Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 29. syyskuuta 2012

Päästä mut pois ja Anna mun olla!

Jostain syystä nuo kaksi kohtaa kahdesta eri kappaleesta soi toistona päässä tänään.
Tämä lapsiperheen sairastelu- helvetti sais jo loppua, kiitos.
Kolme viikkoa on mennyt niin, että ainoat mun kotioven ulkopuolella käynnit voi laskea yhden käden sormilla ja kaksi niistä oli tk:ssa, joten ei hirveesti naurata.
Nyt kun sitten kaikki muu alkaisi olla kasassa hyvin, niin eiköhän mulle iskenut iriitti ja polvi kiukkuaa.. Stressin laukeamista tjn, en tiedä, mutta jotain sellaista sen täytyy olla.

Kauankohan muuten menee, että enterorokon nuo jäljet lähtevät pois? Pienemmällä ja mulla on vielä niitä jäljellä. Pienemmällä kropassa, mulla käsissä ja jalkapohjissa. No, onneksi ei naamassa :)
Pienempää jaksan rasvailla ja se on selvästi auttanutkin, saatiin tk:sta lääkäriltä resepti johonkin ihan meille uuteen kortisoniin, Fusidin-Hydrocortison  ( lisätietoa siitä täältä). Lähinnä siis lievästi tulehtuneisiin kohtiin, poika ei malta olla räpläämättä niitä. Lisäksi iho kuivui taas korpuksi, tietty rokon vaikutuksesta sekin ja Essex plussaa kuluu!

Mutta miten sitä pitääkin niin tarkkaa huolta Pienemmän (ja Esikoisenkin) ihosta ja olosta, rasvaa joka punoituksen ja kuivankohdan ja näppylän ja omiani en ole saanut rasvattua juuri ollenkaan?
Siinä vaiheessa kun rasvaus omiin käsiin ja jalkoihin vilahtaa mielessä niin mieleen vilahtaa myös sohva, viltti ja tv tai kirja.. Ja sitten se jää. Nukkumaan mennessä vilkaisen vielä ohimennen rasvaputeleita ja tuubeja korissaan siinä yöpöydällä, mutta painan kuitenkin mielummin pään tyynyyn.

Olen ollutkin aivan järjettömän väsynyt viime aikoina. Sekin varmaan sen vaikutusta kun ensin tsemppaa kolmisen viikkoa ja yöunetkin jäi kohtuu lyhyiksi niin nyt ottaa sit takaisin.
Viime yönä näin aivan kummallista unta liskosta jonka niskasta kasvoi säikähdyksessä violetteja orvokkeja ja minä seikkailin liskon kanssa lentokoneessa peläten sekä liskoa, että lentokoneen tippumista.

Onneksi muutama aamu sitten, taisi olla tiistai-aamu, heräsin vasta siihen kun ulko-oveen koputettiin. Onneksi tämä siis siksi, että takana oli n.14h yöunet, kainalossa Pienempi ja se joka herätti oli koulusta tullut Esikoinen jolla oli jäänyt avaimet aamulla kotiin. Eli tuli "vähän" nukuttua, klo. oli 12.30 kun herättiin :)

Herään kyllä aamuisin laittamaan Esikoisen kouluun, mutta se vie n.35min ja kun ovi loksahtaa kiinni pojan selän takana niin painun takaisin sänkyyn, mikään ei nukuta niin hyvin takaisin uneen kuin lämmin 3v joka kääntyy kainaloon nukkumaan!

Koitin tehdä suoristusraudalla kiharoita. Juu, ei todellakaan mun juttu. Sain aikaiseksi vain harakanpesän joka ehkä etäisesti saattaisi muistuttaa kiharoita jos katsoisi oikein sumuisten aurinkolasien läpi.
Millainenkohan se kiharrintikku tai joku vastaava olisi....?

Nyt musiikkia, kynttilöitä (lapset nukkumaan, mikä haukotuksista päätellen ei vie kauaa) ja joku lisäisi varmaankin et punaviiniä, mutta minä juon mielummin Garagea ;)

Ihana Stand by me!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Elokuvaa & kirjaa

Katsottiin viikonloppuna kaksi elokuvaa, ATM ja The cabin in the woods. Molemmat edustavat kauhu/toiminta osiota, sitä joka viihdyttää vaikka usein toistaakin samaa kaavaa.

No, näissä molemmissa oli jotain erilaista. ATM:ssä jos peruslähtökohta oli virkistävän poikkeava, vaikka sitten ne säikyttelyelementit olivatkin aika tavallisia. Loppuratkaisu saattaa tympäistä ihmisiä jotka haluavat "helpon" ja perinteisen lopun.

IMDB
En muuten ymmärrä sitten yhtään miksi elokuva on saanut Suomessa ja ilmeisesti joissain muissakin maissa nimekseen No escape? Ajatellaanko sitä, että ATM ei avaudu nimenä...? Vaikka aika varhain elokuvassa kyllä varmasti tajuaa miksi se nimi on ATM :)
Tässä elokuvassa oli virkistävää myös aika uudet naamat, eli näyttelijät ei olleet mitään joka elokuvasta tuttuja.













Toinen tosiaan oli sitten The cabin in the Woods jossa on Chris Hemsworth (jonka pikkuveli muuten on Liam, Nälkäpelistä!). Tästä taas voi sanoa, että sitä luulisi tämän olevan vain peruskauhu-huttua, mutta silloin luulee väärin. Tätä kuitenkin on ollut tekemässä (kirjoittamassa) Joss Whedon ja Drew Goddard (joka myös ohjaajana), joten siitä jo voisi arvata, että tulossa on jotain vähän enemmän.
IMDB

Enempiä paljastamatta voin arvostella vain oman kokemukseni perusteella :) Ihan ok leffa, vaikka toisaalta saatoin odottaa jopa vähän enemmän. Efektit jees, tarina vähän turhankin monimutkainen, suoremmalla tarinalla elokuva olisi ollut ehkä hieman... järkevämpi? :D Sanon minä jonka mielestä jokaiseen elokuvaan voisi ujuttaa fantasiaa ;)
No, juoni vain oli minusta tarinan mätkimisosioon nähden turhankin mutkikas. Elokuvan olisi joko pitänyt pohjustaa ja avata tarinaa itsessään enemmän tai sitten keskittyä enemmän siihen peruskauhukauraan.
Tylsää hetkeä ei tullut, siitä plussaa.

Ja tässä sama kuin 21 Jump Streetissä, lopussa vilahtaa ilahduttava näyttelijä yhtäkkiä yllättäen :) Näistä aina plussaa!



Sitten kirja. Ollaan sairastettu tässä urakalla, ensin pojat, sitten minä ja sitten taas pojat ja nyt ollaan minä ja Pienempi vielä enterorokon kourissa. Eilen luin yhdeltä istumalta (hyödyntäen miehen viimeisen vapaapäivän ja rehkittyäni puolikuntoina aamun imuroiden ja pyyhkien pölyjä) Jim Thompsonin kolmannen Kari Vaara- dekkarin (Jim Thompson Wikipediassa).
Eihän nämä Thompsonin dekkarit mitään maailman ihmeellisimpiä ole, mutta tykkään. Aika perusdekkareita, tosin näissä ehkä väkivalta on vähän suoraviivaisempaa ja jyrkempää kuin joissain suomalaisissa dekkareissa. Mutta se selittynee sillä, että kirjailija on Suomessa asuva amerikkalainen?
Wikipediassa tosiaan näytti lukevan, että Kari Vaarasta/kirjoista tehtäisiin elokuva ja voisin hyvinkin kuvitella näiden toimivan elokuvina jopa loistavasti, kunhan kaurismäkeläisyys unohdettaisiin ja haettaisiin nimenomaan amerikkalaista poliisielokuvan tyyliä suomalaisilla maisemilla :)



lauantai 22. syyskuuta 2012

Jotta muistaisin mikä on tärkeää

"There are places I'll remember
All my life though some have changed
Some forever not for better
Some have gone and some remain
All these places had their moments
With lovers and friends I still can recall
Some are dead and some are living
In my life I've loved them all

But of all these friends and lovers
There is no one compares with you
And these memories lose their meaning
When I think of love as something new
Though I know I'll never lose affection
For people and things that went before
I know I'll often stop and think about them
In my life I love you more

Though I know I'll never lose affection
For people and things that went before
I know I'll often stop and think about them
In my life I love you more
In my life I love you more"

-The Beatles In My Life-

Aina välillä vaikeina päivinä sitä tulee katsottua taaksepäin ja mietittyä tekikö jossain kohdin sellaisen valinnan, jota nyt katuu. Joka kerta tähän saakka olen todennut, että kaikista ongelmistamme huolimatta en kadu yhtään mitään. Ja samaa ajattelin jälleen tänään :) Rakkaus on ikuista ja kaiken se kestää <3 br="br">

perjantai 21. syyskuuta 2012

Vähän (?!) väsynyt

kuva täältä
Kuva ärsyttää minua. Suuresti. Joku roskaposti ilmoitti minulle, että lähdevesiautomaatin hankinta auttaisi väsymykseeni (kuva juurin ko. s.postin linkin takaa).

"Oletko väsynyt, tarvitsetko lisää energiaa?" Joo-o, todellakin!

Esikoinen sairasti alkuviikosta. Aluksi ei tietysti ollut hajuakaan mikä sitä vaivaa. Ihme ripuli-kuume-päänsärky aaltoja. Ja minä vauhkona googlettamassa vaihtoehdot munuaisvauriosta aivokasvaimeen. No se on enterorokko. 5 päivää kesti kun näpyt ilmaantui. Onneksi hoksasin vilkaista suuhun, koska muuten googlettelesin vieläkin... ;)

No tänään kuume nousi Pienemmälle, viikon se ehtikin olla terve. Viime viikolla oli korvatulehdus. Sitä edellisellä perusflunssa. 3 viikkoa aikalailla kotona pyörimistä saa aikaan tietynlaisen pää hajoaa-fiiliksen.

Miehen loma loppuu maanantaina, että silleen voisi kuvitella , että sairastamiset tuli oivalliseen väliin, kun on joku auttamassa. Paitsi, että ei. Mies on siinä kakkostyössään niin kiinni, että iPhone ja Lumia ovat kasvaneet molemmat korviin kiinni ja sen vähän ajan mitä mies hereillä kotona on niin en aina tiedä puhuuko se minulle vai puhelimeen. Ja lapset laulavat yhteenääneen miehen soittistunnareita...
ADHD:lla menee lujaa enkä minä juuri nyt jaksa tapella vastaan.

Lainasin kirjastosta kirjan ADHD-aikuisen selviytymisopas. Vähän helpotti. Ehkä se mun luupää ei olekaan ainoa. Loogisesti tiedän tietysi ettei ole. Kotona tuntuu joskus, että pakko olla, ei tuollaisia voi olla muita.

Kirjavinkki: löysin googlesta, että  kirjaa myydään esim. täällä josta nappasin kuvan kirjasta. Hinta näyttää olevan 36,90e. Itse tosiaan lainasin kirjastosta. Aion myös uusia lainani, jos vain mahdollista. Luen kirjan varmasti pariin otteeseen.

Nyt menen herättelemään miestä. Lapset pelaa Wiillä, Pienemmän vointi on kohentunut aamusta (Buranalla, inhaa käyttää suppoa noinkin isolla, mutta kun niissä hemmetin suun kautta otettavissa on aina jotain sopimatonta, paitsi Pronaxenissa, mutta sen teho oli pojalla aika nolla).

Mun pitää käydä vielä postissa.


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Mikä se ongelma olikaan?

Ainahan sanotaan, että naisten "isoin" ongelma on aina sama: Mitä pistäisin päälle?

Myönnän kyllä, että ongelma koskettaa myös minua, vaikka minulla on vaatetta jakaa vaikka kymmenelle ihmiselle kaapit täyteen. Myönnän siis shoppailevani liikaa itselleni (tosin myös lapset ja mies saavat hyvin osansa, heh).

Kuitenkin myyn myös reipasta tahtia pois toisesta päästä sitten niitä joita ei tule niin paljoa käytettyä. Ja koska minulla on vaatehuone omassa käytössäni niin se auttaa asiaa. Tai no, on siinä tangolla ehkä n.10cm miehenkin vaatetta :D

Säännöllisin väliajoin siivoan vaatehuoneen ja aina se parissa kuukaudessa päätyy samaan kaaokseen! Isoin ongelma on hyllyt, tai niiden puute... Hyllyjä on mutta ne vain on liian kapeita ja niitä on liian vähän. Haaveilen kovasti Sovellaa tai vastaavaa. Ja jos minulta kysyttäisiin niin vaatehuone saisi olla noin kymmenen kertaa suurempi :)

Ja sitten on vielä se, että ihastun ihan täysillä joihinkin vaatteisiin ja käytän niitä ihan järjettömän paljon ja joka tilanteessa. Nyt on vuorossa syysmekot ja niiden päällä liivit ja jalkaan paksut sukkahousut ja saappaat, mihin tällä varustuksella muka ei voisi mennä :D

Kirppispöytä on jälleen varattuna pariksi viikoksi, sinne suuntaa isot kassit minun vanhojani, mutta eniten kuten aina pöydän täyttää poikien vanhat/pieneksi jääneet vaatteet. En säilyttele Esikoisen vaatteita Pienemmälle. Ainoastaan sellaiset ajattomat vaatteet (hyvin harvat kuitenkaan) jotka ovat säilyneet tosi hyvinä ja joitain juhlavaatteita säilön. Kuitenkin poikein vartalomallit on hyvin erilaiset ja pojat ovat syntyneet toinen talvella ja toinen kesällä joten usein vaatteet olisivat sopivia ihan väärinä vuodenaikoina :)
Plus ettei meillä edes ole sitä tilaa säilöä!

Mutta kirppispöydälle menevät vaatteet jättivätkin yllättäen tilaa vaatehuoneeseen (jee!) ja heti minun vilkas mieleni alkoi kehittää teorioita mitä sinne hankkisinkaan täyttämään hyllyt/tangot... Siis maltan mieleni, ainakin suurimmalta osin ;)

Neulemekko tuntuu aivan must hankinnalta Zalandosta, jossa muuten pk:t 0e, olen tilannut nyt 2x ja olen ollut tosi tyytyväinen!    



leggarit täältä
 Ja neulemekon kaveriksi legginsit tai ne sukkahousut, mutta löysin kyllä niin kivat leggarit Gina Tricosta, että luultavimmin käyn ne ainakin ostamassa vaikka mekon kanssa joudun vielä kamppailemaan :)

Tilasin muuten http://www.otto-suomi.fi/ nettikaupasta katologin tultua kotiin. Luin hirveästi negatiivista palautetta ko.putiikin postituksista, kuinka kestää kauan ja kuinka palautteisiin/kyselyihin ei vastata jne. No minun kokemukseni on kyllä sitten aivan muuta. Tein tilauksen n.14 päivää sitten ja toimitusajaksi luvattiin 2-3 viikkoa, pidempi kuin usein, mutta se ilmoitetaan selvästi siellä nettisivuilla kyllä jo valmiiksi. Tilauksen lähetettyäni tuli tavalliset vahvistukset jne.
Parin päivän päästä tuli tieto, että yksi tilaamani lasten paita koossa 104 olikin valitettavasti loppu ja haluaisinko vaihtaa tuotteen kuluitta johonkin toiseen, viestissä oli myös vaihtoehdot samankaltaisista, samanhintaisista tuotteista joita oli vielä jäljellä.
Valitsin siitä viestistä Pienemmälle toisen samalla kuvalla mutta eri värillä olevan paidan.

Tästä tuli vielä vahvistusviesti ja nyt paketti on sitten jo postissa. Kohta kipaisen sen hakemaan ja sitten ihmetellään onko siellä ne mitä pitikin ja minkälaatuisia ja tyylisiä ne sitten lopulta onkaan :)

perjantai 14. syyskuuta 2012

Myllyn Paras Vierasvara leivokset

Kuulun Buzzadoriin ja olen nyt Buzzannut Myllyn Paras Vierasvara-kampanjassa.

Suklaaleivos oli hyvää, mutta miinusta hieman kovahkosta kuoresta. Aikalailla "perus"suklaaleivos, eli namia silti :)
Kinuskileivos oli m a h t a v a a!! Ihanan pehmeä, sopivan mehevä ja pienet rakeet päällä niin nannaa että! Erityisesti Esikoinen tykkäsi ja samoin kylässä olleet kaksi lasta :) Mutta tämä oli ehdottomasti myös minun suosikki ja ostan tätä varmasti kotiin jatkossakin!

 Kampanjassa sai valita 3 tuotetta kolmesta vaihtoehdosta, eli minun valintani olivat 1 pkt Suklaaleivosta, 2 pkt Kinuskileivosta. Yhtenä vaihtoehtona oli myös vielä Mehevä Mustikkapulla, mutta jätin sen välistä kun en kovinkaan paljoa tykkää mustikasta pullissa.

Herkullista tosiaan oli ja mielellään sitä Buzzaa näin laadukkaita tuotteita ja kätevää kun nämä voi ostaa varalle kotiin ja napata pakasteesta sulamaan jos tulee yllätysvieraita ja todellakaan ei hävetä tarjota. Mun pakastimeen tulee varmasti tosiaan Kinuskileivosta mutta pahoin pelkään, et vieraat ei niitä tule koskaan näkemään, syön varmasti itse :D


torstai 13. syyskuuta 2012

Runoja nimellä Ä niinkuin Äiti

"Legopalikka iskee jalkapohjaan.Hiljaa vilkaisen etteivät lapset vain havahdu kun seison yhdellä jalalla keskellä lastenhuonetta ja kirolen mielessäni."

-Ä niinkuin Äiti
 
Tämän ja muutaman muun runonkaltaisen olen viime aikoina kirjoitellut nimimerkillä Ä niinkuin Äiti FB:n Lambi Suomi sivustolle: Tänne siis! :)
 
Vaikkakin palkinto on minusta surkea verrattuna mahtaviin teksteihin joita kisaan on jo tullut, jotkut ovat parhaita arkioivalluksia mitä olen aikoihin lukenut niin osallistuin silti, miten mahtavaa olisi pyhkiä kakkapyllynsä omiin runoihin? Siinä sitä todellisuutta kerrakseen :D
 




 

Tai sit pitää ostaa kuvan mukaista veskipaprua täältä mistä kuvakin: http://www.christmastoiletpaper.com/shit-happens-toilet-paper.php

ps. huomasin.... paska. Eli tottakai minä kiroilen, eikä kirolen. Lambin sivuillakin siis kirollaan... :)
 

tiistai 11. syyskuuta 2012

No internet today

Ollaan pidetty miehen kanssa pari päivää netti ja puhelin minimissään ja pakkohan se on myöntää. Koti on rauhallisempi, me olemme rauhallisempia ja lapsille jää enemmän aikaa ja toisillemme jää enemmän aikaa.

Miksi se siis on niin vaikeaa välillä?
Miehelle se on vaikeaa koska niin moni työasia pitää hoitaa netissä/puhelimessa. Samoin minä teen
osa-aikaiset työni netin kautta, mutta minun on miestä helpompi laittaa työni syrjään tai tehdä ne silloin kun ei ole muuta. Joka tosin tarkoittaa minun kohdallani, että venytän nukkumaan menoa, enkä tiedä onko sekään aina niin viisasta :)
Nyt kuitenkin kokeilimme sovittuja netti- ja puhelin-aikoja, kuin virastossa ikään :) Hyvinhän ne toimivatkin! Tosin kun tänä aamuna mies aukaisi sähköpostinsa niin siellä oli 3 äkäistä meiliä joissa vaadittiin pikaista yhteydenottoa. Ja niin tottuneita ihmiset ovat siihen, että kaikki ovat aina tavoiteltavissa, että yksikään asioista ei sitten oikeasti ollutkaan sellainen, että se olisi pitänyt hoitaa hetiheti, ne eivät vain yksikään olleet oikeasti kiireellisiä, vain ko. ihmisten mielestä ne ilmeisesti olivat kirjoitushetkellä olleet todella pikaista yhteydenottoa vaativia... Paras oli asiakas joka miehen selittäessä, että on pari päivää lomalla niin vastasikin sitten, että: "jaa no sitten, minäpä palaan asiaan ensi viikolla". Että niin kiireellinen asia :)

 
kuva täältä














 

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Syksyinen sunnuntai

Aivan mahtavan syksyinen ilma tuolla ulkona, havaittavissa jopa pientä kirpeyttä :) Tai sitten kuvittelen vain, koska se pikkupakkas-aikainen syys on lempivuodenaikaani, talven ohella.

kuva täältä
Kynttilät ovat "imaisseet" minut jälleen ja joka ilta pitää polttaa muutamia niin ihania Partyiliten kynttilöitä. En edelleenkään siedä niitä niiden "somisteita" siis suom.huom kynttilälyhtyjä - ja pidikkeitä, ne ovat suurinosa ylihintaista rompetta, mutta täytyy myöntää, että ne tuikkivat (suom.huom tuikut!) ja samat siinä isommassa koossa, ts. jättituikut, ovat mahtavia! Rakastan sitä kun ne heijastavat kokonaan sitä väriä ollessaan läpinäkyvässä kuoressa sen kammottavan tinakupin sijaan. Lisäksihän ne savuttavat ehkä vähemmän, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Olen tämän vkl rehkinyt niin, että nyt on polvet hellinä ja vähän kyynärpäät ja sormetkin. Eli siivosin ja heittelin roskiin tavaraa niin vessasta kuin keittiöstäkin. En pidä itseäni minään hamsterina, mutta silti kosmetiikkatuotteita ja joitan ruoka-aineita löytyi epäilyttävillä päiväyksillä. Huvittavinta oli ehkä suklaapatukka päiväyksellä 12/11, eli joulukuulta 2011?! Olin aika hämmästynyt itsekin, sen suklaapatukan täytyy nimittäin omata ihmeellinen itsesuojeluvaisto kun se oli naamioitunut jonnekin näkkileipien taakse ja pysynyt siellä :)

Katsoin muuten toissa iltana kehumisenarvoisen elokuvan, 21 Jump Street, pääosissa Channig Tatum ja Jonah Hill :) IMDB tiedot tästä. Olen vähitellen kehittänyt tykkäämisen Channing Tatumiin ja tämä vahvisti sitä. Mutta ilman tuota tykkäämisefektiäkin tämä oli todellakin katsottava komedia. Hyvin, hyvin harvoin todella nauran komedioissa ja vielä harvemmin sattuu, että en osaa ennakoida tapahtumia. Ihanhan elokuva oli pähkähullu idealtaan, mutta hauska. Ja mitä muuta sitä komedialta vaadittaisiin (komealla päähenkilöllä ei saa haittaa aikaan!). Helvetin enkelin näköisestä rikollisesta saattaa myös löytyä yllätys, joka ilahdutti ainakin minua :D

torstai 6. syyskuuta 2012

Hansel and Gretel: Witch hunters

Vihdoin vihdoin se on täällä, ainakin trailerina.
 
Minä olen henkilökohtaisesti odottanut tätä ja paljon ja traileri ei todellakaan petä ainakaan odotuksia! Mahtava, ihana ja Jeremy Renner!! Wau :) Kattelen tässä tätä kolmatta vai neljättä kertaa hymy korvissa. Juu, aiemmin olin juurikin masennuksen syövereissä, mutta minut saa sieltä näköjään aika helpolla pois ;)
 
Ja aika kiva Suomi-bonus tässä, eli Pihla Viitala esittämässä Minaa, vilahtee tossa trailerissakin, loppu puolella.
 
Ohjaaja Tommy Wirkkola ei ole mikään kovin tunnettu, itse olen katsonut häneltä aiemmin vain natsizombiviritelmän Dead Snow (ja alkuperäinen norjalaisnimi on se dod sno, mut O.n päällä ne viivat??)
 
Tässä vielä IMDB linkki ko. elokuvaan, siis Hannuun&Kerttuun.
 
ps. olen muuten viihdyttänyt nyt pari iltaa itseäni satuaiheisella dvd:llä. Kuulostaa hullummalta kuin onkaan, nimittäin kyseessä on Grimm sarjan eka tuotantokausi.
 
Ja pian muuten alkaa neloselta Once upon a time sarja!

Saima Harmaja

Olen ollut teinitytöstä lähtien Saima Harmaja-fani.  Osittain siitä syystä, että olen sairastanut jotain aina niinkin pienestä kuin 9-vuotiaasta lähtien. Ja "jotain" nimenomaan, edelleen on aika auki mitä sairastin pienenä/nuorena, koska noin joka toinen viikko lääkärit minua ihmettelivät, mutta varsinaista diagnoosia en silti saanut koskaan.
Nimetön tautini/sairauteni/mikälie kuitenkin laantui tullessani n.20 vuotiaaksi oireillen nykyisin enää hyvin vähän.  (Ja sitten puhkesi reuma, ehdinkin olla terveiden kirjoissa noin 4-6 vuotta, riippuu kuinka varhaisista oireista aletaan laskemaan... paska tuuri.)

No se pointti oli, että samastuin runoilijan tuskaan. Vaikka olen ikäni ollut realisti, synnyin varmaankin realisti-pessimismillä varustettuna, niin siitä huolimatta jossain minussa asuu ja aina välillä pukkaa esiin runoilija/haaveilija.

Enpä silti tiedä voiko Saima Harmajaa sanoa haaveiluksi missään normaalissa muodossa, mutta se haave siitä terveydestä...

Wikipediasta kopsattua: "Harmajan murrosikää varjosti paitsi nuorille tyypillinen maailmantuska, myös ruumiillinen tuska: keuhkotauti, joka antoi ensi oireitaan 1929. Harmajan ensimmäinen runokokoelma Huhtikuu ilmestyi 21932. Nuori runoilija eli elämänsä onnellisinta aikaa, sillä hän koki palavan runoilijan kutsumuksensa saaneen vihdoin julkisen hyväksynnän. Myös rakkaus astui ensimmäistä kertaa tuoreen ylioppilaan elämään, ja hän kihlautui. Haaveet onnellisesta tulevaisuudesta sulhasen kanssa elivät vahvoina Harmajan mielessä. Onni ei kuitenkaan ollut pitkäkestoinen. Harmajan sulhanen etääntyi yhteisistä tulevaisuudenkuvista. Harmajan kirjallisuudenhistorian yliopisto-opinnot keskeytyivät, kun keuhkotauti paheni. .....Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytykseen 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva Outi kuitenkin oli ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Harmaja kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937. " Lisää Saima Harmajasta Täältä.

kuva täältä
SAIRAS

I

Pienet ja kärsivät tähdet
katsovat kaupunkiin.
Olen niin väsynyt tänään                    
tuskiini hiljaisiin.                                     

Kerran, kauan sitten
palavaa unta näin.
Taivaalla hulmusi tähdet
ylleni syöksähtäin.

Siitä on liian kauan.
- Nyt minä rukoilen
vain, että tänään saisin
nukkua vähäsen.
27.11.1931


Joinakin päivinä nykyisin nämä iskevät edelleen ja lujaa.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Arki palaa maanantaisin

Viikonloppu meni varsin mukavissa tunnelmissa ja tänään sitten Pienemmän vähemmän mukavissa sairaalatunnelmissa aloitettiin uusi viikko. Pienemmällä oli siis jälleen pakollinen käynti sairaalassa samalla "rutiinilla": hoitaja -> lääkäri -> ravitsemusterapeutti. Ja reippaastihan se meni kun ei ollut mikään altistus tällä kertaa. Ravitsemusterapeuttia näistä on aina mukava tavata, mukava nainen ja viisaita sanoja :) Hoitaja nyt mittaa ja punnitsee (+1kg ja +2cm, mukavaa!! Meidän minimies on kasvanut edes vähän!!) ja lääkäri... no, etten ala puhkuun ja puhiseen punaisena niin jätän sen suosiolla väliin. Puupää mikä puupää. Mutta reseptin uuteen refluksilääkkeeseen saimme kouraan joten siihen olin tyytyväinen.

Siis juuri tältä meidän lääkäri näyttää aika usein, kuvan hain hakusanalla dumb doctor kuva linkin takaa napattu:)


Viikonloppu meni hermoja lepuutellessa reissussa. Meidän miehen loma-ajaksi (jonka piti alkaa siis viime viikolla) suunnittelemamme loma lasten ehdoilla-reissu meni ihan persiilleen. Eli tämä pe-su pyrähdys kaikkine lasten vempele-paikkoineen korvasi sitä, että miehen loma siiirtyyyy. Työnarkoomani ei tunne sanaa ei kun luvataan vielä extrapalkka. Huh, otti koville olla hiljaa kun mies tuosta puhui. Tai ilmoitti. Keskusteluksi mies sitä kutsui, mutta miten sitä enää mistään keskustelee kun mies oli jo sopinut menevänsä extratöihin?

Isompi toi ensimmäisen numeroarvostellun kokeensa kotiin. Ihanan hyvin oli mennyt, 9+ äidinkielestä ja miinukset pisteissä tuli vain ja ainoastaan siitä kuuluisasta huolellisuudesta, ei siitä etteikö ollut osannut. Paitsi yksi kohta herätti ihmetystä. Lause joka olisi kuulunut täydentää oli: "Tahdon olla aikuisena _______________." ja kysymys koski ammattia. Pojan vastaus oli Kokkle. Oltiin siinä miehen kanssa aika kysymysmerkkeinä. Mutta löytyihän se looginen (??!) vastaus sieltä, se oli yhdistelmä kokki-lentäjä. Pitänee tähdentää pojalle, että opettajan ajatustenlukutaito ei ylety näihin omaperäisiin vastauksiin :)