusväri joka tulee enemmän kuin tarpeeseen. Ja toisin kuin pojat, minä en näytä erityisen söpöltä jumpsuitissa. Erityisen lämmin se kyllä on, villasukkiin yhdistettynä :)

Eilistä ruokaa on vielä jäljellä ja me syödään sitä Isomman kanssa broileriin kanssa ja Pienempi saa sitä mitä melkein aina, bataattimuussia ja broileria. Pienemmän pureskeluharjoitukset etenee hyvin ja maissinaksut menevät jo suosiolla suuhun (tosin aiheuttavat vähän allergiaa, pissalirahduksia). Jännittää jo se kun pitää antaa jotain kovempaa ja ihmetyttää se, että mikä olisi seuraava askel... Kaipa pitää koittaa itse leipoa jotain, jossain on tallessa bataatti-kauramuffinsien ohje.

Sain Pienemmän tällä viikolla aukaisemaan suunsa kahdelle uudelle ruoka-aineelle: persikkasoseelle ja luumukaura"jogurtille" (joka sis. mm. valkoviiniä, häh??). Persikkasosetta on mennyt nyt neljä päivää, eli 1tl, 1tl, 2tl ja tänään hurjat 3tl. Yöllä Pienempi röyhtäili kuuluvasti.
Kaura-luumu"jogurtti" ei muistuta jogurttia ollenkaan ja saa kaipaamaan Ruotsissa ainoastaan myytävää Oatlyn maustamatonta kaurajogurttia joka on todella lähellä oikeaa maustamatonta jogurttia. Mutta huoli Pienempi sitä tänä aamuna 2tl. Tosin joi heti kauramaitoa päälle ja sanoi, ettei se ollut hyvää. Jos se ei aiheuta mitään niin me aletaan harjoittelemaan sen syömistä kuitenkin... Harmi kun niissä muissa Yosa-mauissa on aina jotain mukana josta syystä ne eivät sovi. Ne muut kuulostavat niin paljon paremmilta kuin tämä kyseinen luumu, jonka hajukin on epäilyttävä.
Arvatkaa kuinka vaikeaa on antaa toiselle suuhun sellaista jota tuskin itsekään maistaisi hajun perusteella? "Maista vaan kulta, se on toooosi hyvää...."
Voi se olla, että se on ihan ok. En tiedä kun en ole maistanut.

To do- listalla on kampaajan varaus, tällä kertaa leikkautan vain etuhiukset. Voisihan ne kyllä itsekin pätkäistä. Uskaltaisikohan luottaa mieheen tässä asiassa? En viitsisi kyllä maksaa siitä, että joku leikkaa pari senttiä suoraan.. Itseeni en luota. Todisteita löytyy valokuva-albumikaapista.

Tasan 2 viikkoa hääpäivän viettoon. Joka siis oli jo, mutta jota vietetään käytännön syistä vasta sitten. Ei minulle ole niin tärkeää onko se tarkka päivä. Tärkeää on saada viettää aikaa kaveriporukalla koko viikonlopun verran mökkirauhassa. Kylpypalju ja ulkosauna ja mökki kaikilla mukavuuksilla. Ja ei tarvitse kokata, vaan se tulee lahjana muilta :) Ollaan kuulema saamassa myös yllätyslahjoja.
Pitänee harjoitella yllättänyttä, mutta ilahtunutta ilmettä peilin edessä...

Herkullinen

Tein eilen ruokaa jostain lehdestä joskus repäistyn ohjeen mukaan. Epäilin tehdessä, mutten enää syödessä ja jopa Isompi söi tyytyväisenä ja kehui makua, vaikka tuollaiset ruoat ei yleensä ole Isomman herkkua.
Herkullista ja helppoa se oli :)

Vähän sovelsin, koska meillä oli vain jasmiiniriisiä, ohjeessa oli basmatiriisiä, mutta hyvää se tosiaan oli silti :)

3,5dl basmati/jasmiini riisiä
100g sipulisilppua
200g pakaste kukkakaali
200g pakasteparsakaali
1 rlk öljyä
1-2 liemikuutioita tai vastaavaa (mulla oli kasvisfondia)
8dl vettä
2tl chilijauhetta
1tl paprikajauhetta
1-2tl caynnepippurijauhetta

Maustaa nyt periaatteessa voi maun mukaan, itse lisäsin vielä valkosipulia ja chiliä ihan siltänsä vähän.

1) Kuullota sipulia öljyssä kattilassa vähän, lisää mausteet, pyörittele mausteet mukaan, varo ettei ne mausteet pala.
2) Lisää vesi, liemikuutio (tmv) ja riisi, sekoittele. Lisää kukka- ja parsakaalit ja anna kiehua hiljalleen n.10min kannen alla (mulla meni kyllä vähän yli).
3) Ota levyltä ja anna hautua vielä 5-10min. Lisää suolaa tarvittaessa.

Herkullista!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Varjo

Tiesin pahan mielesi
painavan syvään pääsi

Kun astuit sisään ovesta
ja laitoit takin naulaan
et edes katsonut minua silmiin,
varjosi lankesi kumaraisena eteisen seinään

Minun silmissäni on surusi peilikuva

Koska olen huono puhumaan,
tein vain kalakeittoa
Toin lautasen eteesi ja sanoin:
-Lohturuokaa

torstai 17. tammikuuta 2013

Valmis


"Ihmisillä on systemaattinen harhakäsitys siitä, millaisia he ovat tulevaisuudessa. Harha on hieman voimakkaampi nuorilla kuin vanhoilla ihmisillä mutta näkyi kuitenkin tutkimuksessa selvästi kaikissa ikäluokissa. Kaikilla on taipumus ajatella jo kehittyneensä sellaiseksi ihmiseksi, miksi on lopullisesti tulossa. Tutkijat nimittävät tätä käsitystä illuusioksi historian loppumisesta." Tiede-lehti 04.01.13

Minulla ei taida olla (ainakaan vielä) tuota käsitystä, että olisin jotenkin valmis ihminen. Ei todellakaan. Minua epävalmiimpaa kolmekymppistä varmaankin saa hakea. Vai ovatko kaikki hukassa sen suhteen millaisia haluavat olla, missä ja minkä vuoksi?
Minä olen.

Olen kuitenkin tullut myös siihen tulokseen, ettei se haittaa minua ollenkaan. Ei minun tarvitse tietää, eikä olla valmis. Toivottavasti ainakin yli puolet elämästäni on elämättä tai sitten se saattaa loppua jo huomenna. Miksi siis hätäillä elämään "täydellistä elämää"?

Ja tietysti ihmisillä on eri käsityksiä tuosta täydellisestä, valmiista elämästä, mutta tarkoitan nyt tällä kertaa näitä perusjuttuja mitä sillä yleensä tarkoitetaan.

Lisäksi olen huomannut ikävinkin tavoin, että ne kauniit, valmiit suunnitelmat murenevat aika nopeasti ja helposti, eikä kukaan voi ennakoida... no oikeastaan yhtään mitään.

Näinkin positiivisesti heti aamusta :D

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kaksi asiaa

Asia 1: Hirmuisesti himottaisi roskaruokaa. Oikein hyvää tuo tekemäni broilerisalaattikin oli, mutta uskoisin hormonieni johdattavan mieleni ajattelemaan kokoajan pizzaa, irtokarkkeja ja maitosuklaa-levyä. Koitan ylittää nämä koko päivän vaivanneet ajatukseni ja kääntää katseeni helmikuun alkuun jolloin en halua olla ainoa norsu kylpytynnyrissä ;)

Asia 2: Pitkästä aikaa annoin Pienemmälle jotain uutta ruoka-ainetta. Olemme tietoisesti pitäneet noin 2kk tauon uusissa ruoka-aineissa, Pienemmällä alkoi olla jo niin suuri kammo sitä kohtaan, että aina kaikesta tuli oireita: oksennusta, pahaa oloa, pissavahinkoja, kutinaa, ihottumaa, ripulia jne.
Tänään söi 1tl persikkaa. Katsotaan ja ihmetellään.

Täällä voi ihastella maalauksia jotka näyttävät valokuvilta. Ne todella näyttävät.

Kumman kaa x 11

Periaatteen Nainen laittoi tulemaan 11 kysymystä Kumman kaa hengessä ja pakkohan siihen on vastata heti :)


                                             1. Matti Nykänen vai Tauski?
Siis hirvitys, onko oikeasti pakko valita näistä ;D Mä oon tullut tulokseen, että Matti Nykäsessä on oltava jotain hyvääkin koska se Susanna sitä jaksaa katsella... Tauskista en ole löytänyt mitään hyvää julkisuudessa, mitä nyt se hoilasi keskivertokappaleen joskus 90-luvulla... Joten Matti.
 
2. Simo Salminen (eli Uunojen Sörsselssön) vai Napakympin Kari Salmelainen?
Simo Salminen on jotenkin söötti, Kari Salmelaisesta mulla on jotain traumoja, kaverin isä oli Napakympissä mukana ja voi sitä myötäelämisen häpeää, muistan sen ikuisesti!!
 
3. Hunksien Jucci vai Mauno, tai ehkä joku muu Scandinavian Hunk?
Mauno, oon ollut joskus vuosia sitten Hunksien keikalla jakamassa kaikenmaailman mainosroskaa ihmisille ja tosta Maunosta jäi positiivinen ja asiallinen kuva.
 
4. Mauno Koivisto vai Martti Ahtisaari (oman virkakautensa aikana)?
Mauno Koivisto, mutta tää on näitä nostalgiajuttuja...
 
5. Mikko Leppilampi vai Heikki Paasonen?
Heikki Paasonen.
 
6. Marco Bjuström vai Jari Sillanpää?
Jari Sillanpää. Siis kuka voi vastustaa Vain Elämää-fanina Jaria?!
 
7. Cheek vai Jonne Aaron?
Ai, ai...Kyllä se silti Cheek on. Jonne on sympaattinen ja kiva, mut Cheek on niin hotti,hotimpi, hottis :)
 
8. Paavo Lipponen vai Paavo Väyrynen? (Huomaatte nyt varmasti kuinka poliittinen olen!)
Mä en oo, poliittinen siis. Mut Paavo Väyrynen, koska se tanssi mun äidin kans kun äiti oli teini :D
 
9. Tähän joku jalkapalloilija ja joku toinen jalkapalloilija. En tiedä kuin Beckhamin.
Emir Bajrami, kosovolaissyntyinen ruotsalainen jalkapalloilija
 
10. Justin Bieber vai Zach Efron?
Zach Efron, tykkään musikaalielokuvista yleensäkin, tosin yleensä niistä vanhemmista ja vähemmän teineille suunnatuista, mutta toki olen katsonut näitä nuoriso/disneymusikaalejakin :)

11. Unelmiesi mies - ja nyt ei tosiaan saa vastata mitään "oma kultamussukka"-mömmöä!
Jaa-a, mulla ei ole sellaista suosikkimiestä julkkiksissa, mutta ulkonäöllisesti huokailen parrakkaiden, tummien miesten kohdalla, joilla on ehkä vähän renttumainen look ja kauniit silmät :)
Päivitän tähän jos saan päähäni jonkun mahtavan combon esim. näyttelijöistä joista saisi koottua mun unelmamiehen :D

En nyt yritä edes keksiä lisää kysymyksiä/haastaa muita, käytin vaan hyväkseni mahdollisuuden vastata :D

tiistai 15. tammikuuta 2013

Saaren aution kanssasi jaa-aa-aan...

Sain Pärähdyksestä haasteen, jonka otan haasteena keksiä kolme uutta tavaraa sinne kuuluisalle Autiolle Saarelle. Tein tämän marraskuussa (täällä) jolloin nappasin sinne Taru sormusten herrasta- kirjan (koska en ollut yhtä älykäs kuin Ärjyperä joka otti loogisesti koko kirjahyllyn!), Bepanthenin punaisen salvan ja hiusharjan&hiustenselvityssuihkeen jonka ovelasti niputin yhdeksi tuotteeksi.

Tehtävänä on kertoa kolme luottokamaa, jotka ottaisi mukaan jos joutuisi yksin autiolle saarelle. Ei niitä perustavaroita, vaan jotain mitä ilman ei pärjäisi, ilmeisesti ;)

Mun niin kovasti tekisi nyt mieli matkia Ärjyperän peittoa ja tyynyä tai sanoa vähintäänkin patja, koska johan se olisi todella kamalaa olla siellä ilman kunnon nukkumispaikkaa ja sänky on ihana pakopaikka joka kerta, toki kunnon nukkumapaikalla siellä tekisi enemmän kuin sillä hiusharjalla. Vaikka minun hiukset menevätkin aivan solmulle hetkessä, niin luonnon rastathan olisi vain kätevät niissä olosuhteissa ja kukaan ei edes näkisi ja kun peilikään ei matkaan tule (siis se ei todellakaan kuulu luottokamoihini!!) niin se hiusharjahan on aivan turha! Mitä ihmettä silloin marraskuussa oikein ajattelin?! :)

Kahvikin olisi kivaa, mutta toisaalta, olen ollut pitkiäkin aikoja ilman ja alun vieroitusoireiden jälkeen se on ihan ok olla ilman.

Tosiasia on kuitenkin, että niin kulunutta ja matkimista kuin se onkin, niin ilman lukemista tulisin luultavasti hulluksi ;) Mies sanoo aina, että minusta tulee ärtyisä jos en ole lukenut kunnolla mitään aikoihin :)

1) Ensimmäisenä nappaisin siis mukaani lukemattomien kirjojen laatikkoni :) Kirjahyllyssä on luottokirjani, sekin olisi kiva, ne on niitä kirjoja joita olen lukenut useamman kerran, mutta tuo lukemattomien kirjojen laatikko sisältää niin ison läjän kirjoja, että kyllä sieltäkin varmasti pari todella hyvää löytyisi ja loputkin lukisin sitten tarpeen vaatiessa useampaan kertaan. Siellä on silti enemmän kirjoja kuin kirjahyllyssä... :)

Se netti olisi kyllä kova juttu, pitäisi sekin pään kasassa aika mukavasti, mutta koska se menisi jo plagioinnin puolelle niin ottaisin toisena mukaan:

2) Käsikorun jonka näpräsin joskus vuosi sitten kokoon ja jossa on helmet rakkailleni: miehelle, Isommalle ja Pienemmälle. Voisin näprätä sitä siellä ja itkeä tuhertaa niistäen nenäni palmunlehviin (siis onhan sen oltava sellainen klassinen saari, jossa on ainakin se yksi palmu!)

3) Kyniä ja paperia niin, että riittäisi. Siis paljon. Mulla on paha riippuvuus To Do-listoihin joten tekisin niitä itselleni ja sitten kirjoittaisin tietysti Autionsaaren selviytysmisoppaan ja omaelämänkerran ja kuvitteellisen romaanin, runokirjan, lastenhoito-oppaan ja ja ja... Siis aikaahan siellä riittäisi! :)

Laitan tämän yleiseen jakoon ja luen mielelläni mitä muut haluavat ottaa mukaan :)

Tavallinen hetki

Muumikeksi laatikko tyhjenee
samalla kun kuuntelen
keittiön kellon rahisevaa raksutusta

Voisin olla jo nukkumassa

Tule ja heitä se perkeleen unihiekka,
ettei tarvitse itse ulkoa hiekkaa hakea
ja kokeilla kävisikö pihan sora paremman puutteessa

...saisinko siis pyytää Nukkumattia kylään?

maanantai 14. tammikuuta 2013

Tunnustus

Sain tunnustukseni K.Ärjyperältä Pärähdyksestä, paljon kiitoksia ja kumarrus :) Liebster Blog -palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Ja kun epäilit, että josko joku olisi saanut ja jättänyt julkaisematta, niin en ainakaan minä. Tosin olen aiemmin saanut toisen tunnustuksen ja unohtanut julkaista sen... Korjaan asian pian ja julkaisen nämä kaksi ihanaa tunnustusta, jotka olen saanut ja samalla päivittelen samaa kuin Ärjynperä, miten tosiaan saa yli 200 lukijaa ;D Minä olen ällistynyt jatkuvasti siitä, että minulla on yhtään lukijaa :)

Säännöt (toki sellaiset on tässäkin!) ovat:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
Kiitokset kuuluvat siis K.Ärjyperälle Pärähdys-blogiin!

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

No hei, tämä ei ole vaikeaa. Vaikeampaa on valita vain viisi. Mutta silläkin uhalla, että tämä tosiaan on kiertänyt jo vähän kaikilla, niin jaan tämän silti viidelle :)

KukkavarvasKikiÄrjyperä (ja tämä ei johdu sun pleasesta, heh! Ei sitten tarvitse kirjoittaa uudestaan kuitenkaan... jos ei halua!),  Suvi Trokee-Daktyyli ja Periaatteen Nainen, teille siis!! Tiedän toki teidän ainakin joidenkin (kaikkien?) saaneen tämän jo aiemmin, mutta laitan kaiken uhallakin tulemaan ;)

3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Tehkääs työtä kun kerran käskettiin :)

Ja sitten haasteeseen kuuluvat listat (jee!) .

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

-kirjojen lukeminen
-blogien lukeminen
-minun blogini lukijat&kommentit
-mussukkaiseni :) (kaikki 3 kpl)
-Doctor Who

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

-olen huomannut, että blogit :)
-hammasharja
-Avonin vartalosuihke
-oma aika
-kahvia

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

-Anne Tyler Elämän tikapuilla
-Audrey Niffenegger Aikamatkustajan vaimo
-Paul Auster Sattuman soittoa
-Douglas Adams Linnunradan käsikirja liftareille
-Laura Gallego García Idhunin kronikat: Vastarinta (koska olen lukenut vasta ensimmäisen osan, niin suosittelen sitä)

Plussana päälle on pakko suositella vielä Sujata Masseyn Rei Shimura- dekkarisarjaa :) (Ja tietysti kaikki on lukeneet Tolkieninsa?)

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaujalaa/-yhtyettä:

Apua :D Kaikkien aikojen? Ensimmäinen on helppo, mutta muut... Hmmm...

-The Beatles
-Robbie Williams
-Pink
-(nyt meni jo vaikeaksi... kun pitää olla kaikkien aikojen suosikki...?) Oasis
-kun ei oikein ole, pakko laittaa ylipäätänsä 50-luvun pop/rock/r´n´b/country (amerikkalainen)

Viisi materialistista joululahjatoivetta, mutta laitan nyt vain sen lahja toivetta:

-kamera
-digiboxi
-tabletti
-uusi sormus, timantteja ja kultaa, kiitos
-keittiöön sellainen valkoinen ihana, iso astiakaappi

Viisi lempiruokaasi:

-lohipasta
-pizza
-poron sisäfilee ja uunikasvikset+kastike
-jauheliha-kasviskiusaus
-juustokakut (monikossa!)

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Oi tääkin on vaikea, koska niitä on paljon!

-Tahiti
-Islanti
-Italia
-New York tai miksei muutkin osat Amerikkaa
-Irlanti

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Tyytyväinen, pehmeä, aikaansaava, rakastava, hymyileväinen

Viisi asiaa, joista unelmoit:

Näitähän aina riittää, mutta menen nyt minä-minä-linjalla, siis itsekkäästi sitä mitä ihan vain minä itse unelmoisin itselleni :)
Se keittiön astiakaappi on ihan ykkösenä materialistisista haaveista, sitten voisin haluta lisää omaa aikaa (tämä on niin puhtaasti haave....), haluaisin makuuhuoneeseen kokonaan uuden sisustuksen (saahan sitä haaveilla... vastahan nuo ostettiin, heh), se oma, uusi koti on myös haaveissa (ja pahalta näyttää, että sinne jääkin, ainakin vielä) ja sitten haaveilen vielä kengistä, täydellisistä nahkasaappaista :)

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:

-Elä elämääsi, älä muiden
-Älä tuomitse tietämättä tosiasioita
-Valitse riitasi, kaikesta ei kannata kinata, varsinkaan lasten kanssa ;)
-Näytä rakkautesi ja välittämisesi sanoin ja teoin :)
-Hymy ei maksa mitään, mutta sillä saa aikaan ihmeitä

Nämä nyt on vähän kliseisiä, mutta minulla toimivia :)

Bloglovin ja muuta

Nyt se blogin osoite on muutettu Bloglovinissa ja laittoivat sähköpostia, että myös seuraajat sitä kautta on siirretty. Menin tarkistamaan ja 0 seuraajaa :(
Lähetin lisää säköpostia :) Ehkäpä ne osaa jälleen korjata ongelman?

Isompi tekee tuossa äidinkielen läksyjä ja kinuaa samalla lupaa lähteä läksyjen jälkeen kaverille. Minusta olisi niin ihanaa köllähtää ruoan jälkeen Isompi kainalossa sohvalle (Pienemmän haki mummo mummolaan tunti sitten), mutta en oikein henno kieltääkään kun muuta syytä ei ole kuin se, että äiti haluaisi halailla isompaa poikaansa :)
Ja kun "koko viikonloppuna en mennyt", selittää poika. Ei mennytkään, oli ihan mielellään kotona ja leikki pikkuveljen kanssa ja vietettiin aikaa perheenä. Minulla on vain harmillisen vähän aikaa kahdestaan enää Isomman kanssa, kun sillä on omiakin menoja, kavereita ja harrastuksia... Niin ne kasvaa ;)

Pitänee järjestää meille yhteinen päivä taas tässä joskus, mennään pojan pyynnöstä yleensä silloin ostoskeskukseen jossa vain kuljeskellaan, katsellaan ja sit mennään ravintolaan syömään ja jälkkärit päälle, tietysti ;)

ps. Olin kokonaan unohtanut kirjoittaa siihen aiempaan haasteeseen omat kysymykseni, joten nyt siellä olisi sellaisetkin.. Tämän siitä saa kun on Post-it laput lopussa!!

Jotain keltaista

Keltainen on tänään lastenvaatteet. Kuten aiemmin kirjoittelin, hurahdan aika usein samaan, eli lastenvaatehysteriaan. En ehkä niin pahasti kuin jotkut, mutta kyllä minullakin iskee kausittain se "pakko saada juuri se vaate lapselle"- himo ja aika usein lastenvaate-blogien luomana.

Nyt on hehkutettu denimiä ja keltaista kevään ulkovaatteissa ja se keltainen olisi kiva meille.

Tykkäsin Molo Kidsin takista, mutta tuo nimi... Mies nauraa aina kuulleessaan sen ja ei se nyt minuakaan miellytä. Koitan kyllä ajatella, ettei se merkki edes näy sieltä kauheasti, eikä siinä missään lue metrin kokoisilla kirjaimilla Molo Lapset, vaan se on pikku lappu tai teksti jossain aika huomaamattomassa paikassa.

Ja käyttääkö kukaan enää nimitystä molo....? Minun kouluaikoina se oli ihan yleisesti käytössä, mutta en ole kuullut sitä kyllä muussa kuin lastenvaate-yhteydessä aikoihin?

Onneksi Polarn O Pyretiltäkin oli keltainen takki ;)

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Haastis

Nollavaimon  mainiosta blogista haaste johon vastaan mielelläni sunnuntain ajankuluksi :)

 1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?  Omasta (pankin...) kodista, uudesta autosta, muutamasta miinuskilosta, uudesta digiboxista, kamerasta, siitä, että himputin reumalääke toimisi vihdoinkin, Pienemmän uusista ruoista, tulevasta hääpäiväjuhlasta... Olen aika haaveileva ihminen :) Mutta just nyt haaveilen teemukillisesta :)

2. Millainen oli vuosi 2012? Mukava ja rauhallinen.


3. Oletko aamu- vai iltaihminen? Iltaihminen, aivan ehdottomasti. Varmaan eläisin iltaisin ja öisin jos se vain yhteiskunnalle sopisi. Valitettavasti valtaosa ihmisistä tuntuu olevan aivan eri mieltä.

4. Minne haluaisit matkustaa nyt? Tahitille :)

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?  Aika montakin. Mutta jos pitäisi ihan konkreettisesti valita yksi asia, niin alle parikymppisenä join itseni humalaan yksinäni baarissa kun meni todella huonosti. Ja lähdin sieltä sitten epämääräisesti sellaisen porukan mukaan jota kadun vieläkin. Sen kun vain joku hävittäisi päästäni. Hirmu avautuminen, mutta kun en oikein osaa muutenkaan vastata.

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa? Lohipasta ja minä ihan itse omin kätösin sen valmistan :) Pizza kelpaa kyllä myös aina!

7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät? Lastenlasten ihanana mummona :)

8. Elämäsi eläin? Honey Hamster

9. Sielunmaisemasi? Tykkylumipuu-metsä 

10. Tärkein esine kotonasi? Onko tämä näitä mitä sieppaisit tulipalossa mukaasi- tyylisiä... Ttietokone käytännöllisyyden vuoksi, yksi koristepatsas rahallisen arvon vuoksi ja poikien kuvataulu tunne-arvon vuoksi

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi? Jos voisin niin eläisin syödäkseni :) Rakastan hyviä makuja, erilaisia makuja, tykkään kokeilla kaikenlaisia ruokia ja herkkuja. Mutta kovasti koitan ponnistella, että söisin elääkseni, ainakin suurimpana osana päivistä!

EDIT 14.1.13  hemputti menin sit unohtamaan ne minun keksimät 11 kysymystä!! Joten lisään ne tähän, toivottavasti haastetut huomaavat, jos eivät niin mennään noilla Nollavaimon kysymyksillä ;D

1) Lempipaikkasi kotonasi?

2) Kirja jonka voisit lukea/olet lukenut useamman kerran?

3) Sama kysymys kuin nro2, mutta nyt elokuva?

4) Millä saa sinut hetkessä iloiseksi? :)

5) Kahvi vai tee vai joku ihan muu juoma?

6) Kun tulee ilta ja lapset ovat nukkumassa jne niin mitä teet ensimmäisenä?

7) Inhokki kotityö?

8) Lempilelusi lapsena oli....?

9) Tätä olen kysynyt jossain haasteessa ennenkin, mutta (James Liptonin tapaan): Lempikirosanasi?

10) Oletko suunnitelmallinen?

11) Ja muinaisten kaverikirjojen tyyliin: Lempivärisi?


Ja minäpä haastan mukaan ihanan ilostuttavan Kikin, hyvällä asenteella varustetun Ärjynperän (vähän flunssatekemistä!) ja vielä uusimman blogilöytöni Kukkavarpaan jonka blogissa olen jo nyt muutamalla lukemisella kuullut järjen ääntä :)

Kun kerta kaikki muutkin...

Tämä on sitten ilmeisesti päivän puheenaihe, olen törmännyt jo muissakin blogeissa tähän, joten ajattelin ilmoittaa, että niin minäkin olen.
Käyttänyt pinnejä väärinpäin siis.

Katsokaa vaikka Nude blogista ja siellä vinkatusta Alluresta! (Ja sitten vielä varmuuden vuoksi siellä vinkatusta Honey&Fitzistä.)

Sitä en ihan allekirjoita, että jos käännän sen pinnin oikein päin, se muuttaisi elämäni. Siis se on pinni.

Ympyrä

Viime yönä tosiaan kiersin ympyrää, ensin sängyssä möyrien kun ei uni tullut ja sitten kahdelta nousin ja kävin koneella ja kävin katsomassa lapset ja menin olohuoneeseen ajatuksena katsoa joku ohjelma, mutta kun niin väsytti niin meninkin takaisin makuuhuoneeseen ja ajattelin koittaa uudestaan uneen.

Puoli tuntia ajatukset kiersi tällä kertaa ympyrää ja tulin tulokseen, että ei siitä mitään tule.
Otin kirjan ja luin sitä tunnin verran, kunnes aamulla kello soi kymmeneltä ja heräsin kirja posken alla ;)

Vähän turhan lyhyiksi unet jäi, mutta tänään eräs pieni sai ihanan nimen :) Ja koska olen täysin minä--minä-ihminen niin pakko laittaa kuva jakusta jonka eilen löysin aivan vahingossa ja joka sai tänään heti käyttöä :)

Seppälä


Tämä oli kyllä näköjään neuletakeissa Seppälän nettisivuilla, mutta kun ei se mikään neuletakki ole, hihat ovat trikoota ja selkän yläosa samoin, takaosan alaosa tuota tekonahkaa samoin kuin tuo etuosa. Kiva pemplum-helma kruunaa koko jutun :)

Yhdistin mustaan polvipituiseen hameeseen ja saappaisiin.

Ja tässä oli tämän kertainen katsaus mun vaatemakuun, varmaan niitä aika harvoja kertoja, mutta kun keksin tälle jo miljoona (no, ehkä vähän liioittelen...) käyttökertaa!

Yöllistä arkitouhua

Kun uni ei tule niin märehdinpä tässä hetken muutamaa asiaa:

1) Kassa ei kysynyt papereita. Eli näytän sitten varmaan yli 30v. Muutama vuosi sitten minulta vielä kysyttiin bussissa, et lastenlippuko, mutta kaipa se aika ajaa asiansa. Pläh.
(Ostin Happy Joe Cloudy Apple siiderin. Kehotan kokeilemaan, nam. Ja lisäksi ilahduttava juttu siellä korkin sisäpuolella, tykkään pikku yksityiskohdista. Maku silti se joka ratkaisi.)

2) Ostin KG-lehden ja sitä lukiessa alkoi ärsyttämään se kuinka vähän liikun. On tässä ollut syytä reumassakin, kun ei ne lääkkeet ole tehonneet ja olen pelännyt polvien puolesta, mutta prkl, kyllä se on sen verran puhtia oltava, että itsensä silti saa liikkumaan kunnolla edes sen kerran viikossa. Auttaisikohan kunnon varusteet asiaa...? Mulla kun olisi ikäloput toppahousut, vähän kinnaava toppatakki ja UGGsit, ei ne nyt niin hirmusti innosta esimerkiksi kävelylenkille... Hmm... voisin kävellä shoppaamaan tässä joku päivä, hyvä syy ainakin ;)

3) Koitin ostaa tehosekoitinta Prismasta. Siellä oli tarjolla joku muovisen näköinen Phillips, raskaannäköinen valtavan suuri mikälie malli ja kaksi mallia OBH Nordicalta. Kaksi ensimmäistä hylkäsin heti ja jäin katsomaan niitä OBH Nordicoita. Metallinen värinen ja punainen. No punainen tietysti! Se toinen oli tylsä. Koitin kovasti laatikoista käännellä ja katsella josko jossain ilmoitettaisiin tehot kuten niissä kahdessa ekassa. Ei missään! Eikä tietystikään yhtään työntekijää lähimaillakaan.
Ja sitten koitin kovasti käännellä pakettia selvittääkseni miksi metallinen värinen maksoi 29,90e ja punainen 49,90e. Ei kai pelkkä väri voi olla +20e?
Vähän erinlainen kansi oli ja siinä harmaassa oli joku valonappi. Muuten en mitään eroa löytänyt. Mulla oli Pienempi mukana ja se alkoi siinä vähän hermostuun äidin smoothiekone-jahkailuun ja nappasin sitten sen punaisen, olihan se väri 10x hienompi.
Kotiin tultua googlettelin varmana siitä, että kyllä siinä jotain muutakin eroa on oltava kuin väri. Arvatkaa oliko?!

4) Taas pitäisi ostaa jo kevätvaatteita lapsille. Minulle riittäisi ihan hyvin jos ostaisin ne vasta sitten, keväällä. Kaupoille ja muille väri-innokkaille se ei tunnu riittävän. Jos ei osta jo tammikuussa niitä kevätkamppeita, jää ilman. Tai ainakin ilman niitä söpöstyksiä mitä haluaisin. En vain jaksaisi keskellä talvea miettiä mitä sitten melkein 4kk päästä pistetään päälle.
Olen silti sen verran lastenvaatehifistelijä, että haluan sen olevan kivaa, värikästä ja minua (no ok, sekä lasta) miellyttävää. Kaipa se on jotain senkin eteen tehtävä. Kenkiä en enää osta etukäteen sen jälkeen kun Isomman jalka kasvoi neljässä kuukaudessa kaksi numeroa ja minä tungin sille niitä ale kevätkenkiä jalkaan ja hoin "Höpö höpö, kyllä ne menee!" ja lapsi itkua melkein vääntäen: "Ei äiti, ei ne mene!"

lauantai 12. tammikuuta 2013

Yllätys

Minä en kauheasti pidä yllätyksistä. Yleensä ne ovat menneet pieleen. En tiedä, olen varmaankin kokenut elämässäni liikaa negatiivisia yllätyksiä? Niitä nimittäin riittää.

Ainoa positiivinen kunnon yllätys jonka tiedän omalla kohdallani on tuo Pienempi.
Halusimmehan kaksi lasta, ainakin. Halusimme myös lapset mielellellään 2-3 vuoden ikäerolla.
Aina ei saa vaikka kuinka haluaisi. Tiesinkin sen.
Silti odottavan aika oli niin pitkä, että lakkasin odottamasta ja ehkäisyynkään ei tullut tuhlattua rahaa. Mitä sitä turhaan kun vuosia kului niin, että ilmankin pärjäsi.

Aloimme yrittämään toista lasta vuonna 2004. Juurikin varautuen siihen, ettei heti tärppää. Isompi oli silloin 1,5v.
Aktiivisen puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen meillä oli 3v poika eikä toisesta tietoakaan. Lopetimme tietoisen yrittämisen ja ajattelin, että jospa se sitten... No ei se sitten.

Vuonna 2007 menimme tutkimuksiin. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa.

Minulla oli vaiheita joissa tikutin ovulaatiota ja pidin jalkoja seinää vasten pystyssä ja kaikkea muuta vastaavaa.

Mietimme hoitoja, adoptiota ja muita vaihtoehtoja. Tulimme kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että voimme olla yksilapsinenkin perhe. Olimmehan alle kolmekymppisiä vielä siinä vaiheessa. Jos sitten joskus myöhemmin haluamme vielä toisen niin onhan minulla ja veljellänikin iso ikäero ja menee se niinkin.

Ja sitten vuonna 2008 kesällä olinkin raskaana. Yllätys!!! 

Ensin tietysti luulin oireiden olevan lähestyvistä kuukautisista johtuvia. Aika pian muistin kuitenkin, ettei ne tissit ole koskaan aiemmin olleet ihan niin kipeät, paitsi silloin aikaa sitten, kun... En uskaltanut oikein miettiäkään asiaa.

Kunnes tajusin, etten todellakaan voi edes nukkua mahallani ja rintaliivitkin sattuu. Kuukautisetkin on jo myöhässä ja stressistäkään se ei silloin johtunut.

Se oli se positiivinen yllätys. Ja yllätys josta olen kiitollinen :)

Kamalinta minusta yllätyksissä on se jos esimerkiksi yllätyslahja on jotain aivan kamalaa.
Toinen odottaa niin iloisena mitä sanot ja suusta saat juuri jotain "Oi kiva, joo, on kiva" tmv.
Minulle tulee paha mieli sen toisen puolesta! Tulee sellainen olo, että minun pitäisi tykätä siitä hemmetin kaitaliinasta jossa on mintunvihreitä, pinkkejä ja oksennuksenvärisiä raitoja vierekkäin (joo-o, esimerkki on elävästä elämästä,,,). Antaja on nähnyt vaivaa tai vaikka ei olisikaan niin onpahan ainakin ajatellut minua. Yrittänyt parhaansa.
Ja minä kiittämätön kakkapää vaan katson yllätyslahjaa ja mietin voi-ei:tä.

Hirveisiin yllätyksiin lukeutuvat myös yllätysvieraat jotka tulevat varmasti juuri silloin kun olet päättänyt viettää koko päivän yöpuvussa kun et vain jaksa mennä suihkuun ja ajattelet, että mitä väliä, menen illalla. Silloin ovikello soi varmasti.
Ja se yllätys kun pidät jostain ihmisestä ja saat yllätykseksesi kuulla hänen puhuneen sinusta pahaa. Tai se yllätys kun olet itse nähnyt paljon vaivaa vieraiden vuoksi ja he yllättäen ilmoittavat liian myöhään, etteivät tulekaan ja tekosyy on luokkaa puujalka katkesi eikä kellään ole uutta.
Inhoja yllätyksiä ovat myös keskellä yötä usein alkavat äkilliset taudit.

 No täytyyhän se mainita, että mukaviakin yllätyksiä on ihan arjessakin, vaikka minä mieluummin eläisinkin edes hieman ennakoitavaa arkea. Hyvät numerot koulusta Isommalle ovat aina hyvä yllätys vaikka tiedänkin pojan osaavan. Jos mies tulee ajoissa töistä se on aina yllätys. Ja vasta sain ihanan oikean kirjeen postissa ystävältäni, se oli mukava yllätys!


perjantai 11. tammikuuta 2013

Tammikuun LivBox

Sain taas eilen paketin jota jo innolla odotinkin. Eli tammikuun LivBox!
Ja en pettynyt vieläkään :)
Ihan samanlaiseen hurmokseen tämä paketti ei ajanut kuin joulukuussa, mutta aivan hyvä paketti silti!
LivBox

Tammikuun paketin sisältöä en ala kuvailemaan kohta kohdalta koska sen löytää täältä.

Pakko kuitenkin vähän kertoa kaikesta:

Näytekokoisia olivat Moroccanoil treatment (10ml) ja Louis Widmer silmänympärysvoide (minituubi).

Lisäksi paketissa tosiaan oli peruspunainen huulipuna joka matkaa äidilleni, koska käytän mieluummin huulirasvaa ja joskus huulikiiltoa, en oikeastaan koskaan huulipunaa ja silloin erittäin harvoin (ed.kerrasta jo vuosia!) jos käytän niin se ei ole kirkkaanpunaista.
Tämäkään ei silti tosiaan mene yhtään hukkaan, koska äitini käyttää nimenomaan kirkkaanpunaista.

Osa ihmisistä sai paketissa Dermalogican Overnight repair seerumin ja osa (kuten minä) Dermalogican daily Microfoliant kuorinnan. Olisin mieluummin ottanut tuon seerumin, mutta ei kuorintakaan paha ole :) Ovh 60,40e/75g, eli hinta on aikalailla se mikä on aiemmin estänyt minua ostamasta ollenkaan Dermalogican tuotteita. Kehuja kyllä olen kuullut joten innolla odotan kokeilua!!

Sittenhän siinä oli vielä IsaDoran kynsilakka, mutta väri oli musta. Käytän kynsilakkoja kyllä ja mustaakin joskus, mutta kun minulla on jo tosi hyvä musta kynsilakka niin tämä oli se epäinnostavin juttu tässä paketissa.

Paketissa oli siis 3 täysikokoista ja 2 näytekokoista tuotetta. Paketin hintaan nähden (jota on pakko mainostaa: 13,90e/kk!) tämäkin oli siis hitti! Tuotteiden hinnat kaupoissa yms yhteensä ylittää reippaasti tuon paketin hinnan ja lisäksi paketissa oli taas ainakin tuo yksi tuote joka on himottanut minua kokeilla, mutta tuskin olisin koskaan muuten ostanut :)

Joulukuun boxista hajuvesi oli sellainen jota tuskin olisin välttämättä edes haistanut ilman pikku näytepulloa paketissa. Ja nyt aion ostaa sen kunhan näytekoko loppuu :) Ruusuvoide on myös hyvä, pidemmässä käytössä liiankin rasvainen, mutta käytän kuorittuani kasvot ja välillä muulloinkin.
Kerastasen hiusseerumi oli hyvä, mutta seuraavana päivänä hiukset menivät liian liukkaiksi minulla, joten se jää juhlakäyttöön :) Kynsitarrat odottavat edelleen laittoa, en ole nyt ehtinyt joulukuun jälkeen edes lakkaamaan kynsiäni. Ja paketin näytekokoinen kuorinta oli ok. Ei liian vahvaa kasvoilleni kuten epäilin, mutta ei nyt mikään aivan mahtavakaan.

Tässä tämä paketti tällä kertaa :)

Vesi

Tämä menee samaan kategoriaan minulla kuin hedelmien/marjojen syönti. Liian vähäistä, suorastaan hävettävässä määrin.
Suomessa kun kerta se vesi vielä tulee hanasta puhtaana niin on noloa etten saa juotua riittävää määrää vettä päivässä.
Aamulla juon vettä suuren lasillisen, mutta en koska haluaisin, vaan koska lääkkeet pitää saada alas. Tosin varmasti se on myös hyvä muutenkin juoda aamulla se lasillinen vettä, mutta jos en ottaisi lääkkeitä samalla, niin en varmaan joisi, unohtaisin koko jutun, nyt se on pakon sanelemaa.
Joinakin päivinä käy niin, etten enempää juokaan, toisina päivinä muitan täyttää vesipulloni valmiiksi.

linkistä näkee myös muut mallit
Joo, blogimainonnan uhrina minullakin on Life Factorin lasinen juomapullo joita näkee joka toisella,.
Käytännöllisyys syistä otin 450ml, enkä suurempaa 650ml ja käytännöllisyys sai ottamaan samalla sporttikorkin, vaikka ilmankin saa. Väri on pirteä pinkki :)
Näissä oikeasti tykkään kovasti noista väreistä ja himottaisi ostaa myös sellainen perintainen pullo 650ml ja värinä omenanvihreä.

Jos minulla olisi vauva ostaisin aika varmasti myös sellaisen lasisen tuttipullon vaikka se kuulostaakin epäkäytännöllisemmältä kuin muovinen. Tosiasiassa kaverin vauva käyttää näitä eikä ne ole yhtään sen epäkäytännöllisempiä :) ja ulkonäöllisesti nämä on ylivoimaisen söpöjä :D

Tuttipulloista on mainittava se mitä en tiennyt, huomasin vasta tuolta nettivuilta (kuvan linkki):

"Pullo ja suojus voidaan kiehuttaa tai pestä astianpesukoneessa yhdessä. Pullo voidaan pakastaa, mikä helpottaa maidon varastointia. Pullon voi laittaa suoraan pakastimesta vaikka kiehuvaan veteen.
Valmistettu boorisilikaattilasista, mikä on lämpöshokkeja hylkivää, ja voidaan siten laittaa pakasteesta suoraan kiehuvaan veteen.
Tuttipullo on yhteensopiva muun muassa Ainun / Medelan sekä Lansinohin rintapumppujen kanssa."

Ja tämä ei ole mikään mainos, en todellakaan mini-sekalaisaihe-blogillani ole saanut yhtään mainostajaa :D Tykkään vaan todella noista pulloista :)

Sitten takaisin siihen veteen. Muistaakohan kukaan muu sitä kun Karita Tykkä juotuaan liikaa vettä joutui sairaalaan ja häntä pidettiin tajuttomana kokonaista kolme päivää? En minäkään muistanut tuota kolmea päivää ;), mutta google virkisti muistiani.
Liika veden juonti ja liian vähän suolaa ja liika vedenjuonti poisti loputkin suolat elimistöstä! Hui.

Yleisempi vedenjuonnin aiheuttama ongelma on vesimyrkytys. Siis miettikää mikä nimi! Vesimyrkytys. Liika vedenjuonti sekoittaa elektrolyyttitasapainon elimistössä ja aiheuttaa mm. solujen ja aivojen turpoamista, joka voi johtaa jopa kuolemaan.

Kuitenkin pitää muistaa myös ruoasta saatu neste, ja googlettelun jälkeen löysin lisäksi ravitsemustutkija Patrik Borgin sanoman lauseen, että hän ihmettelee kun suomalaiset kantelevat juomapulloja mukana, tärkeämpää olisi juoda riittävästi vettä pitkin päivää.
Voi kun fiksua :) Ihan tosi! Miksi se sitten on niin vaikeaa? Miksi ainakin minulle on oikeasti helpompaa juoda se vesi siitä pullosta jota kantelen mukana kuin käydä täyttämässä lasi hanan alla?

Vesimyrkytyksestä on silti sanottava se, että ilmeisen moni vesimyrkytyksestä oikeasti sairaalaan joutuneista on joutuneet sinne ihan jonkun muun nesteen vuoksi ;) Jos juo olutta päivässä esim. korillisen nopeasti laskee veren natriumpitoisuus liikaa.

Kyllähän mun täytyy myrkytysvaarasta ;) huolimatta todeta, että enemmän vettä tulisi juoda. Joten söpö vesipulloni täytynee täyttää ja kannella sitä trendikkäästi mukana, keittiöstä olohuoneeseen ;)

torstai 10. tammikuuta 2013

Muutin

Muutin Tavallista arkea sivun nimestäni Rullallallei:ksi, joka on blogin otsikkona ollut aika alusta saakka. Tavallista arkeahan tämä on, mutta se oli sellainen aivopieru hetkellä jolloin mitään muuta en keksinyt ja kaikki tuntui niin tavalliselta :)

Nyt kuitenkin blogin osoite ja otsikko ovat samaa sarjaa :)

muoks. 21.58. Pönttönä en edes tajunnut et nyt se herjaa, ettei mua ja blogia muka ole, poistettu?! No ei, toivottavasti tänne löydetään edelleen?!

Tänään on ollut tämmöinen päivä

Lapsethan puhuu normaalistikin koko ajan, eikö? Meidän lapset ainakin. Isompi on nykyisin koulussa, joten se ei ole puhumassa kotona klo.9-14 aikaan ja sen jälkeen sen onneksi saa hiljaiseksi nyt kouluikään ehtineenä Aku Ankalla tai Wii-pelillä.

Pienemmän suu käy koko ajan! Ihan koko ajan! 
Kun Pienempi herää aamulla, se alkaa ensin kyselemään: Onko aamu, onko isoveli kotona, menikö isä aamulla töihin, onko mummolapäivä, mennäänkö mummolaan tänään, saanko Angry Birds alushousut, otanko smurffi-sukat vai Salama-sukat vai haluanko olla tänään eriväripoika ja laittaa ihan eri väriset sukat? Ja kaikki tämä ensimmäisen viiden minuutin aikana.

Meille on ilmeisesti iskenyt kuuluisa kyselyikä.

Onhan se ihanaa kun pikkuinen naama hymyssä toistelee kysymyksiä, mutta kello 17 alan nykyisin kaivata jo hetken hiljaisuutta. Ei puhettakaan, että mikään Pikku Kakkonen hiljentäisi meidän puheripulista. "Miksi Pikku Kakkosen aikuisella on tuollainen ääni, miksi nyt tulee tämä ohjelma eikä se toinen....." jne.

Onneksi tulee ilta ja nukkumaan meno aika, vai mitä? Muuten kiva, mutta Pienempi puhuu öisinkin. Ei sinällänsä mitenkään pitäisi yllättää, isäni on puhunut koko ikänsä ja käveleekin viikottain unissaan, minä olen kova (kuulema) puhumaan unissani. Isompi on myös joskus vaellelut unissaan, mutta Pienempi kyselee unissaan.

Viime yönä ennen klo 01.30 (jolloin menin nukkumaan katsottuani Medusan perinnön ensin) kirjasin huvikseni ylös Pienemmän pulinat:

klo. 22.15 "Joko minä voin mennä? Voinko mennä?"

klo.23.0(jotain) "Missä se on? Anna se minulle, kun minä pyysin!"

klo.23.30 aikoihin "Äitiiiii!! Pissattaakohan minua?" (no pissatti)

klo.24 aikoihin "Miksi Salama? Ei sinne, kun sinne, kun...."

klo.01.10 (kävin peittelemässä) "Miksi äiti annat pusun?"

Ja aamulla heräsi kello 10 ja se alkoi: "Onko aamu, missä isoveli on...."

Eikä minulla oikeasti tuo häiritse, suloistahan se on, suurimman osan aikaa :) Tänään on ollut vähän vaisumpi päivä olotilalta joten sen takia tänään ei ole ihan niin jaksanut huomioda jatkuvaa kysymystulvaa.

Äsken: "Äiti osaako karhut uida?" Ja hetken päästä, kun olin vastannut: "Äiti, kyllä minä tiesin, se lukee mummolan kirjassa, mutta halusin vaan kysyä!"

Kello 13

-Minä rakastan vasta leivottua leipää,pääsee suustani. Katsot minua hölmistyneenä.
-Niin... siis,leipäauto,leipää...,soperran.
Hymyilet vastaukseksi.

Ihastuin juuri sinun hymyysi.
Näin sen ensikertaa viime kuussa kello 13 lähikaupassa.
Sen kaupan kassakin on tainnut sen hymyn huomata,siihen malliin hänkin sinuun silmäyksiään luo.
Nostelet leipäauton lavalta laatikoita kuin ne eivät painaisi mitään.
Hymyilet ystävällisesti ja tervehdit naapuruston mummoja ja olen kuullut,että kaikkein huonokuntoisimmille ajat leipää ovelle asti.
Taitavat kaikki naiset tässä naapurustossa olla ihastuneita sinuun, nuorimmasta vanhimpaa.

Mikäs sinua katsellessa. Tummat lyhyet hiukset, vilkkuvat vihreät silmät ja voimakkaat käsivarret. Notkeasti näytät hyppäävän autosta ulos ja hymysi valaisee koko päivän.

Myönnän, aloin käydä kaupassa juuri samaan aikaan, kello 13, joka päivä vain nähdäkseni sinut.
Olen saanut selville,että perheesi omistaa sen pienen leipomon jonka autoa ajat. Pirkon pullapojat.

Tänään voisin vajota maan alle. Mikä vastaus! Kysyithän vain,että siirtyisinkö hieman, seisoinhan keskellä leipätiskiä, oikeastaan varta vasten, kun näin sinun tulevan.
Rakastan leipää! Voi pyhä sylvi, ajattelen ja katselen ympärilleni kuuliko kukaan älytöntä vastaustani. Onneksi kaupassa on hiljaista.

Tullessani ulos kaupasta näen kuinka olet starttaamassa autoasi kaupan takapihalla. Kieltäydyn katsomasta sinnepäinkään, vaikka kuinka haluttaisi vilkaista vielä kerran.
Kävelen tien yli taloyhtiömme portille, kun auto tööttää takanani.
En käänny, mikä lie.

Vasta sulkiessani porttia huomaan pienen kuormurisi hurruuttavan juuri minun kohdallani.
Voi ei, taisitkin töötätä minulle. Unohtuikohan minulta jotain kauppaan?
Viitot minua tulemaan lähemmäs. Kävelen autollesi kauppakassit käsissäni.
Ojennat jotain ikkunasta.
-Tässä olisi neidille, nähdään taas huomenna, huikkaat ja vinkkaat silmää.
Otan pussin ja vasta kun auton perävälot näkyvät huomaan katsoa mitä oikein annoit.
Sydänsämpylöitä!!
Punastun kokonaan ja samaan aikaan mahanpohjasta kutittelee nauru.
Minä rrrrakastan vasta leivottua leipää!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Paperi

Lapsena minulla oli kirjekavereita. Niitä varten piti olla kauniita kirjepaperisettejä.
Pidin tarkkaan huolta, ettei kirjekaveri saa samanlaisella paperilla kahta kertaa peräkkäin kirjettä :)
Muistelen, että kirjekavereita oli parhaimmillaan viisi, ei sen enempää, mutta sekin riitti siihen, että kirjeitä tuli usein.
Kaksi kirjekavereistani jäi pidemmälle aikaa. Toinen oli veljen vaimon sisko, jonka kanssa pidämme yhteyttä edelleen, nykyisin tosin emme enää kirjoittele perinteisesti postia.

Se toinen olikin sitten jännempi juttu. Tapasin erään tytön kesälomareissulla leirintäalueella, yhden illan verran leikimme ja minusta tyttö oli eksoottisinta ikinä. Suomenruotsalainen ja kauniilla, harvinaisella, ulkomaalaisen kuuloisella nimellä varustettu tyttölapsi. Nykyisin tosin varsin yleinen nimi, mutta silloin en ollut koskaan kuullut vastaavaa nimeä.

Minun melkein kuusivuotiaan silmissä tyttö oli siis varsin eksoottinen tapaus. Tytön ajatus oli vaihtaa osoitteita ja kirjoitella. Hän tosin osasi jo lukea ja kirjoittaa, vaikka oli samanikäinen kanssani. Minä en osannut, mutta koska olimme lapsia niin eipä se paljon haitannut.

Ensimmäiset kirjeet sinne yli 500km päähän matkasivat niin, että äiti neuvoi miten kirjoitetaan ja minä harakanvarpaillani sain jotain aikaan. Tytöltä tuli samanlaisia harakanvarpaita takaisin.

Häneltä sain ensimmäisen hajustetun kirjepaperin. Siihen aikaan oli tapana myös vaihdella kirjepapereita ja samaa teimme mekin. Kirjeen lisäksi sujahti kuoreen jotain vaihdettavaa, kirjepaperi, tarra, kiiltokuva.

Jatkoimme kirjoittelua ja välillä vaihdoimme kuviakin, hän lähetti niitä enemmän, koska heillä oli oma kamera, meillä ei ollut. Näin hänen lemmikkikissansa ja pupunsa ja tottakai aina pakolliset koulukuvat. Minä lähetin muistaakseni ainakin kuvan kodistamme.

Kun olimme noin kolmetoistavuotiaita tajusimme, että olimme menossa kesällä samaan kaupunkiin lomalle perheinemme samaan aikaan. Järjestimme niin, että tapasimme.
Muistan kuinka outoa oli tuntea toinen aika hyvin, mutta samalla toinen oli kuitenkin vieras.
Hän oli loistelias, itse pienemmästä kaupungista kotoisin olevana hänessä oli suurenmaailman tuntua ja hänellä oli suuria haaveita. Hän halusi oppia englantia, muuttaa New Yorkiin ja mennä naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa. Minä olin ihastunut kaverin isoveljeen ja isoin haaveeni taisi olla uusi polkupyörä.

Jatkoimme kirjoittelua ja viisitoista vuotiaana hän kirjoitti muuttavansa yksin asumaan Helsinkiin. Muuttomatka ei ollut pitkä, mutta 15v asumassa yksin isossa kaupungissa kuulosti järjettömän erilaiselta ja hurjalta! Hän muutti päästäkseen juuri siihen kouluun josta hän ponnistaisi ulkomaan uralleen. En voinut kuin ihmetellä sitä päättäväisyyttä ja rohkeutta. Itse elin vielä lapsenomaisesti teinikautta turvallisessa kodissa, jossa ainoat järkytykset johtuivat siitä, että tulin kotiin klo.21.30 perjantaina sovitun klo.21 sijaan.

Osoitteenmuutoskortin vielä sain ja kirjeen jossa hän kertoi uudesta asuinpaikastaan ja uusista ihmisitä joita hän oli tavannut. Esimerkiksi amerikkaisesta Suomeen veljensä kanssa muuttaneesta nuoresta miehestä. Sitten yhteydenpito lakkasi. En oikeastaan ihmetellyt asiaa, muut kirjekaverit olivat tipahtaneet matkasta jo paljon aiemmin ja hänen elämänsä oli varmasti kiireistä ja niin alkoi olla minunkin. Yläasteen jälkeen veivät opiskelut ja minäkin muutin pois kotoa 18-vuotiaana.

Aina välillä hän kävi mielessä ja kuvat pysyivät valokuvakansiossa. Kirjekavereiden kirjeitä säästin jonkin aikaa, mutta sitten tuli se aika kun nakkasin nekin pois.

Viime kesänä olimme perheenä viikonloppureissussa Oulussa, siellä keskellä kauppakeskuksen vessajonoa joku huusi nimeäni. En reagoinut ollenkaan, koska kuka minua olisi siellä tuntenut, mutta sitten joku koputti minua olkapäähän ja kun käännyin tunnistin hänet heti. Sehän oli se tyttö, kirjekaveri vuosien takaa.

Hänellä oli kova kiire, lapsen kanssa olivat vain käväiseet vessassa ja mies odotti "jossain tuolla" ja tänään lähtisi lento Helsinkiin, josta he suuntaisivat takaisin kotiin, New Yorkiin. Joo, sinnepä sinne.
Hän oli mennyt naimisiin silloin teininä tapaamansa pojan kanssa ja he olivat asuneet New Yorkissa jo yli kymmenen vuotta. Oulussa he olivat tapaamassa hänen äitiään joka näki lapsenlapsensa nyt ensimmäistä kertaa. Pieni tyttö käsipuolessa oli Olivia 4v. Lapsi ei puhunut lainkaan suomea (mikä on minusta aina sääli...) ja juttelin pienen kanssa muutaman sanan englanniksi, olin tosin niin häkeltynyt siitä kaikesta, että tuskin sain mitään järkevää sanotuksi.
Hän sensijaan sanoi, etten ole muuttunut sitten ollenkaan ja ehti kysellä kuulumisia ja muuta, sitten heidän oli mentävä.

Ja sinne hän sipsutteli menemään, korot olivat valehtelematta 15cm ja piukka gobeliini minimekko niin New Yorkia... tai ei ainakaan Oulua ;)
Kauempaa hän kailotti vielä hei heit ja että pidetään yhteyttä. Hyvin amerikkalaista.

No, olihan hän ensimmäinen joka tiesi, että hajustettu kirjepaperi oli suuri hitti vuonna 1986.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Puoli lautasellista tai viisi kourallista

Miksi minun on niin vaikeaa syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja ne "säädetyt" määrät?
Häveten tunnustan, että menee aikoja jolloin en syö yhtään hedelmiä enkä marjoja.
Kasviksia sentään syön päivittäin, mutta en varmaankaan läheskään aina sitä puolta lautasellista.

Ja lisäksi minä vielä tykkään esimerkiksi porkkanasta, kukkakaalista, pitkistä pavuista, maissista, kurkusta jne. Miinusta tulee minimaissista (se on omituinen ja pahaa), mutta kukapa sitä pakottaisikaan syömään.

Ja marjat sitten, nehän on tosi tosi hyviä! Fit Laihdu lehdessä kumma kyllä kehotettiin totuttelemaan marjoihin upottamalla ne kermavaahtoon... Pitäisiköhän kokeilla kun ammattinsa osaava lehti kehottaa ;)
No ei, itseasiassa en edes pidä marjoista kermavaahdossa, vaan pidän marjoista itsessään.
Ja rahkan kanssa. Ja luonnonjogurtissa. Ja puurossakin!

Tänään söin rahkan, macadamiapähkinöiden ja banaanin kanssa. Pakasteesta tietysti, onneksi on ahkera isä ja ahkerat mansikanpoimijat jossain ja ahkeralta isältä sain mustikoita ja marjafirmalta laatikon mansikoita ja läjän vadelmia. Rahalla tuolta viimeksi mainitulta. Ensimmäiseksi mainittu tyytyi kiitokseen :)
Nyt harmittaa etten ostanut enempää.

Entäs hedelmät sitten? Laiska, se minä olen. Hedelmän syön jos joku minulle sen kuorii. Kiitos ja nam. Mutta se, että itse pitäisi kuoria? Voi kamalaa mikä työ. Joo, lupaan ryhdistäytyä tässä. Onhan mulla sentään kaksi lasta jotka silmä tarkkana ottavat äidistä esimerkkiä.

"Voisiko kulta kuoria mulle appelsiinin... kun en millään jaksais kävellä täältä olohuoneesta sinne keittiöön..." 

Joskus se kulta kuorii, joskus ei :)

T niinkuin tiskivuori

Sukka on rullalla,
verhot puolitangossa
Pölyhiukkaset tanssivat
vapauden tanssia olohuoneen
pinnoilla


Tiskialtaan saavuttamaton vuori
ja pyykkikopan pohjaton kuilu
maantieteellisinä kohtaamispaikkoina


Raahustan eteiseen kuuntelemaan
kolinaa portaikossa,
siinä minun sosiaalinen elämäni


Kaadun sängylle jonka
päädyssä odottavat puhtaat lakanat 

maanantai 7. tammikuuta 2013

Katu

Olen asunut siellä ja täällä, etelässä ja pohjoisessa, kerran ihan keskelläkin Suomea. Vanhoja osoitteita on yhteensä kai 12, tosin kaksi noita oli samassa talossa, joten siinä ei katu vaihtunut, vaikka koti vaihtuikin.
Minä olen helposti kotiutuva, niihin asuntoihin, koteihin, taloihin nimittäin. Tarvitsen vain siistin,selkeän, oman tilan ja tietyt omat tavarat ja siinä sitä ollaan.

Muutama muutoista on ollut kamalia stressimuuttoja, kuten se kerta kun piti lähteä työpaikan takia 500km muuttamaan ja aikaa oli viikonloppu. Se oli kolmas muuttoni. Hain paikkaa torstaina, vähän huvin vuoksi, tyyliin "vähänkö toi ois siisti työpaikka!" (olin 19v...) ja sain sen. Työ alkoi maanantaina! Asunto oli työsuhdeasunto, joten sitä ei edes päässyt valitsemaan, saati edes näkemään ennen muuttoa, mutta neliöt tiesin ja tiesin, että suurin osa kivaan "poikamiestyttö"kämppääni vasta hankituista huonekaluista piti jättää. Kavereista löytyi pariskunta joka osti mielellään pyöreän ruokapöytäni ja sinisen sohvani ja niin 58m2 vaihtui työsuhdeasunnon 34m2, mutta ei minua harmittanut yhtään, olin onnesta soikeana jättimäisestä kylpyhuoneesta (joka tosin tietysti vähensi muuta asuintilaa..) ja katosta lattiaan ulottuvista leveistä eteisen kaapeista.

Toinen äkkimuutto sattui 2006 toukokuussa. Silloin en tietenkään enää muuttanut yksin, vaan miehen ja silloin 3v olleen Isomman (joka oli silloin se pienin) kanssa.
Miehellä avautui mahdollisuus tehdä töitä sellaisessa työpaikassa josta oli aina tykännyt ja niinhän me lähdettiin. Toukokuun puolessa välissä saimme tietää, harkinta-aikaa oli päivä. Emme me käyttäneet sitä päivää.
Tunti ehkä ja puhelu minun vanhemmilleni jotka asuivat siellä muuttoalueella, että hankitteko meille asunnon kahdessa viikossa? Ja sitten mies soitti innoissaan takaisin.
Äitini hankki meille ihanan asunnon jossa oli edelleenkin minun mielestäni ihanimmat ikkunat ikinä, olohuoneesta avautuivat ikkunat kahdella seinällä ja se oli ihanan valoisa olohuone :)


pinterest
Se oli se koti ennen tätä nykyistä. Se oli mitoitettu pienemmälle perheelle ja kun uusin perheenjäsen kaikkien yllätykseksi ilmoitti olemassa olostaan, etsimme tilavampaa kotia.

Ja Pienin oli yllätys, olimmehan vähän yli neljä vuotta (melkein viisi) aiemmin jättäneet ehkäisyn, jos vaikka saisimme toisen lapsen. Ajan kuluessa (ja kun ei tärpännyt ei) unohdin koko ehkäisyn ja oliko sitä vai ei (no ok, siis tottakai tiesin käytimmekö ehkäisyä vai emme, mutta kun olimme jo luopuneet toivosta niin mitä väliä sillä ehkäisyllä olisi ollut, kun ei sitä tarvittu...). Ja sitten tajusin, että kuukautiset jäivät välistä. En todellakaan ollut siinä vaiheessa ryntäämässä ostamaan testiä, en. Ajattelin sen olevan stressiä tai jotain.
Kun toisetkin jäivät välistä, en vieläkään puhunut kenellekään mitään, en edes miehelle, mutta ostin testin. Cittarista halvimman mahdollisen, koska mitä sitä vaivaamaan itseään sen enempää, olihan niitä vääriä hälytyksiä tullut vuosien varrella ennenkin.
Odotin muutamia päiviä sellaista hetkeä, ettei ketään ollut kotona ja pissin tikkuun.
En edelleenkään muista seuraavasta vartista mitään.
Istuin pöntön päällä vessassa, sen tiedän. Ja kädessä se tikku ja syvänpunainen viiva.

Sitten piti alkaa etsimään uutta kotikatua. 
Onhan tässä aikaa ennenkuin vauva syntyy ajattelin. Ja taustalla häämötti myös esikoisen vaikea ja hieman pelottava raskausaika ja ajattelin, etten hoppuile asian kanssa.
Eikä sitä kotia edes lopulta löytynyt raskausaikana, sinne vanhaan kotiin se uusi vauva syntyi.

Tarkoitus oli etsiä tilava, hyvä koti, vuokralla pysyen, koska tiesimme elämäntilanteemme töiden osalta muuttuvan vielä muutamien vuosien sisällä. Ja eihän sellaista ollut alueella jossa halusimme pysyä.
Yhtenä päivänä sain kuitenkin puhelun jossa tarjottiin kotia joka kuulosti juuri hyvältä. Se oli viereisessä talossa siitä missä asuimme nyt!
Samana päivänä katsomaan, mutta pettymys oli aika suuri. Paperilla hyvältä kuulostanut asunto oli todella huonossa kunnossa ja viimeinen niitti tuli vessassa. Pönttö oli niin omituisessa nurkassa, etten mahtunut istumaan pöntöllä kunnolla vaikka olin synnytyksen ja imetyksen jäljiltä hoikemmassa kunnossa kuin edes teini-iässä.

Kyllä harmitti! Valittelin asiaa onneksi oikein kunnolla ääneen ja välittäjä sanoi, että mahtaisinkohan tykätä tuosta viereisellä tiellä olevasta asunnosta... se tosin oli kalliimpi ja ylitti miettimämme vuokranhinnan. Sinne siis.

Se kadunpätkä ei ollut kaukana, noin satametriä linnuntietä, tosin suoraa sinne ei autolla päässyt joten hassu lenkki piti kiertää ensin välittäjän kyydissä.
Katu oli vilkkaampi kuin sen hetkinen kotikatumme, mutta talon edessä oleva suuri parkkipaikka vei talon kauemmas kuitenkin varsinaisesta liikenteestä. Ja lujaakaan autot eivät siinä ajaisi, rajoitusten lisäksi tiessä oli vähän väliä hidastustöyssyjä.
Koulumatka joka pojalla oli siinä vaiheessa alkamassa piakkoin pitenisi vain sillä sadalla metrillä, koska talon takaa lähti sen hetkiselle kodille menevä pyörätien pätkä ja koulu oli sen takana. Olin haaveillut katselevani parvekkeelta lapseni kouluun kävelemistä, mutta se oli pieni haaveen mureneminen siihen verrattuna minkä vuoksi olimme uutta kotia hakemassa.

Talo oli viehättävä, siisti ja hyvin hoidettu. Menimme rappusia ylös ovelle ja kaikki näytti hyvältä. Ja se jatkui oven taakse saakka se hyvältä näyttäminen. Välittäjä kertoikin, että remonttia oli tehty pari vuotta aiemmin ja että saisimme "kaupan päälle" lahjakortin rautakauppaan, "maalia tai mitä nyt haluattekin". Ihmettelin kovasti miten tätä asuntoa ei näkynyt missään haussa, olinhan käyttänyt raskausaikana melkein sen 9 kuukautta etsien asuntoja netistä.
Välittäjä ei oikeastaan osannut vastata, mutta sanoi, että asunto on ollut tyhjillään jo melkein vuoden.
Olin aivan ällistynyt.

Ok, seinissä oli reikiä, isoja sellaisia, siinä kohden missä edellisen asukkaan ilmeisesti hysteerisen suuri taulu-tv oli möllöttänyt. Eteisen seinä näytti siltä, että joku olisi käyttänyt sitä lattiana.
Ja lastenhuoneen seinä oli vaaleanpunainen (jonka maalaamista olisin tarkkaan harkinnut jos olisin tiennyt, että yksi Pienimmän ensimmäisistä sanoista on pinkki ja rakkaus vaaleanpunaiseen on jatkunut jo 3 vuotta!).

Pinterest
Kaikki muu oli kuitenkin hyvin, jos ei loistavasti!
Vessa oli remontoitu edellisen asukkaan jäljiltä oikeastaan kokonaan, pönttö vain oli vanha. Sain uuden neuvoteltua samana päivänä tilalle ja siinä oli uusi pönttö kun muutimme.
Keittiö oli sen näköinen, ettei siellä ollut tainnut kukaan edes käydä, mitä nyt jääkaappi oli samassa tilanteessa kuin pönttö, jätetty vanha vaikka muu oli remontoitu ja hella samoin. Ihme tuurin jatkuessa neuvottelin nämäkin uusiksi kuten pöntön ja niin olivat muuttopäivänä uusi hella ja jääkaappi paikoillaan myös!

Miehen remonttitaitoiset kaverit olivat palveluksen velkaa (ja hirmu kilttejä!) ja maalasivat kaikki asunnon seinät puhtaan valkoisiksi, aivan kuten halusin.

Ja niin me muutimme. Olemme asuneet tässä siitä saakka ja kun muutimme sanoin miehelleni, että tähän sitten jäädään, edes hetkeksi, ettei tarvitse olla heti muuttamassa.
Viihdyn hirmu hyvin ja niin viihtyy koko perheemme.
Katu on osoittautunut muutenkin loistavaksi, Isomman koulukavereita asuu parin sadan metrin säteellä valtavasti ja autoja kulkee huomattavasti vähemmän kuin aluksi pelkäsin.

tuunattu söpöläiseni
Nyt mielessä on kuitenkin viime kesästä saakka kaihertanut muuttaminen. Se ihan oma, siis pankin, koti. Tällä alueella ilmiselvästi viihdytään ja asuntoja tulee harvakseltaan myyntiin. Pari meni kuitenkin jo ohi suun, mikä harmitti aikalailla.
Nyt olemme saaneet vastauksen yhdestä asunnosta ja paperit ovat mietinnässä tuossa pöydällä.
Alue vain ei olisi aivan sama. Ja se harmittaa. Ainakin vähän.
Odottaako ties kuinka kauan, että tälle alueelle, ehkä jopa tälle kadulle tulee myyntiin asunto joka sopii meille ja on vielä budjettimme rajoissa vai napata asunto jonka pohja on ihana, mutta joka sijaitsee minusta liian kaukana, saman koulun alueella kuitenkin...