Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 31. joulukuuta 2012

2012-2013

Lapsena kuvittelin jostain syystä, etten elä yli 20- vuotiaaksi. En ollut mitenkään itsetuhoinen tai masentunut, vaan se oli vain sellainen ajatus joka päässäni pysyi tiukkaan ja aika pitkään.
Teininä kuvittelin, että jos satun elämään pidempään kuin 20-vuotiaaksi niin ainakaan en löydä miestä.
Kun sitten 20-vuotiaani seurustelin elämäni ensimmäisen kerran (juu-u, olin todella myöhäinen tapaus... eikun en vain ollut kertaakaan löytänyt kiinnostavaa ihmistä, niinhän se meni) olin 100% varma, että lapsia en tule ainakaan koskaan saamaan.
Se seurustelu loppui aikanaan, mutta sitten tapasinkin heti mieheni ja pika-pikaa olinkin jo raskaana.

Uskotteko kuinka yllättynyt olin?! Ikää oli jo yli 20v, olin elossa, naimisissa ja raskaana!
Siitä yllätyksestä toipumiseen onkin mennyt koko tämä 10 vuotta jonka olemme nyt olleet naimisissa. Tai nyt on 9v11kk ja juhlimme vasta helmikuun alussa 2013, mutta siitä kun päätimme mennä naimisiin (ja olin jo raskaana siinä vaiheessa) on päivälleen 10 vuotta tänään :)

Ja edelleen olen elossa, naimisissa ja minulla on jopa kaksi lasta!

Vuonna 2012 meille ei sattunut kirjaimellisesti mitään ihmeellistä. Koko vuosi oli perustavallinen, perusturvallinen ja kaikenkaikkiaan ihana :)
Olimme ihmeen terveitä, reissasimme pienesti Suomessa ja joskus Ruotsin puolella, näimme enemmän tuttavia ja ystäviä kuin ehkä vuosiin ja ystävät näkivät meitä pirteämpinä kuin vuosiin (varsinkin minua!).

Nyt kun vuosi alkaa olla kokonaan takanapäin, en voi muuta todeta kuin todella hyvä vuosi!
Lisäbonusta on antanut tämä blogin kirjoittaminen, joka edelleen on vähän etsinnässä, mutta antaa jo enemmän kuin mitä olisin kuvitellut, se antaa ainakin extra-tallennustilaa ajatuksilleni, ne kun tuppaa vähän ruuhkautumaan tuolla päässä ;) tänne niitä on mukava purkaa ja samalla lukea uusien ihanien blogituttavuuksien ajatuksia, jotka yllättävät, naurattavat ja ilostuttavat nykyisin arkea!

2013, mitä voisin odottaa?
Ihan ensimmäisenä mieltä kutkuttaa kesän alkuun luvassa oleva Korfun matka, toiseksi ihmetyttää Pienemmän kasvaminen isommaksi niinkin ihmeellisellä allergiaruokavaliolla mikä lapsella on käytössä. Sitten mieltä vaivaa se tosiasia, että se ruokavalio on mitä on, joten jos jotain saisi/pitäisi toivoa vuodelle 2013 niin se olisi ehdottomasti uusien ruokien löytyminen Pienemmälle ja Pienemmän syömisongelmien helpottuminen. Ja sitten lisäisin pienen extratoiveen siitä, kuinka mies voisi malttaa tehdä vähän vähemmän töitä ;). Tänään meillä valvotaan, katsellaan raketteja, napsitaan herkkuja ja ollaan onnellisia siitä, ettei se elämä loppunut siihen 20 vuoden ikään ;)


Kaikille toivon lisäksi elämyksellistä, rakkauden täyteistä, iloista ja onnellista vuotta 2013!

täältä

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Piti keventää...

... ruokavaliota nimittäin, housujen vyötärö paukkuu, kuuluu olevan hyvin yleinen ongelma tähän aikaan vuodesta :), mutta nyt se on myös minun ongelmani.

Mutta sitten alkoi himottaan ja ei mitä tahansa, vaan pikkulättyjä (tai -lettuja, ihan miten vaan, minun lapsuudenkodissa ne oli aina lättyjä ja mies kiljaisee aina, "Eikun lettuja!", mutta minä aion sietää sitä siitä huolimatta).

Sydämelliset lättyletut :)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Lapsuusmuistoja

Nollavaimo haastoi blogissaan kirjaamaan ylös jonkun lapsuusmuiston ja koska minulla on aivot aivan lomamoodissa ilmankin, niin tämmöinen valmiiksi otsikoitu kirjoitelma tuli juuri tarpeeseen ja on lisäksi vielä kauhean hauska aihe :)

Minun ensimmäinen muistoni on sen vuoden kesältä jolloin täytin 3 vuotta, eikä edes perustu valokuvaan tai jonkun kertomukseen, koska läsnä ei juuri sinä hetkenä ollut ketään joka olisi voinut myöhemmin asiasta muistuttaa. Läsnä olimme vain minä ja tyttö joka oli samanikäinen, meillä oli noin 2 viikon ikäero.
Äiti oli vasta sinä aamuna kertonut, että meille tulee siitä päivästä alkaen hoitoon tyttö ja sen veli. Ja sanonut vielä, että meistä tulee tytön kanssa varmasti hyviä ystäviä.
Muistan aivan selkeästi sen tilanteen, piirustuspaperin edessäni ja valon joka sille lankesi olohuoneen ikkunasta ja mustasukkaisuuden! 

Tasan tarkkaan en tietenkään ajatuksiani muista, mutta sen muistan selkeästi, että oli kamalan mustasukkainen ajatuksesta, että meille tulee muita lapsia. Olinhan saanut elää vallan melkein ainoan lapsen elämää jo ainakin 2 ½ vuotta. Minulla on isoveli, mutta hän on rutkasti vanhempi, joten olin perheen vauva...
Kun tyttö veljineen sitten tuli, otin tyttöä kädestä ja vein hänet katsomaan lintulautaamme (ei hajuakaan miksi juuri sitä) ja siellä sitten puraisin tyttöä poskesta ja lujaa!

No sen tietää mitä seurasi, huutoa, parkua, torumista ja paljon anteeksipyyntöjä.
Tyttö ja se veli jäivät meille tästä huolimatta hoitoon ja meistä tuli tytön kanssa parhaat ystävät koulun alkuun saakka :)
 ---------------------------------------------------
Toinen lapsuusmuisto on ehkä sitten tätä perinteistä lelulinjaa. Minulla oli kaksi nallea, nimiä niillä ei ollut, ne olivat vain valkoinen nalle ja keltainen nalle. Molemmat olin (olen, ne ovat edelleen tallessa) saanut synnytyslaitoksella, valkoisen ukilta ja keltaisen joltain muulta, äitinikään ei muista.
Valkoinen oli ihana nalle, pehmeä, sellainen perinteinen "teddybear" tyylinen nalle, mutta kokonaan valkoista ultrapehmeää karvaa.
Keltainen oli sellaisen oikeamman karhun mallinen nalle ja sillä oli syvällä päässä olevat pienet nappisilmät.
Tykkäsin molemmista nalleista aivan hurjasti ja ne olivat aina yökavereina molemmat.
Mutta se valkoinen oli suosikkini ja koin siitä kauheasti syyllisyyttä.
Toivotin molemmille nalleille aina tasapuolisesti hyvää yötä, mutta sitten peitin keltaisen nallen korvat ja kuiskasin extra-hyvät yöt vielä valkoiselle nallelle.

Eli olen lapsesta saakka ollut kova kokemaan mustasukkaisuutta ja syyllisyyttä, eipä tarvitse ihmetellä ;) Ok, mustasukkainen en kovasti ole enää, mutta tuo syyllisyys mitä ihmeellisimmistä asiosta seuraa minua varmaan mummoikään ja siitä yli...

perjantai 28. joulukuuta 2012

Yksin

Nyt on hetki aivan omaa aikaa, kun mummi&pappa-duo kävivät hakemassa minun poikakaksikkoni mummolaan muutamaksi tunniksi. Olen kauhea äiti, myönnän huokaisseeni ja syvään, kun ovi porukan mentyä sulkeutui.
Ja varmistin vielä ikkunasta, että sinne menivät.

Lukuunottamatta elokuvakäyntiä (ja sitä ei oteta lukuun), en ole ollut yksin... niin en muista edes milloin viimeksi. Aina on joku ollut läsnä ja pyörimässä ympärillä. Enkä edes tarkoita pelkkiä lapsia, mieskin lasketaan ja samoin sukulaiset yms.
Ja minä tarvitsen yksinoloa. Ja tällä yksinololla tarkoitan nimenomaan täysin yksinoloa, sitä ettei koko huushollissa ole ketään muuta kuin minä.
Se on sitten aivan sama vaikka joutuisinkin tuona aikana tekemään vaikkapa kotitöitä (yleensä petaan tilanteet niin, ettei tarvitse), mutta se, että saa olla yksin. 

Yksinolemisen tarve on minussa hyvin voimakkaana. Ärsyynnyn jos en ole pitkään aikaan saanut omaa aikaani.

Mitä sitten teen kun olen yksin? Nyt esimerkiksi nautin seinäkellon tikityksestä ainoana äänenä ja mietin juuri, että jospa menisin (uuden lämpöpeiton alle!) lukemaan sohvalle kirjaa.
Joskus katson elokuvan, mutta yleensä luen kun olen yksin. Saatan kyllä tarkistaa facebookin tai blogeja tai uutisia netistä, mutta nekään eivät minusta kuulu tähän yksinoloon, koska silloinkaan en koe olevani täysin yksin.

Parasta on näin talvella kun lumi vielä sulkee äänet ulkoa pois ja kaikkialla on ihanan hämärää :)

torstai 27. joulukuuta 2012

Odottamaton matka Aamuviiden postaukseen

Katsottiin sitten Hobitti eilen miehen kanssa eilen, vihdoinkin.
kuva täältä
Aluksi mietin 3D:n mielekkyyttä, olenhan katsonut kaikki alkuperäiset Taru Sormusten herrasta kolme osaa "vanhanaikaisesti" aivan ilman mitään D:tä, mutta viimeisetkin epäilyksen rippeet haihtuivat örkkiluolan taistelussa (no joo, jo sitä ennen, mutta varmasti viimeistään siellä)!
En ollut odotuksesta huolimatta mitenkään valtavan innostuksen vallassa elokuviin mennessä, lähinnä koska olin ehtinyt jo lukea aikamoisen määrän arvosteluja joissa tähdet olivat 3/5 ja elokuvaa moititaan pitkäveteisyydestä, kääpiöiden liiasta samankaltaisuudesta (no kyllä se ihana James Nesbitt sieltä erottui ja ihan tarpeeksi ne muutkin!) ja muusta hömpänpömpästä.

Ihan sama! Minä rakastin tätä elokuvaa!! Minusta tämä vetää vertoja aivan TSH-saagalle tai paremminkin, on aivan samaa sarjaa!
Ok, kyllä minun peppuni oli vähän puutunut elokuvan jälkeen (onneksi omaan hyvät pehmusteet omasta takaa, joku luisevampi pyllyinen voisi valittaa enemmänkin), mutta mitä siitä?!
169 minuuttia olin siellä, Keski-Maassa ja se oli ihanaa, taianomaista!!

Hobitin olen lukenut kirjana muistaakseni kaksi kertaa, mutta viimeisinkin kerroista on jo noin 15 vuotta sitten. TSH olen lukenut kirjana muutaman vuoden välein, tällähetkellä luen sitä Isommalle ääneen.
Varmasti Hobitti on kolmiosaiseksi venytettynä sisältävä kirjan ulkopuolistakin materiaalia, mutta luultavimmin siksikin, että nämä kaikki Jacksonin elokuvat sitoutuvat yhteen, minusta on juuri hyvä nähdä tuttuja näyttelijöitä samoissa rooleissa myös tässä elokuvassa.

Richard Armitage on muuten aivan upea Thorin, niin upea kääpiökuningas(/prinssi), ettei muusta väliä! Muutenkin roolitukset ovat niin kohdallaan,että harvassa elokuvassa, saati elokuvasarjassa voi puhua samasta. Cate Blanchett oli edelleen ihmeellisen eteerinen Galadriel, vastaten täysin sitä kaunista kansaa jota kirjoissa kuvataan. Hugo Weaving on ainoa jota olen (myös Matrix-fanina) joutunut nieleksimään näissä elokuvissa, mutta kunhan siitä ekasta kohtauksesta jossa hän on pääsee yli, niin kyllä se siitä!

Ja se siitä sitten, seuraavaa osaa odottamaan siis :) Juonesta tai muusta vastaavasta en viitsi edes kertoa, koska on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä joita kiinnostaa ja niitä joita ei ;) Jos oikeasti kiinnostaa niin luultavimmin tietää jo, mistä kirja ja elokuva kertovat.

 Ihana soundtrack tässä myös on :)

Lisäksi maininnan saa myös dokumentti Aamu viiden postaus joka on katsottavissa Ylen Areenassa vielä 11 päivää! Sain linkkivinkin edellisen kirjoitukseeni ja katsoinkin heti. Ja tykkäsin. Dokkari kertoo kolmesta erilaisesta bloggarista, joista yksi (ja minua eniten kiinnostanut) on muoti- ja lifestyle bloggari MouMou, jonka blogia olen seurannut aika varhaisesta saakka. Ihmetystä minussa herätti Moumoun kohdalla maininta "huippumuotibloggari", koska itse en kyseistä blogia miellä yhtään huippumuodista kertovaksi, vaan paremminkin elämänmakuiseksi muotiblogiksi, iso osa ostoksistakin kun on kuitenkin peruskaupoista ja nettikauppa ostoksia, niitä joihin jopa minulla on varaa ;) Onhan siellä toki mukana joskus niitä kalliimpiakin merkkejä ja vastaavia, mutta huippumuoti?
Yleensä tykkään enemmän arkeen perustuvista perhe tmv blogeista, sellaisista hymyilyttävistä ja elämänmyönteisistä ja elämänmakuisista, mutta sitten seuraan vakituiseen myös muutamaa "nuorten naisten" blogia, naisten joiden kanssa minulla ei enää tunnu olevan paljoakaan yhteistä, paitsi sitten rakkaus meikkeihin, kauniisiin juttuihin ja uutuuksiin ;)
Mutta elämäntilanne on eri, se minua ehkä kiinnostaakin? Oma perhe-elämä alkoi varhaisessa 20v+ iässä ja tuollainen vapaa ja vilkas elämä parinkympin paremmalla puolella on jäänyt elämättä. Ei sillä, että sinne tai sellaista hinkuaisin, mutta on mukava välillä vilkaista millaista se on :)

Dokumentin poliitikko (ja bloginsa) ei niinkään kiinnostanut, en ole järin Oulun seudun politiikasta (...ok, politiikasta yleensä...) kiinnostunut, mutta se porilainen äijä! Pakkohan sen blogiin täällä oli käydä tutustumassa. On se niin jännä kuinka blogeja todella riittää jokaiseen mielenkiinnon kohteeseen!

Nyt kuitenkin iltateelle ja samalla lukemaan niitä blogeja jotka minua eniten kiinnostaa ja joita on pakko vilkuilla päivittäin, ettei vaan jää jostain paitsi ;) Ja MouMou löytyy tuolta sivupalkistakin :)

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Hevosten ja hevosmiestenpäivä

Eli Tapaninpäivä. Joulun päivien kirkkopyhä, eli Stefanoksen päivä oli ennen vanhaan Pohjoismaissa Frey-jumalan hevosjuhla.

"Tapaninpäivän perinteisiin kuuluu tapaninajelu, mieluiten hevosella. 
Iloiset rekiretket tehtiin joukolla ja joulun hiljaisen hartaan tunnelman jälkeen nuoriso ja vanhempikin väki huristeli innoissaan kylänraitteja. Myös tapaninkulkueita, laulajia, jouluämmiä ja -äijiä liikkui eri puolilla kyliä. Etelä-Pohjanmaalla nuoret miehet vierailivat tapanina tyttöjen luona ja pyysivät "sylin tapaninlankaa". Mieluisille pojille tytöt antoivat pitkän säikeen kehräämäänsä rihmaa tai lankakerän. Pojat kiinnittivät langat lakkiinsa ja näin selvisi, kuka oli pidetyin ja kenestä kukaties tulisi pätevin emäntä.
Aamuvarhaisella käytiin laittamasssa naapurin sauna lämpiämään, mutta naista ei saanut kohdata ensimmäiseksi.
Tapaninpäivä oli myös entisaikaan suosittu hääpäivä. Paikoin pariskuntia, joulunaittilaita vihittiin tapanina enemmän kuin minään muuna aikana." lähde.

Mitäköhän noi naapurit meinais jos menisin saunaa sinne lämmittämään....? Ai niin, mutta aika vaikeaa se olisi, siellähän on yh-äiti ja kolme tytärtä ;)

Taidan tyytyä tuon peltisen kulkuneuvon ulkoiluttamiseen, kylään kun ollaan lähdössä aamusella. Ja hyvin voi kysyä, että miksi ihmeessä olen sitten ylhäällä vielä puoli kolmelta yöllä?  Siitä voi syyttää sitä, että hyvin minulle epätyypillisesti heräsin herkkukoomasta vasta klo. (tasan) 12 aamulla.
Ja nyt ei nukuta ei yhtään. Silti menen tuonne sänkyyn kohta mietiskelemään vuoden 1999 asuntoni sisustusta uusiksi (takuuvarma unen tulo on tällä taattu).

Vaikka näitä onkin olemassa, niin minä aion silti mennä autolla


 ps. elokuvasaldona pyhiltä Stolen, joka oli Nicholas Cagesta huolimatta (joo, sen leikelty naama ei niin enää innosta...) hyvä elokuva, jos hakee peruskamaa, viihdyttävä oli.
Lisäksi katsottiin (jälleen kaavalla mies nukahti noin puolivälissä...) Fire with fire joka olisi voinut olla huomattavasti parempikin, olihan siinä taas puolestaan Bruce Willis. Vaikka milloinkohan häneltä on viimeksi tullut oikeasti hyvä elokuva...? Ja olihan siinä pääosassa Josh Dushamel, jonka suosiota/ulkonäköä en ymmärrä yhtään. Mitäs tästä sitten pitäisi sanoa? Bruce Willis oli Bruce Willismäinen ainoastaan yhdessä kohdassa, muuten Bruce Willisin olisi voinut korvata vaikka puunukella. Eli jos Bruce Willisin takia alkaisi tätä katsomaan niin aika turhaa, ruudussa se näkyy kyllä ihan ok (sivurooli, mutta isohko), mutta se nyt voisi olla naamataulua lukuunottamatta kuka tahansa kaljupää. Muuten elokuva oli aivan kaksijakoinen, hyvä(hkö) idea, tavallista ja muutama yllättävä mättökohta ja sitten kuitenkin liian kevyt tuotos.
Nämä kaksi jos on vaihtoehtoina niin Stolenissa oli paljon sitä jotain, se eteni jouhevasti, sitä oli mukava katsoa, eikä aivoja tarvinnut vaivata yhtään (liikaa). Fire with fire oli vaivaannuttava, hyvät näyttelijät menivät ihan hukkaan ja könkköä juonen kuljetusta oli siellä täällä.
Huomenna suunnataan katsomaan Hobittia, jota (arvosteluista huolimatta) odotan hirmuisesti :)

lauantai 22. joulukuuta 2012

Hiljaiset pyhä päivät

Nyt on sellainen meno ja tohina pitkin kaupunkeja menossa, että meidän perhe ottaa vähän rauhallisemmin :)
Palailen blogin pariin sitten kun jouluhössökkä on ohitse (siis toki muiden blogeja lueskelen, mutta omaani en koita edes ehtiä).

Kaikille siis toivotan:

Ihania ja rauhallisia pyhä päiviä! Paljon rentoa ja hyvää mieltä, ihanaa seuraa ja makoisia hetkiä!




keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pappa

Meille tuli juuri pappa hoitoon kuten 3v sanoi, siis minun isäni kylään. Pappa on niin tärkeä ihminen meidän pojille, etten edes osaa kuvailla. Kenelläkään muulla ei ole poikien elämässä juuri sitä osaa, pappa on se kenen kanssa vaihdetaan autoon renkaita, kolataan lunta ja tehdään maailman suurin liukumäki ja siitä sitten papan kanssa lasketaan Stigalla alas (meillä on 3 Stigaa, Isomman, Pienemmän ja Papan).
Papan kanssa kuljetaan metsässä jäljittämässä pupuja ja oravia ja hämmästellään eri otusten kakkakikkareita. Pappa on myös se, joka jaksaa juosta polkupyörän vierellä vielä siinä vaiheessa missä äiti huutaa "Aja vaan tuonne kolmannelle lyhtypylväälle ja takaisin, niin äiti vähän... läähpuuh.... odottaa tässä...!"

Pappa myös ilmestyy klo.10 aamulla meidän ovelle ja hakee Pienemmän lumitöihin mummolan pihalle, koska ilma on niin kaunis ja lunta riittävästi. Pappa vie Isomman luistelemaan jos iskä ei pääse ja jaksaa kuunnella loputonta pölinää Batmanin lisävarusteista mennessä :)

Pappa täytti tänä vuonna 66 vuotta ja on todella hyvässä kunnossa. Silti välillä mielessä nykyisin vilahtaa kamala ajatus ajasta jolloin pappaa ei enää ole. Varsinkin viime aikoina kun läheinen tuttava menetti samanikäisen isänsä yhtäkkiselle sairaskohtaukselle.

Nyt kuitenkin vielä työnnän nuo ajatukset pois mielestä ja kuuntelen tuota ihanaa älömölöä joka lähtee kun kolme toisilleen niin läheistä ja minulle niin rakasta ihmistä ajaa HotWheels radalla, täysin tosissaan tietysti ;)

tiistai 18. joulukuuta 2012

Mitä pojat haluaa

Se on ainakin varsin selvää mitä meidän 9v ja 3v (+ 8kk) haluavat ;) Joo, tiedän, otsikosta saattaa saada aivan eri kuvan kuin leluvinkit, mutta valitettavasti mulla on vinkkejä vain siihen asiaan, muuten olen asiasta aika hukassa, koska miehethän on Marsista ja naiset aivan muualta, vai miten se menee...

Toys´R´Us
Lego Star Wars "pallo" jonka sisällä sitten koottava pieni alus ja ukkeli. Hintaa kaupasta riippuen n.12e


sama kauppa






Itse tosin ostin tämän pelin Prismasta. Ei kun siis mummi osti ;) mutta minä osoitin sormella että toi se on :) 23,90e oli Prismassa.
"Sekoita 20 eläinkorttia ja laita ne kameraan. Sitten vain liikkumaan pelilaudalle. Kun osut kameran kuvaan, ota valokuva, ota kuva pois kamerasta ja aseta se kuvakehykseesi. Pelin voittaa pelaaja, joka saa ensimmäisenä kerättyä kuvakehykseensä kaikki neljä kuvaa samasta eläimestä." 


molemmat spidermanit täältä

 Sitten nämä Spiderman ukkelit kulkuvälineineen. Hintaa 18e paikkeilla. Molemmille oma, vaikka Isompi vain osasi haluta tällaista. Tämä on kuitenkin sellainen, että äidin vaisto sanoo, että jos vain toiselle tällainen ilmestyisi niin parku olisi aika suuri :)


NetAnttila


Brion kaupunkijunarata-setti oli perus-Anttilassa alessa jo ennen kuin nää varsinaiset alennusmyynnit alkoivat, vaikka onkin vuoden 2012 uutuus-tuote. Norm. 77, 90e ja nyt 69,90e. 3vee on kova rakentamaan junaratoja ja meillä on ostettu Brioa (ja siihen sopivia halpiksia) aikalailla jo 9 vuoden ajan, ensin Isommalle, nyt Pienemmälle. Kun Ikean Trofastissa on ne isoimmat laatikot, meillä on kolme sellaista täynnä junaradan osia. On perusrataa, erikoisraidetta, junatallia, kääntölavaa, ääntelevää tunnelia, siltaa yms. Isompi rakentaa myös edelleen todella mielellään, ei varsinaisesti leiki enää, siinä missä Pienempi vielä työntää Tuomas Veturia kumppaneineen ihan innoissaan selostaen samalla miten tarina kulkee :) Isompi vaan tykkää kaikenlaisesta rakentamisesta ja tekee mielellään Pienemmän kanssa rataa joka kulkee lastenhuoneesta eteisen kautta olohuoneeseen ja keittiöön saakka. No ok, myönnän, minä tykkään myös rakentaa tämmöisiä ihan intona :) samoin kuin legoja! "Ootas pikkukulta ihan hetki! Äiti vaan haluaa vielä vähän rakentaa, sit pääset ajeleen junalla tähän...." ;D

täältä napattu kuva
Guinness World Records 2013 kirja. 25,90e. Omamme hankittii jälleen ihan vaan Prismasta. 9vee on innostunut jo muutaman vuoden ajan tästä kirjasta samoin kuin Ripleyn Usko tai Älä kirjoista. Viime vuonna ostettiin Ripley, tänä vuonna tämä. Tai no, tämä menee taas siihen osioon jossa minä osoitin sormella ja mummi nappasi kärryyn :)



9v suosikki täältä


3v8kk suosikki täältä
                  



Uusin Tatu ja Patu myös listalla

maanantai 17. joulukuuta 2012

Ottajat

Ihmisissä on sellainen alalaji kuin ottajat. Ne on niitä ihmisiä, jotka kaatavat ongelmansa muiden niskaan, kaatamalla kaatavat, eivätkä pelkästään kaada, vaan vaativat samalla muita jotenkin auttamaan, kuuntelemaan, tekemään jotain heidän hyväkseen.
Mutta mitä tapahtuu jos näiltä ihmisiltä tahtoisi samaa? Edes kuuntelua silloin kun on jollain muulla huolia?
He karkaavat, sulkevat korvansa, käyttäytyivät kuin sitä toista ei olisikaan tai mikä pahinta, he vähättelevät. "Eihän tuo mitään, mutta minullapa...."

Hyvä neuvo on se, että elämässään pitäisi vain ihmiset jotka rakastavat, motivoivat, rohkaisevat, inspiroivat, saavat aikaan iloa elämääsi, parantavat jollain tapaa elämääsi. Jos joku ihminen ei täytä yhtään noista kohdista, hänet tulisi jättää pois elämästäsi...

täältä
Ihan ok, jos se onnistuu, onhan se tavoiteltavaa elämää, elämä jossa jokainen ihminen ympärilläsi on vain positiivisesti elämääsi vaikuttava. Tietystikään tässä ei tarkoiteta sitä jos jollain ihmisellä on huolia, murheita tmv, vaan nimenomaan emotionaalisia vampyyreita, niitä jotka nielevät sinusta jokaisen ilon pisaran.
Mutta mitä jos se "vampyyri" on työkaveri... tai vielä pahempaa, sukulainen, vielä läheinen sellainen?


torstai 13. joulukuuta 2012

Antakaa lämpöpeitto!

Nukuin huonommin kuin aikoihin viime yönä. Tai ehkä se nukuin on väärä ilmaus, kun yö meni paremminkin valvoessa. Nyt oon ihan jumissa, päätä särkee ja ajatus ei kulje.
Pitäis meikatakin muka, pankissa lainaneuvottelut klo.13. Ei ole kovin suuria odotuksia siitäkään, kunhan käydään, mies tulee suoraa töistä ja jatkaa takaisin töihin siitä.
Pojat menivät mummolaan, Isompi pääsi juuri koulusta ja menee suoraa sieltä. Kovasti äitini koitti houkutella minuakin sinne sitten pankin jälkeen, pullakahville, mutta minua houkuttelee enemmän mahdollisuus päiväuniin!

Havahduin tänä aamuna vasta siihen, että joululomaankin on tosiaan viikko. Ja ensi viikolla pojalla on koulussa normaali päivä vain maanantaina, muina päivinä on vaikka mitä toimintaa ja juttua. Mutta miksi ihmeessä koulun jouluruokailu oli eilen?! Minusta loogisempi päivä olisi ollut esimerkiksi ensi viikon keskiviikkona? Kun kuitenkin silloinkin koulussa se ruokailu on? No mutta eilen pojalle oli maistunut todella hyvin kinkku ja laatikot ja rosolli, mutta luumukiisselin kohdalla oli tullut stoppi. Ja Isompi on normaalisti todellakin kaikea syövä lapsi, hyvin ennakkoluuloton. En voi syyttää. Luumurahka on minusta hyvää, mutta kiisseli ei!

Nyt teetä juomaan sohvalle lukien eilen tullutta Avotakkaa. Palelu on väsymyksestä johtuen aivan uusissa ulottuvuuksissa. Jos peruspäivänäkin tuntuu, että palelen niin nyt se ois palelua potenssiin sata. Saisikonkohan vihdoin sen lämpöpeiton... tosin ilmeisesti miehen vihjailuista voisin päätellä, että ensi viikolla saan sen ;)

tiistai 11. joulukuuta 2012

LivBox, yllätystä kerrakseen

Nyt se sitten tuli: LivBox! Ja en pettynyt sitten yhtään. Mahtava konsepti luettuna, mahtavasti toteutettu paketti kotona :)

Eli kaikki alkoi näin: Ovikello soi ja sain postimieheltä käteeni ihanan mustan pikku paketin. Ensin piti tietysti toljotella pelkästään pakettia, että onkos tässä nyt "sitä jotain" ja onhan siinä. Pienesti sellaista ylellisyyssävytteistä tähän on todellakin saatu.

Paketti aukesi helposti, ei tarvinnut alkaa raastamaan saksilla teippejä tai muuta vastaavaa, vaan napata vain etualalta auki kaksi pientä läppää ja kansi aukesi kevyesti. Kannen alta paljastui välikansi jossa limenvihreä rusetti (samanmallinen kuin rintasyöpäkampanjan ne roosanauhat siis) joka kiinni pienellä musta-limellä tarralla.
Välikannen alta paljastui limenvihreää silkkipaperia joka rapisi kutsuvasti. Odotusta ilmassa... Minä tärisin innosta. No en sentään, mutta lähes ;)

Ja mitäs sieltä paljastui?

Kuten luvattu, siellä todella oli 5 tuotetta. Ja olo oli kuin (aikaistettuna) jouluaattona, kun sain ne käsiini. Tuotteista kaksi oli näytekokoisia, mutta kyllä niistäkin useampaan käyttöön riittää, eli ei mitään kerran kokeiltavia juttuja ja mahtavat kolme ovat samankokoisia kuin kaupassa myytävät. Tuotteiden arvo ylittää huimasti paketin kuukausihinnan joka siis on sen 13,90e (sis.pk).

Kahta tuotteista olen jo ehtinyt tänä aamuna kokeilemaankin, joten tässä tulee:

kuva: Sokos
Ensiksikin paketissa oli tämä täysikokoisena, 30ml Ruusuvoide Dr.Hauschkalta. Jostain syystä paketin mukana tulleessa lappusessa (jossa oli kiva pikku kirjelmä LivBox teamilta toisella puolella ja toisella puolella selosteet tuotteista) luki tästä, että ovh on 28e/60ml. Ainakin Sokoksella tämä 30ml maksaa tuon 28e, joten luultavimmin vain painovirhe millilitramäärissä?  Sokoksen tarkka hintahan on 28,90e juuri tämän kokoiselle tuubille.

Itse olen meinannut pari kertaa jo ostaa tämän joten oli aivan ihanaa löytää tämä tästä paketista.

"Ruusuvoide on Dr.Hauschka –tuotteiden klassikko jo 40 vuoden ajalta.Dr.Hauschka Ruusuvoide suojaa, ravitsee ja rauhoittaa punoittavaa ja couperoottista ihoa. Ruusu hoitaa herkkää ihoa hellästi vahvistaen sitä samalla" sanotaan nettisivuilla ja minulla on juurikin kuiva iho jossa hieman jo nähtävissä punoitteluakin, ainakin näin talvella. 
Tätä nimenomaan kokeilin heti aamulla. Kohtalaisen paksuntuntoinen voide, aika voimakas haju ja kasvoni imaisivat tämän nanosekunneissa! (siis todellakin, mun kasvot on kuivat). Jännityksellä odotan löysinkö vihdoinkin kasvovoiteen itselleni, lähes kaikki markettivoiteet kun on jo testailtu...

täältä
Toiseksi paketista paljastui  Kérastase Cristalliste. Tuote on ilmeisesti enemmän tarkoitettu pitkien hiusten hoitoon, mutta kokeilen omaan karheaan polkkatukkaani mielelläni, koska öljyttömän kiiltoseerumin pitäisi vähentää hiusten pörröisyyttä latistamatta tai rasvoittamatta hiuksia. Siis Ou Jee, jos toimisi? Minulla nimittäin on öljyseerumeita, suihkeita yms tuotteita ja kaikenlaisia hiustenhoitojuttuja niin, että mies vitsaillen kutsuu kylpyhuonettamme kampaamokaupaksi... Tai melkein vitsaillen...
Mulla on ongelma hiusten pörröisyyden kanssa. Joka ainoa kerta uudella kampaajalla saan kuulla "epätyypillisistä suomalaisista hiuksistani". Joo, mulla on paksut ja raskaat hiukset. Mutta se karheus tekee sen, että niitä on kenenkään turha mitenkään kadehtia. Jos jaksan vääntää suoristusraudan ja mömmöjen kanssa joka aamu niin ne saattavat kuivalla ilmalla pysyä sileinä muutaman hetken... 
En uskalla odotella tästä mitään ihmetuotetta, mutta jos edes vähän apua?? (ovh 22,90e)


kuva napattu ebaysta
Kolmas "täysikokoinen" tuote ei ole tuote siinä mielessä. Ja näitä olen kokeillut aiemminkin. Eli paketissa oli Sally Hansen kynsitarroja käärmekuosisina! Näistä tarroista on ollut lähes joka blogissa, joten ei niistä sen enempää, kätevät, helppokäyttöiset ja kivat. Tosin tämä paketin käärmekuosi ei ihan yllä minun suosikkeihin, näitä kun on kivemmillakin kuvioinneilla. Käytettyä nämä kyllä tulee silti, enköhän iske nää kynsiini vaikka uutena vuotena :) (ovh 11,20e/pkt)


Siinäpä olikin ne täysikokoiset tuotteet. Sitten vielä kaksi näytekokoista tuotetta käsittelyyn! 

Ensin Louis Widmerin Skin Appeal peeling. Täysikokoisena tuote on 50ml, tämä on 12ml näytekoko. Kuorintageeli epäpuhtaalle, rasvaiselle ja sekaiholle. Pelkään pahoin, että tämä on minun herkälle hipiälle liian rankkaa tavaraa, mutta koska kyseessä on pikkuinen putkilo niin kokeilen kerran. Mies tykkää myös kuoria kasvoja kuorintavoiteilla, joten luultavimmin hän sitten käyttää tämän loppuun :) 

Sitten viimeiseen, mutta ei todellakaan vähäisempään. Lancome La vie est belle tuoksun miniatyyrikoko. 4ml. Onhan se pieni ;) mutta toisaalta, eihän tätä paljoa kulu kerrallaan, eli jonkin aikaa tämäkin kestää. Nimi tarkoittaa muuten Elämä on kaunista. Ihana nimi ja sopii hyvin tuoksulle. 
Itse olen tuoksujen päivittäinen käyttäjä. Arjessa käytän Avonin vartalotuoksuja, mutta juhlaan tykkään laittaa oikeaa hajuvettä. Tosin nykyisin aina tulee mieleen tuoksuallergikot ja se on yksi syy joka on kyllä vaikuttanut siihen, että käytän entistä vähemmän tuoksuja, varsinkin jos kyseessä on tilaisuus pienehkössä tilassa. Ja nuo vartalotuoksut ovat sitten huomattavassa määrin kevyempiä, joten niitä saatan pikkuisen tupsahuttaa. 

Lancomen sivuilta
No joka tapauksessa, tykkäsin tästä tuoksusta tosi paljon! Aiemmin Lancomelta olen tykännyt Miraclesta. 
Onhan tämä kohtuu vahva tuoksu, sellainen helposti tunnistettava. Juhlava ja naisellinen, ehdottomasti.

Pullo on todella herkkä ja kaunis, kevyen näköinen, ihana läpinäkyvä kuutiokorkki. 
Ja todella naisellisen glitteriboxi se hajuveden oma laatikko :) Pienistä ne on minunkin ilot tehty ;D

Nyt on sitten joulukuun LivBox käsitelty. Kivaa ilmaista mainosta firmalle vai mitä ;D 
Mutta minkäs teet, kun olen tällainen kosmetiikkahöperö niin tämä on jotain aivan mahtavaa minusta :)
ja mitä hoin jo miehelle puhelimessa: Tällä hintaa!! Siis hinta on tässä ihanuudessa minusta kerrankin niin kohdillaan!! 

Saa todellakin unohtaa sen "halvalla ei saa hyvää"- hokeman. Minä sain ;)


Olen siis yli-tyytyväinen yli-ihanaan, mutta ei yli-hintaiseen LivBoxiini!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kun suljen silmäni

Bazar kustannus
Kun suljen silmäni on S.J Watsonin kirjan nimi, englannin kielinen, alkuperäinen nimi on Before I go to sleep ja kerrankin voin sanoa, että suomennos nimestä on minusta aivan mahtava, jopa paljon parempi ja kuvaavampi kuin alkuperäinen nimi!

" Christine herää joka aamu vieressään vieras mies, joka kertoo olevansa hänen aviomiehensä....  Joka ilta kun Christine nukahtaa, hänen muistonsa kuluneesta päivästä pyyhkiytyvät pois."

Kirjan elokuvaoikeudet on myyty ja en ihmettele sitä yhtään, todella vetävä, dekkarimainen kirja joka ainakin minun oli luettava pikaisesti loppuun saakka, jotta saan tietää miten Christinen käy. Kirjaan on otettu oppia oikeista sairaskertomuksista, siis siinä mielessä, että tällaisesta amnesiasta kärsiviä ihmisiä on oikeasti olemassa, tosin en tiedä onko tässä nyt käytetty kuinka paljon sitä kuuluisaa dramatisointia, no juonellisesti varmasti ainakin, mutta siitä en tietenkään voi kertoa enempää, varsinkin kun tämän kirjan kertomus on sinällään aika pieni eleinen, toistuuhan Christinen päivät aikalailla samanlaisesti, joka aamu hän herää muistamattomana ja joutuu aloittamaan elämänsä tietystä pisteestä, aina uudestaan ja uudestaan. Kirjassa on kuitenkin sopivan klaustrofobinen tunnelma, sellaista jännitystä, että sivua kääntää melkein hypnoottisesti jotta pääsee sinne loppuun saakka.

Ei tämä minun kirjahyllyyni jää, kirjakaapistani kun löytyy tosiaankin ainostaan kirjat jotka luen satavarmasti uudestaankin (ja mielellään vielä uudestaankin) tai on siellä pari kirjaa jotka ovat vain puhtaasti tehneet vaikutuksen, vaikken ole vielä vuosienkaan jälkeen niitä uudelleen lukenut. Tämä nyt ei ihan sinne saakka yllä, mutta todella luettava kirja on, jännittävä ja mukaansa tempaava, mitäs muuta sitä tarvitseekaan :)

Samantyylisestä aiheesta on muuten tehty myös elokuva, ohjaaja Christopher Nolanin (paremmin tunnettu Batmaneistaan ja esim. Inceptionista) Memento. Kirja voitti elokuvan tästä aiheesta100-0.

Vuonna 2000 tehty elokuva, jonka pääosissa on Guy Pierce ja Carrie-Ann Moss, kertoo siis samankaltaisesti amnesiasta kärsivästä miehestä. Sensijaan, että mies tyytyisi kirjoittamaan paperille, hän tatuoi muistettavat asiat itseensä (varsin hankalaa lukea...). Elokuva kulkee pääosin käänteisessä aika järjestyksessä joten se on välillä suorastaan vaikea seurata. Elokuvassa on kuitenkin mustavalkoisia otoksia jotka taas puolestaan menevät oikeassa aika järjestyksessä.

Elokuvakin oli viihdyttävä, katsottava, jos keskittymiskyky riittää ;) ja mielenkiintoinen. Silti jos tästä aiheesta jotain pitää lukea/katsoa/tutustua niin ottaisin kirjan paljon ennemmin. Silti molemmissa on sama tunnelma, se hämmennys on niin kouriintuntuvaa ja saa kieltämättä heti miettimään mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa...

Joten: Lukekaa ihmeessä, kannattaa!


Kynttilähullu

Mulla pääsi viime viikonlopulla, ennen reissuun lähtöä, loppumaan kynttilät. No ok, ensihätään kelpasi Finnmarin läpinäkyvissä kipoissa olevat tuikut, mutta todellisuudessa mulla on yksi kynttilämerkki jota fanitan ja rakastan, no joo, se on Partylite.

Inhoan sitä kun siellä tuikkuja sanotaan tuikkiviksi jne, mulle ne on siitä huolimatta tuikkuja, paitsi tilaustilanteessa on pakko päästää suustaan se tuikkivia. Hemmetin ärsyttävää.

Olen kuitenkin onnistunut koukuttamaan itseni muutamiin niiden tuoksuihin niin, etten oikein osaa olla talvi-iltoja ilmankaan. Onneksi tämä kaveri kenen kanssa oltiin reissussa on Partylite konsultti, hän diilaa mulle mun kynttilät ;) joten varasto on aikamoinen (ja siitä huolimatta aika ajoin loppu?!).

Meillä on kotona 5 paikkaa kynttilöille keittiössä ja 6 olohuoneessa.
Olohuoneen sivupöydällä on sellainen iso Riihimäen lasin ikivanha, no, kulho tai malja, joku sellainen :) Siihen olen jo pitkään himoinnut tällaista kolmisydänkynttilää kuten tässä (kuten kuvasta huomaa) Huutiksesta napatusta kuvasta näkee, mutta mulberryna, eli violettina. Vaikka sen paloaika onkin hurjat n.40h niin on se hintakin aika kova, suostuin siis ensimmäistä kertaa elämässäni maksamaan 45 euroa kynttilästä. Ja joo, pidän itseäni ehkä hieman pihinä, mietin aina tarkkaan tarvinko ja jos niin miksi ja voisinko nyt kuitenkin olla ilman :) Vaikka pidänkin itseäni samalla hiukan shopaholickina niin olen tämän vuoden aikana onnistunut vieroittamaan itseäni ostelusta aikalailla.
Yhtenä syynä toki se, että olen sitten ostanut isohkoja ostoksia, tv-tasoa, nojatuolia, yms jolloin ne rahat on menneet toki silti... Jokatapauksessa, nieleskelen pari kertaa pistäessäni vähän alle viisikymppiä kynttilään.

Toki ostin samalla tuikkuina mansikkaraparperiä, mulberrya ja pari kielletty hedelmä pakettia. Joten joo, kynttilöihin meni yli 100e yhteensä. Tolkutonta.

Nyt kun sen vielä tunnusti ja kirjoitti tähän niin tuleehan tässä väkisin mieleen, et onko ne Prismasta nappaamani Finnmarin kynttilät sittenkään niin huonoja... Ne ei tuoksu :( ?

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Karhunpoika sairastaa

Ja vähän karhunpojan äitikin. Tultiin kotiin, flunssassa, kuumeessa ja äkäisinä.

Onneksi muut päivät menivät erittäin kivasti :) Viime yönä alkoi kuitenkin ensin mulla kohoaan kuume ja kurkkuun ilmestyi jotain kaktuksen tapaista... Ja noin pari tuntia horteista unta kavereiden vierashuoneen sikakovalla sohvalla niin kuulin Pienemmän itkevän lastenhuoneen kimppapatjalla. Kun menin katsomaan niin poikahan oli ihan tulikuuma. Se sai tulla sit äidin kainaloon sinne sohvalle, jossa tärisimme yhdessä kuumehorkassa... Tottakai unohdin tästä reissusta ne ainoat meidän Pienemmälle sopivat särkylääkkeet ja lähimpään auki olevaan apteekkiin oli matkaa aivan liikaa.

Aamulla tehtiin sitten lähtöä. Pienempi reipastui jopa vähän pelailemaan kavereiden kanssa siinä, posket kirkaanpunaisina ja tulikuumina, mutta hyväntuulisena. Mun 2h horkka ei riittänyt hymyilyttämään, mutta mulla nyt sentään on aina (reuman takia) pari särkylääkettä laukussa mukana. Ne auttoi siihen, et sulloin miehen apuna auton täyteen ja lähdettiin kotiin.

Pitkä viikonloppu oli ihana, mutta mielelläni olisin ottanut toisenlaisen lopun, kiitos.

Kotona oon juonut noin 3l teetä ja Pienempikin sai särkylääkkeen ja äidin kätköistä löytyneen lahjaksi varatun (ja nyt annetun) Wii Partyn, jota ovat Isomman kanssa tahkonneet urakalla nyt muutaman tunnin.

Mies laittoi pyykkikoneen päälle ja minä rojahdin tunniksi nukkumaan. Nyt kun heräsin niin kurkku ei ole enää kipeä, ihme kyllä. En kylläkään uskalla edes ajatella, et "oispa tää joku lyhyt flunssajuttu", koska silloinhan se ei todellakaan ole sitä vaan manailen tätä lausetta ensi viikon tiistaina jolloin olemme kököttäneet sisätiloissa reippaasti yli viikon ja yskä, nuha ja kuume ovat iskostuneet päälle jäädäkseen.
Miten niin uskon Murphyn lakiin??

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Perjantai-fiilis

Ihan on olo kuin perjantaina, huomisesta sunnuntaihin vapaata, jopa miehellä!!
Lähdemme perheenä kaveri perheen kanssa vähän viettämään piiiiitkää viikonloppua :)
Luvassa hyvää ruokaa, hyvää juomaa, hyvää seuraa!
Ja satavarmasti Vain elämää-maratooni ja Linnan juhlat :)

Juon tässä juuri kaakaokahvia ja syön limejuustokakkua ja hyrisen ilosta, tänään on vaan ollut niin mahtava päivä ja luvassa on tosiaan yhtä mahtavia päiviä edessä päin.

Taidanpa vielä kertoa miksi olen niin extra-iloinen!

 

Ensinnäkin kävin tänään hakemassa teettämäni verhot Eurokankaasta ja ne ovat kertakaikkiaan ihanat! En edes osaa selittää tarkalleen mallia, mutta lyhyesti ne ovat muotoonommellut keittiönverhot. Jännitin aikalailla tuleeko niistä oikean malliset ja kokoiset, en ole mikään ompelunero (paremminkin ompelu-idiootti) ja en todellakaan ollut varma kohtasiko minun visioni sanallisesti sen Eurokankaan myyjän aivot ;D Mutta, mutta, ei pidä aliarvioida ammattilaisia! Sanalla sanoen täydelliset!!
 
Toiseksi voitin arvonnassa. Minä?! Ne kerrat kun olen mitään voittanut on olleet juuri sellaisia kuin ala-asteen 5.lk joulu-arvonnassa: Jokainen vei jotain ja sitten kaikki sai arvan jolla sai jonkun voiton. Minä sain sen minkä olin vienytkin. Voiko tylsempää olla??
Nyt voitin kuitenkin 50e Fransmannin lahjakortin, kelpaa tällaisille herkuttelijoille :)

Kolmanneksi mulle flirttailtiin kaupassa :) Juu, ainakin luulen niin. Ompeluidiotismin lisäksi mulle ominaista on flirtti-idiotismi! En todellakaan tajua milloin mulle flirttaillaan, jos ikinä sitä tapahtuukaan :)
Nyt kuitenkin oli kohtuu selvä tapaus kun kivannäköinen mies iski silmää mulle kaupassa (ja ei voinut erehtyä, sillä ei ollut roska silmässä!) ja kääntyi vielä katsomaan perään, siis kääntyi, ihan
ympäri.
Toinen vaihtoehto tosin on, että mulla roikkui tyyliin sukkahousut alushousujen vyötärökuminauhasta. Tarkistin. En ainakaan huomannut mitään. Varmuuden vuoksi peilasin itseäni vähän jokaisesta kiiltävästä pinnastaä. Ei sieltä ainakaan näkynyt mitään tavallisesti poikkeavaa...?

Neljänneksi sain vihdoin vähän selvyyttä opiskeluasiaan ja oppilaitoksesta kehotettiin palaamaan vuonna 2014.
2014!! Kuulostaa niin sci-filtä, hamalta tulevaisuudelta, eikä se kuitenkaan tarkoita sen kummempaa kuin se, et hyppään mukaan siihen vuosikurssiin joka aloitti nyt syksyllä. Sanoivat myös, että jos vaan kunto antaa periksi niin tässä välissä kannattaisi joitain kursseja käydä, ne sitten hyväksi luetaan myöhemmin. Kuulosti minusta aivan loistavalta ja vähensi omaa stressiä siitä, että olen ajatellut, et ne siellä nakkaa mut johonkin romukoppaan ja aattelee, etten tuu ikinä valmistumaan, mutta sen sijaan ne olikin aivan järjettömän mukavia ja kannustavia. Turhaa olen jättänyt sinne ilmoittamista ja soittamista kokoajan "seuraavaan päivään". Nyt kun sit oli viimeinen mahdollisuus niin oli pakko ottaa se puhelin kouraan ja soittaa. Tammikuussa on vielä tapaaminen jossa sovitaan tarkat ajat :)

Tässähän nämä tämänpäiväiset ilon ja tyytyväisyyden aiheet :)

ps. Tuo Jari Sillanpää Liekeissä. Siitä vaan tulee niin positiivinen fiilis :) Lupaan etten fanita enää näin paljoa Vain elämää, ainakaan julkisesti ;)



tiistai 4. joulukuuta 2012

Parisuhteesta parisuhteessa

Katsoin juuri Areenasta Parittomien viimeisen jakson joka mulla jäi ihan epähuomiossa tallentamatta sen tullessa. Harmitti nähdä naisten olevan pääsääntöisesti yksin edelleen ja miksi? Hollywoodin takia. Sitä on niin tottunut näkemään "Ja tyttö sai pojan, happily ever after"-loppuja, että suomalaisen parisuhde-tv:n arki suorastaan läjähtää päin naamaa.
Toisaalta oli kuitenkin mukavaa, että he tuntuivat onnellisilta.
täältä
Mutta oliko heidän odotuksensa epärealistisia?

Ok, myönnän, suurin osa ohjelmassa vilahtaneista miehistä ei olisi läpäissyt minunkaan seulaani sinkkuaikoina, jolloin olin nuorempi. Luulen, että vaatimustaso nousee samaa tahtia iän, tai ainakin kokemusten/itsetuntemuksen kanssa?

Minun miehenikään ei välttämättä läpäisisi yleistä "sinkku-seulaa". Ei ole korkeaa koulutusta, ei siinä mittakaavassa hyvää työpaikkaa, että se työpaikka olisi se ensimmäinen meriitti. Tavallinen duunari, jopa siinä mielessä, että työn puolesta on hyvin tavallinen.

Mies ei myöskään ole sivistynyt/kultturelli, museot, taidenäyttelyt eivät kiinnosta, mielummin tosiaan istuu katsomaan pläjähtelyelokuvaa ja musiikkina hänellä menee se mitä radiosta kuuluu.

ADHDkin löytyy joka saattaisi aika monen pelästyttää pois (?).

No miksi mieheni sitten olisi sinkkumarkkinoilla tavoittelemisen arvoinen? (Jos siis olisi tarjolla, heh heh!)

-on positiivinen, huumorintajuinen, elämäniloinen, hauska, huomaavainen
-luotettava, rehellinen, rohkea
-elättää itsensä ja tarpeen vaatiessa perheensä, vaikka kokonaan, tekee töitä (no ok, tässä kohdassa miinusta siitä, et sehän tekee niitä ihan yli tarpeen...)
-on mukava, siis oikein mukava. Se ei todellakaan ole itsestään selvää. Läheskään kaikki ihmiset eivät ole mukavia. Jos nyt ylistetään oikein kunnolla ;) niin mieheni on sellainen, että kaikki viihtyvät hänen kanssaan, ihmiset sanovat aina, että kyllä tuo sun mies on niin mukava. Mies on sosiaalinen, mutta on muutakin. Jotain sellaista mitä esim. minä en omista. Ei minusta kukaan koskaan sano, että olen mukava. Kyllä minunkin seurassa viihdytään, mutta mies on sellainen... hunajapurkki :D Kerää kuin kärpänen ihmisiä ympärilleen, tekemättä kuitenkaan itse muuta kuin on vaan mukava.

Mutta jos mies vietäisiin sokkotreffeille nyt niin ei nämä asiat ensimmäisenä näkyisi. Tai tuo mukavuus kyllä, se nimittäin jotenkin huokuu miehestä. Mutta nuo muut. Lopputulema Parittomien kaltaisten naisten parissa olisi jotakuinkin: "No olihan se mukava, mutta...."  

 Minä luulen, että sinkkumarkkinoilla on paljonkin näitä mukavia miehiä joista kaivamalla ja tutustumalla saisi esiin niitä parhaita ominaisuuksia. Ja pinta ja ulkonäkö, ne ovat vain pintaa ja ulkonäköä. Vaikea asiahan se on, koska niihin ne silmät ensimmäisenä kiinnittyvät, vaikka kuinka koittaisi kuunnella sydämellään.

Minä samastuin hurjasti sarjan naisiin, vaikka parisuhteessa olenkin. Parikymppisenä olin heidän kaltaisensa ja olin sata prosenttisen varma, että sellaiseksi jäänkin. Minulla ei ollut 50 kohdan listaa jotka miehessä olisi oltava, etsin vain mukavaa, miellyttävää, rehellistä ja sosiaalista miestä.
Ja jos joku olisi silloin sormellaan osoittanut nykyistä miestäni olisin luultavasti ollut aika nihkeä.
Miksi?
Mieheni ei ollut tuota listaa jonka kirjoitin, ei lähellekään, silloin kun me tapasimme. Mieheni oli silloin pätkätöissä epävarmalla alalla, kouhkasi harrastusten parissa sinne&tänne, omasi epämääräisen kaveripiirin/työporukan jonka kanssa asui kamalassa, haisevassa kimppakämpässä ja ainoa mikä ehkä pätee täysin nykyiseen mieheen oli se huumorintaju.

En väitä olevani mikään jalokivibongari joka osasi hioa siitä hiilenpalasta timantin, en todellakaan. Meidän yhteen päätymisemme oli sattuman kauppaa oikein isolla S:llä, jotain mitä en oikein tänäkään päivänä pysty jäsentelemään, että miten tässä näin kävi. Se ei ollut rakkautta ensimmäisestä katseesta (sen olisi estänyt jo se hirvittävä oranssi farkkupaita joka miehellä oli päällään... oranssi!! eikä se ollut edes Expertillä töissä...). Se oli enemmänkin sitä, että ajauduimme yhteen ja jäimme siihen.
Ei kovin romanttista, eihän? ;)

Sitä seurasi kuitenkin aika jossa huomasin kaikki ne miehen hyvät piirteet. Huolimatta oranssista farkkupaidasta ja sen kaverista, ruskeasta kulahtaneesta nahkatakista :) Tai siitä, ettei mies omistanut talvikenkiä.
Jos miehen aiemmin tunteneita uskoo, niin minä olin se joka sai miehessä aikaan muutoksen parempaan. Minusta se ei mene niin, eiköhän se kaikki ollut jo siellä, minä vain satuin osumaan paikalle oikeaan aikaan ;)

Jossain vaiheessa huomasin, että minulla oli tylsää ilman miestä. Halusin kertoa hänelle kaikki ne asiat joita näin ja koin. Halusin, että se on juuri hän joka kuulee ne. Ja sitten tuli Se Rakkaus. Se tunne kun ymmärtää olevansa vain puolikas, ilman toista siinä vieressä on vain tyhjä olo.

En minäkään olisi täyttänyt miesten vaatimuslistaa, varmasti en. Olin epävarma, hieman epänaisellinenkin kai. Itsekseni toimeentuleva, niin rahallisesti kuin sosiaalisesti. En ole koskaan ollut mikään kauheasti seuraa tarvitseva ihminen, nautin liikaa omasta ajasta ja puuhailusta yksin.

täältä
Kaipa me olimme kuin kaksi palapelin palaa joiden ei uskoisi kuuluvan yhteen, mutta jotka kolonsa löytäessään loksahtavatkin täydellisesti paikalleen.

Mies on tehnyt minustakin paljon paremman ihmisen. Olen sosiaalisempi, herkempi (ja uskokaa pois, tämä on vain hyvä asia minun kohdalla!), rohkeampi ja minulla on lapset. 

Meillä mies alkujaan halusi lapsen. En minä, en todellakaan. Pidin lapsista, paljonkin, kunhan ne olivat jonkun muun ja niistä pääsi tarvittaessa eroon (viimeinen on tunne joka valtaa minut edelleen joskus huonompina päivinä...). Koskaan en olisi voinut kuvitellakaan, että lasten saaminen, kasvattaminen ja pelkästään niiden kanssa olemassa oleminen  on tällaista. On niitä huonoja päiviä enemmän kuin kehtaan myöntää. Mutta sitten on myös niitä pieniä pehmeitä käsiä poskilla samalla kun saa märän pusun ja rakkauden tunnustuksen. On niitä yöllisiä pieniä jalkoja tepsuttamassa "äitin kainaloon", on niitä voitokkaita hetkiä kun lapsi oppii ja osaa ja niitä hetkiä kun lapsi katsoo omaa äitiään ilmeellä jolle ei kai ole keksitty edes sanaa... rakkaus on liian pieni sana siihen. Ja uskon ja toivon, että minä katson samalla ilmeellä lapsiani :)

Menikö pateettiseksi? ;D No, laitetaan hyvän, stressittömän aamun piikkiin ja loppuviikosta olevan pikku lomareissun piikkiin jota odotan kovasti jo! Ja ehkä osansa on myös sillä, että piakkoin olemme olleet sen 10 vuotta yhdessä ja vaikka välillä on ollut vaikeampaa kuin haluaisin muistaa, niin kuitenkaan en koskaan haluaisi vaihtaa juuri tätä elämää mihinkään muuhun.

Päivitys: Turha luullakaan, et se mies sai kauaa pitää sitä oranssia kauluspaitaa tai sitä nahkatakkia. Jotain rajaa sentään!!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Pikainen Korfu

täältä
Anoppi osti matkan Korfulle ensi alku kesäksi meille. Ei mitään kokemusta aiemmin, joten jos kellään on vinkkejä ja/tai kokemuksia tuolta niin jakakaa ihmeessä :)

lauantai 1. joulukuuta 2012

8+1 satunnaista

8 satunnaista asiaa minusta (me, myself and I)

1) Mulla on jatkuvassa etsinnä The Vessapaperi. En ole vielä löytänyt.

2) Olen yltiötarkka siitä, että sukat mätsäävät vaatteisiin, koko perheellä.
kellon kuva täältä

3) Kello pitää olla joka huoneessa, myös vessassa. Miten muuten tietäisin olenko lukenut liian kauan lehteä siellä?

4) Kun menen nukkumaan, saan parhaiten unen sisustamalla. Makaan siis sängyssä sisustellen mielessäni asuntoa, se voi olla oma kotimme, jonkun muun koti, joku lehdessä näkynyt asunto, Etuovi.comissa näkynyt asunto jne. Tällä hetkellä iltaisin/öisin on menossa mun aikuisen elämän toinen oma asunto jossa asuin yksin :) Ihana, jättikokoinen (ainakin silloin se tuntui siltä, tää kaikki mulle, yksin?!) 53m2 kaksio. Joskus sisustan vain minulle, joskus koko perheelle jne.
täältä

5) Selaan Etuovi.com:a vaikka emme ole ainakaan juuri nyt ostoaikeissa. Katselen asuntoja pääasiassa kuitenkin täältä, joskus mistä sattuu, joskus esim. sieltä missä veljeni asuu jne.

6) Olen avuton vitamiinien ja hivenaineiden yms syöjä, purkista siis. Silti toistuvasti ostan niitä vakaana aikomuksena syödä niitä hyvin ja parantaa näin ainakin jotain ruokavaliossani.

7) Pidän numeroista 3, 7, 13 ja 21. Inhoan esim. numeroita 5, 15 ja 34.

8) Illalla kun pojat ovat nukahtaneet käyn silittelemässä molempia, poskista, hiuksista ja korvista :) Ne vaan on niin pehmeitä ja söpöjä ja unisia tuhistessaan peiton alla :)

ja se +1: Mun mies osti mulle laatikollisen Malacon sieniä joista kirjoitin noin vuosi sitten, kun niitä aitoja ei löytynyt oikein mistään enää. Mies löysi tukusta ja toi kotiin laatikollisen  viikon alussa. Olen vetänyt niitä kaksin käsin suihini, siis käsittämättömän hyviä!!
Pakko kieltää tuomasta enää ikinä!!

namnamnamnamnam....
ps. tämähän on jatkumoa tähän: Substanssi haasteeseen ja mun mielestä jos joku ei ole vielä tätä nappaillut mukaansa mistään niin tästä vaan mukaan!! Eli ohjeet meni niin, että kiitä bloggaajaa jolta sait (/nappasit) haasteen ja kerro itsestäsi 8 satunnaista asiaa :)


Vain elämää

Sain mieheltä Vain elämää- levyn ja se on soinut nyt melkein koko aamu. Mies ehdotti jo lippujen varaamista siihen Vain elämää (lisä-)konserttiin johon liput myydään maanantaista alkaen, mutta (melkeinpä valitettavasti) me ollaan sovittu jo aikaa sitten vuoden viimeisille päiville ihan muuta tekemistä :)

Ottaisin edelleenkin Cheekin ennen Jonne Aaronia. Oletteko muuten nähneet sen uusimmissa kuvissa tummahkoissa hiuksissa ja viiksissä...? Vetosi sentään blondina edes vähän ulkonäöllisestikin, mut nyt Cheek voittaa sen kisan 100-0. En kuitenkaan voi lakata kuuntelemasta tätä seuraavaa (jonka kaikki muutkin on varmaan kuunnelleet jo miljoonia kertoja!)


Ja sen lisäksi toistona levyltä kuuluu Cheekin ihana Tinakenkätyttö, Erinin koskettava Vapaa, Kaija Koon Markkinoille. Neumannin kappaleet myönnän jättäväni kokonaan välistä, en vaan voi kestää sitä. 80-luvun Dingo on mahtava, mutta 2000-luvun Neumann aika kamala tapaus, noin laulullisesti ainakin...

"Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii."

Tuntui, ettei eilen tullut mitään telkkarista kun sieltä ei tullut Vain elämää!!