Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 31. toukokuuta 2012

Allekirjoitus tähän, kiitos!

http://www.adressit.com/all

Toivottavasti linkki tulee oikeaan adressiin. Eli otsikolla Allergisille lapsille enemmän puhtaita valmisruokia! oleva adressi pyytää allekirjoituksia. Ja minä pyydän oman lapseni puolesta. Pienempi on vasta 3 vuotta, mutta koska allergiataipale ei näytä helpottuvan niin voi olla, että meillä syödään esimerkiksi vielä kouluiässäkin ainakin jonkinlaista allergiamuonaa.

Hankalinta se on silloin, kun pitää olla jossain muualla kuin kotona. Ja kotonakin olisi joskus kiva tarjota lapselle jotain valmista. Ainakin juuri tänään esimerkiksi olisi ollut: oma polveni on turvonnut kolminkertaiseksi, ole soitellut lääkäriasemia ja lääkäreitä läpi minkä kerkeän ja samalla hoitanut Kelan lomakkeita ja soitellut niiden kadonneitten päätösten perään. Samalla tietysti takana on huonosti nukuttu yö. Jalka kun vaivaa myös yöllä. Ja samalla toinenkin polvi alkoi turpoamaan, koska sehän ei kestä yksinään.

Joten ihan todella, minua ärsytti alkaa keittämään Pienemmälle ruokaa. Ei saisi. Mutta ärsytti silti.
Kuinka kätevää olisikaan olla tällaisinä päivinä "huono äiti", työntää 3v:lle käteen leipä, jogurtti, eteen murokulho, nugetteja, mitä vain?! Mutta ei kun on niin allerginen niin on ja pysyy.
Joten meillä syödään terveellisesti: Broileria ja kukkakaali-bataattisosetta.

Joinain päivinä olen tehnyt isomman satsin niin ettei tarvitse kuin lämmittää, tänään ei sattunut olemaan.

Lisäksi me olemme kotona. Reissussa/kaupassa/ravintolassa on mahdollista antaa vain Piltin aprikoosisosetta ja Oatlyn kauramaitoa pillitetrasta.

Jos minä saisin päättää haluaisin valikoimiin ainakin kaurapuurotetran. Valmispuuroa, maidotonta, sis. ainoana viljana kauraa, ei mitään kaura-hedelmä/kaura-marjapuuroa, vaan puhdasta kaurapuuroa. Minua myös lohduttaisi jos siihen olisi saatu lisättyä jotain vitamiineja tai vastaavia, ehkä kalsiumia?
Olisikohan tällaista puuroa mahdollista tehdä kauramaitoon? Valmista tetrapuuroa kaurasta kauramaidossa valmistettuna?

Se olisi hyvä ensipuuro muutenkin vauvoille, mutta vilja-allergisille monille kaura on se ainoa sopiva vilja. Myös vastaava puuro hirssistä, tattarista, amarantista tai quinoasta kiinnostaisi kuluttajia varmasti, varsinkin allergisia perheitä, mutta varmasti myös "tavallisia" perheitä, erityisesti valistuneita ruoan kuluttujia jotka haluavat tarjota lapselleen parasta ja puhdasta ruokaa jo vauvasta lähtien.

Useat "vauvapuurot" kun nimittäin näyttävät sisällykseltään tältä:

kuva täältä
Vesi, hedelmäsoseseos (aprikoosi, persikka, omena) 20 %, täysjyväjauhoseos (kaura, ohra, ruis, vehnä) 8 %, hedelmäsokeri, omenamehutiiviste, rypsiöljy, happamuudensäätöaine (sitruunahappo), vitamiinit (A, D3, E, K, tiamiini, B6, niasiini, pantoteenihappo, biotiini, foolihappo, C), kivennäisaineet (kalsium, rauta, sinkki, jodi). Sisältää gluteenia.





Ei nyt varsinaisesti mitään vikaa. Mutta miten mahdollinen allergia selviää, kun tuotteessa on kaikkea sekaisin? On kolmea hedelmää ja neljää viljaa. Muutenkin, tavalliselle, terveellekin lapselle olisi hyvä aloittaa ruoat yksi kerrallaan, taukoja pitäen. Varsinkin viljat. Lisäksi ilmeisesti lisättyä hedelmäsokeria ja vaikka tämä esimerkki onkin maidoton niin useissa on myös äidinmaidonkorviketta lisäksi veden lisäksi.

Täällä esim. terveelle lapselle sopivaa, järkevää ohjeistusta: " Kun kiinteitä alkaa tarjota puolivuotiaalle tai vanhemmalle vauvalle, voi ensin käydä läpi kaikki ruokaympyrän lohkot: juurekset, vihannekset, marjat, viljat ja lihat. Kun näistä jokaisesta on tarjottu yhtä ruoka-ainetta, voidaan tehdä uusintakierros. Jos perheessä on allergioita, rauhallisen aloituksen etuna on, että mahdolliset allergiareaktiot on helpompi huomata. ------ Kotimaiset viljat suositellaan otettavaksi mukaan kuuden kuukauden iän jälkeen ja aakkosjärjestyksessä (kaura, ohra, ruis, vehnä) gluteenin takia. Aiemmin voi toki kokeilla mm. tattaria, hirssiä tai riisiä. ----- Nykysuosituksen mukaan vauva ei vellejä tarvitse, vaan hänelle annetaan maito maitona ja puuro puurona. Teollisesti valmistetut lastenvellit ovat pääasiassa maustettua korviketta. Imetetylle lapselle annettuna ne saattavat viedä tilaa äidinmaidolta, ja siten vähentää vauvan rinnanimemishaluja. Ruokajuomaksi voi tarjota vettä. ----Ilta- ja aamupuurot voi hyvin keittää veteen. Jos puuroa haluaa vähän löysentää, sen voi tehdä lypsetyllä äidinmaidolla." (lähde: Babyidea ).

Esimerkikseni ja kirjoituksessa syyllistettäväksi (heh, heh, tai ainakin melkein) valitsin nyt tuon Muksun, se kun on iso firma joka on merkin takana ja lisäksi heillä uusitaan aika ajoin noita valikoimia aika paljonkin. 
Tällä hetkellä Muksu valmistaa useampaakin kuin yhtä maidotonta tetrapuuroa. Tetrapuurohan on kätevä isommallekin lapselle reissueväänä, se on terveellistä, tetra on helppo nakata tavalliseen roskikseen ja kätevä lämmittää se puuro ihan vain mikrossa. Reissussa menee aamupalana, iltapalana, tarvittaessa vaikka välipalana.
Meillä allergiaton Esikoinen rakasti aikoinaan sellaista tetrapuuroa kuin luumu-omena-ohrapuuro. Kotona toki söimme ihan tavallista, kattilassa keitettyä puuroa, mutta reissussa, kun lapsi oli muutenkin meneväinen niin tetrapuuroa meni (hui kauhistus!) varsinkin iltapalana vielä 5v iässäkin! :)

Tämä tämän hetkinen Muksun maidottomat tetrapuurot todistavat tosiasiaksi sen, että maidottomanakin näitä on mahdollista tehdä. Miksi kuitenkin näissä on aina mukana nesteenä veden lisäksi jokin mehu? Puolukkaisessa puurossa puolukkaa maustaa omena, lisäksi nämä juurikin kaikki neljä viljaa ja vielä hedelmäsokerin lisäksi tavallista sokeria? Häh?
Kuningatarpuurossa jälleen "ilahduttavan" neljän viljan lisäksi tarjoillaan mustikkaa ja vadelmaa päärynämehulla??

Samoin muuten niin loistavan yksinkertaiselta kuulostava persikkainen kaurapuuro, sis. persikkaa ja kauraa. Mutta, mutta miksi siellä tönöttää jo kolmantena listauksessa päärynämehu?

Hedelmä- ja marjasoseisiin en edes mene, koska senhän kertoo jo nimikin: 4kk lähtien voit tarjoilla lapsellesi ilahduttavan sekoituksen nimeltä kaikenmaailman mössöä, esimerkiksi Aurinkohedelmät, Hedelmäseiska, Marjaisa banaanisose jne. Opipa siinä tunnistamaan makua.

Ihanissa tetrapakkauksissa olevat yksittäissoseet sitten. Niin no, en minäkään ennen Pienempää uskonut, että riisille voi todella olla allerginen ja todella moni on. Yllättävän moni.

Ja jopa Muksun kukkakaalisose sisältää sitä. Riisijauhoa. Tai sitten se tupsahtaa tuoteluettelossa eteen nimellä riisitärkkelys. Ja kyllä, jopa sille voi olla allerginen.

Ja sitten vielä lopuksi: vaikken mikään proteiinikarppaaja olekaan, niin ihmettelen silti sitä, että Muksun yli 8kk lapsille suuntaava maidoton puurojauhe on nimenomaan vehnäpuuroa. Siisvehnää puurojauheena, lisättynä omenalla. Miksi ihmeessä juuri vehnää? Kun maailma on pullollaan paljon parempiakin vaihtoehtoja?

Ja mitä virkaa sillä vehnällä on myöskään maidottomassa Aprikoosi-omena-puurossa, 8kk?  "aprikoosisose 14 %, omenamehutiiviste 7 %, omenasose 5 %, täysjyvävehnäjauho 4 %, kaura (lese, täysjyväjauho) 4 %"

4%? Eikö olisikin hurjaa jos tuossa lukisikin 8% kauraa?

No niin, paatokseni on valmis. Enkä edes oikolue tätä, nyt annan mennä. Paatos tuli suoraa sydämestä ja koskettaa äitiä jonka lapsi pyytää ostamaan "vauvankuva puuroa", mutta jolle ei tetraa löydy. Ja joka ilahtuu kuin lapsi lahjapäivänä kun saa avata päärynäsosepurkin ja ottaa sieltä sen sallitun 1tl päärynäsosetta viikossa ja lapsi makustelee sitä suussansa ja pyytää joka kerta sitä lisää, kun se on niin hyvää, namnam! Mutta jolle äidin on pakko, vaikka vaikeaa vastata, että ehkä joskus, mutta nyt ei voi ottaa tai menee massu kipeäksi. Kun äiti ei jaksa varoitella aina oksentamasta. Se kun on lapselle iso peikko se aina lentävä oksennus...

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Ymmärtävä lääkäri

Miksi niitä on niin harvassa? Olen törmännyt ongelmaan niin yksityisellä puolella, kuin yleiselläkin. Rehellisyyden nimessä on pakko sanoa, että ehkä hiukan enemmän yleisellä, mutta toki sillä puolella on hiukan enemmän myös kiire.
Kiire kirosana ei silti saa selittää sitä, ettei asiakasta/potilasta/ihmistä kuulla eikä kuunnella.

Romaanihan siitä tulisi jos kirjoittaisin edes omista kohtaamistani epäkohdista. Jos lisäisin siihen tuttavieni kärsimykset tämän ammattikunnan hoteissa, Sota ja Rauha kalpenisi kummasti.

Nyt en millään kuitenkaan jaksa valittaa, koska kohtasin ihmeen. Ihanan lääkärin (ja vaikka hän olikin nuori ja komea niin en nyt puhu siitä puolesta...). Menin polveni takia lääkäriin, tai ensin soittelin läpi kaikki yleisen puolen tahot: reumapolilla ei ollut aikoja vasta kuin kuukauden päähän, tk:ssa viikossa olisi päässyt hoidettavaksi ja sieltä ohjeistivat päivystykseen soittamaan. Soitin kyllä, jolloin tentattiin olenko varmasti kysynyt jo reumapolilta? Entä terveyskeskuksesta? Kun vastasin molempiin kyllä, sain kuulla huokauksen ja "Tule vain, mutta meillä on täällä tänään jonoa, ainakin 4-6 tuntia".

Ensinnäkään en olisi mitenkään pystynyt polveni kanssa edes istumaan niillä päivystyksen penkeillä, toisekseen en todellakaan asiaa ajateltuani halunnut polveani sorkkivan neulalla tyypin joka ehkä tekisi sen toimenpiteen ensimmäistä kertaa. Se on koettu jo ja tuskahan oli kammottava.

Minua oli tähän mennessä pistänyt 5 todella surkeaa lääkäriä (siis nyt puhun polven punkteerauksesta  ja siihen perään laitettavasti kortisonipiikistä, muitakin surkeita pistäjiä on ollut, mutta siis 5 eri lääkäriä eri kerroilla jomman kumman polven kimpussa) ja kaksi hyvää.
Tai luulin tähän saakka hyvää, kun luulin, että kyseiseen toimenpiteeseen väistämättä kuuluu se, että polvikipuinen puristaa rystyset valkoisena sängynlaitoja ja päästelee kirosanoja. Huonommilla kerroilla se on sitten ollut suoraa huutoa tai ainakin kovaäänistä vaikerrusta.
Ja uskokaa tai älkää, minä en ole edes pahemmin kipuherkkä.

No, tälläkertaa päätin siis jättää harjoittelukerrat väliin ja maksaa. Mietin, että kaipa kipuni ja piikistä saatava helpotus on jonkin arvoinen. Ja minkä arvoinen se tilanne on jos sattuisi niin, että lääkäri onkin hyvä pistämään?
Tämän lääkäriaseman taksana johon päädyin se oli 140e, sis. käyntimaksun ja pistoksen. Pistos oli se 40e, käyntimaksu 100e. Huh. Minulla ei siis ole otettuna vakuutusta tmv joten itse maksoin. Ja tuosta summasta oli jo vähennettynä Kela-korvaus.

Oliko se sen arvoista? Tällä kertaa voin hymyillä ja sanoa: Oli se!

Ensimmäinen ajatus mikä piikin jälkeen tuli mieleen, oli, että tällä lääkärillä oli "enkelin keveä kosketus", mitä se lienee edes sitten tarkoittaisi. Minulle se tarkoitti sitä, että tottakai pikku pistos tuntui. Mutta siinä se. Hän osasi pistää mahtavasti.
Mutta sen lisäksi hän kuunteli, ymmärsi, kysyi lisäkysymyksiä, katsoi minua silmiin, ehdotti ratkaisuja.

Ja vaikka noiden kaikkien pitäisi toteutua aina lääkärissä käydessä. niin valitettavasti se ei aina käy niin. Minua ei katsota silmiin läheskään aina. Pahimmillaan minua ei ole katsottu koko käynnillä muuhun kuin polveen.
Minua ei kuunnella läheskään aina. Joskus luetaan edellisten kirjoittamaa  teksitä suoraa ruudulta, joskus käydään toimenpiteeseen heti nimimutinoiden jälkeen, joskus tarrataan kiinni jalkaan jo ennenkuin olen ehtinyt kunnolla ovesta sisälle. Useimmiten vilkaistaan minua ja sanotaan: Mitä asiaa ja kysellään olenko nyt varma, että olen hakemassa hoitoa oikeaan asiaan? jne
Ratkaisuja ei ehdoteta koskaan niin, että minunkin mielipiteeni kuultaisiin. Parhaimmillaankin ratkaisut vain kerrotaan minulle ja lopussa lyödään resepti kouraan. Jos ehdoton jotain tai kysyn asiasta joka voisi toimia, minua katsotaan kuin hullua. Lääkärihän oli lukenut jo tilani koneelta ja varmasti siis tietää enemmän kuin minä... Itse kun valitettavasti (peruslääkäreille valitettavasti) kuulun siihen ihmisryhmään joka aktiivisesti etsii lisätietoa.
Ja tarkoitan muutakin kuin googlea. Ja ei, en usko kaikkea mitä netissä lukee ;)

Joka tapauksessa. Kyseinen lääkäri vakuutti minut eniten läsnäolollaan ja seuraavaksi sillä, että hän todella osasi pistää. Kevyesti kuin höyhen. Uskomatonta!

Loppukevennyksenä:




perjantai 25. toukokuuta 2012

Mama Bear

Enää viikko koulua Esikoisella ja sitten saamme nukkua aamuisin pidempään. Kyllä on tuskaa nämä klo.8 alkavat koulupäivät, kun nousen vielä itse ennen poikaa ja iltaisin en millään malta mennä nukkumaan. Tai yöllä :)
Milloin sitä kasvaisi niin aikuiseksi itse, että todella menisi nukkumaan heti "iltauutisten jälkeen" kuten lapsuudenkodissani sanottiin.

Tiedän, että on paljon perheitä, joissa kouluikäinen nousee ja lähtee kouluun yksin, mutta koska minusta 9v on vielä pieni :) niin itse nousen ihan mielelläni aamuisin samaan aikaan, kun se kerran on minulle vielä mahdollista.

En tiedä kummalle se antaa enemmän turvallisuuden tunnetta, minulle vai pojalle ;)


Joskus olo on juuri tällainen äitikarhumainen :)

maanantai 21. toukokuuta 2012

Syksy suunnitelmia

Kuten aiemmin jo kirjoittelin, ei meillä miehen kanssa ole yhteistä kesälomaa, kesällä. Miehen loma ajoittuu töiden kausiluonteisuuden vuoksi syksyyn ja nyt suunnittelenkin innolla kahta reissua syksylle!

Toinen reissuista on ulkomaille, ensimmäistä kertaa sitten Pienemmän syntymän uskallan ajatella suuntaavani ihan kunnon etelänreissulle. Ajatuksenamme oli Italia ja on edelleen, vaikka nämä viime päivien Italian maanjäristys uutiset hieman uskoa heikensikin. Toisena vaihtoehtonamme on sitten Espanja.

Mutta nyt ajattelin enemmän sitä toista reissua jollaisen olemme tehneet joka syksy. Olemme nimittäin pysyneet tässä lähituntumassa, Viro, Ruotsi, ympäri Suomea.
Ihana Kolmården. Kuva täältä.
Tänä vuonna paikoista kilpailee Tanska ja Ruotsi, tarkemmin Legoland ja Kolmården.
Molemmissa paikoissa on paljon, paljon houkuttelevaa, sekä vanhemmille, että lapsille.
Lasten suosikki, Legoland. Kuva täältä.
Itse olen käynyt Kolmårdenissa joskus 1990-luvulla ja se oli aivan upea reissu, mutta toki ymmärrän, että poikien sivulauseessa kuulema mahdollisuus reissusta Legolandiin sai hirmuiset ilon kiljahdukset ja JEE!!- huudot aikaiseksi. Tällä hetkellä Legoland siis johtaa tässä ajatustaistossa.
Reissumme sijoittuisi elokuun loppuun.
Legolandin puolesta puhuisi myös se, että samalla voisi vierailla myös Givskud Zoo- eläinpuistossa:

kuva täältä


Kukaan tutuistamme ei valitettavasti ole käyneet näissä paikoissa, joten kävijäkokemuksia kaipailisin, jos kellään olisi? :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ei ikinä ja kuitenkin nyt

Nyt sitten tein sen mitä joskus aikoinaan vannoin, etten ikinä tee. Lastenhuoneeseen ilmestyi tv. Juu, ihan ilmestyi, koska naapuri oli viemässä sitä roskalavalle ja se oli täysin toimiva, moitteeton siisti 21" kuvaputki-tv.
Minun mielestäni noita ei edes saa roskiin laittaa, siis tavalliseen kerrostalon roskakatokseen ja siitä kiltisti mainitsin naapurille, johon naapuri totesi, että jos en minä tiedä parempaa paikkaa niin sinne se päätyy.

Johon minä kuulin toteavani, että anna meille sitten.
Ja lapset vieressä kiljuivat riemusta!

Koska meillä sattumoisin on myös vanha ylimääräinen pelikone ja dvd-soitin niin liitinpä nekin aikani kuluksi siihen telkkariin. Ja hyvin pelittää.
Onneksi tänään oli hyvä ilma, joten lapset eivät kuitenkaan innostuneet istumaan nenä kiinni uudessa ruudussaan vaan Esikoinen mennä viiletti pihalla kavereiden kanssa ja minä Pienemmän kanssa.

Nyt illalla annoin luvan istua katsomaan rauhallista lastenohjelmaa puoleksi tuntia omasta telkkarista. Mikä ilonkiljunta :) Meillä esikoinen on erityisesti toivonut jotain tällaista tapahtumaan, koska k a i k i l l a kavereilla on omassa huoneessaan joko tv, tietokone tai jonkinsortin pelivempele. Ja mitä olen omilla silmilläni todistanut, niin kyllä vain onkin. Parhaimmilla kaikki nuo. Ja kyse on lapsista iällä 7-10v? Itse olen koittanut todistella, ettei se ole tarpeen, varsinkaan kun Pienempi on vasta noin pieni, mutta koska meillä on muutenkin hyvin toimivat ja rajoitetut peliajat ja tv-ajat niin ajattelin sitten nyt vähän löysätä pipoa ja samahan se on kummassa ne nuo käyttävät, omassa huoneessaan vai olohuoneessa, varsinkin kun meidän dvd-valikoimasta ja pelikonsolipeli valikoimasta ei todellakaan mitään hurjimuksia löydy!
Lisäksi meillä on sääntönä hyväksyttää peli/dvd ennen aloittamista äidillä, samoin kuin aika mitä siihen käytetään. Nämä vaikka minä tasan tarkkaan tiedän mitä pelejä me tosiaan omistamme... Aina välillä huolestuttaa mitä pelejä Esikoinen kavereillaan pelaa, tiedän nimittäin ettei ne säännöt ole osaakaan meidän tiukkapipo-säännöistä joissain perheissä.
Onneksi tunnen nuo kaverit perheineen kenellä käydään sisällä ja joissa ehkä pelataankin sitten ja suurimmassa osassa perheistä tiedän myös mitä pelejä heillä omistetaan :)
Pari kaveria on kuitenkin sellaisia, että olen huomannut Esikoisen olevan äkäinen ja jopa agressiivinen sieltä tullessaan ja pienen tenttaamisen jälkeen olenkin saanut kuulla, että peli on ollut hurja. Ei vielä ainakaan ole paljastunut ikärajaansa hurjemmiksi, mutta itse tiedän joidenkin tuon ikäisille rajattujenkin pelien olevan meidän pojalle liikaa, hän kun on sellainen, että elokuvissakin tunteet "tarttuvat" häneen helposti ja hänen käytöksestään heijastuu helposti jos elokuva/peli tmv on ollut nopeatempoinen, agressiivinen, hurja.

No se siitä, nyt äidin kultamussukat istuvat katsomassa Dora Exploreria jota ei missään nimessä voi sanoa hurjaksi.
Ja ihan kohta lapset nukkumaan ja äiti saa katsoa dvd:ltä Intrudersin, tekopyhää, eikö? ;)¨

Tässä pieni MLL infopaketti median ikärajoista vielä,
hyödyllinen, itse ainakin pidin :)
Ikärajat median käytölle, MLL vanhempainnetti.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Kiva olla onnellinen!

Olin tässä koneella tekemässä töitä niin tuo otsikon ajatus iski. Tänään on ollut kiva, mukava, ihana päivä.

Mukavia vauva-uutisia ystävältä, kuulumisia toiselta ystävältä muuten vain, Esikoisen harvinaisen onnistunut koulupäivä ja uutinen, että hänet on valittu koulunäytelmän päärooliin kevätjuhlaan (juu, kuulostaa kuin olisi viime tingassa, mutta opettaja "peluutti" kahta poikaa, ei osannut kai valita kumpi saa sen varsinaisen pääroolin, meidän poika on tankannut roolia hikihatussa, kun halusi sen niin kovasti ja sai, jee!), ihana auringonpaiste, mukavaa oleilua ja ulkoilua Pienemmän kanssa, kaikki vain niin hyvin kuin vaan voi ja mieli iloinen!

Osansa tekee varmaankin myös se, että tein tänään tässä Pienemmän leikkiessä itsekseen vähän myös työhommia. Olen edelleen sairaslomalla, mutta hiljalleen teen paluuta työelämään ja on ollut mukavaa puuhailla tuollaisia "aikuisten hommia" ja todeta, että kyllä ne aivot toimii edelleen entiseen tapaan, vaikka kolme vuotta kotona niitä lepuutinkin!

Kotonahan minä jatkan edelleen, ainakin pitkälle syksyyn. Omanlaisensa haaste ja luksus samassa paketissa. Miten rytmittää päivä niin, että saan työt tehtyä, mutta kuitenkin niin, että pystyn olemaan täysin läsnä myös Pienemmälle ja Esikoisellekin, kun kesälomahan tässä kohta alkaa.

Olen laskeskellut niin, että teen noita työhommia koneella aamuisin ennen lasten heräämistä ja iltaisin kun he ovat nukkumassa. Ja sitten kerran viikossa kokopäivän, koska puhuin lasten mummon kanssa, että hän ottaa mielellään pojat kesälomalla kerran viikossa hoitoon, varsinkin kun pystymme yhdessä joustavasti sopimaan päivän. Että eiköhän tämä tästä :)

Elämä hymyilee ja minä myös !!

maanantai 14. toukokuuta 2012

Hockey(bird)

kuva täältä
Kuva kertoo aikalailla tämän päivän pelistä, hosumista ja kummallisia tilanteita. (Kuvassa Janne Niskala ja Jarkko Immonen törmäävät toisiinsa USA:n maalinedessä, toisiinsa.)

Tuohon lisäksi Salmelan vaarallinen taklaus, Suomen olematon puolustuspeli, enkä jaksa kehua hyökkäyspeliäkään kun tilanteita oli todella vähän. Kiekkoa hukattiin, syötöt oli löysiä ja vähän sinnepäin jne.

Itse innostuin jääkiekosta 1999 oikein kunnolla. Toki olin seuraillut kiekkoa, varsinkin MM ja muita isompia turnauksia, mutta SM-liigaa heikommin. Jostain syystä, kaveriporukalla päädyimme SM-liigaotteluun joskus tuolloin vuonna 1999 ja se sytytti heti. Siitä lähtien olen kiekkoa seurannut ja mahdollisuuksien mukaan käynyt peleissäkin.

Boxeripkt mukana tuli kiva bonus
Lasten kanssa en ole vielä peleissä käynyt, mutta Esikoinen on nyt ensimmäistä kertaa tänä vuonna kiinnostunut jääkiekon seuraamisesta, nyt ensi alkuun tv:n kautta. Ja innolla odotan, että hänen kanssaan pääsemme otteluun ensi kaudella. Ehkä saan meidän perheeseen toisen kiekko-intoilijan itseni lisäksi? Mies kun ei ole epämiehiseen tapaan mitenkään jätti-innostunut jääkiekosta.

Rovion Hockeybird sen sijaan innostaa meidän perheessä kaikkia kolmea AngryBirds-fania, eli miestä, Esikoista ja Pienempää. Pienempi on keksinyt Hockeybirdsistä jo oman laulunkin, jonka sanat vaihtelevat tilanteen mukaan ;)

Pakkohan se oli sitten fanituotteita ostaa ja niinpäs meidän perheen fanit ovat pukeutuneet nyt näihin:


Boxerit löytyy joka pojalta

lauantai 12. toukokuuta 2012

I´m ready to rip my hair out!

Ajatuksissa oli rauhallinen, mukava lauantai kiireisen viikon jälkeen. Etukäteen sovittiin poikien kanssa ettei tänään hinguta kavereille/kavereita meille, mummolaan tai yhtikäs mihinkään, vaan ollaan rauhassa koko perheellä, me vain.

Aamulla kaikki meni pieleen jo klo.9.20 kun Esikoisen kaveri rimpautti reippaasti ovikelloa ja me kaikki yöpuvuissa oleilevat, osa vielä sängyssä (=lue minä) olimme aika yllättyneitä. Esikoinen tointui pikapikaa kinuamaan kaveriaan meille kylään. Aivan kuin olisi mukavaa ottaa vieras lapsi (kyseessä siis ihan vaan pihaleikessä tavattu kaveri, samassa koulussa sentään on) siinä vaiheessa aamua meille.
No jostain kumman syystä Ilkeä Äiti astui kehiin ja käski napakasti sanomaan ei ja laittamaan oven kiinni.

Tästä alkoi kinuamisvinkumisvollotuspäivä. Jompikumpi lapsista, koko ajan. Minkään ei pitäisi olla pielessä ja kuitenkin kaikki tuntui olevan. DVD jonka lainasin kirjastosta (kirjasto käynnistä voisi kirjoittaa oman postauksensa, oli syynsä siihen, että viivyimme 15min...) ei sitten enää kotona kelvannutkaan. Wii-peli oli ihan väärä. Pyöräily ei kiinnostanut. Ja kun vihdoin pojat pelaavat, Pienempi vinkuu kuinka Esikoisen käsi osuu hänen hiuksiinsa. No joo, osuuhan se kun joka kerta Esikoisen heilauttaessa kättä, Pienempi tahallaan tunki päänsä eteen.
Pienempi kirjaimellisesti tirvaisi Esikoista nenään. Niin, että nenä alkoi vuotamaan verta.

Ruoka-aikaan olin jo niin poikki, että luonteeni vastaisesti kävin hakemassa Mäkkäristä ateriat. Pienempi sai lelun vaikka ei tietystikään sitä ateriaa, sieltä kun ei mitään hänelle sopivaa löydy. Syöminen sentään suijui huudoitta, mutta sitten se taas alkoi, riitaa tuli niin pikkuautoista, leluteltasta, sohvalla istumisesta, jälleen uloslähtemisestä (joka ei taaskaan onnistunut, eli sisällä on raivottu koko ihanan aurinkoinen päivä!!) ja nyt lopulta kirjojen lukemisesta tulleen riidan jälkeen pesulla käynnistä.

Juuri tällä hetkellä korvissa kaikuu Pienemmän hirveä raivari miettimässä ollessa: "Haluan sammakkopaidan, haluan sammakkopaidan, HALUAN SUKAT!!!"

torstai 10. toukokuuta 2012

Ristiallergia

19 tai 20 vuoteen (olen lukenut molemmat vuodet lehdestä, joten jompikumpi nyt ainakin) pahin allergiakevät ja sen huomaa!

Noin 70 % koivun siitepölylle allergisista ja noin 20 % muista siitepölyallergisista saa oireita ruoka-aineista.


Taulukko täältä
Taulukossa ei mainita kuitenkaan ihan kaikkia, joten kannattaa vilkaista myös toinen taulukko joka löytyy TÄÄLTÄ ja jossa mainitaa koivuallergikon voivan olla ristiallerginen myös esim. appelsiinille, mansikalle ja kirsikalle. Kuvassa olevat on varmaankin niitä yleisimpiä kuitenkin. Jostain olen lukenut joskus myös koivuallergian ja vilja-allergian yhteyksistä ja lisäksi tuossa linkin sivustossa yhdistetään pujoallergia ja riisi, soija ja maissi.

Itselläni on tulee oireita koivun siitepölystä, sekä pähkinäpensas ja pujo saavat oireilemaan. Tänä vuonna otin kuitenkin neuvosta vaarin ja aloitin allergialääkkeiden oton hyvissä ajoin. Siltikin silmiä kutittaa ja nenä vuotaa, aivastelen kokoajan. Silmät turpoilee myös ja silmäluomet punoittaa ja hilseilee, varsinainen Frankensteinin morsian ;).

Esikoinen syö myös Heinixiä ja Pienemmällähän nyt menee Zyrtec-tipat.

Jospa tämä tästä! Onko muita pahasti oireilevia?




keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Aamupala

Herännyt olen jo klo.7, mutta nyt on ensimmäinen aika istahtaa alas ja minä haluan syödä aamupalan, ja yleensä muutenkin, rauhassa. Kuitenkaan aamupalaa en halua syödä paljoa, jotain ihan pientä ja kahvia. Iso maitokahvi. Paino sanalla iso, eli yleensä 1-2 kuppia maitokahvia ja kahvikuppeina (ja teekuppeinakin tietysti) toimii meillä edelleen aivan ihanat Iittalan Taika-sarjan punaiset mukit :
Nämä on minusta upeat, vaikka muista sarjan osista en välitä pätkääkään ja muut värit  ei kiinnosta yhtään. Mutta punaisena tämä iski ja pakko oli hankkia. Ja tosiaan, sanon kahvikupiksi vaikka mukihan tämä on. Mutta aamukahvikupiksimukiksi tai miksilie siis täydellinen ja varsinkin täydellisen kokoinen. Ostin omani Iittalan verkkokaupasta joskus viime vuoden puolella kun siellä oli alennusmyynti.
Ja sitten nolo tunnustus!
Yleensä olen syönyt aamupalalla jugurtin, muroja tai joskus leivän. Jotain pientä ja nopea tekoista kahvin kanssa. Nyt olen kuitenkin koukuttunut johonkin ihan muuhun. Johonkin lapselliseen, johonkin hyvään ja makeaan. Ja se sopii juuri hyvin kahvin kanssa. Ja ei, se ei ole keksi.
Mutta läheltä liippaa: muropatukka!
Juu. Noloa. Täysin lapsille suunnattu hömppäpömppä välipalakeksimuoto. Yllätyksekseni näissä ei kuitenkaan kalorimäärät päätä huimaa, vaikkei kyllä huimaa ruokaisuuskaan, mutta pieni ja makea tämä on ja korvaa hyvin suklaapatukkaa tai jotain muuta makeaa, keksin vaikka? Suklaapatukan tosin korvaisi ehkä paremmin joku niistä suklaisemmista muropatukoista, minä vain onnistuin koukuttumaan juuri tähän:

Ja ei huolta, lapseni ei näitä aamupalaksi syö, hän raukkaparka saa näitä vain hyvin harvoin, äiti on innostunut näistä vähän liikaa, vaihdan pian takaisin 100% ruisleipään ;)


tiistai 8. toukokuuta 2012

The Avengers

I´m in Love ! Ihan todella. Ainahan olen katsonut ja tykännyt Marvel-pohjaisista elokuvista, jopa niistä huonommista, jokin niissä vetoaa niin suuresti. Ja nyt ne kaikki parhaimmat elokuviksi asti saadut hahmot on yhdistetty yhteen elokuvaan, The Avengers.
Tiedän, tiedän, vanha juttu, mutta minä ehdin katsomaan tämän elokuvan vasta nyt. Onneksi ehdin. Vaikka en olekaan 3D-lasien ylin ystävä niin tällä kertaa nekin menivät (kapeapäisille kuten minä vinkkinä, että kannattaa pitää ne sangat hiusten alla, mutta korvien päällä jos pystyy, pysyi päässä kummasti paremmin).

Hulkiksi oli tälläkertaa valittu Mark Ruffalo, joka pystyi hommaan paljon paremmin kuin Edward Norton ja järjettömän paljon paremmin kuin Eric Bana, mutta parasta oli se, että Bruce Banner oli nyt tavoitettu oikein. Hulk nyt kaikessa vihreydessään oli ok jo Nortonin versiossa, mutta Bruce Banner oli nyt sellainen, että hän todella oli järjellinen sekä ihmisenä, että vihreänä monsterina.

Ja oli mukavaa myös, ettei Tony Strak napannut koko elokuvaa itselleen, kuten hieman pelkäsin, koska onhan Iron man elokuvat jonkin verran vahvempia yksittäisinä elokuvina kuin esim. Thor tai Captain America.
Ihana Jeremy Rennerkin näkyi tässä enemmän, vaikkakin kumppaninaan oli Black Widow josta tässä sankarijoukossa pidän vähiten.

Ja googlen kuvahaulla huomasin, että muutkin ovat huomanneet (hmm, vaikeaa olla huomaamatta?) Chris Hemsworthin ja Brad Pittin yhdennäköisyyden! Kuvissa joita löysin tosin yhdennäköisyys ei ole niin selkeää kuin elokuvassa, ns. livenä. Ja melkeinpä väittäisin, että Chris Hemsworth menee tässä paremmuusjärjestyksessä edelle, ainakin Thorina, jaminami!! :)

Varsinaisen Thor elokuvan juliste 2011, seuraavaksi odotellaan 2013 julkaistavaa Thor 2.


ps. Tiedän ihmisiä joita miehet (ja naisetkin) trikoissa ja naamiasasumaisissa vaatteissa vain naurattaa jo ajatuksenakin ja siksi he jättävät tämän katsomatta. Tiedän myös pari kaveriani joita naurattaa vastaava ajatus ja jotka kävivät silti syystä tai toisesta katsomassa tämän elokuvan ja tykkäsivät!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Night Watch

Sunnuntain vietin jälleen linnoittautuneena makuuhuoneeseen.
Ja ei, en mitään aikuisten juttuja - - tai korjataan, oli se. Luin nimittäin yhden kiinnostavimmista kirjoista omassa genressään. Tai mikäköhän tämän kirjan genre varsinaisesti olisi ollut...? Takakannen perusteella vampyyrigenre, mutta kirjassa oli ainoastaan sivuosassa pari vampyyria. Magiaa löytyi, fantasia-elementtejä, mutta myös realismia.
Ja kaikki tapahtui Moskovassa, tai ainakin suurin osa. Kirja oli siis Sergei Lukjanenkon Yöpartio.

Huippuahan tässä on se, että tämä kirja on jo ennen suomentamistaan (ja tämä on vasta sarjan ensimmäinen osa!) tullut suomessa elokuvana. Koska oikeasti käy näin päin? Elokuvat Night Watch ja Daywatch ovat näihin kirjoihin perustuvia venäläisiä elokuvia.

Ja tiedättekö noloutta, minulla on nuo molemmat elokuvat dvd:llä. Enkä ole koskaan katsonut kumpaakaan. Jostain syystä ja jostain kummasta kumpuava ennakkoluulo venäläistä (ja sama koskee minun kohdalla myös ruotsalaisia) elokuvaa kohtaan on saanut minut ohittamaan nämä elokuvat kokonaan. Asiantila jonka aion korjata pika-pikaa, koska kirja oli hyvä. Kerralla luettavaa, en voinut laskea käsistäni.


Tämä minulla siis on jäänyt välistä. Korjaan asian ensi viikonloppuna ja jos on hyvä niin korjaan asian myös kakkososan kohdalta :)

Arvonta Poikien tyyliin blogissa!

Poikien tyyliin/Jeriika/Eggkids arvontaan TÄSTÄ

torstai 3. toukokuuta 2012

Kiirus

On ollut kauheaa kiirettä ja menoa tässä viikko, jopa niin kiire, että kun äsken oli miehen kanssa puhetta miehen palkan tulemisesta niin keskustelu meni suunnilleen näin:

Minä: "Ne laskut pitää muuten maksaa, kun sun palkka tulee"
Mies: "Niin, se on perjantai... Tulee muuten ne vakuutuksenkin rahat"
Minä: "No, hyvä, voidaan sitten mennä ostamaan Esikoiselle ne tennarit, jos menen vaikka sit perjantaina Esikoisen kanssa kaupoille"
Mies: "Meette siis huomenna?"
Minä: "Minä sanoin, että perjantaina?"
Mies: "Nii-iin, huomenna siis?"
Minä (korostetun kärsivällisestä ja lausuen selkeästi): "Per-jan-tai-na!!"
Mies: " Huomenna on perjantai"
Minä: "NO ei tasan varmana... (vilkaisen kalenteria)... Oho... Huomenna on perjantai!"

Ja tunnustettavahan se on, että kiire ja stressi on nyt ollut lähinnä raha-asioista. Minun sairaslomarahat pitäisi tulla Kelalta, mutta koska siellä (tunnetusti) on jonoa niin siinä kestää ja kestää ja niimpä ne rahat luvattiin tulemaan ehkä vasta tämän toukokuun lopulla (nyt on toukokuu, kuvitella! Mihin se huhtikuu katosi??).
Kompensoidakseni akuuttia rahapulaa olen nyt ollut töissä, mutta eihän senkään palkka lähde juoksemaan samantien.
 Lisäksi ko. firmassa ei ole säännöllisiä töitä minulle vasta kun kesäkuun alusta saakka, joten ei se nyt niin hirveästi vielä auta.

Mies sen sijaan tahkoaa töitä kokoajan. Juu, jopa sen ajan kun on kotona, tai pitäisi olla kotona. Ja se kiristää perhehermoja. Minun siis, vaikka kyllä lapsillakin on ikävä isää. Meillä tämä on joka keväistä, jo kymmenen vuotta, enkä siltikään totu. Tiedättekö kuinka kamalaa on kun miehellä on kaksi työtä joista toinen on hänelle kuin harrastus?
Painotan aina kaikille (varsinkin siis äidilleni, eli miehen anopille, heh...), että minusta on ihanaa, että miehellä on intohimon kohde, jotain sellaista josta saamme rahaa, mutta hän myös rakastaa tehdä sitä.

No, totta toinen puoli. Ei se silti ilahduta, kun aikaa ei jää muulle lähestulkoon ollenkaan. Joskus tuntuu, että onko se siitä tuleva ylimääräinen raha sen arvoista?
Mutta sitten näen miehen säihkyvät silmät ja kuulen sen innostuksen jolla hän puhuu noista asioista... Pakko tehdä kun on pakko tehdä. Siis pakottava halu. Miten sellaista voi toiselta kieltää, tai siis yrittää kieltää? En edes halua yrittää.
Ja koska miehen kakkostyö on kesäpainotteista, niin kuitenkin kesäähän tunnetusti on vain 3kk Suomessa... jos edes sitä?!

Ja syksyllä odottaa ihana kesäloma meille :) Se on mieheltä minulle joka syksyinen "palkinto" kun jaksan ja kestän ;) Minulla on jo lomaoppaita vinopino sängyn vieressä!

Tänä vuonna Pienempi on jo sen verran kasvanut, että uskalletaan ehkä pakata allergiakamat ja erikoisruoat lentokoneeseen ja suunnata:

Tämän kaltaisiin maisemiin, eli suunnitelmissa Italia, Espanja tai Kreikka, kuva täältä linkin takaa