Google Analyticsin seurantakoodi

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Treenaamaton herkkusuu pajattaa

On pakko jakaa muillekin luettavaksi tämä blogikirjoitus Lapsettomat treenaa ja taikapilli soi !
Niin monessa kohdassa nyökyttelin ja kiljahtelin mielessäni ilosta :) Joku tajuaa ja sitten se sanoo sen vielä ääneen :)

Minulla on kavereita joiden vuoksi en voi esim. jakaa tätä facebookissa.
On juurikin lapseton pariskunta joka käy keräämässä maitohorsmaa luonnosta reppukaupalla ja jotka sanoivat koiransa sairastaessa kaksi päivää, että "Nyt me ymmärretään miltä vanhempien huoli lapsistaan tuntuu! Tää on niin hirveetä olla huolissaan toisesta!"
En kommentoinut tuota tilapäivitystä.

On myös lapseton sukulainen joka treenaa, treenaa ja treenaa ja joka huutelee "Kaikki lenkille, on mahtava aamu! Aurinko paistaa" päivityksissään vähintään neljä kertaa viikossa. Ja jos hänelle mainitsee, ettei vain pysty hän sanoo, että kaikkeen pystyy jos vain haluaa.
Harvoin on tehnyt mieli ketään kuristaa, mutta...

Minulla on myös kaksi lasta omaava äiti joka on niin timmi! Hartiat alkaa vähitellen muistuttamaan ladon ovea ja joka aamu hän pakkaa pienemmän tytsyn ergoon ja isomman rattaisiin ja kävelee/hölkkää 12km kaupunkiin luomukauppaan. Ja sitten takaisin.
Ja viikolla punttiksella käydään miehen kanssa joka välissä.
Lapsia hoitaa milloin kukakin, he ovat hoidossa siellä, täällä ja tuolla.
"Oma aika on meille elintärkeää, muuten en voisi olla äiti"

Kyllä, osittain ainakin ymmärrän aivan kaikkia heitä. Minä kuitenkin olen ilmeisesti sisäsyntyisesti jo niin äiti, että se äitiys tulee aina ykkösenä ja kaikki muu siellä jossain. No ok, parisuhde on hyvänä kakkosena hyvin tasoissa äitiyden kanssa, mutta sanotaanko sitten, että olen perheihminen.

" Kaikista pahin ihmisryhmä ovat nämä ei tekosyitä -ihmiset joilla EI ole lapsia, ja jotka viipottavat goji-marja huulessa trendisalilta toiseen, eivätkä voi ymmärtää kuinka rankkaa on kun yksi lapsi oksentaa, toinen tekee saman luultavasti huomenna, ruokakauppaan ei ehdi, työt jäävät rästiin, koti pitäisi siivota, hoitotäti perui ja kissalta räjähti pää. Entäs jos vanhempia on vain yksi? Miten voi elää kun ei ehdi salille, eikä internettiin ostamaan orgaanisia taikasiemeniä joilla olo paranee.

-- Meillä jokaisella on vain tietty määrä voimavaroja, eikä niiden määrää voi verrata keskenään. Jos sinä jaksat, niin moni muu ei. Ja siinä ei ole mitään hävettävää. Myöskään siinä ei ole hävettävää, jos rahat menevät lasten vaatteisiin ja perusruokaan, eikä kortin krediitti enää riitä kookosöljyyn, raakasuklaaseen tai autuaaksi tekevään supermarjaan."  (lainaus ko. blogista)

Mulla ei ole mitään supermarjoja, kookosrasvaa ja muita vastaan, käytän niitä itsekin ja rakastan myös lemmikkieläimiä, mutta mutta jos elämä keskittyy vain niihin, jos lapset eivät saa karkkipussia ikinä tämän vuoksi vaan syövät ainoastaan sokeroituja mulperinmarjoja ja maailma kaatuu siihen kun mummi antoi palan Fazerin sinistä niin silloin ollaan nimenomaan hakoteillä.

16 kommenttia:

  1. KYllä, kyllä, kyllä! Osu ja uppos! Ihanaa, että edes joskus saa synninpäästön omalle liikkumattomuudelleen, mutta kun ihan oikeasti keksin tuhat tärkeämpää juttua mihin sen rajallisen aikansa ja energiansa (haluaa) käyttää. Oma aika yksinolon muodossa jossain lenkkipolulla hikisenä ja tuskaisena puhisten ei nouse ihan kärkeen. Joo, kyllähän sitä vois, mutta kun ei halua - kuntoaan voi hoitaa muutenkin, vaikka hyötyliikunnan muodossa rikkaruohoja kitkien tms. Noh, sellaista se elämä on ja meitä riittää moneksi, mutta just tuo vituttaa, kun terveysintoilijat pitävät omaa elämäntyyliään hyvän elämän normina. Jokainen päättäkööt ihan ilman painostusta, mikä milloinkin tekee onnelliseksi ja autuaaksi, ja mikä on itselle hyväksi. Onnellisuus ennenkaikkea ja kaikki muu sen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä minunkin mielestä kaikki kukat saa kukkia jne, mutta tosiaan hyvää elämää ja elämisen arvoista sellaista voi olla monellalailla, ei vain syömällä täydellisen oikein :) Maailma ei kaadu yhteen, tai edes kahteen, Jaffa-keksiin ;D

      Poista
  2. Amen ja juu - mulla ei ole enää pieniä lapsia, mutta muisti pelaa sen verran, että tiedän, millaista oli silloin. Minulla on fbssä yksi kaveri, vanha työkaveri, joka on myös yli viisikymppinen, mutta jolla ei ole miestä eikä lapsia. Sen suurin valituksenaihe on kiire - ja toinen on se, kuinka lapsiperheitä tuetaan. Osaa se kyllä valittaa kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Mutta ikinä en ole sen seinältä lukenut minkäänlaista huolestumista esim. kaverista, jolla on sairautta, lapsihuolia, perhehuolia, rahahuolia. Joo-o - lopetan, ennenkuin käyn kirjoittamassa jotain sen seinälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D mun oma lapseton veli, 42v ja naimisissa, valitti mulle tässä joku kerta puhelimessa lapsiperheiden eduista.. luuli ilm. et olisin samaa mieltä ja oli aika hämmentynyt kun aloin paatostamaan aiheesta ;) kyllähän tosiasia on et esim. 2 aikuisen perhe on aikalailla eriasia kuin 4 hengen perhe (tai suurempi jne)

      Poista
  3. Aamen, allekirjoitan täysin! Perheettömät keskittyköön pyörimään oman napansa ympärillä, niin minäkin varmaan tekisin, mutta kun en nyt voi, hihhii... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kuinka vaikea joillakin lapsettomilla on ymmärtää miksi äiti ei lähde rientoihin kun lapset on tosi kipeitä... "onhan se isä siellä... tai hoitaahan se mummi ne" jne. Juu ;)

      Poista
  4. Mua ei tämä niinkään innoittanut suuntaan eikä toiseen. Mutta mun ärsytyskäyrää on nostanut ihan sikana nyt parina päivänä tämä somessa esiintynyt Saako lapselle tarjota syötävää kaupassa ennen maksua-keskustelu? On ihmisillä kyllä taas ihan helvetin isot ongelmat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää osuu varmaan eniten niihin, joilla on joku kunnon terveysnatsi lähipiiriissä... Kuulin viimeksi eilen, et mun "Kannattaa lähteä lenkille, kyllä ne kivut katoaa kun hiki lentää", no suoraan sanottuna meinasin tintata, mutta sain hillityksi itseni... ARGH!!!!

      Mulla on jäänyt tällanen some-keskustelu kokonaan välistä, Iltalehtikö sai sit sieltä juttuaiheensa, sen luin vaan :D

      Poista
  5. Totta kirjoitat,Nunju, olen sama mieltä . Minunkin puolesta voi ne urhelijat, nätit, sirot, kauniit ja rohkeat tehä mitä lystä, kun vaan ei halveksi toisia ihmisia jolle ei urheilu sopi tai maistuu ...Joku on läski , joku on liian lyhyt ja joku liian pitkä , jokulla on naama palanut ja arpeja joka paikassa , antakoot olla toisen ihmisen semmoinen kunhän on ... ei tarvii kadehtia että lapsiperhet saa avustusta - se ei ole näin iso kun luule joku lapseton kadehtija. Lapsen kanssa puuhailu on tehokampi kun monta lenkki juoksua ... Lapsi on tärkein minullekin sama periaate ... Kiitos kun annoit ajattelemisen aihetta ... hali hali ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä ne lapsista saadut lisät uppoaa tosi nopeasti ihan lapsen perustarpeisiin, harva lapseton on pahemmin katsellut lapsien tarvitsemien juttujen hintoja jne, vaikka kuinka eläis kestovaippaillen ja syöttäen oma tekoisia soseita niin siltikin siihen lapseen saa uppoamaan hyvinkin tuhlaamattakin sen ainakin lapsilisän verran rahaa... :) Ja onneksi maailmaan mahtuu iso kasa mukavia, ihania, empaattisia ja hyviä ihmisiäkin!! :)

      Poista
  6. Hienoa että juttu aiheutti positiivisia tunteita. Tajusitte tekstin ihan oikein, ketään ei ollut tarkoitus dissata, vaan ääripäiden avulla herätellä ihmisiä tajuamaan tämä ongelma joiden kanssa monet vanhemmat painivat. Ja yli 900 tykkääjää paljasti, että jonkun piti vissiin sanoa se ääneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vain, tarpeeseen todella tuli :D

      Poista
  7. Meillä on lapsella yksi kaveri, joka ei omassa kotonaan taida saada sokeria kuin jouluaattona joka neljäs vuosi. Musta tuntuu tosi pahalta katsella kun se kaveri ahnaasti syö nekin karkit, jotka ei kelpaa edes mulle. Omatunto on välillä kolkuttanut kun se lapsonen parka taitaa olla ihan sokerihumalassa meiltä lähteissä, mutta olen ajatellut, että jos kyseisen kaverin kotoa tulee kielto ruokkimiselle niin sitten lopetan antamasta. Ihmisella on luonainen taipumus makeaan, niin mää itseänikin puolustelen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D mulla oli lapsena tällanen kaveri, se söi just kaikki ne kamalimmat karkitkin niin onnellisena! Jopa sellaset valkoiset kovat pastillit mitä mummot syötti, mitäköhän ne ees muuten oli, oli sellanen sinivalkoinen aski... :)

      Poista

Kerro jotain, se ilahduttaa :)