Google Analyticsin seurantakoodi

maanantai 30. syyskuuta 2013

Gastroskopia ja muuta "mukavaa"

Pienemmälle tehtiin tosiaan gastroskopia Oysissa. Tuloksia odotellaan muutama viikko. Koepaloja otettiin, kakkanäyte ja verikokeita. Vuorokauden mittainen ruokatorven ph-mittaus jossa nenämahaletku ja ph-mittari kokoajan mukana vuorokauden ajan.

Jännitin etukäteen, tietysti. Emme ole käyneet koskaan Oysissa (kun sehän ei ole meidän oma sairaala, mutta se on lähin yliopistollinen sairaala ja lähin jossa on gastroenterologi ja allergologi). Ellei käynniksi lasketa minun ja miehen käyntiä ea-polilla eräänä juhannuksena vuosia sitten... mutta en laske ;)

Kaikki meni loistavasti. Minulla kun ei ole kovinkaan kummoista sanottavaa LKS (Rovaniemen sairaala siis, Lapin keskussairaala), anteeksi vain, niin odotukset tuonnekaan eivät olleet kovin huimaavat, vaikkakin ystävämme lapsi joka sairasti leukemiaa muutaman vuoden ja muutama vuosi sitten, oli hoidettavana siellä ja kehui maasta taivaaseen lasten osastoa.
Ja niinhän se oli. Heaven on earth tällaiselle paskaan kohteluun tottuneelle äidille.

Ja olihan se osasto itsessäänkin mukava. Oli ihanaa nojatuolia, lokoisaa sohvaa, pari "olohuonetta", kivaa tilaa vanhemmille odottaa tai lapsille pelata PS3. Oli tietokoneita netin käyttöä varten, vanhempien lepohuoneessa oli valtava muhkea kulmasohva. DVD-kokoelma, lautapelejä ja kirjoja läjittäiin ja tila myös pienemmille lapsille nukkeineen ja Brion junaratoineen.

Hoitajat hymyilivät, olivat iloisia ja suloisia. Leikittivät lapsia ja juttelivat iloisesti kaikille ja mukavasti myös toisilleen (nähnyt myös toisilleen äyskiviä hoitajakollegoita). Lääkäri oli miellyttävä ja puhui suoraan, mutta myös kuunteli (hui, sehän se vasta oli pelottavaa, olen tottunut lääkäreihin jotka aloittaa sanelun minun ollessa huoneessa ja sanelee sinne mitä sattuu vaikka puhuttiin juuri aivan erilailla eri asioista!).

Ensi kerralla en jännitä niin paljoa :) ! Ja ensi kerta siis tulee. Seuraavaksi Pienempi joutuu kolonoskopiaan parin kk päästä.

Taas on edessä hankalia juttuja, valmistautumista ja lapsen vakuuttelua. Mutta meillä kaikilla on parempi mieli, kun tiedämme saavamme hyvää hoitoa hyvässä paikassa. Nukutus tapahtuu oma pehmolelu kainalossa, hoitajat antoivat äidin tulla mukaan aika pitkälle saakka ja hermostuneet vanhemmat voivat odotellessa katsella kun Isompi pelaa Lego Batmania PS3:lla. Kun lapsi vihdoin tulee nukutuksesta on perheellä tilaa odotella Pienemmän vieressä ja hoitajat pitivät todella hyvin huolta kaikesta, syömisestä, juomisesta ja myös vanhempien jaksamisesta!

Kaikenkaikkiaan parempi mieli kuin pitkään aikaan tämän allergia- ja refluksi kamppailun aikana.

Lopuksi menimme toisena päivänä kun PH-mittari oli poistettu ja lääkärin kanssa juteltu ohut suolesta löytyneistä haavaumista (, koska keliakiaa ei ole niin jäljelle jää helikobakteeri ja/tai Chronin tauti TAI ehkä jotain muuta... en suostu pohtimaan) niin mentiin Stockan leluosastolle ostamaan kunnon palkinto maailman reippaimmalle pikku miehelle. Vai kuinka moni laulaa iloisesti käytävällä kävellen "Saimaan saaressa pikkuinen torppa, istuu portailla Nestori Miikkulainen..." vain pari tuntia nukutuksen ja toimenpiteiden jälkeen? :)

Stockan leluosastolta kotiin lähti kauko-ohjattava Picatchu :)

8 kommenttia:

  1. Sympatiaa sinne. Lapsen sairastaminen ja hoidot on aina pahempia kuin omat. Hyvä, että oli kunnon kohtelu.

    VastaaPoista
  2. Voi pientä urheaa ja sen urheita vanhempia <3 lapset on kyllä ihan käsittämättömän reippaita, joskus tuntuu että ihan niin reipas ei edes tarvisi olla mitä joissain tilanteissa ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 Onneksi pienten ihmisten toipumiskyky on tosiaan aika mahtava! Mutta oli sydäntä särkevää kyllä katsella niitä pieniä siellä osastolla jotka ihan asuivat siellä, pidempiä aikoja. Voi sitä yhtäkin alle vuoden ikäistä vauvaa jonka ohi mennen kuulin olleen siellä kk verran :( Mutta sitten myös näin saman pienen ja sehän oli iloinen, valloittava pikku pyöryläinen jonka äiti tosin tuli käymään ja se vauhti millä se lapsi konttasi äidin luo ja juuttui jalkaan kiinni! Mulla tuli kyyneleet silmiin...

      Poista
  3. Mä olen ollut tet-harjoittelussa pari päivää tuolla oys:in lastenosastolla joskus nuorena. Oli ihana paikka jo silloin ja edelleen muistelen siellä tapaamiani lapsia lämpimästi, niin urheita ja iloisia pikkusissejä siellä majaili. Teidän tyyppi kuuluu selvästi samaan kastiin :)

    Jaksamista teille kaiken huolen keskelle. Oman lapsen sairastelu ja tutkimukset on pahinta mitä kuvitella saattaa. Toivon teille kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja paikka on edelleen siis aivan ihana :)

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)