Google Analyticsin seurantakoodi

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Muutama sananen

Hei, pitkästä aikaa! Näin aloitin myös 90-luvulla useat kirjeet kirjeystävilleni, kun teini-ikä vei kaiken ajan ja tuntui, ettei kirjeenvaihtoon enää jäänyt aikaa.

No nyt tuntuu samalta blogin ja bloggailun kanssa. Varsinkin tällaisen ns. mitä kuuluu-hyvää päivää-blogin kanssa, kuin omani on.
Tässähän kaikki perustuu siihen, että pitäisi ehtiä päivittelemään kuulumisia useammin, mieluusti jopa usein, vähintään muutaman kerran viikossa.
En silti ole valmis hylkäämään blogiani, sen verran mukaviin ihmisiin(/blogeihin) olen tämän kautta päässyt "tutustumaan"!
Joten varmasti tulen silloin tällöin kirjoittelemaan edelleen, ehkä joskus piristyn kirjoittamaan jopa sen muutaman kerran viikossa tai ehkä teen sen radikaalin teon jota olen miettinyt ja perustan ihan uuden blogin... Mutta mistä aika siihen sitten, kun tällaiseen perusblogiinkaan ei tunnu tunnit riittävän?

Joten Mitä kuuluu, jälleen?

Juuri nyt kuuluu kesäflunssaa. Koko porukalla, Hyvä jatkumo parille viime viikolle. Ai miksi? No sen lisäksi, että Rovaniemellä ainakin on satanut taukoamatta jo pari viikkoa niin pari viikkoa sitten Esikoinen mursi varpaansa ja olemme tuomittuja rajoitettuun liikkumiseen seuraavat noin viisi viikkoa. Höh. Minulla olis suurehkoja suunnitelmia kesää varten, mutta nepäs nuupahtivat alkuunsa.

Hitsit, nyt en muista olenko kirjoittanut siitä, että Mies sai uuden työn? 7kk työttömyyden jälkeen tosiaan nappasi. Työ on samalta alalta kuin ennenkin, pienempi ja uudempi firma. Palkka juoksee hyvin, mutta niin juoksevat työtunnitkin! Uudehkossa firmassa ei todellakaan ole hallintopuolella kaikki kunnossa ja ylitöitä teetetään järjettömästi johtuen liian vähäisestä työntekijämäärästä. Ehkäpä tilanne tästä tasaantuu, toivon ainakin. Koska tällä ylityömäärällä joudumme miettimään onko työ palkan arvoista...

Hain myös sinne opiskelemaan. Päätöksen pitäisi tulla ensi tai seuraavalla viikolla. Hakijoita oli nelinkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden joten odotukset eivät ole korkealla. Lisäksi pääsykokeessa kysymykset nähdessäni totesin, että olisi pitänyt lukea huomattavan paljon enemmän!
Siis todella huomattavasti. Pisteitä piti saada 30/70 jotta pääsisi edes hakijaksi, alle 30p saaneet diskataan samantien. Itse toivon hartaasti saaneeni itsekunnioitukseni vuoksi edes sen 30p...
Kokeen viimeiseen esseekysymykseen päästessäni aikaa oli enää 30 minuuttia ja pää löi tyhjää. Siis täysin tyhjää. Ymmärsin kyllä kysymyksen ja sen, että yksi luettavista aineistoista oli käsitellyt yksinomaan sitä, se oli lisäksi ollut aineistoista yksinkertaisin ja mielenkiintoisin. Silti, täysin tyhjä pää. Ja ensimmäisen 15 minuutin aikana en saanut aikaan otsikointia kummempaa. Seuraavat 15minuuttia kirjoitin diipadaapaa aiheesta, koska 2 sivua piti saada täyteen. Viimeisessä 5 minuutissa sain edes jonkinmoisia ajatuksia aikaan jotka sivusivat alkuperäistä kysymystä. Pisteitä oli tuosta esseestä jaossa 20 pistettä. Joten juu, luottamukseni sisäänpääsyyn kouluun ei todellakaan ole korkealla. Haluaisin kyllä, joten on täysin mahdollista, että haen kouluun uudelleen sitten vuoden päästä. Jos ei muuten niin todistaakseni itselleni, että minusta on läpäisemään alan pääsykoe. (Todellisuudessa minulle on asiaa pyöritellessäni ja vatvoesssani tullut selväksi, että ihan "aikuistenoikeasti" haluan tuolle alalle!).

Pienemmällä alkaa eskari elokuun puolivälissä ja pitäisi kokeilla ainakin viisi uutta ruoka-ainesta siihen mennessä. Mikä on ikävää ja vaikeaa, kun flunssassa ei tietenkään kokeilla mitään. Keväällä saimme aikaan kaksi sopivaa uutta ruoka-ainesta, possun ja mustikan joista possu on suosikki ja mustikka inhokki.
Pojalle on myös tullut uusi "tapa"/"vika", josta jos jollakin on kokemusta mitä tehdä niin otan vinkkiä vastaan ilosta kiljuen! Eli ns.kikatus/nauruinkontinenssi. Vielä ei olla lääkärissä käyty, mutta maanantaina olisi tarkoitus varata aika. Aluksi kokeilimme palkitsemisella, sitten sillä ettei huomioida asiaa, sitten sillä, että käytämme/muistutamme pissaamisesta tasaisin väliajoin. Osasta on hiukan hyötyä, mutta vaiva vaivaa edelleen. Aiemmin täysin kuiva poitsu pissii housuihin 0-8krt päivässä, yleensä sen  kerran, mutta pahimmillaan tuon 8. Ikävää pojalle, varsinkin eskarin aloituksen takia, joutuu olemaan allergioineen ym kaikkineen muutenkin erilainen ja nyt vielä jos pissa tulee housuun... kiusatuksi tulemisen vaarahan on ilmeinen.

Isommalla on teini-iän alku pahimmillaan. Mikään ei kiinnosta ja pikkuveljen kanssa kinataan, mikä on uutta. Aiemmin 6 vuoden ikäero ei niin näkynyt, hassua kyllä. Nyt Isommalla on alkanut niin paljon kiinnostaa "isompien" asiat, että Pienempi kokee jäävänsä paitsioon ja ilman jotain, eli juurikin niitä isompien asioita, jotka tietysti loogisesti eivät sovi vielä 6veelle.
Ihanasti isoveli edelleen silti jaksaa pienempäänsä, mutta sitten tulee näitä jaksoja joissa Pienemmän 6vee uhma ottaa yhteen Isomman 12vee (esi?)teiniyden kanssa ja tuloksena on kiljuntaa tai/ja riitelyä. Mitkä ovat siis melkeinpä tuntemattomia meillä olleet ennestään. Huomaan nyt, että olen tainnut päästä aiemmin hypersuperhelpolla, heh.

Ja minun elämäni, muuten kuin tuon pääsykokeen tiimoilta? Niin, kaipa se on sama kertoa, jos joku on tänne saakka jaksanut lukea. Olen elänyt lääkäriltä-lääkärille kierteessä loppu keväästä. Reuma voi ok, mutta selkärangassa oleva rappeuma muistuttaa kyllä itsestään ja sai aikaan jopa parin viikon totaalistopin jälleen tuossa. Sen jälkeenkin olen joutunut turvautumaan jälleen tukeen, eli kyynärsauvaan tai jopa kahteen. Olen saanut järjettömiä paniikkikohtauksia, suurimmalta osalta kipujen takia, kesken liikkumisen kivut ovat vieneet jaloilta kyvyn liikkua jolloin aivot käskevät panikoimaan, näin lyhyesti sanottuna. Olen saanut apua ihanalta fysioterapeutilta ja kivalta yleislääkäriltä. Kävin fysiatrilla joka lähettää minut nyt seuraavaksi neurologille, magneettikuvat ja hermoratatutkimus odottavat.
Näin lyhyesti. Onneksi pääsykoe-päiväksi osui ok kuntoinen päivä, joten pääsin sen suorittamaan sentään. Kokoajan odotan sitä hetkeä, päivää tai viikkoa jolloin olo kohenee (lähestulkoon) normaaliksi ja syksyllä kuvittelen olevani jo terveempi... mutta saa nähdä, miten menee.


10 kommenttia:

  1. Kiva, että jaksat kirjoittaa kaiken hässäkän keskelläkin. Pidän peukkuja, että kaikkien asiat järjestyvät parhain päin. Kesää sinnekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin 😊 ensimmäisiä kunnon aurinkopäiviä tänään, jee!

      Poista
  2. Pikaista paranemista teille!

    Murtumat ovat kurjia. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa pojan puolesta,kun kesäloma kuluu tälleen.. Mutta käytiin just kontrolliröntgenissä ja hyvin paranee :)

      Poista
  3. Kiitos kuulumisista - ja kyllä täällä kuulolla ollaan eli postaile vaan ihan rauhassa silloin, kun siltä tuntuu.
    Onnea miehen työpaikan johdosta ja niin se tuntuu olevan linja tällä hetkellä, että ne joilla töitä on, saavat paiskia olan takaa.
    Toivottavasti nappaa sen opiskelupaikan suhteen ja toivottavasti selviävät pojan pissaongelmat. Voihan syy olla vaikka se, että esiteinillä ei ihan niin paljon enää ole yhteisiä juttuja - ja että se eskariin meno jännittää ja vähän pelottaakin. Mutta hyvä, jos on lääkärinaika tilattuna.
    Nuo sinun reumaongelmasi kuulostavat kyllä aika rankoilta. Hyvä, että tutkitaan kunnolla ja toivottavasti löytyy apuakin.
    Tsemppiä kaikkeen ja aurinkoisia kesäpäiviä teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin aurinkoa sinnepäin toivottelen ja kiitos tsempeistä :) :)

      Poista
  4. Ilahduin kun näin blogissa kommentin sinulta, olen miettinyt mitä kuuluu. Hieno juttu tuo miehesi työ, vaikka tänä päivänä tuntuu olevan niin, että ne joilla on töitä uupuvat lopulta taakkansa alle. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja miehesi jaksaa. <3

    Kurjaa kuulla että kevät on mennyt kipuillessa ja sairastellessa. Toivotaan todella että opiskelupaikan kanssa lykästää ja nyt kun olet jo etukäteen ajatellut, ettei tärppää, niin on sitten pehmeämpi lasku...tai superilloinen yllätys. Jään täällä odotelemaan miten käy.

    Aurinkoisia kesäpäiviä teidän perheelle. <3

    VastaaPoista
  5. Kaikki peukut ja muut käppyrät pystyssä koulupaikan suhteen! Voikun sä pääsisit :) Mähän ite hannasin sitten kuitenkin loppupeleissä enkä hakeutunut kouluun. Mä olen jotenkin nyt niin lukossa kaiken tulevan suhteen että en vaan tiedä. Haluan vähän joka paikkaan kouluun tai töihin ja samalla en mihinkään. Miten tää elämänhallinta voi oikeasti olla näin vaikeaa??

    Toivon koko teidän porukalle ihania kesäpäiviä ja vähän kipuja ja paljon onnellisia hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaikeaa, kyllä! Mullakin meni vuosia pähkäillessä ;)

      Nyt tuntuu oikeat kesäpäivät alkaneen täälläkin! Ihanaa :)

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)