Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Naminami :)

Mun menu koostuu ihan vain Rekorderligistä, kaupanmunkeista, varsinaiset munkkijulat, on berliinin munkkeja, munkkirinkilöitä ja Arnoldsin donitseja, naminami!! Koko vuotena en sitten tän jälkeen tule koskemaan munkkeihin tai donitseihin ;)

Kylpyläloma siirtyi parilla viikolla Pienemmän oireilujen takia, ei kertakaikkiaan viitsi jättää tuskailevaa pientä mummolle hoitoon. Mutta lääkityksellä pitäisi taas massu olla kunnossa muutamassa viikossa, toivottavasti! Elokuviin sen sijaan tällä viikolla, The Avengers odottaa 3D, jee! Ilo se on pienikin ilo!!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Musiikin ulkopuolella ja telkkaritärpit

Musiikkia läppäriltä peittämään poikien ja miehen peliäänet olkkarista, innokas Mario and Sonic at the Olympic Winter Games pelaaminen käynnissä :)
Minulla soi David Guetta ja Nicki Minaj joihin olen saanut aikaan jonkinmoisen kiinnostuksen.

Raskaus ja pikkuvauva (ja vähän pikkulapsi) aikanakin minulle on käynyt molemmilla kerroilla niin, että olen jäänyt musiikista ulkopuolelle.
Kaikki vuosien 2002-2004 hitit/radiosoittoa saaneet on minulla ihan hukassa, samoin nyt 2009->, vasta tämän vuoden puolella olen jälleen alkanut heräilemään musiikillisesta horroksesta, kuuntelemaan radiota ja tajuamaan jälleen, että aina vain nousee uusia ja uudempia esiintyjiä.
Muistan kun menin kaverini kanssa baariin 2003, Esikoinen (silloin vielä Ainokainen) jäi miehelle ensimmäisen kerran "koko yöksi" vastuulle.
Tunsin itseni varsin fiksun näköiseksi kotoa lähtiessäni ja kotona aloiteltiin biiseillä jotka oli meistä molemmista hyviä.
Baarissa sisään mentäessä tajusin jo ensimmäisen virheen: Pukeutuminen.
Vähän yli vuosi, melkein kaksi, käymättä missään "pintaliitopaikassa" ja kukaan ei ollut kertonut, että musta on ihan out.
Minun ikäiseni pukeutuivat 1990-luvun puolesta välistä eteenpäin baarissa mustaan, 2000-luvulla sai näköjään käyttää värejäkin ;)
Ja seuraava ongelma tuli tanssilattialla, ei mitään tietoa mitä ne kappaleet olivat jotka siellä soivat. Muistan vieläkin sen hämmennyksen tunteen, kun kaverini kommentoi kappaleita sanomalla "tää on ihana & tää & tää...." jne, minä en ollut kuullut yhtään kappaleista!

Minun tanssimiseni muistittu luultavimmin tätä: Do The Ugly Dance!!

Nykyisin tuo ei edes ole ongelma. Baarissa en käy edes, ei kiinnosta eikä innosta. Ainoastaan Stand Up esityksiä ja jotain esiintyjää saatetaan/saatan käydä katsomassa, mutta pintaliitopaikat kierrän kaukaa ja sehän on ihan oikein. Mieheni sanoi minun lähestyvän "täti-ikää". Kun kysyin mitä ihmettä on täti-ikä, sain kuulla, että se on se ikä jossa 13-15v pojat kutsuvat naista jo tädiksi ja kuulema se ikä alkaa 35v. Voi hyvinkin olla.
Itse muistan katselleeni n.30v naisia 15v iässä ja pitäneeni heitä aikuisina, ehkä jopa hieman vanhoina siinä mielessä, etteivät he enää olleet trendikkäitä, eivätkä pinnallisia (hyvällä tavalla).
Kylläkin minun nuoruuteni 30v on tainnut tässä "vähän" yli viidessätoista vuodessa vaihtua 40v iäksi, koska kaikki tuntemani 30v naiset (suunnilleen ikäiseni siis, sanotaan haarukaksi 28-34v) ovat hyvinkin trenditietoisia ja pinnallisetkin asiat ovat hyvin hallinassa, samoin sujuu meikeistä, miehistä, sarjoista ja kirjoista puhuminen kuin nuorempanakin.
Ainoa lisä on iän myötä tullut kypsyys.

Sarjoista ja elokuvista en sen sijaan koskaan ole pudonnut kyydistä. Olen aivan innoissani The Walking Dead sarjasta Foxilla. Ykköskauden olen katsonut jo silloin kun se ekaa kertaa Usassa on tullut, mutta että Suomessa saadaan sarjan kaudet 2 ja ilmeisesti 3 heti ykköskauden perään, Jee!
Elokuvista olen katsonut tällä viikolla New Years Even joka oli ok hyvän mielen leffa ja The Girl With the Dragon tattoo joka oli kamalan huono verrattuna alkuperäiseen. Rooney Mara nyt ei vain ole Lisbet, ei vaikka kuinka yrittäisi. Yksittäisenä elokuvana se varmaan olisi ihan ok, mutta kun... Voiko kukaan kirjoista tykännyt ja alkuperäisen Noomi/Lisbetin nähneenä pitää tästä Amerikkaversioista??

torstai 26. huhtikuuta 2012

Ongelmia ja ongelmaa

Tässä viikon kuluessa Pienemmän refluksi on taas yltynyt, pulautteluoksentelua (joo-o, 3v...) öisin. Yhtäkkiä poika nousee istumaan, itkee ja huutaa: "Oksu tulee!"
Yhtään kertaa ei ole kuitenkaan tarvinnut lakanoita edes vaihtaa, kultarakas kun on jo näinkin pieneen ikään oppinut oksentamaan suoraan ämpäriin :/
Eli heti kun oksettaa, lapsi nappaa itse pikkuämpärin kouraan jne. Ja juu, meillä on joka yö sängyn vieressä ämpäri. Ja paperia ja pullollinen vettä.
Tällälailla jos oksennus pysyy pienessä mittakaavassa niin lapsi pääsee nukahtamaan pian uudestaan.
Hampaanpesut yms jätetään aamuun, koska muuten näissä tällaisissa periodeissa lapsen unet jäisi aika vähäisille. Se, että nostettaisiin ylös ja lähdettäisiin peseen hampaita herättäisi pojan kunnolla, kun uskoatonta kyllä, tää oksentaminen menee Pienemmällä jo "3 vuoden rutiinilla" niin, ettei se herätä kunnolla vaan pää painuu tyynyyn ja uni tulee samantien kun on vähän suuta purskuteltu vedellä.

Äiti sen sijaan ei ole niin rutinoitunut :/ joten minä valvoin taas pitkälle yötä. Koska ainahan se on se mahdollisuus, että se olisikin ollut oksennustautia tai jotain ihan muuta. Mistä sen koskaan tietää.

No tuossa tuo nyt rakentelee palapeliä ja syönytkin on ihan hyvin.
Itsellä ei ajatus kulje ihan niin loistavasti.

Ensi viikolla häämöttää edessä kylpyläloma miehen kanssa kaksistaan! Sehän olisi aivan mahtavaa, hemmotteluhoidotkin on varattu optimistisesti ;)
Meillä kun on tätä pessimistien iloista asennetta aina viljelty "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen".
Eli en uskalla kovin suuria odotuksia laitella tuota paria päivää varten. Pienempi oksentelee, mies on hirmuisessa flunssassa ja itsellä se uusi lääke aiheuttaa mahavaivoja ja kipuilua. Esikoinen on jälleen se ns, väliinputoaja, kunnossa, hyvissä voimissa ja valitettavasti vähemmällä huomiolla.
Usein ottaa niin päähän se, että Esikoinen jää pakosta vähemmälle huomiolle kuin mitä haluaisin koska Pienemmällä on vaikka mitä aina menossa ja itsekin olen jaksamisen äärirajoilla usein, mies taas tekee hirmuisia työpäiviä.
Aina välillä sitten järjetän itselleni extra-aikaa Esikoisen kanssa, käydään yhdessä elokuvissa, jäätelöllä, ostoksilla, kirjastossa tmv. Liian harvoin, pelkään silti.

Omassa sisarussuhteessa ja suhteessa vanhempiin on nimittäin käynyt juuri niin, että vanhempi veljeni on jäänyt "vähemmälle". Minä kun synnyin, olin pahasti keskonen ja myös refluksikko, ilmeisesti aika paljon pahemmin kuin edes oma Pienempi.
Sairaalassa on vietettiin aikaa kun olin pieni ja veljeni joutui pärjäämään isän kanssa, tosin veljeni oli jo aika iso silloin, joten ei ole kyse ihan pienen pojan murheista, mutta toisaalta tuntuu, että onkohan juuri se ollut se katkeroittanut juttu, iso poika ymmärsi jo mitä siinä katosi kun pikkusisko syntyi. Tämä heijastuu perhesuhteisiin edelleen, asiaa ei kai ole auttanut sekään, että itse olin lapsena ja nuorena ns. ongelmaton ja veljeni, noh, tavallinen pojankoltianen, mutta minuun verrattuna ei kai mikään herranterttu. Minä kapinoin sitten 20v iässä, mutta sitähän vanhempani eivät ole nähneet, eikä heidän tarvitse tietää ;)

Ja se siitä, jostan syystä olen tänään niin masistunnelmissa ilmankin, niin, että tällaisten kirjoittaminenkaan ei oikein suju.
Paremmalla ajalla sitten :)

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Laukku-hullu

Ennen oli kenkänainen. Rakastin kenkiä, korkeita korkoja ja kaikenlaisia muitakin vaihtoehtoja. Kenkiä oli kaapillinen ja käytinkin niitä todella vaihtelevasti, en siis omistanut "näyttelykenkiä" vaan ostin käyttöä varten, joka päivä eri kengät, vaatteiden ja tilanteen mukaan.
Reuman myötä ensin meni mahdollisuus käyttää korkoja. Se vain sattui liikaa.
Max.3cm korot menevät enää ja kiilakorot, mutta niissäkin maltillisimmat kiilat ja ne eivät mene koko päivää, vaan muutaman tunnin kerrallaan, eikä silloinkaan voi esimerkiksi kaupungilla kävellä, vaan vain juhliin tmv.
Tällä hetkellä minulla on 2 avokkaat,yhdet sandaletit ja yhdet kiilakorot joita pystyn käyttämään. Lisäksi kolmet saappaat, joista yhdet kiilakorkoiset. Lisäksi lenkkarit, goret ja kahdet UGGsit. Siinäpä se, surkeaa minun entisellä mittakaavallani!

Nyt olen kuitenkin onnistunut herättämään uinumasta uuden intohimon, käsilaukut! Kaipa se korvaa korkokengät, luulisin. Eikä se ole mikään surkea korvike, ei ollenkaan!
Aiemmin käytin ihan vain mitälielaukkuja. Kunhan laukku kävi kenkiin, se oli ok.

Esikoisen pikkuvauva-aikana käytin hoitolaukkua yhtään miettimättä onko se kaunis. Pienemmän syntyessä olin jo bongannut luxushoitolaukut! Se oli menoa. Noin kuukauden pyörittelin vaihtoehtoja kunnes päädyin SkipHopin malliin, joka oli käytännöllisen lisäksi kaunis!! Vastaavia hoitolaukkuja voi ihmetellä TÄÄLLÄ.
Sen laukkuni olen myynyt jo eteenpäin, mutta tavallista käsilaukkua/kassia en ole löytänyt sitä korvaamaan.

Aiemmin kirjoittelin ostamastani GlobeHopen laukusta. Se on myös ihana, mutta eihän se joka tilanteeseen ja tilaisuuteen käy.
Tällähetkellä laukkunaulakossani eteisessä roikkuu GlobeHopen lisäksi ainoastaan O.I.Sin musta pikkulaukku ja H&M konjakin värinen laukku. Vaatehuoneessa on vielä musta kassimallinen laukku ja sukulaisen ompelema ruskea retrokangaskassi.
Iso ongelma siis ;)

Nelly.comista olen nyt eniten laukkuja katsellut, liikkeissä kun en ole juuri vastaavia osannut katsella. Ja tässä tulevat TOP3 kuumeiluani:
Ebla Tiger Bag
NYPD Kimberly bag
Kolmas laukku ei sitten ole löytynyt Nellyltä vaan Ellokselta.

NYPD:n laukku tietokonetaskulla
Vaikka viimeissä on tuo tietokonelokero, niin tuskin siellä tietokonetta tulisi kuljetettua, ehkä joskus, mutta ylipäänsä minua miellyttää laukun muoto. Kahdessa ensimmäisessä miellyttää lisäksi väri. Musta nyt on aina... turvallinen musta.

Valitettavasti budjetti nyt ei todellakaan repeä ostamaan kuin max.100- 150e laukun, jos edes sitä... Koska heti kun alan miettimään 150e laittamista laukkuun, alkaa mielessä vilistämään myös ostamattomat poikien kevät kengät ja hanskat. Kenkiä saisi olla kahdet molemmille, goret ja tennarit, lisäksi ehkä vielä lenkkarit, ai niin ja sandaalit! Ja Reimateckin parhaimmiksi todetut haskat, yhdet molemmille... viime vuonna 8v koko taisi maksaa n.30e tienoilla...?

Joten tässä listaus niistä "unelmista" jotka ovat realistisempia ja silti kivoja:

Mangon laukku Nellyltä 59,95e
Anise Shoulderbag 49,95e Nellyltä


NYPD laukku Ellokselta, 53,70e

Björn Borg Sharone, 69e Ellokselta
Tässä nyt on muutamia joissa loogisesti materiaaleissa se hinnan erotus näkyy. Silti kelpaisivat. Ellokselle alennuskoodilla 255877 40% alennusta tilauksen kalleimmasta tuotteesta huomiseen saakka, 21.4.2012.
Ja tätä naputellassani huomasin jotain mahtavaa, Nellyllä Midseason SALEssa on näköjään tuo minun ihailemani Kimberly bag -50% hintaan, eli hintaa jää 84,95e. Nyt vielä n.15min pohtimista jotka sisältävät sanat "onko se sen arvoinen, entä jos, mitä jos, on se sen arvoinen, jos nyt tämän kerran, on mulla kyllä tarvetta laukulle, tuo on kyllä ihana...." jne.
Ehkä tilausta naputtelemaan piakkoin ;)

torstai 19. huhtikuuta 2012

Lyhyesti ilon aiheet:


-Kelalta tuli tänään 4 eri kirjettä! Kysymys voisi kuulua miksi tämä nyt on sitten erityisesti ilon aihe? No, siellähän oli uuden biologisen reumalääkkeen aloitus "lupa", uusi Kela-kortti, sairauspäivärahapäätös ja ilmoitus, että sairauspäivärahasta on vähennetty yksi päivä, koska sain silloin vielä kotihoidontukea. Tuo yksi päivä oli minun oma mokani, ilmoitin sinne vahingossa väärän alkamispäivän :) Ja tätä sairauspäivärahapäätöstä olen odotellut nyt melkeinpä 2kk ja tuli todella tarpeeseen! Uusi reumalääke sen sijaan jännittää himputisti, se on itse pistettävää mallia, tyyliin insuliinikynä, mutta vaikka tiedän pistämisen olevan suhtkoht helppoa, niin minua jännittää, et tehoaako se ja tuleeko (taas) sivuvaikutuksia...?

-Pienemmän mahakivun syy selvisi, eli refluksi lääkkeessähän on maissia! Arhg, etten ole itse tajunnut sitä!!! Onneksi on netin vertaistuki ;) Ja tämä menee siis ilon aiheeksi, koska heti kun jätimme ottamatta tänään niin poika on pirteä oma itsensä!

-Esikoinen sai todella loistavan tuloksen luetun ymmärtämiskokeesta! :)

-Kävin shoppailemassa ja löysin ihanan maximekon :)

-Luin kirjan alusta loppuun aamupäivällä, kun miehellä oli ylityövapaa ja minulla kerrankin aikaa löhötä. Aloin lukea kun Esikoinen oli lähtenyt kouluun ja siinä se aamu ja aamupäivä menikin, peiton alla kirja kädessä. Luxusta!

Kuva täältä
Olisi ihanaa omistaa kirjastohuone, vain lukemista ja kirjoja varten. Minun kirjahyllyni on muuten järjestetty kuvan kaltaisesti juurikin värien mukaan. Kirjoja on vaan aikalailla vähemmän ;)

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Ja korvissa soi "Jehna!"

Aivan armoton väsymys. Miten ihmeessä jaksan raahautua Pienemmän kanssa lääkäriin tänään? Ei tietoa. Väsymys on sitä astetta, että peiliin katsoessa tietää näyttävänsä kauhealta, mutta asialle ei vain jaksa tehdä mitään.
Kun Esikoinen oli lähetetty kouluun lapoin aamupalan pikavauhtia Pienemmän suuhun ja lykkäsin dvd:n sisään.
Martin tarinatallin "Jehnan" kaikuessa korvissa torkahtelin sohvalla tunnin verran.
Ei auttanut muuten mitään. Noustessa oli vielä kamalampi väsymys.
Battery strippedin juominenkaan ei tehonnut... Miten se tutkimus menikään? Että energiajuomat tehoavat vain niille jotka ovat luonnostaan laiskempia tjn? ;) En yhtään nyt muista mistä tuostakin luin.

Nyt lykkään aamupalaksi itselleni uunikasviksia uuniin ja kun olen syönyt on pakko alkaa reipastua. Paistoajan annan itselleni luvan vielä venyä :)

Kuva täältä
Vinkkejä tarvitsisi joskus juu, kyseisellä blogisivulla vinkit oli kyllä aika itsestään selvyyksiä tai vähän hömelöjä :)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Miehet, ikuiset pikkupojat


Siis asiahan on niin, ettei TÄTÄ uutisessa olevaa mekko olisi koskaan suunnitellut nainen.
Todellista seksikkyyttähän ei ole se, että näyttää kaiken, eihän?

Uskoisin, ettei kovinkaan moni nainen pidä kokonaan paljastavaa mekkoa ollenkaan seksikkäänä, esim. Iltalehden jutussa olleen laulajan mekko oli lähinnä... säälittävä? Moni mies saattaisi tällaisesta innostuakin?

Melody Thornton, kuva täältä
Naiset sen sijaan saattaisivat pitää seksikkäinä (ja kuitenkin tyylikkäinä) esimerkiksi näitä Hervé Léger mekkoja joita julkkisten päällä on paljon nähty:

Kuva TÄÄLTÄ
Tai näitä selästä avoimia mekkoja  (kuva TÄÄLTÄ)

Vai mitä?

And I´m feeling good

Tänään on soinut tämä päässä:

   
Ihana Adam Lambert :)

Ja tänään on kaikinpuolin hyvä päivä. Aurinko ei paista, on sateista ja lammikkoista, tuulistakin. Mistä muuten johtuu, että sää yhtenään liitetään siihen onko hyvä vai huono päivä? Muutama minun elämäni kamalimmista päivistä on olleet aurinkoisia, helteisiä, kauniita. Ja silti kamalia.

Säästä viis, minulla on ollut tänään kevyt mieli, rauhallinen sydän ja kaikki hyvin. Mikä sen tärkeämpää? :)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Darling Bruno Mars

Ihana Bruno Mars!

Sain mieheltäni lahjaksi jo jonkin aikaa sitten levysi Doo-Wops & Hooligans.
Siitä lähtien autossani on soinut satunnaisen radion kuuntelun lisäksi Bruno Mars, kappaleiden upeat sanat, jotka elokuvamaisesti liukuvat silmieni eteen, saaden minut kuvittelemaan Brooklynin
(metro)junan asemalla nuoren tytön ja pojan joka rakastuu muutamasta sanasta.


Tai nuoren miehen jonka koko elämä muuttuu vaimon/tyttöystävän kuolemaan ja joka ryhtyy puhumaan tytölle, sinne jonnekin tai ei minnekään, suru on purettava ulos, öisin, kun untakaan ei saa, kuulle puhuen.

Runaway Baby on myös ihana, sen röyhkeän nuoren miehen machoylistys joka saa aina hymyilemään. En nyt niin vanhana pidä vielä itseäni, mutta tuota kappaletta kuunnellen nuorrun muutamia vuosia heti, hymy saa sen aikaan. Sama hymy on huulillani myös kuunnellessani kappaletta joka hyvinkin on yksinkertainen ja siksi juuri suloisen toiveikas, Count on me.

Marry you on myös ehdoton hyväntuulen kappale, enkä nyt edes mainitse täällä Suomessa joka radiokanavalla soineita Gredane, Just the way you are ja the Lazy song kappaleita. Paitsi, että 3v ja 9v poikani suuttuisivat jollen ylistäisi "apinakappaleen" musiikkivideota.

Jatkuvassa soitannassa on myös Liquor store blues. Sen musiikkivideosta en tosin välitä pätkääkään. Se on kammottava, enkä todellakaan ymmärrä miksi siitä ei ole tehty parempaa. Tajuan kyllä sanoituksessakin vilahtelevan "flying high", mutta jos videolla haetaan jotain samaa, niin ei voi sanoa muuta kuin, että se on yksinomaan rasittavaa, kamalaa ja huonoa katsottavaa. Mukaan lukien sinun tyylisi. Muuten niin söpö poika (5 vuoden ikäerolla saan sanoa niin) niin pukeutumisessa olisi kyllä opittavaa nuoremmilta "tähdiltä".

Eipä minulla muuta asiaa ollutkaan, terveisiä täältä Suomesta, voisit tulla tänne esiintymään joskus?


ps. sinun esiintymisesi monien muiden artistien levyillä ja kappaleilla on myös mukavaa, pidän erityisesti Eminemin kanssa tehdystä kappaleesta Lighters ja pidän Charicen kanssa tekemästäsi yhteistyöstä :)


pps. En yhtään välitä myöskään levyn kolmannesta kappaleesta, mutta se on vain minun oma vikani 

torstai 12. huhtikuuta 2012

Charlie and Lola

Minä pidän lastenohjelmista ja -elokuvista. En kaikista, mutta joistakin. Ja paljon. Olen katsonut Cars (sen ensimmäisen) valehtelematta noin 30 kertaa, suurinosa kerroista lasten kanssa, mutta myös pari kertaa itseksi.
Kätkijät elokuvaan rakastuin kerralla. Olen katsonut sen nyt kahdesti, mutta tulen katsomaan varmasti vielä uudelleen (ja uudelleen....).
Disneyn Tuhkimo on aivan upea, kerta toisensa jälkeen, samoin kuin Kaunotar ja Hirviö ja Monsterit Oy. Puhumattakaan Shrekistä!! Kaikista niistä osista!
Ja aika uutena ihastuksena on myös jo kolme kertaa katsottu Gnomeo&Julia. Ja tietysti Tapaus Punahilkka Aladdin :) jne, näitä löytyisi varmasti lisää.

Nyt Pienempi on innostunut katsomaan lastenohjelmaa Samu ja Salla (engl. Charlie and Lola). Mikä ihana ohjelma! Samulla ja Sallalla on ikäeroa varmaankin suunnilleen samanverran kuin meidän pojilla joka ehkä lisää viehätystä. Lisäksi Samu muistuttaa Esikoista siinä kuinka hän kohtelee pikkusisarrustaan.
Tätä nyt en ehkä katsoisi sentään yksin ollessani, mutta tämä on niitä ohjelmia jotka katson lapsen vierellä ihan mielelläni. Eikä mikään tässä ärsytä.

Se mikä lastenohjelmissa/elokuvissa saa aikaan ärsytystä on selkeää. Minulla ärsyttää eniten kaksi asiaa: lapsen älyn aliarvioiminen ja surkea duppaus. Yksi kammottava esimerkki duppauksesta on Into ja Kunto- dvd, jonka olemme joskus jostain saaneet.
Se vanhempi joka jaksaa sitä kuunnella yli 5min ansaitsee aplodit! Kammottavaa ja samalla sitä jää itsekidutuksena kuuntelemaan (ja nauramaan), että voiko todellakin olla totta. Voi se.
Kammotuksesta huolimatta kehotan kokeilemaan sen kuuntelemista jos ikinä pääsee lähelle ko. ohjelmaa, siinä menee duppaus jo niin surkeaksi, että se on hauskaa.

Meillä on näistä vasta tuo ensimmäinen vihreä, mutta tulen varmasti hankkimaan lisää!

Chalie and Lola But I Am An Alligator video, nämä on minusta suomeksi huomattavasti parempia :)

Ja sitten Into ja Kunto tai kuten tässä englanniksi Dig and Dug (and Daisy too?). Kamala
tuntuu olevan englanniksi, mutta suomeksi jotain aika hirveää. Kyllähän nämä lapsia viihdyttävät, mutta aikuisen
korvat ovat kovilla!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Hermot!

Tänään olen kiljunut kuin pieni apina lapsille ja koko päivä on muutenkin ollut kaaosta.

Aamulla heräsin siihen, että Esikoisen tyynyllä oli kuulema verta. Ja olihan sitä. Esikoisella on herkästi verta vuotava nenä, joka tosin ei ole nyt pariin vuoteen vuotanut verta kuin ihan silloin tällöin.
Nyt oli tällöin. Ja paljon.

Esikoisen kouluunlähtö oli kammottavaa. Oli kuin lapsi olisi ollut hidastuksella ja lisäksi vänkä-vonkapäällä, mikään ei kelvannut. Aamupala oli hirveää, vaatteet ihan väärät ja hanskoissa jotain vikaa. Siis kirjaimellisesti jotain vikaa. "Nää vaan... nää vaan...tuntuu vääriltä!!"
Mitäs siihen sanomaan?

Pienemmällä on hyvä päivä, onneksi :) Paitsi että Pienempi laulaa ja laulaa ja laulaa. Ihanaa, paitsi jos äidillä on migreenityylinen päänsärky tuloillaan kokoajan.
"Onneksi otsapusut helpottavat", totesi 3v.

Kun Esikoinen lähti kouluun, lähdimme Pienemmän kanssa kirppikselle, pitkästä aikaa.
Jos olisin katsonut ulos olisin ehkä jättänyt väliin.
Tai ainakin laittanut toiset kengät!!
UGG kopiot Andiamosta eivät kestäkään vettä, yllätys!!
Taitavat olla aika entiset kengät tämän päivän lätäkkövaelluksen jäljiltä.
Ainakin väri on vaihtunut tehokkaasti kullanbeigestä mudanharmaaksi. Koitin puhdistella niitä kotiin tultuamme, mutta voi olla, että vain pahensin asiaa.
Löysin Travallen uudenveroiset vedenkestävät välikausihousut 134cm 8e hintaan ja ihanan mekon 6e hintaan. Mekossa on vielä laputkin paikoillaan, jonka mukaan mekko on maksanut 32 dollaria.
Jotain mukavaa siis :).

Kotiin tultuamme Esikoinen tulikin koulusta ja paineli samantien ulos. Juu, sinne vesilammikkojen ja räntäsateen keskelle. 20min päästä sisään tuli jotain ruskeaa ja mönjäistä. Jostain sieltä alta kuoriutui kylpyhuoneessa Esikoinen.
Siinä vaiheessa naamani taisi muistuttaa aikalailla tätä:
kuva täältä
Sitten alkoi parin tunnin pelin pelaaminen Pienemmän ja Esikoisen välillä, joka meni rataa 5min pelaamista, 5min huutoa, 5min pelaamista...jne. Pienempi ei ymmärrä sääntöjä ja isompi koittaa hyötyä siitä ja voittaa. Pienempi huomaa huijauksen ja..., no sen varmaan osaa jokainen kuvitella.

Pienempi taas osoitti vaihteeksi refluksioireilua ruokapöydässä oksentamalla enemmän kuin mitä söi, tai ainakin se näytti siltä. Ruokana oli parsakaalta, bataattia ja broileria. Voi kuinka kaunista väriyhdistelmää lattialla olikaan.

Esikoiselle ei edelleenkään kelvannut oikein mikään ja Pienempi alkoi toistaa kaikuna perässä kaikki jankkaukset mitä isoveli keksi esittää.
Tässä vaiheessa molemmat kävivät miettimässä, pyysivät anteeksi ja saivat katsoa Pikku Kakkosta (kiitos tv!) ja minä makasin pimeässä huoneessa tunnin.

Valitettavasti Esikoinen uppoutuu televisioon niin, ettei havaitse mitään ympärillänsä ja se mahdollisti pehmoleluinvaasion olohuoneeseen.
Miten olin unohtanutkin, kuinka paljon meillä niitä on? Siihen oli siis syynsä, että olen joskus sanonut, ettei meille osteta enää ikinä yhtään pehmolelua.
Niin ja 7 eri palapeliä aloitettuna.

Ja niin alkoi palapelin palojen metsästys. Kun aiheena on aina yksi ja sama, joko Cars tai Cars2 niin siinä menee vähän aikaa, että löytää oikein McQueenin oikeaan palapeliin.

Pari muutakin juttua tapahtui vielä, jotka eivät oikein naurattaneet tänään (peruuntuneet sopimukset, kaatunut Ed tölkki, rikkoutunut kaukosäädin jne), mutta ne niistä.
Nyt on iltapala-aika. Pojat istuvat keittiön penkeissä puhtaina ja hyväntuoksuisina ja mikä tärkeintä, 15min päästä he ovat untenmailla!!!


tiistai 10. huhtikuuta 2012

Juomajuttuja

Tänään oli raskas päivä. Sen enempää sitä erittelemättä tein minulle harvinaisen teon. Halusin jotain rentouttavaa ja otin alkoholia. Tai otan, parhaillaan. Juon alkoholia muulloinkin, mutta en yleensä varsinaisesti stressin helpottamiseen...

Ensiksi otin kaapista Cittarista ostamani houkuttelevan näköisen 2dl pullon Bar Royal Sprizziä.

Ostin siis 2dl pikkupullon,
en tätä isoa
Kamalaa. Varmaan ihan ok jos tykkää kevyesti rypäleisestä valkoviinistä mehumaisena? Tai jotain. Minusta kamalaa.



Minulla oli tämä tölkkiversio, 5dl)
Sitten otin Garage Hard Lemonadea (kun edellinen jäi kesken kahden pienen hörppäyksen jälkeen). Tätä olenkin maistanut ennenkin ja tykännyt. Olenhan ihminen joka lapsena joi sitruunaesanssia (sitä keltaisessa, vihreä korkkisessa sitruunanmallisessa pullossa olevaa nestettä) suoraan pullosta :) Mukavan sitruunainen ja samalla lonkeromainen. Kuitenkin lonkeroa kirpsakampi. Tulee vähän mieleen greippijaffa.

Alkaako siis stressi helpottaa? No, ehkä hieman. Olin tänään yhtäaikaa huolissani, suunniltani, häpeissäni, peloissani ja surullinen. Ei siihen taida yksi lonkerontapainen juoma edes auttaa. Mutta tämän jälkeen katson hetken boxilta jotain tallenttua ohjelmaa ja menen nukkumaan.

Ja Tomorrow is another day, Scarlett sanoisi. Se on aina hyvä asia.



Tämä kappale (Christina Perri: A Thousand Years) ei ole ominta musiikkimakuani, mutta ihastuin silti. Suurin osa ihastuksesta kohdistuu kauniisiin sanoihin, jotka muistuttavat kovasti minun ja mieheni tapaamisaikoja...

"How to be brave
How can I love when I'm afraid
To fall
But watching you stand alone
All of my doubt
Suddenly goes away somehow

I have died everyday
waiting for you
Darlin' don't be afraid
I have loved you for a
Thousand years
I'll love you for a
Thousand more"

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Bad, angry day

Miksi joskus ei vain ole hyvä päivä? Ilman syytä kiukkuuttaa kuin kaksi vuotiasta uhmassa, tekee mieli maata peitto korvilla ja olla puhumatta kenellekään.
Ei ole mitään syytä miksi minulla ei olisi hyvä päivä.

Aurinko paistaa, hanget sulavat, on kirkasta niin, että silmiin sattuu.
Lapset käyttääntyvät suloisesti ja pelaavat lautapelejä ja lukevat (eli ovat kohtuu rauhallisesti ja hiljaa), mieskin on mukavasti lasten kanssa läsnä ja teki ruoan.
Kotona on siistiä ja pyykitkin on pesty.

Ja minä olen kuin myrskyn merkki. Voisin kyhätä varoitukseksi kyltin kuten kuvassa:
Kuva TÄÄLTÄ ja sivun kuvat otsikolla "signs that make you go uhmm" oli myös yksi harvoista asioista jotka sai hymyilemään tänään

Vauhtivekarat blogi arpoo

Arvontaan TÄSTÄ
Niilo Ilo- nettikaupan valikoimasta yksi tuote jonka voi voittaa omakseen!
Minä haluaisin tämän:  http://www.niiloilo.fi/racoon-valikausihaalari-p-1544.html

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Kirjavinkkinen

Luen paljon. Fantasiaa, hömppää ja dekkareita eniten, mutta välillä myös vakavampia aiheita. Ne vain vaativat enemmän aikaa. Ja sitä ei ole muutamaan vuoteen löytynyt kuin satunnaisesti.
Marian Keyes on yksi kirjailijoista joilta luen aina uusimman kirjan. Hömpäksi minä tämän luokittelen, vaikken ihan "hömpimmäksi hömpäksi" niin sinne kategoriaan se nyt kuitenkin menee.
Vaikka kirjailija itse ei sitä sinne luokittelekaan, koska kirjoissa on käsitelty kuitenkin esim. huumeita ja alkoholismia. Mutta kevyesti, minusta.

Tämä kirja ei ole tyypillinen Keyes vaan kokoelma kirjailijan kolumneja ja lyhyitä kertomuksia, joissa liikutaan kenkiä intohimoisesti keräilevän säilytysongelmista järkyttävän rehelliseen kuvaukseen kirjailijan omasta alkoholismista. Osa on julkaistu aiemmin lehdissä (ilmeisesti Irlannin, pääasiassa), osaa ei ole julkaistu ennen.
Kattaa kirjailija uran alusta asti kertovia lyhyitä tarinoita tosi elämästä.

Olen puolessa välissä ja onhan tämä luettava. Jotkut kohdat jopa hauskoja. Mutta eniten pidän kertomuksista joissa Keyes on matkustamassa promotessaan kirjaansa. Raa'an rehellistä tarinointia siitä "luxus" elämästä. On upeaa sviittiä, kuljettajaa ja mahtavia päivällisiä. Joista ei nauti koska on menossa kolmas kaupunki/maa/hotelli kolmeen päivään ja on aivan naatti.

Koukussa

Lukikohan kukaan muu tätä uutista aikoinaan nyökkäillen samoin kuin minä? Olen sipsiaddikti, hamppa-addikti, ranskis-addikti, lista on loputon.
Rakastan toki myös sokerisia herkkuja, suklaata, irtareita, kaikkea mahdollista, mutta niiden syömisen jälkeen en välittömästi tahdo lisää. Sen sijaan suolaiset herkut eivät saa minua ajattelemaan "ei enää ikinä tätä" vaan paremminkin "mistä saa lisää".

Niinpä olen koittanut vältellä viime aikoina kaikenlaista suolaista herkkua, hampparia olen syönyt nyt noin puoleen vuoteen kai kaksi kertaa ja sipsejä kylässä yhden kerran. Voi siis sanoa, että olen kohtuu hyvin pysynyt erossa pahimmasta vastustajastani kilojen suhteen :)
Joten olin myös hyvin välttynyt näkemästä tätä "uutista". Ihan hyvä niin.

Mutta kun näin nämä suloisuudet kaupassa:

kuva täältä

Olin ongelmissa. Pyörin Prisman sipsi osastolla paniikissa Äkkiä pois- mentaliteetilla. Tosin olin luvannut Esikoiselle Pringleseja karkkipäiväksi joten pakkohan ne oli ostaa. Ja Lay´sit kiljuivat Osta, osta! siinä sopivasti vieressä, hyllymetreittäin, tai siltä ainakin tuntui.







Pääsin kaupasta ulos sipsittömänä, tai ne pojan Pringlesit oli kassissa, mutta minulle ei mitään. Lay´sit sen sijaan olivat vahvasti mielessäni. Ei ole ollenkaan liioiteltua sanoa niitä "maailman suosituimmiksi perunalastuiksi", minä uskon sen täysin, ainakin noiden Salted kohdalla (taitaa maailmalla kulkea nimellä Naturel?).

No, sitten menin Valintataloon. Siellä joudun pakosta kulkemaan sipsiosaston poikki päästäkseni kassalle. Ja tällä kertaa onneksi! Siellä nimittäin törmäsin ihanaan ilmiöön: kuuden kappaleen Lay’s multipakkaus, jossa Salted, Barbecue ja Sour Cream & Onion ovat 27,5 gramman pikkupusseissa.
Kuulostan mainokselta, tiedän, mutta tämä on niin upea vastaus minun ongelmaani. Saan sipsiä, mutta ei tarvitse ostaa sitä megajättisäkkiä jonka syömistä en osaa lopettaa ja jonka syömisen jälkeisenä aamuna herään silmäluomet turvoksissa, nivelet kipeinä ja huonolla omallatunnolla.

Tänä mega-multipackien aikakaudella (joita vastustan henkeen ja vereen) jokin joka on pakattu tarkoituksella vastaamaan termiä "yksi annos" on ilahduttavaa!

Vastustan kaikessa multipackeja. Perheellisenä voisi olla, että nauttisin siitä kun sämpylöitä saa kerralla jättisäkillisen, mutta todellisuudessa, kuka haluaa syödä kokoajan sitä samaa sämpylää? Minä haluan vaihtelua!

Ja karkkisäkeistä en edes puhu. Kamalaa katsottavaa kun 2-3v taaperoinen kävelee kassaa kohti megapussi Ässämixejä kädessä.

Sen sijaan jotkut valmistajat ovat huomanneet pikkupussienkin tärkeyden. "Sinkkupussien", mutta minusta ne sopivat paljon paremmin lastenkin käteen. Me kylläkin suosimme irtokarkkeja, koska silloin samaan pussiin saa paljon vaihtoehtoja pussin koon olematta valtava.

Pienempihän ei meillä ymmärrä karkkien päälle allergioidensa vuoksi. Siksipä ostimme hattarakoneen. Kaikki meillä käyvät hämmästelevät asiaa, oikeasti kaikki. Hattarakone kuulostaa niin eksoottiselta tivolilaitteelta.
Tosiasiassa se on kohtuu pieni (pohja on samankokoinen kuin meidän 3l vedenkeittimessä, leveää ylöspäin kuin...ufo?). Ja ostettu hintaan 19.99e Lidlistä.
Sokeria yhteen hattaraan menee 1.5tl. Ja Pienempi on onnellinen.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Hyvää ja tavallista

Tänään on eletty sitä erityisen tavallista arkea mistä aina iloitsen. Aamulla Esikoinen kouluun, Pienemmän kanssa aamupalaa (uusin lääke Nexium menee hyvin, eikä yhden ihottumaepisodin jälkeen ole aiheuttanut oireita, varovainen JEE!), lastenohjelmia, sitten lähdettiin kirjastoon.
Kirjastossa lainasin itselleni pari ihanan näköistä kirjaa ja pari dvd:tä ja Pienemmälle Veeti villeimmillään- opuksen johon on koottu Veeti Villisian (eli pikku possupojan) erikseen julkaistut kirjat yksissä kansissa. Pienemmän lempieläin on ehdottomasti possu. Ja lempiväri vaaleanpunainen.
Kirja oli Esikoisen suosikki n.3v iässä ja todella hyvin upposi Pienempäänkin, varsinkin kun isoveli luki ihanasti Pienemmälle koulun jälkeen sillä aikaa kun tein ruoan.

Ruoaksi olikin tänään wrappeja, sisään tunkaisin salaatin ja tomaatin lisäksi fetaa ja eilistä jauheliha-tomaattimurskamössöä, eilen syötiin sitä riisin kanssa (sis. siis naudan paistijauhelihaa, tomaattimurskaa, papuja ja maissia, runsaasti valkosipulia!). Helpolla pääsin.

Sitten kauppaan, yksin, luxusta. Nimittäin mies ehti yllättäen kotiin jo klo.14. En muista milloin olisi edellisen kerran tullut noin aikaisin, yleensä ilmestyy klo.18-20 joten ilmeeni oli varmaan aikamoinen kun näin kuka ovella rapisteli avaimia :)
Kaupassa lastasin kärryn ylitäyteen, idea kun on, että menisin vasta maanantaina seuraavan kerran kauppaan. Ihania satsumia löytyi, ostin niitä jo edellisellä kerralla ja vetelin kaikki 8kpl yksi, heti.
En kauheasti rakasta hedelmiä, kasviksista tykkään kyllä. En todellakaan tykkää omenasta, appelsiinista tmv. Mutta sen sijaan mandariinit ja satsumat on namia! Klementiinit ei.

Pojat alkaa olla jo aika väsyneitä ja nyt mennäänkin iltapesulle ja pian nukkumaan.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ihme iho

Minulla on nyt kuukauden-pari ollut iho ongelmia normaalisti oikeinkin hyvällä ihollani. Nenänpää ja pielet kuivuvat ja hilseilevät ja ihoon ilmestyy vähänväliä pieniä punaisia "näppyjä". Tai täysin väärä sanahan tuo näppy on kun kyseessä on paremminkin läiskä.
Apua olen etsinyt kosmetiikan ja välineiden huollosta ja vaihdosta ja meikinpoistotuetteiden vaihtamisesta ja tarkemmasta putsaamisesta, kasvojen siis.
Ei mitään apua, ehkä hetkellisesti on aina välillä näyttänyt paremmalta. Ja sitten taas aivan kamalalta.
oma kuva :)
Sunnuntaina se sitten iski. Se viimeinen niitti. Heräsin oikea silmäluomi niin turvoksissa etten melkein nähnyt sillä silmällä. Lisäksi silmäluomet ovat aristavat ja kuivat. Molemmat.
Silmäluomen sain laskemaan pitämällä kylmiä silmälappuja silmän päällä, mutta ei se kokonaan kadonnut.
Silmien meikkaaminen on melkeinpä mahdotonta ja iho ultrakuiva muutenkin joten meikit on kaikkinensa jääneet aika vähälle.

Lääkäriaikaa tässä arvon, että varaanko ja varaanko ihan peruslääkärille terveyskeskukseen vai pitäisikö lähteä ihan jollekin yksityiselle ihotauti(silmä??)lääkärille??