Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hei kaikille piiiitkästä aikaa!

Myönnän, blogi on ollut mielessä todella usein.
Kaikki te, jotka löydytte lukulistaltani varsinkin.
Osaa (ne kenet löysin) teistä seuraankin jo joko instassa tai facessa!
Eri asia tietenkin on etten ole mitenkään maininnut, että minä olen minä siellä, eri nimi jne.
Mutta on ollut ihanaa nähdä joidenkin teistä kuulumisia sitä kautta, paljon on tapahtunut! Sekä minulle, että sille osalle bloggaajista, jotka osasin löytää some-"maailmasta"!

Lyhyesti virsi kaunis (mikä typerä sanonta) : mun hiljaisuus on johtunut erinnäisistä perhetilanne-ongelmista, identiteettikriisistä, sekä omista sairauksistani, jotka eivät todellakaan ole siis helpottuneet.
Jos siis jatkossa (jatkossa? I hope. Riippuu hieman lukeeko tätä vuodatustani edes yksi ihminen mun lisäksi..) ette kestä kuunnella parisuhdedraamaa, sairaan ihmisen itsesäälin täyteistä ulinaa ja/tai valitusta muuten vain niin tää ei ehkä ole lukemisen arvoista.
En  voi luvata,  että sateenkaaren päästä löytyy aarre.
Kun on raahautunut kynnet katkeillen ja kädet verellä sinne sateenkaaren päähän voi siellä odottaakin vain iso kasa haisevaa sitä itseänsä.

En kertakaikkisesti enää keksi tälle illalle /yölle sanottavaa. Tekisi mieli sanoa jotain positiivista ja elämänmyönteistä, mutta nyt ei vain irtoa.

Olen super happy jos joku kommentti ilmaantuu kommenttiboxiin.
Koitan kirjoittamista terapeuttisena keinona, mikäs sen parempaa ;)

16 kommenttia:

  1. Ei sitä tarvitse olla postitiivinen, jos ei ole syytä. Ikävää toki, ettei sinulla mene hyvin, mutta ikävistä asioista kertominen on joskus se ainoa keino pysyä järjissään. Siispä kirjoittele rauhassa. Minä aikankin luen. Pääsenpähän miettimästä omaa kurjuuttani ;)

    VastaaPoista
  2. No moi!! Onpa tosi hauska saada elonmerkkejä siltä suunnalta :) kirjoita ihan mitä haluat, ihan mistä haluat.
    Ja mitämitä, seurataanko me toisiamme Instassa? :D

    VastaaPoista
  3. Oi, sää tulit takaisin <3 Välillä olen käynyt täällä kurkkimassa siltä varalta, että olet laittanut postausta silloin kun mun sateenkaaren päässä on ollut kakkaa ja blogistaania on jäänyt hunninkolle ettei mennä ristiin. Anna tulla vaan, vaikka toivoisin sulle pelkkää hyvää niin sellaisia sohvatyynyt suoristelijoiden blogeja on kyllä yllin kyllin. Elämä välillä on ja se saa näkyä ja kuulua kun siltä tuntuu. Asiat välillä selkeytyy kun ne on mustana valkoisella. Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on surkeat sateenkaaret ;)
      Mun pitää nyt vain saada itseeni vauhtia kirjoittaa, asioita oon hautonut sen verran, että aihetta kyllä olisi,

      Poista
  4. Kiva kun aktivoidut, toki vielä kivempi jos merkit olisivat vähän iloisempia. Mä olen tietty draaman ja valituksen ahkera harrastaja itsekin, että bring it on.
    Nyt kyllä iski vähän instaparanoia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääks mun huudella instaheipat :)

      Poista
  5. Mietinkin tossa yks päivä, ootko kadonnut (minun laillani...) kokonaan - kiva, ettet! :) Voimia kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein, mutta en ihan. Nyt vain pitää potkia itseensä persuksille, että saa ajatukset myös tekstiksi saakka...

      Poista
  6. Sehän on ihan hyvä lähtökohta kirjoittaa blogia, että se on itselle terapiaa. Minä olen löytänyt netistä paljon kullanarvoista vertaistukea sairauteni kanssa elämiseen. Kyllä täältä aina lukijoita löytyy. Anna vaan palaa, sisko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on! Ja mulla on ollut vähän ikävä kirjoittamista ylipäätänsä, ennen kirjoittelin noin muuten vaankin ja nyt ei oikein paljon mitään ole tullut kirjoitettua... Ehkä tämä tästä aukeaa!

      Poista
  7. Ihanaa, olet aktivoitunut!! Mä olenkin monta kertaa täällä käynyt kurkkimassa, että mitähän sulle mahtaa kuulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Nyt on vähän heikompi kausi jälleen fyysisesti joten hiukan vähissä kirjoittelut..

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)