Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ja ahdistaa, ahdistaa (maha ja pää)

Nytkin pitäisi tehdä ahkerasti töitä. Pitäisi niin. En tiedä mikä alakulo iski viikonlopun aikana (epäilen kyllä, että hormooneilla on osuutensa), mutta koko viikonloppu meni peiton alla masennellessa, joka on minulle aika epätyypillistä.

Se peitto sijaitsi kyllä olohuoneen sohvalla ja Netflix oli myös päällä ja vieressä iso levy suklaata. En nyt sentään maannut sängyssä tekemättä mitään. Vaan sohvalla tekemättä mitään järkevää.
Mies oli vapaalla, joten hän hoiteli kotihommia ja pojilla pyöri siinä käymässä lauantaina pari kaveria ja sunnuntaina pojat suuntasivatkin mummolaan, joten sain masistella rauhassa.

Arvatkaapa auttoiko suklaalevy (ja Runebergin torttu ja melkein puolipaketillista suklaa-maitojäätelöä)? Ei. Entistä ikävämpi olo vain tuli, koska niitä kiloja on kertynyt kesän ja liikkumattomuuden jäljiltä ja halu olisi hirmuinen saada niitä myös pois (tarmoa ei vain riitä!).

Peiliin katsominenkin ahdistaa joten koitan vältellä niitä parhaani mukaan. Ei toiminut vuonna 2004 jolloin kuljin vuoden verran katsomatta peiliin, koska kotona ei koko vartalopeiliä ollut ja muualla onnistuin nopeasti peilit ohittamaan katsomatta niihin.
Kun vihdoin katsoin oli painoa tullut +30kg ja siltä se näyttikin.
Nyt on vähän samanlainen olo. Ei se +30kg olo vielä, tällä menolla ei kyllä olla kaukana, mutta ahdistunut ja saamaton olo on vaivannut jo pitkään ja viikonlopun kaltaisia möllöttelyjä voi olla tiedossa sen vuoden 2004 tapaan jonka möllötin melkeinpä kokonaan.

Tsemppiä nainen! Ota itseäsi niskasta kiinni!

Antaisiko joku minulle vauhtia (siis henkistä)?
Pitääkö tässä nyt alkaa palkkaamaan personal trainer tai joku muu tsempittäjä jotta saisi itseänsä potkittua perseelle?

14 kommenttia:

  1. Kirjoitat ihanan avoimesti , moni juoksisi yksin karkuun moisia ajatuksia / itsekritiikkiä ;) Hienoa !!


    Kirjoittele vaikka ylös tai blogiin mitä haluat seuraavalta kolmelta päivältä esim -liikunta 1 h
    Ei suklaata
    Jne , koita päästä pikkuhiljaa pieniin tavoittellisiin tavoitteisiin :)


    Liian isot saappaat on yleensä se mihin homma kaatuu , poan on 2 kg veks ja siitä seuraavat jne !!


    Huoh mikä sepustelu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja nuo oli oikeasti hyviä vinkkejä. Mulla ei ole tullut mieleenkään ns.tavoitekalenteri, sitä voisi kokeilla! Ja jättikokoisin kirjaimin keskelle pöytää sitten se tieto, jotte pääse sitä karkuun ;) Ja tuo on niin totta, että tavotteide pitäisi olla realistisia, saavutettavissa olevia ja ennen kaikkea pieniä. Mulla kun on nimenomaan pää siellä pilvissa ja tavoitteet taivaissa yleensä... ja sit "mie romahan" ;) kun ei niitä saavutakaan, ainakaan niin pikaisesti kuin olisi se haave...

      Poista
  2. Mulla on ihan samaa. Just viikonloppuna kanssa masistelin ja ajattelin jo, että vajoanko samaan tyhjyyteen kuin joskus neljä-viis vuotta sitten. Silloin sinkkuna oli liian helppo erakoitua kotiinsa ja syödä itselleen ihan uudet sokeri- ja kolesteroliarvot sekä painolukemat...

    Ehkä uus elämäntilanne suojelee, ja onhan mun pakko kohta saada opinnotkin kunnolla taas käyntiin...

    Toivottavasti sulla on jo parempi mieli, ja tosiaan se tavoitekalenteri kuulostaa pätevältä vinkiltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullakin työ on vähän piristänyt, kun on pakko nousta säännöllisesti samaan aikaan, laittaa vähän itteensä ja olla sosiaalinen päivän mittaan. Myönnän kyllä myös olevani niin pinnallinen, että pyörähdys kampaajalla töiden jälkeen piristi aivan kauheesti ;)

      Kyllä mulla siis olo on hiukan kohentunut, mutta edelleen oon jotenkin kauhean tyytymätön minuun itseeni. Joten jostain pitää kaivaa motivaatioita, kaikkihan on itsestä kiinni... vai?

      Poista
  3. Mä olen käyttänyt pari viikkoa Heiaheiaa liikuntasuoritusten kirjaamiseen. Sinne voi laittaa tavoitteeksi vaikkapa 3 krt/vko (tai 3 h/vko tai 100 km/vko), ja kirjailla suorituksia sitä mukaan kun käy kävelyllä tai esim. imuroi.

    Se on ollut tosi kiva päiväkirja, liikunnan suhteen sitä tulee usein valehdeltua itselleen ja liikuttua vähemmän kuin luulee. :)

    Tsemppiä! En usko itse totaalisiin elämänmuutoksiin, tai ainakin niissä on vaikea pysyä. Liikunta on kuitenkin sellainen juttu, mistä tulee helposti hyvä mieli ja sen jälkeen voi ottaa taas pikkusen suklaatakin. ;)

    Parempaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen järkyttävän huono kirjaamaan nettipalveluihin mitään ylös. Mutta joku kynä+paperi-kirjausjuttu saattaisi toimiakin. Ja nuo vinkatut minitavoitteet kuulosti kauhean hyvältä :)

      Mulla on liikunnan suhteen vaan edelleenkin se rajoitus, etten keppi kädessä kauheasti pysty mihin vain. Mun reumalääkitys ei suju ja iskias joka alkoi kesäkuussa vaivaa edelleen vaan, uskomatonta kyllä (käyty magneettikuvat yms, eiköhän tämä tästä). Joten pikku matkojen kävelyt on tällä hetkellä minun ainoa liikunta... muuhun kun ei kroppa vaan kykene ;/

      Poista
    2. Sitten pitää mennä sen verran kuin pystyy! Onko uiminen tai vesijuoksu sulle mahdollista?

      Ja kynä+paperi toimii aivan yhtä hyvin! :)

      Poista
    3. Niinpä :)

      Mulla on todella paha klooriallergia, joten se rajoittaa tuota, täälläpäin ei mitään kloorittomia altaita tiedetä :)
      Tosin poitsu on nyt ollut uimakoulussa ja kun olen odotellut siellä ja tottakai käynyt kurkkimassa myös altaan puolella (siellä on sellainen katsomo) niin ei ole tuntunut (eikä näyttänyt) tuon jälkeen aivan niin pahalta kuin ennen, että pitäisi tuota ainakin harkita. Vesijuoksua olen halunnut kokeilla tosi paljon,!

      Poista
  4. Olisko joku kiva uusi muistikirja, johon tekisit tavoitekalenteria, kirjaisit saavutuksia ja sudenkuoppia. (On niin minun juttu, nuo muistikirjat...) Voisit myös tehdä viikottaisen yhteenvedon tänne blogiin. Minulla toimii yllättävän hyvin tuo punnituskisa Possumunkin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin ennen muistikirja-ihminen (ja päiväkirja), nykyisin lähinnä post-it-laputtaja ;D mutta varmaan mun pitäisi jotain tuonkaltaista kokeilla?

      Poista
  5. Mikäs se Nunjuskaa niin masentaa? Valoa tulee koko ajan lisää, ehkä sekin auttaa selättämään kurjan olon ja potkimaan itseään persuuksille. Mehän voitais alkaa tsempittämään toinen toisiamme kun saan tämän vauvan maailmaan ja voin taas aloittaa kunto/painoremontin, ehkä pieni kisailu ja vinkit toisi uutta puhtia hommaan :) Mutta jos ehdit aloittaa ennenku minä oon siinä kuosissa, että kykenen ajattelemaankaan asiaa järkevästi, niin lupaan tulla perästä! Kyllä sää pystyt siihen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit, kun toit valoa mun päivään :) tää sun viesti oli jotenkin täynnä positiivista energiaa, kiitos :D

      Katsotaas sitten sun vauveliinin syntymän jälkeen et mitä mä oon tehnyt (jos mitään?). Tänään oli parempi päivä, ehkä huomennakin...? :)

      Poista
    2. Mää tuun sitten kyselemään! Kyllä niitä parempia päiviä tulee, kun kesää kohti mennään. Usko pois :)

      Poista
    3. Tuu :) kauheesti ei oo auttanut töissä annettu jättivastuu ja 2 kipeää lasta kotona.. tai Isompi ehti jo parantua mut siinä meni vkl.. ja Pienempi sairastaa edelleen

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)