Google Analyticsin seurantakoodi

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Jos mä oisin sä

Joskus mietin miten elämä olisi mennyt jos...

...poika josta parhaan kaverini kanssa olimme molemmat kiinnostuneita, olisikin lopulta ollut se mies, jonka kanssa olisin mennyt naimisiin (kuten paras ystäväni teki).
Silloin asuisin pienessä maalaispitäjässä, omistaisin paljon eläimiä ja kaksi tyttöä.
Ajattelen aina, että tiedän tasan tyttöjeni nimet.
Minulla olisi niin söpöjä tyttöjen nimiä "varastossa", päädyn varmaan eläkepäivilläni ottamaan kaksi tyttökissaa ja nimeämään ne Lotta-Emilia Elisabethiksi ja Anni-Elina Emmaliinaksi.
Nimistä saa olla miljoonaa mieltä, ne vain ovat minusta söpöimmät tyttöjen nimiyhdistelmät mitä olisin voinut omilleni kuvitella.
Meillä "sukuperimän" takia S- ja R-kirjaimia sisältävät nimet on automaattisesti poissuljettuja (varsinkin kun sukunimessä on molempia!). Molempien suvuista nimittäin löytyy näistä "vikoja". Anoppi päräyttelee ja suhuuttelee oikein tosissaan, hänen nimessään on sekä etu-, että sukunimessä R ja S ja molempiin ns.korjaamaton vika, eihän niihin silloin hänen lapsuudessaan puheterapiaa ollut.
Söpöimmissä nimissä on myös molempien suvuista perintöä, meidän molempien mummojen nimistä.

No se siitä. En päätynyt elämään maalla eläinten keskellä, mutta vaikka joskus ajattelenkin, että olisi se voinut noinkin mennä (siis tähän on ihan todellisuuspohjaa, minullakin oli "mahiksia", meilläpäin teininä sanottiin) niin en vaihtaisi millään nykyistä elämääni mihinkään toiseen vaihtoehtoon.

Mutta leikittelen ajatuksilla. Mitä jos emme olisikaan muuttaneet Rovaniemelle, vaan olisimme jääneet Helsinkiin?
Ainakin tekemistä ja harrastamista siellä olisi enemmän. Näkemistä ja paikkoja joissa käydä.
Itse kun en ole mikään luonnossa samoilija yhtä mustikkaämpärin poimimista enempää (...ok, puolikkaaseen riittää kärsivällisyys oikeasti...) niin joskus harmittaa se, että jääkö minulla nyt käyttämättä ne parhaat puolet täällä asumisesta.
Vaikka kaupunkina Rovaniemi on kohtuu ruma (Ihan todella on!) niin täällä ei tarvitse kulkea kuin pikkuriikkinen matka ja on keskellä oikeaa, koskematonta luontoa.
Kaupungin läheltä löytyy myös luonnosta vieraantuneemmalle paljon hyviä ulkoilumahdollisuuksia, on laavua, pururatoja, talvella hiihtolatuja jopa melkein keskustaan saakka ja keskustassakaan ei tarvitse mennä kuin joen rantaan niin pääsee hiihtelemään jäälle. Tiedän ihmisiä, jotka asuvat keskustasta n.8-10km päässä ja jotka hiihtävät talvisin töihin (ollakin niin reipas!).

Ehkä tänä talvena saisin itsestäni irti jopa niin paljon, että raahaisin itseni (ja perheemme) muutenkin luontoon, kuin sen pakollisen yksi tai kaksi pilkki- ja laavureissua, mitä yleensä teemme.

Tai sitten haaveilen ensi kesänä, että jospa sitten seuraavana talvena...
Joskus pitää heittää haaveilut sikseen ja tehdä!

Tänä aamuna töihin tullessa pakkanen oli nipistellyt ruskanpunaisia ja kirkkaan keltaisia lehtiä niin, että ne hohtivat hopeisina ajaessani Kemijoen ylittävää siltaa auringon paistaessa ihanasti. Uskomattoman kaunista!

5 kommenttia:

  1. Olen joskus miettinyt vähän samantapaista; jos mun miehelle olisi esitetty "sokkotreffipyyntö" pari päivää myöhempää niin olisi ollut jo toinen sussu vapuksi tyrkyllä :D Olen kysynyt, että jos se ei olisi toiminut, että olisiko mies sitten ilmoittanut niiden treffien sittenkin sopivan niin ei kuulemma olisi ollut niin rohkea. Kauheaa :D

    Helsingissä on hurjan paljon kaikkea mutta kyllä siellä tulee nopeasti sellainen olo, että takaisin pikkukaupunkiin. Etäisyydet on niin pitkiä ja se liikenne on ihan sekopäistä. Kaikki on niin kiireisen oloisia eikä kukaan käytä tuulipuvun housuja :D

    Tosi kauniit nimet sulla on jemmassa :)

    Oi oi, teillä siellä ruska on ihan oikea ruska :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kiva, että joku muukin tunnustaa olevansa yhtä "höperö" :D Mutta eiköhän se mee jotenkin sinnepäin, et miten on tarkoitettu ;D tai miten kukanenkin uskoo :D

      Mie kyllä tykkäsin asua Helsingissä, mutta silloin en ollutkaan näin neuroottinen vielä :D nyt en tiiä uskaltaisinko enää samallalailla :) Ja täytyy myöntää et ne ruuhkat, niitä en kaipaa yhtään. Täällä menee työmatkaan n.15min, siellä samaan meni parhaimmillaan yli tuntikin kun kehä3 meni :D

      Poista
    2. Ääh, muisti.... kehä1 ruuhkaahan minä menin :D Leppävaaran kohdilla jumitin vaikka kuinka kauan aina :D

      Poista
  2. Täällä eräs, joka tykittää työmatkaa tunnin suuntaansa ja haaveilee kiireettömämmästä arjesta! :D Helsinki on vieressä, mutta eipä sen riennoista ehdi nykyisellään nauttia. Mieluummin suunnataan metsään!

    VastaaPoista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)