Google Analyticsin seurantakoodi

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Hei, hei mitä kuuluu?

...sä kysyt ja kaikki on ok!
Nyt en edes jatka, että "No hyvä sun on puhuu
Kun sä et tiedä miltä musta tuntuu", koska kaikki on just nyt ok. Pitkästä aikaa oikein kunnolla ok.

Työpaikalla stressi on hieman vähentynyt. Hirmuinen muuttourakka ohi ja jutut ja ihmiset löytäneet oman paikkansa uusissa ympyröissä.
Minulla on pari hirmu isoa projektia ollut tässä kevään mittaan. Toinen niistäkin saatettu kunnialla päätökseen ja toinen reippaasti paremman puolella, olen tehnyt siihen minkä voin ja nyt vain seurailen etenemistä, enää pari pikku kokousta sen puitteissa.
Ainahan niitä tulee, uusia projekteja, nämä olivat vain ne mitkä aloitin tammikuussa, kun työt alkoivat ja jouduin aika tyhjästä keksimään. Ei ollut takana kontakteja, ei kokemusta.
Nyt on sitten molempia.

Sairastelutkin on ainakin hetkeksi ohi. Olikin kamala rupeama flunssaa ja mahatautia. Juuri kun luuli, että nyt on ohi niin alkoi jollakin taas.

Kevätkin on tullut! Jee! No ok, kaikki ovat varmasti sen jo huomanneet ilman mun ilmoitustakin, mutta mulla on mennyt viimeinen kk työ- ja sairastelusumassa niin ettei oikein ole ehtinyt kuin sängyssä kääntyä ja taas on ollut jotain.
Ja tunnetustihan ei täällä lapin läänissä tietenkään niin keväistä ole kuin etelämmässä, mutta nyt viime päivinä olen herännyt tajuamaan, että on se kevät jo täälläkin! Ihanan valoisaa!

Lisäksi ok on myös tv-puoli. Juu, se vaan on minun rentoutumisen kannalta oleellista. Games of Thronesin uusi kausi ja Believe-sarja, Rizzoli&Isles ja Ringer jne. Ihanan rentouttavaa ja hyvää viihdettä! Elokuviakin olen jopa ehtinyt katsoa (kipeänä kun ei muutoikein huvita) ja voin todellakin suositella katsomaan The Conjuring - Kirottu jos yhtään tykkää ns.peruskauhusta.

Lukemisen puute ahdistaa, koska olen tottunut lukemaan paljon, nyt en puoleen vuoteen ole kunnolla kirjaan ehtinyt tarttua. Töiden jälkeen on niin paljon helpompi vain tuijottaa jotain. Tosin sitä en ole vielä oppinut mitä mies tekee, eli napauttaa vaan telkkarin päälle ja katsoo sitä mitä ekana sattuu päällä olemaan! En ymmärrä. Minä tarvitsen juonen, mielenkiintoisen aiheen tai jotain.
Miten voi alkaa katsomaan keskeltä esimerkiksi elokuvaa? Kertokaa?

Painon pudotus on tosi nollissa, ne ylikilot vaan sitkaasti roikkuu mukana, mutta roikkukoot. Juuri nyt en jaksa edes niistä ärsyyntyä, se kertoo siitä aikalailla kuinka hyvä mieli minulla on viime päivinä ollut!

Pojillakin on kaikki oikein ok, Isommalla oli kouluinnostusnotkahdus tuossa alkuvuonna, mutta nyt on taas palannut innostus kouluunkin. Syynä ei siis ollut mikään sen kummempi kuin sairastelu ja siitä johtunut läksyjen ja kokeiden ruuhkautuminen.
Pienemmällä taas on allergioissa edistystä, nyt meillä syödään uusina mm. HK:n 100% broilerin leikettä, uusia muroja löytyi iHerbistä ja pikkuriikkisen on uskallettu kokeilla kaakaota. Jee!

Itse sain sen Lyrican pudotettua pois ja osittain siitä johtunut turvotus on kyllä lähtenyt. Kiloihin se ei varsinaisesti ole vaikuttanut, mutta nilkat ovat taas omat ja näkyvät ja silmistä katosi puolisen vuotta vaivannut sumeus. Vieroitusoireet olivat aivan järkyttävät, enkä aio koskaan enää palata tuohon lääkkeeseen jos vain sen voin mitenkään välttää. Akuutissa vaiheessa siitä tosin oli iso hyöty, mutta sen lopettaminen olisi pitänyt tehdä aiemmin.

Mitäs vielä? Asiaa oli vaikka ja kuinka muutakin, mutta niin ne vain pääsi unohtumaan päästä! Ihania ja aurinkoisia päiviä kaikille!

8 kommenttia:

  1. Ihanan hyväntuulista! Täälläkin on hyvä päivä!

    Mutta tämä saattaa masentaa: sen sunsilkin liilan shampoon valmistus on lopetettu, tai ainakaan meidän prismassa sitä ei ole eikä tule, etkös sinäkin ollut sen vakkarikäyttäjä? Nyyyyyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan ja saman olen huomannut!! Mulla on vielä täysi puteli sitä kotona, mutta seuraavaksi meinasin kokeilla ehkä sitä olikohan se punainen sen värjättyjen hiusten shampoon väri? Muistaakseni Ostolakossa-blogisti joskus vertaili näitä Sunsilkin shampoita ja ainakaan inc-listoissa ei ollut hirmuisia eroja :)

      Poista
  2. Kiva kun on kivaa! :) Hyvät kuulumiset on aina kiva lukea, just mietin että musta tuntuu että nyt on itse koko alkuvuoden vaan jotenkin tosi märisevällä tyylillä kirjoitellut. Todennäköisesti se nyt vaan tuntuu itsestä siltä mut jotenkin olo että sellanen hilpeys on tekstistä veke.

    Nyt on pakko tarttua (ei ole pakko tokikaan vastata) noihin vieroitusoireisiin. Nimittäin oman duunin puolesta tulee melko useinkin "kauhisteltua" sitä että millaisia hevoskuureja ihmisille määrätään. Toki akuutissa (ja kroonisessakin) kivussa se täsmäinen kivunhoito on kaiken a ja o mutta tuntuu että aika harvoin tapetilla on se että oikeasti kipulääkkeisiin voi syntyä riippuvuus. Ja se on ihan oma hoitonsa sitten räpiköidä siitä irti. Muutenkin jos aletaan ihan biokemian tasolla purkamaan auki sitä että MITÄ ne kipulääkkeet sisältää niin aika hurjia yhdistelmiä eikä kovin monen molekyylin päässä esim. heroiinista. Edelleenkin, kipu pitää toki hoitaa ja saada kuriin mutta kyllä mä ihan rehellisesti ja ehkä vähän naiivistikin voisin todeta ja ihmetellä että MIKSI esim. lääkekannabis on niin punainen vaate ja tabu. Väitän että jos päänsä haluaa saada sekaisin niin nuo tämän hetkiset reseptillä saatavat kipulääkkeet on siihen paljon parempi keino kuin lääkekannabis. Lääkekannabiksella ei toki välttämättä saada kaikkea kipua häviämään mutta kroonisen kivun kanssa se kivun kokonaan pois saaminen ei aina olekaan se pääjuttu. Vaan se että kipu on siedettävää ja sen kanssa pystyy elämään ja toimimaan. Ja kipu ei aina edes ole sellaista konkreettista kipua vaan se saattaa olla epämukavaa oloa, kolottelua, jomottelua jne.
    Noniin tästä tuli nyt tämmönen paasaus täällä sun tontilla :) Mielenkiintoinen aihe kerrassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiivisti minäkin ihmettelen samaa ;) Tietysti kyseessä pitäisi olla nimenomaan extravalvottu ala/lääkitys, mutta itsekin puollan tätä vaihtoehtoa.
      Minulla on ollut kipua elämässä vähän aina, lapsuudessa sattuneesta vammasta (jota ei hoidettu oikein) johtuen ja sitten tullut päälle tää reuma ja nyt vielä iskias joka ei todellakaan ole kadonnut, mutta on onneksi helpottanut ja todella reiluisti jne. Tähän päälle vielä ärtyneen paksusuolenoireyhtymä :/ Lääkkeitä on tullut syötyä ja kokeiltua niin, että olo on välillä laboratoriorottamainen, varsinkin silloin kun lääkkeestä kuulee sanat "tästä ei vielä ole paljoa kokemusta"... No, voisin kirjoittaa koko lääkeasiasta oman romaanini, mutta kieltäydyn ajattelemasta tältä erää negatiivisia ajatuksia :D Niitä nimittäin riittäisi. Ja tähän kun tosiaan vielä summaa päälle minunkin kokemukseni hoitotyöstä niin sairaalassa kuin kotihoidonpuolella niin... Tottakai lääkkeet ovat hyvästä tarpeeseen, usein kuitenkin se lääke annetaan vaikka lääkkeettömiäkin vaihtoehtoja hoitaa joku tietty ongelma olisi. Jne jne. Ikuisuus aihe :)

      Poista
    2. Pakko työntää lusikka tähän soppaan :D Mä luulen, että olen aika hyvä ja pätevä puhumaan kivusta: olen saanut loppuiän ystävän kroonisesta neuropaattisesta kivusta, joka johtuu hermovauriosta eräässä nikamavälissä niskassani.

      Lyricaa söin reilu puoli vuotta ennen leikkausta, kun kivut olivat järkyttävät. Hermokipua ei oikein osaa kuvailla sellaiselle, jolla sitä ei koskaan ole ollut. Se on erilaista kuin lihaskipu tai nivelien jomotus. Tai pääkipu.

      Lyrica oli ihan hyvä lääke: kipua se ei kokonaan poistanut (mikään lääke ei poista neuropaattista kipua), mutta sen avulla pystyin elämään kutakuinkin normaalia elämää. Oireita tuli lääkityksen alussa ja aina annosta nostettaessa, mutta ne tasoittuivat. Lyrica nimittäin on lääke, jonka kanssa täytyy elää hyvin kurinalaista elämää: lääke tulee ottaa joka päivä tunnilleen samaan aikaan, vuorokausirytmin ja ruokarytmin pitää olla kunnossa. Näin pystyy hyvin välttämään lääkkeen ikävät sivuvaikutukset. Lopettaminen oli oma lukunsa: lääkitys ajettiin alas tasan 30 päivässä. Hyvin hitaasti siis. Erittäin hidas lopetus oli syynä siihen, ettei vieroitusoireita juurikaan ollut.

      Tänä päivänä en tarvitse lääkitystä (kiitos taitavalle neurokirurgille!), mutta kipu on silti osa elämääni -tosin kiputaso on pudonnut melkoisesti, josta muistan olla kiitollinen joka ikinen päivä. Se, mitä haluan sanoa on se, että siinä vaiheessa, kun kipu on ihan hirveää, on kivusta kärsivälle ihan se ja sama, mitä "mömmöjä" tabletti sisältää -kunhan siitä saa jotain apua.

      En halua, että kukaan ottaa nokkiinsa seuraavista sanoista: minä ainakaan en halua ottaa vastaan mielipidettä kipulääkkeiden koostumuksista tai tarpeellisuuden kyseenalaistamisesta tai kivun "syvimmästä olemuksesta" ihmisiltä (edes terveydenhoitoalan ammatilaisilta), jotka eivät todellakaan tiedä, mitä kipu pahimmillaan on.

      Ugh, olen puhunut ;)

      Poista
    3. Minähän tosiaan söin Lyricaa vuoden verran, ihan himpun alle, joten on tosiaan hyvin tuttu lääke jo :) Ja hermokipuakin minulla on elämässä ollut, leikattukin on syyn vuoksi olkapäästä, mutta toki olen lukenut sun kirjoituksia ja mitä olen lukenut niin sinulla on todella ollut tosi pahaa ja isoa tuo sinun kipu!
      Minä en tarkoittanut ollenkaan ainakaan kyseenalaistaa sitä etteikö kipulääkkeitä tarvittaisi, itse jouduin edelleen käyttämään muita kipulääkkeitä päivittäin ja jouduin luultavasti näin tekemään elämäni loppuun saakka. Puhuimme Kukkiksen kanssa ns.vaihtoehtoisesta lääkityksestä, eli aina ei välttämättä tarvittaisi sitä vahvinta kipulääkitystä nimenomaan lääkemuodossa jos olisi laillinen muu vaihtoehto, tässä tapauksessa siis puhuimme lääkekannabiksesta josta on ollut todella paljon apua ihmisille esim. neuropaattisen kivunkin kanssa, mutta ei se toki ole vaihtoehto kaikkeen kivun hoitoon, eikä todellakaan tee toimivista ja tutkituista lääkkeistä tarpeettomia, eikä sekään kaikille edes sopisi.

      Poista
  3. Olipas mukava lukea, että kaikki sujuu noin hyvin. Iloista jatkoa.

    VastaaPoista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)