Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 21. lokakuuta 2014

En bulle

Dieettivinkki, jota on helppo toteuttaa: Jos joku tarjoaa sinulle herkkuja, käännät vain päätäsi ensin oikealle, sitten vasemmalle, sitten oikealle jne :)

Minun on aika (jälleen...) pyhästi luvata, että luovun herkuista (paitsi jäätelöstä). Olen jo jonkin aikaa tehnyt hiljaista luopumista, esimerkiksi illan suklaa on korvaantunut jo hetken ruisleivällä (hyvä minä!) ja sipsipussi on säilynyt kaapissa avaamattomana yli 2 viikkoa (superminä!).
On kuitenkin valitettavaa, että syön edelleen liikaa herkkuja.
Irtokarkeissa kontrolli lähtee aina jo irtokarkkilaareilla, joista parhaat täällä sijaitsevat Makuunissa ja jossa viikonlopun leffaa valitessa käsi hakeutuu pussille&kauhalle kuin vahingossa.
Minulla oli joskus sovinto itseni kanssa, jossa sain ostaa 20 karkkiyksilöä pussiini ja se siitä. Kummasti se 20 karkkia riitti ja tuntui hyvältä, ei yhtään liian vähältä, kun siihen tottui.
Ja ne 20 karkkiyksilöä sopivat myös mahaani asumaan sopivasti, eikä niiden tarvinut venyttää massua mahtuakseen.
Taidan palata vanhaan sopimukseen.

Pahinta on ehkä kuitenkin se, että entinen en-syö-aamulla-oikein-mitään on vaihtunut aamukahvilla-peruspulla-on-hyvää minuun. Tosiasiassa kaloripohjalta ajateltuna pullapitko ei ole kaloripahis sen enempää kuin vehnäsämpylä, mutta minä en edes pidä vehnäsämpylöistä, enkä ennen pitänyt edes siitä pullasta.

Olo on kuin Loordi Lallylla ja selityksetkin samanlaisia: Ooolen omituinen... ei sillä, että edes pitäisin hahmosta, kummasti samaistuin vain siihen pulleaan pyörähtelyyn.

Tiedän kyllä, että pitäisi osata arvostaa itseänsä vaikkei mahtuisikaan ns.mittoihin. Pitäisi elää elämäänsä, eikä miettiä painoasioita kokoajan, mutta vaikeaa se on, hyvin vaikeaa. Olen täällä blogissakin siitä aiemminkin kirjoitellut.
Se on kuin oravanpyörä: Lihominen -> huonompi itsetunto -> vähemmän tyytyväinen koko elämään -> jne.



Parempi elämä, täältä tullaan!


8 kommenttia:

  1. Tsemppiä - ja armollisuutta itseä kohtaan!
    Ei maailma retkahduksiin kaadu, sieltä vaan ylös ja uusi yritys. Pikku hiljaa se onnistuu. Tietää hän, joka retkahtelee tämän tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 3-4kk retkahdusta takana ja ainoat housut jotka mahtuvat enää on farkkuleggarit ja collarit :( Mun maailma on vähintäänkin komoastumassa jos ei jo rähmällään ;D

      Poista
  2. Mä olen huomannut, että jos jää märehtimään retkahdukseen, sieltä ei pääse enää ylös! :) Että "kun eilenkin retkahdin, niin mitä sitten jos retkahdan tänäänkin". Tuttua!! Kirjoittaa hän, joka juo juuri teetä ja lämmitti sen kaveriksi pullan pakastimesta...

    Pitäisi pyrkiä sellaiseen fiksuun tasapainoon. Pysytellä terveellisellä polulla suurimman osan ajasta ja herkutella vaikkapa vain viikonloppuisin. Olisikohan se mahdollista..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan fiksuun tasapainoon. Miksi se vain tuntuu niin mahdottomalta? Mun täytyis keskittyä nukkumiseen ja stressittömyyteen, vähäinen uni ja stressi on mun pahimmat syyt syöpöttelyyn ja vielä tiedänkin sen!! Ehkä tää tästä, kun tilanne vakautuu ja niehen työttömyys "arkipäiväistyy"....

      Poista
  3. Mulla ois kans yks hyvä dieettivinkki… Terv. Nimim. -2 kg/4 päivässä

    Mutta samaa mieltä edellisen kanssa; yritystä ja erehdystä. Laitoin just eilen Instaan kuvan missä oon satakiloinen ja mietin, että lopulta se laihtuminen oli pikkujutuista kiinni… okei, ei siis yhdestä pienestä pullasta vaan jostain patongin vaihtamisesta näkkileipään… Ei hitto, mulla on vaan tosi huonoja neuvoja, tyydyn nyt tsemppaa ja sanomaan, että veikkaan sun olevan aika upea niin sisältä kuin ulkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä sun dieettiä kiitos!! Vähän liian extremeä ;D
      Mullahan on myös kuvia ajalta minä 160cm/110kg ja täysin toimiva dieetti ja onnistumisen kokemus siitä ja muistan varsin hyvin sen ettei se sit ollutkaan niin vaikeaa, lopulta. Miksi se aloittaminen on muka niiiin mahdotonta..? Ja siihen sataan kiloon en todellakaan aio valua enää ikinä!!
      Ja kiitos <3

      Poista
  4. Terkkari sanoi, että pitää ajatella vain sitä, missä on onnistunut ja mitä osaa, eikä lotkauttaa korvaansakaan millekään epäonnistumisille.

    VastaaPoista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)