Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 31. lokakuuta 2011

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Hyvä päivä (selvästi)

Tänään on kuunneltu paljon musiikkia, samalla rakennettu junarataa ja hurjasteltu sillä niin, että yksi mutkapala halkesi :)

http://youtu.be/CBD9h0jUq3w Junaradanrakennus musiikkia :)

Hieman on myös ulkoiltu, yli toista viikkoa tässä olenkin itse jo sairastellut enemmmän tai vähemmän joten oli pakko käydä (sateisessa ilmassa) happea haukkaamassa. Väsytin kyllä itseni jo 20min ulkoilulla, taitaa olla tän mykoplasman ansioita.

Nyt pojat ajelee hieman Cars 2 peliä Wiillä ja minä nettailen, mies käy pikaiseen kaupassa ennen niiden sulkeutumista. Niin kiltti :)

Onneksi mulla on nuo Stargate boxit, olisi ollut tylsä viikko ilman niitä. Isompi oli kotona, mikä tarkoittaa kylläkin kavereiden kanssa ulkona ja kotona kääntymässä syömässä ja pienempi oli melkein koko viikon mummolassa.
Minä yli 38 asteen kuumeessa torkuin sohvalla tuijottaen Stargatea. Aika monta kertaa havahduin siihen, että yli puolet jaksosta oli mennyt kun olin ihan nuin vain nukahtanut. Ja kelausnappi hyötykäytössä :)
Nyt alkaa jo vähän jakseleen, antibiootin sain keskiviikkona. Viime viikonloppuna tosiaan tämä sairastelu oikein repesi käsiin, sitä ennen kuvittelin väsymyksen johtuvan pikku flunssasta ja jostain vitamiininpuutoksesta tmv. Olin jo menossa apteekkiin hankkimaan multivitamiinia kun viikonloppuna iski todella korkea kuume 38,3 oli mitattuna kun olin 1h aiemmin ottanut jo Burana 800mg.Tärisin horkassa ja en muista milloin viimeksi aikuisiällä olisi ollut niin kuumeisen sairas olo.

Nyt kuiten tosiaan parempi olo jo, joten valitus sikseen!

Olen täysin ihastunut ulkonäöllisesti niin söpöön Enriqueen,ooh! Ihan odotan seuraavaa X-Factor jaksoa jotta saan taas tuijottaa ihastuneena söpöliiniä :)
Harmi, ettei hän jää vakivieraaksi :) No, paremman puutteessa olen tänään muiden kappaleiden ohessa kuunnellut tosi hyvää I like it kappaletta ja pistänpäs sen taas uudestaan soimaan :D Mukavaa sunnuntai-iltaa Enrique Iglesiaksen tahdissa:


http://youtu.be/X9_n8jakvWU




maanantai 24. lokakuuta 2011

Telkkarinarkkari

Digiboxin muisti vetelee viimeisiä prosentteja, on tullut tallennettua taas "vähän" tv-ohjelmia. Mitä sitä tekikään kun oli vielä VHS ja nauhoitettua sai vain yhden ohjelman kerrallaan :)?
Ihan tyytyväinen sitä oli silloinkin elämäänsä eikä niitä sarjoja surrut joita ei kerennyt katsomaan.
Jos joku työpaikalla jostain sarjasta puhui, niin sitä totesi vain, että minä en sitä satu seuraamaan.


Nyt kaikki seuraavat kaikkia sarjoja. Joitain jopa 24/7 (ei muuten kuulu minun repertuaariin).
Ja jos ei ehdi katsoon suorana, niin katsoo boxilta, jos ei pysty tallentamaan boxille (kun sinne tallentuu jo ne kaksi muuta sarjaa yhtäaikaa) niin katsoo sitten nettitv:stä.

Huh. Olen vakaasti harkinnut karsia sarjojeni listaa. Jota varten olen hieman miettinyt mistä sarjoista nyt en ainakaan luovu.

Ykköseksi nousee ehdottomasti Criminal Minds. Se on mielestäni kaikkien aikojen paras sarja omassa kategoriassaan. Tällä hetkellä menevistä sarjoista Aivan Must See on myös Täydelliset naiset, Suomen huippumalli haussa, Pientä pintaremonttia (Aleksi Sariola on vaan niin ihana, hih. On se muutenkin hyvä sarja), X-Factor USA, C.S.I, Mentalist, Muodin huipulle, Paljastavat valheet ja ehdottomasti en luovu Chuckista! Taran monta elämää ja Glee ovat myös hyviä, ne menevät sarjaan voisin luopua jos olisi ihan pakko, mutta onneksi ei ole ;)

Aika monta sarjaa seurattavaksi silti. Ja tuohon lisätään vielä ne sarjat joita seuraan säännöllisesti vaikkei ne ihan niin koukuttakkaan, eli esim. Vedetään hatusta (oikein hyvä, mutten kestä Mikko Kuustosta, se saa miettimään jopa koko jättämistä...), Maajussille morsian, Moderni perhe, 30 rock... jne jne... Good wife, ehdottomasti.

Ja sitten ne must sarjat jotka ovat juuri tauolla (tajusin muuten, että Chuck kuuluukin tähän, koska se jäi viime kerralla tauolle, tilalla näköjään tylsääkin tylsempi Ritari Ässä uutena versiona, blääh...), Aavakuiskaaja, Castle, Näkijä, Nurse Jackie jne... näitähän riittäisi.

Taidan katsoa normaalia enemmän telkkaria? Siihen kun laskee päälle SG- maratoonit ja elokuvat, niin onko se ihme ettei aikaa tunnu jäävän toiselle lempparihommalleni, lukemiselle? Ja onko se ihme kun väsyttää kamalasti?
Koska tosiasia on, että normaalin perheenäidin tavoin vedän nämä tv-katselutunnit nukkuma-ajasta. Sänkyyn siirryn kun pää nuokahtaa sohvalla niin, että niskoihin sattuu.

Kuva sis. koiran ja vieraan sohvan

Nyt tsemppiä tähän asiaan, aion tosiaan raakata julmasti ohjelmien katsomista ja nukkua enemmän!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Riitaa turhasta(ko??)

Olenkohan se vain minä ja mun mies vai meneekö tämä universaaliin miehet vs. naiset juttuun?
Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna, kyllä se taitaa olla vain toi mun pölkkypää.

Asiahan meni siis näin:

Olin rauhassa kaupassa, pojat kotona isän kanssa. Oli ollut puhetta, että isompi voi lähteä ulos kavereiden kanssa kunhan pukee kunnolla päällensä lähtiessä. Puhelin soi ja siellä kiljuu poika: "Emmääääää voi lähteäääää ulos kun pyöräilykypärä meni rikkii,byyhyy" jne. Sain sitten selvitettyä asian aika pikaiseen kun sain pojan suostuteltua ottamaan pyörän sijaan potkulaudan. "Ok, ei se sniif ole ihan sniif sama juttu mut pääsempä kuiten ulos". Lopputulos hyvin, eikö?

No ei. Vartti tuosta soi taas puhelin ja poika soittaa ulkoa: "Kypärä meni taaaaaaas rikki, mutta ei se haittaa, iskä sanoi, että kiristät vaan lujempaa päähän!" Josta alkoi raivoisa selvitysprosessi, ensin pojalta tenttasin, et miten se nyt on sittenkin ulkona kypärä päässä? Pyörälläkö? Joo. Rikkinäisellä kypärälläkö? No eiii-iii... Millä kypärällä sitten, kun oma kerta on rikki? Omalla... Siis miten ihmeessä? Iskä korjas!

Miehelle soitto: miten kypärä oli rikki ja miten sen sai korjattua? Miksi poika on pyörällä kun olisi ollut turvallisempaa olla sillä potkulaudalla kun niin saatiin sovittuakin. Onko se kypärä siis rikki vai ei?

Ja huipennus, miehen vastaus (ja oikeasti, olin vihaistakin vihaisempi tämän jälkeen): "Oli se kypärä rikki, mut mä sain sen kiristettyä niin, että se pysyi päässä ja sanoin, että pysyy poissa autotieltä"

Siis mitäh?? Auttaako se jotain, että on sanonut "pysy poissa autotieltä" jos poika kolauttaa kallonsa koulunpihalla? Auttaako se jotain, että lähtiessä kypärä oli tiukasti päässä jos siitä on kiinnitysmekanismi hajonnut niin, että se löystyy kun lähtee liikkeelle? Voi että olinkin vihainen!!

Ja miehen syy se oli. Ei lasta voi siitä syyttää, että lapsi uskoo isää joka sanoo, että mene vain.

Ja taas soitto pojalle jossa valitettavasti käskin mennä pikapikaa kotiin ja lupasin ostaa kaupasta uuden kypärän.
Se olikin muuten vähän vaikeampaa. Kypäräthän oli jo poistettu valikoimasta ja kypärien tilan oli vallannut suksivoiteet.
Onneksi avulias myyjäpoika kipaisi meille varastosta oikein kivannäköisen liekkikypärän, jonka talvihinta sai kyllä vähän nieleskelemään, 34,50e. Olen aika varma, että näin samanmoisen kypärän olleen koko kesän alessa 15,90e...

Lopputulos ok, poika tykkäsi kypärästä, se (onneksi) istui päähän todella hyvin (onneksi mun pää sattuu olemaan täsmälleen saman 55cm kuin pojalla, heh) ja kiinnitysmekanismikin oli parempi kuin edellisessä kypärässä.

Entisen kypärän nakkasin roskiin niin, että kolahti!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Mama I'm in love with a criminal... tidaatidaa...

Kamalaa kun joku kappale jää soimaan vaan päähän... (otsikon Criminal siis).

Mitäs tähän launtaihin mahduttaisi? Oikeasti jos ihan rehellisiä ollaan niin haluaisin lösähtää sohvalle, pistää pojat iskän kanssa ulos ja tuijottaa seuraavat paria tuntia SG-1:n seikkailuja ulkomaailmoissa :) Mutta tämä päivä ei taida mennä ihan niin.

Ensin ollaan nyt juuri lähdössä poikien kanssa jumppamaailmaan hyppimään ainakin tunniksi-puoleksitoista, sitten kipaistaan syömään kotiin, jossa välissä mun on käytävä hakemassa huuto.netin kautta ostamani kasa Aku Ankkoja ja ulkoiluhousut. Kun tulen sieltä niin lupasin käydä kaupassa äidin kanssa ja mullakin on jättilista ostettavaa, vaipoista ruokaan.

Kaupasta tulon jälkeen on vuorossa (toivottavasti pikainen) vkl siivous, lakanan vaihdot, imuroinnit, pölyt, vessanpesu yms. Ja huominen ruoka uuniin, teen karjalanpaistia :)

Onneksi aamun sai nukkua pitkään ja löhöillä.

Illalla sitten telkkarin tuijottelua, toivottavasti ainakin yhden jakson Sg-1, vaikka mies ei siitä yhtään tykkääkään. Joten minut telkkarin ääreen ja mies saa kerrankin olla netissä rauhassa :)

Päivä suunniteltu, pitäiskö toteuttaakin? :D

torstai 20. lokakuuta 2011

Uudet verhot ja oksetuspäivä

Vähän tuota edellistä sisustusintoa sain purettua kun hankin Anttilasta uudet keittiönverhot. Yläkappa ja sivuverhot, tummanharmaat koiranputkikuvioilla, ihan mukavat, vaikkeivat täysin vastaa visiotani. Lompakon rahatilannetta ne sen sijaan vastaavat, alennus paljastui vasta kassalla ja verhot maksoivat loppujen lopuksi himpun päälle 20e. Ei se lähtöhintakaan ollut kuin n.30e.
Tällä hetkellä kärvistellään siis aika vähillä rahoilla.
Ei se aina ole niin meilläkään. Vaikka todella pienituloisia ollaankin, minä vielä kotihoidontuella (joka on terästetty kuntalisällä) ja mies pieni palkkaisessa työssä niin "normaalikuussa" pärjäillään oikein mukavasti. Tässä kuussa ei. Miten ihmeessä kaikki laskut pakkaavatkin samaan kuukauteen? Pitäisi varmaankin tehdä sillekin asialle jotain (to do- lista senkun kasvaa...).
Kotivakuutus, autojen vakuutukset, sähkölasku, tv-lupa, pari lääkärilaskua.. Siihen päälle vielä nää joka kuukautiset nettilasku, puhelinlaskut ja maksutv- lasku. Ja pari talvivaatetta ja kenkää. Ohhoh, miten meillä onkaan näin vähän rahaa tilillä? ;)

No se siitä!
Ja sitten iloisempiin aiheisiin vai? Juu ei.
Käsi ylös kuka haluaa kuulla lääkkeiden sivuvaikutuksista? Ihan sama, oksettaa mulla vaikken siitä kirjoittaisikaan.
Reuman kaltaiseen niveltulehdukselliseen sairauteen (juu, odottelen siis virallista diagnoosia, nivelreumaa, mutta kun ne lääkärit odottelee jotain jne) syön siis tällähetkellä syöpään tarkoitettua lääkettä.
Annostus on paljon paljon pienempi kuin syöpäpotilaalla, mutta sivuvaikutuksia on tälläkin määrällä.
Joka torstai minua siis oksettaa. Tai paremminkin kuvottaa.
Aamulla otan herättyäni foolihapon jonka pitäisi auttaa pahoinvointiin. Millaistakohan tämä olisi jos en ottaisi sitä??
Joka ainoa torstai kuvotus ei ole näin pahaa kuin tänään. Melkeinpä useimmiten se on sellainen pikku-kuvotus jonka saa työnnettyä mielen taka-alalle. Tänään se on oikea monsterikuvotus joka valtaa kokonaan, muuta ei paljon aamuun ole mahtunut.

Nyt laittamaan pikkumiehelle junarataa olkkarin lattialle. Onneksi siinä pienelle kelpaa, että äiti vaan pötköttelee lattialla ja kuuntelee suloista höpötystä "Tää juna menee tästä ja tää tästä ja sit teen tähän tunnelin ja tähän suoria pötköjä ja tähän pikku mutkia......." :)

lauantai 15. lokakuuta 2011

Haavekuvia, mutta lompakko on tyhjä

Tai tili on tyhjä, koska ei minulla ole tainnut koskaan olla lompakossa niin paljoa rahaa, että niillä huonekaluja ostelisi :)

Avotakka lehti tulee meille tilattuna ja on sitten kamala ansa.


Se saa joka viikko minut sulkemaan silmäni ja haaveilemaan valkoisesta puutalosta keskellä ihanan vihreää nurmikenttää.
Pihalla olisi lapsille keinu ja hiekkalaatikko, minulle pihakeinu ja puutarharyhmä (haaveessa on aina kesä, talven lumitöistä olisi vähän raskaampaa haaveilla...).
Sisällä olisi valkoinen lautalattia ja valkoinen katto. Seinillä mielialan mukaan joko kuviollisia tapetteja tai joskus nekin ovat valkoiset tai ainakin vaaleat.
Sisustuksena upottava, ihana kangassohva, paksuja, muhkeita mattoja ja ilmavia verhoja jotka liikkuvat kevyesti ikkunan ollessa auki....
Juupa-juu. Sitten aukaisen silmät tässä kunnalta vuokratussa kerrostalokolmiossa jonka vuokra huitelee missälienee niin, että on kuukausia joina oikeasti nieleskelen itkua ajatellessani kuinka jossain muualla jotkut maksavat sitä samaa summaa omasta kodistaan tai yleensä itseasiassa huomattavasti pienempääkin summaa, on se meidän maksamamme vuokra sen verran hurjissa lukemissa.

Puuttumatta ollenkaan siihen, miksi emme maksa omaa/osta omaa/ota lainaa niin koitan nyt kertoa miltä tämä meidän kolmio voisi näyttää jos saisin edes vaikkapa (meidän budjeteissa) hurjat 1500e.

-uusi sohva (700e,olen jo valinnut)
-uusi nojatuoli (400e,valittu myöskin)
-pienemmälle sänky (100e,kumma kyllä,valittu tämäkin)
-olohuoneeseen säilytyskaluste (ei hajuakaan millainen, mutta tähän menis loput rahat)

Uusi sohva saisi olla mustaa nahkaa. Joo, niin epämuodikasta, mutta lapsiperheessä todella käteävää. Tai ainakin meidän perheessä, enkä saisi nyt syytellä lapsia ;) itsekin mutustan suklaata olkkarinsohvalla ja mies se vasta tahmakoura onkin :)
Kuva Ikea.fi
Uudeksi nojatuolisi olen valinnut Ikean ihanan muhkean Ektorp-sarjan tuolin. Päällisen väri riippuisi vielä sekä siitä mitä just sillä hetkellä on valikoimissa ja siitä mitä juuri silloin on verhoissa ja muissa.
Pienemmän sänky tulee myös Ikeasta. Tässä on kyllä sellainen mutta etten ole käynyt katsomassa/kokeilemassa tätä sänkyä ja jos se sitten ei olekaan ihan mieluinen niin sitten ostetaan käytettynä, 100e pitäisi joka tapauksessa riittää.

Olohuoneen säilytyskaluste onkin mutkikas juttu. Tällä hetkellä sillä paikalla ja sitä virkaa toimittaa valkoinen Jyskin senkki. Iso ja sinne mahtuu paljon. Mutta kun pitäisi mahtua paljon ennemmän.
Jotain minne menee kaikki dvd:t,osa kirjoista, pienemmän leluja, tulostin ja vielä muuta sälää. Niin ja ovien taakse tietysti, ei mikään vitriini vaan tavalliset läpinäkymättömät ovet. Ja kaunishan sen vielä pitäisi olla.

Olenkin alkanut säästää näihin haaveisiin.

Tällä hetkellä säästössä on 150e. Keep dreaming!

torstai 13. lokakuuta 2011

Sukulaisvierailu

Mistä sitä johtuu, että vaikka kyseessä olisi aivan lähisukulainen, joku joka on jopa ollut läsnä kun synnyin, joku joka on ollut lapsena niin läheinen, etten ketään tuntenut niin läheiseksi silloin, äitiä ja isää lukuunottamatta :) niin kuitenkin nyt aikuisena, kun kyseinen henkilö tulee vierailulle niin sitä yrittää kovasti laittaa parastaan ja tarkoitan tällä nyt muutakin kuin hyvää parastaan, tarkoitan sitä "parastaan" kun joka paikka on puunattu, suunnilleen lasten poskia ja kaapin nurkkia myöten, tarkoitan sitä, että pöydässä on "sen seittämän sorttia sapuskaa" ja pullaa, kakkua, pikkuleipää on leivottu niin, ettei kukaan jaksa moista määrää syödä.
Jonkinlaista näyttämisen halua se on, katso kuinka hyvä emäntä minusta on kasvanut (vaikka ei se lapsena siltä näyttänyt,niinkö?) tai katso kuinka hyvin meillä on asiat (onneksi ehdin piilottaa ne pesemättä jääneet pyykit).

Miksi on niin vaikeaa ottaa ihmiset vastaan omana itsenään? Ihan vain tässä-minä-olen-tyylillä? Tässä minä ja tällaista meillä?

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Piiat

Ollaan menossa tänään katsomaan otsikossa mainittu elokuva, jonka olen lukenut kirjanakin.

Luen aika paljon kirjoja, kausittain kylläkin. Joskus "luetuttaa" aivan hirmuisesti ja menee 2-3 kirjaa parissa päivässä, joskus saattaa olla kuukaudenkin tauko lukemisessa.

Kuitenkin aika harva kirja jää mieleen elämään ja kirjahyllystäni löytyy alle 30 kirjaa, koska olen sopinut itseni kanssa, että säilytän vain kirjat jotka varmasti tulen lukemaan vähintäänkin kaksi kertaa :)

Piiat on kuitenkin yksi sellainen kirja, että vaikka en sitä ole ostanut omakseni (pokkarina voisinkin muuten melkeinpä ostaa!) niin se jäi mieleen pitkäksi aikaa ja vaikka se oli koskettava niin ennenkaikkea se oli positiivinen, jopa naurattava ja hauska!

Joten elokuvalle on aika suuret odotukset ;)

perjantai 7. lokakuuta 2011

Mukava viikonloppu alkaa!

Mitä siitä, että mies on jälleen töissä ties kuinka myöhään?
Mitä siitä, että itse olen niin flunsassa etten muista koska viimeksi?
Mitä siitä, ettei pienempi suostunut nukkumaan päiväunia?
Mitä siitä, ettei isompi ymmärrä, ettei äiti nyt vain tahdo päästää kaatosateeseen kun kaikki vaatteet on vielä koulumatkan jäljiltä läpimärkiä (vaikka ovatkin gorea ja ties mitä -techiä)?

Nyt on perjantai! Ja lupa olla rennosti Kappiksen vuonna mitälienee ostetuissa lökiksissä ja villasukissa, lupa katsoa pikasesti Makuunista haettua Utelias Vili dvd:tä poikien kanssa olohuoneessa syöden herkkuja :)

Isompi syö Cittarin 1e tarjouksesta haettua järjettömän isoa tuuttia, pienempi syö aprikoosia suoraa purkista ja äiti rivillisen Maraboun uutta pistaasi&taateli suklaata (ihmeellistä kyllä, tää on todella hyvää?!)

Nyt netti pois ja viikonlopunviettoon, kun korvissa soi:

http://www.youtube.com/watch?v=6XbIuSLaCnk&feature=player_detailpage#t=2s

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ensimmäinen siemaus

En todellakaan ole elämässäni juonut minkäänlaista viiniä kuin max. 5-6 kertaa. Hui mitä sivistyksen ja makunautintojen puutetta, voi joku huudahtaa, mutta näin on vain päässyt käymään.

Vielä muutama vuosi sitten olisin naureskellut molemmille väitteille, mutta nyt ihan viimeisen vuoden aikana "viinivillitys" on räjähtänyt käsiin myös minun tuttavapiirissäni.
Kaikki tuntuvat kouhkaavan eri viinilajeista ja mauista.
Melkein paikassa kuin paikassa joutuu nolona myöntämään, että niin, joo, ihan ok varmaan, itse en vain viineistä tykkää.

Sitten aloin miettimään voinko rehellisesti sanoa etten tykkää kun nuo maistamiskerratkin ovat aika minimissä?
Mun maistamisiin kuuluu muutama lasi valkoviiniä ja muutama lasi punaviiniä ja kaikki oletettavasti ovat olleet valikoimien halvimpia :)

No, lueskelin vähän tietoa, kysyin apua Vauva-lehden Aihe vapaalta ja tulin tulokseen, että kokeilen vielä kerran ja kokeilen nimenomaab punaviiniä. Tähän päätelmään päädyin raamatullisen "käytä vähän viiniä vatsasi tähden " lauseen takia, koska itselläni on joskus satunnaisia vatsaongelmia, ajattelin, että jospa tästä vaikka ihmeellisesti olisi apua?!

Miten kokeilu meni?
Ihan ok. Se on kai oikea vastaus. En kokenut mitään "viini on jumalten juomaa"-hetkeä, mutta en myöskään yökkäillyt, paitsi no ehkä millin verran alussa :)
Vähitellen kun join sen yhden lasillisen niin ei se niin pahaa ollutkaan, ainakaan juuri tämä pullollinen.

Ja se mitä join oli Rosière Syrah niminen punaviini jota suositeltiin niin Aihe vapaalla kuin Viiniwebin sivuilla.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Iltajuttuja

Tää on sitä parasta lauantai-aikaa: kaikilla yökkärit päällä,odotellaan iltapalaa uunista (lämpimiä voileipiä) ja pojat pelaa iskän kanssa kaksi kiekkaa Cars- peliä Wiillä. Itse istahdin hetkeksi tähän koneelle.

Kun pojat on syöneet, mies menee nukkumaan (oli töissä tänään ja on aikalailla väsy) niin minä istun katsoon upouutta dvd-boxiani :D Siis en katso pelkkää boxia vaan ihan yhden levyllisen sarjaa nimeltään Stargate :)
Voi tätä innostunutta odotusta :D
Mies osti minulle ihanasti yllätyksenä tämän kokoelmaboxin jossa 10 tuotantokauden lisäksi on ne kaksi elokuvaa, itse olen SG kattonut 7 ekaa tuotantokautta, koko Atlantis-sarjan (eli viisi kautta) ja SG Universen ekan kauden, mutta ne loppukaudet ja viimeiset elokuvat alkuperäisestä Stargate SG-1 sarjasta on katsomatta. Vannoutuneena sci-fin, fantasian yms vastaavan ystävänä mulle on siis aivan mahtavaa saada katsoa  näin paljon tätä harvinasta herkkua :D Yöunissa on jo jonkin aikaa vilistänyt termit ylivalonnopeus, Pegasus-galaksi, Muinaiset, madonreiät yms yms :)


Täytyy kyllä sanoa, että tuo Atlantis-sarja sai erikoispaikas mun sydämessä, siihen rakastuin ihan täysillä. Olin aika epäluuloinen, kuten olen usein spin-offien kanssa, mutta se oli hahmoineen jotain aivan eriä, sydämeen jäivät niin Teyla kuin dr.Mckay ja Carson Beckett. Ja tietysti Ronon ja Sheppard :) Niin ihana sarja :) vaikka sana ihana onkin aika hassu sci-fin yhteydessä niin väittäisin, että tässä on sci-fi sarja josta naisetkin pitävät, eli ei ollut niin puhtaasti sitä avaruustoimintaa vaan paljon muutakin.
Itse tietysti pidän myös sitä avaruusromuralliräjähtelyperuskaurastakin mutta vaihtelu virkistää!

Kuppikokokutsut

Menen tänään tissiliivikutsuille, hienommin tietysti, ja ehkä oikeamminkin, rintaliivikutsuille. Onhan se hassu sana ja hassu ajatus. Itse olin aivan kauhuissani ensimmäisille kutsuille mennessäni, koska mielessäni vilkkuivat kuvat joissa naiset riisuuntuvat kaikki yhdessä kokeilemaan rintaliivejä ;D Miesten unelma? :)

No, ihan erihän se oli, vetäjä auttoi jos apua tarvitsi, esim. kuppikoon etsintään tmv, mutta sai sovittaa omassa rauhassakin, tässä tapauksessa se oli kutsujen emännän wc tai makuuhuone.
Itse löysin kutsuilta Rakkauden isolla R:llä, aivan upeat ranskalaisvalmisteiset, todella hyvännäköiset rintaliivit ja vielä omaa kuppikokoani täysin! Istuvat kuin ne niin sanotut hansikkaat.

Joten kun sain kutsun toisille kutsuille niin suostuin heti, halusin toiset samanlaiset rintaliivit :D

Ja myydäänhän siellä muutakin kivaa, sukkia, sukkahousuja, pikkareita (luonnollisesti, ihania settejä noiden ihanian rintaliivien kanssa ja myös muotoilevia yms erinlaisia pikkareita), leggareita, yökkäreitä, paitojakin, kesämallistossa oli uikkareitakin!

Joten mitäköhän minä tänään kannan kotiin?! :D