Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 2. syyskuuta 2014

Ei yhtään kivaa

Kävin eilen töiden jälkeen kampaajalla. Kesken kampaajareissun mieheltä tuli tekstari, että nyt irtisanominen on totta.
Suutuin miehelle siitä, että se pilasi minun kampaajakäyntini.
Loogista, eikö?

Kotona ilta meni riidellessä. Minun yleensä positiivisempi puolisko oli selvästi järkyttynyt, ahdistunut ja peloissaan.
Miehellä se menee äyskimiseen, tiuskimiseen ja näyttää siltä kuin tulivuori olisi purkautumaisillaan.
Tottakai minäkin järkytyin. Inhottavinta on se, että tiedän, kuinka paljon mies on oikeasti tehnyt työpaikan hyväksi, kuinka hirmuisasti joutunut repimään selkänahastaan ja tietenkin sen, kuinka tärkeä työ oli miehelle.
Minulla on aina ns.paniikki ja ikävä yllätys-tilanteissa refleksinä tietynlainen kylmyys.
Menen arviointi-tilaan, jossa ikäänkuin katson kauempaa tilannetta ja arvioin vahingot ja ne toimet joita tilanne vaatii.
Muutaman kerran oikeissa hätä- ja onnettomuustilanteissa tämä on ollut todella hyödyllinen asia.
Parisuhteessa toisen kaivatessa ymmärrystä ja tukea ei niin hyödyllinen.

No, osasin sentään olla enimmän aikaa hiljaa ja antaa toisen paahtaa tunteet läpi. Koska ymmärrän. Työ oli miehen identiteetistä iso pala.
Lapset onneksi olivat nukkumassa, eikä heidän tarvitsekaan rasittua aikuisten asioilla.
Eikä me tyhjään tiputa. Jos ei uusia töitä heti ilmene niin on sentään liiton päiväraha. Ja onhan tässä vielä 2kk irtisanomisaikaa. Tosin tajusin senkin tunteen, kun mies sanoi, että tekisi mieli olla näkemättä asiasta päättäneitä ihmisiä ja sitten joutuu vielä 2kk kärvistelemään Hyvät Huomenet niille samoille ihmisille.

Miehen työpaikka on pitkälti pyörinyt ylitöiden varassa ja sitä minä en tajua miten ne luulevat nyt pärjäävänsä, kun en mitenkään usko kaikkien irtisanottujen suostuvan tekemään samanlaisia järjettömän pitkiä ylitöitä tätä kahta kuukautta. No, eipä ole minun ongelmani. Ja se siitä muutenkin.
En suostu piehtaroimaan enkä surkuttelemaan.
Ymmärrystä ja tukea lupaan miehelleni enemmän, koska Rakkaus.

8 kommenttia:

  1. Nyt on kyllä taas oikea buumi näissä yt-neuvotteluissa, lomautuksissa ja irtisanomisissa - tuntuu, että kun media kuuluttaa taantumaa ja lamaa, myös ne yritykset, joilla menee vielä hyvin, yrittävät kiristää ihmisiltä sen laman varjolla yhä enemmän ja enemmän. Kovaa touhua, jossa ei kyllä katsota edes eteenpäin - kokeneista työntekijöistä tulee vielä pula! Ugh!
    Pidä tänä iltana sitä ukkokultaasi oikein hyvänä - koska Rakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on uskomatonta, kun näkee kuinka kokematon (=halvempi) työvoima menee lojaalin, pitkäaikaisen ja vakaan työntekijän edelle :/
      Mutta näin se maailma pyörii...

      Poista
  2. Huonoja uutisia, voimia sinne <3

    VastaaPoista
  3. Voi perse (pardon my French). Meillä mies on ollut useita pätkiä lomautettuna (ja lopulta toivottiin jo, että se sitten saisi jossain 624. yt-neuvotteluissa potkut, koska alkoi käydä ahdistavaksi se jatkuva kierros) ja mä aina olin enemmän huolissani sen potkuista kuin omistani (koska isompi palkka ja työhön vahvemmin perustuva identiteetti). Toivon, että tämän vastoinkäymisen myötä aukeaa uusia ovia ja ikkunoita.

    VastaaPoista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)