Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 30. tammikuuta 2012

Rainbow :) Rainbow :/

Kyse on siis Prismojen elintarvikemerkistä, Rainbow:sta.

Toinen Raibow-tuote sai minut hymyilemään tänään ja toinen kiristelemään hampaita!!

Otetaan ensin negatiivinen tuote, joka tosin tuotteena on varsin hyvä, eli:
vehnäjauho, sokeri, kasvirasva, kaurahiutale (16 %), kananmuna, vesi, elintarvikemelassi, rasvaton maitojauhe, nostatusaine (E 500), suola, vanilliin
Tätä keksiä oli mummo viime lauantaina Pienemmälle antanut, koska "Sehän on kaurakeksi!". Kaura on ainoa vilja joka täysin täydelleen käy pojalle. Ja poika oli onnesta soikeana kun oli saanut samaa keksiä kuin muut. Tietysti. Mitä nyt sitten oksenteli lauantai-sunnuntain välisen yön. Koska vaikka nimi on kauraa niin sehän ei todella aina tarkoita, että tuote sisältäisi 100% kauraa ja jotenkin jo uskoin äitini tämän sisäistäneen kuluneen 3v aikana, mutta ilmeisesti ei.
Ja tiedän, hyvää tarkoitti jne, mutta minähän se sitten olin joka joutui selittämään pojalle, että paha olo johtui keksistä johon poika itku kurkussa: "Ei keksistä, ei keksistä!!" kun se oli ollut niiiiiiiin kivaa syödä samaa keksiä isoveljen ja papan kanssa.
Voi ÄÄÄÄHH!!!! Kun ahdisti ja itketti taas. Tottakai antaisin pienen syödä vaikka maailman kaikki keksit jos se yhtäkkiä voisi.
Ja joskus joidenkin ihmisten lasten ruokaurputus "Ei 2v voi viedä syödä tuota, kun siinä on sitä&tätä" tuntuu niin turhalta. Ymmärrän, ettei nitriittipitoisia tmv täysin poissuljettuja, mutta muuten. Jos mulla esimerkiksi olisi karkkia mitä voisin lapselleni Pienemmälle antaa niin antaisin riemusta kiljuen. Mitä siitä, että se on vasta 3v? Olisin antanut jo 2v ikäisenä. Siis en kilon säkkiä, vaan karkkipäivänä muutaman karkin ja xylitolit perään (olettaen tietysti,että voisimme syödä xylitol pastilliakin). JNE. Se siitä.

Sitten iloisempaan Rainbow aiheeseen, eli tähän:
Sisältää kaakaota vähintään 56 %
Siis voi nami nam! En todellakaan yleensä pidä tummasta suklaasta, mutta tämä on ihanaa! Vaikka tämä voi sisältää pieniä määriä maitoa (sehän kylläkin lukee nykyisin lähes kaikissa tuotteissa varuilta..) niin mun imetysdietin aikana tämä meni maidottomana suklaana ja nykyisin ihan vain herkkuna. Ja makean nälkä lähtee 3-4 palalla!

Juttuja

Taas on pää täynnä kaikenmoista.

Pienemmälle pitäisi alkaa kokeilemaan uusia ruokia, en ole kokeillut mitään sitten joulukuun alun, koska en ole kertakaikkiaan jaksanut. Marras-joulukuussa oltiin sairaita ja loma-aikana en vain puhtaasti itsekkäistä mukavuus syistä halunnut kokeilla. Nautin siitä, että muuten menee hyvin ja mukavasti.
Nyt seuraavien kokeiltavien listalla ovat järjestyksessä: peruna, maissi ja hirssi.
Kaikkia näitä on siis kokeiltu jo pariinkin otteeseen aiemmin ja varsinkin maissi oli aivan kauhistus. Posket repesivät auki (kirjaimellisesti) ja verta ja vesikelloa vuosi poskista. Peruna puolestaan sai aikaan oksentamista. Hirssi on näistä ollut aiemmin sopivin, mutta vain Hollen versio ja se on jäänyt vähemmälle puhtaasti siitä syystä, että on oma hankaluutensa tilata sitä aina netin kautta. Nyt kuitenkin päätin, että jos se sopii (ainoa oire tästä on ollut ummetus) edes osittain niin otamme sen jatkuvaan käyttöön ja laiska äiti vaan tilailee sitten reilumpia eriä.

Oma laihdustuskin aiheuttaa miettimistä.  Paino on pudonnut mukavaa tahtia ja nyt mietinkin, että mihin kohtaan painoni kanssa sitten lopulta halauan pysähtyä. 60kg on minulle jo bmi:nkin mukaan aika ideaali, mutta se saa minut ahdistuneeksi. Näytän hyvältä (siis minuksi, heh heh!), mutta pienoinenkin herkuttelu pamauttaa +2kg tuossa painossa.
64-65kg on paino jossa viihdyin pitkään, se on ehkä minulle se normaalein olotila. Näytän vielä hyvältä siinäkin. Mutta, mutta n.66-67kg on se paino missä minun ei tarvitse niinkään miettiä painoani. Se pysyy siinä "itsestään" ja minulla on hyvä olla? Onko se merkki minulta minulle, ettei pitäisi yrittää alemmas??
Se on normaali bmi:ni rajoissa, vaikkakin ylärajoilla.

Sitten on vielä tämä ihana isompi poikani. Minusta on jo vähän aikaa tuntunut, että hän kaipailee erityishuomiota. Myönnän, että pienempi allergioineen saa enemmän huomiota ja valitettavasti sitä ehkä tulee useimmin sanottua juuri Pienemmästä, kuinka söpö hän on jne, isoveli sanoo samoja ja he halivat ja pusivat jatkuvasti :)
Koitan kovasti isompaakin huomioda ja sanoa kuinka tärkeä hän on. Haleja ja pusuja saa hänkin.
Mutta olen ollut huomaavinani, että hän tarvitsee enemmän.
Joten käynnissä on projekti Mitä kivaa keksisin Isommalle?
Helmikuussa tulee ainakin meidän molempien suosikki, uusi Risto Räppääjä, elokuviin. Lisäksi ajattelin, että Pienempi voisi lähiakoina viettää päivän mummolassa ja olisimme Isomman ja isän kanssa päivän niin, että kävisimme syömässä ravintolassa ja esim. jossain puuhapaikassa tmv lisäksi. Uimaankin olen kaavaillut pojan viedä. Eiköhän tästä rakennu Isommalle mukavaa yhdessä oloa minun ja isänkin kanssa.
Ja tottakai olen ottanut myös arkeen enemmän yhteistä aikaa, joka kiireessä tuntuu aina vain ihanammalta. Joskus voi jättää niitä kotihommia tekemättä ja ottaa pojat kainaloon sohvalla.
Ja sitten pari uskomattoman taitavaa lasta:

perjantai 27. tammikuuta 2012

Perjantaita

Tai meillä ei mitään ihmeempää perjantai illan huumaa, ihan tavallinen perjantai-ilta, mutta musiikkia on kuunneltu tässä aikapaljon ja ajattelin jakaa yhden iloisimmista ja mukaansa tempaavimmista kappaleista jonka tiedän, videokin on hauska :)

torstai 26. tammikuuta 2012

Tästä päivästä teki hyvän:

- Se aamuinen pari tuntinen jonka ajan sain vain olla ja löhötä katsoen viihdyttävää hömppää joka ei ole miehen mieleen, meillä mies tykkää eniten sarjoissa ja elokuvissa komediasta ja sitten toiminnasta, kun taas minuun uppoaa sci-fi ja fantasia ensin, sitten toiminta, kolmantena komedia

- Se, kun esikoinen tuli kotiin, teki läksyt niin nopeaa ettei ikinä ja painui ulos lumileikkeihin, noin puolentoista tunnin päästä pappa toi pienemmän kotiin ja isompi tuli pihalta samalla oven avauksella, kun pojat näki toisensa ne huusi yhteenääneen: "Sullakin on ihan punaiset posket!" :D

- Sitten kun pojat oli syöneet, Pienempi halusi jälkkäriksi Piltin aprikoosisosetta (juu, se kun on ainoa ns. makea asia hattaran ohella mitä se voi syödä niin meillä se tunnetaan herkkuna) ja isompi sai leipomaani omenapiirakkaa. Pienempi sanoi syötyään vähän: "Voisitko veli rakas syöttää minua, kun minun kädet niin väsy?"  <3 <3

- Se hetki kun iltapesujen jälkeen kömmitiin kaikki (mieskin oli tullut jo töistä) meidän uudelle jättisohvalle peittojen alle katsomaan American Idols

- Se, että pojat nukahtivat molemmat ennenkuin olin ehtinyt laulaa loppuun Aurinko kun päätti retken

- Se, että nyt saan mennä rakkaan kainaloon valkoviinilasi kädessä ja katsotaan Panttilainaamo ja Huutokaupan metsästäjät. Harmi, että tuo Panttilainaamo loppuu, en yhtään tiedä onko siitä tulossa joskus lisää osia??

Huutokaupan metsästäjät

Hyvä päivä, kaikenkaikkiaan oikein hyvä :)

Harvinainen pari tuntinen

Pienempi lähti lumileikkeihin papan kanssa ja isompi pääsee koulusta vasta klo.14. Mieskin on töissä.
Joten olen yksin kotona.
Sängyt on petaamatta, pyykit laittamatta (tiskikoneen sentään käynnistin). Enkä todellakaan aio tätä (nyt jo vajaata) pari tuntista käyttää mihinkään tuollaiseen.
Iltapäivällä ja illalla on tarpeeksi aikaa laitella kotihommia.
Mitä siis teen?

Ensin keitän itselleni haudutettua teetä ja vaikka vihreä ja valkoinen tee on terveellisempää niin nyt herkuttelen Keisarin morsian- irtoteellä, se on kuitenkin ehdottomasti suosikkitee!

Teen kanssa syön pari ihanaa, täysin valkoista vehnää sisältävää höttöpaahtoleipää juustolla :)

Ja katson vihdoinkin postiluukusta tupsahtanutta Sanctuary-sarjaa!! :D

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Ihana aamukahvi

Meidän violetti keittiö sai violettia lisää, nimittäin ostin ihanaakin suloisemmat Bodumin kahvimukit/-lasit, eli tällaiset:

Tämä lasi/violetti yhdistelmä miellyttää eniten, jäin silti miettimään (lue kuolaamaan) myös lasi/limejä!
Näitä olisi ollut myös valkoisina, eli tällaisina:


Lisäksi minun oli pakko ostaa myös tämä, koska joskus olen tällaista kaipaillut ja tämä oli niin
kiva(n näköinen):

Eli matkamuki!
Ja ostokset tein siis osoitteesta http://www.bodum.com/fi/en-us/

tiistai 24. tammikuuta 2012

Tänään nauratti tämä

Ensimmäisen kerran puolentoista promillen juovukkeessa ollut mies toppuuteltiin ajosta puoli kymmenen aikaan illalla....


Eihän sille mitään voi jos kielenkäyttö on runsasta ja rönsyilevää, kuten ylläolevassa poliisi-ilmoituksessa :D

ps. ja sehän jatkuu mm. näin: "Päihteisen pään ymmärryksen taso oli kuitenkin ilmeisen alhainen." :D

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Namiviini

Vaikeahkolla nimellä mukavaa makua :)
Gisselbrecht Gewurztraminer Tradition on tämän puolimakean valkoviinin nimi.
Keskihapokas, litsiluumuinen, kevyen hunajainen, makean mausteinen, kukkainen sanoo Alko. Minä allekirjoitan hunajaisen ja kukkaisen,  makeankin, muita en tästä tunnistanut, esim. mausteisuutta. Tätä viiniä on tuotettu 30 000 pulloa.
Vaikka tämä on puolimakea niin todella makea maku on, sokeria nimittäin on 18g/litra. Puolimakeissahan sokeria on 9-20g/l. Itse pidän tästä ns. seurustelu- ja jälkiruokaviininä.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Luottotuotteet

Mulla on muutama hiustuote joista en luovu jos ei niitä lopeteta ja please, näin ei saa käydä, sen verran vaikeaa näitä on ollut löytää.

Ensin shampoo:

Kaikki ovat varmasti jo kuulleet tästä, sen verran aktiivisesti Aussie tuntuu blogisteja muistavan shampoilla ja muilla tuotteilla. Olen kokeillut myös minuuttihoitoainetta ja tavallista hoitoainetta, mutta tämä shampoo oli ainoa joka jäi käyttöön.
Ihan ensiksi täytyy mainita tuoksu! Ihana ja macadamiamainen, rikas ja täyteläinen.
Tätä ei pidä ostaa jos tykkää tuoksuttomuudesta.
Rakastan macadamioita pähkinöinä ja näköjään myös shampootuoksuna :)
Toisena koostumus. Kermaista ja kauniin kiiltävää, ilo hieroa hiuksiin koska vaahtoaa hyvin.
Tuloksena ainakin minun hiuksissani mukavan kuohkeat hiukset.

Ja varsinkin erityisesti jos laittaa edellisen shampoon jälkeen tätä seuraavaa, eli:
Olen maininnut tästä Doven hiustenhoitoaineesta ennenkin blogissa, mutta mainitsen uudestaan, koska sen verran hyvää tämä on. Unelman pehmeät hiukset ja kiiltoa.

Pesun jälkeen olen jo noin vuoden melkein aina laittanut hiuksiini tätä:

Runsaasti hoitavia aineosia sisältävä, kermamainen emulsio, joka suojaa väriä. Lämpösuoja. Itse levitän pyyhekuiviin hiusiin puristelemalla.

Useimmiten arkena en laita muita muotoilutuotteita hiuksiini ja muotoiluun käytön fööniä, rullia ja joskus suoristusrautaa.

Mutta jos on jotain menoa, varsinkin iltamenoa ;) niin käytössä ovat myös nämä:
 
Erittäin pitävä hiuslakka
Ainoa kuivashampoo josta olen pitänyt, pelastaa katastrofi hiustilanteet :)
Hiukseni laatu on sellainen, että yksittäinen hius on paksu. Lisäksi hiuksia on runsaasti, eli tulee helposti kypärämainen vaikutelma, varsinkin jos suihkuttelee hiuslakkaa runsaasti. Shampoo ja hoitoaine ovat erityisen tärkeitä tässä, ettei tule joko raskaita ja latteita hiuksia, eikä toisaalta "liian hoidettuja" koska silloin hiukset pitäisi pestä joka aamu, näyttävät sen verran kamalilta nukutun yön jälkeen!
Pesuvälinä koitan siis pitää 2 päivää.

Tällä hetkellä hiukseni ovat mustan ja ruskean välimaastossa (ja ehdottomasti siis värjätyt) ja pituus on puolipitkä. Luottokampaajani jäi marraskuussa äitiyslomalle ja nyt onkin etsinnässä uusi tilalle, koska hän ainakin oli ajatellut olla kotona sen mahdolliset 3 vuotta. Koska olen kokeillut aika laajan kirjon kampaajia ennenkuin löysin hänet, niin en mitenkään innolla odota uutta kokeilurupeamaa.

Keskiviikkona kävin kokeilemassa yhtä joka olisi ollut sopivasti tässä kodin lähellä, mutta kerta taisi jäädä ainoaksi. Lopputulos on ihan kiva, mutta se ei vain riitä. Värikin on aikalailla erityylinen mistä sovittiin. Puhuin tummasta suklaasta ja päässäni on kuitenkin tumma ruskea häivähdyksellä punnerrusta ja sitä nimenomaan pyysin välttämään. Malli tosiaan ei ole pahin mahdollinen, huonompiakin ensiyritelmiä olen päässäni nähnyt :D
Seuraavaksi kokeilen kuitenkin jotain muuta kampaajaa, ehkö löydän vielä jonkun yhtä hyvän kuin aiemminkin.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Ihanaa päivää!

Tänään on hymy korvissa ja kaikkea mukavaa tiedossa.
Kampaaja käynnin jälkeen suuntaan kaupungille ystäväni kanssa, käydään shoppailemassa ja kahvilla ja jutellaan viime kuukausien kuulumiset, emme siis asu samalla paikkakunnalla ja vaikka Facebookissa, puhelimella ja sähköpostilla kuulumisiamme jaamme niin kasvotusten kuitenkin paremmin, enemmän ja laajemmin. Ja joskus saattaa olla jopa jotain mitä ei muuten kertoisikaan.

Puntarilla kävin tänään ja sekään ei säikäyttänyt, mukavasti alkanut alaspäin paino menemään, otin punnistuspäiväksi keskiviikon. Enkä todellakaan aio fanaattisesti nyt tutkia kaloritietoja tai olla syömättä leivosta kun menemme tänään kahville.

Aion paremminkin panostaa arkiruokaan ja jättää napostelun.
Ja aloittaa aamupalan syömisen, myönnän siis nolona etten ole melkein koskaan aikuisiällä syönyt aamupalaa vaikka periaatteessa olen huomannut, että se auttaa painoni hallinnassa.
Koska muuten se menee juuri siihen, että ennen "lounasaikaa" napostelen vähän sitä&tätä&tuota.

Nyt ole aloittanut aamuni Vitalinea 0% jugurteilla ja Uotilan maalaisruislimpulla. Vitalinean jugurtti siksi, koska se on vähäsokerinen, inhoan syvästi sokerilla kuorrutettuja "perus"jugurtteja, mutta en kuitenkaan pidä maustamattomasta jugurtistakaan enkä todellakaan jaksaisi aamulla sekoitella hedelmää/marjaa/tmv maustamattomaan jugurttiin.
Uotilan maailaisruislimppu taas vaan on niin hyvää, aivan ihanaa! Varsinkin paahdettuna, nami!

Nyt kuitenkin takki päälle ja menoksi!!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kaikkea sitä :)

Jos hinta ei olisi meille vähän liikaa niin nämä farkut voisivat meille tullakin. Tosi vuoden-parin päästä saattaisin vaikka ostaakin, hinnasta viis, sillä tuttava pojat ainakin ovat n.10v tienoilla päättäneet, että farkut ovat ne ainoat housut joissa voi julkisesti esiintyä ;)

VETTÄ HYLKIVÄT FARKUT !



Välipala

Vähäsokerinen, vähäkalorinen ja vähälaktoosinen.
Ravintosisältö/35 g patukka: Energiaa 136 kcal, proteiinia 10,4 g, hiilihydraatteja 12,9 g ja rasvaa 4,2 g.

Maku on oikein hyvä mansikkasuklainen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Ale alee!

Pari ale vinkkiä jotka itse hyödynsin:
mm. Stigat hyvässä alessa Superkaupassa



Meille lähti Molo Kidsin Parkous paita
Niiloilossa on vielä joitain kokoja jäljellä, meille ainakin löytyi tosiaan Molo Kidsin tosi kiva ja laadukas paita joita ollut muutamia ennenkin, mutta ovat yleensä vähän turhan kalliita, minun mielestäni :)

Hama hama

Hitsit tätä Hama-helmibuumia joka on meidän keittiön vallannut. Pienempi ja isompi tekevät innoissaan jo sadannetta erinlaista Hama-helmityötä, Pienempikin kiitettävän hienoja :)
Mutta mitäs sanotaan sitten kun äiti ja isäkin hurahtavat?!

Varsinkin pimeässä kiiltävät Hama-helmet ovat saaneet meidän perheen suosion. Prismasta ostettu 4000 Hama- helmen purkki on huvennut jo melkein tyhjäksi. Purkissa on kahta erisävyä olevia pimeässä hohtavia hamahelmiä. Punertavasti hohtavia ja vihertävästi hohtavia. Lisäksi purkissa on perusmustia Hama-helmiä. Lisäykseksi tähän osti vielä pussillisen tavallisia sinertävästi hohtavia helmiä. Wautsi mitä töitä lapset (hah ja aikuiset!) niillä saakaan aikaan.
Ja mummot ja papat saavat "lahjoja", joista he onneksi osaavat olla asiaankuuluvan kiitollisia :)

BB, ei Brigitte Bardot, ei Big Brother vaan...

Garnierin Bb- voide on ns. 5-in-1 ratkaisu, ainakin jos on Garnierin omia nettisivuja uskominen. BB tulee sanoista “blemish balm". Maailmalla taitaa olla enemmänkin BB voiteita ja ns. aidompia, minulla ei kuitenkaan ole kokemusta niistä. Sain kuitenkin tästä Garnierista näytteen ja kokeilin, koska tottakai kaikki rutiineja helpottava tai jopa parantava on kiinnostavaa kokeiltavaa!

Nämä viisi kohtaa mitä tämä voide lupaa tehdä on siis: ensiksikin tasoittaa ihon väriä, toiseksi kosteuttaa, kolmanneksi häivyttää ihon pieniä virheitä ja neljänneksi antaa aurinkosuojaa (suojakerroin on 15), sekä viidenneksi heleyttää.
No, toimiiko? Tykkään kyllä tuotteesta. Sävyjä on 2 joista vaaleampi light 02 on minulle sopiva, vaikka ihoni on todella vaalea. Iho näyttää hetkessä paremmalta kyllä. Kostetus toteutuu, vaikka minulla on pintakuiva iho niin tämän alle en laita päivävoidetta, se olisi liikaa. Arkipäivinä en myöskään ole tämän kanssa edes meikkivoidetta, sen verran hyvän sävyn ja kevyen peittävyyden tämä antaa. Olen aiemmin kesäisin käyttänyt Lumenen sävyttävää päivävoidetta, talvisin Lumenen meikkivoidetta. Lumenen päivävoiteeseen tämä nyt on ehkä minun kokemuspohjalla enemmän verrattavissa. Vähän kuin päivävoiteen ja meikkivoiteen puoliväli. Paksumpaa kuin päivävoide, mutta muuten aikalailla samankaltaista, meikkivoidetta kevyempää. Hinta on kaupoissa 12,90e.

Käyttöön tämä minulle kyllä jää koska pidän koostumuksesta ja kyllä tämä arkiaamuja helpottaa. Tänään myös meikkasin ihan kunnolla tämä pohjana ja tuli siitä meikistä todellakin hieman entistä parempi, jopa voisi sanoa heleämpi :)




perjantai 13. tammikuuta 2012

Tämän perjantain musiikit ja tunnelmat :)

Minun ikisuosikki Pink!

Pittbull on nykyisin joka kappaleessa ai mitä? Mutta tanssittaa :)

J.Lo:sta aloin tykkäämään aika vastikään :)

Ihana ihana kappale!

                                                  Tanssittaa!!

Ja juomana Bacardi Breezeriä, joka on Pienemmän syntymän jälkeen ollut ainoa mikä menee alas?!
Ananas, kiitos! :)

torstai 12. tammikuuta 2012

Postia sinulle

Sain tänään postia. Siis aitoa, ihka oikeaa, kirjepaperille kirjoitettua ja kuoren sisälle ajatuksella suljettua.
Rehellisesti sanoen en muista milloin olen viimeksi saanut "oikeaa" postia.
Nimelläni meille tulee mainoksia (ja mainoksia, mainoksia), laskuja, katalogeja, muutama lehtitilaus ja siinä kai ne?
Ja kerran pari vuodessa jonkun osoitteen muutos kortti, joskus lomamatkalta joltakulta postikortti, niitäkään enää harvemmin.

Tämä posti oli ystävältäni joka halusi kiittää seurastani tällä tavoin ja kirjoitti ihanasti, että olen hänen mielestään ihana ja kaunis nainen. Ja todella, jos joku olisi kirjoittanut nuo sanat facebookissa minusta tai tekstiviestillä, ne olisivat varmastikin olleet samanarvoiset, mutta näin kirjeenä ne olivat aivan erityiset.

Tällä ihmisellä ei ole mitään syytä siis kirjoittaa kirjeenä, hänellä on facebook profiili ja hän kirjoittelee ahkerasti tekstiviestejä, mutta kuten hän kirjoitti kirjeessään: "Halusin säilyttää nämä kiitokset erityisesti sinulle ja kirjeessä ne tuntuivat entistä enemmän henkilökohtaisemmilta".
Ja ainakin minusta se tuntui juuri siltä.
Mitä sinä kirjoittaisit postikorttiin?
Taidankin vastata postiin postilla, vähintään oikealla postikortilla, sekin kun poikkeaa tavanomaisista sähköposteista ja tekstiviesteistä (facebookista puhumattakaan!) aikalailla :)


keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Riisikakku

Minulla on aina välillä kausia jolloin paino jojoilee. Olen joskus painanut rutkasti enemmän kuin mitä pitäisi, mutta sain tiukalla itsekurilla ( joka todellisuudessa oli siis todella tiukilla ja vaikeaa) painon alaspäin ja olen onnistunut pitämään painoni viimeiset 5 vuotta minun "ihannemitoissani", jotka ovat n.2-3kg enemmän kuin mitä se aivan ihanneihanne on bmi:ssä, mutta kuitenkin normaalipainon rajoissa.
Vuosi 2011 oli kuitenkin Pienemmän allergiaongelmineen ja omine reumakipuiluineni niin vaikea, että olen mussuttanut itselleni +8kg ja se ärsyttää minua suuresti.
Isoin ärsytys tulee vaatehuoneellisesta koon 36/38 vaatteita joihin noissa omissa ihannemitoissani yläkropasta mahdun, alakroppa on sitten kokoa 38/40.
Nyt kuitenkin olen sen verran turvonnut, että koko 40 huitelee ihan reippaasti päälläni joka päivä, ei ainostaan ennen kuukautisia farkuissa.
Huoneellinen unelmavaatteita  joita todellakin osaan arvostaa kun niihin mahdun odottaa käyttäjää. Jopa toppatakki ahdistaa nyt päällä.

Joten on otettava itseään niskasta kiinni, niinhän? Mutta miksi se on niin vaikeaa? Onnistuin kerran ja olen onnistunut ryhtiliikkeessä senkin jälkeen ja nyt yhtäkkiä *plötsisplätsis* mahamakkarat ja reidet leviää ja nassussa on näppyjä epäterveellisestä elämäntavasta ja ahdistaa. Ja se mikä ahdistaa eniten on se peilikuva ja se olo!
Olo on hiostava, hävettävä, hiertävä, punastuttava, nolottava ja kaikki tämä minun pääni sisällä.
Katson tv:stä Nätti nakuna ja muut vastaavat itsetunto-ohjelmat ja mietin pitäisikö minunkin laittaa catwalk pystyyn kauppakeskukseen ja keikistellä siellä oikeankokoisissa  rintaliiveissäni jotta tuntisin, että olen hyvä juuri nyt.
Minä en haluaisi tarkkailla painoani, en haluaisi ahdistua numeroista, jotka eivät todellisuudessa kerro minusta tai kenestäkään muusta ihmisenä yhtään mitään.

Ja kuitenkin nyt puputan riisikakkua koska se on kohtuu vähäkalorista ja minä jopa pidän niistä. Aika paljonkin itseasiassa.
Miksi en kuitenkaan ole syönyt niitä melkein vuoteen vaan aina kun ahdisti avasin Pringles tuubin?

maanantai 9. tammikuuta 2012

Lindex

Löysin jälleen kerran itseni selaamasta nettikauppoja ostosmielessä. Lindex on sellainen kauppa josta joskus löydän vaikka mitä ja toisena sesonkina en yhtään mitään. Nyt löytyi ainakin jotain. Erikoisihastuksen sai aikaan otsikoinnilla "Scandasia" oleva mallisto josta tämä japanilaisvaikutteinen paita kotiutuu ehdottomasti nyt minulle, niin minun tyyliä ja kerrankin jotain söpöä ja vaaleaa olematta aivan tylsä.

Ja tämän paidan "kaveriksi" ja ihan muutenkin piti hankkia nämä:


En ole aikoihin käyttänyt riippuvia korvakoruja ja tämä höyhen muoti on kai jo menossa ohi tai jotain, mutta nämä iski nyt minulle, varsinkin puuterinvaaleanpunainen väri.


Lisäksi ale-valikoimasta löytyi ihana toivottavasti livenäkin petroolinsininen toppi. Petroolinsininen on se väri jota minun on tosi vaikea ohittaa missään muodossa. Ja luottoväri yhdistettynä farkkuun varsinkin.
Lindexin sivuilta löytyivät myös 90-lukua henkivät kammotukset, nämä:
Mitkä kamalat muistikuvat heräsikään... Jostain syystä omistin näitä kenkiä kolmet (!!) erinlaiset 90-luvulla, ruskea-valkoiset, musta-valkoiset ja vähän tämän kaltaiset beige-ruskeat. En tykkää ja peukku alaspäin napit tähän, kiitos.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Viikonloppu tähän mennessä

 Meidän viikonloppu on koostunut tähän mennessä seuraavista asioista:

-Hurjasta Muuttuva Labyrintti- peli illasta
-Kauheasta kasasta Ankka luettavaa
-Isosta määrästä elokuvia

Ja lopuksi löhöilystä, puhtaista lakanoista, kasasta irtokarkkeja ja yöpuvuista :)
 Muuttuva Labyrintti oli minun lapsuuden suosikkipeli. Mies sen sijaan ei ollut ikinä kuullutkaan. Nyt ollaan koko perhe koukussa, pieninkin osaa pelata tätä vallan mainioisti!
 Tykkään yli kaiken Marvel sarjakuviin perustuvista elokuvista ja The Avengers on odotettujen listalla ollut jo pitkään. Sitä ennen oli kuitenkin aika vihdoin katsoa Captain America. Elokuva oli... ok. Parempaan en pysty. Ihan mukava, ihan viihdyttävä, paljon kaikkea joista voi sanoa "ihan".
Eli ei huonokaan.
Samaa ei sensijaan voi sanoa elokuvasta Hanna jota meinasimme mennä katsomaan ihan elokuviinkin ja jonka meriitteihin kuuluu mm. Kuusamossa kuvatut kohtaukset.
Onneksi emme menneet. Eurooppalaisväritteinen elokuva joka oltaisiin voitu tehdä tuhansin keinoin paremmaksi.
Pääosan esittäjän ulkonäkö oli ainoa oikein osuva juttu tässä elokuvassa.
Geenimanipuloitu ihminen voisi näyttää juurikin tuolta.
Mutta miksi ihmeessä yhdellä palkkamurhaajista oli tapa vihellellä ja kamalat 80-luvun keltaiset kuteet? Miksi natsivivahteinen tappaja oli niin tylsä ja miksi Cate Blanchet oli edes tässä elokuvassa? Kylmän agentin roolin olisi voinut tehdä kukatahansa punaperuukkinen nainen, siihen ei olisi tarvinnut mitään varsinaista osaamista eikä todellakaan olisi tarvinnut tuhlata noinkin hyvää näyttelijätärtä.
Ja sitten kun puhutaan "ajantappaja" elokuvista niin tässä taas yksi. Mitään sanomaton tusinaelokuva, valitettavasti.
Olihan tässä iki-ihana Bruce, joten se pelasti sen pienen vähän mitä oli pelastettavissa. Ryan Philippe oli kamala, 30v kikkarapää muka pahistelemassa vakuuttamatta varmaan itseänsäkään.
"50 cent", jaa-a, hän nyt oli tuottamassaan elokuvassa. Ihan ok, ei huonokaan, ei ainakaan niin huono kuin ensiksimainittu kikkarapää, mutta ei nyt varsinaisesti hyväkään. Ja puolessa välissä elokuvaa minua alkoi kovasti vaivaamaan kaksi asiaa: ensinnäkin, miksi Curtiksen esittämällä pehmoroistolla on kokoajan suu puoli auki ja toisekseen, miksi hahmosta koitetaan tehdä niin kovasti symppistä kun ei se oikein onnistu enää siinä vaiheessa kun hän on katsellut ilmekään värähtelemättä kun mafioson palkkalistoilla olleesta korstosta tehdään jauhelihaa?

Eli jos haluaa nähdä Bruce Willisin, elokuva on ok. Jos ei välitä Brucesta, ei kannata nähdä katsomisen vaivaa.
Hulluinta on se, että Brucen hahmossa ei ole mitään symppistä, siitä ei edes koiteta tehdä symppistä ja silti mafioso oli tämän elokuvan sympaattisin hahmo.

Jos näistä kolmesta pitäisi joku elokuva katsoa, niin sitten se olisi ehdottomasti Captain America, eikä vähiten lopputekstien jälkeisten The Avengers viittausten takia.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Travel channel

Olen aina rakastanut tietoja muista maista, kulttuureista ja ilmiöistä. Nuorempana kuvittelin noin 30v ikäisenä matkustelevani jos nyt en ihan ympäri maailmaa niin ainakin melkein.

Kotiäiti vuosina olenkin matkstellut, ainakin silmilläni nimittäin. Olen aivan rakastunut Travel channel kanavaan ja varsinkin joihinkin sen ohjelmista.
Yksi niistä on Inside Luxury Travel with Varun Sharma.




Varun Sharma on intialais-syntyinen nykyisin Brittiläinen matkajournalisti. Aluksi kun katsoin häntä ajattelin, että jopas on harvinaisen epässopiva "matkaopas", jokin hänessä ärsytti kovasti. Kuitenkin esitellyt paikat, luksuspaikat joihin ei ns. tavalliset pulliaiset pääse ( koska puhtaasti raha ei riitä ) kiehtoivat ja jotkut huikaisevimmat paikat ja mahdollisuudet saivat kihisemään kiukusta, koska ne ovat varattu vain todella rikkaille.

Joten mikäs siinä auttoi, koukkuun jäin.









Nyt seuraan Mr. Sharmaa aina kun vain voin ympäri maailmaa. Ensi viikolla suuntaamme Sveitsiin.

torstai 5. tammikuuta 2012

Muutama mukava

Meillä isää ja poikia ilahduttanut ja ihmetyttänyt video jonka äitikin sitten juuttui katsomaan:


Hyvin ihastuttava video, joka on tänään kiertänyt ainakin kaikki minun tuttuni FB:ssä:


Lopuksi mun pääradion viikon kappale, soi paitsi mun päässä myös jokaisella radiokanavalla ahkerasti:

tiistai 3. tammikuuta 2012

Petrella pipo

Tilasin jokin aika sitten Pienemmän kauppatakkiin pipon osoitteesta: http://madebypetrella.blogspot.com/ ja en voi kuin kehua! Pipo on ihana, käyttäjänsä suosikki ja myös äidin, mutta lisäksi myös istuu päähän mahtavasti ja malli on suojaisa ja hyvä.

Tilasimme kuvassa näkyvän mallisen pipon, koska tykkään, että korvien pitää olla kunnolla suojassa :)
Kuva Petrellan nettisivuilta
Ei voi kun kehua, sekä pipoa, että asiakaspalvelua. Kyselin kovasti ensin sähköpostilla mahdollisista kuvavaihtoehdoista ja sitten vielä pipon koosta, koska pojan pää oli kokoa 51,5cm, eikä mikään tasaluku :)
Ja vastaukset minun sekaviin pohdintoihin tulivat aina pikaisesti ja ystävällisesti! :)

Lisäkehut on myös annettava toimitusajasta, pipo tuli luvatussa ajassa vaikka aiemmin vastaavia pipoja tilatessani olen aina saanut pettyä toimituksen venymiseen, niin tässä tapauksessa sekin piti mahtavasti paikkansa!

Nyt harkitsenkin juuri isommallekin tilausta, mutta ensin on kysyttävä ja varmistettava, että tulisihan se varmasti käytettäväksi, alkaa tuon melkein 9v:n maku olla jo aika tarkka :) Vaikka meillä äiti pääsääntöisesti päättääkin mitä päälle pistetään, niin toki kuuntelen myös lapsen mielipidettä, kun sille nyt on sellaisia jo kehittynyt ;D
Sivuilla oli kyllä minusta hyvin isommallekin kelpaava malli:


Tälläisen tähtipipon tai jollain muulla kuvalla varustetun voisin vielä hyvinkin kuvitella koululaisen päähän. Lisäksi mulla alkoi kovasti himottaa tilata tuolta noita housuja... Hmm... :)

Sataa, sataa, muttei ropise

Nyt tulee nimittäin lunta tuiskuttamalla! Ihan sivuttain lentävät lumihiutaleet ikkunan ohi ja keittiön ikkuna on puoleen väliin saakka valkoinen, hauskan näköistä!

Pojat katsoo olkkarissa Fröbelin palikoita ja mulla on hetki aikaa surffailuun ja blogeihin.
Minulla on tapana aamuisin ensimmäisenä katsoa blogit (kunhan olen tietysti ensin pessyt poikien hampaat, antanut aamupalaa ja keittänyt itselleni teetä).
Sillä aikaa kun pojat lappavat aamupuuroa nassuihin, minä saan hetkeksi uppoutua hömppään :)
Katson aamuisin vain ns. hömppäblogit nimittäin, muotia, meikkejä, sisustusta, lastenvaatteita. Hetki itselle ennen päivän tuohuja.
Myönnän myös kuuluvani ihmisiin jotka lukevat "uutiset" aamuisin Iltalehdestä.
Ennen lapsia pidin kunnia-asiana olla perillä maailman tapahtumista. Seurasin uutisia, luin Helsingin sanomia aamukahvin kanssa.Nyt katson uutiset Iltalehden sivuilta, joskus harvoin Helsingin sanomien sivuilta, ja katson uutiset ehkä kerran viikossa niin, että kuulenkin niistä kaiken. Yleensä laitan äänen isommalle vasta säätiedotuksen kohdalla jotta tiedän mitä vaatetta varata aamuksi.

Ennen Pienemmän syntymistä oli siinä välissä aika jolloin esikoinen oli sen verran iso jo, että aamuisin oli jälleen aikaa lukea sanomalehteä, uutisissa pysyin mukana ja keskustelut keskittyi muuhunkin kuin tulevan talven toppapukumuotiin.
Se on niin jännä, miten pieni lapsi vie minusta minuuden ja kuitenkin olen täysin tyytyväinen? Onko se sitten nimenomaan sitä, että tiedän tämän olevan vain väliaikaista? Aivot saavat jäädä narikkaan vuodeksi tai pariksi, sitten tomuutan pölyt pois ja joudun taas palaamaan "vakaviin ajatuksiin"?

Olen kauhukseni huomannut pölyisissä aivoissani välillä vilahtavan ajatuksen kolmannesta lapsesta. Vaikka niin vannoin, kun tämän Pienemmän allergiat alkoivat laajudeltaan valjeta, että meille ei ikinä enää lisää lapsia.
Luultavasti niin onkin, ettei kolmatta tule meille, mutta silti se itsepintainen ajatus on juoksennellut pitkin aivojani propagandaa tuottamassa :" Ei se ollut niin kamalaa kuin muistat, jos tästä yhdestä allergikosta selviää niin samalla vaivalla menisi kaksikin...."

Pitänee verestää muistoja vauva-ajalta ja lisäksi tajuta, ettei tän Pienemmän ruoka-asiat voisi hankalammin oikein nytkään olla.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Maanantaita!

Tylsä aloitus, tiedän. Tänään ei vain aivot pysty enempään.
Ensi viikoksi oli tarkoitus suunnata kylpylään, kun miehellä on talviloma, mutta tässä sairasteluissa jäi varaamatta ja nyt olikin jo liian myöhäistä, täynnähän se oli.
Oli vielä siis tarkoitus mennä vain meidän aikuisten, mummi tulisi hoitamaan lapsia.

Nyt sitten mietin, että olisiko mitään järkeä ottaa miniloma johonkin lähikaupunkiin.
Ihan vaan hotelliyö aamiaisineen ja illalla vaikka käydä kuuntelemassa musiikkia. Tai vaihtoehtoisesti vaikkapa elokuvissa. Tai jos oikein hurjiksi aletaan niin molemmat :D Alkuillan näytös ja joku bändikeikka sitten myöhemmin.
Pitää alkaa googlettaan ja katseleen lehdistä ilmoituksia, että näkyykö mitään kiinnostavaa. Pelkkä hotelliyökin kuulostaa puolentoista viikon univajeella aika luxukselta!

                                                         
Kuinka houkutteleva voikaan olla pehmeä sänky ja valkoiset lakanat ja ajatus siitä, että joku muu tekee aamupalan ja pääsee valmiiseen pyötään?

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

2012

Me emme olleet "juhlakunnossa" tänä uutena vuotena, edelleenkään siis.
Pienemmällä korvatulehdus uusi ja antibiootin kanssa käydään päivittäistä taistelua.
Ihmetyttää, että miksi noiden lasten antibioottien pitää olla niin tahmaisia ja pahoja?
En minäkään niitä mielelläni ottaisi :(

Isompi on onneksi jo täysin terve ja minullakin alkaa elämä voittamaan, nyt vihoittelee pari viikkoa ilman reumalääkkeitä ollut kroppa ja takareidessä on jokin lihastulehdus, mutta onneksi sentään yli kaksiviikkoa kestänyt karmaiseva kurkkukipu on poissa.
Ja se olikin minun elämäni oudoin kurkkukipu. Streptokokki-G aiheuttajana ja alkoi niin että ensimmäisen viikon oli vain hieman kipeä kurkku. Ja sitten toisen oli karmaisevan kipeä kurkku. Jopa hengittäminen kävi välillä kipeää.

Pienemmällä ei tosiaan nieluviljelyllä streptokokki-G:tä todettu, hänellä ilmeisesti sitten oma erillinen tautinsa korvatulehduksineen. Nyt on kuitenkin löydetty pienemmällä elämän toinen antibiootti joka sopii (JEE!), mutta sen ongelma on tosiaan julmetun paha maku ja hirveä liisterimäinen koostumus.
Ja kun lapsen ruokavaliossa ei ole mitään hyvää&kivaa millä saisi houkuteltua, eikä oikein mikään ruoka ole sen makuinen, että se peittäisi tuon lääkkeen hirveän esanssisen maun, niin ongelma on syntynyt!
Mulla on "aamukampa" 7 päivän antibioottikuurin loppumiselle ;)

Mutta nyt on uskomatonta kyllä uusi vuosi ja taas pitää opetella laittamaan päivämääriin uusi numero :D
Tänä vuonna minun isompi lapseni täyttää 9 vuotta ja pienempi 3v (ihan kohta!!)
Tänä vuonna meillä tulee täyteen 10v yhdessä oloa mieheni kanssa :)
Tänä vuonna minulla loppuu kotiäitinä olo ja olen ihan pallo hukassa :)
Tänä vuonna aion murehtia vähemmän ja elää enemmän.