Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 27. elokuuta 2012

Blogihaaste

Nappasin aikani kuluksi MouMoun blogista haasteen, itse kun en ole kovin usein näitä päässyt täyttelemään ;D

Ja se menee näin ja se menee näin:

The person nominated must share 11 facts about themselves.

1) En käytä korvakoruja

2) Minulla on 2 ihanaa poikaa

3) Silmäni ovat siniset

4) Rakastan kauniita kenkiä, varsinkin korkokenkiä vaikken enää voikaan käyttää niitä

5) (osittain edelliseen faktaan kuuluen...) En ole pystynyt luopumaan parhaimmista ja/tai kauneimmista korkokengistäni, enkä tule luopumaankaan

6) Lempikukkani on vaaleanpunainen neilikka

7) Lempikirjailijoitani on useita, mutta yksi parhaista on Anne Taylor

8) Pelkään kävellessäni takaa tulevia polkupyöriä

9) Omistan vain yhden arvokorun (+vihkisormuksen, mutta se oli paremminkin halpa koru, heh... mutta rakas!!)

10) Minusta vessassa kuuluu olla kello

11) Nimeän keittiönkaappini

The person nominated must answer the questions the tagger set for them

1. Söisitkö mieluummin raakaa pulla- vai piparkakkutaikinaa?
 
Raakaa pullataikinaa, ehdottomasti!
 
2. Minkä värisen Jumpin-haalarin ottaisit  jos saisit sen ilmaiseksi?
Kuva Max factorin facebookista
 
3. Nimeä maailman paras ripsiväri? 
 
Eye brightening tonal black mascara ja mun sinisilmille otin sen sinisen värin, kyse siis Max factorin ripsarista
 
4. Pureskeletko kynsiäsi?
 
En
 
5. Mikä on universumin paras biisi?
 
Apu-ah.... Universumin?! The Beatles ja In my life pääsis ainaki tässä kisassa toooosi pitkälle
 
6. Minne tahtoisit matkustaa juuri nyt ja kenen kanssa?
 
Ottaisin mieheni mukaan New Yorkiin
 
7. Mihin vuorokaudenaikaan olet parhaimmillasi?
 
Iltayöllä
 
8. Tumma-, valko- vai maitosuklaa?
 
Tumma pistaasisuklaa
 
9. Täydennä lause: “Rakkautta on…
 
...perhe <3 p="p">
 
10. Oletko kissa- vai koiraihminen?
 
Onko pakko valita? Koira. Ei kun eläinrakas ihminen on mun oikea vastaus!!
 
11. Mikä on elämän tarkoitus?
 
Toimia oikein itseään ja muita kohtaan. Tai 42.
 
 
Tämän haasteen sai jakaa 11 ja jos joku saa inspiraation mun blogista tehdä tämän niin mukavaa, kerro mullekin sit :D Koska minun 11 kysymystä kenelle tahansa ovat:
 
1. Milloin olet onnellisimmillasi?
 
2. Jos väri musta ei ole vaihtoehtona ja saisit pukeutua vain yhteen väriin loppuelämäsi, mikä väri se olisi?
 
3. Lempikirjasi?
 
4. Lempikirosanasi? (juu katson James Liptonia...)
 
5. Milloin tunnet itsesi tyhmäksi?
 
6. Kuvaile itseäsi yhdellä yhdyssanalla?
 
7. Ja taas, jos läppäri ja valokuva-albumit on jo turvassa niin minkä tavaran/esineen haet palavasta talosta? (olettaen tietysti, ettei se olisi kuolettavan vaarallista)
 
8. Millaisesta kupista juot kahvin/teen (kotona)?
 
9. Täydennä lause: Kun olen 65 vuotias minä...... ?
 
10. Kuka näkee sinut juuri sellaisena kuin olet? (lapset jälleen miinustetaan yhtälöstä jos niitä omistaa)
 
11. Kaunein nimi jonka tiedät?
 
 

perjantai 24. elokuuta 2012

Perjantai-iltaa viettämään näiden soidessa:

 
 
Maroon5 One more night
 
 
Train Drive By
 
 
Sugarland Stuck Like Glue (mies on muuten tuttu Chuckista)
 
 
Pink Blow me
 
 
 
Ihana Set fire to the rain, Adele "kuume" ei ole iskenyt minuun, mutta tämä kappale on vain Hyvä
 
Ja sitten jotain mitä odottaa, elokuva trailereita 2013:
 
 
Oz The Great And Powerful, Ihana James Franco
 
 
Lisäksi odotuksissa on Hansel and Gretel: Witch Hunters, jossa vielä ihanampi Jeremy Renner, mutta siihen en kelvollista traileria vain löytänyt?

tiistai 21. elokuuta 2012

Ilmaista, ilmaista! Johan viedään käsistä :)

Minä olen niitä jotka hamstraavat 2 ilmaista näytepussia kasvorasvaa kaupassa, vaikka siinä lukeekin 1pss/asiakas. Myönnän. Rrrrrakastan näytteitä, niistä on helppo kokeilla kannattaako jotain ostaa vai ei.

myynnissä mm. Sokoksen nettikaupassa, Cittareissa, Prismoissa jne
Paras näytepussilöytöni on ollut Lumenen Time Freeze kiinteyttävä pikakaunistaja.

Ilman muinoin kaupasta nappaamaani näytepussia en olisi luultavasti ikinä kokeillut tätä.

Tänään näpyttelin nimeni ja osoitteeni sen sijaan TÄNNE, osoitteeseen jossa Pantene jakaa näytetuotepaketit 6000 ensimmäiseksi ehtineelle!

Tämän kampanjan nappasin MouMoun blogista, joka on yksi lemppariblogeistani :)

Äsken kun itse naputtelin oli paketteja mennyt vasta alle 200 kpl, joten monella monella on vielä aikaa napata itselleen ilmainen tuotepaketti!! :D

Ilmainen, ilmainen !! :D

maanantai 20. elokuuta 2012

Hermot kireällä päivää helpotetaan letuilla :)

Iltapalaksi lettuja, mansikoita ja vaniljajäätelöä. Naminam.



Mun todella pitäisi saada oma, toimiva kamera niin voisin lisäillä omia kuvia, tämäkin kuva on haettu googlen kuvahaulla ja napattu siis täältä. Lettujen resepti sensijaan on köksän kirjasta, ysiluokan sellaisesta.
Tästä oli jossain lehdessä juuri kirjoitus, kuinka moni säilyttää kotitalouden kirjansa koska se todella on hyvä perusopas :) Ja kuinka eripuolilla Suomea sanotaan joko köksä tai koksa (siis mikäh??)

Ja se miksi ne hermot ovat kireällä? Jaa, no lyhyesti: pojan läksyt takkusivat ja pahasti. 3,5h meni läksyjen tekoon ja läksyjä oli 3 kirjasta ja yksi moniste kahta puolta. Se moniste siinä takkusi, siihen meni se 3h.

"Äiti emmä jaksa, äiti emmä osaa, äiti tää on liian vaikeeta!!" Ja kokoaikana kynään ei oltu vielä koskettu ;)

Kun poika sitten vihdoin sai sen kynän käteen, ryhdin oikaistua (koska valumalla pöydän alla ei oikein saa läksyjä tehtyä, eihän?!) niin eikös ne läksytkin alkaneet sujumaan :)

Toinen herrrrmojen menetys oli sit nuo miehen työt, jälleen. Koska palkka tulee sitä myöten mitä mies laskuja kirjoittelee, niin meidän talous on tällä hetkellä kiinni siitä, maksaako ihmiset joille työ on tehty miehelle laskunsa. Siis maksaako ylipäänsä ja jos maksaa niin milloin.
Uskomatonta venytystä joskus ja miehen puhelinlasku kasvaa ja kasvaa kun soittelee eräpäivän yli menneiden maksujen perään... Ja selityksiä riittää ihmisillä ;)

No, letut korjaavat paljon, vai mitä?? :D

lauantai 18. elokuuta 2012

Koska se vain on niin ärsyttävää jos joku valittaa itsestään

Tuo alempi valivalivalitus alkoi ärsyttää heti alkujaan itseänikin, joten korvaan sen ylimpänä jollain tosi hauskalla:

Chaz The Intolerant Chic-fil-A Chicken
Ensimmäinen kanan vierailu Conanissa :)


Toisen kerran Chaz Suvaitsematon Kana

Valivalivali


kuva täältä
Minä tiedän, ettei kukaan muu kuin minä voi ymmärtää minun kipuani. Joinakin päivinä vain luulen, että muut voivat kuvitella  edes vähän miltä se voisi tuntua.
Kuitenkin reuma on sairautena niin tunnettu ja kaikkien yleissivistykseen luulisi kuuluvan tieto siitä kuinka kokoajan tulehduskierteessä ja tulehdustilassa oleva elimistö verottaa voimia ja lisäksi vielä ne kivut, jotka ovat siis vielä aivan eri asia kuin tulehduksista johtuva jatkuva väsymys.
Ja kun tässä taudissa biologiset lääkkeet eivät aina tasan tarkkaan laita tulehdusta remissioon, ne voivat loppujen lopuksi, toimiessaan, vain hillitä oireita, ehkä paljon, ehkä jonkun verran, ehkä juuri tämä lääke ei taaskaan ole se oikea joka toimii minulle?
Jatkuva sairastaminen vie voimia, masentaa paljon ja jaksaminen on välillä haastavaa. Silti minun kotini on siisti niin pitkälle kuin pystyn, leluja ei ole raivattavaksi asti (että inhoan sanaa raivata leluja, tulee mieleen joku puskutraktori työntelemässä leluja ympäriinsä..) , yleissiisteydestä pidän hyvää huolta, käyn kaupassa, aina on ruokaa ja juomaa, lääkkeitä, vessapaperia ja kaikkea tarvittava, lapset on aina siistejä ja puhtaita, mikä ei ole helppoa eikä itsestään selvää. Lisäksi lapset on hyvin hoidettuja ja kilttejä, niin kilttejä ja tottelevaisia kuin noissa iässä olevat lapset voi olla, kotona pölyt on pyyhittynä, vessa ja eteinen siistinä jne jne. Pointtina on se, että hommat on tehtynä ja lapset hyvin hoidettuina, sairaudestani huolimatta.

On kuitenkin kamalaa olla 32v ja tietää olevansa pitkäaikaissairas (ja todellakin, tiedän, että on paljon pahempiakin sairauksia, tämä on nyt omanapainen minäminä), tuomittu sairastamaan loppuikänsä tulehdussairautta jonka lääkitys on joko aina etsinnässä tai toimiessaankin joskus täynnä inhottavia sivuvaikutuksia (tavallisia, sellaisia joita pitääkin sietää on esim. hengityksen ahdistuminen hieman, ahdistunut olo, ihottuma, pistoskohdan kipu, kirvely, väsymys. Sellaisia joita voi tulla 1/10 mutta joista pitää mennä lääkäriin on mm. keuhkoputken tulehdus, virtsatietulehdus, kuume kutine jne. 1/100: vakavat infektiot, alhainen verihiutaleiden määrä, syövät eri muodoissaan jne jne jne vain ne mainitakseni mitkä nyt juuri ulkoa muistan siitä metrin, kirjaimellisesti, pitkästä osiin taitellusta läpyskästä).
Ja sitten se pääaihe, ne kivut. Ne joita minulla ei vielä ole päästy lääkityksellä poistamaan ja poistuukokaan ne kokonaan vaikka lääkitys löytyisikin? Siis kokonaan kokonaan, sillätavalla kokonaan kun on olemassa ihmisiä jotka ovat kokonaan kivuttomia?

Jokapäiväiset, joskus jopa ympärivuorokautiset kivut.
Hyvänä päivänä kävellessä tuntuu vain pientä kipua, varpaissa, nilkoissa ja polvissa. Istuessa täytyy välttää vain tiettyjä asentoja jotka käy todella kipeää, muissa asennoissa voi istua suhteellisen hyvin, kunhan ei istu kauaa täsmälleen samassa asennossa ja nukkua voi ainakin 3 eri asennossa, toisella kyljellä en voi enää nukkua ollenkaan, se käy aina kokoajan kipeää, se painaa, vihloo, särkee. Samoin kuin kävellessä pidemmästi, silloin tuntuu ”veitsen pistoja” jaloissa, polvessa kuin joku työntäisi sukkapuikkoa polvinivelen läpi, joskus molemmissa polvissa. Nostaessa jotain tai vaikka Pienempää, polviin käy samalla lailla (silti, minä haluan ja voin edelleen nostaa Pienempää, en vain aina).  Joskus seisoessa tai väkijoukossa tai lasten kanssa tuntuu kuin kaatuisin jos joku hipaiseekaan, ja voin kaatuakin, koska reuma on vaikuttanut jo tasapainooni, se siis voi vaikuttaa myös tasapainoaistiin.
Sormissa hyvinä päivinä ei välttämättä aina tunnu pahalta, tai siis joka päivä sorminiveliä vihloo ja polttelee, mutta siihen on jo niin tottunut, että vasta ne isot vihlonnat ja polttelut aiheuttaa sellainen reaktion, että nyt käy kipeää. Hyvänä päivänä en ehkä sano vasta kuin illalla sohvalla kun saan jalat ylös, että ai kun on kiva istua, onpas sattunut.
Hyvänä päivänä pääsen myös ylös sängystä aamulla pienen hetken maattuani (10min?) ja vain pienellä kivulla, sellaisella jossa vain jomottaa ja vihloo jalkoja, käsiä ja pieniä niveliä, sormia ja varpaita.

Huonona päivänä sitten, silloin aamu on helvettiä. En välttämättä ole nukkunut kovin hyvin (ollenkaan....) koska öisin herään 1-5 krt (hyvä/huono yö) kun käännän kyljeltään selälleen tai joudun vaihtamaan aivan tietoisesti asentoa. Aamulla tekisi mieli vain maata, koska se polttava, korventava kipu tuntuu selässä, lonkassa, polvissa, ranteissa, leukanivelissä, nilkoissa, kyynärpäissä, kaikissa pienissä nivelissä ja lisäksi särkee päätä (leukanivelsärky heijastuu sinne).
Niinkin yksinkertainen arjentoimenpide kuin hampaidenharjaus sattuu joka päivä (sormien nivelten asento jäykistyy, sormi tavallaan jumiutuu suoraksi), huonoina päivinä harjaa täytyy pitää kämmenessä ja välillä harjata vasemmalla kädellä tai vaihdella harjausasentoa kokoajan. Puuroa syöttäessä lusikalla sama homma, onneksi Pienempi syö melkein aina jo itse.
kuva lääkkeistä täältä
Sohvalla voi istua tasan yhdessä asennossa, jalat suorina eteenpäin, muuten kipu polvissa ja joskus lonkissa on tuskaista, polttavaa, pistävää ja vihlovaa kokoaikaista, istuen helpottaa vain hieman, ei vie kipua pois, mikään ei vie, ei edes 800mg Burana Slow 3x pvässä, ei hyvänäkään päivänä, se kipu ei mene kokonaan pois.
Hyvänä päivänä sitä on vain siedettävästi, tiedätkö kun siihen kipuun turtuu, tottuu siihen, että on normaalia, että sattuu, kolottaa ja vihloo. Sukkapuikkotuikkauksia jatkuvasti siellä täällä, kokoajan, siis todella. Polttelua, turpoamisia, vihlontaa, sitä kuin joku tunkisi terävää veistä kaivaen syvemmälle ja syvemmällä niveleen.

Ja oikein oikein oikein huonona päivänä se nivelen nesteen kerryttäminen, se kun tuntuu, että nivel täyttyy, se paksuuntuu, kipeytyy, sitä ei voi liikuttaa, se ahdistus mikä tulee sydämeenkin kun tajuaa että tässä sitä mennään taas, kohti punkteerausta ja jostain syystä kun sekään ei minulla auta kuten suurimmalla osalla, lääkärit eivät vain osaa minun kieroista polvinivelistäni punkteerata, aina sama homma ”eihän täältä tullut paljon mitään….” ja kammottava kortisonipistos jolle sitten tosiaan ilmeisesti olenkin jopa allerginen, eli taisi olla viimeinen sitä sorttia viimeksi.
Mutta tavallisena huonona päivänä se, että jos on jokin meno on se melkeinpä rukouksen aihe, se nimittäin, että pääsisi portaita ylös ja alas. Jokainen askel sattuu, mutta varsinkin jos täytyy mennä portaita.

Huonona päivänä jalkapöytää, jalkapohjia, varpaita, nilkkoja, sääriä, polvia, reisiä, lonkkia, niskaa, leukaniveliä (ja samalla päätäkin), sorminiveliä, kyynärpäitä, olkaniveliä, limapusseja käsissä (bursiitti, you know?) ja lonkissa, ranteita, kämmenselkien luita, kaikkea särkee. Särkee isosti, särkee pienesti, särkee kuitenkin kokoajan, kuten aina. Pahana päivänä vain enemmän, isommin, tuntuu kuin ne ”sukkapuikot” olisivat isoja, kuin veitset joilla niveliä sorkitaan olisivat sellaisia suuria lihaveitsiä, kuin joku paha haluaisi minun kokoajan kärsivän, jopa levossa.
Joskus on enemmän hyviä päiviä jolloin niin kuin juuri nyt tässä kirjoittaessa, istuessa, särkee vain isovarpaan molempia niveliä vasemmassa jalassa ja pikkusormea oikeassa kädessä., osaan nykyisin eritellä kipuni varsin helposti ja joskus tuntuu jopa että minussa eläisi kaksi, minä ja minusta erillisenä Kipu.
Polvea vain pistää kokoajan. Ja se on helppoa, se on sitä mitä minä sanon hyväksi, helpoksi, vähäiseksi. Pieneksi ja mitättömäksi. Mutta kivuksi silti, sellaiseksi jota joskus ennen, täysin terveenä, olisin pitänyt mainitsemisen ja lääkkeen arvoisena. Nyt olen tyytyväinen siihen kipuun, koska se on vain pientä, siedettävää, vain särkyä, vain jomotusta, ei enempää, ei tänään.

Silti, kun saan pojat nukkumaan ja saan vain istua, olen niin helpottunut. Siitä ettei enää tänään, pariin tuntiin, tarvitse muuta kuin vain istua ja istua, suurin teko on kaukosäätimen käyttäminen (joka sekin saattaa olla pahana päivänä varsin vaikeaa, varsinkin oikealla kädellä, jolloin painelen nappeja vasemman käden nimettömällä, siinä ei vielä koskaan ole ollut kipua tai tulehdusta, muut sormet saattavat vastaavasta jäykistyä joka käy kipeää jopa minun asteikollani). Hyvänäkin päivänä saatan joutua käyttämään kaukosäädintä vasemmalla koska oikeaa olen käyttänyt niin paljon koko päivän, että se on liian rasittunut ja siksi siihen sattuu.
Ja hyvänä päivänä kun menen nukkumaan saatan nukkua jopa oikealla kyljelläni, kunhan asettelen ensin tyynyn jalkojen väliin, niin ettei vasemman polven jatkuva pistävä kipu tunnu niin suuresti). Huonona päivänä en saa kunnolla vedettyä peittoa päälleni, joten olen tyytyväinen selälläni maaten siihen jos peittoa on edes jaloilla.

Tällähetkellä toiveeni liittyvät oman sairauteni saralta tähän:
Enbrel pistoslääke, lisätiedot (mm.haittavaikutukset) löytyvät täältä: Enbrel, Lääkeinfossa.



keskiviikko 15. elokuuta 2012

Voi Adam Lambert ja ihannemies!

Aivan sama homoudelle, nyt puhun vain ja ainoastaan kyseisen henkilön fyysisestä ulkonäöstä.

Kun olin teini, mielikuvissani oli tasan kaksi mahdollista ulkonäkövaihtoehtoa tulevalle miehelleni. Siis muistattehan ne ajat jolloin tehtiin "100 asiaa mitä haluan poikaystävältä"-listoja ja sitten tuosta pari vuotta eteenpäin väsättiin listoja tulevalle aviomiehelle vaadituista ominaisuuksista.

Adam Lambert parhaimmillaan, ne överimeikkikuvat voidaan minun puolesta unohtaa.
Kuva täältä.
Ja pinnallisiahan ne oli. Minulla ulkonäköseikoissa tuli ilmi mustat/tummat hiukset, kauniit silmät, tummat kulmat, mielellään parta... Ja luonteessa hauska, huumorintajuinen, positiivinen ja sitten ne samat luotettavat jne. Pituudeksi toivoin n.175cm.
Lyhyempikin käy mieluummin kuin pitkä (voih, A.L on kyllä käsittääkseni 185cm, kiitos google). Jne jne.

Adam Lambert on oikeastaan aika lähellä tuota teini-aikojeni ulkonäköhaavetta. Toinen mies joka myös on vastaavasti aika lähellä on Jared Leto (häntä kuolaan aika ajoin edelleen, teiniminä myöntää).

Silloisessa peräkylässä en ollut nähnyt tummaihoisia miehiä kuin tv:ssä ja niitäkin vähän harvemmin kuin nykyään, elokuvateatteria ei meidän kylällä silloin ollut ja kotiin hankittiin VHS-soitin 1995 :D
joten ulkonäöllisesti miehet olivat vielä vaaleaihoisia, nykyisin voisin listata muitakin ihonvärejä vaihtoehtoihin. Tosin minulla on tasan yksi treffikokemus aasialaisen miehen kanssa ja se oli aikamoinen katastrofi.... :)


No sitten se toinen miestyyppi, sanotaan siitä lyhyesti se, että se muistutti aikapaljon seuraavaa:




Iih, Ryan Reynolds!! Kelpaisi minulle nykyisin vielä enemmän!! 1990-luvulla ko. mies ei näyttänyt tältä, mutta tämä kuva siis kertookin silloisesta kuvasta joka ihanne&ideaalimiehestä oli minun päässäni :) Nykyisin tämä kohta ei kyllä ole muuttunut... Nami :)
kuva täältä


Mutta siitä tähän päivään:

kuva Twitter, http://twitter.com/adamlambert

 
Voi Adam Lambert minkä teit, Blondasit! Voi hyi ja yök. Tulet tosin mitä luultavimmin järkiisi yhtä nopeasti kuin minä vuonna -97. Sitä kesti alle vuorokauden ja olin jälleen mustahiuksinen. En käynyt kertaakaan ulkona blondina, mutta muutama kuva piti siitäkin todisteeksi ottaa ja jättää etten ikinä enää tee samaa virhettä. Toivottavasti Adam teet samoin, liimaa vaikka hehtaarikokoisen Amerikkalaisen jääkaappisi oveen moinen blondihirvityskuva muistuttamaan kuinka paljon kivempaa on olla tummatukkainen!

Adam Lambert on kaunis homo, myönnän. Enää minuun ei kuitenkaan vetoa kiiltokuvamaisuus, eikä meikatut silmät, mikä siinäkin on, että teininä meikkisilmäiset miehet ovat jotenkin aivan järisyttäviä?

Nykyinen ihannemieheni voisi täyttää seuraavat ominaisuudet: Luotettava, rehellinen, avoin, keskusteleva, perhekeskeinen, kotitöihin osallistuva, heh heh, eipä tuo käynyt teininä mielessä, ei mielen vieressäkään ;)

Mutta ollakseni rehellinen, se ulkonäkö... Niin, kun ei itse muistuta Ruususta (ja puhun nyt siitä Prinsessasta, en Susanista) niin realismi pukkaa tähänkin päälle. Mutta jos saisi kuvitella hetken ajan (ja ai niin, saahan sitä, vaikka kaksikin hetkeä...) niin mies olisi urheilullinen, mutta ei liikaa, ei niin, että urheilu on henki- ja elämä, vaan niin, että juostessa ei ole kuolemaisillaan hapenpuutteeseen ensimmäisellä metrillä. Mielellään siniset tai selvästi vihreät silmät. Parta, se on aika must. harvoin edes tulee vilkaistua parrattomia miehiä. Edelleen kauhean pitkä ei saisi olla, sellainen 172-176cm väli on mainio, tästä voi joustaa. Hyvin pukeutuva, rennosti, mutta ei retkusti. Joku oma harrastus on kiva lisä, minusta on hyvä asia jos mies on kiinnostunut jostain mielenkiintoisesta asiasta ja osaa jotain sellaista mitä ihan kaikki eivät osaa, mutta kuitenkin niin, ettei se harrastuskaan ole joka päiväistä pakerrusta. No niin, ne nyt aluksi. Tuloilla ja ammatilla ei niinkään ole väliä, kunhan on ammatti, mielellään se työkin, mutta sehän ei kellekään ole enää tänä päivänä mikään varma juttu niin sekään ei ole mikään neuvottelematon tilanne.

Koska kuitenkin olen naimisissa ja lujasti niin hylätäänpäs tämä haavemaailma ja tehdään Paluu Todellisuuteen. Mitä minä sitten sain?

Kun toivoin huumorintajua ja hauskuutta miehessä niin ne ovat ehdottomasti mieheni valtteja. Samoin positiivisuus joka on ihanaa vastapainoa omalle pessimismilleni ja synkälle maailmankatsomukselleni. Miehelläni on tummat kulmat, parta ja tummat hiukset. Check!
Kauniit, suuret silmät joissa on metrin pituiset tummat, tuuheat ripset löytyy. Miehellä on myös iloinen hymy ja hän on keskimittaista hieman lyhyempi. Check, Check!
Intohimoinen harrastus löytyy, tätä kohtaa tosin olisin voinut tarkentaa, sillä kuten olen aiemmin maininnut niin miehen harrastus/työ vie aikalailla aikaa, perheeltä. Ja näistä nykyisistä "haaveistani" mies täyttää myös kohdat: ammatti, työ, perhekeskeisyys ja kotityöt.

Urheilullisen atleetin olen joutunut hylkäämään kasvavan kaljamahan tieltä. No joo, ei se kalja sitä mahaa kasvata, mutta ei se mies mikään urheilijan perikuva ole siinä mielessä missä vilkuilin jääkiekon pelaajia otteluissa ja harkoissa aikoinaan ;)

Mutta siis loppujen lopuksi, aikalailla sitä sain mitä toivoinkin. Tosin tottakai mieheni on kaukana Adam Lambertista ja Ryan Reynoldsista ja muista vastaavista epäluonnollisen näköisistä komistuksista :D Mutta ehkäpä mulla onkin kotona Arki-Ryan, sellainen jota saan pitää ihan omanani ja jota ei miljoonat ihmiset katso ja kuolaa elokuvateatterissa :) En minä todellisuudessa ihan taitaisi siitäkään pitää.

Ihana Adam Labert ja ihana Never Close Our Eyes!

"Forget about the sunrise
Fight the sleep in your eyes
I don’t wanna miss a second with you
Let’s stay this way forever
It’s only getting better if we want it to"

tiistai 14. elokuuta 2012

Soap and Glory, Boots yms



http://www.jtbeautyoutlet.fi/ nettikaupasta joka on ainakin minulle aivan uusi tuttavuus saa näköjään tilattua maailman ihanimpia tuotteita, Soap&Glorya!!
Myös Bootsin tuotteet kelpaavat, kii-iitos minulle!

Kaikkia tuotteita ei tietenkään valikoimassa ole, mutta mukavasti muutamaa minun suosikkia kuitenkin!

http://www.soapandglory.com/ voi vilkuilla lisää.

 Nämä ihanuudet löytyivät, tosin alempi matkakoossa tai sitten minä sokeana en nopeassa katsannossa löytänyt.

Kosmetiikkahamsterina minulla on kuitenkin valitettavasti juuri nyt oltava tilaamatta bu-huuu, mutta tuo ylempi... hmm, sitä ei juuri nyt ole ja se on ihana tuote!

What I really, really want


Tapaan huomenna ammatinvalintapsykologin.

maanantai 13. elokuuta 2012

Yrjö sanat

Oikeasti, joistakin sanoista meinaa tulla oksennus kun kuulen ne. Tähän ryhmään kuuluvat mm. hirvittävät sanat joista käytetään myös hirvittävän oksettavaa sanaa uudissanat. Siis mitkä helvatan uudissanat, kammottava sana jo itsessään!

     ei ihan sanakirjasta löytyviä sanoja
Edukas, parhautta, raksu, supa, avokki ja sitten vielä joukkoon mukaan sana kera!!

Ja selvennykseksi, supa siis sanasta super ja kera lauseissa "salaatti avokadon kera" tai muuta yhtä hirveää!!

Kaikista pahimmat on silti nuo kammottavat edukas ja parhautta. Muiden sanojen aiheuttaessa lähinnä vilunväristyksiä ja lievää oksettavaa tunnetta, niin noiden sanojen kohdalla se oksennus nousee jo suuhun saakka. Hirveitä, kamalia, kammottavia sanahirviötä, sanaoksennuksia joiden pitäisi kadota tästä maailmasta!!

Loppuun sitten vitsi jota inhosin hirveästi lapsena ja jota nykylapset eivät edes ymmärtäisi:

-Miten kahden istuttavaan autoon mahtuu neljä?

-Matti kukkarossa ja Yrjö sylissä!

Ja tuolloin sana yrjö merkityksessään oksennus oli kamalin sana jota tiesin!

kuvan nappasin täältä eikä se liity aiheeseen mitenkään :) :)

perjantai 10. elokuuta 2012

Uutisotsikointimokat

Siis minulla on itsellä otsikkomokaa ja paljon, otsikoiden keksiminen on tarkkaa puuhaa :)

Siitä huolimatta tämän päiväinen uutinen: "Poliisi on raudoittanut suomalaisurheilijan Lontoossa" sai nauramaan ääneen :)
asennusvalmis raudoite-elementti, kuva kirjoituksen linkistä
Eihän sitä mies parkaa toki raudoitettu, vaan laitettiin käsirautoihin.

Verbi raudoittaa tarkoittaa lisätä betoniin (esim. rakennuksen perustuksiin) raudoitteita (jos ne kiinnostaa niin kts. tätä).

Toinen otsikko oli yhtä pöljä, eli "Eronnut Tapio Suominen myöntää uuden suhteen".

Niin siis oliko sillä vanhakin suhde? Tämä nyt ei niin paha, voihan entistä avioliittoa johon tässä sanalla "uuden" viitataan sanoa myös suhteeksi, jos haluaa. Minusta vain uusi suhde vaatisi myös vanhan suhteen, siinä mielessä mihin tässä suhteella viitataan oikeasti, siihen siis, että mies petti vaimoaan ja hänellä oli suhde. Ja onko se nyt sitten uusi suhde jos se on ollut olemassa jo avioliiton aikana?

torstai 9. elokuuta 2012

XLNT

KappAhl on yksi minun lempikaupoistani, sekä naisten, että lastenvaatteiden puolesta ja joo, olen kyllä huomannut, että siellä on miestenkin vaatteita, mutta niistä ei mitään kokemusta, jostain syystä en ole ikinä ostanut yhtään ainutta miestenmitäänjuttua sieltä, toisin kuin hirmuisia kasoja naisten ja lasten vaatteita :)

Nyt KappAhl, jonka nuorena luulin sanottavan KappA-Ahl :), on julkistanut (jo vähän aikaa sitten) kilpailun: http://kilpailu.kappahl.com/fi/index.php?page=gallery on XL (ja jopa XXL) malli kilpailu, malliston kokoja käyttäville naisille, yli 44 koosta ylöspäin, mikä on ihanaa, koska hälyttävän monet naiset tuntuvat pitävän jo kokoa 40 Xl kokona!! 42 on lähinnä plus size, 44 -> sitten jo XL, näin minun mielestäni ja huom. hamassa menneisyydessä (ei ehkä niin kaukanakaan) oli aika jolloin minä olin XXL kokoa, sitten XL kokoa ja vihdoin L kokoa :) Sen jälkeen olen seilannut kokojen S-L välissä, pääsääntöisesti kuitenkin koossa M.
Mutta siis todellakin voin tietää omakohtaisesti mitä on olla XL (malli) kokoa ja sen vaikeuden kun haluaisi olla silti kaunis.

XLNT malliston tunikapaita KappAhl
Tuolloin kun olin itse tätä kokoa ei ollut näin suurta valikoimaa aivan ihania XL vaatteita , kuten esim. Kappiksella, Elloksella ja Otto:lla on, järjettömän ihania vaatteita, jopa sellaisia malleja ja leikkauksia, että ison takamuksen ja reidet omaavana olen joskus kateellinen niiden vaatteiden mallista, kun "normaalikokoisille" samoissa putiikeissa tarjotaan sitten niitä vaateripustimen mallisten ihmisten vaatteita, joista joidenkin housujen lahkeet juuttuvat minulla suunnilleen nilkkoihin, edelleen, puhumattakaan siitä, etteivät ne mene persauksen kohdalta päälle, vaikka vyötärössä olisi tilaa kuin teltassa.

Mutta siis tämä kisa, tämä ihana, voimaannuttava kisa täynnä kauniita, muodokkaita naisia... Tai siis... WTF??!!

Näiden täältä olevien farkkujen nimi on SkinnyBitch
Miksi hemmetissä skinny bitchien pitää pilata tämäkin? Miksi niiden laihojen muikeroiden joilla ei ole persettä, mutta joillakin on epäloogisen suuret rinnat, pitää tunkea jopa XL malli kisaan???

Siellä on joitain selkeästi 40-42 kokoa käyttäviä, mutta sitten on kohtuu iso joukko kokoa XXS käyttäviä laiheliineja mallistelemassa kameralle?! En vain ymmärrä. Olematta rasisti huomasin, että iso osa näitä on ulkomaalaistaustaisia/ulkomaalaisia, no, ehkä se on puutteellisen suomenkielentaitoa ja he luulevat osallistuvansa supermodel-kisaan nimellä XL, siis niin, että XL meinaisi mallinuran kokoa, ei heidän omaansa?

Mutta milläs selitetään nämä umpisuomalaiset "tiinat" kokoa 34-36? Haluavatko he vain näyttää plösöille kuinka kauneus sanakirjassa selitetään, siis heidän mielestään kauneuden kohdalla synonyymina lukee ilmeisesti laihuus... Ja sitten jotkut pissapäät klikkailevat heitä, onneksi ei läheskään yhtäpaljoa kuitenkaan kuin oikeita XL-naisia, kuten bloggareita blogeista Värikäs Elämäni,
Tyyliä metsästämässä ja Oi Mutsi Mutsi. Iso hatunnosta naisille joista kyllä blogeissaankin näkyy naama ja persoona(llisuus), mutta rohkeaa silti lähteä vielä kisaamaan mallinuralle! Klikkaukset minulta heille jokaiselle, koska ensinnäkin he ovat minusta kaikki sen ansainneet, mutta myös siksi, että osaisin kuvitella heidät kaikki myös mallikuviin Kappahlille.
Minun henkilökohtaiseksi suosiksi nousi kuitenkin kuvien takia Elina Pitkänen- niminen nainen, lähinnä koska nättien kasvojen lisäksi hänellä näyttäisi olevan päärynävartalo, samoin kuin minulla :) ja kuvassa hän onnistuu silti näyttämään kauniilta ja muodikkaalta jo nyt.

Usein tämä minun päärynävartalo kun on yksi tuska puettavaksi, yläosa saa olla 1-2 numeroa pienempi kuin alaosa ja alaosaa on sittenkin vielä mahdonta joskus löytää, farkut esim. on aivan MI (mission imbossible) jossa minä menen jo osassa tuhatmiljoonaasatayksi, koska olen eläessäni löytänyt tasan yhdet täydelliset farkut ja nekin miestenosastolta ja ollessani naisten vaatekoossa kokoa 36... Sanomattakin siis selvää etteivät ne esim. tällähetkellä enää mene jalkaan... Toivossa on hyvä elää, joten niitä en uskalla heittää menemään (suom. myydä kirpparilla) vaan ne koristavat vaatehuonetta kunniapaikalla ;)

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Sleeping beauty

Illalla kävikin jotain mitä on tapahtunut max.3 krt minun elämässä aiemmin, nukahdin kesken leffan! Joten ei syväanalyysia Iron Skysta tänään :)

En nyt ihan onnistunut näyttämään tältä
Aina naureskelen miehen nuokkumisille, mutta nyt kävi samat itselle, oli kyllä kumma olo herätessä sohvalta Eurosportin pauhatessa, kuola poskella ja pää oudossa asennossa roikkuen ;)

Ei ihan Prinsessa Ruusus-fiilikset, ei :)

Yöllinen pikaviesti

Ostelin ja vielä -10e saa kun tilaa uutiskirjeen. Ja vielä ilman postikuluja!! Eli Zalando nettikaupasta kyse.

Uusille lakanoille oli tarve ja ihastuin pirteään oranssiin:


Ihana siniharmaa mekko:








Ihana trikoinen mekko, jossa taskut sivuilla:


Eamesin Hang-it-alla on ihana,mutta niin on tämäkin, n.13e!!


lauantai 4. elokuuta 2012

Elokuva(t)

kuva täältä
Tänään illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tapahtuu jotain todella odotettua: katsotaan miehen kanssa (minä katson, mies nuokkuu sohvalla) Iron Sky! Todella, todella oletan nyt näkeväni jotain mullistuksellista (onko tuo sana? no, sanotaan sitten paremman puutteessa vaikka vallankumouksellista...?)

Siis kuinka todennäköistä on suomalais(osittain)tekoinen sci-fi komedia?? Joka vielä on haalinut yleisöä enemmänkin kuin tekijöiden lähisuvun verran ja jopa voittanut palkintoja (lisätietoa kuvan linkissä) ja johon on suunnitteilla jatko-osia (oli pakko lihavoida ja kursivoida, siis todella!)!!

Arvosteluthan ovat mitä ovat, konseptia kehutaan ja lopputulosta pidetään tylsempänä kuin mitä sen pitäisi olla. Joka ainakin näin ennen katsomista ihmetyttää, tuolla konseptilla tylsää saa sitten olla jo tekemällä tehty sitä tylsää, kun aihe on mikä on, huomenna varmaankin tästä tiedän enemmän.
Minua naurattaa noissa arvosteluissa se, että tämä mainitaan parhaaksi suomalaiselokuvaksi aikoihin. Siis niinkuin siihen kovinkaan paljoa vaadittaisiin??
Minut tuntevat tietävät kammoni suomalaisiin elokuviin. Voihan sellaisen katsoa, mutta se pitääkö siitä...

Noh, siitä toiseen elokuvaan joka ei ole millään muotoa suomalainen, eli Carriers elokuvan vuokrasin Makuunista tuossa viikolla. Elokuvahan on jo (jo) vuodelta 2009 ja sisältö lyhykäisyydessään siis se mitä siitä lukikin: Neljä kaverusta yrittää suojautua leviävältä virusepidemialta USA:n länsirannikolla. Lopulta he huomaavat, että he ovatkin toisilleen suurempi uhka kuin itse tappava virus.

Joka sinällänsä oli vähän väärin selostettu. Neljästä kaveruksesta kaksi on veljeksiä ja yksi vanhemman veljen tyttöystävä. Neljäs mukaan tullut vähän tuntemattomampi tyttö, ilmeisesti samasta koulusta tmv, ei sillä edes ole väliä.

Elokuva itsessään oli ihan ok ja kaikista eniten pääroolia kantava  Lou Taylor Pucci oli aivan uusi tuttavuus ja oli aika hyvä. Chris Pinen nyt tiedän ennestään, enkä ole tykännyt, eikä se muuttunut vieläkään. Näyttelemisensä kun näyttää nimenomaan näyttelemiseltä.

Kuva kertoo aika paljon jo, kuva napattu googlen kuvahaulla.
Niille äideille jotka eivät kestä katsoa sekunttiakaan kärsiviä lapsia annan vinkiksi: älkää katsoko. Vaikka tässä ei näytetä kärsimyksiä itsessään valtavasti, niin koska asetelma on mikä on (maailmanloppu ja kaikki tulevat kuolemaan) niin ei se lasten kohtalo kovin mukava tässä elokuvassa ole. Se tehdään kuitenkin valtavan selkeästi selväksi ja vaikka en elokuvissa itkekään kuin poikkeustapauksissa niin painava tunne jäi kurkkuun.

Elokuva on enemmän draamaa, kuin kauhua, eivätkä tautiin kuolleet useista nykyelokuvista poikkeavasti muutu zombeiksi.
Sisältö jäi kuitenkin kankeaksi, surullisuus oli painostava ja loppu synkkä. Ei huonoin katsomani elokuva missään nimessä, mutta ei myöskään mitenkään mieliinpainuva.

Olisikohan oikea sana kuvaamaan tätä elokuvaa yhdellä sanalla: Turha?

Minä haluan!!

Syyskuvastot pukkaavat jälleen postilaatikosta ja minä pyörittelen ympyröitä haluamieni tuotteiden kohdalle. Nyt olen mennyt jo niinkin pitkälle, että revin Cittarin mainoksesta muutaman mainoskuvan irti ja kiinnitin ne jääkaapin oveen, koska haluan ne tuotteet.

Kuvastoista kuitenkaan harvoin tilaan mitään. Ne ovat vain sellaista päiväuneilua. Ja lisäksi, luen niitä usein vessassa ja unohdan ne vessan kaapin alahyllylle. Minulla on siellä komea lehtikasa, isompi kuin varsinaisessa lehtiroskiksessa.

Cittarin mainosten tavarat ovat kuitenkin petollisempia, käyn Cittarissa kuitenkin pari kertaa viikossa. Joten minä ostin jo toisen niistä mainoksen tuotteista, Maybellinen Dream Fresh BB Creamin. Olisin ostanut sen Mix&Go tehosekoittimenkin, mutta ne olivat jo loppuneet (milloin pääsen olemaan sellainen ihminen joka aamuisin surauttaa itselleen smoothien tuosta vaan sen sijaan, että olen ihminen joka kärvistelee syömättä puoleen päivään ja sitten nappaa kaapista pari palaa suklaata?).

Kaupassa hyllyn reunassa olevassa mainoksessa kehuttiin "Vain yksi askel upeaan ihoon. Good skin day, every day! " Ja minä mainoksen uhri uskoin.

Ongelma tuli kuitenkin kohdassa: "Valikoimassa 3 raikasta sävyä!
Lopputulos: Wow-efekti ihollesi, hetkessä! Vaikutelma hyvästä ihosta, raikas ja luonnollinen ihon sävy, ei epäluonnollisia sävyrajoja sekä pitää huolta ihostasi koko päivän."

3 raikasta sävyä osoittautui olevan nimiltään Light, Medium ja Universal Glow. Mediumin nyt saa samantien minun kalkkinaamallani jättää välistä, joten arvoin Lightin ja omituisen nimisen Universal Glow:n välillä.

Valitsin sitten Hehkua, koska juuri sitä lähinnä kaipaan, tervettä hehkua iholleni jonka sameus aamuisin joskus on aivan järkyttävää entiselle minulle joka muistaa vielä ne aamut kun peilistä katsoivat kirkkaat silmät ja kirkas iho joka ei olisi tarvinnut mitään meikkiä (ja joka pakkeloitiin tukkoon siitä huolimatta!), eikä noista aamuista ole edes kuin muutama vuosi!

No Hehku/Glow osoittautui kotona tuubista ulos tullessaan aivan oranssiksi. Pelottavan oranssiksi. Laitan ja laitoin normaalisti kasvoilleni Lumenen sävyttävää päivävoidetta ja kokeilin tätä yhteen kohtaan kasvoilleni, jotta näkisin sävyeron lempituotteeseeni kunnolla. Ja olihan sitä. Liikaa.
Siinä missä Lumenen on ihan himpunverran kasvojeni ihoa tummempi, näin kesällä se ei haittaa, koska se tosiaan antaa kasvoille juuri sopivasti väriä, BB Maybellinen sävy oli vain kertakaikkiaan liian tumma. Ei onneksi kylläkään yhtään oranssi :), eli tuubista tullessa väri oli hyvin hämäävä.

Lisäksi se imahtui iholle aivan liian nopeasti, suorastaan salamana, jotenkin se levitys jäi puolitiehen.
Kaikenkaikkiaan, en pidä, edelleen jumitan Lumenen päivävoiteessa, koska en ole parempaakaan löytänyt.

perjantai 3. elokuuta 2012

Ihana, kiva, mukava ja kaunis!

alareunassa tieto mistä napattu
Tänään on ollut hyvä päivä :) Kaunis ja aurinkoinen mitä ulkoiluun ja ulkoilmaan tulee, mutta minulle on ollut tärkeämpää se mitä kotona on tapahtunut, eli olemme rentoilleet, oleilleet ja nautiskelleet poikien kanssa.

Ruoaksi minulle ja Esikoiselle tein tortilloja, välipalaksi smoothiet banaanista ja mansikoista ja maidosta. Pienempikin sai pitkästä aikaa omaa herkkuaan, eli Piltin Päärynäsosetta. Se kun oli pahimpana siitepölyaikana, siis koivun, kielletty, nyt onneksi jälleen sopii :)

Ulkoilun jälkeen sohvalle jossa minä torkahtelin Martin tarinatallin tahdissa poikien syödessä herkkuja, Esikoisella karkkia, Pienemmällä Oatlyn kaurajäätelöä. Molemmilla juomana kaurajuomaa, Pienemmällä maustamatonta, Esikoisella samaa kaakaoversiona :)

Jälleen ulkoilua, nyt kävelimme yhdessä postiin ja takaisin (huomaako jostain, että Enbrel toimii, ainakin se on parantanut vointia?), vietiin veljelleni paketti joka toivottavasti ilahduttaa :) Se kun sisältää ison läjän uutuus dvd:tä jotka meillä ei jää toiselle katselukierrokselle ja lisäksi piirustuksia lempi siskonpojilta :)

Nyt lähdemme miehen tultua töistä vielä Makuuniin ja minäkin pääsen karkkilaarien ääreen ;) Iltapalaksi tänä helpolla pääsyn ja löysäilyn päivänä teen pizzaa ja pannukakkua... Hyi minua :D

torstai 2. elokuuta 2012

...alkaa tanssi hiljainen silmälasikäärmeiden...






Tästä näkee mitä mietin juuri nyt. Kaikki lasit ovat Specsaversilta. Nuo viimeiset Missonin sangat ehkä suosikkini tällä hetkellä. Ja kun sieltä saa ne kahdet halvemmalla kuin yhdet monista muista paikoista ja ei tämä ei ole mainos, olen vain ollut aiemminkin siellä ostoksilla ja lähtenyt molemmilla kerroilla tyytyväisenä, lasit menivät silloin päähän miehelläni ja toisella kertaa äidilläni ja nyt pitäisi ostaa omat.

On vaikeaa ostaa ja valita jotain josta tulee iso osa ulkonäköä, sellainen osa jonka kyllä kaikki huomaavat jos se ei ole sopiva ja jos se on sopiva se joko huomataan positiivisesti tai sitten ei välttämättä ollenkaan, joillekin lasit sopivat niin hyvin!
Minä en kuulu niin joihinkin, joten sitä tarkempaan koitan valita lasit jotka korostavat hyviä, eivätkä huonoja piirteitäni.

Apua-aah... Mietin tätä pitkään ja hartaasti ja käyn sovittamassa ja sovittamassa... ja jossain vaiheessa minulla on silmälasit :)

keskiviikko 1. elokuuta 2012