Google Analyticsin seurantakoodi

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Arki rullaa

Syyslomaviikko. Odotan saavani nukkua edes muutamana aamuna pitkään.
Tälläkin viikolla löytyy kaksi lääkärikäyntiä, mutta niille kolmelle muulle arkipäivälle en buukkaa mitään. Lojun vain.

Viimeisenä parina viikkona olen voinut hieman paremmin. Jopa niin, että pt on jäänyt auton peräkonttiin ja olen kulkenut kepeillä.
Koska sairastamiseni on yhtä aaltoliikettä niin en ala tanssia ripaskaa samantien vaan katselen maltillisesti missä mennään.
Mutta nautin silti niistä jutuista joita voin näin parempana tehdä: kyläilystä ystävien luona, kaupungilla käymisestä, ruokakauppa reissusta niin, että näen hyllyillä olevat tavarat ja kävelystä ulkona.
Ainoa musta pilven hattara joka leijuu auringon edessä on se ainainen pelko siitä, että milloin tulee se aallon pohja jälleen vastaan, mutta surffailen nyt silti täällä aallon harjalla niin kauan kuin voin, niin hyvin kuin pystyn!

Miehen työjutut eivät sitten kuitenkaan ole edistyneet, edelleen kamppaillaan järjettömien tuntimäärien kanssa (76h/vko),palkan kanssa (maksupäivä 15, rahat maksetaankin 25pvä...) ja sitten tietenkin näistä johtuvien seurauksien: rikki-poikki-väsyneen miehen, laskujen eräpäivien ja rahan riittävyyden.
Ensi kuussa pitäisi (jälleen) tässäkin helpottaa, mutta mun luottamus näihin työ juttuihin ja niiden aukeamiseen umpisolmusta on aikalailla nolla.

Pojat on edelleen auringonpaisteeni! Toki kahnauksia tulee ja 7v "minäolenniiniso" ja 13v "munrajatonliianahtaat" välillä itkettää ja naurattaa, mutta pääsääntöisesti kaikki on hyvin ja olen siitä super kiitollinen.

Teini-ikä on tuonut jo äänenmurroksen, parran (ja muiden kasvojen!) kasvun ja sen, että äiti on nyt perheen toiseksi lyhin jäsen.

Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen elämääni juuri nyt. Nautin siitä, minkä verran pystyn tekemään, olen jopa päässyt jonkinlaiseen tasapainoon ylisuorittamisen kanssa ja perheeni on voimavarani.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro jotain, se ilahduttaa :)