Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 31. joulukuuta 2013

Ihanaa vuoden viimeistä päivää!

Oltiin sitten vuoden viimeinen viikko ensin reissussa ja sitten pahimmassa kurkkukivussa mitä muistan ikinä kokeneeni! Ja koko perhe vielä. Sitä voisi kuvitella ettei kurkkukipu voi olla lamauttava, mutta tämä kyllä oli. Sohvalla on maattu ja istuttu viltit ympärillä, villasukat jalassa ja suurkulutettu yrttiteetä, hunajaa ja Strepsilsejä. Viikonlopun aikana kuitenkin hellittää.
Eihän se loppujen lopuksi kestänyt kuin torstaista sunnuntaihin, mutta se oli karmeaa! Tuntui ettei voi, eikä voinutkaan, niellä/hengittää/puhua.

Ennen sitä ehdimme kuitenkin: reissata ystävät&sukulaiset (pienimuotoisesti), kestitä anoppia, avata paketteja, syödä suklaata (liikaa! Miksei sitä koskaan opi....)... jne.

Tänään suunnitelmissa on ensin alkuillasta ystävillä käynti ja sitten herkkuja, Hauskoja kotivideoita...Tämä on meidän perheen traditio, aina pitää katsoa jakso Hauskoja kotivideoita, yleensä en siitä itse edes niin välitä, mutta menee se kerran vuodessa :) Pojat aina varmistelee, että olenhan muistanut nauhoittaa sen :) Ja sitten se kohokohta: Raketteja!!



Ihanaa ja turvallista rakettijuhlaa ja alkavaa vuotta kaikille!!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Ite tehhään-haaste

Jennijee Tuumat ja tuokiot-blogista laittoi tulemaan Ite tehhään-haasteen. Sanon heti aluksi, etten tee käsitöitä. Se ei johdu saamattomuudesta, yrityksen puutteesta, tahdosta... Se johtuu siitä, että minulla on kaksi "vasenta kättä" ja molemmissa käsityösormet vielä aivan keskellä kämmentä. En siis osaa, jos jollekulle jäi epäselväksi.

Jos joku oikein innokas käsityöharrastaja nyt puistelee päätänsä siellä ruudun toisella puolella, että kyllä kaikki osaavat jos vain harjoittelevat/viitsivät/saavat neuvoja/tmv niin tervetuloa meille katsomaan ;) Tai vaihtoehtoisesti voi tavata jommankumman minun käsityön opettajistani.

Ensin yläasteelle jossa (onneksi!!) käsitöitä oli vain ensimmäinen vuoksi, 7.lk. Sitten sai valita sen valinnaisena jos halusi (en todellakaan siis halunnut).
Opettaja Pirkko oli ihana, kärsivällinen nainen. Puolen vuoden opetuksen jälkeen sain siirtyä tekemään paitaa "omassa tahdissa". Joka tarkoitti käytännössä sitä, että istuin käsityö(eli kässä)luokan perimmäisessä nurkassa aivan yksin ja tein vielä keväällä sitä paitaa jonka muut viimeistelivät ennen joululomaa. Paita tuli valmiiksi, tosin opettaja auttoi todella, todella paljon. Saiin numeroksi 7- joka hämmästyttää minua edelleen. Paita oli kaksi numeroa liian suuri, ruma, huonosti huoliteltu ja vino. Koska kuitenkin olen päättäväinen ja paita valmistui niin luulen todistukseen lopulta päätyneen numeron 7 olleen lähinnä päättäväisyys numero.
Olin niin ylpeä flanellipaidastani, että pidin sitä koko 8lk syksyn (niitä kuvia on kiduttavaa katsoa).

Toisen ihanan, kärsivällisen käsityöopettajan tapasin Emäntäkoulussa. Kyllä, tämä hirveästi nimetty koulutus kesti hieman päälle puoli vuotta ja piti sisällään siivousta, ruoanlaittoa, käsitöitä (!!) ja maa-ja metsätaloutta. Menin kouluun vain, koska en keksinyt parempaakaan tekemistä heti yläasteen jälkeen. Tosin koulun jälkeen sain onnekseni heti töitä ennen opiskelujeni alkua ja mietin miksen ollut tajunnut sitä vaihtoehtoa heti. Siitähän nimittäin sai rahaa (jolla maksoin sitten autokouluni ja ensimmäinen autoni!).

Emäntäkoulussa piti heti aluksi valmistaa itse koulussa käytettävät asut. Essu, housut (!!!) ja huivi (päähän). Sanotaanko, etten koskaan olisi päässyt muille oppitunneille ilman järkyttävän kärsivällistä opettajaa joka seisoi joka neulan piston ja joka ompelukoneen polkaisun ajan vieressä. Aikaa oli kaksi viikkoa ja hiki lensi! En ole koskaan ollut niin varma siitä, että jokin menee varmasti pieleen.
Kyllä ne valmiiksi tuli. Osaksi varmasti siksi, että muut tytöt olivat todella taitavia käsityöihmisiä ja tekaisivat vaatteensa käden käänteessä, ilman apua. Arvosteluasteikko oli 1-5. Minä sain kolmosen ja se on taas niitä asioita joissa haluaisin kääntyä opettajan puoleen ja kysyä, että onko hän yleensäkin näin armollinen?
Tosin joka ikinen muu sai numeroksi 5 ;)

Nyt sitten varsinaiseen haasteeseen: Haasteen ideana on siis tehdä lahja omin kätösin jollekulle ja dokumentoida prosessi.
Me ollaan menossa joulupäivinä käymään myös ystävälleni ja hänen perheeseensä kuuluu 12v tyttö, joka tykkää käyttää kaikenlaisia koruja. Hänelle suuntaan nyt lahja(kkuute)ni ;)

Tosin tässä kiireessä ja hötäkässä kävi niin, että tein korun ja pakkasin sen!

omin kätösin väkerrelty :)
Muistin tässä tänä aamuna vasta, että munhan piti dokumentoida sen teko! Argh. 

No, onneksi pakkaus sentään oli sellainen avattava pikku laatikko, nauhat vaan pois ja kuvan ottoon. Kuvastahan toki tuli myös (pakkaamisen keskellä) todella loistava, tietysti ;)

Korussa on tuollaisia lasihelmiä, isompia kirkkaita ja pienempiä joissa hieman harmaansävyä, hopeahtavia pikkupalloja ja harmahtavia kristalleja.
Lisäksi vanhahtavan hopeisia "palkkeja".
Varmaan joku korujen tekoa vakituiseen harrasta naureskelee termeilleni, minä siis todellakin teen näitä ehkä kerran pari vuodessa. Silloin kun inspis iskee tai tarve :)

Tässä siis osallisuuteni ja valitan myöhäistä ajankohtaa joka saa siis aikaan sen, etten varsinaisesti suuntaa tätä haastetta kenellekään.
Kannustan silti kaikkia ilahduttamaan läheisiä tai vaikka kaukaisempiakin ystäviä, tuttavia, sukulaisia muulloinkin kuin jouluna!
Kerran vuodessa on helppoa muistaa, mutta miten on arjen muistamiset?

Kun miettii kuinka paljon sitä itse ilahtuisi jos joku antaisi jotain oma tekemäänsä ihan noin vain yllättäen?

Ihania joulunpyhiä kaikille toivottaen !!


perjantai 20. joulukuuta 2013

Onko tietoa?

Kysynpä täältä, kun omassa tuttavapiirissä ei löytynyt tietoa, että onko kukaan käyttänyt näitä tällaisia: silikoniset push-up-rintaliivit?

Noita vaihtoehtoja näyttää nimittäin löytyvän D:n saakka, minulla on D/DD rinnat, mutta sitten mietityttää lähinnä se, että noiden mainosten naisilla ja käyttäjäkokemuksiaan jakavilla naisilla on terhakat imettämättömät rinnat... Minun D on nähnyt n. 4 vuotta imetystä. Tarviiko enempää sanoakaan? :D

Eli ollaan siellä terhakan toisessa ääripäässä!

ps. olen saanut ihanan haastaan Jennijeeltä jo jokin aika sitten, minulla on luonnoskin siihen olemassa jo, mutten meinaa ehtiä millään tehdä sitä varsinaista juttua siitä haasteesta! Ja ei, en ota paineita ;D mutta kun se haaste on just kiva ja haluttaa osallistua. Kyllä minä tästä vielä! Eriasia on etten taida ehtiä haastamaan itse ketään, kuten olin ajatellut :/

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Hyi ja Yäk

Törmäsin näihin meidän Prismassa. En tykkää. Tämä on siis aivan minun mielipiteeni, mutta ajatuskin ananaspaloista vaniljaliemessä *puistatuksia*!

Ainoa tarkoitus näille mitä voisin keksiä on leivonta/ruoanlaitto?

Tykkääkö joku?

torstai 12. joulukuuta 2013

Superhappy!

Sain sen työpaikan. Työt alkavan tammikuun toisella viikolla ja minä kuulostan täällä tällä hetkellä tältä:




perjantai 6. joulukuuta 2013

(ei-) Linnan juhlien muka-muotipoliisi

Onko muita jotka naisten lehdissä katsovat tarkasti julkkisten vaatteet ja jotka silmä tarkkana katsovat varsinkin ne kuvat joissa ollaan gaaloissa, juhlissa, muuten vain upeissa vaatteissa?

Minä valvon Oscar-juhlatkin suorana. Toki nähdäkseni palkitut, mutta kyllä se suuri syy on myös ne vaatteet!
Yksi TLC-kanavan parhaita ohjelmia on tällä hetkellä ohjelma, jossa neljä naista kisaa siitä kuka pistää päällensä parhaan asukokonaisuuden.

Tiina Kunttu Linnan juhlat 2008, mtv.fi


Joten mikä on loogisesti itsenäisyyspäivän kohokohta? "Suomen Oscar-gaala", Linnan juhlat!
Hyvin harvoinhan siellä saa ihan samanlaisesta pukuloistosta nauttia, mutta sitä mahtavampaa onkin katsoa niitä onnistujia, puhumattakaan totaalisista katastrofeista (joita on yllättävän paljon ottaen huomioon, että suurin osa käyttää stailistia?)!
Minua ilahduttavat usein myös ne tuntemattomammat, joita selostajatkaan eivät mainitse, usein heidän joukostaan voi bongata monta helmeä.

Seuraan Linnan juhlia tietokone vieressä auki sivuilta joihin kuvat päivittyvät samaa (tai ainakin niiden pitäisi päivittyä) tahtia juhlien kanssa. Niissä ehtii tarkastella asuja tarkemmin.

Usein myös mietin mitä itse pistäisin päälleni, millaiset korut, hiukset, asusteet.
Aikuisen prinsessaleikkiä. Kompensoinkohan tähän hääpuvuttomuuttani? Olisikohan sittenkin pitänyt pitää kunnon isot häät tiaroineen ja kermakakkumekkoineen? (Ja tällä en moiti ollenkaan kermakakkumekkoja, niissäkin on todella kauniita. Enkä myöskään häitä missään nimessä.)

Bitte Westerlund, 2008, mtv.fi
Tänä vuonna kihisen innostuksesta! Useat ihmiset ovat lehdissä toitottaneet kuinka kamalaa on, ettei tänä vuonna Linnan (Tampereen) juhlissa näy kunnon juhla-asuja, mutta minusta pukukoodi "tumma puku" antaa nimenomaan mahdollisuuden paljon mielenkiintoisempaan pukeutumiseen!
Mahtavaa, että tänä vuonna voi tiirailla aivan erinlaisia asuja!

Vaikka lattiaan ulottuvissa iltapuvuissa voisi varioida vaikka mitä, on usein tosiasia se, että suurinosa niistä joilla on etu osallistua Linnan juhliin on aina mennyt sieltä turvalliselta puolelta aitaa. Toki ymmärrettävää, koska muutenhan tulos voisi olla kuten tämän postauksen kuvissa ;)

Kirsi Piha, -98, iltasanomat.fi


Sirpa Asko-Seljanvaara, 2005, iltasanomat.fi

Ja sitten, mikä on kaunista on katsojan silmissä, eli jokin joka minusta kelpaisi tämän päivän juhliin ei muiden mielestä kelpaisi viereenkään.
Tänään kuitenkin hirmuisesti haluaisin nähdä jotain muuta kuin mustaa ja hiuksissa ja asusteissa paljon erilaisuutta, koska siihen nyt mahdollisuus on.

Suomen pienillä markkinoilla ei toki ole kauheasti niitä stailisteja ja suunnittelijoita, mutta toivottavasti nekin jotka yleensä näihin juhliin töitä kauneuden ja muodin parissa tekevät olisivat nyt tajunneet mahdollisuuden olla tyylikkäällä tavalla erilainen .

Hah ja sitten mun muotijuttelut jäi tasan tähän. En oikeasti tiedä asiasta mitään tavallista tallaajaa enempää, koska luen tasan ne samat naisten lehdet kuin kaikki muutkin ja katselen samoja muotiblogeja kuin muutkin ;)
 
 ps. pakko vielä vinkata Usko, toivo ja Pakkaus blogin joululaulukirjoituksesta  koska sama on usein käynyt itselläkin ihmetellen mielessä :D

torstai 5. joulukuuta 2013

Livbox joulukuu 2013

Pitkästä aikaa Livboxista asiaa.
Kyllä boxi on minulle tullut ihan kokoajan, mutta aina en ole jaksanut siitä kirjoitella, vaikka se aina kiva postiyllätys onkin ollut, niin joka kerta se ei ole ollut aivan niin innostava, että olisi tullut inspis kirjoittaa :)
Tosin viime paketista en esimerkiksi kirjoittanut, vaikka siinä olikin mukana Favoran hoitava käsivoide joka on osoittautunut parhaaksi käsivoiteeksi jota minä olen koskaan kokeillut ja jota on kuukaudessa kulunut se tuubillinen ja toinen on jo menossa!

Battery ei kuulunut pakettiin :)
No niin, joulukuun boxi (surkealla kuvalla) tulee tässä:

Boxissa oli kolme täysikokoista tuotetta, eli Favoran kosteuttava seerumi (22e/15ml), MSCHICkin Pure Lip Liner (15e/kpl ja joka muuten puuttuu jo kuvasta, koska en käytä huultenrajauskynää niin lähetin sen Isomman mukana mummille samantien) ja Elegant touch kynsitarrat (11,90e/arkki).
Eli tässä jo tuli kyllä ihan reilusti katettua boxin nykyinen hinta joka uusille tilaajille on 15,90e/1kk. Lisäksi boxissa oli mukana pikku extralahja (tai en nyt edes sanoisi varsinaisesti pieni!) josta lopussa lisää!

Täysikokoisten tuotteiden lisäksi laatikosta paljastui kolme pientä tuoksunäytettä: Katy perry Killer Queen, Roberto Cavalli Just Cavalli for women ja yllättävästi tällä kertaa myös miehelle Roberto Cavalli for men. Ylipäänsä minun melestä boxissa ei tarvitsisi tulla miesten juttuja ollenkaan, eihän kaikilla sitä miestä ole ja boxi on tilattu lahjaksi itselle, mutta tälläinen pikkuriikkinen näyte silloin tällöin on ok.
Muistelisin boxista kerran aiemminkin tulleen samankokoisen miesten tuoksunäytteen.

Sitten boxista tuli todella kiinnostavat Goldwellin StyleSign Sleek Perfection ja StyleSign Hot Form näytteet. Vaikka näytteitä ovatkin niin koko on mukava, toinen 20ml ja toinen 30ml, eli ei heti ensimmäiseen kokeiluun lopu.
Suihkeseerumi Sleek perfection antaa esitteen mukaan jopa 24h kosteussuojan, mutta se mikä minua kiinnostaa on väite siitä, että se nopeuttaa suoristumisprosessia! Olen ihan juuri menossa suihkuun (illalla tyttöjenilta, ensin shoppailua, sitten illanviettoa!) ja kokeilen näitä heti :)

Joka suuntaan kääntyvät latvani käyvät läpi melkein joka pesukerran jälkeen kuluttavan prosessin johon kuuluu hiustenkuivaaja (ja ei todellakaan aina ole aikaa föönata sillä kylmällä, kuumalla kun kuivuu niin paljon nopeammin...) ja päälle vielä suoristusrauta (ei varmaankaan hirveästi auta vaikka se onkin huippukehitetty ionisoiva suoristusrauta?) joten olen todella innokas kokeilemaan kaikkea mikä voi auttaa hiuksiani voimaan hyvin (nyt kuulostaan tv-mainokselta, pahoittelut siitä!).

Tällä hetkellä käytössä pesun jälkeen on Wella Sp System Professional Shine Define Leave-in Conditioner. Nimihirviö on siis ihan vain hiuksiin jätettävä hoitoaine joka levitetään pyyhekuiviin hiuksiin ja joka vahvistaa hiusta ja lisää kiiltoa. Tämän jälkeen riippuen päivästä ja menoista lisään joskus Big Sexy Hairin Root Pumpia ja aina Sunsilkin (LivBoxista aiemmin saatua) lämpösuojasuihketta.

Tänään siis kokeilen kuitenkin näitä ihan uusia juttuja, eli suoristumisprosessia nopeuttavan suihkeen lisäksi tässä paketissa oli Hot Form muotoiluneste joka kehujen mukaan vahvistaa hiuksia ja antaa pitkäkestoisen lopputuloksen.
Molemmat tuotteet sisältävät värisuojan ja lämpösuojan 200 asteeseen saakka.

Sitten paketissa oli pieni Nivean Body lotion. Olen edelleen maailman laiskin vartalovoiteiden käyttäjä ja sen huomaa, iho on järkyttävän kuiva välillä, joton kokeilen todella mielelläni. Olen vakuuttunut siitä, että jos löydän oikein hyvän vartalovoiteen niin käytän sitä sitten... taidan kyllä vain luulotella, koska olen todellakin maailman laiskin ihminen mitä tulee mihin tahansa muuhun kuin hiustenhoitoon!

Siinäpä ne tällä erää, tai melkein! Paketissa kun oli "pieni suklainen lahja", kuten boxin mukana tulevassa kirjelmässä luki ja sehän olikin aivan ihana, eli Suklaalusikka! Iik, kuinka suloisen näköinen suklainen lusikka, eli puuvarsi, päässä maitosuklainen mötikkä jossa valkosuklaa sydän. Naminami. Voisin varmaankin syödä lusikan ihan tuosta vain, mutta ajattelin noudattaa ohjetta ja antaa lusikan sulaa kuumaan maitoon.

Ai niin, Livbox on tullut minulle nyt vuoden! Ja kaikki paketit ovat olleet mieluisia, jotkut aivan superhuippumahtavia, jotkut tosi kivoja muuten vain, yhtäkään kertaa ei ole kaduttanut, että tuli tilattua :)!

Nyt kuitenkin suuntaan suihkuun ja sitten innolla kokeilemaan uutuuksia! :)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kaikki peukut pystyyn!

Minulla oli tänään (pelottava) työpaikkahaastattelu.
En ole käynyt aikoihin työpaikkahaastattelussa ja työ olisi vielä sellaista josta olen suunnilleen aina unelmoinut!

Työaika olisi ihana, ns. virastotyöaika. Työ olisi "siistiä sisätyötä", mutta kuitenkin sopivasti omaa alaa viistävää (siis sitä mihin muinoin opiskelin...). Työssä olisi sopivassa suhteessa yksin tekemistä ja ihmisten tapaamista. Työaikaan kuuluu lounastauko! Innostuin melkein eniten tästä :D
Päässä vilisi jo kaupungin kartta ja parhaat lounaspaikat ;) Milloin viimeksi olisin muka syönyt ruokaa "lounasaikana"?! Se on yleensä toisella kädellä muiden  ruoan tekemistä ja toisessa kädessä kuppi kahvia joka siitä huolimatta, että se seuraa kokoajan mukana, ehtii kylmentyä ja juodaan kylmänä pullan kanssa (työhön luonnollisesti kuuluu myös maagiselta kuulostava kahvitauko! ...uskaltaako siitä edes haaveilla?!)

Työ alkaisi tammikuussa. Tammikuussa!!
Työnantajapuoli sanoi, että tein hyvän vaikutuksen. Sanovatkohan ne sen kaikille?
Montakohan hakijaa tuohon paikkaan on?!

Onneksi haastattelu tehtiin pöydän ympärillä. Olen sanonut ennenkin olevani jännittäjätyyppiä.
Nytkin vyötäröstä ylöspäin olin hyvinkin hillitty&hallittu, mutta pöydän alla jalat tärisivät kuin olisin tanssinut Riverdancea pikanopeudella.

Ai niin, työhön kuuluisi myös 1-2 matkapäivää per 2kk jakso. Ne kysyivät, että haittaisiko tällainen, joitakin on kuulema haitannut. Vastasin mahdollisimman neutraalisti: "Ei haittaa mitään, minulla on lapsilla mummi joka mielellään hoitaa lapsia tuollaisen ajan ja miehelläkin usein töistä vapaata myös viikolla" vaikka mielessä kiljuin: "Antakaa mulle heti tämä työ! Matkapäiviä! Jee! Aikaa aikuisten kesken, lounasta, kahvitaukoja, pitkiä matkoja autolla ajaen yksin toiselle paikkakunnalle!"

En ollut edes ennen tätä mahdollisuutta tajunnut, että olen totaalisen kyllästynyt tähän nykytilanteeseen.

Tavallaan olen ja tavallaan en. Nautin edelleen siitä, että olen paljon kotona ja saan olla kotona Isomman tullessa koulusta ja saan puuhailla hirmuisesti Pienemmän kanssa.
Tämän työn työajat, työpaikan sijainti ja työn luonne vain ovat kaikki täydellisiä.
Ja minulle jäisi silti hyvin aikaa lapsille, koska työ ei ole liian kuormittavaa, ei mitään kolmivuorotyötä, eikä muutenkaan raskasta.

Jos en saa tätä työtä niin saatan hyvinkin tirauttaa pikku itkut. Mutta sitten jatketaan vain entiseen tapaan.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Paljon melua tyhjästä

Mies osti minulle uuden laturinkohdon puhelimeen. Entinen oli auttamattoman lyhyt, joten mies osti nyt 1,5m johdon. Onhan se pitkä. Liiankin. Nyt johtoa roikkuu pitkin lattiaa. Johto on mustavalkoinen. Muitakin värejä olisi ollut tarjolla, mutta mies selitti ajatelleensa minua ja sisustusta. Sisustusta! Ajatuksesta hyvä 10+, johdon toiminnasta 4-.
Aluksi ajattelin olla hiljaa, koska mies oli kuitenkin ajatellut sisustusta ostaessaan johtoa. (Sisustusta!)

Mutta kun se ärsytti niin. Oli pakko avata suu ja päästää se ulos. Se johto on kamala!
Melkein eniten maailmassa minä inhoan sitä tunnetta, kun saa joltain toiselta jotain, lahjana tai muuten vain, ja se toinen on todella todella ajatellut sinua sen hankkiessaan ja sitten se ei vain toimi. Ei kelpaa. On kamala tai muuten vain epäkelpo. Ja sitten sitä koittaa ja koittaa niellä sanat joita haluaisi sanoa. Ja sitten se mölähtää suusta. Kun ei vain voi olla hiljaa.
Tässä tapauksessa mölähdys tapahtui eilen illalla, kun neljättä päivää käytin tätä laturinjohtoa sen eniten johtoni sijaan. Se ylipitkä johto roikkui pitkin lattiaa, mutta ei sekään ole se mikä minua ärsyttää, vaan se laturin pää, se joka tökätään sinne puhelimen sisään.
Kun se on kökkö. Se ei vain toimi niinkuin pitäisi. Miehen mielestä se tietenkin on aivan samanlainen kuin entinen. Ei se ole. Se on joku yleispää joka käy siihen, tähän ja tuohon ja se on kolme kertaa pidempi kuin entinen.
Ja se ei vain kunnolla mene sinne sisään.

Nythän voisi ajatella, että minä olen ärsyttävä akka joka valittaa joka asiasta.
En varmana ole. En valita siitä, että mies jättää boxerinsa aina pesukoneen viereen vaikka ne olisi sama laittaa sinne pesukoneeseen tai pyykkikoriin joka on siinä ihan vieressä. En valita siitä, että mies ei laita kahvimukiaan astianpesukoneeseen, enkä siitä, että mies parranleikkuun jälkeen ei putsaa altaan reunoja. Minä nostan kalsarit, pesen mukin, putsaan altaan reunat enkä sano koskaan sanaakaan. Näitä esimerkkejä olisi paljon joista en sano, enkä tule koskaan sanomaankaan, vaikka joskus ajattelenkin, että voisihan mies itsekin nostella ne kalsarinsa sinne koneeseen jne.
Minä en vain koe kuitenkaan asioita valittamisen arvoisiksi.
Mutta tämä hemmetin johto! Se siinä eniten ärsytti, että mies oli vartavasten hankkinut jotain mistä ajatteli minun ilahtuvan ja se ei toiminut. Ja siis se varsinainen ärsytys kohdistui minuun itseeni. Miksi minä en vain voi olla tyytyväinen?
Se ärsytys kohdistui siis siihen, että miksi minun täytyy olla se ilonpilaaja, joka pilaa mieheltä sen ilon jota mies ihan selvästi koki siitä, että oli osannut ajatella oikein sisustustakin ja johtokin oli kerrankin riittävän pitkä.
Koska näinhän se mies ajatteli.
Ja sitten minun pitää olla kamala ja sanoa, että ei tää juttu nyt oikein toimikaan.
Kun muutama päivän haudon tuollaisia niin minullehan kävi juuri niinkuin vuonna 1993. Juu, ihan oikein: 1993.
Muistan sen niin hyvin, koska silloin räjähdin äidilleni (joka on maailman suloisin ihminen) hänen ostamastaan neuletakista niin, etten ikinä ennen... enkä varmaan jälkeenkään.
Silloin nimittäin olin hautonut samansuuntaisia ajatuksia varmaankin kuukauden verran. Äitini oli niin iloinen minulle ostamastaan neuletakista. Superiloinen. Kuinka kaunis, kuinka ihana, kuinka se sopi minulle jne jne.

Minun piti pistää se päälle melkeinpä joka päivä, koska sehän oli  niin ihana.
Ja kun se jo minulle annettaessa annettaan silmät loistaen ja selvästi odotettiin minun ilahtuvan ihan yhtä paljon.
Se oli maailman rumin villatakki. Se kutitti ja kiristi kainaloista. Ja minä pidin sitä hampaat irvessä sen kuukauden. Ja sitten yksi aamu mölähdin. Hirveä riitahan siitä tuli. Villatakista.
Eli minä olen ihminen joka koittaa olla loukkaamatta toista ja päätyy loukkaamaan entistä enemmän. Ja tekee sen aina vain uudestaan, eikä opi ikinä.
Kiljuin lopulta miehelleni, että: "Miksi minun pitäisi olla kiitollinen paskasta?".
Ei kaikkein tyylikkäintä.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Keksi on kotiäidin ystävä

Hirvittävän hiljaista minun blogimaailmassa tällä hetkellä. En jaksa kirjoittaa, en jaksa lukea kuin silloin tällöin.
Omat sanat ovat aivan hukassa.
Edelleen menen kaavalla kirja kädessä viltin alla/sängyssä, teetä(/enenevässä määrin kahvia väsymyksen vuoksi) yöpöydällä kuppikaupalla ja nyt uutuutena tie helvettiin (=läskiin) eli keksit!
Keksit, nuo pirulliset piilokaloreiden pahimmat ystävät.
Kaikkihan tietää, että kekseissä saattaa yhdessä pikku pikku keksissä olla samanverran kaloreita kuin kokonaisessa pullassa! Minä tajuan ja syön silti! 7 tai 8 keksiä menee kahvin kanssa hujauksessa suuhun! Asiaahan ei myöskään auta se, että Isompi myy heeeerkullisia Serkun suklaisia (olenko ainoa jolla tuosta tulee mieleen kaksimielisyys?) ja Isoisän parhaita- nimisiä jättikeksirasioita luokkaretkirahastoon.... Huoh.

Juuri nyt olen myös huolien riivaama (keksi suuhun).
Isompi on kummallisesti sairastunut seuraaviin oireisiin: nivelkivut/lihaskivut, päänsärky, kuume ja vatsakivut. Googlella sopisi nimeksi influenssa.
Minun päässäni pyörii erilaiset lastenreuma yms mahdollisuudet, perintötekijät kun mahdollisesti saattaisivat tämmöiseen vaikuttaa. Omituista on se, että kivut tulevat ja menevät. Päänsärky ja ne käsivarsissa olevat kivut varsinkin.
Mutta koska takana on vasta muutama sairaspäivää, ei siis sen enempää, niin tungen suuhuni keksiä jotta olisin hiljaa ja höpöttämättä ja kuten äitini sanoisi: "Lietsomassa kuolemantautia", kun mahdollisesti tosiaan kausi-influenssasta kyse.
Mies on sairaslomalla myös.... Jos muistatte kun sivulauseessa mainitsin miehen olleen kolarissa.
No, se saattoi ollakin vähän isompi juttu. Mies on valittanut jatkuvia niska-, selkä- ja päänsärkyjä siitä saakka ja nyt on sitten tutkimuksissa ja saikulla (keksi suuhun). Sen lisäksi, että tottakai olen huolissani miehen voinnista, olen äärettömän huolissani miehen työpaikan puolesta. Siellä on ihmisiä vähennetty aivan jatkuvalla syötöllä ja vaikka sairastaminen ei tietenkään olisi se syy potkuihin niin eiköhän sieltä ne tuotannolliset ja kehitykselliset syyt ponkaisisi tarpeen mukaan esiin...
Ja sitten minua stressaa (keksi suuhun) suuresti, siis SUURESTI, se etten ole hetkeäkään yksin!! Hemmetti. Pitäisi olla kiitollinen, että mies on (hengissä ja) minun kanssani ja yhteistä aikaa riittää. Sen sijaan tiuskin ja äyskin, enkä suostu istumaan kylki kyljessä... Ahdistaa siis. Mies on ollut kotona toista viikkoa ja on vielä ainakin kaksi viikkoa, todennäköisesi neljä.
Olenkohan (keksi suuhun) hengissä niin pitkän yhdessä olon jälkeen?!

Me ollaan oltu yhdessä yhteensä kaksitoista vuotta, mutta mies on niin paljon töissä ja omissa hommissaan, että aika tuntuu paremminkin kahdelta vuodelta.. Minä viihdyn yksin, oikeasti. Minä viihdyn yksin lasten kanssa. Minä osaan, kykenen ja voin yksin ja yhdessä lasten kanssa vaikka mihin, mutta annapas olla, kun mies isketään kuvioihin!
Kaikki totuttu, rytmit, ruoat, menemiset yms menee sekaisin! ARGH. Jospa se tästä tasoittuisi... Lomillakin aiemmin mies on ainakin 50% ajasta jossain muualla. Nyt se on pakotettuna kirjaimellisesti kotisohvalla.
Nyt menen (viimeinen keksi suuhun) syömään lättyjä. (+25kg pelkästään tänään tällä ruokavaliolla.....)

torstai 21. marraskuuta 2013

Buzzador: Vanish


Varmasti kaikki ovat kuulleet mainoksen: "Luota pinkkiin!" jopa ärsyttävyyteen saakka.
Voiko pinkkiin todella luottaa? ;)

Sain Buzzadorilta mahdollisuuden osallistua Vanish-kampanjaan ja valitettavasti minulla ei ole kuva todisteita, miehen Lumia jossa hienot Vanishillä pestyjen vaatteiden kuvat olivat räsähti näyttö edellä maahan. Bye, bye kampanja kuvat, räsähti nimittäin sen verran pahasti.

Minulla on vielä tahratesti tekemättä, eli kuten jotkut ehkä edellisestä Vanish-kampanjasta muistavat (minä en ollut siinä mukana, mutta muita bloggareita oli) on tuotteen mukana jälleen tullut valkoinen kangaspala joka on tarkoitus tahria (tätä osaa lapset odottavat innolla!) ja sitten pestä koneessa Vanishia apuna käyttäen.
tuotetiedot ja lisäinfo tämän linkin takaa

Ihan sattumalta ostin vähän ennen kampajan alkua myös Vanish Oxi Action Power Spray:tä, jota on myös tullut kokeiltua jo. Mies nimittäin tiputti täyden minttusuklaavanukkaan suoraan valkoiselle puuvillamatolle! Ääk. 

Ja voisin todeta kuten mainoksissa yleensä: "Ei hätää! Meillähän on Vanish tahranpoistosuihketta. Vain muutama suihkautus riittää!" tai kuten Vanishin omilla nettisivuilla sanotaan:
"Onko sinulla ollut vaikeuksia poistaa tahroja matoista? Vanish Oxi Action Powerspraylla saat uskomattomia tahranpoistotuloksia! Vanish Powerspray poistaa vaikeimmatkin tahrat matoista ja verhoilluista huonekaluista." (www.vanish.fi)

No riitti se. Hyvin lähti tahra. Jopa oikeasti niin, että ihan pikku hetkessä tahra oli kokonaan poissa! Tykkäsin :)! Tässä suihkejutussa saaatan luottaa pinkkiin toisenkin kerran!





*kuvat Buzzadorin Vanish-kampajan kampanja sivuilta



maanantai 11. marraskuuta 2013

Torson vertailua

Kiki ihanaisessa blogissaan tässä vastikään esitteli hankkimansa torson.
Minäkin olin jo huomannut torsobuumin sisustuksesssa ja tietysti joutunut virran viemäksi, eli olin ostanut jo torsokaiseni noin viikkoa paria aiemmin, omani hankin myös kirpputorilta.

Torson takana Clas Ohlsonin valot
Tosin minä en ole kutsunut näitä mallinukke-torsoja torsoiksi, vaan "akkeliineiksi".
Huutelin miehelleni kirpputorilla: "Tää akkeliini lähtee nyt meille!", kun oman kappaleeni näin.
Ja niin hieman ylihintainen akkeliini ahdettiin takapenkille, minun mallissani on onneksi säädettävä tummanruskea jalka ja niinpä se mahtui mallikkaasti.

Vähän aikaa kotona piti pyöritellä tällaista heräteostosta, ei nimittäin ihan heti ollut sen kokoista tilaa sisustuksessa.
Olin kyllä haaveillut torsosta/akkeliinista jo puolisen vuotta, mutta olin ehtinyt hankkia sille varaamaani tilaan sisustustikkaat.
Tikkaat saivat väistyä, ne hakevat nyt vuorostaan paikkaansa, voi tosin olla, että luovun niistä kokonaan.

Olen täydelleen tyytyväinen akkeliiniini ja se onkin makuuhuoneessa kunniapaikalla ja saanut myös kunnian toimia korujeni kantajana.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Ihana lauantai ja elokuvia, elokuvia

Mun lempilauantait menevät juuri niinkuin tänään on mennyt:

Aamulla heräillään kaikessa rauhassa.
Miehellä on vapaata, joten se keittää kahvit, kun minä hoidan pojat hampaan pesulle ja aamupalalle.
Pojat ovat aina iloisia aamuisin, joten siinä ei ole ongelmaa, ihanaa kuitenkin ettei ole kiire mihinkään!

Kun muut istuvat pöytään minä olen perhepetturi ja kömmin takaisin sänkyyn.
Mies kantaa yöpöydälle kahvimukin (edelleen se punainen Taika) ja Torniolaisen Karkiaisen leipomon Jussin revittyä jättipalasen, ruisleipää siis.
Ehdottomasti parasta mitä tiedän, valitsen jopa tämän mieluummin kuin pullan ja se on paljon se!

Ostin leivän Prismasta täällä, mutta etelämmässä asuvat voivat ilmeisesti bongata Karkiaisen tuotteita myös Helsingistä ja Porista ainakin. Sitä en tiedä mitä kaikkia tuotteista sieltä saa, mutta olen tykännyt kyllä kaikista kokeilemistani Karkiaisen tuotteista!  
(täysin ilmaista mainostusta heille, en edelleenkään saa mistään kirjoittamastani mitään "bonusta", mutta jos esim. Karkiainen haluaa lahjoittaa minulle loppuelämän ilmaiset Jussin revityt niin otan vastaan ja muista mainita, että se todella on parasta leipää, vink vink! Vaikka tykkään edelleen myös Kuumanveen leivästä! Kaksi parasta!)

Sängyssä luen Paul Austerin (iki-suosikkini, siitä saakka kun nuorena luin edelleen kirjahyllyyni kuuluvan New York-trilogian) Sattumuksia Brooklynnissa-kirjaa juoden hasselpähkinäkahviani. 

Ihanaa! Juuri tätä tarvinkin tänään :)

Aamupalan jälkeen lähdetään käväisemään kaupassa perheenä, tämäkin harvinaista herkkua, yleensä käyn yksin kaupassa tai poikien kanssa. Täytyy todeta, että kassien kantajana mies on tarpeellinen ;)

Myönnän usein haaveilevani Starbuksin (kuva) Vanilja lattesta, joka on parasta!

















































Kotiin tultuamme pojat alkavat rakentaa tuutta(eli juna)rataa, josta kehittyykin jättiprojekti, meillä nimittäin Brion ratapaloja riittää! Lastenhuoneesta eteisen kautta olohuoneeseen ja mukaan liitetään Hot Wheels rataa ja autoja. Mahtavaa, kuinka Isompi jaksaa rakentaa Pienemmän kanssa ja ovat niin ihanasti hyvää pataa keskenään! Jaksan ihmetellä tätä miehellekin, joka tosin torkahtaa nojatuoliin...
Minä katselen nauhoitettuna ja höpinät pois kelattuna Idolsia netin lomassa.

Saako sen sanoa suoraa? Idols on tänä vuonna p*ska! Voice on kids voittaa ainakin laulukisamittelön mennen tullen ja niissä lapsissa on potentiaalia niin paljon enemmän kuin Idolsin laulajissa.

Tuutta on muuten sanoja jotka ovat jääneet meille taaperoajoista "elämään" ;)
Toinen mikä on vastaavasti jäänyt on tahnasharja (=hammastahna). En edes koita oikaista näitä sanoja, koska sanon käytän niitä nykyisin itsekin. Joskus tulee sanottua näitä vieraammassakin seurassa, niin vakiintuneita sanoja ne jo ovat :D

Aiheista aivan muihin, pakko tähän väliin mainita pari katsomisen arvoista elokuvaa (elokuva-ilta meillä tiedossa)!

Ensinnäkin Now you see me (Suuri puhallus) oli mahtava! Ihan kaikesta (kröhöm..lopusta...) en niin välittänyt, mutta kokonaisuutena oikein hyvä. Tykkäsin!
täältä

Toisekseen Supermies-elokuvien uusin Man of Steel oli hyvä. Ei mitään uutta, eikä ihmeellistä, mutta perus-sankaritarinana oikein kelpaava.

Star Trek: Into Darkness oli myös todella sarjaansa sopiva elokuva!
Benedict Cumberbatch (mikä nimi miehellä!) oli juuri niin hyvä kuin odotinkin, vaikka hieman jännäsinkin sopiiko niin Sherlockiksi profiloitunut mies muihinkin rooleihin.
En ole aiemmin nähnyt häntä muuna kuin Sherlock Holmesina.

Tosin tulipa mieleeni, että toinenkin Sherlock-sarja on mielestäni todella tutustumisen arvoinen, eli Nelosen näyttämä Holmes NYC. Itse olen katsonut sarjan jo aiemmin, joten voin todellakin suositella!

Elokuvia on tullut myös katsottua lajissa "En todellakaan suosittele!" ja niihin kuuluvat After earth, vaikka Will Smithistä todella paljon pidänkin, niin tämä oli kyllä yhtä scifi-höttöä joka oli taidettu tehdä vain pojan esittelyvideoksi.

The ABCs of Death oli pahinta moskaa pitkään aikaan.
Ideahan oli kohtuu loistava: "27 ohjaajaa, 26 tapaa kuolla. The ABCs of Death on kauhuelokuvan historian kunnianhimoisin antologioteos. Se yhdistää lahjakkaimmat nuoren polven elokuvantekijät 15 maasta täysin poikkeuksellisen haasteen äärelle. Aihiona on kuolemaa käsittelevä modernin kauhun aapiskirja, johon jokainen tekijä on luonut yhtä kirjainta vastaavan jakson" (lainaus Makuunin sivuilta). Ilmeisesti jokainen ohjaaja sai myös 5000 dollarin budjetin.
No, jotkut ilmeisesti vain osaavat, jotkut eivät, 26:sta ehkä 5 oli katsomisen arvoisia.
Mukana oli täysin aivottomia seksifantasiapainotteisia pieruun kuolemisia, sekä animaationa tehtyjä surkeita kakkakuolemia. Ja sitten muutama todella nerokas lyhyt pätkä.
Pari pätkistä oli suoraan sanottuna niin kuvottavia, että oli puhtaasti ohitettava. En minäkä sentään ihan mitä tahansa katso!
Eli vaikka kauhuelokuvista noin yleisesti pidänkin niin kadun todella paljon tähän tuhlaamaani aikaa! Odotin jotain fiksua ja uutta, mutta ilmeisesti groteskius on monien mielestä samaa kuin "jokin uusi", eli lähinnä useimmat tekijöistä olivat koittaneet kilpailla siinä kuka keksii ja toteuttaa irvokkaimman idean.

Aivan samoin kadun muuten Kauhea kankkunen 3 tuhlaamaani aikaa... Ensimmäinen oli älyttömyydessään hyvä, toisen vielä katsoi niin, että välissä saattoi jopa olla pari hauskaakin kohtaa, tämä kolmas oli puhtaasti katalaa rahastusta!
Aikaa saatiin kulumaan muistelupätkiin edellisistä elokuvista ja autolla ajamiseen. Huh!

Poitsut muuten suosittelisivat Itse Ilkimys 2! En ollut eilen kotona, kun pojat katsoivat sen miehen kanssa, itse viihdyin suklaajuustokakkua syöden kynttiläkutsuilla :)

No niin, tämä nykyinen lauantai-ilta sujuukin sitten seuraavasti:

Pojat ovat miehen kanssa höyrykylvyssä, sitten iltapalaa ja pojat nukkumaan. Minä juon harvinaisen Happy Joe Cloudy Apple siiderin, syön hieman sipsejä ja katson (yllätys!) elokuvan, nyt on vuorossa Upside Down. Toivottavasti mieskin jaksaisi katsoa mun kanssa tän, voi tosin olla, että uni vie miehellä voiton.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Magneettikuvausta edeltävä jännäkakka

täältä
Magneettikuvausrekka odottaa muutaman tunnin päästä. Hassu ilta-aika aiheuttaa sen, että joutuu jännittämään koko päivän.

Olen jännittäjä, myönnän sen. Varpaat on rullalla, jännäkakka tulee ja kädet tärisee (nytkin).

Jännitän vähän sitä, tätä ja tuota.
On sellaista hyvää jännitystä: pientä sopivaa sisäistä tärinää, kun on jotain kivaa tulossa.
Sitten on sitä tylsien asioiden jännitystä, esimerkiksi kun polveen on pistettävä kortisonia (sattuu) tai on käytävä hammaslääkärissä (yleisinhottavaa), mutta ne ovat tavallaan vanhastaan tuttuja asioita, joten jännitys on taas erilaista, enemmänkin sellaista "olisipa se pian ohi"-tärinää.

Ja sitten on nämä uudet asiat, joiden tietää olevan ainakin jollain tavoin epämukavia.
Nyt jännitän eniten sen varjoaineen laittoa, mahtaako se sattua tai olla inhottavaa? Onko se putkessa makaaminen samanlaista kuin elokuvissa? Asiaahan ei auta yhtään elokuva, jonka nimeä en muista, mutta jossa ihmiset putkeen joutuessaan kiehuivat sisäisesti lopulta räjähtäen!
Elokuvat eivät normaalista todellakaan aiheuta traumoja suuntaan tai toiseen, mutta jostain syystä tänään tuo mielikuva pyörii päässä... 

Yritän kovasti nyt keskittyä uuteen Meidän Perhe-lehteen, jotta aika kuluisi, mutta kädet kirjaimellisesti tärisee ja se tekee lehden lukemisesta hiukan haastavaa ;)



ps. Kutos-kanavalta (siis kanava 6? Kuutos-kanava? Mikä sen virallinen nimi on? 6?) alkoi eilen illalla I kveld med YLVIS-niminen norjalainen sketsi talk show. 
Olen seuraillut Ylvistä Youtubesta aiemmin ja oli aika kiva yllätys, että tv6 (??) näyttää nyt sitä, kannattaa vilkaista Youtubesta esim. nämä vaikka ensin, että tietää uppoaako tän sorttinen huumori:




ja sitten tietysti heidän megamegahittinsä What Does the Fox Say?


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Päivän pelastus

Olipa masentava päivä tänään. Mikään ei oikein mennyt niinkuin piti, aikaa kului hukkaan erinäisistä syistä aivan kamalasti ja loppupäivän pilasi se, että mies antoi mun nukahtaa!!

Juu! Mikä kamala vääryys. Ei kun todella, harmitti. Minulla oli tarkoitus katsoa telkkaria hetki ennen nukkumaan menoa, mutta Pienemmällä oli känkkäränkkäilta ja se ei nukahtanut ei millään. Minun piti mennä vain hetkiseksi viereen, jotta rauhottuisi, mutta niinhän siinä kävi, että nukahdin! Tunniksi! Ja sitten ärsytti aivan kauheasti se, että mies oli istunut sen tunnin tietokoneella, eikä edes huomannut (!!), että minä-parka (joo, korostan itsesääliäni!) nukun siellä hukaten aikaa... nyyh.. ;)

Sitten tietysti äyskin sieltä herätessäni miehelle, istuin oikein mielenosoituksellisesti koneelle ja avasin sähköpostini. Olin voittanut Kaikkea kodista- blogin arvonnassa, jee!! Ilahdutti tähän saumaan niin, että teki mieli kiljaista :D Kiitoksia sinne siis!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ei jaksa, ei ehdi!

En tiedä onko jonkin asteinen syys"masennus" muka päässyt iskemään, kun tuntuu ettei netti tietoineen ja juttuineen, eikä paljon mikään muukaan jaksaisi innostaa.

Päivät menee juoden kahvia/teetä, heittäen pyykkiä pyykkiin ja kuivuriin (hemmetti, että sitä onkin näillä rapakeleillä!!), ruoaksi oon tehnyt ainoastaan helppoja ja lämmittäviä patoja ja keittoja, siivonnut olen mahdollisimman vähän ;)

Iltaisin painun sänkyyn dekkarin kanssa ja nukun pidempiä unia kuin aikoihin! (Että jos edes jotain hyvää...?)

Iltaisin myös usein tuntuu etten todellisuudessa ole tehnyt paljon mitään. Koko päivä menee muka "touhutessa", mutta mitä? Kaikkea sitä mitä "oikeissa töissä" käyvät äidit tekevät työajan jälkeen! Miten ihmeessä te muut kykenette, pystytte?! Supernaisia kaikki! (Ja miehiäkin, varmasti...?)
Sekin masentaa.

Kotona riidellään rahasta, kun mies on kotona.
Ja miehen typeristä kavereista jotka soittaa tai ilmaantuu välillä mitä typerimpien ideoiden kanssa ja mies innostuu, koska on ADHD-luonteinen ja sosiaalinen ja järjettömän helposti höynäytettävissä... Sitten se olen minä joka pudotan sen sieltä hemmetin pilvilinnoista kertomalla muutaman faktan ajasta, rahasta ja siitä, ettei mies elä tässä universumissa kavereidensa kanssa pelkästään. No, ehkä tulee vähän liioiteltua, koska eilen illalla lasten nukkumaan menon jälkeen oli megalomaaninen riita siitä, että mies ei voi mitenkään lähteä käyttämään pekkaspäiviään auttaen (ilmaiseksi!) kaveriaan tekemään loppuun erän työhomman jonka kaveri on ottanut muttei saa sitä tehtyä loppuun, koska ei -tadaa- osaa!
Ensinnäkin kyseessä on kaveri, jolla tämä tälläinen ei ole ensimmäinen kerta, eikä se olisi ensimmäinen kerta kun mies kävisi hänet pelastamassa jostain pulasta.... Toisekseen kyseinen kaveri on miehelle rahaa velkaa jo useamman vuoden takaa oikein huomattavan summan. Tätä velkaa kehuu aina maksavansa "seuraavalla hommalla", minä olen sanonut miehelle, että antaisi olla, ne rahat on ollutta ja mennyttä.
Lisäksi minua inhottaa kyseisen kaverin kohtuu löyhä moraali. Pitkään oli täysin onnellisesti naimisissa, kolmen lapsen isä. Silloin meni muutenkin paremmin hänellä ja me tultiin perheinä toimeen mainioisti. Kunnes vaimo sai selville pettämiset yms. Oli kyllä järkytys meille kavereillekin, en ihan kuitenkaan olisi sitä uskonut, vaikka mies ei siinä yhtälössä ollutkaan se mun suosikki-ihminen alkujaankaan.
Sen jälkeen on sitten elänyt enemmän tai vähemmän poikamieselämää ja kovasti koittaa houkutella kavereitaan mukaan vastaavaan. Joten onko ihme, etten innostu, että meiltä mies lähtisi tekemään mitään "projektia" hänen luokseen? Minusta on viime aikona tullut muutenkin aika valikoiva seuran suhteen siinä mielessä, että joidenkin ihmisten kanssa oleminen vain ottaa enemmän kuin antaa.
Jos joka ainoa kerta jonkun ihmisen tapaamisen jälkeen on emotionaalisesti rätti ei siinä voi olla mitään hyvää.

Voi kun voisikin joitain ihmisiä raivata pois elämästään samallalailla kuin ihmisiä voi heivata FB:n kaverilistalta? Se ois OK ja bye bye vaan!

tiistai 22. lokakuuta 2013

Bruneteilla on hauskempaa!

Taas samaa hiusjauhantaa! Anteeksi, aivot eivät vain suostu parempaan, viikko flunssassa (minä) ja siihen päälle miehen kolari työautolla (ei pahempaa onneksi! Pari viikkoa sairaslomaa, koska joka paikka vain jumahti... On käynyt kaikki mahdolliset tutkimukset, huh!) ja vielä pojatkin flunssassa, ekaksi Pienempi ja nyt Isompi.

täältä
Joten Hiusasiaa! Värjäsin aivan ihanalla hiusvärillä, jolla olen saanut loistokokemuksia joka ainoa kerta, eli Lorealin Casting creme gloss, linkin takaa avautuu värivaihtoehdot ja lisätietoja, minä voin van kehua. Kyseessähän ei kuitenkaan ole kestoväri, vaan kevytväri. Minun kokemuksella voin sanoa sanojen: hoitava kevytväri todella pitävän paikkansa. Nytkin tuntuu ettei hiukset ole koskaan olleet kiiltävämmät, pehmeämmät ja terveemmän näköiset :)

Itse käytin nyt (ja olen käyttänyt aiemminkin) sävyä 412 Iced Chocolate/huurteinen ruskea. Ja väri päässä kerrankin näyttää oikeasti siltä miltä purkinkin kyljessä. No ok, ehkä pikkuasteen tummempi, mutta sehän johtuu siitä väristä joka on nyt tämän värin "pohjalla", hiusväreissähän jokainen himppunen ns.vanhaa väriä todellakin vaikuttaa lopputulokseen (nimim. kun en uskonut ja päähäni tupsahti violetti eikä ruskea joskus....). Nyt alla oleva väri oli kohtuu tasainen, joten tästäkin väristä tuli tasainen! Tyytyväinen!

Ja taas siihen ikuisuusasiaan, eli miksi nainen ei ole tyytyväinen (kuin max.hetken), miksi ei voi uskoa ns.omaa itseään, vaan tulee se tunne "tarvitsen jotain.... uutta? Piristystä tai jotain...?
Tämä koskee ainakin minulla niin sisustusta, ruoanlaittoa, vaatteita, hiuksia jne. Onneksi ei minun kohdalla sentään miestä ;)

Nyt kun nimittäin olen ihastellut huurteista ruskeaa koko päivän (kyllä, myönnän! Olen todellakin mennyt vessaan vain tuijottaakseni itseäni peilistä, sekä edestä, että takaa!), olen jälleen tajunnut, että kyllä vain, ruskea on minun hiusvärini.

Aivan kuten lapsena kun minulta kysyttiin minkäväriset hiukset minulla on niin vastasin: Ruskeat! Olin niin järkähtämättömän varma, että omistin tummahkon ruskeat hiukset, etten tainnut oikein uskoa peiliä... nehän olivat siis ne perinteiset maantienhiekkaa-sävyä... Joten muistan vieläkin sen kauneuden tunteen, kun värjäsin ensimmäisen kerran hiukset! Ja tänään koin sen jälleen :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Koko Suomi leipoo osa 2

Tuleekohan tästä vakinaistettua leivontatiistai?

En päässyt kauppaan tänään, joten näihin muffinseihin ei ole reseptiä. Kaivoin kaapista sitä sun tätä ja tässä tulos! Ainakin taikinasta löytyy 2 kanamunaa, tangerine-juustokakkujogurttia purkillinen, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, vaniljasokeria... mitäs muuta... En muista :D Ja mitatkin heittelin "kaipa näistä jotain tulee"-tyylillä.

Tuli niistä, itseasiassa yllättävän hyviä! Väristä tuli kumman tumma, mutta sisus on hyvin vaalea. Päällä on voi-tomusokerikreemi jossa suklaaströsseleitä. Tarkoitus oli tehdä mokkainen vaahto, mutta en jaksanut jäähdytys yms aikoja niin tulipa sitten tehtyä näin.

Namia on ja huomenna nämä on vielä parempia, aamukahville :)

Ai niin, pursotinkin hajosi ekan (jo kuvan ottohetkellä syödyn) muffinsin jälkeen, joten nää on epätoivoisella pakastinpussipursotuksella tehtyjä... Epätoivoinen senkin vuoksi, että en kannusta koittamaan strösseleitä sitten sekaan jos pussilla pursottaa! Nehän teki pikkuisia reikiä pussin kyljet täyteen pursottaessa ja sitä sitten pursosi vähän mihin sattuu :D

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

11 asiaa minusta

Jennijee haastoi ja minähän vastaan :)

Säännöt:


1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä haastetuille uusille haastetuille
4. Haastajan tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä takaisin haastamista
  1. Olosuhteet alkavat olla kohdallaan, pelaisitko yön ulvojaaSiis todellakin pelaisin! En ole pelannut koskaan, mutta kuulostaa aivan mahtavalta! Rakastan pikku kauhua kunhan se ei ole todellista ;D
  2. Sienestätkö? Yyh en. Voisin kyllä, ei vain kiinnosta, koska meillä ei oikein kukaan tykkää sienistä :( Joskus ala-asteella poimiskelin innokkaasti isälleni.
  3. Kuka kehui sinua viimeksi, miten? Mies taisi mennä tänään jopa kehumaan ja ihan puhelimessa kaverilleen kehuskeli kuinka oikeassa olinkaan eräässä asiassa ja puhelun jälkeenkin vielä kehui ihan naamatusten. Siis minähän olen aina oikeassa ;) mutta tässä se nyt oli semmoinen juttu, että lämmitti sydäntä :)
  4. Ketä kehuit viimeksi, miten? Kehun aika paljon, minusta ei voi kehua liikaa jos jokin on sen arvoista, pienemmätkin jutut. En kuitenkaan överikehu esim. lapsia niin, että kehuisin 4veetä joka vessakäynnin jälkeen, vaan oikeista asioista. Kehun myös aikuisia samanmoisesti pienemmistäkin jutuista.
  5. Kuinka aiot hemmotella itseäsi seuraavaksi? Jaa-a, mulla on aika paljon arkijuttujakin jotka koen hemmotteluiksi... Päivittäinen amerikasta asti tilattu hasselpähkinä kahvi on yksi sellainen, oma hetki jolloin luen onnistuu melkein joka päivä, ainakin pikku hetki jne. Mutta jos otetaan joku isompi asia niin ole aivan yksin kotona (jos kaikki hyvin menee) to-pe ja silloin ajattelin kylpeä pitkän kaavan mukaan ja tehdä naamioita yms :)
  6. Mitä isänpäivälahjaksi? Ööööh?
  7. Hyvä kasvisruokaresepti? Kulje kaupan pakastealtaalle, nouki Apetit kasvissosekeitto, lämmitä, nauti :) On mulla pari muutakin, mutta tämä kun on niin helppo, nopea ja maukas ;)
  8. Nenäkannu - uhka vai mahdollisuus?  Hyiii! Tekisi mieleni sanoa, että hullu joka edes yrittää!!
  9. Osaatko neuloa sukat tai lapaset? En edes silmukkaa saisi aikaiseksi... Noloa!!
  10. Yllätysvieraat tulevat vartin päästä. Mitä teet? Juoksen vessaan vauvan peppupyyhepaketin kanssa joita meillä on meikinpoistoon&siivoukseen, koska ne on hyviä pikatälläisiin, pyyhin nopeasti pöntön ja altaan. Tungen mahdollisesti lattialla lojuvia vaatteita pyykkikoriin, pesen peilit. Siirryn keittiöön jossa tungen paperikasoja laatikkoon ja tiskit mahdollisesti koneeseen. Siihen se aika menikin. Jos jäi edes sekuntteja, vilkaisen peiliin :D
  11. Milloin on sopiva aika aloittaa lasten uhkailu joulupukilla ja tontuilla? Ei ikinä. Satuhahmot on asia erikseen, mutta itse en käytä tätä tapaa. Ymmärrän silti niitä jotka siihen sortuvat ja toivon hartaasti joskus, että voisin sanoa, että tontut kuulevat tmv :D
Minä olen monien muiden tavoin kierrättänyt tätä jo, joten jätän sen osuuden välistä, vaikka minusta olikin tosi hauskaa jälleen vastailla, kiitoksia :D Jokainen joka haluaa saa siunaukseni haasteen nappaamiseen ja mielelläni luen muiden vastauksia, joten kommenttiboxiin sitten tiedonantoa! :) 

Lopuksi ne 11 asiaa minusta:

1. Kuten olen aiemmin kertonutkin, olen muffinsiaddikti. Bravuurini suklaamuffinsit erilaisilla yllätyksillä koki tosin pienoisen vajoamisen reseptilaatikon pohjimmaiseksi Isomman sanoessa: "Äiti etkö sä osaa leipoa muuta, kun meillä on aina näitä suklaamuffinseja jonkinlaisina?" :D

2. Tilaan kahvini Amerikasta. Kuulostaa fiinimmältä kuin on! Tilaamme Pienemmälle joitain ruokia iHerbistä, koska siellä on juttuja joita ei suomesta saa. Kerran kk lähtee tilaus. No, tullirajan alle jää vielä aina vähän tilaa ja kesäkuussa hoksasin kokeilla sieltä pakettia Nescafe Taster´s Choice Hazelnut cafe- pikakahvia. Siis pikakahvia! Ja koukkuun jäin siihenkin. Yleensähän pikakahvi on aika pahaa. Tämän hasselpähkinäaromi... :)! Miehen ja äitini mielestä haju on sanonko mistä. Koska makuaistini on yleensäkin valtavirrasta poikkeava niin en uskalla suositella kuitenkaan kenellekään tilaamista vain tämän vuoksi!

3. Joka kerta kun mainoksia tupsahtaa postiluukusta kirmaan (ok, nykyisin vähän vähemmän kirmaamis-osuutta...) sinne kuin lapsi joulukuusen alle lahjapakettipinoon. Rakastan selata mainoksia, luen jopa Musti&Mirri-mainokset, vaikka lähin lemmikki on yläkerran Rottweiler.

4. Olen kädetön käsitöissä. Jo tipahtaneen napin neulominen paikoilleen voi epäonnistua. Käytin silti omatekemääni flanellipaitaa koko yhdeksännen luokan ajan. Voi vain kuvitella miltä näytin...

5. Josta tuli mieleeni, että kun olin 9.lk koulussa sattui seuraavaa: Kävelymatkalla koulusta kotiin oli kauppa. Koska talvella matka 4,5km oli käveltävä ja usein oli aika kovakin pakkanen, pysähdyin melko usein kauppaan ihan vain hetkisen lämmitelläkseni. Kerran oli sitten oikein erikoisen kova pakkanen, muistaakseni jopa yli -30 astetta. Minulla oli hopparifarkkujen alla vain ohuet pitkät kalsarit, en koskaan käyttänyt toppahousuja, ei puhettakaan. Silläkin kertaa pysähdyin kauppaan, joka siis oli tällainen peruspieni lähikauppa. Kyykistyin katsomaan alahyllyä lehtihyllyllä, kun yhtäkkiä tunsin jotain omituista jalallani. Lämmintä ja märkää. Katsoin alas ja tajusin pissanneeni housuihini edes huomaamatta koko asiaa!! Olin niin kohmeessa ja kun oli pissahätäkin niin näin kertakaikkiaan kävi! Katsoin äkkiä ympärilleni, eikä kaupassa ollut kassaa lukuunottamatta ketään! Lehtihyllyltä ei ollut aivan suoraa näkymää kassalle, vaan se oli tavallaan väliseinänä keskellä tilaa, kassa sen toisella puolen, eli lätäkköni ei näkynyt vaan jäi taa. Minä paniikissani tietysti näyin vaikka lattia ei. Varmaan näytin jotenkin epäilyttävältä, koska kassa lähti kohti. Silloin juoksin ulos kuin viimeistä päivää ja voitte arvata meninkö IKINÄ enää siihen kauppaan! Itseasiassa menin samaan kauppaan seuraavan kerran vasta muistaakseni 2007...?

6. Ja tästä tuli jostain syystä mieleeni se, kuinka parikymppisenä viinapääni oli "kuuluisan" hyvä, join saman kuin miehet eikä minulle tullut ikinä krapulaa (voi niitä aikoja!). Alkoholi meni kuitenkin jalkoihin, eli tasapaino meni totaalisesti, muistin ja muiden toimintojen pelatessa loistavasti. Miehellä oli aivan päinvastoin. Joten baarista tai muualta palatessamme kulku meni aina niin, että minä ohjasin sanallisesti miestä joka totteli ja yleensä kantoi minua reppuselässä. Hävettävää kyllä olemme myös yrittäneet baariin sisään tässä kokoonpanossa, mies jalkoina, minä "aivoina" kyydissä. Kun nyt ns.aikuisena ajattelen tuon aikaista itseäni niin todellakin välillä hävettää ja kovasti, koska ajattelin silloin olevani todella hyvin asiani hoitava aikuinen...

7. Hoidan kasvojen ihoa ja hiuksia suorastaan ylitunnollisesti, mutta jätän kaulasta alaspäin itseni hunningolle. En nyt puhu sheivaamisesta, vaan rasvaamisesta. Karmaisevaa kuinka ihoni on kuiva. Joskus kun sitten rasvaan, niin iho imaisee rasvan kuin hengen hädässä. Täytyisi varmaankin tehdä rasvaamisesta jonkinlainen rutiini, ettei vanhempana sitten näyttäisi kuin naama ja vartalo eivät kuuluisi samaan kroppaan!

8. Pikkurillini taipuvat hyvin paljon. Taaksepäin, keskelle kämmentämuiden sormien ollessa suorina, sivulle muista poispäin jne. Stressaantuneena pistän pikkurillin huomaamattani kiinni etusormen alimmaiseen niveleen ja käden nyrkkiin. Pikkurilli jää sinne "suppuun".

9. Rakastan kauhuelokuvia ja kirjoja ja pelejäkin. Taoin Silent Hill 2:sta Isomman ollessa mahassa melkeinpä joka yö. Nykyisin en kertakaikkiaan enää ole pelien kelkassa, elokuvat ovat nyt ohittaneet useimmiten muut kauhun "muodot". Muuhun ei vain tunnu olevan aikaa. Suurin syy on kuitenkin pelikoneiden ja pelien kehittyminen niin, että tämä äiti on puhtaasti pudonnut kelkasta. Jaksan ihmetellä sitä taitoa jolla lapseni pelaavat esimerkiksi Wiillä tai ottavat hallintaan kaverin Pleikkaria vaikka eivät ole koskaan aiemmin pelanneet juuri sillä versiolla. Jopa 4v pelaa suvereenisti uudella puhelimellani ja käyttää kosketusnäyttöä tuosta vain. Tunnen itseni samanlaiseksi kuin äitini varmasti tunsi videonauhurin ilmestyessä kotiimme joskus -90 luvun alkuvuosina. Muistan kuinka minun piti kirjoittaa äidille ohjeet joissa oli jokaisen kaukosäätimen napin kuva ja selitys mitä siitä tapahtuu. Sitä ennen meillä oli ollut vain tv jossa kaksi kanavaa ja ne todellakin painettiin televisioista!
Ja äitini muisteli aikaa jolloin hän oli lapsi ja ensimmäinen tv tuli naapuriin ;)
Nyt minä kertaan lapsilleni sitä kuinka ensimmäinen videonauhuri tuli mummolaan, kun äiti oli pieni.

10. Valvon aina liian myöhään. Yleensä jopa epäterveellisen myöhään.

11. Lempiruokani vaihtelee. Tällä hetkellä suosikkini on Mustapekka-juusto kastike broilerille ja vehnänalkiopastalle.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kinuskikissan ohjeella muffinsitehtailua

Mulla ei taida mahtua aivoihin muita leivontaohjeita tällä hetkellä kuin muffinsit, muffinsit ja muffinsit. Koukussa?

Tällä kertaa tein Kinuskikissan Sitruuna-inkiväärimuffinseja. Koska tein kotoa löytyvillä aineksilla, näissä minun versioissani ei ole sitruunankuoriraastetta eikä inkivääriä. Voi kuulostaa sitten kovinkin inkiväärittömiltä sitruuna-inkiväärimuffinseilta, mutta koska minulla ei myöskään ollut lemon curdia, korvasin sen appelsiini-inkiväärimarmeladilla jota kotoa sattuikin löytymään! Hyvin mukana sitä inkiväärin potkua, tosi namia marmeladia!

Mitä, mistä?
Koska kyseessä oli marmeladipurkin loppu ei näiden kolot täyttyneet ihan täyteen. Tosin luulen, että isompi määrä sitä marmelaadia olisi ollut liikaa. Nyt sitä oli juuri sopivasti. Tarkoitus oli myös "kaunistella" nämä tomusokerilla, mutta se meni tänään muuhun kuin tähän lautaselliseen ja näihin ei jäänytkään mitään. Nämä kun olivat täysin yhtäkkinen muffinsihullutus :)

Sitten aivan, aivan eri asiaan!! Osaisiko kukaan sanoa mistä saa tälläisia jotka oletan jonkinlaisiksi ripsentaivuttimiksi? Kuvankin olen napannut jostain mitä en muista mistä, isot pahoitteluni siitä!


maanantai 7. lokakuuta 2013

Jääkaappi-haaste

Sain Kukkavarpaalta haasteen paljastella.

Onneksi kyseessä on kuitenkin niinkin harmiton paljastelu kuin jääkaapin, eikä esimerkiksi vaatehuoneen... Mitä te oikein ajattelitte sanan paljastella kohdalla?! ;)
Vaatehuonetta en paljastaisi tällä hetkellä ennen viiden vuorokauden 24h siivousta. Se on täynnä, turvonnut kuin räjähtämäisillään oleva ilmapallo. Ja se on kamalaa mahtavan tilavan vaatehuoneen tuhlausta, koska sielläpä on edelleen  muutosta jäänyttä kamaa!
Ei muuttolaatikoita, ne on kyllä purettu, vaan sellaista sekalaista; "Nää menee kirppikselle", "Nää pitäs heittää pois" jne.
Kirppispöytä on varaamatta, eipä siitä olekaan puhuttu kuin neljä kuukautta...
Mutta se siitä ja palataanpas oikeaan aiheeseen, eli jääkaappiin.

Tässä kodissa on liian pieni jääkaappi ja pakastin.
Ihan samankokoiset ne ovat ulkomitoiltaan kuin aiemmassa kodissa olleet, mutta kauhean huonosti suunnitellut sisätilat ja pakastimen ylin lokero ei vain toimi, sitä ei saa vedettyä kuin puoliväliin auki ja sitten on avattava jääkaappi jotta sen saa kokonaan auki.
Hyi Elektrolux! Miten olettekin suunnitelleen näin surkean yhdistelmän?!
Haaveilen saavani uuden jääkaappi-pakastinyhdistelmän, mutta tosiasia on ettei tämän hetkinen ole kuin muutaman vuoden vanha, joten tätä on kestettävä, koska on meillä kuitenkin tärkeämpiäkin rahareikiä kuin vaihtaa todella hyväkuntoinen yhdistelmä uuteen!
(Kaikista mahtavin olisi silti se sellainen jossa on kaksi rinnakkain, iso jääkaappi ja iso pakastin... Mutta sellaista jääpala-automaattia en oveen kyllä huolisi!)

No niin, paljastelu alkakoon!



Ulkoinen habitus












Jääkaapissamme oikealla sijaitsee Aino-jäätelörasioita. Sen lisäksi, että Aino jäätelöt ovat erityisen namia, niistä saa aivan järjetttömän hyviä ruoan jälkisäilytysrasioita. Tällä hetkellä ylin sisältää maissimakaronia ja broilerilihapullia ja kaksi alempaa Pienemmän allergiaruokaa, eli bataatti-kukkakaalimuussia. Laiska äiti ei vain jaksa sitä joka päivä keittää. Alalokerossa jotkut taas saattaisivat säilyttää kasviksia. Väitän, että siellä taaempana on muuten yksi tuorekurkku. Etummaiseksi on kuitenkin jäänyt Breezerit. En kertakaikkiaan juo alkoholia paljoa. Joskus vähän alle ja yli parikymmpisenä join. Paljon. Se oli yhtä juhlimista koko ajan, välillä vähän töitä ja taas mentiin.
Sitten tulin raskaaksi ja juominen luonnollisesti jäi. Jonkun verran join Isomman pikkulapsi aikana olutta, siis saunakaljan verran ehkä viikossa. En ymmärrä oikein itseäni, koska nykyisin olut on ihan hyi yök. Sittemmin olen siirtynyt täysin sosiaaliseksi juojaksi, jolloin juon ainoastaan seurassa ja silloin yleensä punaviiniä. Kotona sen sijaan en juo alkoholia. Ehkä kerran puolessa vuodessa puoli pulloa jotain. Breezerit mies toi minulle jostain syystä viikonloppuna. Katsotaan nyt josko joskus intoutuisin juomaan tuon punaisen, koska se oli joku uusi maku.

Kaapin ovihyllyt ovat aika tyypilliset. Alahyllyllä nuo tavanomaiset, keskihyllyllä sit mun Gefilus-juomaa ja Pienemmän puurososeet. Ylimmällä hyllyllä sitruunaesanssia leipomista varten ja kynsilakkoja. Joku joskus sanoi, että niitä olisi hyvä säilyttää jääkaapissa ja siellä ne sitten on. En edes tiedä pitääkö se paikkansa?

Lisäksi tuossa Aino-rasioiden vieressä on broilerin filesuikaleita ja rukiisia karjalanpiirakoita ja Oatlyn kaurajuomaa pillipurkkimuodossa. Yleensä meillä on niitä 1l purkkeja, mutta ne oli lähikaupasta viimeksi loppu. Pienempi toki tykkäisi juoda aina tommoisesta pillipurkista, mutta ne on aikalailla kalliimpia. Sitten siellä on minun reumalääkkeet laitimmaisina vasemmalla. Ja sen vieressä iso purkki, Oatlyn vaniljajogurtti.

Keskihyllyllä sijaitsee Pienemmän Keiju, kalkkunanakkipakettaja, Vatajan lisäaineeton/maidoton/gluteeniton makkaraa, joku chilikastike, rahkoja, jogurtti ja proteiinijuoma.

Ylimmällä hyllyllä muun porukan Keiju, juustoa (Salaneuvos 17% on mun suosikki!), Risi- ja Mannafrutit ja viilejä. Sitä mitä ette nää on tuolla viilien ja fruttien takana. Siellä on 4 pkt niitä minipikkurahkoja, 2 pkt Danonino ja 2 pkt Lidl. Ei kun yks noista oli Pirkan! Itse en yleensä edes osta noita, samoin kuin en osta noita sokeripommeja jogurteissa&rahkoissa yms muutenkaan, suosin joko maustamatonta tai sit vähintään jotain rasvatonta. Mutta kun on mummi... :D Noin kerran kuussa se ilmestyy meille oman kauppareissunsa jälkeen parin kassin kanssa ja alkaa tyhjentämään niitä kasseja pöydälle.

Ihanaahan se on, että se ajattelee meitä, mutta kun meillä tosiaan on rajalliset nuo kylmäsäilytystilat ja lisäksi aikalailla erilainen maku... Noita pikkurahkojakin se kantoi nyt määrän jolla ruokkisi tarharyhmän ja meillä niitä syö vain Isompi jos niitä ostetaan. Pienemmälle ei voi tuoda tavallaan "väärää" kun se on niin rajoitettua, joten hänelle mummi voi ostaa rajoitetusti, joten sieltä tulee aina Oatly+ 1l (joka kelpaa aina) ja sitten yleensä Vatajan allergianakkipkt (se on syöty jo joten se ei jää kummittelemaan kaappiin, kuten nuo pikkurahkat... onneksi niissä on päiväystä).

Sitten sieltä tulee aina leipää ja hedelmiä tosiaan määrät jotka kävisivät puolta isommalle perheelle. Ai niin ja aina myös siivousaineita!! Vihje kenties? :)

Kukkavarpaan innoittamana magneetti-kuvia! Tässä Pienemmän erityiset magneetit, itse valitut siis :)


Mun magneetti. Meillä oli aiemmin kattavahko, kiva kokoelma magneetteja, mutta Pienempi sai niistä joskus taaperoisena hysteerisiä kohtauksia joten otettiin pois, pistettiin pussiin ja pussi.... niin minne? Viimeistään muutossa kadotin tiedon magneettien viimeisestä sijainnista.


:)

Miehen mielestä nämä kuvaavat minua. Minun mielestäni nämä todella kuvaavat minua. Ja miestä. Pupumagnettiit tehty pullonkorkeista, saatu hääpäivälahjaksi :)

Haastan seuraaviksi jääkaappi-paljastelijoiksi Ärjyperän  ja Sirpan  :)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Viha-rakkaussuhde

Hiukset. Ikuiset viholliset, mutta parhaimmillaan mitä ihanin ystävä mitä tulee hyvännäköisenä olemiseen. Uskon täysin vanhan väittämän "Hiukset ovat naisen kruunu". Se on ihan sama onko se "kruunu" pitkä vai lyhyt, musta vai punainen, pinkki, violetti tai harmaa. Sillä on merkitystä ovatko hiukset "käyttäjänsä näköiset" tai sillä ovatko ne erityisen hienot, kateuttakin jopa herättävät (joo-o, tunnen useinkin hiuskateutta!!).

Parhaimmillaan hiukset todellakin pelastavat päivän, pahimmillaan pilaavat. Jos nyt eivät ihan koko päivää niin ainakin melkein!

Itse olen siitä onnellisessa (?) asemassa, että hiusta riittää. Minulla on paksuhkot hiukset, joiden laatu on kuitenkin kohtuu karhea ja hiukset eivät ole paksut tyyliin "ilmavat ja paksut, tuuheat", joka siis meinaa hiuksia joita on runsaasti, mutta hius itsessään on ohuempi ja silkkisempi laadultaan.

Hiukseni valitettavasti muistuttavat pahimmillaan miehen partakarvaa, eli piikikästä ja paksua, mutta niin, että yksittäinen hius on extrapaksu.

Nyt jotkut ohut hiuksisemmat saattavat huokailla, et oispas minullakin... Niin minäkin huokailen noiden ilmavien hiusten perään :) Karheita hiuksia kun on vaikeaa saada nimenomaan ilmaviksi. Raskaina ne vain putoavat pitkin päätä näyttäen huonolta peruukilta.

Joskus oli hiusvärimainos jossa nainen käveli katua nimenomaan peruukki päässään ja sitten tempaisi peruukin päästään ja alta paljastui ilmavan tuuheat kauniisti kiiltävät hiukset.
No, minulla on se peruukki. Luonnostaan.

Siksipä oikean kampaajan löytäminen on elintärkeää. 
Onnekseni tämä ihme sattui noin 3 vuotta sitten. Kampaajan kanssa on todella kivaa jos kemiatkin vielä kohtaavat ihan muutenkin ja näinkin onnekkaasti on käynyt. Välillä olen tuskastellut, kun kampaajani on ollut vauvalomilla ja silloin kävin toisella. Iik niitä tuloksia!! Nyt kampaajani on kuitenkin jo tullut takaisin työelämään ja hiukseni kiittävät!

On kuitenkin vielä yksi ongelma. Oma mieli. Hiukseni ovat kauneimmillaan ns. peruspolkkatukassa. Etuhiukset ja hiusten pituus saa vaihdella tuosta hieman korvien yli tuonne olkapäiden tienoille. Eli lyhyestä polkasta pidempään polkkaan ja hiukset ovat melkeinpä jopa helppo hoitoiset ja ainakin tosi nätit. Jopa niin nätit, että parhaimmillaan värinkin ollessa kohdillaan (tästä myöhemmin) minun hiuksiani on kehuneet tuntemattomatkin.
Kuulostaa kamalalta omakehulta, mutta hiuksistani olen todella tarkka (kun paljon muuta hyvää ei sitten olekaan... tai ainakin siltä taas tuntuu kun paino on päässyt karkaamaan sen kevättalvella pudotetun -6kg ja siihen +4kg lisää... argh!!!! Minäkö jojo....??) ja siksipä on erityisen kivaa, jos joku sen vielä huomaakin.

Mieli on ongelma siinä mielessä, että säännöllisen epäsäännöllisesti se alkaa kuiskimaan kuinka lyhyet hiukset olisivatkin tosi kivat. Tai punaiset. Tai koko pään raidat. Tai jotain muuta vastaavaa joka on hetken kivannäköistä ja sitten seuraa puolen vuoden hiusongelmat.
(Tässä vaiheessa kelkasta on pudonneet ne joilla ei ole hiusongelmia ja ne jotka eivät vähääkään välitä ;) )

Toukokuussa mieleni teki jälleen tämän.
Ja meinin ja leikkasin viime kasvatuksen tuloksen, eli ihanaakin ihanemman "Bob-polkan" (googlen kuvahakuun vaan!) joka oli ehtinyt pituudeltaankin jo sopivaksi, eli reippaasti yli korvien, mutta ei ihan hartioille. Ja leikkautin lyhyet! Ihan lyhyet.
Miksiiiiiiiih?! Taidan tatuoida otsaani tekstin : "Ei ikinä lyhyitä hiuksia".

Kuinka paljon useammin lyhyitä hiuksia pitääkään pestä, hoitaa ja leikata.
Ovat ne nätit. Ei sillä. Mutta ylikasvaessaan hirveät!
Ja kun en minä vain saa aikaiseksi sitä joka toinen viikko leikkaamista. Joka tässä paksussa hiuspehkossa sitten kuukauden välilläkin näkyy jo hurjasti.
Jos on ehkä ohuempi hiuslaatu ja/tai hitaampi hiustenkasvu niin lyhyet voi olla todella hyvä valinta.

Mutta jos on löytänyt sen täydellisen mallin (kuten minä Bobini heh) niin siinä olisi pysyttävä.
Koska silloin ne hiukset eivät ole se ongelma vaan onni.

Se on hirmuinen ero katsooko peilistä aamulla Rölli vai Kaunotar (viitaten ainoastaan hiusten tienooseen!!). Ja meneekö aamulla hiustenlaittoon 2-4min vai 20-40min. Ja vielä se onko ainaisesti tyytymätön vai (melkein) aina tyytyväinen.

Vaihteluahan voi saada väreillä (tosin minulta pitäisi kieltää myös se punainen väri! Onko se vain minussa vai lähteekö se haalenemaan muillakin 15min kampaamon ovesta poistuttua? Ja jääkö se muillakin tatuointina tyynyliinaan... kivoja päänmuoto-tyynyliinoja meillä. Siis roskissa.).

Ja sitä paitsi, teininä/nuorena aikuisena kun oli sitä kuuluisaa aikaa sitä ehti kokeilla.
Siis mitä se on se aika, kun aamulla väkertää naamaa ja hiuksia peilin edessä valehtelematta tunnin ellei kaksi.
Suorastaan naurattaa, kun nykyisin hienompiinkin juhliin se meikin teko kestää max.15min ja hiukset toiset mx.15min. Yleensä ei sitäkään. Olen juossut autoon mekko päällä, ripsari kädessä ja paplarit päässä suihkuttaen mennessä hiuslakkaa...
Silloin kun oli sitä aikaa niin ainakin minun päässä on käynyt vierailemassa värit mustan kautta vaaleaan ja punaoranssista violettiin ja kaikkea muuta mahdollista. Pituudet on olleet aivan pikkiriikkisen pidemmät kuin siili ja ihan puoleen väliin selkää pitkät. On ollut permanenttia, lettiä, kiharaa, etuhiusta joka muodossaan ja mallissaan ja jopa ns. 90-luvun pystäri etutukkakin. Sitä oli yleensä pojilla, mutta pitihän minunkin kokeilla. Rastat ovat jääneen harkinnasta huolimatta ihme kyllä kokeilematta.

Nyt olen tässä viha-rakkaussuhteessa viha-vaiheessa. Haaveilen Bobistani ja teen kaikkeni saadakseni Bobin takaisin, mutta hitaalta edistyminen tuntuu.
Koska kasvatan, en voi antaa leikata ex-lyhyttä malliakaan takaisin. Se oli tosiaan räyhäkkä ja siisti alkukesästä, nyt se on mallia Turjake.
Kuka muu kuin minä muistaa Aku Ankan taskarissa seikkailleen karvaisen olennon?

Parhaana päivänä, kuten tänään, kun oli puhtaasti kotiaamu, minulla on aikaa laittaa edes hieman hiuksiani ja nyt tulee hurrrrrja paljastus!!! Tältä ne siis näyttävät. Tänään.

Päässä värinä tumma pohja ja päällä ruskeita ja punertavia raitoja, etuhiukset vinoon leikattu. Korvalliset vaiheessa Ilves, aina yhtä pystyssä kuin ilveksen korvatupsut ja niinpä niihin on käytettävä noin puoli pulloa hiuslakkaa suoristusraudan jälkeen.

Pesun (shampoona Sunsilkin violetihtava puteli ja hoitoaineena Sunsilkin keltainen) jälkeen suihkutan hiuksiin Sunsilkin (alkaako kuulostamaan mainokselta? Ei ole, tajusin vasta kirjoittaessani, että kaikki kolme tuotetta on samalta firmalta) lämpösuojasuihke joka on tullut LivBoxista ja lisäksi suihkutin Glissin color protect conditioner joka on ihan mun luottotuote karheille hiuksille. Lisäksi hiusten "alle" Herbinan tyvikohottajaa. Ja siis sitten föönaus ja pikkuisen suoristinta.

Tämä kaikki ärsyttää minua, koska parhaimmillaan Bobini on pesun jälkeen valmis niin, että suihkautan lämpösuojaa ja sitten kevyt föönaus. Ja Bob myös kuivuu ihan ok vaikka ei föönaisikaan. Silloin ei ehkä ole niin täydellinen, mutta mökkiviikonloppuna en kanniskele fööniä mukana ja silloinkin Bob näyttää hyvältä. Tämä malli näyttää... tekisi mieleni sanoa karhun perskarvoilta, mutta joku saattaisi säikähtää, joten jätän sanomatta ;)

Joten Pelastakaa Bob-kampanja käynnissä ja tukea saa osoittaa mielinmäärin ;)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Koko Suomi leipoo, myös minä :)

Tiramisu-kuppikakut nimellä (ne on muffinseja! Muffinseja!) Pirkassa ilmestynyt ohje löytyy linkin takaa.

Kehotan vakaasti kokeilemaan, namia!! 

Mutta muistakaa malttaa jäähdyttää ne muffinsit ensin kunnolla, ettei käy niinkuin ahneelle minulle, että ihana kuorrute valahtaa... :) 

maanantai 30. syyskuuta 2013

Gastroskopia ja muuta "mukavaa"

Pienemmälle tehtiin tosiaan gastroskopia Oysissa. Tuloksia odotellaan muutama viikko. Koepaloja otettiin, kakkanäyte ja verikokeita. Vuorokauden mittainen ruokatorven ph-mittaus jossa nenämahaletku ja ph-mittari kokoajan mukana vuorokauden ajan.

Jännitin etukäteen, tietysti. Emme ole käyneet koskaan Oysissa (kun sehän ei ole meidän oma sairaala, mutta se on lähin yliopistollinen sairaala ja lähin jossa on gastroenterologi ja allergologi). Ellei käynniksi lasketa minun ja miehen käyntiä ea-polilla eräänä juhannuksena vuosia sitten... mutta en laske ;)

Kaikki meni loistavasti. Minulla kun ei ole kovinkaan kummoista sanottavaa LKS (Rovaniemen sairaala siis, Lapin keskussairaala), anteeksi vain, niin odotukset tuonnekaan eivät olleet kovin huimaavat, vaikkakin ystävämme lapsi joka sairasti leukemiaa muutaman vuoden ja muutama vuosi sitten, oli hoidettavana siellä ja kehui maasta taivaaseen lasten osastoa.
Ja niinhän se oli. Heaven on earth tällaiselle paskaan kohteluun tottuneelle äidille.

Ja olihan se osasto itsessäänkin mukava. Oli ihanaa nojatuolia, lokoisaa sohvaa, pari "olohuonetta", kivaa tilaa vanhemmille odottaa tai lapsille pelata PS3. Oli tietokoneita netin käyttöä varten, vanhempien lepohuoneessa oli valtava muhkea kulmasohva. DVD-kokoelma, lautapelejä ja kirjoja läjittäiin ja tila myös pienemmille lapsille nukkeineen ja Brion junaratoineen.

Hoitajat hymyilivät, olivat iloisia ja suloisia. Leikittivät lapsia ja juttelivat iloisesti kaikille ja mukavasti myös toisilleen (nähnyt myös toisilleen äyskiviä hoitajakollegoita). Lääkäri oli miellyttävä ja puhui suoraan, mutta myös kuunteli (hui, sehän se vasta oli pelottavaa, olen tottunut lääkäreihin jotka aloittaa sanelun minun ollessa huoneessa ja sanelee sinne mitä sattuu vaikka puhuttiin juuri aivan erilailla eri asioista!).

Ensi kerralla en jännitä niin paljoa :) ! Ja ensi kerta siis tulee. Seuraavaksi Pienempi joutuu kolonoskopiaan parin kk päästä.

Taas on edessä hankalia juttuja, valmistautumista ja lapsen vakuuttelua. Mutta meillä kaikilla on parempi mieli, kun tiedämme saavamme hyvää hoitoa hyvässä paikassa. Nukutus tapahtuu oma pehmolelu kainalossa, hoitajat antoivat äidin tulla mukaan aika pitkälle saakka ja hermostuneet vanhemmat voivat odotellessa katsella kun Isompi pelaa Lego Batmania PS3:lla. Kun lapsi vihdoin tulee nukutuksesta on perheellä tilaa odotella Pienemmän vieressä ja hoitajat pitivät todella hyvin huolta kaikesta, syömisestä, juomisesta ja myös vanhempien jaksamisesta!

Kaikenkaikkiaan parempi mieli kuin pitkään aikaan tämän allergia- ja refluksi kamppailun aikana.

Lopuksi menimme toisena päivänä kun PH-mittari oli poistettu ja lääkärin kanssa juteltu ohut suolesta löytyneistä haavaumista (, koska keliakiaa ei ole niin jäljelle jää helikobakteeri ja/tai Chronin tauti TAI ehkä jotain muuta... en suostu pohtimaan) niin mentiin Stockan leluosastolle ostamaan kunnon palkinto maailman reippaimmalle pikku miehelle. Vai kuinka moni laulaa iloisesti käytävällä kävellen "Saimaan saaressa pikkuinen torppa, istuu portailla Nestori Miikkulainen..." vain pari tuntia nukutuksen ja toimenpiteiden jälkeen? :)

Stockan leluosastolta kotiin lähti kauko-ohjattava Picatchu :)

perjantai 20. syyskuuta 2013

WTF, sorry, but I´m taken!

Törmäsin erästä nettikauppaa (josta olen ostanut joskus pojille) selatessa kahteen (saman merkin) vaatteeseen, joita ehkä en ostaisi omille lapsilleni


Vielä ainakin viimeksi kun tarkistin (no ok, tarkistin 2 sekunttia sitten) WTF tarkoitti joko What the fuck tai mahdollisesti (jota hieman tässä tapauksessa epäilen) World Taekwondo Federation.

Mikä ilahduttava aamun aloitus olisikaan, kun teinin ei tarvitsisi suutaan avata, vaate puhuisi puolestaan!



Ja toinen "ihanuus" on sitten tämä Stop! (sorry but) I´m taken.

Siis toki on luonnollista, että 8v ilmoittaa asian koko maailmalle t-paidalla?

Koot kun tässä paidassa ovat välille 128-176cm...












Samaisesta nettikaupasta tosin kannattaa bongailla lapsille ja teineille jumpsuitteja, koska sieltä olen ostanut omalle 10veelle kaksi jumpsuitia n.25e/kpl ja ne on olleet oikein hyviä.

Tällä hetkellä sieltä saa esim. tätä pirteyttä koossa 122-164cm ja alehintaan 46,95e.

Tilaaminen kaupasta on sujunut oikein hyvin ja muutenkin ihan peruskiva nettikauppa :)

Myy muuten myös esim. Ticketiä, Småfolkia yms muita tunnettuja merkkejä!
















** kuvat nettikaupasta http://www.stylepit.fi