Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 13. lokakuuta 2014

Syysloma, joululoma, hermoloma

Viikonlopun aikana satoi lunta. Ihan oikeaa, valkoista lunta.
Eipä sitä enää tänä aamuna ollut yhtään jäljellä. Harmi. Edelleen jatkuu samanlaiset masis-ilmat, jolloin tuntuu, kuin taivas olisi niskassa. Harmaata, kosteaa, kylmää.

Hetkellisessä lumi-innostuksessa vilkuilin joululomaksi kunnon talvikohdetta. Ilmeisesti oltaisiin suuntaamassa Ylläksen läheisyyteen. Mökkiin tai muuhun vastaavaan, en vielä varannut, vaikka ajoissa tässä pitäisi olla, ei siellä paljoa tyhjää varauskalentereissa ollut.
Kouluikäisenä syysloma vietettiin aina Levillä, joskus Ylläksellä, murtomaahiihtäen ja pulkkaillen, koska minä en koskaan oppinut laskettelemaan.
Kerran yritin, juutuin sellaiseen kapulahissiin kiinni, tömähdin alas ja sain traumat.
Mutta pulkka on ihana ja jees ja peruslykkiminen tasatahtia hiihtäenkin kivaa, ainakin jos lähellä on sivistys ja lämmin kaakao.

Täällä on nyt syysloma viikko, kokonainen viikko. Mies on kotona tänään poikien kanssa ja sain juuri ihanan kuvaviestin jossa ne kaikki istuvat keittiönpöydän ääressä hamahelmeilemässä.
Perheen isällä ja pojilla on viime vuosina ollut aivan liian vähän yhteistä aikaa ja sen välillä huomaa, kun mies on 90% ajastaan työssä tai kotona, mutta työt mielessä, niin kärsiihän siinäisä.lapsi-suhde väkisin.
Isomman kanssa mies on harrastanut, mutta Pienemmän kanssa ei ole mitään missä isä ja Pienempi olisivat ihan vain kahdestaan.
Pianhan tuokin asia "korjaantuu", kun miehen työttömyyden alku ikävästi lähestyy.
Töissä kävi niin kuin arvelinkin, irtisanotut hakivat sairaslomaa ja jäljellä olevat, minun mieheni siinä tunnollisena mukana, ovat tehneet aivan järjettömästi heidän niskoilleen jääneitä töitä.
Noh, viimeinen rutistus...

Taloyhtiössämme on ulkoremontti, joka vain jatkuu ja jatkuu. Kahden viikon ennakolta ilmoitettu kesto on ylittynyt jo toisella kahdella viikolla. Inhottavinta on, että remontin kohde sijaitsee juuri meidän rapun kohdalla, meidän ikkunan alla ja jokainen aamu alkaa helvetinkoneiden ulvonnalla.

Joskus kai senkin on loputtava ja saan taas nukkua klo.8 saakka työaamuina nykyisin 6.30 sijaan?

 "Tämä elomme riemu ja rikkaus, sekä rinnassa riehuva rakkaus ja pettymys tuo totta tosiaan, väliaikaista kaikki on vaan."

Viimeinen puoli tuntinen on sitä, että yritän vakuuttaa itselleni, että saan minä unen vielä, vaikka ne työmetelit alkoivatkin, saan minä, saan... En tietenkään saa.
Samalla minua on alkanut oikein kunnolla ärsyttämään se, että rapun ovesta kulkeminen on estynyt ja joudumme menemään kellarin kautta ulos/sisään. Pieni vaiva, mutta hitsit, on se ärsyttävää, kun tulet töistä kaupan kautta kotiin, kädet on täynnä ja sen sijaan, että astuisit vain rapun (kohtuu kevyestä) ovesta, joudutkin kaivamaan avaimet esiin ja vänkeämään auki jättimäisen raskaan kellarin oven joka sijaitsee päinvastaisessa talon päädyssä ja sitten hoiput kassien kanssa koko kellarin läpi kulkien samalla rapusta rappuun samanmoisten painavien ovien kautta omaan rappuun saakka, joka on siis aivan toisessa päässä taloa. Ja kun jostain ihmisestä on niin jätteroligt laittaa ne rappujen väliset kellarikerroksen ovet aina uudelleen lukkoon. Jokaisen kohdalla on kaivettava avaimet uudelleen esiin, avattava se hemmetin painava metalliovi ja loksautettava se niin ettei se menisi taas uudelleen lukkoon. Huomatakseen vain seuraavalla samanlaisella kierroksella, että ne ovet ovat jälleen lukossa. Miksi, oi miksi?

Unen vähyys on kenties vaikuttanut hieman tähän ärsytyskynnyksen matalaan tasoon... Minä en vain nukahda toistuvista yrityksistä huolimatta ennen klo.01 ja ärsyttävän usein huomaan kellon liikkuneen lähelle 02 ennenkin yhtään väsymys ilmoittelee itsestään (onneksi on kirjat!). 

Se ilmoittelee itsestään oikein hienosti sitten klo.06 aamulla kyllä. Muttei valvomisista huolimattakaan iltaisin.

Tänään todellakin kipitän kaikesta ärsyyntyneenä hakemaan itselleni Coffee Housesta vaniljalaten, Because I’m Worth It :)

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä remontin keskelle! Edellisessä talossa, jossa asuin, remontoitiin talon ulkopintaa ja olo oli välillä kuin olisi ollut hammaslääkärin vastaanotolla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin :D Tänä aamuna heräsin kauheaan rankkasateeseen, paitsi että se olikin kauhakuormaajallinen soraa jota valutettiin kauhasta talon juurelle :)

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)