Google Analyticsin seurantakoodi

torstai 23. helmikuuta 2012

Ihana, kamala kampaajakäynti

Oikeastaan onneksi enemmän sitä ihanaa!
Kävin minulle aivan uudella kampaajalla, koska aika piti saada just-nyt-heti, eikä huominen tai ensiviikko
olisi käyneet.
Tiedättehän tunteen, kun ajattelee, et joo, ihan hyvin voin venyttää kampaajakäyntiä vähän vielä ja sitten herääkin yksi aamu ja peilistä katsoo menninkäinen joka ei ole lähimaillekaan edes nähnyt päivänsädettä?
Jos ette tiedä, niin olette onnellisia.

Minulla näitä sattuu säännöllisesti. Hiukset näyttivät esimerkiksi viime viikon perjantaina vielä aivan hyvältä, kun kävimme ulkona miehen kanssa. Ja tänä aamuna **PUFF** hiukseni olivat kasvaneet räjähdysmäisesti ja muutenkin näytti siltä kuin päässäni olisi todella tapahtunut ydinräjähdysmäinen kasvupamaus, siis se sienimäinen muodostelma, you know...

Siihen päälle se tosiasia, että huomenna tapaan pitkästä aikaa ystäväni joka näyttää H&M katalogista repäistyltä ja siis ihan vain hyvällä tavalla... + että hän ei osta muualta vaatteita kuin H&M katalogista. Ihan todella, en tiedä ketään muuta niin merkkiuskollista ihmistä. Ja vartalo+muu lisäke siinä ihmisessä näyttää myös siltä kuin olisi astunut sieltä katalogista suoraa ulos. Mutta ihmisenä ihana, eikä kukaan muu minun ystävistäni osaa ensin pinnallistua niin, että materialismi suorastaan tursuaa ulos korvista ja silmistä ja seuraavassa hetkessä puhutaan jo vakavaakin vakavempia.
Ja sitten myös pidetään hauskaa!

Niinpä suuntasin aamupäivällä, eli heti heräämiseni jälkeen (siis niin ihanaa kun mies on saikulla ja laittaa esikoisen kouluun aamulla...) puhelin käteen ja vapaita aikoja tiedustelemaan.
-Joo, maanantaina olisi...
-No, ens viikon puoliväliin menee ennenkuin meillä on vapaita aikoja... jne....

Kävin läpi kaikki ne kampaajat joilla olen ikinä käynyt. Mutta sitten oli pakko kokeilla sellaistakin jossa en ole koskaan käynyt. Tämä kyseinen kampaaja on jäänyt minulta välistä vähän pöljästä syystä. Siellä on aivan hervottoman kokoiset jättilasi-ikkunat etualalla ja seinät täynnä hervottoman kokoisia peilejä.
Paikka näyttää pintaliitoiselta ja siltä, että kuka tahansa ohi kulkeekin voi katsella kampaaja tosi-tv:tä.

Nyt kuitenkin uskaltauduin ja ihan hyvin meni. Aluksi vähän säikyin kun kampaajan piste oli heti siinä jättilasi-ikkunoiden vieressä ja ihmisiä kulki ohi ihan kosketus etäisyydellä. Mutta sitten siihenkin tottui.
Ja kampaaja oli reipas, mukava nuori nainen (siis oikeasti, milloin minusta tuli niin vanha, että voin todella vakavissani käyttää sanontaa nuori nainen?!). Ja vaikka hän oli aika puhelias ja lopetti työt puhuakseen n.5min välein, se ei haitannut, koska 3,5h jälkeen pelistä katsoi uudistunut minä.
Tyyli on aikalailla eri kuin mitä oli aiemmin. Leuan yli juuri kasvaneet mustanruskeat hiukset vaihtuivat lämpimän ruskeisiin korvalle ylettyviin, rikotusti leikattuihin joissa on oransseja raitoja. Siis juu, oransseja. Mutta ei sellaisia kuin Huoneistokeskuksen autot vaan sellaisia lämpimän toffeen värisiä, kuten kampaajani ilmoitti. Mutta oranssihtava pohja niissä on, ei siitä mihinkään pääse :D Silti extra hyvät ja piristävät hiukset!!

Se kamaluus oli sitten se hinta. 121e. Siis todella??

Samalla reissulla poikkesin Kappahlilla ostamassa tämän:

Ja tämän oston voin perustella hyvin, vaikka minulla pitäisikin olla ostoslakko päällä vielä: eli tällainen samankaltainen paita minulla jo oli, mustavalkoisena. Ihan luottopaita ja oli tarkoitus pistää se liivin ja farkkujen kanssa huomennakin päälle. Nyt kun katsoin sitä aamulla, sen ihana musta-valko-raidotus olikin yhtäkkiä musta-mikäliesuttu-raidoitus. Ja kliseisti, kiitos miehen. Uusien farkkujen kanssa ei kannata pestä muita vaatteita.

Mutta seuraavaa en osaa perustella millään muulla kuin sillä, että nämä näyttivät supersöpöiltä ja oikein hyviltä juuri ylläolevan paidan kanssa:

Farkuista saa nyt Kappahlissa 10e alennuksen, käviskö se syystä....?? :)


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Se on elämää, ei sen enempää

Meillä on juhlittu :) Ja sairastettu. Iloittu ja vähän surtu. On käynyt vieraita ja olemme vierailleet. Ja taas sairastettu.
Paljon sitä vähän päälle viikkoon onkin taas mahtunut.

Ihan aluksi sairastu Esikoinen, joku flunssajuttu, ei kovin vakavaa, yhden päivän oli nuutunut ja poissa koulusta viime viikolla ja sitten jäi jäljelle enää yskä.
Viikonlopulla minä ja mies käytiin bailaileen ja oli hauskaa!! Ihan kahdestaan, tosin illan mittaan törmättiin miehen työkaveriin vaimoineen. Lastenvahtina oli aina ihana, luotettava mummo.
Yöllä kömysimme Mäkkärin kautta kotiin. Pisti kummasti kuitenkin (hieman humalaiseen) silmääni se mopolla kulkevien teinien määrä Mäkkärillä siihen aikaan.
En kovinkaan usein itse ole keskikaupungilla 03-04 yöllä, joten oli oikeasti hämmästynyt. Missä lasten vanhemmat luulevat teiniensä olevan vai eivätkö vain välitä?! Ihmee asiallisesti kaikki tuntuivat käyttääntyvän, mutta silti. Tuohon aikaan teinien paikka on kotona tai max. jossain turvallisessa paikassa kaverin luona tmv.
Onneksi minun vanhemmat aikoinaan antoivat minun kutsua kotiini porukkaa ja samoin kavereideni vanhemmat.
Muistan eräänkin kerran kun saunaamme (kylmään, kaikilla vaatteet päällä) oli ahtautunut 13 teiniä pelaamaan korttia :D

Sitten sattui se surku. Onneksi ei mitään kuolettavan kamalaa, vaan ihan vain miehellä työtapaturma. Ei mikään isokaan, mutta ensi viikkoon saakka on saikulla.

Tässä kun mies on ollut sairaslomalla niin olemmekin sitten ehtineet käydä kyläpaikassa jossa emme muuten oikein ehtisi, tämä tuttavaperhe kun tekee vuorotyötä ja heille sopii parhaiten päivällä kylässä käyminen. Nyt pääsimme Esikoisen tultua koulusta heille kerrankin koko perheen voimin :) Ja toisinpäin, he meille toisena päivänä. Lapset meinasivat ratketa riemusta.
Pienemmän sanoin: "Nyt Elina varmasti rakastuu minuun!" selityksenä sille, kun he nyt leikkivät niin paljon yhdessä.

Sitten Pienempi sairastui. Samanmoinen nuha/yskä-tauti kuin aiemmin isoveljellä. Mutta pahempana. Nyt on sitä sitten podettu. Mutta paremmaksi on menossa kokoajan!

Loppuviikosta perjantaina jälleen odotellaan ihania, ihania vieraita!! Toivottavasti Pienempi olisi parempi jo silloin.

Niin ja sattuihan tässä viikolla jotain suurtakin: hartaudella kerätty minifigures serie 6 saatiin täyteen! :) Minäkin olen itse niin hurahtanut näihin, että kiljuin riemusta kun pussista putkahti vihdoin ja viimein tämä:
Lego minifigures series 6 Clockwork robot

lauantai 18. helmikuuta 2012

A.J

Teininä rrrrrrrrrrrakastin  Backstreet Boysia. Kävin keikalla, ostin levyt, lehdet, postikortit yms. Levyjä en tunnesyistä ole vieläkään hävittänyt ja kuuntelen aina välillä. Jotkut kappaleet on minusta edelleenkin tosi hyviä ja toiseksi uusimmasta levystä pidän paljon ja sen tiimoilta kävin kaverini kanssa katsomassakin bändiä olikohan se vuonna 2005 vai 2006 Jäähallissa?
Edelleenkin luultavasti levyn ostaisin jos heiltä sellainen tulisi, mutta suurimmat intohimot on kyllä ajoittuneet 15-20v ajoille :) Nostalgia syistä eniten nykyään ostaisin :)

Mutta sitten törmäsin netissä A.J Mcleanin uusimpaan tuotokseen, omaan levyyn nimeltään Have it all. A.J oli minulle se ihanin <3 ;D
Edelleen ääni sytyttää ja video kappaleesta Teenage wildlife on suorastaan mannaa :)


Tämä todella valloitti ja on soinut meillä nyt jo vaikka kuinka usein! Ja A.J on edelleen ihana, nyt vaan vähän eri kantilta :)

torstai 16. helmikuuta 2012

Hah!

Voi kamala kun tekisi mieli äsähtää aina kun näen näitä kammottavia otsikoita, jotka ovat myös nuorten luettavissa netissä!! Kuten nyt tänään ollut Henna Kalinaisella edessä raju laihdutus.
Joku Henna Kalinainen nyt ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta se teksti!! Nainen ihan vakavissaan sanoo, että lihottuaan JOPA 58 kiloiseksi hän ei voi näyttääntyä julkisesti ja häpeää itseään!
Ja minusta suoraansanottuna kyseinen nainen näytti nimenomaan nyt terveemmältä ja paremmalta jutun kuvassa kuin mitä joskus aiemmin olen kuvia nähnyt!
Pituutta naisella ilmeisesti on jotain 160-165cm?
Ahaa, google senkin tiesi, 163cm. Jolloin painon ollessa nyt runsaat 58kg (eli ilmeisesti 58-59kg?) Kalinaisen BMI on painolla 58.5kg 22.02, täysin terveellinen normaalipaino!!

Aiemmin MTV3 on otsikoinut aika kammottavasti saman naisen painon kohoamisesta: Henna Kalinainen lihoi reilusti. Tai linkki menee Iltalehteen joka on napannut "uutisensa" MTV3 sivuilta, mutta en nyt jaksa etsiä enää varsinaista juttua kolmosen nettisivuilta.

Joka tapauksessa nämä otsikoinnit kammottavat minua, eikä tämä ole ainoa tapaus, tämä vain iski tänään ärsyttävästi silmään.

Nuorilla naisilla/teinitytöillä on varsin usein nykyisin vääristynyt kehonkuva ja kaduilla näkee jatkuvasti muodikkaasti pukeutuneita nuoria naisia, jotka näyttävät lähinnä (ilmeisesti tarkoituksellisesti) vaatehenkareilta.
Naistenlehtien painonpudotus jutuissa kuvitus on myös usein sitä luokkaa, ettei tiedä nauraako vai itkeä. Kuvissa kuvitteellista vatsamakkaraa pitelevä kaunotar näyttää myrtsinaamaa pelin edessä.
Poikkeuksena sitten nämä KG, yms muut painonhallintaan erikoistuneet lehdet.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Vink, vink!

Onkohan kaikki jo huomanneet saman minkä minä ihan vasta? :D
Eli melkein jokaisella Sanoma magazinen lehdellä on tietysti aine se kuponki lehdessä jossa mainostetaan ystävän tilaajalahjaa, niinhän? Eli esim. Meidän Perhe- lehdessä on yleensä kaksi erilaista vaihtoehtoa, joissa eri pituiset tilausjaksot ja eri summa tietysti sitten lopussa.
No, itse huomasin vasta nyt, että siinähän on myös vinkki jossa viitataan, että nettisivuilla myös muita lahjavaihtoehtoja!!

Eli jos tässä kuussa ystävä tilaa sinulle tai sinä ystävälle Meidän Perheen, voi valita lahjaksi jonkun esimerkiksi näistä:
-eri kokoisia reimatec talvihaalareita
-hackmann value pata
-barbababa säkkituoli
-brion turvavyöistuin
-koskisen block-lamppu
-delseyn matkalaukku
-carenan matkarattaat
-kylpylä lahjakortti

Lahjojen arvot vaihtelevat 77e-200e ja tilausten pituus 10 lehdestä- 19 lehteen, arvoltaan tilaukset ovat 60,50e- 117,40e.

Ja sitten on tuo joka minut sai tällä kertaa tilaamaan lehden joka meille tuli viimeksi kun Pienempi oli n.1v, mutta josta usein ostan irtonumeron:

Valitse lahjaksi laadukas ja erittäin helppokäyttöinen Zanussi Z2250 -ompelukone.
Lahjan arvo 179€



Ompelukoneen tarpeessa kun olen. Lahjatilauksien tarkastelua tästä linkistä!!

ps. Niin ja se miten saan sekä lehden, että lahjan? Koska lahjanhan pitäisi mennä sille joka tilaa lehden lahjasi. No, tietysti niin, että äitini tilaa minule lehden, jonka maksan itse. Lahja saapuu äidilleni ja noudan sen itse :) Tähän voi kysyä "tilaajaksi" sukulaisia, ystäviä jne :)

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Puhelinpuute

Vanha ja niin ihana puhelimeni on sanomassa itsensä irti sopimuksestamme joka käsittää lukemattomia tunteja puheluja ja tekstiviestejä niin, että näppäimet sauhuavat.
Käytän kyllä facebookia ja kirjoittelen sähköpostia harvakseltaan, mutta kummallakaan tavalla en osaa sopia menemisiä, tulemisia, tapaamisia.
Sitä varten on puhelin.

Ostin tämän nykyisen ihanuuteni muistaakseni vuonna 2005. Siis todellakin muistaakseni, koska en muista merkin lisäksi mitään puhelimestani, ei hajuakaan mallinumerosta tai kirjaimista. Tai ei silloin tainnut olla kirjamia vielä, jokin 3-5 numeroinen sarja tuli merkin, Nokia, perään.
Sitä ennen minulla oli luotettava läppämallin Samsung joka oli aivan loistava myös. Tätäkin puhelinta ostaessa hain nimenomaan läppämallia, pidän kovasti siitä, kuinka puhtaana ja ehjänä puhelin pysyy siellä läpän suojissa.
Ehtoina olivat hyvät soittoäänet, joita saa lisättyä oman maun ja halun mukaan ja jotka silloin edustivat huippua kun olivat ns. aitoja soittoääniä, eivät vain pimputusta joka matkii jotain musiikkikappaletta.
Lisäksi piti olla kamera. Koska edellisessäni ei ollut ja se oli uusin ominaisuus. Nykyisiin kamerakännyköihin verrattuna puhelimeni kamera tuottaa hyvin "tunnelmallisia" eli hämäriä kuvia :)
Siinäpä se. Bonuksena sain puhelimeeni vaihdettavat taka- ja etukannet. Petroolinsiniset ja roosanpunaiset. Petroolinväriset ovat olleet käytetymmät.

Nyt kun menin ostamaan uutta kädenjatketta, olinkin aivan hukassa. En ole pahemmin seurannut millaisia puhelimia tulee (ja menee). Miehellä on kolme puhelinta käytössä, kaksi töihin, molemmat eri työhön ja sitten se oma henkilökohtainen. Näistä yksi on aataminaikuinen ja kaksi uudempaa, joten kosketusnäyttö ja gps nyt sentään on tuttuja, mutta en ole oikeastaan käyttänyt miehen puhelimia ikinä, katsonut vain, että ai tuollaisiakin on.

Gigantissa, joka on lähimpänä ja näin ollen looginen ensimmäinen käynti paikka, aloin siis katselemaan uutuuspuhelimia. Ja olin heti sekaisin. Tajusin, että minun on melkein väistämättä ostettava kosketusnäytöllinen, ainakin jos myyjää on uskominen. Hän havannoillisti takomalla nähteni puhelimia erilailla ja näytti todellakin jotenkin kummasti, että kosketusnäytölliset olivat nopeampia käyttää.
Kunnes sain omaan käteeni ja olo oli kuin lukemaan opettelevalla. Ai tää on A ja tossa on B ja ööööö....

Kuitenkaan en kokenut loogiseksi myöskään kosketusnäytön ja näppäimistön yhdistäviä puhelimia, koska jos puhelimessa on jo toinen, niin mitä sillä toisella tekee? Tuli mieleen, että ne ovat kehitetty vain siirtymäpuhelimiksi minun kaltaisilleni jotka tuntevat kosketusnäytöllisen ensin hieman oudoksi.

Sitten ne ominaisuudet. Mitäs niistä sanoisi? Minä kun yritän viettää netissä rajallisesti aikaa, en siis halua, että kantaisin nettiä kokoajan taskussani, niin en todellakaan haluaisi kantaa facebookia tai twitteriä taskussani ja saada aina viestiä jos joku on tykännyt tai kommentoinut.
Gprs/gps/kartta toiminto taas voisi joskus olla käyttökelpoinenkin.
Ja joo, tiedän kuulostavani mummoikäiseltä kun termit varmaankin menevät päin puuta. Mutta olen todellakin hukassa!!

Tulin Gigantista kotiin pää täynnä uusia puhelinmalleja ja aloin googletellen etsimään puhelintani. Sitä seuraavaa siis.
Ja sitten vihdoin lykästi! Puhelin joka oli kaunis (niin, unohdin ilmeisesti sanoa, että se olisi yksi kriteeri. En vitsaile!), näytti helppokäyttöiseltä, sisälsi kaikki uudet hienoudet, mutta kätevästi selitettyinä ja kuitenkaan ei yhtään liikaa.
Taisin hieman kokea ihastumisen tunnettakin. Ihanuus oli tulossa myyntiin joulukuussa 2011, jos nettisivujen lukuisia määriä oli uskominen.

Nii-in, 2011. Aloitin siis puhelimen etsintäni jo marraskuussa 2011 ja etsin edelleen. Ihanuuteni ei ole tullut myyntiin ja jostain syystä sen mallikin häipyi Nokian omilta sivuilta. Koitin kysellä sähköpostitse tietoa milloin puhelin olisi tulossa ja vastaukseksi sain, etteivät he aina tiedä itsekään milloin mikäkin malli julkaistaan.
Nokian nettisivut itse siis kuitenkin olivat ilmoittaneet julkaisuajankohdan ennen kuin puhelin sieltä katosi kokonaan.

Ja mikä siis oli tämä ihanuus? No, tämä:

Nokia 603
13.10.2011 Digitoday lehti kirjoitti:

"Nokia on julkistanut Nokia 603 -puhelimen, jossa on Symbian 3 -käyttöjärjestelmän uusin Belle-versio. Nokian mukaan 603 -puhelimen hinta on arvioilta 200 euroa ilman veroja tai operaattoritukia.


Puhelin tulee kauppoihin marras–joulukuun aikana.
Puhelimessa on 3,5 tuumainen kosketusnäyttö, viiden megapikselin kamera ja yhden gigahertsin suoritin. Puhelin toimii hsdpa 3G-verkoissa, jotka parhaimmillaan yltävät 14,4 Mbps -nopeuteen datalatauksissa. Puhelimesta löytyvät myös wlan- ja bluetoot 3.0 -yhteydet sekä nfc-etätunnistustekniikka.

Puhelimen takaosaan on voi valita kuusi eriväristä suojakuorta.

Yhtiö kutsuu puhelinta edulliseksi älypuhelimeksi, joka on suunnattu sekä ensimmäistä kertaa älypuhelinta käyttäville että niille, jotka haluavat uuden puhelimen vanhemman Nokia-puhelimen tilalle."
Diditodayn koko teksti luettavissa tästä.

Minä etsin siis edelleen ja koitan kestää vanhaa ja ihanaa, mutta epätoimivaa puhelintani vielä, koska en ole valmis korvaamaan sitä millä tahansa. Kylläkin hieman kutkuttelee muutama Samsung malli, niitä aion katsella tarkemmin seuraavaksi...

lauantai 11. helmikuuta 2012

To do!

Harrastan To Do- listoja. Olen aina harrastanut. Jo nuorena kirjoitin päiväkirjan viimeisille sivuille listoja, joita viivailin yli sen mukaan mitä olin tehnyt tai saavuttanut.
Muutaman muistan vieläkin :)
1995 listassa luki mm.


- soita Olemattomalle, USKALLA!
- äidinkielen ja historian yhteiskirjoitus!!!
- hanki rahat junalippuun

jne

Valottaakseni vähän: Olematon oli tietysti se silloinen maailman ihanin poika. Ja kaikilla pojilla oli koodinimi minun piireissäni. Paitsi oikeilla poikakavereille, tietysti. Mutta siis niillä kenestä ei vielä voinut puhua "ääneen".
Olematon nimi tuli tietysti renkutuksesta "Oskari Olematon, nolla-katu-nolla, jos et tiedä niin anna olla....", eli pojan nimi oli Oskari. Uskalsin muuten soittaa sitten vihdoin, noin puolen vuoden jännittämisen jälkeen, vain huomatakseni, että olin jo myöhässä. Voi nyyh, tiedän :D

Äidinkielen ja historian yhteiskirjoitus oli noiden aineiden yhteiseksi tarkoitettu tehtävä, joka minun kohdallani meni ihan hyvin. Sain äidinkielen osasta täydet pisteet ja historian melkein täydet. Historian melkein täydet kolahtivat siihen, että olin mennyt (hyi minua!) kirjoittamaan lopun tiivistelmään omia mielipiteitäni kyseisestä asiasta.

Ja rahat junalippuun piti hankkia jotta pääsin kaverini kanssa pariksi viikoksi isoveljeni luo. Isoveljeni asui satojen kilometrien päässä ja sinne piti päästä. Ai miksi? No, vaikka Oskari olikin se nro1, niin se nro2 asui siellä, veljeni naapurissa. Tuona kesänä hänen kanssaan onnisti paremmin kuin Oskarin :)

Ja mitä nyt sitten? Nyt teen To Do- listoja joka asioista. On lasten lääkärikäyntejä (seuraavaksi listalla Pienemmän Ph-mittaus ja verikokeet kilpirauhasarvoja varten), on Esikoisen laskettelureissun muistilistaa, listalla on myös miehen ja minun yhteisiä asioita: ensi viikon teatterikäyntiin liput, miehen kellon paristojen vaihto... Ja sitten on minun omiani: on kampaajaa, kasvovoiteen ostoa, lääkkeiden ostoa, reumapoliaikaa.

Ja sitten on vielä se kalenterin takana oleva To Do- lista joka on henkilökohtainen.
Siellä, kalenterin viimeisillä sivuilla on lista jossa lukee mm.

- kirjoita runot puhtaaksi
- uskalla liittyä kuntosalille
- mene uimakouluun

Runoja olen kirjoittanut pienestä pitäen. Nyt vihdoin ajattelin koota niistä parhaat yhteen nippuun, kunnolla. Miksi? En edes tiedä. Jossain mielenpohjalla on haave siitä, että joku muukin kuin minä luen niitä joskus. Toisaalta, jos ei, niin ompahan jotain konkreettista mitä katsella, kaikki ne minun sanani yhdessä.

Kuntosalille liittyminen voi kuulostaa jollekkin helpolta, minulle se käy näköjään työstä. Haluaisin liittyä johonkin jossa on ohjattuna venytys-, jooga-, yms vastaavia tunteja, koska kroppa on jäykkä kuin seiväs ja ihan vain muutenkin, oman hyvinvoinnin takia. Reuma estää hyppivät ja enimmät tanssimistunnitkin, mutta joku tuollainen rauhallinen, venyvä liike olisi vain hyväksi. Mutta miksi se liittyminen tuntuu niin Mission Imbossiblelta?!

Ja sitten uiminen. Se on salainen kauhu. Minunhan pitäisi osata, kaikkien aikuisten pitäisi. Ja osaan sen verran, että pinnalla pysyn ja kylpylässä osaan lillua. Mutta jos tipahtaisin vaikkapa veneestä niin paniikissani varmaankin vajoaisin pohjaan kuin kivi. Jonkinmoinen kammo minulla on avovesiä kohtaan ja haluaisin oppia uimaan kunnolla, jotta minusta olisi vastusta kammolleni!

Siinäpä ne, tällä hetkellä. Yli ruksittuna tämän hetkisellä listalla on mm. hanki Pienemmälle puheterapia aika ja osta Esikoiselle paremmat talvihanskat. Siis sillä yleisemmällä listalla.

torstai 9. helmikuuta 2012

Pottaharkkaa

Meillä on 3v Pienempi alkanut "nyt vasta" pottaharjoittelemaan. Juu-u, tiedän, on iso jo, pottaharjoittelu olisi pitänyt aloittaa vähintään 6kk iässä jne ;)

Esikoinen oli "kuin itsestään" kuiva 2v iässä, ensin öisin, sitten tajusin jättää vaipat pois päivisinkin :D
Pienemmällä ei ole ollut mitään kiirettä, eikä kiinnostusta asiaan, ennenkuin nyt.
Ensimmäinen kiinnostuksen ilmaisu tuli kun poika näki Cars alkkareita "Tuommoiset mulle!"
Ja koska se oli aika kiva houkutus pottailun aloittamiseen, niin pitihän ne ostaa!

Koska se harjoituksen tulos ei vielä ole 100% varmaa niin ostin lisäksi tällaisia muutaman parin:

Jostain kumman syystä kuva tuli kaikesta yrittämisestä huolimatta näin päin??
Ja harjoitteluhousut/harkkahousut/kuivaksi opetteluhousut ovat siis Kestovaippakaupasta!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Provence

Italia on yksi lempimaistani ja olisi ihanaa matkustaa sinne tänä keväänä, mutta suunnitelmat (lue rahat) eivät menneetkään ihan niinkuin piti.
Nyt kuitenkin otsikon syy ei ole upea maa vaan ihana valmisruoka joka löytyy pakasteesta, Finduksen Provencen uunikasvikset.

Kaloreita 75kcal/100g
Sen lisäksi, että tämä on mukavan kevyttä, tämä on hyvää ja kun lisää kalkkunanakkeja, tämä vaikuttaa hyvin "roskaruualta" olematta sitä :D
Ja juu, olen hampurilaisten ja kebabannosten kanssa joskus pulassa, koska ne vain ovat niin hyviä, minun mielestäni.
Tässä kuitenkin terveellisempi, rasvattomampi vaihtoehto joka on helppo napata uuniin omasta pakastimesta!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Stop shopping

Nyt on paino junnannut vähän ja se on ihan ok, olenhan syönytkin "tavallisemmin". Ajattelin jälleen vähän kuitenkin koittaa laihduttaa/järkeistää syömisiäni, jotta paino hieman laskisi, koska maaliskuussa odottaa eräs perhejuhla johon olisi mukavaa mahtua vaatekaapissa jo oleviin mekkoihin, olenhan kaikessa hiljaisuudessa päätynyt kuukauden mittaiseen ostoslakkoon.
Ostoslakko juontaa juurensa viikonlopun vaatehuoneen siivouksesta.
Se on aina yhtä kamalaa hommaa.
Ensin löydän vaatteita joiden olemassa oloa en muistanut ja olen iloinen!
Sitten löydän vaatteita joiden olemassa olon olen halunnut unohtaa ja olen häpeissäni...


Jälkimmäisillä tarkoitan onneksi kohtuu harvalukuisia virhehankintoja.
Nyt kaapista löytyi H&M joogapaita, isokokoinen ruskea neuleliivi, turkoosi neuleliivi (kai jo ymmärsin, etten ole neuleliivi ihminen...?), ruskea korukivi(blingbling)paita, pinkki-ruskea raitapaita.
Tuosta voisi äkkiä päätellä etten pidä ruskeasta, mutta se ei pidä paikkaansa, nuo ruskean sävyt vain olit vääriä. Kamelinkakanruskea neuleliivi ei vain ole minua siinä missä ei se itse neuleliivikään.

Sen sijaan löytyi muutama tavoitevaate: Elloksen farkut joiden lahkeet olivat kerrankin oikean mittaiset ilman lyhentämistä, farkkuhame jota en ole paljoa edes käyttänyt ja ihana vihreä niskalenkkitoppi jonka olemassaolon olin kokonaan unohtanut.

Nyt vaatehuone on jälleen kuosissaan! Kylläkin vain pari seuraavaa kuukautta, myönnän olevani penkomiseen syyllistyvä pukeutuja. Tongin ja pengon ja aina hiukan liian myöhässä.

Niin ja löytyihän sieltä vielä ihanat, valkoiset toppahousutkin, jotka pääsevät tänään heti käyttöön, koska pakkanen on lauhtunut siedettävään -10 asteeseen!!
Ajattelin kävellä illemmalla kaverilleni jolla on korukutsut. Niin, se ostoslakko? Sehän koskee vain vaatteita! :D

lauantai 4. helmikuuta 2012

Jotain todella hyvää!

Kaapissa sattui seisomaan Philadelphia tuorejuustoa ja tuli sellainen olo, että jotain pitäisi leipoa. Olen vissiin joskus aiemminkin sanoa, että pidän leipomisesta, mutta rakastan muffinsien leipomista, ne on ehdoton bravuuri!
Joten näillä hakusanoilla googlettamaan vain ja heti napsahti! Juustokakkumuffinsit!!
Jos jotain himoan muffinsien lisäksi, niin se on nimenomaan juustokakku! Imetysdietillä ollessa näin New York juustokakusta unta, useammin kuin yhdesti!

Ohje oli Lunni leipoo blogissa. Kuva myös lainattu sieltä, en ole edelleenkään saanut ostettua kunnon kameraa, aina tuntuu rahat hupenevan johonkin tähdellisempään.


Kuva lainattu Lunni leipoo blogista!

125 g margariinia

4 1/2 dl jauhoja

2 dl sokeria

1 1/2 dl kaakojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 dl maitoa

2 munaa

200 g tuorejuustoa (maustamatonta)

1 muna

2 rkl sokeria

Sulata margariini mikrossa ja anna jäähtyä. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita keskenään muffinitaikinan kuivat aineet (jauhot, sokeri, kaakaojauhe, leivinjauhe), käytä tarvittaessa siivilää. Vatkaa keskenään munat, maito ja jäähtynyt margariinisula, sekoita joukkoon nopeasti kuivat aineet. Valmista juustokakkutaikina sekoittamalla ainekset keskenään tasaiseksi, mielellään sähkövatkaimella. Aseta 12-koloiseen muffinivuokaan jokaiseen koloon paperinen vuoka, jaa molemmat taikinat vuorotellen (suklaataikinaa ensin) paperivuokiin. Paista uunissa 20-30 minuuttia.

torstai 2. helmikuuta 2012

Pakkasvaatteet

Nyt on niin kylmä, että hädintuskin nenänpäätä haluaisi ulos pistää, mutta pakkohan se välillä on. Ulkona näyttää kyllä ihanalta, mutta se miltä se tuntuu hhhrrrrrr!
Minulla vain on varmaan yksi surkeimmista talvivaatevarastoista mitä tiedän. Omistan todella niukasti sellaisia oikeita talvivaatteita, muhkeita ja lämpimiä.
Pitkiksiä en edes omista, mutta onneksi legginsit ja paksut sukkahousut ajavat saman asian.

Villasukkia, niitä sen sijaan on :).
Rakastan olla kotona villasukat, tai paritkin, jalassa, mikään ei rentouta jalkoja niin hyvin kuin söpöt villasukat. Siis tottakai ne on vielä lisäksi söpöjä, parhaillaan jalassa on pinkki-turkoosi-lime-vaaleansiniraidalliset söpöstykset! Valitettavasti en osaa itse kutoa sukkia, yritystä on joskus ollut, onnistumisia ei, mutta onneksi on tuttavia jotka osaavat, markkinoita ja myyjäisiä!

Ei nyt ehkä lämpimin,
mutta ajattelin paksujen sukkahousujen kanssa :)
Lindex
Mutta siis, koska nyt on pakkaset jatkuneet jo tovin aikaa, niin heräsihän tässä se ajatus, ettei minulla ole mitään (ja tällä kertaa kirjaimellisesti mitään) päälle pantavaa.
Ja nyt en edes syyllisty mihinkään naiselliseen liioitteluun, koska minulla tosiaan on heikosti talvivaatteita.
Kävinkin tiistaina siis ostamassa talvivaatteisiin lisäystä, en paljoa koska luotan vakaasti siihen, että kohta lämpenee ja kesää kohtihan tässä mennään, eikö vain? :)







Löytö HM alesta, ostosreissun suosikki!
Osittain villaa ja ihanan paksua neulosta!


Paksu, lämpimän värinen, Lindexiltä