Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 6. tammikuuta 2014

(Sick) Working girl

täältä
Minä en ole koskaan oikein löytänyt "omaa alaani". Sen mitä opiskelin opiskelin koska en muutakaan keksinyt ja se kuulosti parhaalta sillä hetkellä (siis iässä 17v... mitä silloin muka tiesi? Piti päättää mitä "halusi tehdä isona"?!).

Tein sitten muutaman vuoden töitä juurikin sillä hoivaavalla allani, mutta vaihdoin tuona aikana omasta päätöksestäni työpaikkaa kolme kertaa. Eli viihtyvyys ei ollut kovinkaan suurta. Palkka kolmivuorotyössä oli todella kiva juttu ja kolmivuorotyö sopi tuolloin jo yövirkulle ja iltavirkulle minulle oikein loistavasti. Asuin yksin, kohtuu leveästi ja matkustelin, mikäs sen mukavampaa. Mutta sitten menin törmäämään tuohon mieheen ja saimme lapsen niin pikaisessa tahdissa, että se entinen elämä jäi kuin kerta rysäyksestä.

Lapsen jälkeen se entinen ala ei kiinnostanut enää yhtään. Ei tippakaan. Niinpä tein hanttihommia: siivoojaana, keittiötyöntekijänä... Ne olivat hirmu kivoja! Oikeasti! Siivoamisesta tietysti maksetaan surkeaa palkkaa, mutta sain tehdä työtä yksin, kuunnella nappikuulokkeilla radiota ja siivota.
Keittiöhommissa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Ja se kiire! Argh.

Kumpakaan noista ei enää myöskään olisi haluja, eikä myöskään fyysisesti kykyjä.

Todellisuudessa mielessä on aina siintänyt joku toimistohomma. Siitä kun Pienempi täytti kolme ja oli pakko miettiä tekemisiään ja työasioita olen tehnyt työtä oman mieheni firman mainonnassa. Olen siis huolehtinut nettisivuista, FB-sivuista, vastaillut söhköposteihin suunnitellut ja painattanut lehtimainoksia ja postilaatikoihin jaettavia mainoksia. Eihän tuosta hommasta miksikään varsinaiseksi työksi ole paitsi kesäisin jolloin on jonkinmoinen sesonkiaika tälle hommalle jota miehen firma tekee. Se siitä. Se ei riittänyt minulle. Halusin lisäksi jotain "omaa" työtä :) Ja tämä halu virisi oikeastaan viime kesänä, jolloin olin niin surkeassa kunnossa, etten ikipäivinä olisi päässyt mihinkään työhön.

Ensin oli se leukemia-epäily jolloin olin samalla myös aika kipeä (mihin välihuomautuksena, että se on edelleen "päällä", hyytymistekijät eivät ole täysin normalisoituneet, eivätkä ilmeisesti koskaan enää normalisoidukaan, mutta tämä minun muotoni on erittäin erittäin lievä, se on ollut minulla aina, mutta sitä ei ole lievyyden takia koskaan huomattu, ei vaikka minut on leikattukin, tosin todella pieni muotoisia tähystysleikkauksia ovat olleet. Se reumalääke jota käytin, Cimzia, aiheutti sen, että tämä hyytymistekijän puutos yhtäkkiä levähti käsiin isona, se voimisti sitä).
Sen lisäksi välilevynrappeuma(taudiksi)ksi paljastunut iskias (oli aika karseaa katseltavaa se magneettikuva... perinnöllistä tämäkin, sekä isälläni, että veljelläni on se leikattu iässä 33v) joka muuten on alkanut helpottaa kunnolla vasta nyt, kestettyään 7kk. Vieläkin välillä vihlaisee, mutta on jo niin pienimuotoista, että ei enää haittaa tavallista arkea, ihanaa!
Siihen vielä päälle reuma, kun reumalääkkeistä on nyt tässä puolen vuoden aikana menossa toinen uusi kokeilu (ja yhteenlaskussa yhteensä yhdeksäs!!) niin se ei paljoa todellakaan naurata. Kroppa on aivan totaalijumissa aamuisin ja käyntiin lähtö on tosi tosi hidasta. Uuden lääkkeen tehon alkua pitää aina odottaa se n.3kk. Saattaa alkaa toimimaan aiemminkin, mutta viimeistään 3kk kohdalla. Jos ei ala niin kokeillaan uutta lääkettä. Jos tuntuu, että vähän on edes tehoa niin odotellaan alkaisiko täysin tehoamaan vielä hetki. Jos ei niin kokeillaan uutta lääkettä. Minun kohdallani jos lääke on alkanutkin sitten kunnolla tehoamaan ja olen muutaman kuukauden saanut nauttia oikein hyvinkin jo toimivasta kropasta niin ne sivuvaikutukset ovat sitten iskeneet. Ja ne ovat siis olleet aina niitä isoja, pahoja sivuvaikutuksia ( jatkuva koko vartalo kutina, pelkotiloja, ahdistusta, hyytymistekijänpuutos...)

Näiden edellä mainittujen takia (ja anteeksi tuo minä-sairas-raukka-valitus edellä, se oli vain selitystä tälle seuraavalle) olin todella, todella (todella!) paljon kotona. Ja oli aikaa miettiä. Pohdin kovasti asiaa Mitä minä haluan tehdä isona?
Sen piti olla jotain mikä kiinnostaa. Jotain mitä fyysisesti voin tehdä. Jotain missä voisin jotenkin hyödyntää koulutustani, koska en nyt viitsisi sitäkään hukkaan heittää.

Ja sitten aloin hakea työtä. Monet paikoista joita ajattelin ovat sellaisia jotka eivät hae työntekijöitään mistään Mol:in sivuilla. Niin tämäkin. Muista paikoista joihin hain tuli ei-oo:ta ja sitten yhtäkkiä kutsu sähköpostiin tulla työpaikkahaastatteluun ja sitten vielä soitto perään. Yhdessä paikoista joihin olin sähköpostia haku ammuskeluna lähettänyt oli kuin olikin juuri työpaikka avoinna!
Ja niin menin sinne pelottavaan työpaikkahaastatteluun polvet täristen.

Huomenna se alkaa. Pelottavaa ajatellakin ja yhtäaikaa aika omituista. Osaanko minä mitään, mitä jos en oikeasti olekaan pätevä tähän työhön?
Ja sitten ne todelliset huolet: Mitä minä puen päälleni?! ;D

Tämä viimeinen johtaa siihen, että olen juuri lähdössä kaupungille. Oikeasti. Puolen vuoden kotona istuminen kipeänä toi ne kaikkia aiemmin pudottomani kilot takaisin ja vaatteet eivät vain istu. Muutama vaate on hankittava vaikka mikä olisi. Ja tottakai aivan viime tipassa!
Onneksi rajalta tulvii venäläisiä turisteja, joiden takia kaikki kaupat ovat auki myös pyhä päivinä ;)

No niin. Nyt shoppaamaan paitapuseroa ja villatakkia ja kengätkin puuttuu.

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, työpaikan kahvitauko juuri, jee :D

      Poista
  2. Onnea kovasti uudelle uralle! Ja hei - eivät ne sinua olisi siihen työhön valinneet, jos eivät ajattelisi, että olet pätevä. Toivottavasti löytyivät vaatteet, joita myös tämän Ladyn pitäisi alkaa kaivella esille huomiseksi. Niin pitäisi, mutta koskas minulla olisi ne valmiiksi katsottuina aamulla olleet;)
    Oikein hyvää loppiaista ja tsemppiä huomiselle
    toivottelee yksi myös aamukankea raihnainen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullapas oli ensimmäisenä aamuna laukkua myöten kaikki penkillä eteisessä valmiina :D kauankohan tätä intoa kestää ;)

      Poista
  3. Toivottavasti vaatteet löytyi? Mua jäi pohdiskelututtamaan, että Millaista työtä nyt aloittelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyi, kaikki tarpeellinen: kaksi neuletta ja housut. Omasta kaapista löytyy sitten loput.

      Tässä työssä on erittäin tarkka vaitiolovelvollisuus ja koitankin sanoa yleisluonteisesti, että teen neuvontatyötä toimistossa, neuvonta tapahtuu sähköpostitse ja puhelimitse ja sitten on niitä reissutöitä joskus jolloin pidetään esim. neuvontaa jollain paikkakunnalla henk.koht tai on jokin tapahtuma asian tiimoilta :)

      Poista
  4. Mutta kuitenkin siis juurikin sinnepäin, mitä toivoitkin. Kivaa!!

    VastaaPoista
  5. Jee! (Tää näppis ei ole yhteistyökykyinen, muuten kommentoisin vähän enemmän :D ).

    VastaaPoista
  6. Oi oi, sulla on niin jännittäviä uusia tuulia tulossa :) Niiden vaatteiden lisäksi mua kyllä kiinnostaa tietää mitä sää saat sitten siellä lounaalla :D Ja kahvitauolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D ihana Kiki! (Voin paljastaa syöneeni eka päivänä VALTAVAN kermamunkin suklaakahvin kanssa... hei, se oli eka päivä!!)

      Poista
  7. Vähän myöhässä mun kommentti (taas), mutta varmasti pärjäät ja se mitä et osaa, opit kyllä :) Oon tosi iloinen sun puolesta, että löysit sopivaa ja mielekästä työtä, hyvä sinä! Toivottavasti löysit jotkut kivat vaatteetkin :) Mun pitää käydä aina ostamassa uutta vaatetta kun alotan uudessa työssä, siitä saa itsevarmuutta, jota myös tarttee uusien ihmisten keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin tosi kivat vaatteet, housut oli varsinkin aivan järisyttävä löytö, löydän yleensä ehkä yhdet housut viidessä vuodessa jotka on oikeasti hyvät! :D Tosin eka päivänä mulla on mun "turva-asu", farkut, paita ja päällä neuleliivi. Ja korut :D Toi yhdistelmä kuulostaa ehkä tylsältä, mut miinustaa noin viis kiloa ja on sellainen jossa just tunnen itseni itsevarmaksi. Uudetkin vaatteet joo tuovat just itsevarmuutta ja ne tuleekin varmasti tosi hyvään käyttöön!

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)