Google Analyticsin seurantakoodi

perjantai 4. lokakuuta 2013

Viha-rakkaussuhde

Hiukset. Ikuiset viholliset, mutta parhaimmillaan mitä ihanin ystävä mitä tulee hyvännäköisenä olemiseen. Uskon täysin vanhan väittämän "Hiukset ovat naisen kruunu". Se on ihan sama onko se "kruunu" pitkä vai lyhyt, musta vai punainen, pinkki, violetti tai harmaa. Sillä on merkitystä ovatko hiukset "käyttäjänsä näköiset" tai sillä ovatko ne erityisen hienot, kateuttakin jopa herättävät (joo-o, tunnen useinkin hiuskateutta!!).

Parhaimmillaan hiukset todellakin pelastavat päivän, pahimmillaan pilaavat. Jos nyt eivät ihan koko päivää niin ainakin melkein!

Itse olen siitä onnellisessa (?) asemassa, että hiusta riittää. Minulla on paksuhkot hiukset, joiden laatu on kuitenkin kohtuu karhea ja hiukset eivät ole paksut tyyliin "ilmavat ja paksut, tuuheat", joka siis meinaa hiuksia joita on runsaasti, mutta hius itsessään on ohuempi ja silkkisempi laadultaan.

Hiukseni valitettavasti muistuttavat pahimmillaan miehen partakarvaa, eli piikikästä ja paksua, mutta niin, että yksittäinen hius on extrapaksu.

Nyt jotkut ohut hiuksisemmat saattavat huokailla, et oispas minullakin... Niin minäkin huokailen noiden ilmavien hiusten perään :) Karheita hiuksia kun on vaikeaa saada nimenomaan ilmaviksi. Raskaina ne vain putoavat pitkin päätä näyttäen huonolta peruukilta.

Joskus oli hiusvärimainos jossa nainen käveli katua nimenomaan peruukki päässään ja sitten tempaisi peruukin päästään ja alta paljastui ilmavan tuuheat kauniisti kiiltävät hiukset.
No, minulla on se peruukki. Luonnostaan.

Siksipä oikean kampaajan löytäminen on elintärkeää. 
Onnekseni tämä ihme sattui noin 3 vuotta sitten. Kampaajan kanssa on todella kivaa jos kemiatkin vielä kohtaavat ihan muutenkin ja näinkin onnekkaasti on käynyt. Välillä olen tuskastellut, kun kampaajani on ollut vauvalomilla ja silloin kävin toisella. Iik niitä tuloksia!! Nyt kampaajani on kuitenkin jo tullut takaisin työelämään ja hiukseni kiittävät!

On kuitenkin vielä yksi ongelma. Oma mieli. Hiukseni ovat kauneimmillaan ns. peruspolkkatukassa. Etuhiukset ja hiusten pituus saa vaihdella tuosta hieman korvien yli tuonne olkapäiden tienoille. Eli lyhyestä polkasta pidempään polkkaan ja hiukset ovat melkeinpä jopa helppo hoitoiset ja ainakin tosi nätit. Jopa niin nätit, että parhaimmillaan värinkin ollessa kohdillaan (tästä myöhemmin) minun hiuksiani on kehuneet tuntemattomatkin.
Kuulostaa kamalalta omakehulta, mutta hiuksistani olen todella tarkka (kun paljon muuta hyvää ei sitten olekaan... tai ainakin siltä taas tuntuu kun paino on päässyt karkaamaan sen kevättalvella pudotetun -6kg ja siihen +4kg lisää... argh!!!! Minäkö jojo....??) ja siksipä on erityisen kivaa, jos joku sen vielä huomaakin.

Mieli on ongelma siinä mielessä, että säännöllisen epäsäännöllisesti se alkaa kuiskimaan kuinka lyhyet hiukset olisivatkin tosi kivat. Tai punaiset. Tai koko pään raidat. Tai jotain muuta vastaavaa joka on hetken kivannäköistä ja sitten seuraa puolen vuoden hiusongelmat.
(Tässä vaiheessa kelkasta on pudonneet ne joilla ei ole hiusongelmia ja ne jotka eivät vähääkään välitä ;) )

Toukokuussa mieleni teki jälleen tämän.
Ja meinin ja leikkasin viime kasvatuksen tuloksen, eli ihanaakin ihanemman "Bob-polkan" (googlen kuvahakuun vaan!) joka oli ehtinyt pituudeltaankin jo sopivaksi, eli reippaasti yli korvien, mutta ei ihan hartioille. Ja leikkautin lyhyet! Ihan lyhyet.
Miksiiiiiiiih?! Taidan tatuoida otsaani tekstin : "Ei ikinä lyhyitä hiuksia".

Kuinka paljon useammin lyhyitä hiuksia pitääkään pestä, hoitaa ja leikata.
Ovat ne nätit. Ei sillä. Mutta ylikasvaessaan hirveät!
Ja kun en minä vain saa aikaiseksi sitä joka toinen viikko leikkaamista. Joka tässä paksussa hiuspehkossa sitten kuukauden välilläkin näkyy jo hurjasti.
Jos on ehkä ohuempi hiuslaatu ja/tai hitaampi hiustenkasvu niin lyhyet voi olla todella hyvä valinta.

Mutta jos on löytänyt sen täydellisen mallin (kuten minä Bobini heh) niin siinä olisi pysyttävä.
Koska silloin ne hiukset eivät ole se ongelma vaan onni.

Se on hirmuinen ero katsooko peilistä aamulla Rölli vai Kaunotar (viitaten ainoastaan hiusten tienooseen!!). Ja meneekö aamulla hiustenlaittoon 2-4min vai 20-40min. Ja vielä se onko ainaisesti tyytymätön vai (melkein) aina tyytyväinen.

Vaihteluahan voi saada väreillä (tosin minulta pitäisi kieltää myös se punainen väri! Onko se vain minussa vai lähteekö se haalenemaan muillakin 15min kampaamon ovesta poistuttua? Ja jääkö se muillakin tatuointina tyynyliinaan... kivoja päänmuoto-tyynyliinoja meillä. Siis roskissa.).

Ja sitä paitsi, teininä/nuorena aikuisena kun oli sitä kuuluisaa aikaa sitä ehti kokeilla.
Siis mitä se on se aika, kun aamulla väkertää naamaa ja hiuksia peilin edessä valehtelematta tunnin ellei kaksi.
Suorastaan naurattaa, kun nykyisin hienompiinkin juhliin se meikin teko kestää max.15min ja hiukset toiset mx.15min. Yleensä ei sitäkään. Olen juossut autoon mekko päällä, ripsari kädessä ja paplarit päässä suihkuttaen mennessä hiuslakkaa...
Silloin kun oli sitä aikaa niin ainakin minun päässä on käynyt vierailemassa värit mustan kautta vaaleaan ja punaoranssista violettiin ja kaikkea muuta mahdollista. Pituudet on olleet aivan pikkiriikkisen pidemmät kuin siili ja ihan puoleen väliin selkää pitkät. On ollut permanenttia, lettiä, kiharaa, etuhiusta joka muodossaan ja mallissaan ja jopa ns. 90-luvun pystäri etutukkakin. Sitä oli yleensä pojilla, mutta pitihän minunkin kokeilla. Rastat ovat jääneen harkinnasta huolimatta ihme kyllä kokeilematta.

Nyt olen tässä viha-rakkaussuhteessa viha-vaiheessa. Haaveilen Bobistani ja teen kaikkeni saadakseni Bobin takaisin, mutta hitaalta edistyminen tuntuu.
Koska kasvatan, en voi antaa leikata ex-lyhyttä malliakaan takaisin. Se oli tosiaan räyhäkkä ja siisti alkukesästä, nyt se on mallia Turjake.
Kuka muu kuin minä muistaa Aku Ankan taskarissa seikkailleen karvaisen olennon?

Parhaana päivänä, kuten tänään, kun oli puhtaasti kotiaamu, minulla on aikaa laittaa edes hieman hiuksiani ja nyt tulee hurrrrrja paljastus!!! Tältä ne siis näyttävät. Tänään.

Päässä värinä tumma pohja ja päällä ruskeita ja punertavia raitoja, etuhiukset vinoon leikattu. Korvalliset vaiheessa Ilves, aina yhtä pystyssä kuin ilveksen korvatupsut ja niinpä niihin on käytettävä noin puoli pulloa hiuslakkaa suoristusraudan jälkeen.

Pesun (shampoona Sunsilkin violetihtava puteli ja hoitoaineena Sunsilkin keltainen) jälkeen suihkutan hiuksiin Sunsilkin (alkaako kuulostamaan mainokselta? Ei ole, tajusin vasta kirjoittaessani, että kaikki kolme tuotetta on samalta firmalta) lämpösuojasuihke joka on tullut LivBoxista ja lisäksi suihkutin Glissin color protect conditioner joka on ihan mun luottotuote karheille hiuksille. Lisäksi hiusten "alle" Herbinan tyvikohottajaa. Ja siis sitten föönaus ja pikkuisen suoristinta.

Tämä kaikki ärsyttää minua, koska parhaimmillaan Bobini on pesun jälkeen valmis niin, että suihkautan lämpösuojaa ja sitten kevyt föönaus. Ja Bob myös kuivuu ihan ok vaikka ei föönaisikaan. Silloin ei ehkä ole niin täydellinen, mutta mökkiviikonloppuna en kanniskele fööniä mukana ja silloinkin Bob näyttää hyvältä. Tämä malli näyttää... tekisi mieleni sanoa karhun perskarvoilta, mutta joku saattaisi säikähtää, joten jätän sanomatta ;)

Joten Pelastakaa Bob-kampanja käynnissä ja tukea saa osoittaa mielinmäärin ;)

17 kommenttia:

  1. Ihana hiusvuodatus! :D

    Minä en ollut siinä jonossa jossa jaeltiin tuuheita hiuksia. Eli hiuksia a.) ei ole paljon b.) ne ovat ohuita. Olen tuskastellut tämän kanssa yli puolet elämästäni, ja eiväthän nuo pirulaiset tuosta taida muuksi muuttua. Joten kyllä, olen kateellinen hiuksistasi! :D

    P.S. Käytän samaa shampoota (juuri siinä liilassa pullossa olevaa), se on mielestäni hyvää ja edullista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mun mielestä ihan loistavaa shampoota ja olen todellakin tuhlannut euron ja toisenkin kalliisiin merkkishampoihin ja ostellut kampaajien/bloggaajien/lehtien yms suosittelemia shampoita :) Ja tuo keltainen argan öljyä sisältävä hoitoaine on mun mielestä myös tosi hyvä!

      Minä taas aina katselen kateellisena ohuempi hiuksisia kuinka helppoa on tehdä pidemmistä hiuksista erilaisia kampauksia ja ihan vaan kun sen saa kunnolliselle takaraivoponkkarille jota kadehdin ehkä eniten :D Mun hiukset kun pitkinä (vaikka ohentaisikin) jää niin painaviksi ettei niitä saa ylös kuin voimakeinoin, eli miljoonaa mömmöä (ok, ehkä sata riittää) ja pinniä yms ja siltikin puolessa välissä iltaa hiukset on painosta valahtanut niskaan. Ja tuo karheus... Olisi sit edes paksut ja kauniit, mutta paksut ja karheat :/ ja se ei ole siis mitenkään laittamisen yms syytä se karheus, se oli jo ala-asteen pottapääkampaus vaiheessa... :)

      Poista
  2. Mulla oli kolmikymppiseksi asti lyhyet hiukset (joiden kampausmalleja leikkuutin säännöllisesti kampaajalla.;)) Hiusten päivittäinen laittaminen oli helppoa. :) Nyt on monta vuotta ollut pidemmät hiukset. Mulla on taipuisa hiuslaatu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se missä itse tuntee itsensä kauniiksi :) ja mun hiuslaatu on tosiaan vaikeampi lyhyenä ja pitkänä. Et mun Bob, voi sitä päivää kun sinut leikkadin ;)

      Poista
  3. Voi nainen, mitä sä horiset. Hyvältähän tuo näyttää!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitoksia :) mut (aina pakollinen Mutta) noi kuvassa on sen vääntämisen ja kääntämisen/vapaa päivän tulos.

      Poista
  4. Tässä oli nyt pari sanaa mitä en tunnista, mutta jahka meidän teini herää niin hän kyllä osaa tulkata kaiken hiuksiin liittyvän :D Todella hyvältä tuo näyttää nytkin ja jumaleisson miten olet saanut tuollaiset siiven muotoiset kulmakarvat aikaiseksi? Sano mun mieliksi, että niihin menee tunti aikaa joka aamu :D Kävin googlettelemassa Bobin ja eihän sulla ole matkaa kuin muutama sentti ja sitten Bob on kotosalla taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saitko tulkkia? :D Mitä sä et muka Kiki ymmärtänyt :D?? Juu, ei ole siihen lyhimpään Bobiin pitkä matka, mutta ne viimeisetkin muutamat sentit tuntuu olevan tuskaa ja sit kun tuolta niskanpuolelta on lyhyt tuo hius :/ mutta jos sivupersoona-Bob kelpais, että ois edes j o t a i n!! Ja kuule Kiki, emmää voi valehdella. Ei niihin mee kuin 15min kerran kuussa, koitan nykysin käydä laitattaan ne ja samalla ne kestovärjätään :) Ja sit sillontällön ku vessanpeiliin satun katsoon ni nykäsen (ei Matti) ne muutamat hajakarvat irti.

      Poista
    2. Ai niin joo, onhan mulla Lumenen ruskea kulmavaha (kai se on vaha?)!! Koska mulla on oikeasti aikalailla vaaleat kulmakarvat niin se kestovärjäys ei kestä ihan koko kk niin lykin sit sillä vahalla väriä. Ja se pitää muutenkin hyvin ne irtokarvat sit sijoillaan. Mahtava löytö jota koitan muistaa suositella suunnilleen kaikille. Osta Kiki, osta!! (vaikka mistäs mä tietäisin vaikka omaisit maailman tummimmat kulmat....?)

      Poista
    3. Tässä täytyy siis suunnitella iskua Lumenen hyllylle. Tuollaisia ihanuuksia olisi mahtava kohotella merkitsevästi aina kun asiat ei mene oman mielen mukaan :D Sehän onkin se lämpösuoja sitä juttua mitä käytetään suoristusraudan kanssa. Meillä on ollut suoritusrauta kellarissa kolmisen vuotta. Siitä asti kun lapsi veteli sillä luonnonkiharansa suoraksi ja fasebuukissa joku kaveri kommentoi tuloksen näyttävän ihan Ja*mu-sedältä :D

      Poista
    4. Voi kauhea Kiki, nauran täällä pissit housussa tuota sun pojan suoristusoperaation kommenttia... onks sun pojalla luonnonkiharat, voi ihanuus! Kummaltas on perinyt? :) Mää taidan vaan paremminki rypistella kulmia vihaisesti, kun Isompi sanoi, et "Äiti ei kannattas tai toi vekki jää pysyväksi tohon kulmien väliin niinku opella" :D Äkkiä oikeni ;D

      Poista
  5. Kyllä punainen hiuksissa kestää... Kunhan ensin ainakin vuoden tuskailee kun se haalistuu jatkuvasti. Sitten se pysyy suht kivasti. Oli hetken tauko punapäisyydessä ja taas muistin, että kauan siinä menee ettei ne ole vaaleanpunaiset...
    Kivat on hiukset, kadehdin. Minulla on hiuksia paljon, mutta ne on niin ohutta. Ja en osaa tehdä niille mitään kivaa. Perusponnari, lasten kanssa toimii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida minusta sit olla edes punertaviin hiuksiin, olen liikaa tässä-ja-heti :D ja kun se perustummanruskea pysyy päässä niin kauhean kauan hyvänä :)

      Poista
  6. Mulla on ohutta hiusta suht paljon, oon nykysin melko tyytyväinen tohon rottasn joka päässäni matkaa. Värinä oma, omasta mielestäni kaunis kypsän vehnän/vaslesnruskean välimuoto. Mä värjäsin yli 10 vuotta ja kyllästyin lopulta siihen säästämiseen: tyvikasvun värjäys, väriä korjaava hoitoainr ja shampoo, ihonsävyyn vääränväriset hiukset jne. ja lopetin. Leikkautin niin lyhyeksi, että vain oma väri jäi. Js mitta on vaihdellut pitkästä parin millin siiliin. Nyt on taas pitkät ja saattaa pysyäkin, aina oon katunut kun oon leikkauttanu pitkät pois. Mulle pitkä on se pese ja pidä malli, ponnarille, letillr tai nutturalle ni se on siinä, muotoilutuotteista käytän vain lakkaa ja toisinaan perunajauhoja (perunajauho on erittäin käypä korvike niin hiuspuuterille kuin kuivashampoolle) jos näyttää liian rasvasilta. Shampoona flow-kosmetiikan vaaleiden hiusten palashampoo ja nokkos- tai kehäkukka hiushuuhde latvoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perunajauhovinkin olen kuullut ennenkin, mutten vielä kokeillut :) Käytän kyllä muutenkin aika vähän kuivashampoota. Palashampoista olen löytänyt omani, mutten koskaan muista sen nimeä, LivBoxissa tullut näyte joka oli tosi hyvä ja huomasin, että ihan Prisma myy sitä, joten ostin lisää! Mutta oma väri... sitä tuskin tulen kokeilemaan :D Mulla on kaveri joka teki just noin ja voi että se näyttää kadehdittavan hyvältä... en kuitenkaan uskaltaisi itse :)

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)