Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 27. elokuuta 2011

Vapaa-aikaa

Tänään lapset menivät mummolaan ja meillä on miehen kanssa hieman lapsivapaata aikaa. No mitäs me tehdään?

Ekaksi siivotaan. Vessan siivous, imurointi, tiskit. Ne on ainakin listalla.

Sitten käydään keilaamassa (jee!). Tämä on ihan uusi juttu minkä olemme keksineet ja jota kovasti ihmettelen ettemme ole keksineet aiemmin. Olemme nyt kolme kertaa käyneet keilaamassa viimeisen kuukauden aikana ja vitsit että on ollut kivaa!!
Kaksi kertaa kahdestaan ja yhdesti poikien kanssa. Poikien kanssakin on tarkoitus käydä välillä, mutta ajatus olisi myös jostain kahden keskisestä harrastuksesta. Muuta molempia kiinnostavaa juttua ei olekaan oikein ollut, mutta mies on aina tykännyt tämän tyylisistä jutuista (palloa,kuulaa,pisteiden laskua,sitä se on ennenkin puuhaillut..) ja itsekin huomasin, että voisin tykätä ja paljonkin! Ja tykkäänkin siis!!

Olen nyt myös viime aikoina alkanut askartelemaan koruja ja yllättänyt siinäkin itseni, että tykkäänkin yhtäkkiä sellaisesta vähän näpertelyn tyylisestä hommasta joka ennen sai karvat pystyyn ;)
Eilen väkersin illalla lasten mummolle violetinharmaista lasihelmistä ja vaaleanpunaisesta murano-sydämestä rannekorun <3

Ja nyt, eikun keilaamaan... eikun siis ensin siivoamaan... :)

torstai 25. elokuuta 2011

Vaihteeksi arjen miinuspuolia...

Ihan näin luettelomallilla,ykkönen pahin,viitonen vähiten paha.

1) Mies on taas hurahtanut, tällä kertaa puoliammatilliseen hommaan ja se on vienyt kaikki päivien tunnit,minuutit ja sekunnit viimeisen viikon. Minua ahdistaa kun huomaan toisen koukuttuvan ja käyttävän aikaa tarpeettoman paljon tarpeettomaan. Kaikki kaatuu minun niskoille, vaikka minulla on ihan tarpeeksi hommia ilman tätäkin ja miehellä on loman loppu päivät. Itse olin ajatellut leppoisia iltoja telkkarin äärellä, vähän hemmottelua molemmille ja paljon lasten kanssa puuhastelua. Mies istuu luuri korvalla, netti edessä ja juoksee ulos "mulla on se yks homma siellä" - tyylillä joka ainoa päivä,useampaan kertaan.
Niinkin vaikea asia kun lapsen ruokkiminen sillä aikaa kun olen isomman pojan koulun järjestämässä menossa osoittautuu mahdottomaksi. Tekstiviestiä pukkaa: "Se ei syö, se itkee vain". Ja kotiin mentäessä miehellä on luuri kädessä ja netti edessä ja puhetta riittää. Eihän minulla näyttöä ole, että se olisi juuri sellaista ollut kun olin poissa, mutta vahva veikkaus on, koska on tässä kymmenessä vuodessa ehtinyt nähdä tämän vaiheen... Rauhoittuminen tulee vasta kun minä jaksan panna "kovan kovaa vasten" ja puhua yhden tai joskus kaksi päivää, itkuakin yleensä vaaditaan. Ja nettiin salasanaa.
Joskus tuntuu, että olen minä taakan ottanut. Ja mieskin tietää sen kyllä. Hyvinä päivinä, kun kaikki on ok, mies ei ole "menossa" ja on tyyntä, meillä on ihanaa ja minä ihmettelen, että onko näitä päiviä todella olemassa...
Ainahan on ne päivittäisen adhd "ongelmat", mutta nämä ovat sitten asia erikseen. Adhdjutut potenssiin sata? No jotain.

2) Pienemmällä alkoi uhmakausi. Tottakai tuo, ettei se syö ja se itkee liittyy tähänkin. Nyt vain tässä välissä tuntuu, että olisipa sekin siirtynyt edes viikolla. Mutta ei, vielä perjantaina meillä oli helppo ilopilleri, nyt meillä on äksy käskijämestari. Ja itkumaakari kun ei ne käskytykset mene perille ;)

3) Mun polvi vaatisi kortisonipiikkejä taas. Ääh.

4) Miehen sääreen pitää teettää tukipolvisukka (?), oli onnettomuudessa yli 2 vuotta sitten ja se oireilee.

5) Rahat on tiukilla. Se ärsyttää. Tuli pari odotettua suurempaa laskua ja miehen toisesta jalan loukkaamisesta kesäkuussa tuli aika isot sairaalamaksut.
Pienemmän allergialääkäriltä tuli myös laskua.
Olisi kannattanut sittenkin ottaa se lapsivakuutus silloin ennen toisen lapsen syntymää.

HUH. Nyt valitin. Ja nyt annan valittamisen olla. Huomenna on uusi päivä!! ;D

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Ammattihaaveita...



Juu,olen kohta 31v ja edelleen minulla on ammattihaaveita.

Alkujaankin 15-17v on minun mielestäni liian nuori päättämään mitä tekisi työkseen. Jollei minun lapsillani ole sitten tulevaisuudessa jotain selkeää kuvaa,oikein hirmuista intoa jollekin alalle,niin aion suositella lukion,jonkun vuoden mittaisen ammattikokeilun tmv kokeilemista.

"Valkolakki" ei ole mikään must have,ei löydy esimerkiksi itseltäni,mutta se lukio on lisäaikaa miettiä mitä haluaisi tehdä ja lukion lopussa on jo ikää se muutama vuosi enemmän. Ja hyvää pohjaa varsinkin tiettyihin ammatteihin.

Jos nyt kysytään,niin 8v aikoo olla kesäisin ammattilaisjalkapalloilija tai motocross-ajaja,talvisin jääkiekkoilija. Joskus puheissa vilahtaa myös ammatit "rahankäsittelijä" ja "tosi rikas mies" ;D

Pienemmällä on tasan yksi haaveammatti... Tai tasan yksi "minä olen isona"-juttu ja se on veturinkuljettaja :) Missäköhän vaiheessa sitä uskaltaa huomauttaa,ettei niitä höyryjunia ole enää... :D

perjantai 19. elokuuta 2011

Allergia ajatuksia

Tänään oli vaihteeksi ruokakokeilu Pienemmälle. Perunaa. Olemme kokeilleet tätä melko säännöllisesti noin puolen vuoden välein,koska se olisi niin yksinkertaista... Mutta milloin minä opin olemaan toivomatta liikoja?

2tl tänään aamupäivällä sai aikaan Sherkmönjät iltapäivällä. Ja löysää kakkaa. Ja löysää kakkaa. Ja löysää kakkaa.

Lääkärit jaksavat ihmetellä allergisen hyvää ihoa ja pirtsakkaa olemusta ja hyvää kehitystä. Toisaalta,ihmettelen minä itsekin välillä. Miten ihmisentaimi voi kasvaa ja kehittyä noin hyvin näin vajavaisella ruokavaliolla.

Välillä tulee itkukin. Melkein se tuli tänään ruokakaupassa kun Pienempi oli mukana ja osoitteli pikku sormellaan eri ruoka-aineita: "Ei voi syödä tuota. Ei voi syödä tätä. EI tuota! On allerginen!" Ja älytön hymy päälle kun on niin tyytyväinen kun osaa jo kertoa. Ja allerginen sanotaan "alherkinen". Voin minun pienenpieni...



torstai 18. elokuuta 2011

Kampaamoaikaa



Mulla on hiuskriisi.

Onneksi sen ratkaisu häämöttää ensi viikon tiistaina kun pääsen (vihdoin!!) luottokampaajalleni. Ja hän saa tehdä ihmeitä. Sillä ihmeitä nyt tarvitaan. Tein ennen juhannusta virheen.

Menin värjäämään ensimmäistä kertaa vuosiin hiukset mustaksi. Tätä ennen ainakin viisi vuotta olen viihtynyt ihanassa suklaanruskeassa. Ja nyt iski jokin kumma himotus ja lähdin kampaajalta pää mustana. Kai luulin olevani edelleen parikymppinen. Musta ei kuitenkaan anna armoa. Peilistä naamani loisti valkoisena. Mutta ei se pahinta. Naama joka sieltä kauhuissaan minua katsoi oli myös ryppyisempi ja läikikkäämpi. Ja ihan vain armottoman mustan takia!

Ei ikinä enää. Piste. Nyt olen lisäksi vielä kasvatusvaiheessa hiuksissani ja päässäni roikkuu tällähetkellä epämääräinen ruohomatto. Mätäs. Risukasa. Haalistuneen musta sellainen.

Joten tiistai,tule pian!!!

ps. kuvassa ihanainen Zooey Deschanel ja hänen ihanat hiuksensa joista tällä hetkellä vain haaveilen...

pps. Juu,se on Bones Emily Deschanelin sisko :) ja todella hyvä näyttelijä itsekin :)

Nytpä se elokuvatarkastomo sit sanookin et Cars 2 pitäisi olla K7

Vähän meillä ihmeteltiinkin sitä ikärajaa kaikille sallittu!

Linkki uutiseen:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Elokuvatarkastamo+my%C3%B6nt%C3%A4%C3%A4+virheens%C3%A4+Autot+2+-animaatio+ei+sovi+pienille+lapsille/1135268618866?fb_ref=fb-recommend&fb_source=home_oneline

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pakko lisätä :)



Tämä on yksi niistä asioista joiden vuoksi rrrakastan syksyä: kynttilät <3











Ajankuluminen

Tiedänhän minä nyt jo vuosien kokemuksella,että miehelleni on ajan kuluminen ongelma. Se on hyvin tyypillistä adhd ihmiselle,joten ei oikeastaan voi sanoa,että ajankuluminen on miehelleni ongelma. Se on adhd ongelma.

Meillä ei ole kokeiltukaan mitään lääkitystä. Mies ei halua alkaa "koekaniiniksi",eikä meidän elämäämme määritä adhd. Onneksemme olemme pystyneet ratkomaan ns. adhd-ongelmat perhe-elämässämme.
Väistämättä tietysti tulee pienempiä (ja joskus suurempia) ongelmia tämän takia,melkein päivittäin. Milloin mies unohtuu pelaamaan tietokoneella,milloin säntää tekemään sitä,vaikka piti tehdä tätä ja sitä ennen tuota. Milloin saan kertoa asioita tuhat ja sata kertaa,eikä hän tunnu ensin kuuntelevan ja sitten muistavan.

Mutta ne isoimmat ongelmat on selätetty: mies on jo viidettä vuotta samassa työpaikassa,työ sopii hänelle,työ "sopii" adhd:lle ja työpaikalla tykätään miehestä. Tärkeät asiat on koordinoitu niin,että ne hoidan minä (opittu yhdessä kantapään kautta): raha-asiat,vakuutukset,yms. Puhelimen muistutuksia käytetään päivittäin ja tekstiviestejä enemmän kuin laki sallii.

Mutta tämä ajan käyttäminen,kuluminen... Tästä ei varmaan päästä ikinä. Sillä minun, "tavallisen tallaajan" ja mieheni "adhd-aikaa" kuluttavan miehen ajan määritys on niin erinlaista. Osittain olen sen jo oppinut tiedostamaan,mutta tämä on se puoli adhd:ssa jota minun on hyvin vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampaa sietää. Ja mies ei ymmärrä senkään vertaa,paitsi sitten joskus jälkikäteen,mikä ei sitten siinä vaiheessa enää auta.

Esimerkiksi: Mies arvelee käyvänsä tuttavan luona hakemassa autonosan noin tunnissa. On hyvin hämmästynyt kun kolmen tunnin päästä soitan ja kyselen,että milloin mahtaa tulla kotiin. On jäänyt suustaan kiinni,eikä todellakaan tajua että aikaa on kulunut 3h. Hänestä on tuntunut ihan pikku hetkeltä.

Esimerkki 2: Mies arvelee käyvänsä kaupassa 5 minuutissa. Se on mahdotonta koska 5 minuuttia menee jo autoon menemiseen ja kauppaan ajamiseen pelkästään, ylikin. Mies ei osaa ottaa aikaa arvioidessaan ollenkaan huomioon,sitä mitä muuta asiaan kuuluu. Itse kaupassa ostamiseen menee se 5min,ehkä.

Esimerkki 3: Mies teki kaveria auttaakseen pihatöitä kaverin pihalla,kun perhe oli lomalla. Lähti illalla kuuden aikaan. Soitin kymmenen aikaan,että me menemme nukkumaan,jolloin mies sanoi,että tulee "ihan kohta". Heräsin klo.02 eikä mies ollut vieläkään kotona. Soitin ja mies oli (jälleen,heh) hämmästynyt et ohhoh,mihin se aika kuluikaan... Oli niin uppoutunut pihan muokkaukseen,että aika ihan hurahti (miehellä on työtaustaa puutarhatöistä).

Jne jne

Nytkin mies on vapaalla ja lähti klo.7 aikaan "autteleen kaveria"... no,soittelin vähän reilu tunti sitten ja hän oli "juuri lähdössä kotiinpäin"... eiköhän hän sieltä jossain vaiheessa ilmesty.
Eihän tuosta näin vapaalla haittaa ole. Joskus ärsyttää,joskus ei. Onneksi huumori pelastaa meillä monet ärsytykset ja pystymme puhumaan keskenämme.

Ja onneksi on netissä vertaistukea :)

Cars 2 arvostelu ;)

Käytiin katsomassa 8v:n kanssa odotettu Cars 2. Oli se hyvä :)
Täytyy kuitenkin huomauttaa,että aikalailla erinlainen kuin ykkösosa joka meillä viehättää jopa kaksivuotiasta suunnattomasti. Tämä oli JamesBond for kids. Eli toimintaa riitti ensiminuutista (siis kirjaimellisesti!!) viimeiseen.
Ja toimintaa siis isolla T:llä. Oli lujaa menoa,ammuskelua (! ehkä jopa hiukan... liikaa? vähemmälläkin olisi pärjännyt),sankareita ja konnia.
Mutta sitten oli myös Salama,iiihana Martti,suloinen Holly ja mahtavia vitsejä :D

3D oli ihan ok. Vanhanaikaisesta tykkään enempi. Osasyy on se,että lasit olivat aika painavat ja kun otin ne elokuvan loputtua pois niin alkoi järjetön päänsärky.
Lisäksi en ymmärrä miten kukaan alle kouluikäinen voisi pitää niitä pari tuntia päässään? Aika rohmakkeet,painavat ja leveät.

Enkä varsinaisesti lumoutunut 3D-jutuista tässä elokuvassa,uskon,että tunnelma ja tarina välittyy täysin siinä perinteisessäkin muodossa :)

8v tykkäsi elokuvasta kovasti ja eniten juuri Martista ja siitä,että tarina oli "isommille".

Joten me tykättiin on kokonaisjohtopäätös :D:D

maanantai 15. elokuuta 2011

Aina myöhässä kivoista jutuista

Nyt kyllä vähän harmittaa! Huomasin tuon Nelly.com :in mekon suunnittelukilpailun http://www.nelly.com/ vasta NYT!! Ja sehän ratkesi tänään ja mekkojen suunnittelumahdollisuuskin on mennyt jo aikaa!

Mulla on "paha tapa" olla myöhässä kaikista vastaavista... Konsertti-ilmoitukset huomaan just maanantaisin tajutakseni vain,että ai nehän olikin menneenä viikonloppuna. Elokuvista näen mainoksen vasta kun olen kuullut joka puolelta että "Ootko nähnyt sen UUUUPEAN trailerin...!!". Kirjat pääsen lukemaan vasta kun joku kaveri on hehkuttanut lukeneensa mahtavan/viihdyttävän/jännittävän kirjan.

Omaa syytäni,ihan täysin,myönnän. En ole kovinkaan aktiivinen. Seuraan uusimpien elokuvien tuloa joo,mutta en niin fanaattisesti kuten eräs oikein hyvä ystäväni joka sitten ehtii kertoa kaiken mahdollisen ennenkuin itse olen kuullut/nähnyt mitään.
Rrrrakastan kirjoja,muttei minulla ole varaa ostaa niitä,joten tyydyn kirjastoon ja joskus raaskin maksaa varausmaksunkin *iik* jostain must read kirjasta.
Konsertteihin olisi aivan ihanaa mennä ja päästä,mutta lastenhoitajaa onkin sitten vaikeampaa saada ja jotenkin tulee harvemmin sitten noita seurattua.

Siksipä olikin ihanan ikimuistoista kun tänä kesänä käytiin miehen kanssa festareilla,ekaa kertaa kahdestaan :D Niin joo,me ollaan tosiaan oltu yhdessä jo vuodesta 2002... että luulis sitä aiemminkin päässeen,mutta ei.

Huomenna mennään 8v:n kanssa katsoon molempien elämän ensimmäinen 3D elokuva elokuvateatterissa. TV:n kautta minä olen jo Avattaren katsonut (kiitos tuttavaperheen järjettömän hienojen hifistelyvehkeiden!) 3D:nä, mutta elokuvissa nähdään ekaa kertaa, odotukset ovat korkealla,varsinkin kun kyseessä on meidän KOKO perheen ehdoton suosikki,CARS 2! Tai siis tää kakkonen tietenkään ole se suosikki,vaan noin miljoonakaksi kertaa katsottu CARS (ykkönen).

http://www.youtube.com/watch?v=lg5hj2c5Nkk&feature=relmfu

Ihanaa odotettavaa siis huomiselle :) Nyt aukaisemaan mini-zuzupets pussi Pienemmälle,sen oli pakkopakkopakko saada sellainen kauppareissulla ja vaikka normaalisti olen immuuni tällaiselle pyytelylle niin nyt annoin periksi,-70% :)

Univajetta

Katsoin Burma conspiracy elokuvan yöllä, ei vain nukuttanut, liekö syynä ollut 2 Redbullia jotka join illalla. No,nyt väsyttää senkin edestä!

Elokuva oli kyllä ihan katsottava, vähän erinlainen toimintaelokuva, erinlaisuus kai oli paremminkin eurooppalaisuutta :)
Vaikka näyttelijäkaartiin kuului hieman elähtänyt Sharon Stone niin koko vaikutelma oli silti enemmän eurooppalaista kuin amerikkatoimintaa. Pikku itkutkin sain aikaiseksi, lapset eivät minusta niin kuulu toimintaelokuviin ja koitan välttää tällaisia mutta eihän se dvd:n takakansi mitään lapsesta puhunut. Ihan katsottava elokuva siis,silti.


Sitten klo.6.30 (kello oli soimassa vasta tunnin päästä,7.30) armas mieheni kuuluu kailottavan olihuoneessa puhelimeen. Hänelle oli tullut tekstiviesti jostain urakasta ja kun oli siihen herännyt niin olihan siihen vastattava puhelinsoitolla juuri nyt ja heti.
En ollut ihan samaa mieltä. Eikä se tosiaan edes olisi ollut sellainen pakko-vastata-nyt-juttu.

...olisi edes pistänyt makuuhuoneiden ovet kiinni...

No,mehän,minä ja pojat herättiin siis tuntia liian aikaisin,tai tuntia ennenkuin olisi tarvinnut.
Isompi,joka omaa muutenkin ihanan positiivisen elämänasenteen,totesi vain: "Saadaanpa katsoa tunti enemmän lastenohjelmia" :D
Pienempi paineli takaisin sänkyyn heti kun huomasi,ettei ollut mistään isommasta kyse :D


Nyt sitten alan pyyhkimään pölyjä (muista kuin makuuhuoneesta,sillä pienempi sai ihan helposti uudestaan unen),tuleepahan tämäkin ylimääräinen aika käytettyä hyvin,olisi se ollut tehtävä tänään kuitenkin.





Mukavaa ja aurinkoista aamua!!














sunnuntai 14. elokuuta 2011

Sunnuntai-iltaa

Kuuntelen poikien ääniä olohuoneesta.
8v pelaa Wiitä ja selittää iskälle kuinka puuttuu sitä ja tätä tähteä ja planeettaa, 2v leikkii Muumitalolla ja kysyy iskältä "Onko tää kummitus?" Kaipa se puhuu Hattivateista :)
Välillä Pienempi huutelee kommentteja Isomman peliin: "Ai tää,pelaa nyt Jossilla! Pelaa nyt Luikilla!" Huomaa kyllä,että on seurannut isonveljen Mario Galaxyn pelaamista :)

Meillä on pelipäivä lauantaisin ja harkinnan varaisesti saa pelata hieman myös sunnuntaina. Viikolla ei pelata laisinkaan,mitä nyt joskus äiti hairahtuu lupaamaan peliaikaa jos on sadepäivä tai jotain muuta vastaavaa.

Tänään on ollut ihan lötköpötköpäivä minulla,päälläkin villasukat ja velourpuku :D Pojat ja iskä on sen sijaan ulkoilleet ja tehneet kaikenlaista senkin edestä. Mun suurin suoritus tältä päivää oli laittaa pyykit koneeseen :D
Kohta ne pitää ottaa pois,huhhuh ;)

Huomenna taas kakkosluokkalainen menee klo.8 kouluun ja arki jatkaa tavallista menoaan :)