Google Analyticsin seurantakoodi

perjantai 30. marraskuuta 2012

Ja perjantai-iltaa :)

Kävin tosiaan kampaajalla, uudella sellaisella. Tykkäsin kovasti! Ainakin nyt ekalla kerralla ;) Jostain syystä mua on vuosikausia vaivannut toisen/kolmannen kerran kirous, eli hyvä kampaaja muuttuu omituiseksi tupeltajaksi ;)
Tämä oli kohtuu hintainen (siis mut oikeesti, on ne kalliita... hyvä syy kasvattaa? Ei tarvitsisi kokoajan laukata...) ja teki tarkkaa työtä. Siitä pidin erityisesti. Tykkään graafisesta linjasta ja sehän tarkoittaa sitä, että jos ei kampaaja ole tarkkana niin kotona mulla on sitten sakset kädessä kun tupsuja paljastuu sieltä&täältä.
Apua, nyt kuulostaan liikaa vaativalta kampaamovihaajalta, mutten todellakaan tarkoita sitä. On vaan niin kiva kun etuhiukset on millin tarkat :)

Sitten toiseen aiheeseen: Oon tainnut täällä joskus kirjoitellakin, etten kauheasti pidä naislaulajista, siis joistain joo ja joistain kappaleista kyllä jne, mutta Pink:ä olen fanittanut ihan ensimmäisestä albumista saakka. Ja keväälle on jo keikkaliput varattuna :) (jee!!)

Ja nyt nämä kaksi uutta kappaletta, iih. Piste. Toinen saa itkemään ja toinen nauramaan. Jokainen voi itse päätellä kumpi tekee kumpaa ;)



Ensin Pink: Try ja sitten saman leidin True Love.





ps. Pinkin fysiikka. Hui. Ja samalla joo, tahdon myös jotain tuollaista näiden pullareisien tilalle.

Perjantai-aamua

Juuri kun eilen kirjoittelin esi-teiniuhmiksesta niin kirjoitteluni jälkeen luin Kikin blogista oikeasta teini-ikäisestä  ja juu, myönnän, hekotteluni keskellä sydäntä kylmäsi, apuaah? Näinkö meillekin käy ja vielä 2x tulevaisuudessa?! Nehän katoaa muistoihin kokonaan, ne mun vauvat.
Eli äkkiä ryntäsin nuuskuttelemaan niiden pieniä niskoja ja pusuttelemaan unisia poskia, vielä kun saan ;D

Tänään olen varsin ajoissa liikenteessä. Harvinaista minulle, olin jo aamu kahdeksalta meikattuna ja laitettuna. Isompi kouluun, Pienemmälle tuli mummi hoitajaksi. Mulla on pikku työjuttu kaupungilla (kirjaimellisesti pieni, kävin vain sopimassa pikaisesti yhden asian) ja sitten kampaaja!
Voi kun tälle kertaa voisin tulla tyytyväisenä ulos siitä kampaajan ovesta...?

No mut nyt pitää mennä, ennen kuin tulee kiire :) Mukavaa perjantain aloitusta :)


torstai 29. marraskuuta 2012

Esi-murrosikäisen äiti keski-iän kriisissä

"Esimurros- ja murrosiässä lapsen on vähitellen kypsyttävä itsenäisyyteen ja etsittävä uudenlainen suhde itseensä ja vanhempiinsa. Käytös voi olla hämmentävää. Välillä elämä kulkee enemmän lapsen, välillä nuoren kengissä. Voi vaikuttaa kuin kehitys taantuisi, ottaisi aikalisän ennen uusia kehityshaasteita. Lapsi voi olla kömpelö, uhmakas, kovaääninen, huolimaton, rauhaton, kiihkeä, ärtyisä ja herkkä. Tavallista on myöhästely ja vitkastelu." MLL vanhempainnetti

Voih, meillä nyt niin ajankohtaista! Kolme vuorokautta on kestänyt nyt, aiemmin ollut meillä vain pyrähdyksittäin käymässä: esi-murrosikä. 

Voi minun pientä poikaani. Välillä niin suuri, välillä niin pieni. Aamulla herttainen aurinko, illalla karmaiseva kiukkupussi, kun kaikki on väärin, ei saa sitä, ei saa tätä jne. Ja sitten taas 15min päästä ollaan niin suloista ja pientä.

Kovasti olen jutellut kavereiden kanssa joilla on samanikäisiä poikia, onneksi niitä on, muuten varmaan epäilisin jo jotain persoonallisuushäiriötä ;)
Tuntuu olevan kaikilla aivan samanlaista, tai ainakin suunnilleen.

Vielä eilenhän se oli vauva...? Mihin helv* tämä aika katoaa? Ja jos puhutaan minusta niin olenko minä esi-keski-ikäinen?

Jostain olen lukenut,että kirjailija Will Self sanoi, että elämässä tulee piste, jolloin lakataan sanomasta 'hey' ja aletaan sanoa 'bye', tullaan siis siihen ikään, jolloin suurin osa elämästä ja valinnoista on takanapäin. Jos se on keski-iän määritelmä (henkisen, fyysinen alkaa ilmeisesti 35-vuotiaana, joten hello rappeutuminen oikein urakalla!) niin en taida olla lähelläkään.
Olen ihmisenä niin keskeneräinen kuin olla ja voi ja lisäksi olen tehnyt elämässäni hyvin harvoja valintoja. Minulla suuria valintoja todellakin ovat vielä edessä, en kai muuten pohtisi (melkein päivittäin) mm. näitä:


täältä
-minkä ammatin valitsen, opiskelenko vielä (tässä iässä, heh heh), vai tyydynkö siihen mitä on, vaikka en ole täysin tyytyväinen
-tehdäkö kolmas lapsi vai ei
-missä ja miten haluan viettää elämäni, siis asumiskysymys tämä kuitenkin on eniten, ei parisuhde tmv

Ja lisäksi, välillä tunnen olevani aivan hukassa itseni kanssa. Kun lisää mm. nuo kysymykset siihen tunteeseen, että minun täytyy kehittyä ihmisenä vielä ja paljon, niin sehän on.... keski-iän kriisi??!! ARGH.






ps. Ruksaan kohdat 2, 5 ja 6 ;D
täältä


Hah! Niinpä. Siis todella, johtuukohan tämä kaikki siitä, että täytän joulukuussa vuosia?!
Ja tosiaan, tiedän, ettei niitä ole vasta kuin muutama päälle kolmekymmentä, mutta eihän mun pikku pojankaan pitäis olla vielä missään esi-murrosiässä.. Kaikkiko alkaa nykyään aiemmin...

tiistai 27. marraskuuta 2012

Mainos ilman mitään yhteistyötä

Pakko mainostaa yhtä käsitöinä ihanuuksia tekevää "firmaa", olen itse tilannus sieltä esim. mahtavan talvi velourpipon johon sai valita itse kuvan, värin jne ja myös farkut joissa tähtipaikat polvissa :) Nyt himottaisi näitä seuraavia käsitaidon näytteitä




TÄÄLLÄ on esimerkiksi yhteydenotto lomake.

Lisäksi siellä FB sivuilla on sellaiset mahtavan upeat kettufarkut...

Ja en tunne tätä tekijää, kunhan haluan jakaa muillekin vinkin mahtavista tuotteista!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Peppu pysyy, se on geeneissä!

Mulla on joku kauhea väsymyskausi ja silti öisin ei meinaa uni tulla.

Tänään kävikin juttu mitä mulle sattuu erittäin harvoin, eli katsottiin miehen kanssa elokuvaa ja minä nukahdin. Noin suunnilleen sataprosenttisesti se menee aina toisinpäin, tää oli siis extraharvinaista.
Eli väsytti (ja ok, se elokuva oli vähän tylsä, Moon. Sitä oli kehuttu paljon ja varsinkin epätyypillisestä sci-fistä ja hyvästä tunnelmasta ja pienieleisyydestä. Mulle vähän liikaakin sitä pientäelettä, vaikka loppua kohden paranikin).

Sitten menin ja luin jostain Iltalehdestä tai vastaavasta jutun jossa sanottiin, että vähä nukkuminen kerryttää vatsanseudulle rasvaa ja että jos on iso takamus niin se on, sille ei voi mitään, se on geeneissä (siis kiinteytystä voi vähän, mutta varsinaista pepun kokoa ei voi muuttaa.)
No, täähän selittikin mun ongelmat hyvin.
Nukun liian vähän, se on aivan selvää.
Joten se, että mahaan alkaa muodostuun tommonen vararengas onkin sen syytä, eikä mun tarvitse vähentää kakkujen, pullien ja irtokarkkien syömistä, Jee!
Lisäksi, voin lopettaa murehtemisen pyllystä. Se on ja pysyy. Joten voin lopettaa iän ikuisten peppujumppien teon, ne ei auta mitään.

Sen sijaan syön kakkua ja syytän äitiäni.

ps. joten kokeilen luultavimmin jo huomenna tätä: Leopardikääretorttu ! How cool is that?! :)


perjantai 23. marraskuuta 2012

Lego lego!

mm. Stockalta
Olen aina tykännyt Legoista. Lapsena näpersin Legoja paljon mieluummin kuin leikin esim. nukeilla.

Kun sain pojan olin valtavan tyytyväinen juurikin siihen Legoilla rakenteluun, se on ainoita leikkejä (piilosen ohella) johon minä lähden ihan täysillä aina mukaan.
Tehcnic legoista en kuitenkaan pidä, pidän nimenomaan joko vapaasta rakentelusta tai sitten erityisesti rakennusten näpertelystä valmiiksi saakka ohjeiden mukaan.

Ja nyt on sitten tullut markkinoilla tällaisia ->
Siis en todellakaan voinut vastustaa ja en todellakaan tiedä ostinko enemmän Isommalle vai itselleni... No ok, itselleni ;D
 Meille tuli nimenomaan The White House ja sen lisäksi ostin Empire State Buildingin! Sarjasta löytyi mm. Guggengeim museum ja Burj Khalifa.


En myöskään voi olla mainitsematta tässä loogisessa legot yhteydessä sitä, että Isompi kävi tänään taas vuosittaisessa hammastarkastuksessa. Ja se soitti niin tohkeissaan kävellessään kouluun takaisin, et tänäkään vuonna ei vielä yhtään reikää! 9 vuotta ilman reikiä on minustakin mainio suoritus :) Ja toinen tohkeilun aihe oli, et 5 hammasta heiluu! 5 kpl! Sit pojalla onkin melkein kaikki jo rautahampaita.
No, tänään onkin hyvä syy antaa ahkerasta hampaiden pesusta palkinto, mulla on kaapissa odottamassa Angry Birds Star Wars! Näiden hinta ei todellakaan ole paha, 9,90e/peli. Ja minua Star Warsit noin sataan kertaan nähneeni ilahduttaa hauskat lintuhahmot ja tuttu musiikki :)


Aamupalaa

Ei mitenkään harvinainen aamupala nykyisin. Mitenkäs ne mun ylimääräiset 7kg tulikaan, kellään tietoa....? ;)

torstai 22. marraskuuta 2012

Reuma-juttuja

Tänään olen vain ollut. Polvet muistuttelee jälleen itsestään, joten pakollinen pysähdyspäivä. Ihanasti kivut vienyt Enbrel vaihtui ikävien sivuoireiden myötä mulle aivan uuteen Cimziaan. Nyt sitten jälleen paskassa tilanteessa, jossa kipeydyn enemmän, kun uusi lääke ei vielä (ainakaan) toimi. Vaikutuksen pitäisi alkaa vuoden vaihteeseen mennessä noin suunnilleen. Jos ei ala niin muutetaan lääkitystä taas. 

kuva lääkeinfo.fi
Tämä on itse pistettävä lääke. Edelliset olivat sellaisia kynällä pistettäviä. Vaikka aikaisemmassa työpaikassa pistelinkin muita ihmisiä niin itsensä pistäminen on silti eri asia. Jännitti.
Tosiasiassa se Enbrelin kynä oli vaikeampi kun siinä oli niin tiukka se painonappi. Ja tosiaan, onhan mulla kokemusta tästä. Eka kerta vain oli inhaa.
täältä
Ja ei nyt voi sanoa, että hauskaa se olisi, mutta ihan ok. Mukavaa siinä on ruiskun muoto, sen helppo kädessä/sormissa pidettävyys. Ohessa kuva siis tästä vähän erilaisemman näköisestä ruiskusta->
Muuta en ole vielä huomannut kuin sen lievän kirvelyn pistoksen jälkeen. Joka on siis todella lievää.

Kuten aiempienkin lääkkeiden kohdalla, olen varautunut jälleen vaihtoon sitten kun se on ajankohtaista tai tulee jotain haittavaikutusta. Varovaisen positiivisella mielellä, kuten jo muutaman vuoden...

Tammikuussa tulee sit jälleen ostettua se omavastuu täyteen, eli pitää varautua siihen.. koska toki mulla olis muutakin käyttöä sille n.700e joka siihen jälleen kuluu.

Tammikuuhun mennessä pitäisi myös päättää lähdenkö vai enkö opiskelemaan, kuten olen aiemmin puhunut. Tosin se innostus lähteä oli tilanteessa jossa mulla oli Enbrel joka toimi kipuihin.
Nyt en jälleen voisi kuvitellakaan aamuisin raahautuvani mihinkään, hyvä jos kotona olen tämän viimeisen viikon raahautunut aamuisin keittiöön ja sohvalle... Päivällä kun aamujäykkyys helpottaa pystynkin taas johonkin kipulääkkeen turvin (Burana 800mg slow x2/pvässä). Mutta opiskelemaan? Ei just nyt. Eli lykkääntyy varmaankin taas syksyyn 2013.

Tai jos olisin positiivinen (mutta kun olen pessimisti-realisti niin onhan se vähän hankalaa?) niin voihan se olla, että ensikuussa tanssin jo ripaskaa tai rivitanssia onnesta kun kivut on helpottaneet? ;)

Tää oli nyt tällanen valivalivali, mutta koska mun blogiin aina välillä eksyy myös reuma-asioista tietoa hakevia niin pidän nyt jotenkin yllä tätä mun lääketilannetta!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Red Alert

Kiitokseksi siitä, että käytin eilen autotonta tuttavaa kaupoilla (pidemmän kaavan mukaan, 4,5h) sain häneltä ihanat villasukat. Voi tätä onnen tunnetta :) Uudet villasukat jalassa istun nyt näpyttelemässä ja ne on punaiset. Miten pelkkä väri voikaan saada lämpimän olon aikaan? Siis eihän ne sukat ole sen lämpimmät oli ne sit siniset vai punaiset :)

Googlettaessa tästä tietoa törmäsin Väriterapeutin tekstiin jossa sanottiin "Punainen on voiman, kiihkon ja energian väri. Se on voittajan väri. Punaiseen pukeutuva ei häpeä vartaloaan eikä seksuaalisuuttaan."

Harmi, että mulla on kotipäivä ja miehellä työpäivä tänään ;D Mulla on punaisten sukkien lisäksi punainen paita, hurrrrjaaa, ties mitä ois tapahtunut :D

 **tekstin lainaukset täältä




maanantai 19. marraskuuta 2012

Suuri pelko Pienellä ihmisellä

Pienemmällä on yksi asia jota se pelkää. Pienempi uskaltaa mennä piiloon pimeään vaatehuoneeseen milloin vain ja jaksaa kykkiä hiljaa piilossa yksin vaikka kuinka. Pienempi nukahtaa kiltisti omaan sänkyyn ja huutelee reippaasti vieraille ihmisille moikat kaupassa. Pienempi antaa ottaa terveyskeskuksessa verinäytteen inahtamattakaan, kunhan saa kaksi tarraa yhden sijaan lopussa. Ja Pienempi uskaltaa kysyä tätä asiaa etukäteen näytteenottajalta.

Pienempi uskaltaa myös leikkiä vieraiden lasten kanssa leikkipaikoissa ja tunnustaa tykkäävänsä kaveristaan ja halaakin mielellään. Varsin reipas 3½ vuotias siis.

Mutta se mitä Pienempi pelkää hurjasti on vessanpöntön rinkula! Että se on pelottava.
Ja se mikä on pelottavaa siinä rinkulassa menee näin (ja kuulen sen joka ainoa pissauskerta):


"Äiti, tiedäthän sen pojan joka tipautti rinkulan pippelin päälle?"

"Joo, tiedän. Mummi kertoi siitä minullekin ja minun veljelle kun minä olin pieni!"

"Mutta tiesitkö äiti, sitten se kuoli!!!"

No, en tiennyt.

Olen kymmeneen kertaan selittänyt Pienemmälle, ettei se poika kuollut. Eikä ainakaan siihen, että pippeli jäi rinkulan väliin. On se varmasti kipeää käynyt ja varmasti on lääkärissä joutunut käymään, mutta tuskinpa se kuoli (...toivottavasti).

Pienemmän mielestä se kuoli. Ja rinkula on pelottava.

Tekisi mieli etsiä tämä meidän entinen naapurinpoika jolle tämä hurja juttu tapahtui joskus hamalla -70-luvulla ennenkuin minua edes oli olemassa, ihan vain tarkistaakseni, ettei se kuollut. Mutta voi olla, että jos nyt kysyisin asiaa siltä Facebookissa (jos sattuisin tämän hyvin yleisen nimen omaavan nykyisin nelikymppisen miehen löytämään), niin luulen, että minua luultaisin joko jonkinsortin pervertikoksi tai ihan vain tavallisemmin hulluksi. Liekö pippelin omistajalla edes tietoa tapahtuneesta, poika on ollut jotain 2v silloin... Kerrotaankohan tätä tarinaa heilläkin sukupolvelta toiselle kuten muinaisen naapurinsa perheessä... ? :)

Ja sitten loikkaan aivan eriasiaan: mahtavasti nimetyn Tingelitangelia ja tilpehööriä blogin Suvi voisi ehkä lukea tässä joskus lisää hurjia paljastuksia, minulla on monta muutakin asiaa joita en osaa kuin viheltäminen ;) Olen suorastaan omituisen kyvytön moniin muille normaaleihin asioihin :D

lauantai 17. marraskuuta 2012

Today

 Menin katselemaan verhokankaita tänään Eurokankaasta. Keittiönverhot mielessä, olohuonekin tarvitsisi uudet verhot ja katselin kyllä niitäkin, mutta nyt ensimmäisenä ajattelin hankkia ne keittiön verhot.

 Mulla oli ajatuksena tällainen joku kaupunkimaisema tai taloja tmv, jotain esittävää silti. Pari vuotta sitten Euronkankaassa oli aivan mahtava kangas, jossa oli kerrostaloja ja taloja sekaisin valkoisella pohjalla, punaisia ja mustia ja harmaita. Silloin olin juuri hankkinut muualta keittiön verhot ja harmitti.
Tämä kuva mielessä menin nyt katselemaan löytyisikö jotain vastaavaa.
 Löytyihän niitä, mutta sitten löytyi muitakin. Niinkuin aina käy. Eniten ihastuin hullua kyllä tuohon alimmaiseen kettukankaaseen. Mutta talotkin oli kyllä kivoja, samoin puissa viehätti sekä kuva, että se ihana asia, että siinä on häivähdys violettia. Olohuoneesta näkee keittiöön ja olohuone on musta/valko/violetti (johon lisään keltaista tässä piakkoin).
Koska olin taas ihastunut useampaan kankaaseen kerralla niin pakko tehdä niin kuin usein ennenkin. Mietin ja annan alitajunnan tehdä työtä ja kyllä se sieltä jossain vaiheessa pompsahtaa, et mikä jäi eniten mieleen...

Muuten lauantai meni äidin kanssa kaupungilla kiertäessä, kahvilassa (naaam, juustokakkua!), pari vaatekauppaa (ilman ostoksia!!) ja sitten (tyypillisesti) lastevaatekassin kanssa kotiin.

Illaksi on luvassa pizzaa, eiliset hauskat kotivideot ja elokuva Neverland. Eilen katsottiin miehen kanssa upeasti nimetty Seeking a Friend for the End of the World. Draamakomediaksi sanottu elokuva jossa on Steve Carell, odotukset oli korkealla. Olen todella tykännyt Evan taivaanlahja, Salainen agentti 86, Hölmö, hullu rakkaus (erityisesti!!), elokuvista ja tietysti Konttorista. Ja komediat ei edes ole niitä mun elokuvia yleensä. Keira Knightley ei kuulu suosikkeihin, mutta menettelee.
Itse elokuva sitten? Ei kannata ottaa jos haluaa nauraa. Ei sillä, että elokuva olisi huono, mutta lukuunottomatta muutamaa hymyilyttävää(/naurattavaa) kohtaa ja hassua siivojaa elokuva ei todellakaan ole komedia. Rakkautta löytyy ja surullisuutta. Lopussa kyyneleet olisi varmaan tullut jos olisi rakkaushöperö joka itkee elokuvissa ;) minä en ole. Ei kuitenkaan varsinaisesti mikään hyvänmielen elokuva.

Ai niin ja katsottiinahan me miehen kanssa myös Chernobyl Diares kauhuelokuva. Mun on pakko aina nähdä nämä tällaiset, vaikka alussa jo arvaa aikalailla lopun. Sellaista ajantäyttökauhua, ei hirvittävän omaperäistä. Loppu olisi saanut olla kekseliäämpi... no koko elokuva olisi voinut olla kekseliäämpi. Mua jää näiden jälkeen aina tympimään ajatus, että samalla ajatuksella ja miljööllä ja mahdollisuuksialla olisi saanut niin paljon parempaa tulosta aikaan.

**kuvat Euronkankaan kotivuilta

torstai 15. marraskuuta 2012

Substanssii!

Sain blogielämäni ensimmäisen tunnustuksen ja kiitos siitä lähtee varsin subtiilille Periaatteen Naiselle!

Tottakai minun blogissani on ainesta (vaikka mihin), vielä kun aikakin riittäisi samanmoiseen :) Sisältöä koitan saada aikaiseksi, mutta olen vielä lapsenkengissä tässä asiassa, en esimerkiksi ole oppinut laittamaan fiksuja ajatuksiani ylös (jotta muistaisin myöhemmin kirjoittaa niistä), jolloin siitä seuraa se tosiasia, että päässäni enemmän tilaa vievät harmittomat ajatukset pääsevät tänne ihmisten ilmoille paljon useammin kuin ne fiksut pähkäilyt :)


 Tunnustukseen (iih!!) liittyy, että kirjoittaa mukaan 8 satunnaista asiaa itsestään. Joten täältä pesee:

1) Luen välillä teinikirjallisuutta. Luin Nälkäpelit reilusti ennenkuin ne olivat ns. muotia. Nyt luen Ally Condien Crossed:a. Lähinnä siis teinien puolelta tulee etsittyä scifiä ja fantasiaa.

2) Rakastan tumman violettia väriä. Niin pukeutumisessa kuin sisustuksessa. Taidan mätsätä verhoihini :)

3) Haluaisin harrastuksen. Selaan jatkuvasti kuntosalien yms tuntilistoja haaveillen milloin astangajoogasta, milloin hotjoogasta (tämän hetkinen haave nro1) ja toisinaan afro dancesta. En saa lähdettyä mihinkään. Ehkä joskus...

4) Jos saisin viettää kotonani viikonlopun täysin yksin, se sisältäisi tasan kirjoja ja pari elokuvaa. Ja sängyn. Haaveilen siis myös siitä, että saisin nousta sängystä rauhassa, milloin haluan ja haahuilla kotonani miten haluan ja maata viltin alla villasukat jalassa niin kauan kuin haluan :)

5) Tykkään höpötellä puhelimessa pitkiä aikoja. Teininä soitimme kavereiden kesken puheluita joissa soitimme toisillemme mankalla (!!) c-kasetilta luurin kautta musiikkia, yleensä radiosta nauhoitettuja kappaleita. Joissa suututti se, kun juontaja alkoi puhua kappaleen lopun päälle :D Nykyisin en sentään soittele musiikkia puhelimeen, mutta edelleen jos minulla on asiaa niin soitan mieluummin kuin esimerkiksi laittaisin viestiä txt tai facebookissa tmv.

6) Inhoan suolakurkkua. Kierrän kaukaa kaupoissa ne suolakurkkutynnyritkin. Haju on hirvittävä.

7) Tulen nälkäisenä valtavan kiukkuiseksi. Koitan olla olematta niin nälkäinen koskaan, se ei ole hauskaa katseltavaa.

 ja viimein se nro 8) Tykkään julkkisjuoruista.

Mun pitäisi laittaa tämä eteenpäin 8 bloggarille, mutta vaikka luenkin paljon mahtavia blogeja niin nyt ei älli riitä jakamaan niin usealle. Joten tyydyn jakamaan tämän seuraaville uusille ja vanhoille tuttavuuksille:

kiki´s home everything-has-beauty..., Usko tai Pois Blogit.

Jostain kumman syystä en ensimmäiseen enkä viimeiseen blogiin pysty kirjautumaan lukijaksi vaikka kuinka yritän, lueskelen sen sijaan sitten sieltä taustalta. Nämä ovat myös uusimmat tuttavuuteni joiden lukemisessa olen aivan alkuvaiheessa, lupaavalta vaikuttaa :) Everything has beuty, but not everyone sees it...- blogi taas kuuluu blogeihin joita aloin lukea blogeihin ylipäänsä tutustuessani ja olen lukenut siitä saakka.



keskiviikko 14. marraskuuta 2012

LivBox

Vastaanotin tänään sähköpostiini LivBox kutsun ja samantien tilasin palvelun itselleni. Mahtavaa!!

LivBoxin kuva LivBoxin nettisivuilta


LivBox tietoa! Marraskuun kosmetiikkapakettiin en ole päässyt, se on ilmeisesti ollut harvoille ja valituille oleva lähetys mainostusmielessä, mutta jospa nyt saisin ihanaisen yllätyspaketillisen kosmetiikkaa joulukuuksi ( ja tammikuuksi ja helmikuuksi!).

Kokonaishinnaksi tuli pikkaisen päälle 40e postikuluineen ja tilattavissa oleva aika on 3kk, jatkuva tilaus on tulossa valikoimiin myöhemmin. Jos tämä on yhtään niin hyvä kuin Brittien GlossyBox niin jatkan kyllä tilaamista!

GlossyBox toimii Briteissä (ja yhteensä 15 maassa, sis. mm. Ruotsin!) sillä periaatteella, että joka kuukausi maksetaan 21 puntaa (käsittääkseni) ja sieltä lähetetään tuotepaketti, jossa on 5-6 erilaista kosmetiikkapakkausta, esimerkiksi rasvoja, kynsilakkoja, huulikiiltoja yms, vaihdellen joka kuukausi eri tuotteita ja eri firmoja. Ideana on se, että ihmiset (naiset, heh) saa kokeilla uusia tuotteita.

LivBoxin pitäisi ilmeisesti toimia samalla tavalla.

Suomen marraskuun LivBox paketti sisälsi Boss Nuit Body Lotion, Isadora magneettilakan sävyllä Nothern light, Lumene Time freeze pikakaunistajan, Goshin musta/harmaa/helmenvaalea sävyisen luomiväripaletin ja vielä musta silmämeikkikynän (ilmeisesti Rimmeliltä?).

Briteissä boxissa on yleensä pari normaalikokoista tuotetta ja sitten kokeilukokoisia/minikokoisia tuotteita, Suomen paketista en tiedä vielä. Marraskuussa ainakin oli tuon 5 tuotetta. Ja blogiin pitäisi ilmeisesti tulla sitten vielä meikkivinkkejä aina niistä tuotteista joita paketista paljastuu :)

Myönnän olevani kosmetiikan suurkuluttaja ja mainoksien armoton uhri. Juoksen aina ostamaan uuden, mullistavan ripsivärin ;D joten toivon tämän tuovan helpotusta ainaiseen "haluan kokeilla sitä&sitä/vielä tätä"-meikkihimotukseeni :)







tiistai 13. marraskuuta 2012

Computer Technical Support HotLine

Olipa ärsyttävää. Netti lakkasi toimimasta ihan yhtäkkiä sunnuntai-iltana. Koitettiin kaikkia osaamiamme keinoja miehen kanssa. Jotka siis rajoittuvat siihen mahtavan tekniseen osaamiseen, että vedämme johdot irti ja käynnistämme uudelleen. Mies osasi myös jotain muuta johon sisältyi erinnäistä näpyttelyä joka ei johtanut mihinkään. Tosin meidän mielipiteemme erosivat oliko sen kokeilemisessa järkeä vai ei. Mies on (tieto)teknisissä asioissa aivan yhtä ulalla kuin minäkin.

Osaamme toki perusasiat, mutta tällä kertaa niistä ei ollut mitään hyötyä. Kaikki muu toimi, netti ei.
Toki soitimme varmistuksen Soneraan. Netti kun on myös pätkinyt usein Soneran takia. Soittamaan pääsi maanantai aamuna. Ja jotenkin olinkin jo aavistellut, että se vika oli meidän päässä kaapelia.

Eilen illalla mies soitti kaverilleen joka "osaa näitä hommia". Minä kysyin, että miksei sille soitettu jo sunnuntai-iltana? No kun mies oli ajatellut hoitavansa homman itse.
Eli nykivänsä johtoja edes takaisin(ko)?

Onneksi se kaveri osasi sen hommansa. Eikä huolinut rahapalkkaa, kun "hauskaahan tää oli". Meillä on ilmiselvästi hänen kanssaan eri mielipiteet hauskuudesta.
Minun mielestäni tosin oli myös hauskaa kun se netti sitten alkoi toimia.

Ei tosin olisi pitänyt kysyä kysymystä "Mikä siinä sitten oikein lopulta oli vikana?" kun se miehen kaveri oli lähdössä ovesta. Vinkkinä muille tekniikkatumpeloille, älä kysy, et halua tietää.
Siinä oven raossa meni 10min arvokasta aikaa jonka olisin voinut käyttää vaikka viikkaamalla pyykkiä taia katsomalla Alaskan taivaalla. Ainakin noista hommista olisin ymmärtänyt jotain. Nyt nyökkäilin niin ahkerasti näyttääkseni edes jotenkin fiksulta, että niska on kipeänä.
En siis ymmärtänyt kuin max. 2 lausetta. Nekin taisivat olla: "Siis ymmärräthän?" ja "Se siinä siis oli, jos tulee toiste niin soitatte vaan mulle uudestaan". Tykkäsin tuosta viimeisestä lauseesta ja sille nyökkäsin oikein pontevasti.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Ella ja kaverit

Aika moni varmasti tietää Ella-kirjat ja niiden kirjoittajan, Timo Parvelan. Jos ei muusta niin vähintään Yhteishyvä- lehden kolumneista tai sitten Meidän Perhe- lehtien kolumneista. Ella ja kaverit  on Parviaisen moniosainen kirja-sarja. Vuodesta 1995 saakka julkaistuja kirjoja on tähän vuoteen mennessä julkaistu upeat 17 (!!) osaa (+juhlakirja) ja kirjoista on tullut jo yhteisteokset osat 1-3 ja 4-7. Lisäksi Ellaa on viidellä äänikirjallakin.

Ella on tyttö. Parvela on mies. Minua ainakaan ei tässä haittaa ollenkaan asetelma jossa aikuinen mies kirjoittaa tytön näkökulmasta. Ella kuitenkin on lapsi. Tai no, noin niinkuin kouluikäinen.
Ella-kirjat ovat mukavasti vauhdikkaita, sopivan sukupuolettomia ja jos aloittaa aivan sarjan alusta niin kirjan henkilötkin (hitaanlaisesti tosin) kasvavat hieman lukijansa mukana, vaikkakin Ellan luokka tuntuu olevan jatkuvasti toinen luokka :)

Minusta Parvela on hauska. Ja lisäksi hän todella taitaa ymmärtää lapsen logiikkaa :)
Meillä Ellaa on luettu ahkerasti Risto Räppääjien ohella.
Kun tajusimme joulukuussa elokuviin tulevan Ella-elokuvan niin olemme koko perhe varsin innostuneita, RR-elokuvista kun tykkää meillä isää myöten kaikki.

Ellan kuva napattu täältä
Tosin ainakin trailerin perusteella Ella ei sovi Pienemmälle, joten Isompi taitaa saada nauttia siitä ensin ihan vaikkapa elokuvissa äidin kanssa :)
Voi tosin olla, että elokuva sitten loppujen lopuksi sopii kaikille meillä, Pienemmällekin, kuten juuri esim. Räppääjät.

Ella ja kaverit -elokuva perustuu vuonna 2008 julkaistuun Ella ja Äf Yksi -kirjaan.

28.12.2012 elokuva tulee ensi-iltaan, sitä ennen voi kurkkia vaikkapa Ellan ja kavereiden omia nettisivuja täällä!

torstai 8. marraskuuta 2012

Arkiajatuksia

Siis mullahan oli taas päässä vaikka mitä kirjoitettavaa, päivällä. Pitänee opetella kirjoittamaan haluamani ajatukset muistiin, jottei käy niinkuin taas tänään. Nyt kun istuin tähän koneelle niin päässä ei ole enää (melkein) yhtään ajatusta.

Normaalisti kirjoitan TO DO-listoja vähän joka asiasta, joten ei suurta muutosta siihen asiaan, pitää vaan jotenkin vielä muistaa, että pitää muistaa kirjoittaa ajatuksensa ylös ;)

Eilisen hurjan siivouspäivän vastapainoksi tänään oli hurja telkkarin töllötyspäivä :) katsoin aivottomana kaikennäköisiä ohjelmia sohvalla maaten. Esikoinen oli koulussa vain 9-12, mutta koska läksyjäkin tuli vain yhdestä kirjasta niin hän kirmasi kaverilleen heti läksyjen jälkeen ja Pienempi taas pääsi mummolaan lellittäväksi jo aamulla :)

Taidan muuten alkaa kutsumaan täällä blogissa Esikoista Isommaksi, tuntuu loogisemmalta ja lisäksi mukavammalta. En oikein tiedä miten kutsumanimeksi täällä livahti tuo esikoinen, en todellakaan käytä moista sanaa ollenkaan oikeastaan normaali elämässä...

Wikipedian avulla selvisi mitä on kyyttö. Kuva napattu reseptilinkistä.
Minun päässäni pyörineitä vähemmän tärkeitä asioita TOP5:

1) Sebastian Vettelin suomenkielen taito

2) Kyyttöpata. Niin herkullisen näköistä, mutta siis mitä se on....?
Googlauksen jälkeen päädyin siihen, että kokeilen jos vain keksin mistä saan kyyttöä...




3) Sally Hansenin kynnenkovettaja on ensimmäinen joka todella toimii minulla.

kuva upea.fi






4)  Miksi alkutalvesta iskee aina sisustusvimma jossa kotiin pitäisi saada jotain pehmeää, karvaista tai pörröistä? Pehmeästä tykkään muutenkin, mutta karvainen ja pörröinen kuuluu mun valikoimiin... no ei ikinä. Mutta joka syys/alkutalvi sama juttu, huomaan hipelöivänä kaupassa omituisia tekoturkispeitteitä ja muuta vastaavaa... Jokohan joskus lankean? Oikeastaan sama koskee neulepaitoja. En koskaan käytä niitä (neule- ja villatakkeja kyllä, mutta en paitoja). Ja taas viime kauppareissulla ihastelin tangolla kohtuullisen kirjavaa pyllynpeittopituista villaneuletta...

Tämä KappAhlin paita esim. on yksi esimerkki, jollainen olisi ihana, mutta jollaista tuskin tulisin käyttämään:

5) Mistä hemmetistä löydän kankaan joka kelpaa verhoiksi keittiöön? Olen vakaasti päättänyt teettää verhot keittiöön(kin). Mitoilla teettäminen alkoi makuuhuoneen verhoista, levisi olohuoneeseen ja nyt teetän ilmeisesti keittiöönkin. Lastenhuone menee vielä Anttilan söpöillä turkooseillä verhoilla, mutta kuten äitini ystävällisesti minua kutsuu, olen "täydellisyyden tavoittelija". Haluan verhoihin millintakasti oikean pituuden ja haluan, että ne "istuvat". Tiedän, että sanaa käytetään yleensä jostain ihan muusta (niin, vaatteesta...), mutta kun tässä on se sama asia. En halua, että verhoissa on rytty siellä ja laskos tuolla vaan, että ne ovat just eikä melkein. Joten tieni ilmeisesti nyt loppuviikosta käy Eurokankaaseen, siellä on kai laajin valikoima ja olin oikein tyytyväinen makkarin verhoihin jotka teetin siellä, toisin kuin muualla teettämiini olohuoneen verhoihin (jotka himottaisi vaihtaa myös, ellen tietäisi, että aika moni pitäisi hulluna tätä ideaa... included armas mieheni...)

Ja nämä kaikki mahtavat ajatukset leijailivat aivoissani kun makoilin sohvalla ja katselin mm. Smashiä 3 jaksoa, Hubottien viimeisen jakson (vihdoinkin), Muuttajia 4 viimeisintä jaksoa, Middlen tämän päiväisen jakson ja Hurjan remontin. Ai niin, unohtamatta mun ultimate favourite pään tyhjennys ohjelmaa: Pikakurssi kodinostoon Liviltä. Tosin linkin takaa paljastuu Kanadaan painottuvan versio jossa ostajia ohjaa Sandra, kun taas katsoin tänään Liviltä tulevia osia (jotka on muuten kuvattu tänä vuonna!) joissa juontajana on minusta vähemmän miellyttävä Egypt. Nelosellahan aamupäivisin tulee vanhoja Sandran juontamia jaksoja :)

Ja jos toista (Nolohkoa!) pääntyhjennys(/hyvänmielen) ohjelmaa kysyttäisiin minulta niin mainitsisin mm. sarjat Yhteinen taloprojekti, Häät sulhasen tapaan, Kodikkaasti vuokralla ja Hulluna häämekkoihin... Siis muutaman mainitakseni, nauhoitan boxille viikolla ja katselen sunnuntai iltapäivisin kun pojat puuhailee miehen kanssa tai ovat ulkona ja mulla on villasukat, teetä ja jäätelöä :)


tiistai 6. marraskuuta 2012

Kahvin voimalla

Juon normaalisti kupin päivässä. Väsypäivinä ehkä kaksi. Tänään juon juuri neljättä kupillista. Oma vika, mitäs katsoin Rock of agesia yö kahteen. Se kostaantui siinä vaiheessa kun Pienempi päätti herätä 5.20.

(tietysti)Pauligin
Tänään minua pitää hereillä ja pirteänä kaksi (minulle) uutta kahvituotetta. Myönnän, pidän Angry Birdsistä. Teki suorastaan vaikeaa olla ostamatta Pommilintu Espressoa, vaikken juo espressoa. Ostin ihan perus-suodatinkahvia, Early birdiä, ihanassa Ab-pussissa, tulee väkisinkin hyvälle mielelle jos ei pussista niin vähintään siitä, että Pauligin nettisivuilla voi testata aamuäreytensä tason:

Aamuäreys testi!!







Ted Baker arvonta linkki!!

First class ticket-blogissa arvotaan tämä ihanuus:

Ja jos arvonnassa ei onni käy myötä, näitähän saa ostettua myös täältä the handbag superstore. Olen itse tilannut vasta kerran, mutta tilaus ja toimitus oli pikaista ja helppoa ja ainakin omalla kohdallani sain ihanan laukun normaalia edullisemmin :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Se ei ole OK.

Olen usein ollut tilanteessa, jossa olisin halunnut tukea ja apua. On ollut sairasteluita, onnettomuuksia ja niistä toipumisia, työpaikan menetystä, kaikenlaista. Minä olen vain siinä vaikea ihminen, etten pyydä apua. Joskus myöhemmin kaverit ovat sanoneet, että olisinhan minä auttanut, mikset kertonut?

Niin, miksi en? En oikeastaan osaa sanoa. Jo pienenä, ala-asteella, pari vuotta kestänyt koulukiusaaminen oli asia josta en kertonut, sieltäkö se kumpuaa? Se loppui siihen, että nousin fyysisesti pahinta kiusaajaa vastaan, siitä en ole ylpeä. Olisi se varmasti loppunut fiksummin jos olisin kertonut jollekin aikuiselle. Omalle äidilleni, joka on minulle edelleen hyvin läheinen, miksi en sanonut sanallakaan, vaan esitin vahvaa ja itkin itkuni kotimatkalla jotta kotiin tullessa voisin näyttää iloista naamaa. Opettaja oli vanhan kansan miehiä, hän tiesi kiusaamisesta, mutta hänen mielestään "lapset selvittävät lasten asiat keskenään".
Tämän takia olenkin erittäin iloinen oman Esikoisen opettajan hyvin hyvin tiukasta kurista ja kontrollista kiusaamisen suhteen.
Toki huokaisin minäkin, entinen koulukiusattu, kun pojalta tuli ensimmäinen lappu koulusta kiusaamisasioissa viime viikolla. Kyseessä oli tilanne jossa poika oli parin muun pojan kanssa heittänyt pallolla tyttöihin päin. Keneenkään ei ollut osunut, mutta teko oli tahallinen, poikakin myönsi sen, "Haluttiin vähän kiusata".
Tämä yksittäinen tapaus ei ole vielä hälyttävää, ei edes opettajan mielestä, mutta se, että asiaan puututaan heti, se ettei minkäänlaista häiriköimistä tai kiusaamista hyväksytä, lämmittää minun mieltäni. Olisipa joku puuttunut minunkin tapauksessani, vaikka ylireagoinut, sekin on niin paljon parempi kuin aikuinen joka kääntää päänsä ja jatkaa asioitaan tai juttelua toisen aikuisen kanssa, vaikka lapsella tai nuorella siinä lähellä on silminnähden hätä.

Minua ei kiusattu fyysisesti, mutta henkinenkin on aivan yhtä paha. Se, että rinki sulkeutuu jos kuljet lähellekään. Se, että sinua vältellään, koska sinulla on kirppuja vaikka todellisuus on aivan toista, joku vain on saanut suurimman osan koulusta uskomaan siihen, sinuun pidetään siis todella pitkää välimatkaa, kunnes asia on "vanha vitsi", sitten keksitään jotain uutta. Opettajalle kerrotaan sinun luntanneen kokeessa viereiseltä oppilaalta, vaikka et ikinä uskaltaisi edes tehdä niin. Luokkaretkellä kukaan ei istu viereesi bussissa, toiset istuvat mieluummin kolme kahden paikalla.

Voi kun aikuiset avaisivat silmänsä! Puuttuisivat asioihin! Vaikka minusta tuntuukin, että nykykoulussa asiat ovat vähän paremmin ja monikulttuurisuus ja ihmisten erilaisuus enemmän arkea lapsillekin niin silti näistä asioista pitäisi puhua enemmän ja jokaisen äidin ja isän pitäisi pitää silmänsä auki. Oma lapsi voi näyttää todella reippaalta, voi lähteä reippaasti aamulla kouluun, mutta onko hänellä kavereita, oikeaa ystävää, sitä jonka kanssa voi kulkea välitunnilla.
Ja onko näin oikeasti vai sanooko lapsi vain sen kotona, jotta äiti ei huolestuisi?
Koulun ja kodin välillä voi pitää yhteyttä, kysellä siltä opettajalta, että miten minun lapseni pärjää, mitä hän puuhaa koulussa, kuinka hänellä menee?

Ja niissä pihaleikeissä, on välillä aivan ok käydä vilkaisemassa ikkunasta tai vaikka ihan siinä pihallakin "muuten vaan", aina ei kannata luottaa oman lapsensa kyllä osaavan, porukassa fiksumpikin lapsi sortuu välillä tyhmyyksiin.

Tällaisia ajatuksia tälle aamulle.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Ja viikonloppu takana...

...ainakin melkein. Aika väsynyt kotiinpalaaja olen. Hirmuisesti "En kyllä ikinä laula karaokea"- karaokelaulajan väsynyt ääni muistuttaa eilisestä ja montako viinikarahvillista vedettiinkään,öööh... Ja sit puhuttiin älykkäästi paljon siitä kuinka Cheekistä on tullut aika makee ja kuinka Jonne Aaron kuulostaa paremmalta suomeksi ja sitten paljon sellaista parisuhdepuintia mitä voi harrastaa kerran vuodessa noin viinipullonpohjasyvällisesti... :)

Hauskaa oli :)

Ja huomenna arki palaa ja toivon ahkerasti, ettei tämä omituinen pöhnäinen ja pääkipuinen olo (siis mitä, onko sillä nimikin.. mikä, krapula? Koskaan kuullutkaan....) ei siirtyisi jatkumaan aamuun saakka.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Weekend yeah!

Nyt onkin edessä spontaanisti vähän parempi viikonloppu jota varten aloin ehostautumaan (mikä fantastinen vanha sana!) jo valmiiksi. Lähtö tapahtuu parin tunnin päästä :) Tiedossa on parhaita ystäviä, eli parasta seuraa, elokuvia, tanssimista, musiikkia ja ehkä huomenna hieman tätä tyypillistä aikuisten pöljäilyä, yökerhossa :)



Oikein mahtaa viikonloppua kaikille!!

torstai 1. marraskuuta 2012

Autiolle saarelle mukaan, blogihaaste

Haasteen ideana oli nimetä omia luottokamoja vanhaan City-lehden tyyliin, muistatteko vielä? Luovan alan ihmiset aina mainitsi sähköä vaativia juttuja, läppäriä yms luottotavaroitaan. Mutta kuten Periaatteen Nainen jolta tämän haastavan haasteen sain :) mainitsi, niin toki autiosaari on autio ja tuskin pistokkeellinen?!

Kiitoksia tästä haasteesta siis ja innolla täyttämään luottotavaroilla autiota saarta!

Ykkösenä mukaan tulisi kirja. Vaikeustaso toki nousee siinä vaiheessa kun pitää valita mikä kirja  kun kokonainen kirjasto tuskin mahtuu laukkuun ;) Sanon, että Taru sormusten herrasta koska sen olen lukenut elämässäni useasti uudestaan (ja lisäksi sujauttaisin Linnunrata-trilogian vielä sivutaskuun, heh..).

Toisekseen ottaisin Bepanthenin punaisen voiteen (salvan?).
Bepanthenista tietoa
Käytän sitä joka päivä johonkin. Tykkään vaan hirmuisesti ja se auttaa vähän joka asiaan, tosin haastavassa blogissa mainittiin Elisabeth Ardenin voide josta olen kuullut kehuja usein, mutta onko (kosmetiikka-)yleissivistyksen puutetta myöntää etten ole koskaan kokeillutkaan, vaikka suunnilleen joka toisessa kosmetiikkaan painottuvassa blogissa&lehdessä&nettijutussa kaikki kehuvat tätä luottovoiteekseen? Ja minä juntti menen edelleen Bepanthenilla :D

Kolmanneksi on pakko niputtaa kaksi tuotetta: selvityssuihke&hiusharja. Mun hiukset on paksut ja ne menee jo tuulessa solmuille, mulla ei luultavasti olisi mitään vaikeuksia hankkia noin vuorokaudessa luonnon muovaamia rastoja päähäni. Olen jo muutamia vuosia ilahduttanut itseäni Natusan Kids Star Shine Balsam Sprayllä ja sen iloisilla lastenelokuvista tutuilla hahmoilla ;)
Siis niinkuin oikeasti, toimii.

Mitähän vielä... Siis mitä en haluaisi rahdata mukanani olisi varmasti helpompi kysymys, en esimerkiksi missään nimessä ottaisi mukaani sitä yhtä tekokukkaa jonka rahtasin Ikeasta ensimmäiseen omaan asuntooni ja joka on jotenkin kummasti aina päätynyt johonkin esille uudessa kodissa vaikka rehellisyyden nimissä se alkaa jo näyttämäänkin ikäiseltään, eli toistakymmentä vuotta kun olen jo sitä rahtaillut...

Mutta pakkohan mun ois muuten pakata mukaan villasukat!! Miten meinasin unohtaa, ne saa olla mun bonustuote. Ilman villasukkia en varmaan pärjäisi, vaikka oletankin kyseessä olevan lämpimän aution saaren, enkä minkään Eglintoninsaaren. Mutta koska käytän villasukkia kotona ollessani ja varsinkin nukkuessa sekä kesällä (joo-o!), että talvella, niin pakkohan ne ois olla mukana!

Haastan mukaan vastaamaan Emmiveeran, Handen ja vielä Anujohannan koska seuraan heidän blogejaan aktiivisesti ja Anujohannalle toivon tästä hupia sen allergiataistelun keskelle, jos vaikka jaksat :)